tag:blogger.com,1999:blog-62841430488905944032024-03-14T11:13:47.723+02:00Singun novellitHomoerotiikkaa. Homonovelleja. Miesten välisiä suhteita.Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.comBlogger13125truetag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-67202548466810151172018-12-10T14:48:00.000+02:002018-12-10T18:07:20.633+02:00Joulun syke osa 2 Linus / Valtteri<b>Toinen adventti</b><br />
<b><br /></b>
<br />
"Ei."<br />
<br />
Linus sai vastaukseksi kovan yskänpuuskan heidän parisänkynsä uumenista.<br />
<br />
"Mutta Linus...", Valtteri kähisi, nenä tukossa, peiton ja viltin alta.<br />
<br />
Linus laski tarjottimen Valtterin yöpöydälle, mittasi mittamukiin 10 millilitraa määräämäänsä Codesan Compia ja ojensi lääkkeen Valtterille, jonka Valtteri nielaisi irvistäen karvasta makua.<br />
<br />
"Kauhian makuista. Onko meillä mehua?"<br />
<br />
Linus ojensi lasillisen Valtterin äidin tekemää mustaviinimarjamehua, josta Valtteri otti huikan ja vajosi jälleen peittojen uumeniin. Samalla kuumemittari alkoi piipata jossain peiton alla.<br />
<br />
"Sä oot ihan vauva", Linus supisi, kaivaen samalla peiton kätköistä piippaavaa mittaria. "Ei aikuiset tarvitse yskänlääkkeen kanssa mehua."<br />
<br />
Digitaalisella näytöllä luki 37,8. Linus tunnusteli vielä kaulan imusolmukkeet.<br />
<br />
"Okei. Mä muutan diagnoosiani. Se ei ollutkaan miesflunssaa, vaan ihan oikeaa flunssaa."<br />
<br />
Vastaukseksi Valtteri niisti äänekkäästi nenäänsä.<br />
<br />
"Sä pysyt loppuviikon kotona ja sängyssä."<br />
<br />
Valtteri ynähti jotain, silmät lipsuen kiinni.<br />
<br />
Linus hiippaili heidän makuuhuoneestaan lähteäkseen terveyskeskukselle, kun hän vielä kuuli Valtterin mumisevan jotain puurojuhlasta.<br />
<i><br /></i>
<br />
*****<br />
<br />
Aino jysäytti sinisen Ikean kassin hänen nenänsä eteen henkilökunnan taukotilassa. Linus katsoi vastaanottoapulaista kysyvästi.<br />
<br />
"Siinä on ne joulupukin asusteet. Parrat ja kaikki."<br />
<br />
"Valtteri on kipeänä, ei se voi tulla joulupukiksi", Linus hörppäsi mustaa kahviaan ja jatkoi Iltalehden lukemista.<br />
<br />
Aino kaivoi työtakin taskustaan puhelimensa ja näytti hänelle selvästi Valtterin lähettämää viestiä:<br />
<br />
<i>"Voisitko sie antaa Linukselle joulupukin asusteet? Mie luulen, että joulupukkiongelma saadaan ratkaistua."</i><br />
<i><br /></i>
"Siis mitä", Linus tönäisi kassia poispäin itsestään. "En mä tule joulupukiksi. Mä sanoin sen jo tänään aamulla."<br />
<br />
"Älä sie minnuu sotke tähän. Valtteri pyysi antamaan joulupukin tamineet siulle ja siinä ne nyt on", Aino tokaisi, otti pöydältä joulutortun ja alkoi mutustaa sitä, etsien samalla kahvikuppiaan.<br />
<br />
"Sen pitäisi levätä, eikä säätää mitään tonttujuhlia", Linus jupisi, raahatessaan Ikean kassia pois henkilökunnan taukotilasta.<br />
<br />
"Ja voisiko se herra tohtori seuraavalla kerralla keittää kahvia, kun ottaa viimeiset tipat keittimestä," Aino vielä kailotti hänen peräänsä.<br />
<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
Linus jysäytti sinisen Ikean kassin heidän olohuoneeseensa, jonne Valtteri oli raahannut peiton ja tyynyn makoillakseen sohvalla ja tuijotellakseen Netflixiä.<br />
<br />
"Selitä."<br />
<br />
Valtteri kohottautui sohvan uumenista, niiskui ja tiiraili sinistä kassia.<br />
<br />
"Se on Ikean kassi."<br />
<br />
Linus pyöritteli silmiään. "Kuume on ilmeisesti laskenut, kun hoksottimet jo toimii. Tässä on ne helvetin joulupukin vaatteet. Ja joku kulahtanut parta", Linus kaiveli kassin sisältöä pitkin olohuoneen lattiaa.<br />
<br />
"Mutta Linus... mie en voi olla joulupukkina. Arvaa, miten täynnä päivystys on jouluna, jos mie kippeenä menen puurojuhlaan?" Valtteri kampesi itsensä ylös sohvalta pelkissä pitkissä, järkevän näköisissä kalsareissaan, jotka olivat Linukselle nykyään seksikkyyden huipentuma. <i>Jos Valtteri ei olisi sairaana...</i><br />
<br />
"Mun ei tarvii päivystää silloin. Etkä sä sitä paitsi lähde mihinkään", Linus totesi ja nosti erittäin leveän vyötärön omaavat joulupukin housut kassista. "Näähän sitä paitsi tippuisi mun päältä."<br />
<br />
Valtteri kietoi kämmenensä Linukselle hoikalle vyötärölle. "Mie tiedän, eikä se haittaisi yhtään", suudelleen hänen kaulaansa ja liu'uttaen kätensä Linuksen jalkoväliin. "Siullahan seisoo."<br />
<br />
"No... sulla on pitkät kalsarit päällä. Mäkin olen vain ihminen. Sitä paitsi se haittaisi puurojuhlan lapsia. Ja etenkin niiden vanhempia", Linus mutisi, kunnes tajusi... "Yritätkö sä lahjoa mua seksillä?"<br />
<br />
Valtteri hymisi matalasti. "Toimiiko se?"<br />
<br />
"Ei, koska mä saan sulta seksiä joka tapauksessa."<br />
<br />
"Linus..." Kädet olivat siirtyneet hänen pakaroilleen.<br />
<br />
"Aarrghh, maalaiset!"<br />
<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
Nuorisoseuran talo oli koristeltu iloisen jouluisesti. Ikkunoissa oli kyntteliköt, nurkassa koristeltu joulukuusi, ilmassa tuoksui lämpimät tuoksut: riisipuuroa, glögiä ja pipareita. Linus pystyi haistamaan ne wc-tilaan asti, johon Aino oli tuupannut hänet Ikea-kassin kanssa.<br />
<br />
Linus huokaisi, riisui vaatteensa ja alkoi vetää joulupukin asuja päälleen. Punainen takki, punainen, valkoreunainen lakki... Linus jätti punaisen takin auki ja asetti lakin vähän vinoon vaaleille hiuksilleen, otti kännykkänsä toppatakkinsa taskusta ja napsaisi itsestään kuvan, joka paljasti rinnan, litteän vatsan ja ihan hivenen vaaleaa häpykarvoitusta alushousujen yläreunasta, ja lähetti kuvan Valtterille. Valtterilla ei vielä ollut älypuhelinta, mutta kohta olisi. Hän oli ostanut joululahjaksi pienen Samsungin kännykän.<br />
<br />
Kännykkä kilahti pian vastauksen: "<i>Mie haluan siut noissa vaatteissa."</i><br />
<i><br /></i>
