Liukkaalla jäällä 2/2

Niklas

Leevi

Helmikuu 2011

”Leevi, Leevi, tännepäin.”

”Katso tännepäin!”

”Nosta mitalia.”

”Käännytkö vähän tännekin, Leevi?”

”Nosta mitali kasvojen tasolle.”

”Miltä nyt tuntuu?”

”Mitä tavoitteita sinulla on MM-kisoihin?

Salamavalot välkkyvät hänen ympärillään ja toimittajat kysyvät taukoamatta kysymyksiä lentokentällä, jonne Leevi on juuri saapunut Bernistä, taitoluistelun EM-kisoista, pronssimitali kaulassaan. Suomen ensimmäinen miesten taitoluistelun henkilökohtainen mitali lähes 80 vuoteen on saanut urheilutoimittajat liikkeelle. Leevi hymyilee, vastailee kysymyksiin kohteliaasti ja poseeraa kameroille mitali kädessään, kunnes hänen manageri-valmentajansa Marjatta Ahola ohjaa hänet vip-tiloihin tapaamaan perhettään.

*****

Niklas painaa otsansa loft-asuntonsa viileää ikkunaa vasten ja katselee pimeää, talvista Helsinkiä. On jälleen yksi niitä unettomia öitä, jolloin hän muistelee kahdeksan vuoden takaisia tapahtumia. Hänen itsepetoksensa määrä suorastaan ällistyttää häntä. Hän haluaisi mennä ajassa taaksepäin ja lyödä sitä 18-vuotiasta entistä jääkiekkoilijaa avokämmenellä kasvoihin. Ei, vaan nyrkillä.

Lisäksi hän on hermostunut huomisesta, mikä ei ainakaan helpota hänen unetonta yötään.

*****

Leevi ei voi uskoa onneaan, kun hissi kuljettaa häntä kohti korkean rakennuksen ylimpiä kerroksia allekirjoittamaan sopimusta. Sponsorisopimusta ison firman kanssa. Hän ei käsitä, miten Marjatta sai tämän aikaan. Käsittämätöntä. Hänen ensimmäinen kunnollinen sponsorinsa.

Leevi tarkistaa ulkonäkönsä hissin peilistä ja vilkaisee samalla Marjattaa, joka näpyttelee jotain kommunikaattorinsa. Parturi-kampaaja oli oikeassa. Hän näyttää hyvältä uudessa faux-hawk -hiustyylissään, latvoista vaalennettuina, omaa punaruskeaa väriä tyvessä. Väri korostaa hänen viileänsinisiä silmiään entisestään. Leevi korjaa vielä mustavalkoista keffiyeh-huiviaan, joka sopii hänen vaalean neulepaitansa ja sinisten farkkujensa kanssa. Saa luvan kelvata.

Hissi päästää matalan soinnukkaan merkkiäänen oikean kerroksen kohdalla. Leevi tuntee hienoista jännitystä vatsanpohjassaan, henkäisee syvään.

Vastaanottovirkailija hymyilee heille. ”Hyvää huomenta. Te olette varmaan Leevi Saarnio ja Marjatta Ahola? Teille on varattu kokoushuone kaksi, käytävällä eteenpäin ja toinen ovi vasemmalla.”

”Kiitos.” Marjatta nappaa vastaanottotiskiltä karamellin. ”Pitäisi varmaan vähentää.” Hän sanoo anteeksipyytävästi Leeville, taputtaen hieman tukevaa vyötäröään. Leevi naurahtaa pyöritellen silmiään.

Kolmekymppinen tummahiuksinen nainen tummanpunaisessa jakkupuvussa seisoo jo kokoushuoneen oven edessä ja odottaa heitä. ”Hei, tervetuloa! Minä olen Katri Malm-Viitanen. Löysittekö hyvin perille?” He kättelevät pikaisesti oven suussa.

”Hei. Ja kyllä kiitos, löydettiin hyvin perille.” Marjatta nielaisee makeisensa.

”Hieno juttu. No niin. Mennään sitten sisälle, niin tapaatte toisen markkinointitiimin jäsenen ja meidän Product Group Managerin.”

He astuvat pienehköön sinisävyiseen kokoushuoneeseen, jonka pöydän vieressä seisoo kaksi miestä keskustelemassa hyvin istuvissa puvuissa, hillityn värisissä kauluspaidoissa ja pukuun sopivissa solmioissa. Keskustelu päättyy, kun he astuvat kokoushuoneeseen, ja toinen miehistä kohentaa solmiotaan.

Leevi huomaa jännittävänsä melkoisesti, pahemmin kuin ennen kilpailua itse asiassa. Katri esittelee hänet ensin toiselle miehelle, Sami jotain. Nimi menee häneltä ohi. Ja kun Katri esittelee hänet esimiehelleen, Product Group Managerille, hänen hermostuneessa mielessään välähtää jotain tuttua. Nimi menee häneltä kokonaan ohi, sillä tilanteessa on jotain pielessä, mutta Leevi ei pysty käsittämään, mikä. Sillä ympäristö on outo, suuren virvoitusjuomayhtiön kokoushuone, jossa Leevi ei odottaisi näkevänsä häntä. Ja tyylikkäässä tummanharmaassa puvussa, vaaleansinisessä kauluspaidassa ja harmaasinisessä solmiossa hän näyttää epämääräisen tutulta ja vieraalta samanaikaisesti. Vasta kun lämmin käsi puristuu Leevin käden ympärille ja pitää hänen kättään omassaan hieman liian pitkän aikaa, hän alkaa tajuta, ketä hän katsoo.

Leevin pitää hetkeksi sulkea silmänsä, sillä hetken aikaa hän jo ehti kuvitella, että... ei. Ei voi olla. Mutta se on.

Niklas.

*****

Ei. Ei. EI. Tämä ei voi olla totta.

Leevi nojaa miestenhuoneen lavuaariin silmät kiinni, tuntee kuinka kyyneleet uhkaavat virrata hänen silmistään ja hän yrittää haukkoa henkeään. Päässä pyörii ja hän on varma, että hän oksentaa kohta. Hän kuulee, kuinka ovi aukeaa.

”Uskaltaako tänne tulla?” Marjatta kysyy oven suusta.

Leevi ei vastaa mitään, ja Marjatta astuu varovasti miestenhuoneeseen.

”Mikä sinulle tuli? Miksi sinä lähdit yhtäkkiä vessaan?”

”Marjatta... ei tätä. Ihan mitä muuta tahansa, mutta ei tätä.” Leevi sanoo tukahtuneesti.

”Mitä sinä tarkoitat?” Marjatta silittää hänen selkäänsä rauhoittavasti, juuri samalla tavalla, kun tuomarit antavat pisteitä ohjelman jälkeen.

”Mä en voi hyväksyä tätä sponsoria.” Leevi katsoo manageri-valmentajaansa silmiin peilin kautta.

”Mutta Leevi... kyllähän sinä tiedät, miten näiden sponsorien kanssa on. Kaikki ovat olevinaan niin suvaitsevaisia, mutta eivät halua kuitenkaan sponsoroida homoja. Kyllähän sinä tiedät, miten asiat on. Miralla on sponsoreita vaikka muille jakaa, vaikka hän on aina menestynyt huonommin kuin sinä, mutta hän onkin kaunis, nuori nainen.”

”Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa?”

”Leevi. Ei ole mitään muuta sponsoria, kukaan muu ei ole kiinnostunut. Minä olen nähnyt sen sopimusehdotelman. Se on todella runsaskätinen. Tämän sponsorisopimuksen ja valtion urheilutuen ansiosta sinun ei tarvitse huolehtia seuraavaan kolmeen vuoteen taloudellisesti mistään, ja jos kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, niin ei tarvitse senkään jälkeen huolehtia. Tämän sopimuksen ansiosta me voidaan huoletta keskittyä MM- ja EM-kisoihin ja olympialaisiin. Voidaan mennä sinne Kanadan harjoitteluleirille vaikka joka vuosi. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa sanoa ei.” Marjatta selvittää hieman kurkkuaan ja katselee valmennettavaansa, joka jostain syystä on poissa tolaltaan. ”Saanko minä kysyä, että miksi sinä et halua tätä sponsoria?”

”Mä... se on monimutkaista.” Leevi mutisee, eikä todellakaan aio kertoa Marjatalle Niklaksesta.

”Mennään nyt kuuntelemaan, mitä heillä on tarjottavana. Ja mitä he haluavat meiltä. Ei me nyt tässä miestenvessassa voida mitään päätöksiä tehdä. Jookos?”

Onko mulla muka vaihtoehtoa?

*****

Marjatta yskäisee hieman anteeksipyytävästi. ”Leevi on vähän väsynyt vielä EM-kisoista. Kaikki se julkisuus ja haastattelut sen jälkeen... Pientä stressiä vain.”

”Me voidaan kyllä varmaan siirtää tapaaminen toiseenkin ajankohtaan, jos Leevi ei voi hyvin...” Sami ehdottaa ja vilkaisee esimiestään kysyvästi, katsahtaa sitten Marjattaan.

”Ei, ei.” Marjatta kiirehtii sanomaan.

”Okei, käykää istumaan.” Sami alkaa kaataa kahvikuppeihin kahvia, tarjoaa ensin Marjatalle ja Katrille kupilliset, sitten Leeville.

”Leevi ei taida juoda kahvia.” Leevi kuulee jostain takaansa Niklaksen tutun äänen, ja Niklaksen käsi laskee hänen eteensä kupillisen kuumaa hunajateetä.

Niklas ottaa itselleen puheenvuoron. ”Aloitetaanko samalla, kun juodaan kahvia? Ja teetä... Niin, ja ottakaa täytettyjä croissanteja. Katri ja Sami ovat valmistelleet lyhyen presentaation siitä, mitä me Nordic Beveragesissa halutaan tästä sponsorisopimuksesta, sen jälkeen kuultaisiin mielellään teidän näkemyksiä, mitä te haluatte tästä sopimuksesta.”

Leevi huomaa pian, että oli virhe mennä ensimmäisenä istumaan pöydän äärelle. Sillä Niklas istuutuu suoraan häntä vastapäätä kahvinsa ja täytetyn croissantinsa kanssa. Hän tuntee Niklaksen katseen kohdistuvan häneen.

Sami käynnistää Power Pointin tietokoneesta. ”Okei. Aloitellaan sitten. Ajattelin ensin kertoa vähän meidän yrityksestämme, ja sen jälkeen Jonna kertoo tarkemmin tästä sponsorisopimuksesta. Nordic Beverageshan on yksi Suomen suurimpia virvoitusjuomayhtiöitä. Markkinaosuuksilla mitattuna...”

Niklas ei jaksa kuunnella yritysesittelyä, jonka hän on kuullut viimeisen kuuden vuoden aikana kymmeniä kertoja. Sen sijaan hän keskittää huomionsa edessään istuvaan mieheen.