<i>"Sori, ei fyysistä rasitusta vielä."</i><br />
<i><br /></i>
<i>"Mie olen jo terve."</i><br />
<i><br /></i>
<i>"Sä et tee diagnooseja tässä perheessä. Sä saat toistaiseksi tyytyä vain kuvaan."</i><br />
<i><br /></i>
Salin puolelta alkoi jo kuulua lasten Joulupukki-laulua.<br />
<br />
<i>"Mun pitää mennä jo, nähdään kohta." </i>Linus naputteli ja alkoi pukea loppuja joulupukin vaatteita, ja asetteli viimeiseksi valkoisen, muhkean parran kasvoilleen.<br />
<i><br /></i>
<i>"Hyvin sie pärjäät." </i>Kilahti vielä vastaukseksi ennen kuin Linus lähti salin puolelle.<br />
<i><br /></i>
*****<br />
<br />
"Sit mie haluun Littlest Pet Shopseja", punahiuksinen tyttö selitti hänelle tai oikeastaan joulupukille, istuen hänen sylissään.<br />
<br />
"Okei, pukki tuo niiden uusimman levyn sulle." Tyttö näytti hölmistyneeltä ja Linus katsoi parhaaksi ojentaa tytön takaisin äidille.<br />
<br />
Hieman vanhempi poika ei tullut hänen syliinsä, mutta ilmoitti reippaasti: "Mie haluaisin 1/2 - 28:n sisäkierteen", ja katsoi häntä odottavasti.<br />
<br />
<i>Mitä helvettiä?</i><br />
<i><br /></i>
Pojan isä seisoi vieressä ylpeänä ja selitti: "Poika lähtöö ensi syksynä mettälle meidän kanssa." Niin kuin Linuksen olisi pitänyt tajuta, mitä yhteistä oli sisäkierteellä ja metsästyksellä. Jotain miehekästä todennäköisesti.<br />
<br />
"Selvä... pukki sitten tuo sellaisen... sisäkierteen."<br />
<br />
Isä nyökkäsi ja taputti etusormellaan nenänpieltään tyytyväisenä.<br />
<br />
<br />
*****<br />
<i><br /></i>
<br />
<i>"Uusia kokemuksia maaseudulla", </i>Linus kirjoitti Instagram-tililleen ja latasi kuvan itsestään joulupukkina, kaikki joulupukin vaatteet päällä. Samalla hän selasi seuraamiensa kavereiden kuvia. Helsingissä oli vesisadetta, lämpöasteita ja lähes kaikki hössöttivät Glöet-nimestä juomasta. Myös Matias, joka tykkäsi edelleen salamannopeasti hänen kuvistaan. Eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.<br />
<br />
"<i>Mihin sä sen tontun jätit ;)"</i> Matias kommentoi heti hänen kuvaansa.<br />
<br />
Huoh. Matias ei vain tajunnut lopettaa, Linus pohti, kun hän ohjasi autonsa kohti kotia. Pakkasta oli edelleen yli 10 astetta, puut raskaina lumesta ja lisää lumihiutaleita leijaili hiljalleen alas tummalta taivaalta. Vaikka hänen uusi kotipaikkakuntansa oli paljon pohjoisempana kuin Helsinki, täällä ei koskaan ollut pimeää. Lumi valaisi vaalealla hehkullaan.<br />
<br />
Linus kääntyi kotitielleen, edessä näkyi jo oma koti. Kaunis lasikuisti oli valaistu jouluvaloin, olkihimmeli heilui hiljakseen katosta, ja valossa näkyi tuttu hahmo istumassa.<br />
<br />
Linus istui rottinkituoliin ja otti lämpimän mukin käteensä. Valtteri oli laittanut lämmittävää hehkuviiniä omalla salaisella reseptillään ja Valtterin äiti oli jälleen tuonut uuden erän joulupipareita ja -torttuja.<br />
<br />
"Miten meni?"<br />
<br />
Linus hörppäsi kuumaa viiniä. "Ihan ok. Mä tajusin yllättävän usein, mitä lapset halusivat lahjaksi. Ainut, mitä mä en tajunnut oli joku metsästykseen liittyvä sisäkierre."<br />
<br />
Valtterin ilme kirkastui ja hän haukkasi joulutorttua. "Ai juu, mie tiedänkin, mikä se on."<br />
<br />
"No, mikä?"<br />
<br />
"Linus... sie tiedät, miten käy, jos mie näytän aseita siulle. Sie et voi hillitä ittiäs."<br />
<br />
"Voi luoja, älä puhu aseista. Mä oon ollut liian kauan puutteessa", Linus parahti ja tunki joulutortun lähes kokonaan suuhunsa.<br />
<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
Hän näki todella, todella hyvää unta. Koko vartalo tuntui uskomattomalta, täysin rennolta, täysin sen suun armoilla, joka oli hänen kalunsa ympärillä. Niin helvetin hyvältä.<br />
<br />
"Ei helvetti", Linus säpsähti täysin hereille, vetäytyen taaksepäin. Hänen kalunsa tipahti ulos Valtterin suusta, joka katseli häntä puoliksi tyytyväisenä, puoliksi yllättyneenä.<br />
<br />
"Ootko sä jo terve", Linus huohotti.<br />
<br />
"Mie en tiedä, kun mie en tee diagnooseja tässä perheessä," Valtteri virnuili, nousi polvilleen, vei kätensä Linuksen levitettyjen polvien alle ja nykäisi hänet itseään kohti.<br />
<br />
Linus vilkaisi kovana seisovaa kalua. "Näyttää tarpeeksi terveeltä."<br />
<br />
"Toivottavasti sie et tee kaikkia diagnooseja samalla tavalla", Valtteri naurahti ja oli siirtymässä Linuksen päälle, kun Linus tönäisi hänet kevyesti selälleen, suuteli Valtterin yskänpastilleille tuoksuvaa ja maistuvaa suuta, tunsi miten Valtterin sormet kietoutuivat hänen hiuksiinsa. Suihinotto ja suutelu saivat hänet jo täysin valmiiksi.<br />
<br />
"Otetaan kuitenkin varman päälle", Linus sanoi ja kapusi hajareisin Valtterin päälle, kädet Valtterin pään molemmin puolin. "Yritä olla rasittamatta itseäsi."<br />
<br />
Linus hapuilli yöpöydän laatikosta liukasteen, pursotti sitä sormilleen ja alkoi sormettaa peräaukkoaan. Yleensä Valtteri teki tämän, mutta Linus yritti olla rasittamatta häntä. Sen sijaan Valtteri suuteli hänen kaulaansa, näykki hänen nännejään, joka sai peräaukon supistumaan hänen sormiensa ympärillä.<br />
<br />
Ja äkkiä Linus ei voinut enää odottaa, hän tarvitsi Valtterin sisäänsä. Pikaisesti liukastetta Valtterin erektiolle ja Linus huokaisi helpotuksesta, kun hän upotti kalun sisäänsä.<br />
<br />
"Vihdoinkin. Mä oon niin tarvinnut tätä", Linus voihki ja kallisti vartaloon taaksepäin, otti tukea käsillään patjasta ja pumppasi lantiotaan ylös alas, kova kalu liikkuen märkänä hänen sisällään, osuen juuri sinne, minne pitikin.<br />
<br />
Valtterin kädet puristivat hänen lantiotaan, hyväilivät hänen reisiään. "Edellistä kerrasta on alle viikko."<br />
<br />
"Liian kauan..." Ja liian äkkiä, liian nopeasti Linus alkoi tuntea tutun poltteen alavatsassaan, hän upotti jäykän varren vielä muutaman kerran sisäänsä ja hänen spermansa alkoi sykähdellen valua Valtterin alavatsalle. Eikä Valtterikaan ollut kaukana, tarttuen kovemmin hänen lanteisiinsa ja nostaen häntä ylös alas erektiollaan, kunnes laukaisi lastinsa syvälle Linuksen sisuksiin, matalasti huohottaen omaa nautintoaan.<br />
<br />
Hän rojahti Valtterin päälle, pää karvaiselle rinnalle, ja Valtterin kädet liikkuivat hyväillen hänen selässään ja pakaroilla.<br />
<br />
"Tää ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä", Linus mutisi kasvot osittain karvaiseen rintaan painautuneena.<br />
<br />
Valtteri naurahti. "Sie sanot melkein joka kerta noin seksin jälkeen."<br />
<br />
Linus nosti päätään ylös ja liikahti hieman, jolloin Valtterin kalu lipsahti hänestä ulos. "Mutta mä en tarkoita nyt pelkkää seksiä... siis tää kaikki. Tää joulun odotus sun kanssa, meidän kodissa... Se vaan tuntuu hyvälle."<br />
<br />
"Mie tiedän," Valtteri painoi kasvonsa Linuksen kaulaan. "Mie tiedän, mitä sie tarkoitat."<br />
<br />
<br />Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-5112880673862233242018-12-04T09:30:00.000+02:002018-12-04T09:30:48.047+02:00Joulun syke Linus / Valtteri joulutarina1. adventti<br />
<br />
<br />
"Ei ikinä."<br />
<br />
"Tuu nyt", Valtteri maanitteli. "Kokeile edes."<br />
<br />
"Ei."<br />
<br />
"Sie tykkäät tästä kyllä", Valtteri puuskutti valkoista höyryä 17 asteen pakkasessa ja ui jälleen yhden kierroksen avannossa. "Ja tää on terveellistä."<br />
<br />
"Eikä ole", Linuksen ääni tärisi jo hänen seistessään laiturilla, käsivarret tiukasti rinnan päällä ristissä, kädet puristettuina kainaloihin.<br />
<br />
"Sie täriset kylmästä. Kai sie tiedät, että täällä avannossa on melkein 20 astetta lämpimämpää kuin ulkoilmassa," Valtteri upotti päänsä hetkeksi veden alle ja pärskähti jälleen pinnalle. Pakkanen huursi heti Valtterin tummat hiukset, ripset ja kulmakarvat jäisen valkoisiksi.<br />
<br />
"Mä luin yhden artikkelin, että avantouinti ei olekaan niin terveellistä kuin on luultu."<br />
<br />
Valtteri nauroi ja ui edelleen Linuksen järkytykseksi jäätävän kylmässä avannossa. "Mistä sie sellaista luit?"<br />
<br />
"... Duodecimista."<br />
<br />
Valtteri ponnisti portaita ylös laiturille, koko vartalo höyryten pimeässä pakkasillassa. "Mie luin viimeisimmän Duodecimin, eikä siellä ollut mitään avantouinnista."<br />
<br />
"Se oli varmaan joku vanhempi numero", Linus mutisi, vilkaisten Valtterin jalkoväliä. Reaktio, jolle hän ei vain voinut mitään. "Voi luoja, toivottovasti toi ei ole pysyvää."<br />
<br />
Valtteri nauroi taas ja työnsi jalkansa lämpimiin tossuihin, myrskynharmaat silmät tuikkien. "Siitähän sie saisit ensimmäisen artikkelin julkaistua Duodecimissa. Ajattelepa, 'Peniksen pysyvä pienentyminen avantouinnin seurauksena - yleislääkärin näkökulma'."<br />
<br />
Linus pyöritteli silmiään, mutta Valtteri veti Linuksen käden kainalosta, otti käden omaan käteensä ja lähti vetämään Linusta perässään kohti saunan lämpöä, pitkin polkua, jolle Valtteri oli aamulla tehnyt jäälyhtyjä.<br />
<br />
"Mähän sanoin, että tää touhu ei ole terveellistä", Linus mutisi, hampaat kalisten pakkasen purevuudelle alastomalla vartalollaan.<br />
<br />
"Pienempi penis ei ole terveyshaitta", Valtteri totesi hymyillen takaisin, avaten pienen saunarakennuksen oven. Linuksen kanssa väittely ei johtanut mihinkään, kun Linus oli tällä tuulella. Tosin Valtteri tiesi, miten väittelyn saisi loppumaan ja Linuksen tuulen vaihtumaan täysin.<br />
<br />
"Kyllä se on."<br />
<br />
Saunan kammarissa Valtteri kyykistyi ja heitti pari klapia kaminaan, joka oli jo hiilloksella.<br />
<br />
"Ja nyt sie varmaan kerrot, miten", Valtteri kuiskasi ja vetäisi Linuksen itseään vasten, näykki Linuksen kaulaa kaminan lämmössä.<br />
<br />
"No, se on... mmm...", Linus kallisti päätään ja upotti sormensa tummiin hiuksiin. "Se on terveyshaitta...aah... mulle."<br />
<br />
"Mmhh-mmh, kerro lisää," Valtterin kädet seikkailivat kohti pyöreitä pakaroita, puristaen kevyesti.<br />
<br />
Linus ei vastannut, vaan käänsi Valtteri kasvot itseään kohti ja suuteli nälkäisesti, johon Valtteri vastasti yhtä innolla, painaen lantiotaan häntä vasten.<br />
<br />
Linus katsahti alas. "Mä en saakaan sitä Duodecimin artikkelia."<br />
<br />
Valtteri naurahti matalasti, joka sai aina Linuksen alavatsan sykähtämään kuumasti. "Et. Mutta sie saat jotain muuta."<br />
<br />
Linuksen maailma pyörähti, kun Valtteri käänsi hänet kasvot kohti hirsiseinää. Lihaksikas vartalo painautui hänen omaansa vasten, kuuma ja raskas hengitys hänen niskassaan, vahvat kädet liukuivat pitkin hänen kylkiään. Linus painoi otsansa lämpimään hirsiseinään, odottaen Valtterin seuraavaa liikettä, kalu jo täysin kovana. Hän ei kuitenkaan halunnut koskea itseään, sillä muuten hän laukeaisi liian äkkiä.<br />
<br />
Hän tunsi huulet poskellaan ja käänsi päätään, avaten suunsa. Valtteri suuteli häntä, kieli upoten sisään suun lämpöön. Samalla hän tunsi kuinka Valtterin toinen käsi valui alaspän hänen vartalollaan ja tarttui kovaan kaluun, alkaen hitaasti liikutella kättään edestakaisin. Linus voihki Valtterin suuhun, kun kieli liikkui hänen suussaan, käsi hänen kalullaan ja Valtterin erektio hänen alaselässään. Jokainen liike vei hänet lähemmäs kohti vääjäämätöntä nautinnon huippua. Hampaat purivat hellästi hänen hartiaansa - <i>epäkäslihasta</i> - ja Linus yritti ajatella ylävartalon lihaksiston latinankielisiä nimiä, mutta turhaan. Hän alkoi kiemurrella, huohottaa yhä raskaammin, tarttui Valtterin hiuksiin ja veti hänen suunsa omaansa vasten. Valtteri harvoin nopeutti tahtiaan, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Valtterin käsi siirtyi hetkeksi puristamaan hellästi hänen pussejaan, saaden Linuksen äännähtämään epätoivoisesti, puristaen Valtterin märkiä hiuksia yhä tiukemmin. Sitten käsi palasi hänen kalulleen ja sai hänet räjähtämään pitkin hirsiseinää, huutamaan nautintoaan.<br />