Leevi näyttää hyvältä – fyysisesti ainakin. Leevin hiukset ovat vaaleammat ja samantapaiset kuin David Beckhamilla joskus. Ihan kuin irokeesi ilman kaljuksi ajeltuja sivuja. Aivan erilainen kuin hänen oma melko konservatiivinen hiustyylinsä: siistit lyhyet hiukset, otsatukka hieman ylös nostettuna muotovaahdon avulla. Iho on edelleen vaalea – kermanvaalea Niklaksen mielestä – sillä Leevi viettää suurimman osan ajastaan harjoitushallilla, eikä ulkona. Nenäpäässä ja poskipäissä on edelleen pisamia – ja ne silmät...

Mutta toisaalta... Leevi näyttää siltä kuin purskahtaisi itkuun, kuin olisi ansassa. Ja Niklas tietää, että Leevi tavallaan onkin, hän ei voi mitenkään kieltäytyä tästä sopimuksesta.

Leevi ei suostu vilkaisemaankaan häntä, tuijottaa pöytää ja välillä vilkaisee presentaatiota. Mutta pitää tarkasti huolen, ettei vahingossakaan katso häneen. Leevi ei koskekaan jäähtyvään teehensä eikä ota tarjolla olevia croissanteja.

Mä rikoin sut noin pahasti.

Hetken aikaa Niklas miettii, olisiko mahdollisesti epäammattimaista heittää Katri, Sami ja Marjatta ulos kokoushuoneesta, langeta polvilleen Leevin eteen ja anoa, kerjätä, rukoilla anteeksiantoa.

Hän havahtuu mietteistään ja huomaa, että Sami on jo lopettanut oman osuutensa, ja Katri aloittelee omaansa.

”Okei. Me ollaan siis lanseeraamassa kolme uutta Cool Nordic -nimistä makuvettä, ja makuina on jäinen mustikka, kirpeä karpalo ja viileä lakka, ja me ollaan valittu mainoskasvoiksi kolme sponsoroitavaa urheilijaa, yksi kullekin maulle. Meillä panostetaan tähän tuotesarjaan todella paljon, ja markkinointikampanja on sen mukainen. Meillä tulee lehtimainontaa suurimpiin sanomalehtiin ja erilaisiin terveyden- ja hyvinvoinnin aikakauslehtiin. Sitten on tulossa tv-spotit prime-time -ohjelmiin ja internet-sivut. Ja urheilijat ovat mukana näissä kaikissa medioissa eli esiintyvät tv-mainoksessa, ja otetaan heistä mainoskuvia, joita käytetään sitten lehdissä ja nettisivuilla. Miltäs kuulostaa tähän asti?” Katri kysyy innokkaasti.

”Oikein hyvältä, vai mitä, Leevi?” Marjatta ihastelee. Leevi tyytyy vain nyökkäämään.

”Hienoa! Eikä tämä vielä tähän lopu. Meillä on tulossa Cool Nordic -kiertue, joka kiertää suosituimmissa laskettelukeskuksissa, ja meidän urheilijamme ovat siellä vetonauloina. Ei siis tarvitse mitenkään myydä aktiivisesti näitä juomia, että 'ostakaa nyt', vaan ideana on, että fanit pääsevät tapaamaan teitä urheilijoita, saavat nimmarit, voivat ottaa valokuvia ja sitten meidän Nordic-tytöt ja -pojat jakavat makuvesistä näytteitä. Ajallisesti nämä ajoittuvat niin, että ensin otetaan mainoskuvat, sillä meillä on nettisivut kuvia vaille valmiina, ja niitä mainoskuvia käytetään myös lehtikampanjassa, ja sitten käynnistyy kiertue, joka vie siis neljä peräkkäistä viikonloppua. Ja tv-spotti kuvataan yhden viikonlopun aikana.”

”Onko teillä mitään kysymyksiä?” Niklas pyörittelee kynää kädessään, haluten Leevin nimen sopimuspaperiin. ”Marjatta on varmaan lukenut sopimuspaperit läpi.”

”Kyllä olen lukenut, ja olen sitä mieltä, että hyväksytään -”

Yllättäen Leevi avaa suunsa ensimmäistä kertaa koko tapaamisen aikana. ”Pitääkö mun olla... hmmm... paljonkin tekemisissä Nordic Beveragesin edustajien kanssa?” Leevi pureskelee alahuultaan ja tuijottaa pöytää.

Sami ja Katri näyttävät häkeltyvän kysymyksestä, samaten Marjatta. Niklas taas tietää tasan tarkkaan, mitä hän tarkoittaa.

”Jonkin verran, kyllä. Meiltä on aina edustaja mukana tai ainakin käymässä paikan päällä.” Niklas puhuu rauhoittavasti ja rauhallisesti, ei halua, että Leevi hermostuisi siitä ajatuksesta, että Niklas olisi se, jonka kanssa hänen täytyisi olla tekemisissä.

Niklas työntää sopimuspaperin Leevin nenän alle ja ojentaa kynää. Leevi tuijottaa muutaman sekunnin ajan Niklaksen tarjoamaa kynää, nappaa sen Niklaksen kädestä ja allekirjoittaa sopimuksen.

*****

”Sulla on tosi hyvä iho. Tähän ei tarvii paljon yhtään mitään pohjustusta. Enkä mä halua peittää näitä pisamia. Ne näyttää tosi makeilta lähikuvissa.”

Niklas kyllä tunnistaa flirttailun, kun kuulee sellaista. Asiassa on vain se ongelma, että meikkitaiteilija, joka on aivan varmasti homo, flirttailee täysin estoitta Leevin kanssa. Eikä Leevillä näytä olevan mitään asiaa vastaan. Niklaksella sen sijaan on.

”Huomenta.” Niklas sanoo ehkä aavistuksen kireällä äänellä ja nostaa paperikasseista erilaisia aamiaisherkkuja, joita hän kävi ostamassa kahvilasta kuvauksiin osallistuville. Niklas huomaa, että Leevi jännittyy heti, kun hän saapuu paikalle.

”Huomenta – ooh, onko tuo mango-ananassmoothieta?” Meikkitaiteilija innostuu ja nappaa itselleen yhden. ”Eikö muuten Leevillä olekin upea iho? Mä ajattelin, että ei laiteta mitään paksua pohjustusta, ettei nämä söpöt pisamat peity.” Meikkitaiteilija sohii pehmeällä sudilla Leevin kasvoja.

”Varmaan ihan hyvä idea, joo...” Hittojako mä tajuan mitään mistään pohjustamisista. Mutta Leevi näyttää hyvältä, sen hän kyllä tajuaa. ”Haluatko sä Leevi, jotain aamiaista?”

Leevi haluaisi vastata ei, mutta hän ei saanut aamulla suustaan alas mitään jännityksen takia, ja nyt nälkä kurnii hänen mahassaan. Ja paperikasseista kaivetuista aamiaisherkuista lähtee erittäin herkullinen tuoksu, joten hän valitsee jogurttismoothien ja täytetyn sämpylän.

”Kiitti.” Leevi sanoo lyhyesti ja vilkaisee Niklasta, joka tuntee pienen kouraisun jossain mahanpohjassaan, koska Leevi vihdoinkin edes sanoo jotain hänelle.

”Okei, me ollaan valmiita.” Meikkitaiteilija ottaa suojuksen pois Leevin kaulalta. ”Ja syö sitten siististi sitä aamiaista, muuten joudut takaisin mun käsittelyyni.” Niklas mulkaisee meikkitaiteilijaa, joka näyttää olevan täysin Leevin lumoissa.

”Mä yritän olla sotkematta paikkoja.” Leevi imaisee smoothietaan ja lipaisee huuliaan.

Niklas haluaisi tunkea meikkisudin meikkitaiteilijan kurkkuun.

*****

Maaliskuu 2011

Hotellin vastaanottovirkailija tuijottaa heitä anteeksipyytävästi. ”Tässä on nyt käynyt jokin väärinkäsitys, olen todella pahoillani.”

”Assistenttini varasi nimenomaan neljä yhden hengen huonetta. Ja nyt yhtäkkiä teillä ei enää olekaan kuin kahden hengen huoneita?” Niklas tuntee Leevin tuijottavan häntä epäluuloisena, eikä hän tajua, miten selittäisi Leeville, että hän ei ole järjestänyt tätä. Santtu ja Minea saivat jo huoneensa, ja kun hän ja Leevi olivat valmiita kirjoittautumaan hotelliin sisään, yhden hengen huoneita ei ollutkaan.

”Niin... meillä lukee Nordic Beveragesin varauksen kohdalla, että kaksi yhden hengen huonetta ja yksi kahden hengen huone. Meillä ei valitettavasti ole muita huoneita vapaana, hotelli on buukattu täyteen.”

Niklas kaivaa N8-puhelimensa talvitakkinsa taskusta ja tarkistaa Katrin tekemän varauksen. Kyllä, neljä yhden hengen huonetta.

”Miten te selitätte tämän?” Niklas tunkee kännykkänsä hotellivirkailijan nenän alle.

”Tässä on todennäköisesti käynyt kirjaamisessa jokin ongelma. Eli varaus on tehty neljälle huoneelle, mutta jostain syystä kirjaus ei ole onnistunut, ja kaksi huonetta muuttui yhdeksi kahden hengen huoneeksi. Me voimme hyvitykseksi antaa teille illalliskortit hotellin ravintolaan.”

Leevi ristii käsivartensa rinnalleen. ”Mä en halua...”

”Leevi... tämä ei ole mun vikani. Tämä on hotellin moka.” Niklas on epätoivoinen. Tämä ei mene ollenkaan niin kuin pitäisi. Ensin se flirttaileva meikki-idiootti ja nyt tämä... hemmetti!

Hotellivirkailija yskähtää. ”Siinä huoneessa on kyllä erilliset sängyt... jos tämä asia teitä huolettaa.”

Niklas haroo tummia hiuksiaan ja katsoo avuttomana Leeviä, joka seisoo edelleen kädet puuskassa, epäluuloinen ilme yhä kasvoillaan. ”Otetaan nyt se huone... mä nukun vaikka kylpyammeessa, niin saat olla rauhassa.”

”Selvä...” Leevi tuhahtaa, pyöritellen silmiään.

*****

”Hyvää iltaa.” Mustaan pitkään esiliinaan ja valkoiseen paitaan pukeutunut tarjoilija ojentaa heille menut ja viinilistan. ”Saisiko olla jotain juotavaa?”

He istuvat tyypillisessä hotelliravintolassa, persikan väriset materiaalit ja tummaa puuta, ruokailuvälineet sinapinruskeassa purkissa valmiina pöydässä, alaspäin asetettuja viinilaseja pöydällä, harmaakivinen takka heidän pöytänsä vieressä lämmittää kuitenkin mukavasti, luo kaunista, lämmintä hehkua Leevin iholle. Niklas ei voi olla toivomatta, että hän voisi viedä Leevin joskus johonkin parempaan ravintolaan kuin lappilaisen laskettelukeskuksen hotelliravintolaan. Olo tai Demo...