<br />
Valtteri päästi hänen kalustaan irti, nykäisi Linuksen takamuksen itseään kohti, työnsi hänet toisella kädellään yläselästä vasten seinää, toisella kädellä tyydyttäen itseään. Linus kuuli Valtterin huohottavan yhä raskaammin ja hän tunsi, miten spermat lensivät hänen pakaroilleen.<br />
<br />
Valtteri suukotti hänen selkäänsä ja henkäisi hänen lapaluidensa väliin.<br />
<br />
"Mie rakastan sinnuu niin paljon."<br />
<br />
"Vaikka mä en koskaan tule avantoon?"<br />
<br />
Valtteri naurahti ja veti Linuksen mukanaan hämärään puusaunaan.<br />
<br />
"Koskaan on tosi pitkä aika", Valtteri heitti vettä kiukaalle, joka sihahti ja ympäröi heidät kuumalla höyryllä. Sen jälkeen hän lorotti vettä kiukaan säiliöstä ämpäriin ja huuhteli lämpimällä vedellä Linuksen pakarat.<br />
<br />
Linus kiipesi ylälauteelle, nojasi seinälauteita vasten ja sai välittömästi Valtterin jalkojensa väliin, Valtteri selkä painautui Linuksen rintaa vasten, pää hänen olkapäälleen.<br />
<br />
"Mä rakastan sua kanssa", Linus mutisi tummiin hiuksiin, kädet kietoutuneita Valtterin ympärille.<br />
<br />
Valtteri vilkaisi häntä, pieni hymy huulillaan.<br />
<br />
"Vaikka mie käyn avantouimassa?"<br />
<br />
"Mm-mmm. Ja vaikka sä teet kaikkea muuta outoa. Kuten jäälyhtyjä. Pilkit oransseissa haalareissa. Kaadat oman joulukuusen."<br />
<br />
"Ja toisena adventtina mie pukeudun joulupukiksi ja mennään kylän puurojuhlaan. Sie voit olla tonttu." Linus tunsi, miten Valtteri alkoi hienoisesti hytkyä tukahdutetusta naurusta.<br />
<br />
"Ei ikinä."<br />
<br />
"Linus..."<br />
<br />
"Hys", Linus kuljetti kättään hitaasti Valtterin karvaisen rinnan ja litteän vatsan yli, kohti jalkoväliä. Valtteri oli jo puolikovana, kun hänen kätensä pääsi perille asti, tarttui varteen ja alkoi pumpata hitaasti. "Jos sä luulet, että toi äskeinen riitti, niin sä olet väärässä".<br />
<br />
Valtteri voihkaisi. "Linus... myö puhuttiin kylän puurojuhlasta."<br />
<br />
Linus tuhahti. "Siihen on vielä viikko. Mä sen sijaan haluun tämän kovan paketin nyt heti."<br />
<br />
Täydellinen harhautus.<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-67992395547412167382018-02-02T11:39:00.000+02:002018-02-04T19:15:04.101+02:00Star Wars: Episode IV 1/2 - Elements of War<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.promod.org/wp-content/uploads/2014/02/photo.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="http://www.promod.org/wp-content/uploads/2014/02/photo.jpg" data-original-height="800" data-original-width="592" height="320" width="235" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://i.pinimg.com/736x/ff/9b/8e/ff9b8ebf87152aa08380d9defcd1074a--marlon-teixeira-brazilian-models.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="582" height="320" src="https://i.pinimg.com/736x/ff/9b/8e/ff9b8ebf87152aa08380d9defcd1074a--marlon-teixeira-brazilian-models.jpg" width="232" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Uusien Star Wars -elokuvien kunniaksi Star Wars -universumiin sijoittuva tarina. Tietysti alkuperäisen trilogian aikoihin :)<br />
<br />
"Olet yhtä kuumapäinen kuin veljesi", Dam kuuli etäisesti ja yritti avata raskailta tuntuvia silmäluomiaan, lääkemäinen maku suussaan, koko ympäröivä maailma omituisesti kallellaan. Harmaan usvan läpi hän näki, kuinka tahrattoman musta saappaankärki siirsi elektronisia kappaleita hitaasti tieltään lähestyessään häntä.<br />
<br />
"Hajotit IT-O-droidin." Toinenkin musta saappaankärki ilmestyi hänen hapuilevaan näkökenttäänsä ja kun hän nosti katsettaan, hän näki koko vartalon verhoiltuna mustaan - housuihin, pitkähihaiseen paitaan ja harteilla roikkuvaan viittaan.<br />
<br />
"Vau. Onko kaikilla Imperiumin johtajilla sama räätäli", Dam raakkui kuivalla kurkullaan ja yritti korjata asentoaan.<br />
<br />
Turhaan. Hänet oli kahlehdittu seinään.<br />
<br />
"Ja yhtä huono huumorintaju, huomaan", kylmä ääni totesi ja Dam nosti katseensa hohtavan vaaleisiin, pitkiin hiuksiin.<br />
<br />
"Ja sinä olet yhtä kaunis kuin huhut kertovat, prinsessa", Dam virnuili, kunnes iskusotilaan laserkiväärin perä iskeytyi hänen poskeensa. Dam voihkaisi kivusta ja sylki verta sellinsä lattialle. Pikainen tarkastus kielellä osoitti, että kaikki hampaat olivat yhä tallella.<br />
<br />
"<i>Prinssi</i> Lucien sinulle," iskusotilaan mekaaninen ääni ilmoitti, valkoisen kypärän kätköistä.<br />
<br />
Prinssi teki lähes huomaamattoman liikkeen kädellään ja iskusotilas siirtyi taaksepäin.<br />
<br />
"Mitä sinä ja kapinen aluksesi teitte Cereksen ilmakehässä", prinssi kysyi, tuijottaen värittömillä silmillään.<br />
<br />
"Ääh. No, mitä nyt täällä tehdään? Etsitään hyviä mahdollisuuksia, uusia tuttavuuksia, katsellaan nähtävyyksiä..." Dam teki epämääräisen liikkeen kahlehditulla kädellään.<br />
<br />
"Mitä salakuljetat Kapinaliitolle", prinssi kysyi kääntäen päätään hienoisesti, jolloin värittömät silmät välähtivät jäänsinisinä valon osuessa niihin eri kulmasta.<br />
<br />
"Hei! Minä en ole millään puolella", Dam huudahti ja prinssi teki jälleen pienen, lähes huomaamattoman eleen kädellään.<br />
<br />
Dam katsoi, kuinka pyöreä kuulusteludroidi lähestyi häntä ruisku valmiina, lähes kuulumattomalla matalalla äänellä hyristen. Kahleiden repiminen oli turhaa ja tällä kertaa hän ei saisi potkittua droidia alkutekijöihinsä.<br />
<br />
"Sinä puhut vielä", prinssi sanoi, kävellen hitaasti kohti sellin ovea. "Tulet vielä puhumaan oikein mielelläsi, Dam Solo."<br />
<br />
*****<br />
<br />