Niklas vilkaisee ravintolan viinilistaa ja päätyy tilaamaan lasillisen rieslingiä.

”Otatko sä jotain juotavaa?”

Leevi tutkailee juomalistaa. ”Pullo Heinekenia.”

Niklas ei voi uskoa, että Leevi suostui lähtemään illalliselle, jonka hotelli heille hyvitti huonesekoilusta. Niklas sormeilee lautasliinaansa hermostuneena. Sano nyt jotakin, Manninen. Ihan mitä tahansa. Mutta mitään ei tule mieleen, ja hän vilkuilee välillä Leeviä, joka näyttää tuijottelevan takan liekkejä.

Tarjoilija tuo heidän juomansa, ja Leevi ottaa huikan oluestaan. ”Mitä Jennalle kuuluu?” Hän voisi saman tien olla kohtelias, jos he aikovat työskennellä yhdessä seuraavan kolmen vuoden ajan.

Niklaksella ei heti sytytä, mutta hän on helpottunut, ettei Leevi aio leikkiä mykkäkoulua koko viikonlopun aikana. ”Kuka Jenna?”

”Jenna. Vaaleat pitkät hiukset, lähti sun kanssa opiskelemaan Ouluun...”

”Aaa, siis Jenna! Viimeksi näin Jennaa vähän ennen kuin muutin takaisin Helsinkiin. Se oli naimisissa ja viimeisillään raskaana.” Niklas maistaa viiniään. Kelvollista. ”Se lähti opettajaksi johonkin lappilaiseen pikkukylään ja nappasi jonkun maanviljelijän.”

Leevi kohottaa kulmakarvojaan. ”No, eipä olisi Jennasta uskonut...”

”Ihmiset voivat muuttua.” Niklas sanoo, tuijottaen takan liekkejä.

Leevi ei ehdi vastaamaan, sillä tarjoilija tulee hakemaan heidän tilauksensa.

*****

Niklas ei saa unta. Varsinkin, kun Leevi on vain metrin päässä hänestä. Hän pyörii edestakaisin sängyssään, huokailee, tuijotellen pimeyteen.

”Leevi, nukutko sä?”

”Nukun.” Kuuluu viereisen sängyn peiton alta.

Niklas sytyttää yövalon, kääntyy kyljelleen Leeviä kohti ja nojaa käteensä. Leevi kaivautuu peiton alta, kääntyy katsomaan Niklasta.

”Mitä nyt?”

”Mä tarkoitin sitä... siis että ihmiset voivat muuttua.” Niklas näprää hermostuneena peittonsa lakanaa. ”Mä olen muuttunut.”

Leevi kierähtää selälleen ja tuijottaa kattoa.

”No, miten?”

”Mä... mä olen homo.”

Leevi naurahtaa kuivasti. ”Ai jaa. Siis sä olit silloin nuorempana hetero ja muutuit sitten homoksi, vai?”

”Siis... ei. Kyllä mä aina olin -” Niklas nousee istumaan sänkynsä laidalle, haroo hiuksiaan ja katselee Leeviä. ”Leevi, mä olen todella pahoillani siitä, miten mä kohtelin sua silloin. Mä... mä olin nuori ja typerä ja täysi kusipää, enkä tajunnut itsekään, mitä mä olin. Mä pelkäsin itseäni, kielsin itseni, enkä tajunnut, miksi mä halusin sua... Mä en tajunnut mistään mitään. Ja sä olit helppo kohde... sä halusit enemmän kuin mitä mä halusin silloin antaa -”

”Mä olin oikea kynnysmatto.” Leevi sanoo tukahtuneella äänellä, muistot tekevät edelleen kipeää.

”Ei. Ei. SÄ et ollut kynnysmatto, vaan MÄ tein susta kynnysmaton. Se ei ollut sun syytäsi, että sä... välitit. Mä en vain koskaan antanut sulle mitään. Mä vain otin ja otin...”

Niklas nousee sängyltään ja istuu Leevin sängyn reunalle, nojaa kädellään sängyn toiseen laitaan, Leevin vartalon yli. ”Mä en mitään toivo niin paljon kuin sitä, että sä voisit joskus antaa mulle anteeksi.”

”Ei sullakaan varmaan helppoa ollut sen näkövamman kanssa. Jouduit luopumaan jääkiekosta ja unelmista.” Leevi nousee istumaan, vetää jalat kiinni rintakehäänsä, ei halua Niklasta niin lähelle – ainakaan vielä.

Niklas vetäytyy hieman kauemmas, vetää jalkansa ristiin ja istuu Leeviä vastapäätä. ”No ei. Mutta ei se oikeuttanut mun käytöstäni. Ja Jenna... mä yritin olla hetero, yritin seurustella Jennan kanssa, mutta ei se onnistunut, ei me oltu yhdessä kuin pari kuukautta. Se ei ollut sitä, mitä mä halusin, enkä mä tarkoita pelkästään seksiä, vaikka me ei koskaan - ei meillä loppujen lopuksi ollut mitään yhteistä.”

”Paitsi, että te molemmat tykkäätte miehistä.”

Niklas naurahtaa. ”Noo... teoriassa kai joo, mutta käytännössä sekään ei ole meillä yhteistä. Jenna tykkää heteroista maanviljelijöistä, mä taas... jostain muusta.”

Ja ennen kuin Niklas tajuaa, mitä tapahtuu, Leevi ojentautuu häntä kohti, antaa hänelle kevyen pusun poskelle.

”Kiitos.” Leevi sanoo hiljaa.

”Mistä hyvästä?” Suutele mua uudelleen...

”Että kerroit mulle. Mä syytin itseäni pitkään... että mä tein jotain väärin -”

”Sä et tehnyt mitään väärin.” Niklas epäröi hetken, ojentaa kätensä ja ottaa Leevin käden omaansa. Niklas leikittelee kevyesti Leevin sormilla, eikä pysty katsomaan häntä silmiin. Ja hetken aikaa Niklas on varma, että Leevi vastaa hänen sormiensa kosketukseensa, mutta Leevi vetää sitten kätensä pois.

Niklas tajuaa, että Leevi ei ole valmis mihinkään enempään, nousee Leevin sängystä ja kömpii omaansa. Leevi käpertyy peittonsa alle, väläyttää pienen hymyn Niklakselle ja sulkee silmänsä.

”Hyvää yötä, Niklas.”

”Hyvää yötä.”

Yllättäen Niklas nukkuu paremmin kuin pitkään aikaan.

*****

Seuraavalla kerralla hotellivirkailija on harmillisesti ollut tehtäviensä tasolla, ja heillä on erilliset huoneet promokiertueen toisessa kohteessa, suositussa laskettelukeskuksessa, jälleen Lapissa. Niklas on miettinyt koko päivän, miten saisi vietettyä kahdenkeskistä aikaa Leevin kanssa, sillä nyt ei ole tiedossa yhteistä illallista eikä hotelliyötä. Kun mitään järkevää ei tule mieleen, eikä hän kehtaa vain koputtaa Leevin hotellihuoneen ovea, hän päättää käydä kävelyllä kylmässä pakkassäässä, tuntureita ihailemassa.

Hän on juuri painamaisillaan hissiä ensimmäiseen kerrokseen, kun... ”Odota! Pidä ovia auki.” Hissin automaattiovet uhkaavat sulkeutua, mutta Niklas laittaa jalkansa väliin, ja ovet aukeavat uudelleen. Leevi tupsahtaa hissiin – taitoluistimet olallaan.

”Onko täällä kenttä jossakin?” Niklas painaa hissin nappia.

”Joo, jonkinlainen rusettiluistelukenttä, musiikkia, kaakaota ja sellaista... Ajattelin käydä vähän verryttelemässä lihaksia. Muuten on niin tukossa alkuviikosta, jos ei viikonloppuna tee mitään.” Leevi vilkaisee Niklasta. ”Koska sä olet viimeksi ollut jäällä?”

Niklas hymähtää. ”Aika tasan tarkkaan kahdeksan vuotta sitten.”

Leevi näyttää ällistyneeltä. ”Ihan oikeasti?”

”Lääkäri kielsi kaikki nopeat lajit, joten...”

”Mutta kai sitä voi hitaastikin luistella... tai siis, sori. Mä en yhtään ajatellut, että jos sä et pysty menemään jäälle. Siis mä tarkoitan henkisesti.”

Hissi saapuu ala-aulaan, ja he astuvat hissistä ulos. Niklas työntää kätensä toppatakkinsa taskuihin. ”Kai se sitäkin on.”

”Sieltä saa vuokrata luistimia.” Leevi kohottaa kysyvästi kulmakarvojaan.

Niklas miettii ehkä sekunnin murto-osan, ennen kuin vastaa myöntävästi.

*****

Uskomatonta, miten kentän näkeminen sattuu. Todella paljon itse asiassa, vaikka kenttä on kaukana siitä, mihin hän oli tottunut. Ei maaleja kentän päädyissä, ei korkeita pleksejä katsojien suojana, ei isoa katsomoa, ei viittä miestä jäällä ja yhtä maalissa, ei tuomaria, ei jäähypenkkiä eikä pelaaja-aitioita. Sen sijaan jäällä luistelee eri-ikäisiä luistelijoita musiikin tahdissa, osa istui kentän laidalla olevassa kahvilassa juomassa höyryävän kuumaa juomaa.

Leevi on jo vaihtanut luistimet jalkaansa ja odottaa häntä jäällä, liikkuen sulavasti taakse- ja eteenpäin. Niklas punnitsee hokkareita kädessään, tunnustelee kylmää metallia ja jäykkää nahkaa, ja vetää ne sitten jalkoihinsa, kummastellen miltä tuntuu jälleen seistä luistimet jalassa. Hermostuttaa. Mitä jos joku tulee kovaa päin?

Leevi näyttää huomaavan hänen hermostumisensa ja ojentaa kätensä. ”Tule. Luistellaan ihan rauhassa.” Niklas uskaltaa vihdoinkin luistella jäälle, ottaa Leevin kädestä kiinni.

Vau.

Vaikka hän ei ole kahdeksaan vuoteen ollut jäällä, hänen vartalonsa tietää silti täsmälleen, miten toimia: rento asento, polvet koukussa, ylävartalo etukumarassa, potkut sivuille, kädet tasapainottamaan ja rytmittämään liikettä sekä tasapainoinen liuku. Ja kädet... jotakin puuttui hänen käsistään. Maila.

”Miltä tuntuu?”

”Oikeastaan ihan hyvältä.” Niklas myöntää yllättyneenä, mutta vilkuillen välillä varmuuden vuoksi vasemmalle.