Ceres oli vauras planeetta, joka keskittyi korkealuokkaisten elintarvikkeiden tuotantoon, ei mitään Dantooinen kaltaisia yksinkertaisia maataloustuotteita. Ceresläinen ruoka ja juoma olivat galaksin tunnetuinta ja ceresläiset keittiömestarit olivat haluttuja muiden planeettojen huippuravintoloiden keskuudessa. Ja etenkin Imperiumin keskuudessa.<br />
<br />
Cereksen sairauden heikentämä hallitsija, prinssi Lucienin isä ruhtinas Aymard, oli ollut tarkan puolueeton, eikä Imperiumi ollut alistanut planeettaa valtaansa, saatikka tuhonnut sitä, sen merkittävän elintarvikeosaamisen takia.<br />
<br />
Mikä sitten oli saanut hänen poikansa, sijaishallitsija-prinssin, siirtymään keisarin ja Imperiumin puolelle, oli mysteeri koko galaksille.<br />
<br />
Dam pohti asiaa, kun hän yritti kestää jälleen yhden kuulusteludroidin aiheuttaman kivuliaan kouristuksen sisuksissaan. Hän ei jaksanut enää edes huutaa kivusta.<br />
<br />
Prinssi Lucien oli jossain vaiheessa palannut selliin ja tuijotti häntä jäisillä silmillään.<br />
<br />
"Corelliassa ei nähtävästi ainoastaan kouluteta erinomaisia pilotteja, vaan myös kestämään IT-O:n kuulustelua."<br />
<br />
Dam nosti vaivalloisesti niskansa ylös ja yritti kohdentaa katsettaan tummien hiussuortuvien ja jälleen ilmaantuneen harmaan usvan läpi.<br />
<br />
"Sinä et ole tyhmä. Olet varmasti käskenyt iskusotilaiden tutkia alukseni läpikotaisin ja varmasti löysitte salaluukun. Ja slivon."<br />
<br />
Pieni lihas nytkähti prinssin leukaperässä.<br />
<br />
"Otat liikaa vapauksia. Sinä puhuttelet minua Teidän Korkeudeksenne."<br />
<br />
Dam pyöritti silmiään; tapa, jonka oli täytynyt periytynyt molemmille veljeksille jommalta kummalta vanhemmalta.<br />
<br />
"Ja kyllä, löysimme slivon. Slivo on kiellettyä Imperiumissa ja sen salakuljettamisesta seuraa rangaistus."<br />
<br />
"Kenelle luulit minun salakuljettaneen sitä? Eräs Imperiumin johtaja tulee olemaan todella tyytymätön, kun ei saa lastiaan. Muistan mainita nimesi, kun näen hänet seuraavan kerran. <i>Teidän Korkeutenne</i>."<br />
<br />
Prinssi silmäili häntä kylmästi. Dam ei enää ihmetellyt, että häntä kutsuttiin jääprinssiksi ympäri galaksin. "Se seuraava kerta voi olla varsin pitkän ajan kuluttua."<br />
<br />
Ja prinssi poistui sellistä musta viitta hulmuten.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Dam palaili hiljalleen mustasta tajuttomuudesta harmaaseen usvaan. Hänet oli siirretty jossain vaiheessa punkkaan, ja tällä kertaa selli oli tyhjä. Hän kävi hitaasti läpi huumatun mielensä ja pahoinpidellyn vartalonsa. Hänen vartalossaan oli kiväärin aiheuttama ruhje poskessa, hiertymät nilkoissa ja ranteissa kahlehdittuna olosta, sekä muutamia neulanjälkiä kuulusteludroidin käsittelyn jäljiltä. Fyysisesti hän oli kuitenkin melko hyvässä kunnossa. Kuulusteludroidit pitivät kuulusteltavan myös hengissä, joten hän oli todennäköisesti saanut suolo- ja sokeriliuoksia suoneensa. Huumaavan lääkeaineen vaikutus haihtui koko ajan, joten hänen oli aika alkaa miettiä pakomahdollisuuksia.<br />
<br />
Dam vilkaisi selliään. Pieni huone, jossa oli vain punkka ja pytty sekä kahleet seinällä. Cereksellä ei selvästikään ollut Imperiumin tehokkaita kuulustelutuoleja ja -tiloja.<br />
<br />
Ensin hänen pitäisi päästä sellistä ulos. Dam sulki silmänsä ja päätti kerätä voimia, mutta ei nukahtaisi. Hän halusi kuulla, kun seuraavan kerran selliin tultaisiin.<br />
<br />
Hän ei uskonut, että oli sanonut mitään kuulustelussa. Slivo oli löydetty ja menetetty, nyt piti päästä vain pois tältä helvetin planeetalta.<br />
<br />
Dam ei osannut arvioida tarkasti aikaa, mutta muutaman tunnin kuluttua kaksi iskusotilasta saapuivat selliin ja repivät hänet ylös punkasta. Dam toikkaroi ylös, yrittäen antaa vaikutelman, että hän olisi yhä jonkin verran huumaavan lääkkeen alaisena.<br />
<br />
"Ylös. Lähdet oikeudenkäyntiin", mekaniikan vaimentama persoonaton ääni kertoi hänelle, toinen sotilas viittoen kiväärillään häntä seisomaan paikallaan.<br />
<br />
Toinen sotilaista raudoitti hänen kätensä vartalon etupuolelle käsiraudoilla Damin heiluessa hieman paikallaan, mutta hän huomasi äkkiä, että kyseessä ei ollut rikkomaton durateräs, vaan jotain muuta materiaalia. Rikottavaa materiaalia.<br />
<br />
Tässä oli hänen mahdollisuutensa. Sillä oikeudenkäynti veisi hänet vuosikausiksi ceresläiseen vankilaan. Tai vielä pahempaa: jollekin Imperiumin vankilaplaneetalle, josta ei pääsisi hengissä pois.<br />
<br />
Iskusotilaat keskustelivat hetken omien sisäisten mikrofoniensa kautta, kunnes toinen viittoi häntä kiväärillään.<br />
<br />
"Ala tulla."<br />
<br />
Toinen sotilaista lähti omille teilleen ja hän saisi nähtävästi vain yhden saattajan. Dam arvioi tilannetta. Saattaja oli häntä pienikokoisempi ja Cerekseen tuodut Imperiumin iskusotilaat tuskin olivat kaikkein kokeneinta eliittijoukkoa. Todennäköisesti vastavärvätty sotilas. Ehkä Cereksen jääpuikkoprinssi ei pitänyt häntä kuulusteludroidin käsittelyn jälkeen kovinkaan suurena uhkana.<br />
<br />
Dam käveli mahdollisimman hitaasti ja hieman hoiperrellen himmeästi valaistua, ceresläiseen tyyliin runsaasti koristeltua käytävää pitkin, tarkkaillen ympäristöään. Ceresiaanit eivät selvästikään olleet tottuneet pitämään vankeja, sillä käytävässä ei ollut turvallisuusdroideja.<br />
<br />
Käytävä oli tyhjä, mutta se yhdistyi noin 50 metrin päästä suurempaan yhdyskäytävään, jolla saattaisi olla enemmän kulkijoita. Yhdyskäytävä oli lukittu paineovella.<br />
<br />
Dam nojautui sivulle, painoi päätään seinään vasten ja vaikeroi.<br />
<br />
"Odota vähän, en jaksa..."<br />
<br />
Sotilas törkkäsi häntä kiväärinsuulla kylkeen.<br />
<br />
"Jatka matkaa."<br />
<br />
Dam kääntyi sotilasta kohden.<br />
<br />
"En jaksa..."<br />
<br />
Löi raudoitetuilla käsillään kiväärin sotilaan käsistä.<br />
<br />
"...enää..."<br />
<br />
Työnsi sotilaan seinää vasten vartalollaan ja kiepsautti käsirautojensa kahleen sotilaan kypärän ja asun väliin, ja kuristi kaikin voimin.<br />
<br />
"...tätä paskaa."<br />
<br />
Sotilas korisi ja lyyhistyi pian. Dam ei jäänyt tarkistamaan, oliko sotilas hengissä vai ei. Hän riisui oman liivinsä, joka oli tahraantunut oksennuksesta, ja laserkiväärin, peitti ne liivillä ja juoksi paineovelle.<br />
<br />
Dam painautui seinää vasten ja kurkisti pikaisesti käytävälle.<br />
<br />
Tyhjä.<br />
<br />
Hän livahti paineovesta käytävälle ja yritti rauhoittaa askeleensa sen näköisiksi, että hän olisi menossa jonnekin, ei etsimässä alustaan.<br />
<br />
Toiselta käytävältä kaarsi häntä kohti lievästi ylipainoinen, vaatteista päätellen Cereksen hovin jäsen.<br />
<br />
"Hyvänen aika, oletteko kunnossa", hovimies päivitteli ja katsoi kauhistellen Damin ulkomuotoa.<br />
<br />
"Kaikki on kunnossa, olen menossa sairastuvalle, pieni pahoinvointikohtaus vain. Liikaa ceresläisiä herkkuja. Entä te, miten te voitte," Dam sopersi, yrittäen päästä tilanteesta irti.<br />
<br />
"Huomaan, että ette ole täältä päin kotoisin. Olette menossa väärään suuntaan. Sairastupa on täällä päin, tulkaa toki kanssasi", hovimies yritti tarttua Damia käsivarresta ja taluttaa hänet kohti sairastupaa.<br />
<br />
Dam ei halunnut tappaa laiskanpulskaa hovimiestä, joten hän iski käsillään pehmeään leukaan. Hovimies tuupertui, ja Dam oli hänen kimpussaan välittömästi, osoittaen kiväärillä suoraan silmien väliin.<br />
<br />
"Missä hangaari on," Dam kuiskasi uhkaavasti.<br />
<br />
Hovimies ei selkeästikään ollut tottunut tällaiseen käytökseen, ja availi ja sulki suutaan kuin exogorth.<br />
<br />
"Hangaari," Dam painoi kivääriä miehen silmien väliin ja vihdoinkin hovimies sai kakisteltua vastauksen ulos.<br />
<br />
"E-e-eteläsiivessä. Me o-o-olemme nyt i-i-itäsiivessä."<br />
<br />
Muuta hänen ei tarvinnut tietääkään ja täräytti kiväärinperällä mieheltä tajun kankaalle. Mikä oli varsin epäkäytännöllistä, sillä käytävällä ei ollut mitään paikkaa, minne piilottaa tajuton mies.<br />
<br />
Dam juoksi siis henkensä edestä, sillä oli vain ajan kysymys, jolloin hovimies löydettäisiin ja helvetti olisi irti.<br />
<br />
Hän kaarsi kohti eteläsiipeä, kun kaksi iskusotilasta ilmaantui sivukäytävästä. Eikä heidän tarvinnut olla aloittelijoita tajutakseen, että Damilla ei ollut hyvät aikeet mielessä. Laserkiväärit suolsivat punaisia säteitä häntä kohti, Dam väisti pyörähtämällä pitkin lattiaa, tähtäsi alakulmasta molempia sotilaita ja tulitti molemmat täältä ikuisuuteen. Tai mihin helvettiin nämä Voima-pelleilijät menivätkään.<br />
<br />
Dam eteni käytävällä, kunnes iso paineovi vei hänet hangaariin. Vain kaksi Imperiumin sotilasta oli vartioimassa ja hän ampui molemmat. Kysymyksiä hän ei aikonut esittää.<br />
<br />
Ja siellä olikin hänen vanha ja luotettava aluksensa. Dam juoksi lastaussiltaa ylös, kun juuri hänen korvansa vierestä viuhahti jälleen yksi säde. Hän kääntyi salamannopeasti ja tappoi molemmat sotilaat tarkoilla osumilla.<br />
<br />
Nyt tai ei koskaan.<br />
<br />
Dam ryntäsi sisään alukseensa, sulki oven automaattipaneelista ja syöksyi ohjaamoon.<br />
<br />
<i>Nyt helvettiin täältä.</i><br />
<br />
Alus totteli kuin unelma hänen ohjaustaan, nousi välittömästi ylös, huojui hetken paikoillaan ja liiti vauhdikkaasti ulos hangaarista siniset liekit hohtaen sysimustaan avaruuteen. Alus hytisi painovoiman antaessa periksi voimakkaalle työntövoimalle.<br />
<br />
<i> </i><br />
Vielä oli kuitenkin riskinä, että keisarilliset hävittäjät lähtisivät hänen peräänsä, joten hän nosti suojat ylös ja teki päässään nopeita laskelmia, miten hän pääsisi valonnopeuteen ja hyperavaruuteen.<br />
<br />
Hän näppäili kiivaasti konsolin nappuloita, naputti hidasta mittaria ja veti ohjaimen oikeaan asentoon samalla, kun tunsi täräyksen koko aluksessa.<br />
<br />
"Helvetti."<br />
<br />
Hävittäjät tulittivat alusta vihreillä säteillään, mutta suojat kestivät - juuri ja juuri. Alus oli viime aikoina saanut liikaa toimintaa osakseen ja kaipasi kipeästi huoltoa.<br />
<br />
Dam viimeisteli laskelmiaan ja vertasi niitä tietokoneen laskelmiin. Hän ei luottanut pelkästään tietokoneeseen kuten veljensä. Valonnopeudessa liikkuminen ei ollut leikin asia, eikä hän ei halunnut päätyä supernovan korventamaksi.<br />
<br />
Punainen hälytysvalo konsolissa kertoi, että suojat olivat pettämässä.<br />
<br />
Dam tarttui ohjaimeen ja väänsi sitä hitaasti itseään kohti.<br />
<br />
"Mene, mene, mene..."<br />
<br />
Ja koko avaruus muuttui hänen ympärillään ohikiitäviksi tähdiksi.<br />
<br />
<br />
*****<br />
<br />
Dam nojautui ohjaustuolissaan taaksepäin, hieroi väsyneitä silmiään ja huokaisi, autopilotin hoitaessa alusta kohti määränpäätä. Hän oli toistaiseksi turvassa, mutta nyt hänen nimensä ja aikeensa olivat erään Imperiumin oikukkaan prinssin tiedossa.<br />
<br />
Ei hyvä.<br />
<br />
Dam nousi voihkaisten tuolistaan ja laahusti työkalulaatikolleen. Jossain oli aivan varmasti... kyllä. Ultraäänileikkuri, joka leikkasi terästä. Hän käynnisti sen, leikkuri hehkui keltaisena ja äänettömänä, kun se leikkasi hänen kahleitaan yhdistävän metallin auki.<br />
<br />
Vihdoinkin vapaa. Hänen pitäisi tosin etsiä jostain droidi tai humanoidi, joka osaisi sepän töitä ja irrottaisi kahleet hänen ranteistaan lopullisesti.<br />
<br />
Dam repi oksennuksesta ja hiestä likaantuneet vaatteet päältä ja raahasi väsyneen vartalonsa koppimaiseen suihkuun. Hänellä oli juuri sen verran vettä, että saisi itsensä pestyä. Vesi oli korkeintaan haaleaa, hieman jopa viileää ajoittain, mutta Dam vannoi, että suihku ei ollut koskaan tuntunut niin hyvältä. Hän saippuoi itsensä päästä varpaisiin ja antoi hetken aikaa suihkun helliä pahoinpideltyä vartaloaan.<br />