”Mä voin luistella sun vasemmalla puolella. Jos sä haluat... jos se siis tuntuisi susta turvallisemmalta.” Leevi kaartaa hänen vasemmalle puolelleen, ja luistelee hänen rinnallaan. Ja Leevi on oikeassa, se tuntuu turvallisemmalta näin.

Kylmä, liukas jää viilettää heidän allaan, kun he kiertävät kenttää, välillä hymyillen pienille taaperoille, joita heidän vanhempansa yrittävät opettaa luistelemaan.

”Mennäänkö kahvilaan?” Niklas jarruttaa luistimillaan kahvilan kohdalla, Leevi samaten. ”Tule, mä tarjoan jotain kuumaa juotavaa.”

Leevi istuu pieneen, hieman syrjäiseen pöytään kentän laidalla, katselee ohikiitäviä luistelijoita ja kuuntelee musiikkia. Hetken kuluttua Niklas tuo pöytään kaksi mukillista höyryävää juomaa – kaakaon itselleen ja hunajateetä Leeville.

Kuuma juoma lämmittää mukavasti, ja he molemmat kietovat viileät sormensa lämpimän mukin ympärille. Niklas vilkaisee ympärilleen ja antaa pikaisen pusun Leevin poskelle.

”Kiitos.”

”Mistä?” Leevi yllättyy täysin hänen eleestään.

”Siitä, että sait mut taas jäälle.”

Leevi hymyilee leveästi Niklaksen sanoille, ja Niklas pohtii, miten viileänsiniset huskyn silmät voivat näyttää niin lämpimiltä.

*****

Niklas huomaa pian, että Leevi on heidän urheilijoistaan suosituin. Leevi kirjoittaa nimikirjoituksia, hymyilee poseeratessaan valokuvissa faniensa kanssa, on aina ystävällinen ja kärsivällinen. Täydellinen keulahahmo heidän tuotteelleen. Etenkin teinitytöt ovat hullaantuneita Leevin hymyyn ja hyvään ulkonäköön, ja he kantavat Leeville pehmoleluja ja itsetehtyjä kortteja.

”Mitä mä oikein teen kaikille näille pehmoleluille?”

Leevin ja Niklaksen kädet ovat täynnä pehmoleluja ja kortteja, joita teinitytöt ovat antaneet Leeville.

”Anna vaikka lastensairaalaan. Siitä voisi saada hyvän lehtijutun ja positiivista julkisuutta sekä sulle että firmalle...”

”Ajatteletko sä koskaan muuta kuin pr:ää?” Leevi naurahtaa ja avaa hotellihuoneensa oven.

”Ajattelen.” Niklas sanoo astetta matalammalla äänellä, tuijottaen hieman liian pitkään Leeviä silmiin ja laskee pehmolelut hotellihuoneen nojatuolille. Leevi kääntyy, pudottaa pehmolelut ja kortit sylistään sängylleen. Niklas on huomaavinaan hienoista punaa Leevin poskilla. ”Laita kortit paperikeräykseen. Noin! Mä ajattelin muutakin kuin pr:ää, mä ajattelin ympäristönsuojelua.”

”En mä näitä kortteja mihinkään keräykseen laita! Mä säästän ne, voin sitten vanhana lukea niitä keinutuolissa vanhainkodissa. Mutta mä voisin kyllä antaa nämä pehmot johonkin lastensairaalaan...”

”Älä tätä anna, se näyttää ihan sulta.” Niklas nappaa sängyn päältä Muppet-hahmo Beakerin, hassun näköisen pehmon, jolla on pystyt, punaiset hiukset, heiluttaa sitä Leevin naaman edessä.

Leevi nauraa, nappaa nopeasti sängyltään pehmon ja työntää sen Niklaksen naaman eteen. ”Mä varmaan pidän tämänkin, kun se näyttää ihan sulta!”

”Nasu? Mä näytän Nasulta? Kummalla meistä on näkövamma?”

”No, onhan sillä isot korvat ja iso nenä... kauniin pinkit.” Leevi nauraa edelleen, puristaa toisella kädellään vatsaansa ja toisella Nasua. Jonka Niklas nappaa nauraen hänen kädestään, heittää sen ja Beakerin kirjoituspöydälle, jonne ne päätyvät varsin mielenkiintoiseen asentoon.

Leevi ulvoo naurusta nähdessään pehmot pöydällä. ”Ei apua... sä laitoit ne harrastamaan pehmoeläinseksiä. Teinitytöt järkyttyisivät, jos ne näkisivät, mitä sä teit.”

”Mä luulen, että ne järkyttyisivät tästä enemmän.” Niklas sanoo yhtäkkiä hiljaa, on niin lähellä, että voi tuntea Leevin shampoon tuoksun, kun hän kuljettaa toista kättään Leevin hiuksissa, kunnes käsi pysähtyy takaraivolle, vetää Leevin päätä häntä kohti. Leevin suu aukeaa hieman, kieli kostuttaa huulia, Leevi vilkaisee Niklasta silmiin, sitten huuliin ja jälleen silmiin. Niklas tuntee sydämensä jyskyttävän rinnassaan nähdessään katseen harhailevan hänen silmissään ja huulillaan, tuntee hengityksensä jo osuvan Leevin huuliin, ja nenänsä painautuvan Leevin poskeen. Hän pysähtyy hetkeksi, ei ole ihan täysin varma, haluaako Leevikin tätä, kunnes kuulee Leevin äänen. ”Voisitko sä jo suudella -” Hän ei pääse pidemmälle, sillä Niklas painaa varovasti huulensa Leevin huulille, kuin tunnustellen. Suudelma on samalla kertaa niin tuttu ja niin uusi. Leevin pehmeät huulet, sängen pistely, Leevin kädet, jotka kietoutuvat hänen vyötärölleen, vartalo, joka painautuu häntä vasten, lämmin, innokas kieli hänen suussaan – ja hunajateen maku. Niin tuttua, kuin hän ei olisi koskaan lähtenytkään Leevin lapsuudenkodin huoneesta. Mutta samalla niin uutta – koska tällä kertaa Niklas tunnistaa ne tunteet, joita hän tuntee Leeviä kohtaan. Hän on hieman vanhempi, mutta paljon viisaampi kuin se hämmentynyt 18-vuotias, joka ei osannut käsitellä tunteitaan eikä ymmärtänyt itseään.

Jopa Leevin kurkusta kuuluvat pienet nautinnon äännähdykset ovat tuttuja, kun Niklas painaa vartalollaan Leeviä vasten seinää, tutkiskelee kielellään lämpimän kosteaa suuta ja käsillään hoikkaa vyötäröä. Hän tuntee Leevin sormien uppoutuvan hiuksiinsa.

”Leevi...” Niklas hengittää raskaasti, näykkien samalla Leevin kaulaa. ”Mä lupaan, etten mä satuta sua. Enää koskaan.”

Leevi päästää kurkustaan äännähdyksen, joka kuulostaa tyytyväiseltä nyyhkäisyltä. Niklas painaa lantionsa Leevin lantiota vasten, tuntee kovan kalun omaansa vasten ja hieroo lantiotaan Leevin lantiota vasten.

Niklas vie kätensä Leevin vaaleanvihreän neulepaidan helmalle, nostaa paidan Leevin pään yli ja tuntee, kuinka Leevin kädet hapuilevat hänen oman tummanharmaan neulepaitansa helmaa. Paidat päätyvät epämääräiseen kasaan lattialle. Niklas kuljettaa kättään Leevin sileällä rinnalla, käsi pysähtyy, kun hän tuntee sormiensa alla jotain kovaa ja metallista. Tätä ei ollut kahdeksan vuotta sitten. Niklas vilkaisee Leevin rintaa.

”Nännilävistys?”

”Otettiin Miran kanssa lävistykset, kun päästiin edustusjoukkueeseen.”

”Onko Mirallakin nännilävistys? Ei silti, että mua Miran lävistykset kiinnostaisi...” Niklas pyörittelee rengasmaista lävistystä sormissaan, ja Leevin nänni jäykistyy houkuttelevasti.

”Sillä on navassa.” Leevi voihkaisee ja sulkee silmänsä, kun Niklas vie suunsakin hänen nännilleen, pyörittelee kieltään ja vetää kevyesti hampaillaan lävistysrenkaasta, hyväilee sormillaan toista jäykkää nänniä. Niklas ei voi uskoa, miten pieni teräksenpala voi kiihottaa häntä näin paljon, kun verta pakkautuu yhä enemmän hänen jo ennestään tuskallisen kovaan kaluunsa.

Leevi on laskeutumaisillaan polvilleen hänen eteensä, on avaamassa hänen farkkujensa vetoketjua, kun Niklas nostaa hänet saman tien ylös. ”Mä en mitään niin paljon haluaisikaan kuin tuntea sun suun ja kielen mun kalullani, mutta nyt... nyt me tehdään tämä vähän toisin.” Mä haluan, että sä nautit. Niklas vetää Leevin mukanaan sänkyyn, mutta pysähtyy sitten.

”Leevi... tota... mä en tiedä, miten mä kysyisin tätä, mutta... tarvitaanko me kondomia tänä iltana? Siis mulla on omassa huoneessani kondomeita ja liukkaria...”

Leevi kohottaa toista kulmakarvaansa kysyvästi.

”Siis ei sen takia, että olisin suunnitellut mitään, mulla on vain aina varuilta...”

”Okei.”

”Mitä okei? Siis okei, että mulla on aina mukana vai..?”

Leevi antaa pikaisen pusun Niklakselle. ”Okei tarkoittaa, että joo, tarvitaan.” Niklas vastaa nälkäisesti suudelmaan, eikä haluaisi lähteä edes sekunniksi pois Leevin läheisyydestä.

”Odota tässä, älä liiku mihinkään.” Niklas ryntää puolialastomana ulos Leevin hotellihuoneesta, kiroaa, kun sähkölukon valo ei suostu millään muuttumaan vihreäksi hänen oman huoneesta ovessa, vaikka hän työntää avainkorttia säälimättä lukkoon. Aukea nyt! Aah, vihdoinkin... Hän nappaa kylpyhuoneesta toilettilaukkunsa ja säntää takaisin Leevin hotellihuoneeseen, jossa häntä odottaa herkullinen näkymä mahallaan makaavasta Leevistä. Alastomasta Leevistä. Leveät hartiat. Kaareva selkä. Kapea vyötärö. Pyöreät pakarat. Voi luoja...

”Sä taisit sittenkin liikkua.”

”Mä osaa riisua itseni yllättävän vähällä liikkumisella.” Leevi vilkuilee olkansa yli.