<br />
Hänen pitäisi tehdä vielä yksi asia, ennen kuin hän voisi kömpiä punkkaansa. Dam kuivasi itsensä nopeasti, veti ohuet ja lyhyet housut päälleen ja laskeutui kulkuaukosta aluksen salaosastoon.<br />
<br />
Slivo oli poissa, kuten hän oli arvellutkin.<br />
<br />
Dam käveli ympäri pientä, salaista rahtitilaa, pohtien näkemäänsä. Iskusotilaat eivät olleet tyhmiä, eikä Cereksen prinssi ollut taatusti sellainen, joka jättäisi mitään sattuman varaan. Hän kuljetti kättään pitkin salaosaston seinää, kunnes hänen sormensa kohtasivat lähes huomaamattoman napin.<br />
<br />
Lähes. Kohta asia selviäisi.<br />
<br />
Dam painoi nappia ja lattian salaluukku avautui paineesta sihisten. Hän laskeutui alas ja vilkaisi salaiseen, toiseen rahtitilaan, ja huokaisi helpotuksesta. Laatikot olivat tallella.<br />
<br />
Helpottuneena hän nousi salaluukusta takaisin varsinaiseen rahtitilaan, jolloin hän ensimmäisenä näki E11:n piipun tähdättynä silmiensä väliin, ja toisena hän näki vaalean hohtavat hiukset.<br />
<br />
*****<br />
<br />
"Ylös. Hitaasti", Cereksen prinssi komensi häntä, perääntyen hieman taaksepäin, E11 yhä Damin silmien väliin tähdättynä.<br />
<br />
Dam kampesi voihkaisten itsensä ylös salaluukusta. Tätä hän ei todellakaan olisi aavistanut. Hän ojentautui täyteen mittaansa, joka oli huomattavasti prinssiä pidempi. Ainakin kolme cubitia pidempi.<br />
<br />
"Kädet pään taakse."<br />
<br />
Dam siirsi liioitellun hitaasti kätensä päänsä taakse. Liike sai löysät housut hieman valahtamaan lanteilta alaspäin ja toi hänen lihaksikkaat käsivartensa erityisen hyvin esille.<br />
<br />
Prinssi vilkaisi hänen vartaloaan päästä varpaisiin ja Dam huomasi, että prinssin aataminomena pomppasi hieman. <br />
<br />
"Pidätkö näkemästäsi," Dam virnuili. "Koska minä ainakin pidän."<br />
<br />
Prinssi karahti tulipunaiseksi poskiltaan. Cereksen ruhtinashuone oli tunnettu muualla galaksissa omituisen siveistä tavoistaan. Seksi oli tiukasti kiellettyä ruhtinashuoneen jäseniltä ennen sitoutumista, ja ruhtinaallisen prinssin tai prinsessan makaaminen oli laissa kiellettyä ja siitä seurasi rangaistus.<br />
<br />
"Vaiti," prinssi komensi ja näytti saavan itsensä koottua, terästäen tähtäystään kohti Damin silmien väliin. "Minä tarvitsen sinua."<br />
<br />
Dam virnisti ja laski käsiään alas. "No, siinä tapauksessa, laske ase alas, niin minä järjestän jotain ylös -"<br />
<br />
"En sitä", prinssi sanoi kireällä äänellä. "Sinä viet minut Kuras II:een."<br />
<br />
"Mitä!?"<br />
<br />
"Muutat välittömästi aluksesi koordinaatteja ja ohjaat aluksesi Kuras II:een."<br />
<br />
"Miksi helvetissä tekisin niin? Jossain vaiheessa sinunkin on pakko nukahtaa ja saan sinulta riistettyä tuon aseen saman tien. Dosh! Löisin vaikka vetoa, että saisin sen sinulta, vaikka olisit hereillä."<br />
<br />
Prinssi katsoi häntä laskelmoivasti ja teki sitten jotain täysin yllättävää. Hän heitti E11:n rahtitilan nurkkaan, josta se kimpoili seinähyllyn alle.<br />
<br />
"Itse asiassa, en tarvitse asetta. Ja sinä teet silti täsmälleen niin kuin minä sanon."<br />
<br />
"Kuule, prinsessa -"<br />
<br />
"Oletko tarkistanut salarahtisi?"<br />
<br />
Dam valpastui. Prinssi ei todellakaan ollut tyhmä, ja olisi täysin turhaa tässä vaiheessa kieltää toisen rahdin olemassaolo.<br />
<br />
Prinssi hymyili kylmästi. "Aivan niin. Slivo oli pelkkää hämäystä."<br />
<br />
Dam ryntäsi alas salaluukusta, repi laatikon toisensa jälkeen auki, sydän pamppaillen.<br />
<br />
Tyhjiä. Kaikki tyhjiä.<br />
<br />
Prinssin vaalea pää ilmestyi salaluukkuun ja pitkä hiussuortuva valahti hänen kasvoilleen.<br />
<br />
"Ihmettelen vain, mihin olet salakuljettamassa tonnikaupalla ceresläisiä elintarvikkeita. Imperiumi ei niitä ainakaan tarvitse."<br />
<br />
Dam kipusi salaluukusta ylös, ja prinssi perääntyi, antaen hänelle tilaa nousta.<br />
<br />
"Ainoa, joka tarvitsee tuollaisia määriä elintarvikkeita, on Kapinaliitto. He ovat todennäköisesti perustamassa tukikohtaa johonkin sellaiseen planeettaan, jossa ei pysty itse tuottamaan ruokaa. Johonkin mistä heitä ei keskittäisi etsiä."<br />
<br />
Dam halusi kuristaa prinssin vaaleasta kaulasta. "Siellä tulee olemaan naisia,
lapsia, miehiä, sairaita, vanhuksia, haavoittuneita. Ja sinä aiot riistää heiltä
ruoan ja juoman."<br />
<br />
"En suinkaan. Ruoka on tallessa ja saat sen takaisin, kun olet vienyt minut Kuras II:een ja takaisin Cerekselle. Pienen lastin kera."<br />
<br />
"Entä jos en tee sitä", Dam sihisi raivoissaan hampaidensa välistä.<br />
<br />
"Sitten Kapinaliitto saa olla ilman elintarvikkeitaan."<br />
<br />
"Miksi uskoisin sinua? Sinä voit ilmiantaa minut Imperiumille, kun olemme palanneet Cerekseen."<br />
<br />
Prinssi katse ja hymy olivat pelkkää kylmyyttä.<br />
<br />
"Enpä usko, että sinulla on vaihtoehtoja. Vain minä tiedän, missä ruokalastisi on." <br />
<br />
*****<br />
<br />
"Etkö matkusta wookieen kanssa kuten veljesi?"<br />
<br />
"En, tulee liikaa karvaa verhoiluun."<br />
<br />
"En usko, että wookieen karva ainakaan pahentaisi tätä romuläjää."<br />
<br />
"Hei! Jos Millennium Eaglen kyydit eivät kelpaa, niin voin ohjata sinut sulkuovelle, niin saat leijailla takaisin Cerekseen."<br />
<br />
Dam tarkisti vielä koordinaatit ja teki laskelmat valonnopeutta varten. Kohti Kuras II:ta. Mitä ikinä siellä olikin, mitä prinssi tarvitsi niin kipeästi.<br />
<br />
"Sinä pelaat kahteen eri pussiin. Aioit myydä slivon Imperiumin johtajalle ja elintarvikkeet Kapinaliitolle. Se voi olla vaarallista näinä aikoina," prinssi totesi katsellessaan Damin valmistellessa alusta valonnopeuteeen.<br />
<br />
"No, jokaisen täytyy ansaita elantonsa miten parhaiten osaa. Minä en valitse puolia", Dam totesi vetäessään vipua itseään kohti, kiihdyttäen Millennium Eaglen valonnopeuteen.<br />