Niklas riisuu omat farkkunsa ja bokserinsa, siirtyy sängylle Leevin päälle, tukee itseään käsillään Leevin pään molemmin puolin, suutelee niskaa, liikuttaa lanteitaan niin, että hänen kalunsa liikkuu Leevin pakaroiden välissä. Leevi taivuttaa selkäänsä kaarelle ja työntää pakaroitaan Niklasta kohti, voihkien ja puristaen tyynyä käsillään.

”Käänny ympäri.” Niklas kuiskaa.

Leevi kääntyy, ja Niklas keskittyy jälleen Leevin suuhun. Hunajainen maku on hieman haalistunut, mutta Niklas haluaakin oikeastaan maistaa jotain muuta... Hän liikkuu alemmas Leevin vartalolla, imaisee ohimennen jälleen nännilävistystä, kuljettaa kieltään litteällä vatsalla ja selvästi erottuvilla lantioluilla, kunnes... tekee mielenkiintoisen havainnon. Leevi on ajellut häpykarvansa pois, täysin sileäksi.

Leevi parahtaa, kun Niklas kuljettaa kieltään pitkin Leevin kivikovaa, touhutipoista märkää kalua, ottaa sitten terskan suuhunsa ja liikuttaa päätään ylösalas koko varrella. Leevi voihkii, nostelee varovaisesti lanteitaan ja hyväilee sormillaan Niklaksen tummia hiuksia. Niklas jatkaa hetken aikaa, päättäväisesti unohtaen toistaiseksi oman nautintonsa. Hänen päästäessään kalun suustaan, päästäen matalan plop-äänen. Mä tyydytän sut täysin. Mä haluan, että huudat mun nimeäni, kun sä laukeat mun kaluni niin syvällä sun sisälläsi...

Niklas siirtyy kiveksiin, kuljettaa kieltään sileiksi ajelluilla, jo kireillä pusseilla, ottaa välillä toisen pussin suuhunsa ja imee hellästi. Leevi huohottaa äänekkäästi ja on vienyt kätensä sängyn päätyyn tukemaan itseään. Ja kun Niklas levittää edelleen Leevin jalkoja, hän tekee jälleen mielenkiintoisen havainnon... Leevi on notkea. Miksen mä tajunnut sitä aikaisemmin? Tosin enpä mä tajunnut paljon muutakaan. Leevin jalat avautuvat vaivatta sivulle, ja Niklas ei voi olla hetkellisesti miettimättä, millaisia mahdollisuuksia Leevin notkeus tarjoaa seksille. Niklas päättää palata asiaan myöhemmin, sillä hän haluaa maistaa vieläkin lisää...

Kun Niklaksen kieli ensimmäisen kerran lipaisee Leevin aukkoa, Leevi ei enää voihki tai huohota, vaan hän huutaa käheästi ja höpisee, tajuamatta tuskin itsekään täysin mitä sanoo. ”Mitä... mitä... AAAAHHH... mitä sä... OOOHHHH... teet?”

”Shhh. Rimmaan sua. Keskity vain tähän.” Leevi nousee kyynärpäidensä varaan, katselee, kun tummahiuksinen pää liikkuu hänen jalkojensa välissä. Niklas kiusoittelee kielellä herkkää aukkoa, nuolee sitä ja lopulta työntää kielensä sisään, liikuttelee edestakaisin, kostuttaa Leevin aukkoa syljellään. Leevin pää retkahtaa taaksepäin ja hän vaikeroi äänekkäästi, keinuttaa lanteitaan. Niklasta ei voi vähempää kiinnosta, vaikka heidän kuultaisiin naapurihotellissakin.

Niklas kurottaa sokeasti toilettilaukkuaan, kaivaa sieltä liukastetuubin, pursottaa viileää geeliä sormilleen, lämmittää sitä hieman hieromalla sormiaan yhteen. Leevi on jo täysin toisissa maailmoissa hänen käsittelynsä jälkeen, mutta Niklas ei ole vielä valmis. Hän työntää sormensa Leevin sisälle. Leevi värähtää hieman, ja Leevi tuntuu niin tiukalta hänen sormensa ympärillä. Niklas tajuaa oman pakottavan tarpeensa, eikä jaksa odottaa, että tuntee tuon saman tiukkuuden oman kalunsa ympärillä. Kun Leevi on rentoutunut hänen sormensa ympärillä, hän lisää toisen sormen. Leevi värähtää jälleen ja päästää pienen vinkaisun kurkustaan. Niklas koukistaa hieman sormiaan ja etsii... etsii... ja tietää osuneensa oikeaan kohtaan, kun Leevi melkein lentää ylös sängystä, voihkien kovaa. Niklas hieroo hetken eturauhasta kahdella sormella, kunnes työntää sisään vielä kolmannen sormen. Leevi parahtaa hieman. Eräs ajatus käväisee Niklaksen mielessä...

”Leevi... oletko sä tehnyt tätä ennen? Siis anaalia?”

Leevi nuolaisee huuliaan ja pudistaa sitten päätään. ”Olen mä kaikkea muuta tehnyt, mutta en tätä.”

”Mikset sä sanonut mitään?” Niklas silittelee toisella kädellä Leevin reittä ja liikuttelee edelleen sormiaan Leevin sisällä, hieroen kevyesti eturauhasta.

”No, mä sanoin nyt. Ja mä haluan sitä. Sun kanssasi.”

”Okei...” Niklas ei voi uskoa tätä. Leevi on neitsyt... Niklas vetää liukkaat sormensa ulos Leevin sisältä, nappaa kondomin, repii hampaillaan pienen foliopaketin auki ja rullaa kondomin kovana sykkivälle kalulleen, pursottaa reilusti liukastetta varrelleen.

Niklas asettelee itsensä Leevin jalkojen väliin, Leevi kietoo jalkansa hänen vyötärönsä ympärille. Niklas tarttuu kalunsa tyvestä ja ohjaa sitä kohti Leevin liukastettua peräaukkoa.

”Sano, jos sattuu... Mä olen varovainen. Voidaan lopettaa ihan koska vain...” Niklaksen sydän alkaa hakata entistä kovempaa, sillä hän ei missään nimessä halua satuttaa Leeviä.

”Mä olen valmis.” Sanat ovat tuskin päässeet Leevin suusta, kun Niklas työntää hitaasti terskansa tiukan lihasrenkaan läpi – ja Leevi ulvahtaa kivusta.

Niklas suukottelee rauhoittavasti Leevin kasvoja. ”Rentoudu vaan... sä tunnut niin hyvälle.”

Niklas työntää vielä hieman syvemmälle, pysähtyy jälleen ja huomaa Leevin erektion hieman veltostuneen. Hän ottaa Leevin kalun käteensä, hieroo sitä edestakaisin, levittää peukalollaan touhutippoja liukasteeksi. Leevi alkaa jäykistyä uudelleen, kalun hierominen saa aikaan sen, että Leevi rentoutuu kunnolla, ja Niklas liukuu kokonaan sisään. Niklas painaa päänsä tyynylle Leevin pään viereen ja odottaa hetken.

”Tuntuu niin... täydeltä. Mä tunnen sut joka puolella.” Leevi kuiskaa ja liikauttaa kokeeksi lantiotaan. Niklas tajuaa, että Leevi on valmis, ja vetäytyy hitaasti puoliksi ulos, sitten taas syvälle sisään. Leevi tuntuu jo tarpeeksi rennolta ja avonaiselta, joten Niklas nousee kämmeniensä varaan, liikuttaa lanteitaan kokeilevasti eri kulmissa. Kolmen työnnön jälkeen hän löytää oikean kulman, sillä Leevi alkaa voihkia ja vaikeroida, vastata lantionsa nostoilla hänen työntöihinsä. Niklas pitää tarkasti kulman ja nopeuttaa tahtia, pitäen kuitenkin työntönsä rauhallisina ja syvinä, sillä Leevi näyttää pitävän juuri siitä. Ja Niklas oli oikeassa, Leevin tiukka kanava tuntuu uskomattomalta hänen kalunsa ympärillä ja hän pohtii, miten kauan oikein pystyy pitämään tätä yllä. Hän haluaa kuitenkin Leevin laukeavan ensimmäisenä, joten hän ottaa jälleen Leevin kovan kalun käteensä ja alkaa liikuttaa kättään työntöjensä tahtiin. Leevi voihkii kovempaa ja nostelee lanteitaan kuumeisesti. Muutaman työnnön jälkeen Leevi alkaa vääntelehtiä, huohottaa yhä äänekkäämmin, lyhyet kynnet pureutuvat hänen selkäänsä, raapivat sitä, ja Niklas tietää, mistä on kyse. Hän työntää lanteillaan nopeampaan, syvempään, kovempaan, liikuttaa kättään nopeampaan, kunnes kuulee Leevin huutavan ääneen ja tuntee kädelleen syöksyvät spermat, joista suurin osa lentää kuitenkin Leevin vatsalle ja rinnalle. Niklas tuntee oman orgasminsa lähenevän. Vain... muutama työntö... lisää... Ja hän laukeaa syvällä Leevin sisällä, niin kauan, että hän jo hetken pelkää, että menettää järkensä, koska nautinto ja laukeaminen eivät vain suostu loppumaan, kondomi täyttyy hänen spermastaan, vatsalihakset kramppaavat suorastaan tuskallisesti ja hän päästää matalan, valittavan äänen kurkustaan. Mutta viimeinkin ne loppuvat, ja Niklas rojahtaa Leevin päälle, täydellisesti tyydytettynä, tuntee Leevin spermat heidän välissään. Ja jostain kaukaa hän kuulee Leevin toistelevan hänen nimeään.

*****

”Kunpa me oltaisiin tavattu vasta nyt.” Niklas leikittelee Leevin hiussuortuvilla, jotka ovat hieman hikiset ja hassusti lässähtäneet.

”Miksi?”

”Jotta sä tuntisit vain tämän version musta. Jotta sä et muistaisi kaikkia niitä paskamaisia asioita, mitä mä tein sulle... miten paljon mä satutin sua. Mä olin niin sekaisin.”

”Mutta sitten mä en osaisi arvostaa sitä, miten paljon sä olet muuttunut.” Leevi sivelee hajamielisesti Niklaksen rintaa. ”Tämä ei tainnut olla sulle eka kerta.”

Niklas huokaisee. ”Ei, mulla on ollut... aika monta miestä.” Aikaisemmin hän ei ole välittänyt miestensä määrästä, mutta nyt se häiritsee häntä.

”On mullakin muutama ollut, jotain lyhyitä suhteita... Jatkuva treenaaminen, kilpailukiertueella oleminen, kisat... kovin moni ei jaksa pysyä urheilijan rinnalla.”

Niklas kääntyy mahalleen, katsellen Leeviä. Nyt tai ei koskaan. ”Ehkä sä tarvitset rinnalle toisen urheilijan. Tai... entisen urheilijan. Sellaisen, joka ymmärtää, millaista urheilijan elämä on.”

”Hmmm. Mistähän mä sellaisen löytäisin? Nuorten puolella on kuulemma yksi lupaava miestaitoluistelija -”

”Hiljaa, kaunoluistelija.” Niklas hymyilee, painaa suunsa Leevin suulle, tajuaa, että Leevi kiusaa häntä.

”Mä olen taitoluistelija!”

*****

Niklas nojautuu taaksepäin työtuolissaan ja pyörittelee kireitä niskojaan työpöytänsä ääressä, joka on täynnä papereita, tietokoneen sähköposti ilmoittaa lukemattomista sähköposteista ja N8 vilkuttaa vastaamattomista puheluista. Päivä on ollut pitkä ja rasittava, eikä ollenkaan vielä ohi. Vielä yksi markkinoinnin kokous, jonka jälkeen maanantain työpäivä on ohi. Ja sitten... Leevi. Okei. Niklas on valmis myöntämään, että osa hänen työpäivänsä tehottomuudesta johtuu blondatusta, pisamaisesta punapäästä, joka on tunkeutunut hänen ajatuksiinsa muutaman kerran työpäivän aikana. No, hyvä on. Työpäivässä on ollut muutamia hetkiä, jolloin hän ei ole ajatellut Leeviä, eikä hänen työtehonsa ole parhaimmillaan kalu puolikovana. Ovelta kuuluva koputus herättää hänet todellisuuteen, ja hän vilkaisee rannekelloaan. Mitä nyt? Kokous alkaa kohta...

Leevi sujahtaa ovenraosta hänen työhuoneeseensa, hymyillen jotenkin... Niklas ei oikein osaa sanoa, miten.

”Leevi, mitä sä täällä -”

”Mä toin sulle lahjan.” Leevi heittää valkovihreän pienen muovipussin hänen työpöydälleen.

Niklas vilkaisee hämmentyneenä pussia. Yliopiston apteekin muovipussi. Hän kurkistaa pussin sisään. Kondomeita ja liukastetta.

Niklas naurahtaa. ”Mulla on kyllä kotona näitä...”

”Mutta onko sulla niitä täällä? Toimistolla?” Leevi kohottaa kulmakarvojaan, nojaa oveen ja hymyilee tavalla, joka saa aikaan tuttua kihelmöintiä Niklaksen haaroissa.

”Ööm... ei.”

”No, nyt on.” Leevi vie kätensä selkänsä taakse, ja Niklas kuulee lukon kilahtavan kiinni. Ja ennen kuin hän tajuaa mitä tapahtuu, Leevi on jo hänen työpöytänsä luona, kapuaa hajareisin hänen syliinsä, pehmeät, kosteat huulet hänen omillaan, kieli hänen suussaan ja Leevin kädet löysäävät hänen solmiotaan. Ja aivan automaattisesti hänen omat kätensä siirtyvät Leevin hoikalle vyötärölle, sitten pakaroille, tunnustelemaan ja puristelemaan pyöreitä muotoja, eikä Niklas voi mitenkään estää oman lantionsa ylöspäin suuntautuvia liikkeitä. Leevi suutelee häntä halukkaasti, kieli liikkuen hänen suussaan, kosketellen hänen kieltään ja vetää sitten hampaillaan varovaisesti hänen alahuultaan.

”Leevi... Leevi...” Niklas yrittää puhua suudelmien lomasta. ”Mulla alkaa kokous 10 minuutin kuluttua...”

”No, sitten ei kannata tuhlata aikaa mihinkään turhanpäiväiseen. Niin kuin puhumiseen.” Leevi on jo siirtynyt hänen kauluspaitansa nappeihin, availee niitä ja vilkaisee Niklaksen haaroihin, jossa puvunhousut pullottavat. ”Sitä paitsi sä et voi mennä tuossa tilassa kokoukseen. Kaikki veri täällä...” Leevi hieroo Niklaksen puvunhousujen läpi kovaa kalua, huomaten että housut ovat hieman märät touhutipoista. ”... eikä yhtään aivoissa.”

Niklas päästää kiihottuneen äänen kurkustaan, pitää edelleen kiinni Leevin pakaroista ja nousee työtuolistaan nopeasti. Työtuoli singahtaa liikkeen voimasta, rullaa pyöriensä varassa, kunnes tömähtää seinään. Niklas laskee Leevin lattialle, pyyhkäisee kädellään työpöytänsä tavarat lattialle ja nostaa Leevin pöydälle, alkaa avata hänen farkkujensa nappia. Leevi hyväilee käsillään kuumeisesti Niklaksen rintaa ja vatsalihaksia, hengittäen raskaasti.

”Sä teet mut hulluksi.” Niklas huohottaa ja repii Leevin farkut ja bokserit pois. Leevi on jo aivan kovana, kalu sojottaen kohti kattoa, kun hän asettuu selälleen Niklaksen työpöydälle.

Niklas vilkaisee kelloaan. Kahdeksan minuuttia. Hän avaa hätäisesti vyösolkensa ja housujensa vetoketjun, työntää housunsa ja bokserinsa nilkkoihin, nappaa pienestä muovipussista liukasteen, levittää sitä sormilleen ja liukastaa Leevin aukon. Leevi liikuttaa jo kättään edestakaisin kalullaan ja voihkaisee tuntiessaan Niklaksen sormet sisällään.

Rullatessaan kondomia kalulleen, Niklaksen kuumentuneissa aivoissa vilahtaa ajatus, miltä tämä tilanne näyttäisi, jos joku hänen kollegoistaan jotenkin sattuisi pääsemään lukitun oven ohi hänen huoneeseensa. Hän housut nilkoissa, kauluspaita auki ja solmio löysästi roikkuen kaulassa työntymässä hänen työpöydällään jalat levällään makaavan, alavartalosta alastoman nuoren miehen sisään. Mutta kun hän jälleen tuntee Leevin tiukan puristuksen kalunsa ympärillä, hän ei jaksa välittää vaikka itse toimitusjohtaja marssisi sisään ja haluaisi keskustella edellisen kvartaalin luvuista. Aivan. Sama.

Niklas vilkaisee vielä kelloaan. Kuusi minuuttia. Samalla hän tuntee, kuinka jotakin osuu hänen otsaansa ja tipahtaa Leevin vatsan päälle. Klemmari.

”Eikö sulla pitänyt olla kiire?” Leevi kiemurtelee pöydällä kärsimättömästi, yrittää liikuttaa lanteitaan, että tuntisi Niklaksen kalun hankauksen sisällään.

”Sä olet uskomaton...” Niklas mutisee, tarttuu Leevin polvitaipeisiin ja työntää jalkoja kohti pöytää. Ja ei voi olla jälleen ihmettelemättä, miten helposti ja notkeasti Leevin jalat taipuvat. Niklas alkaa liikuttaa lantiotaan, aluksi hitaasti, mutta nopeuttaa tahtia muutaman työnnön jälkeen, sillä Leevi voihkii kärsimättömästi ja nostelee lanteitaan hoputtaakseen Niklasta.

Asento antaa Niklakselle hyvän näkymän Leevin jalkojen väliin, kuinka Leevin lantio kaartuu työpöydän tasaisella pinnalla, kuinka hänen jalkansa taipuvat niin, että hän on lähes kaksinkerroin, kuinka hiki kimaltelee Leevin vatsalla ja navassa. Leevin käsi liikkuu hänen omalla kalullaan ylös, alas, vääntö, puristus, ylös, alas, vääntö, puristus... Käden liike kiehtoo Niklasta, saa hänet pumppaamaan lantiollaan nopeampaan, kovempaan, syvemmälle. Hän katselee oman kalunsa liikkumista sisään ja ulos Leevin vartaloon, kuinka liukaste kiiltelee hänen kalullaan, kuinka hänen häpykarvansa hankaavat Leevin pakaroita, joka kerta kun hän on kokonaan sisällä.

Vilkaisu rannekellon. Neljä minuuttia.

Rytmikäs kilinä kiinnittää Niklaksen huomion, vaikka Leevin voihkinnan ja hänen oman vaikerointinsa seasta on vaikea kuulla mitään. Kilinä noudattaa hänen liikkeitään: kun hän nopeuttaa tahtia, kilinä kuuluu useammin ja kun hän hidastaa tahtia Leevin päästäessä tyytymättömän äänen kurkustaan, kilinä kuuluu harvemmin. Hänellä kestää hetken aikaa, ennen kuin hän tajuaa, että hänen vyönsolkensa kilisee rytmikkäästi hänen työntöjensä tahtiin.

”Niklas... Niklas! Kovempaa! Kohta...”

Voi luoja. Niklas tajuaa, ettei pysty kieltämään Leeviltä mitään. Enää koskaan. Eikä hän haluakaan. Hän liikuttaa lantiotaan nopeampaan, koska Leevi on jo lähellä omaa laukeamistaan. Niklas ujuttaa kätensä Leevin paidan alle, hakee nännilävistyksen sormiinsa, vääntelee sitä työntöjensä tahdissa. Niklaksen kalu Leevin sisällä, nännin hierominen ja Leevin käden nopea liike hänen omalla kalullaan saavat Leevin laukeamaan rajusti. Sperma roiskuu pitkin Leevin vatsaa, osa lentää Niklaksen vatsalle, josta hän tuntee Leevin sperman valuvan hiljalleen alaspäin vartalollaan. Leevin laukeamisen näkeminen ja ennen kaikkea tunteminen, miten Leevi tiukkenee hänen ympärillään lähes sietämättömän tiukaksi, saa aikaan Niklaksen rajun orgasmin.

”Leevi... nyt, nyt... AAAAHHH!” Ei voi olla totta. Jokainen orgasmi Leevin kanssa ei mitenkään voi olla tällainen, kuin laukeaminen ja sperman tulo ei loppuisi koskaan. Mutta se on. Niklas tietää sen ja mistä se johtuu. Hän ei vain tiedä, uskaltaisiko sanoa sitä vielä Leeville. Uskaltaisi sanoa, että rakastaa Leeviä.

Niklas laskee ylävartalonsa Leevin päälle, tuntee Leevin sormien kulkeutuvan hiuksiinsa, silittävän niitä. Tasailtuaan hetken aikaan hengitystään, Niklas avaa silmänsä ja huomaa työhuoneensa lattialla N8:nsa, joka on kuin ihmeen kaupalla yhtenä kappaleena, yhä vilkuttaen vastaamattomista puheluista.

Kaksi minuuttia.

Niklas nostaa päätään. Leevi hymyilee onnellisen näköisenä, ja Niklas on varma, että hänellä on täsmälleen samanlainen ilme itselläänkin.

”Leevi... mun täytyy lähteä kokoukseen.” Niklaksen ääni on raspimaisen käheä. ”Tuu illalla mun luokse. Mä en halua olla enää hetkeäkään erossa susta...”

Leevi suutelee hänen nenänpäätään. ”Nähdään illalla sitten.”

*****

Leevi astelee ulos lasisesta toimistorakennuksesta, kietoo kaulaliinan kaulansa ympärille viileässä ilmassa. Hän pysähtyy tuijottamaan parkkipaikan autoja ja takana siintävää metsää. Niklas on muuttunut. Se on kypsempi, tietää mitä haluaa ja ennen kaikkea tuntee itsensä, ei häpeile itseään. Out and proud.

Kännykän pirinä keskeyttää Leevin ajatukset.

”Moi Marjatta!” Leevi vastaa hymyä äänessään.

”Sinähän kuulostat hyväntuuliselta.”

”Joo, mä tapasin Niklaksen. Meillä oli... öööh... siis juteltiin tästä sponsorijutusta.” Leevi takeltelee, sillä hän ei ole kuitenkaan varma, haluaako Niklas muiden tietävän heidän suhteestaan. Leevi päättää, että illalla heidän täytyy ennen kaikkea puhua. Muut asiat saavat odottaa, että he ovat puhuneet asiat selviksi.

”Hienoa, että tulette toimeen, todella hienoa. Minä olin niin yllättynyt, kun Niklas soitti minulle ja ehdotti tätä sopimusta. Tiesin heti, että nyt meitä onnisti viimeinkin sponsoroinnin kanssa. Mutta kuule, sitä minä soittelin, että meidän pitäisi sopia ompelijan kanssa, milloin suunnitellaan niitä ensi kauden esiintymispukuja -”

”Siis mitä?” Yhtäkkiä Leevi tuntee sydämensä hakkaavan kovaa ja suunsa kuivuvan.

”Niin, niitä esiintymispukuja pitää suunnitella ensi kautta varten...”

”Ei, vaan mitä sä sanoit sitä ennen.”

”Sitä minä vain, että oli hyvä, että Niklas tarjosi meille tätä sponsorisop-” Marjatta ei ehdi lopettamaan lausettaan, kun hän jo kuulee toisessa päässä kännykän valintaäänen.

*****

Niklas ottaa huikan punaviinistään ja sekoittaa fettucinet kiehuvaan veteen avokeittiössään. Hän vilkaisee ympärilleen asunnossaan. Kaikki kunnossa: pasta carbonara on tuloillaan (Leevi aivan varmasti valittaa kaloreista, mutta Niklas on suunnitellut, että he kuluttavat kaikki kalorit – ja vähän enemmänkin), salaatti pilkottuna, tuoretta patonkia, punaviini avattu, kynttilöitä valaisemassa, kaasutakassa tuli ja bluesia soimassa. Niklas vilkaisee vielä itseään peilistä: paljain jaloin, lantiolta matalat farkut ja vaalea lyhythihainen pusero, jonka alla hänellä on vielä harmaa pitkähihainen pusero.

Niklas kohentaa vielä kulmasohvansa sohvatyynyjä, kun hän kuulee ovikellon soivan. Hänen sydämensä hypähtää, pyyhkäisee hieman hermostuneisuudesta kosteita käsiään farkkuihinsa ja avaa oven.

Miten Leevi voi näyttää joka kerta paremmalta?

”Moi...” Niklas kumartuu antamaan pusua, mutta Leevi vetäytyy Niklaksen yllätykseksi pois.

Sitten hän huomaa sen. Jotakin on vialla... ”Onko kaikki kunnossa?”

”Ei.” Kuuluu Leevin lyhyt ja tyly vastaus.

”Mitä -”

”Se olit sinä.”

Niklas ei osaa sanoa mitään, vaan tuijottaa Leeviä, tajuamatta mitään.

”Sä soitit Marjatalle tästä sopimuksesta. Ei toisinpäin, niin kuin mä olen koko ajan luullut.” Leevi on ristinyt käsivartensa rinnalleen ja tuijottaa häntä vihaisena, surullisena. Jälleen surullisena – niin kuin kahdeksan vuotta sitten. ”Sä tiesit, että mä en pärjää taloudellisesti, että mä tarvitsen rahaa ja sä soitit Marjatalle, tarjosit tätä sopimusta, josta mä en voisi kieltäytyä.”

”Leevi, ei...”

”Kylläpäs! Sä... sä ostit mut. Sä teit musta sun... sun huoran.”

Niklas tuntee paniikin hiipivän sisuksiinsa. ”Ei... se ei ole niin. Mä en koskaan -”

”Miten sä voit kohdella ihmisiä näin? Sä et ole yhtään muuttunut! Sä ajattelet vain itseäsi, yhä edelleen!”

Niklas seisoo lamaantuneena paikallaan, eikä pysty muuta kuin katsomaan, kuinka Leevi avaa oven ja kävelee jälleen kerran ulos hänen elämästään.

*****

Leevi ei suostu katsomaan häntä, ei puhumaan, ei kuuntelemaan, ei vastaa puhelimeen, ei sähköpostiin, ei mitään. Niklas on jälleen nukkunut yöt huonosti, ja on huomaavinaan myös Leevin silmien alla tummat varjot.

Jäähallilla tv-mainoksen ohjaaja keskustelee Leevin kanssa siitä, mitä hän haluaa Leevin tekevän, kädet heiluen ja pää pyörien innostuksesta. ”Mä haluan, että sä niinku, sä niinku hyppäät tossa jäällä, tajuatko sä? Siis hyppäät ja se hyppy niinku kuvastaa sitä, kun pullosta suihkuaa vettä, kun sitä on ravisteltu. Tajuatko sä, mitä mä ajan takaa?”

”Millaisen hypyn sä haluat?” Leevi venyttelee jalkojaan samalla, ja Niklas tajuaa tuijottavansa.

”Sellaisen näyttävän hypyn, niinku korkean ja ilmavan, tajuatko sä?”

”No, kolmoislutz on ehkä näyttävin. Siinä hyppy pyörii kaaren suuntaa vastaan ja siihen lähdetään pitkästä taaksepäin kulkevasta liu’usta.”

”Heitä kuule pari sellaista tuossa jäällä, niin katsotaan, miltä se näyttää.”

Leevi luistelee sulavasti jäälle, ottaa vauhtia ja hyppää täydellisen kolmoislutzin. Ohjaaja vaikuttaa tyytyväiseltä ja kuvaukset alkavat.

Kuvausten jälkeen Leevi suuntaa kohti suihkutiloja.

”Leevi, odota.”

”Mitä nyt? Miksi sä yleensäkään olet täällä? Eikö sulla ole muita töitä?” Leevi ei pysähdy, vaan kävelee kiukkuisena pitkin jäähallin käytävää.

”On, mutta... sä et suostu puhumaan mulle muuten.” Niklas yrittää pysyä Leevin kannoilla.

”Miksiköhän?”

Pukuhuoneen ovi paukahtaa kiinni Niklaksen nenän edessä.

*****

Laskettelukeskuksen hotelliravintolassa Niklas tuijottaa mustasukkaisuuden kourissa, kun urheilutoimittaja haastattelee Leeviä. Ja Niklas tietää, että Leeviä haastatteleva toimittaja Luukas Sanders on homo. Toimittaja haroo vasemmalla kädellään vaaleita hiuksiaan, ja Niklas kiinnittää huomion toimittajan vasemmassa nimettömässä kimaltavaan yksinkertaiseen, sileään sormukseen. Hän muistaa kuulleensa, että Sanders seurustelee jonkun nyrkkeilijän kanssa, nähtävästi suhde on nyt edennyt vakavammalle tasolle. Niklas tuntee hienoista helpotusta.

Niklas vilkaisee rannekelloaan. On jo myöhä, ja Leevi todennäköisesti suuntaa hotellihuoneeseensa haastattelun jälkeen. Aivan oikein. Sekä Leevi että toimittaja nousevat pöydästä ja suuntaavat kohti hissiä. Ennen kuin hissin ovet ehtivät sulkeutua, Niklas on pujahtanut hissien ovien välistä sisään.

”Ehdinpäs.” Niklas kääntää heti huomionsa toimittajaan, ojentaa kätensä. ”Hei, Niklas Manninen, Nordic Beveragesin Product Group Manager.” Hän tietää, että Leevi ei kehtaa järjestää toimittajan edessä kohtausta tai jättää häntä huomiotta.

”Moi, Luukas Sanders City-Uutisista. Mä taisin nähdäkin sut tuolla promotilaisuudessa.”

”Onko teillä jo haastattelu valmis?” Niklas vilkaisee Leeviä.

”Joo, on...” Luukas vilkaisee molempia miehiä, puraisee alahuultaan, ettei nauraisi. Vai niin... Product Group Manager on täysin ihastunut Leevi Saarnioon, mutta on jostain syystä joutunut epäsuosioon.

”Okei. Leevi, mulla on sulle asiaa.”

”Hmmm. No, mitä?” Leevi kysyy vastahakoisesti.

”Mä luulin, että sä tiesit... Mä luulin, että Marjatta kertoi.”

”Eli sä myönnät, että sä suunnittelit kaiken?”

Luukas huokaa helpotuksesta, kun hissi pysähtyy pehmeästi hänen kerrokseensa. ”Tässä on mun kerrokseni...” Hän pysähtyy hetkeksi oven väliin ja vilkaisee hississä olevia miehiä. ”Toivottavasti asiat selviää.” Hän heilauttaa kättään ja suuntaa kohti omaa huonettaan.

Niklas haroo hiuksiaan epätoivoisesti, yrittää jatkaa ja saada Leevin ymmärtämään. ”Siis... joo, mä tiesin, että sä tarvitsit sponsoria. Ja kai mä ajattelin, että... että mä voisin hyvittää jotenkin käytöstäni.. sitä miten mä kohtelin sua.”

Leevi katselee häntä epäluuloisesti.

”Mutta mä myönnän kyllä, että mun mielessäni kävi ajatus, että... että sä antaisit mulle uuden mahdollisuuden. Jos sä et olisi ollut kiinnostunut, niin ei se olisi muuttanut sopimuksen suhteen yhtään mitään. Kaikkihan oli jo allekirjoitettu, kun me...”

Hissi pysähtyy heidän kerrokseensa, ja he astuvat hotellin käytävään.

”Ja mä vannon, että mä en ajatellut asiaa niin, että mä olisin ostanut sut. Jos mä sain sut tuntemaan sillä tavalla, niin mä olen tosi pahoillani siitä.” Niklas työntää kätensä farkkujensa taskuihin ja tuntee olonsa epätoivoiseksi ja avuttomaksi, huomaa ällistyneenä, että hänen kurkkuaan kuristaa hieman. ”Jos sä et halua enää nähdä mua, niin Katri tai Sami voi hoitaa asiat jatkossa sun kanssa. Mutta sopimus ei muutu mihinkään, me sponsoroidaan sua edelleen. Firma on ollut tosi tyytyväinen suhun.” Niklas selvittää kurkkuaan. ”Toivottavasti sä voit antaa anteeksi. Ei mulla muuta.” Ja ottaa muutaman askeleen taaksepäin, kääntyy kohti omaa hotellihuonettaan.

”Niklas, odota.” Niklas kääntyy toiveikkaana kohti Leeviä. ”Mä uskon sua kyllä. Totta, sopimus oli allekirjoitettu ennen kuin mitään tapahtui meidän välillä.”

”Joten... saanko mä anteeksi?”

Leevi kietoo käsivartensa hänen niskansa ympärille. ”Saat.”

*****

”Mitä nyt?” Leevi nauraa, kun Niklas vetää hänet ranteestaan huoneeseensa.

Niklas painaa Leevin vasten ovea, työntää heti reitensä Leevin jalkojen väliin. ”Sovintoseksiä. Viisi päivää on liian pitkä aika...” Niklas tunkee Leevin käden jalkojensa väliin.

Leevi nauraa Niklaksen innolle, puristaa kevyesti kovaa kalua farkkujen läpi. ”Entäs sitten, kun mä olen GP-kiertueella?”

”Puhelinseksiä, Skype-seksiä, mä alennun vaikka Facebook-seksiin, ihan mitä vain...” Niklas riisuu muitta mutkitta Leeviä, innokkaana pääsemään lähelle Leevin ihoa.

”Millaista on Facebook-seksi? Tykätään toistemme päivityksistä, vai?” Leevi hihittää, kun Niklas nykii hänen farkkujaan alas nilkkoihin.

”Mmmm...” Niklas painaa huulensa Leevin huulille, vie kätensä hänen päänsä molemmille puolille, työntää samalla kohti sänkyä, työntäen kieltään kohtaamaan Leevin innokkaan kielen. Leevin kädet työstävät jo Niklaksen farkkuja auki, repivät paitaa pois päältä. Alasti, alasti, mahdollisimman äkkiä.

Niklas kaivaa toilettilaukustaan kondomin ja liukasteen.

Niklas antaa kondomin Leeville, joka katsoo häntä kysyvästi. ”Laitanko mä se sulle?”

”Ei.” Niklas sanoo äkkiä, ettei muuttaisi mieltään. ”Sä laitat sen itsellesi.”

Leevin kysyvä ilme vaihtuu hämmästykseksi. ”Haluatko sä...”

”Haluan. Mä en ole ennen... mä haluan, että sä olet eka.” Ja ainoa.

”Oletko sä varma?”

”Mä en ole mistään ollut koskaan näin varma.” Niklas suutelee Leeviä kevyesti ja käy sängylle makaamaan.

”Miten... tai siis missä asennossa me ollaan?”

Niklas miettii hetken. ”Kyljellään.” Hän kääntyy kyljelleen kohti ikkunaa.

Hän kuulee Leevin repivän kondomipaketin auki, avaavan liukastetuubin. Kun Leevin vartalo painautuu hänen selkäänsä vasten, hän huomaa jännittävänsä, mutta Leevi suutelee hänen niskaansa, alas pitkin selkärankaa ja takaisin ylös. Leevi kietoo toisen käsivartensa hänen olkapäänsä ympäri ja alkaa hyväillä toisella kädellä hänen rintaansa, hitaasti liikkuen alaspäin, kunnes Leevin käsi on hänen kovalla kalullaan, vetelee edestakaisin hitaasti. Niklas huomaa lanteidensa liikkuvan samaan hitaaseen, tasaiseen tahtiin.

Leevi päästää kalusta irti, nostaa Niklaksen toisen jalan oman jalkansa yli ja alkaa hieroa Niklaksen takamuksen vakoa. Niklas kuulee itsensä vaikeroivan, kun Leevi työntää liukastetun sormensa hänen sisälleen. Leevi nuolee Niklaksen niskaa, kun hän liikuttelee sormeaan edestakaisin. Niklas tarttuu omaan kaluunsa ja alkaa liikuttaa kättään hitaaseen tahtiin, aivan kuten hänen sisällään liikkuva sormi. Leevin käsi vetäytyy pois, ja Niklas tuntee painetta aukollaan, kun Leevi työntää kaksi sormea hänen sisälleen. Mikä tuntuu jo hieman oudolta. Hyvältä, mutta oudolta. Lähes yhtä hyvältä kuin Leevin voihkina hänen korvansa juuressa.

”Sattuiko se?” Niklas kysyy yhtäkkiä, kun Leevi vetää sormensa pois ja hän arvaa, mitä on tulossa seuraavaksi.

”Vähän aluksi. Mutta sitten se tuntui tosi hyvälle, toivottavasti mä osaan...”

”Okei.”

Ja sitten hän tuntee jotain paljon isompaa kuin sormien työntyvän sisälleen, hitaasti, mutta silti se sattuu.

”Niklas... sano jotain.”

Niklas puristaa hampaansa yhteen. ”Leevi...”

Leevi pysähtyy ja vetäytyy ulos. ”Sori. Sun täytyisi varmaan rentoutua.”

Rentoutua? Miten? Miten Leevi pystyi siihen?

”Ei meidän tarvitse jatkaa.” Leevin ääni oli lämmin ja rauhoittava hänen korvassaan.

”Mä haluan jatkaa.”

Leevi työntyy sisälle jälleen, eikä se tällä kertaa tuntunut niin tuskalliselta. Leevi kurottautuu katsomaan hänen kasvojaan, kauniit pisamaiset kasvot hymyilevät hieman, Leevi tarttuu hänen kaluunsa, liikuttaa kättään edestakaisin, suutelee ja nuolee kielellään eksoottisia kuvioita hänen olkapäähänsä. Leevi työntää vielä, eikä se enää tunnu niin pahalta. Leevi vie kätensä hänen lanteilleen ja yhtäkkiä Leevi liukuu kokonaan hänen sisälleen.

”Sä rentouduit. Tuntuu niin hyvälle... olla sun sisällä. Voinko mä liikkua, voinko mä... voi luoja...”

”Joo.”

Leevi alkaa liikkua edestakaisin hänen sisällään, kovan kalun hankaus hänen sisällään tuntuu kieltämättä hyvältä, ja kun Leevi suutelee kovaa hänen olkapäätään, vetää hampaillaan ihoa suuhunsa, liike saa Leevin kalun tuntumaan eri kohdassa. Niklas tietää, mitä se kohta on. Hän keinuttaa lanteitaan, yrittää lisätä hankausta.

Leevi suutelee hänen olkapäätään kovempaa, Leevin lanteiden ja kalun jokainen liike tuntuvat Niklaksen eturauhasessa, ja hän tuntee oman kalunsa kovenevan entisestään.

Leevi huohottaa ja toistelee hänen nimeään kuumeisesti. Niklas liikuttaa kättään nopeammin kalullaan, ja Leevin huohotuksesta hän tajuaa, että Leevi laukeaa kohta. Ja kun Leevin työnnöt nopeutuvat ja hänen vartalonsa alkaa vääntelehtiä, Niklas tuntee oman orgasminsa lähenevän, hehkuvan selkärankansa alaosassa, kunnes hän laukeaa omalle kädelleen, samalla kun Leevi voihkii ja nytkähtelee häntä vasten.

Aukossa ja olkapäässä, jota Leevi on imenyt, tuntuu hieman polttavaa tykytystä. Olkapäähän jäisi jälki, mikä ei haittaa Niklasta ollenkaan.

Leevi vetäytyy ulos, ja Niklas äännähtää hieman, kun Leevin kalu lipsahtaa ulos hänestä. Hän kurottaa kädellään ja vetää Leevin syliinsä, hautaa kasvonsa Leevin hiuksiin.

”Mä rakastan sua.”

Leevi nytkähtää hänen sylissään, tarrautuu lujasti kiinni. ”Mä rakastan sua kanssa.”

*****

Huhtikuu 2011

Leevi istuu huopaan kääriytyneenä takan äärellä katsellen dvd:tä omasta luistelustaan yrittäen löytää heikkoja kohtia ja vahvuuksia, kun Niklas saapuu kotiin. Leevi viettää jo suurimman osan ajastaan hänen asunnossaan, joten on oikeastaan vain ajan kysymys, koska hän muuttaa virallisesti Niklaksen luo. Ajatus saa lämpimän tunteen aikaan jossain Niklaksen mahanpohjassa.

”Moi...” Niklas kumartuu suutelemaan Leevin huulia ja tuntee samalla Leevin sormien ujuttautuvan hänen vyönsä alle, vetävän häntä päälleen. ”Sulla taisi olla ikävä.”

”Mistä sä sellaista päättelit?” Leevi kysyy viattomasti.

”Koska mä makaan sun päällä.” Niklas naurahtaa.

”Mmm... sä teet liian pitkiä päiviä. Sun pitäisi olla enemmän kotona tyydyttämässä kyltymätöntä poikaystävääsi.” Leevi nuuskii Niklaksen kaulaa. After shave on vähän haalistunut päivän mittaan ja sekoittunut Niklaksen ominaistuoksuun, hän pystyy tuntemaan tuoksun, joka saa hänet aina sekaisin halusta – ja onnesta.

”Mä toin intialaista ruokaa.” Niklas nousee ylös ja vie take away -kassin avokeittiöön, alkaa availla mausteisen tuoksuisia rasioita. Leevi tulee keittiösaarekkeen toiselle puolelle baarijakkaralle istumaan ja pihistää palan tandoorikanaa.

”Hei muuten, nyt kun mä muistan. Onko sulla tummaa pukua? Nordic Beveragesilla on illallistilaisuus suurosakkaille ensi kuussa.”

Leevi näyttää hämmentyneeltä ja nuolee tandoorikastiketta sormistaan. ”On, mutta ei se sulle mahdu.”

”En mä sitä itselleni tarvitse, vaan sulle. Se on avec-tilaisuus. Sä tulet sinne mun avecina.”

Leevillä jää tandoorikastikkeinen sormi suuhun, kun hän tuijottaa Niklasta viileänsiniset silmät ällistyksestä suurina.

”Kaikilla siellä on avec. Enhän mä nyt yksin sinne voi mennä. Vai mitä?” Niklas hymyilee ja vilkaisee silmäkulmastaan Leeviä, joka ei näytä toipuvan järkytyksestään millään.

”Et tietenkään.” Leevi saa viimein sanotuksi, onnellinen hymy huulillaan ja ilme silmissään.

Niklas kumartuu saarekkeen yli ja painaa kevyen pusun Leevin hymyileville huulille.

”Sä olet mun kumppanini. Mä haluan, että sä olet mun rinnallani, niin kuin mäkin haluan olla sun rinnallasi. Ei se sen kummempaa ole.” Niklas sanoo hiljaa Leevin huulia yhä näykkien.

Kumppaneita. Ja uusi mahdollisuus, jota hän ei pilaisi. Koskaan.

~LOPPU~