<br />
Prinssi henkäisi kevyesti, kun galaksin tähdet kiisivät heidän ohitseen aluksen siirtyessä valonnopeuteen.<br />
<br />
"Sinä et ymmärrä, Dam Solo, sinä et vain ymmärrä. Sillä jonain päivänä
sinun pitää valita puolesi. Ja jos et valitse, joku muu tekee sen
valinnan puolestasi."<br />
<br />
*****<br />
<br />
Dam oli havahtunut, kun Millennium Eagle hidasti valonnopeudesta vakionopeuteen. Hän oli matkustanut aluksellaan vuosia, joten hän tunsi kuin oman vartalonsa jatkeena aluksen kaikki muutokset.<br />
<br />
Prinssi Lucien nukkui apuohjaajan tuolilla, ja nukkuessaan hän näytti vähemmän hyiseltä kuin hereillä ollessaan komennellessaan ja käyttäessään terävää kieltään. Ceresiaanit eivät olleet ihmisiä, mutta mikään muu humanoidilaji ei ollut yhtä lähellä ihmistä. Hänen tietääkseen ainoastaan heidän erikoiset, valkoiset silmänsä erottivat heidät ihmisistä. Itse asiassa prinssi oli täysin galaksissa vellovien huhujen veroinen, jopa enemmänkin. Täydellisen vaalea väritykseltään, pitkät hiukset solmittuina niskaan nahkaisella nauhalla, muutama suortuva nuorilla kasvoillaan. Kulmakarvat ja ripset olivat aavistuksen tummempia, kuin tummaa kultaa. Prinssin kasvoissa oli hassu epäsymmetrisyys: nenä oli pieni, pyöreä nöpönenä, mutta leuka oli yllättävän kulmikas.<br />
<br />
Dam huokaisi. Joku toinen aika, joku toinen paikka, joku toinen galaksi...<br />
<br />
He olivat turvallisesti saapuneet Elrood-sektorille, ja kaukaisuudessa näkyi Kuras II kaksoiskuineen. Kuras II oli kuiva aavikkoplaneetta, eikä Dam tiennyt, että siellä olisi mitään merkittävää asutusta.<br />
<br />
"Olemme perillä", prinssi havahtui ja keräsi irronneet hiussuortuvansa kiinnittääkseen ne nauhalla.<br />
<br />
"Valmistaudu laskeutumaan."<br />
<br />
Dam laskeutui pehmeästi loputtoman näköiselle aavikolle, horisontissa kellui kaksi kuuta. Toinen erittäin lähellä planeettaa, sen kraaterit selvästi nähtävissä, toinen kuu kauempana.<br />
<br />
Prinssi kiinnitti toiseen reiteensä asekoteloaan ja sujautti E11:n siihen. Hän oli pukeutunut täysin mustiin, pitkähihaiseen paitaan ja vartalonmyötäisiin housuihin. Mustat, pitkät saappaat verhosivat hänen sääriään. <br />
<br />
Dam käytti mieluummin asevyötä, jonka hän kiinnitti lanteilleen, tarkisti DL-44:n panokset ja pudotti sen koteloonsa. DL-44 oli yksi voimakkaimmista laserpistooleista, mutta se ylikuumeni herkästi. Ei siis mikään aloittelijan ase.<br />
<br />
"Auttaisi, jos tietäisin, minne olemme menossa", Dam totesi, kiinnittäen hiekalta suojaavaa huivia päänsä ympärille.<br />
<br />
Prinssi oli hetken hiljaa, kuin miettien, mitä sanoa. Sitten hän kaivoi paitansa kätköistä pienen, litteän hologrammin ja napautti sen auki. Esiin lävähti Kuras II:n neliulotteinen malli kaksoiskuineen kiertoradallaan. Prinssi napautti hologrammia sormellaan ja kuva tarkentui aavikon laidalle olevalle kukkulalle, jossa oli kivestä tehty rakennus.<br />
<br />
"Tänne. Kolmen khelterin päähän."<br />
<br />
"Mitä siellä on?"<br />
<br />
"Älä vaivaa salakuljettajan päätäsi sillä," prinssi tokaisi ja kietoi omien kasvojensa ympärille huivin, joka jätti vain valkoiset silmät näkyviin.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Kolme khelteriä kuulosti teoriassa lyhyeltä matkalta, mutta sitä ei todellakaan ollut Kuras II:n polttavan auringon alla ja kuuman tuulen tuivertamana. Hiekkaa kertyi joka paikkaan.<br />
<br />
Dam nielaisi jälleen yhden vesikapselin. "Miten pitkään vielä?"<br />
<br />
"Tuon kukkulan päälle, sitten olemme perillä."<br />
<br />
Dam voihkaisi. "Ja sitten vielä takaisin."<br />
<br />
"Valitatko aina näin paljon?"<br />
<br />
"Vain silloin, kun hemmotellut prinssit kaappaavat minut galaksin toiselle laidalle," Dam mutisi, kun prinssi alkoi kiivetä hänen edellään kukkulaa ylöspäin. Näkymät olivat hyvät - prinssillä oli tiukka takamus, jonka lihakset liikkuivat rytmikkäästi hänen kiivetessä kukkulaa ylöspäin.<br />
<br />
Mikään ei näyttänyt asutulta aavikon kuumuudessa, mutta Damille alkoi tulla epämääräinen tunne, että heitä seurattiin. Tai tarkkailtiin. Vuosien salakuljetus teki varovaiseksi. Hän vapautti asevyönsä kotelon.<br />
<br />
Ilmassa vinkui grimnalin sadasosassa nuoli, joka hipaisi prinssin olkapäätä, hän menetti tasapainonsa, ja alkoi liukua kukkulaa alaspäin. Dam tarttui hänen käteensä, samalla kuin prinssi veti aseensa esiin toisella kädellään ja ampui kukkulan laella olevaa hahmoa kohti. Jotakin rysähti alas heidän ohitseen.<br />
<br />
Dam veti prinssin nopeasti ylös, veti aseensa kotelostaan ja työnsi hänet kivenlohkareen taakse, painoi prinssin kiveä vasten ja oman vartalonsa prinssiä vasten. Hän tarkasti prinssin saaman osuman.<br />
<br />
"Se on vain raapaisu", prinssi kuiskasi, ase yhä toimintavalmiina kädessään.<br />
<br />
"Niitä voi olla enemmän".<br />
<br />
"Ne liikkuvat yleensä yksittäin."<br />
<br />
"Mitä ne ovat?"<br />
<br />
"Hiekkaväkeä", prinssi veti huivin suunsa edesta pois ja tuijotti. "Aiotko olla vielä kauankin päälläni? Vaara on uskoakseni jo ohi."<br />
<br />
Dam jäi tuijottamaan röyhkeää prinssiä. "Minä pelastin sinun henkesi!"<br />
<br />
"En usko, että mikään olisi ollut kuolemaksi äskeisessä välikohtauksessa", prinssi totesi ja alkoi kiemurrella hänen altaan pois. "Sitä paitsi, minä ammuin sen."<br />
<br />
"Mitä!? Et olisi pystynyt ampumaan sitä, jos en olisi -"<br />
<br />
"Jos jatkatte tuota vielä, niin varmasti houkuttelette paikalle lisää heitä", vanha, partainen mies virkkoi heidän yläpuoleltaan. "Jopa minun kaltainen puolikuuro höperö kuulee teidän nahistelunne parsekien päähän." Ja katosi näkyvistä.<br />
<br />
Prinssi työnsi Damin pois edestään, sujautti E11:n takaisin reisikoteloonsa ja kiipesi kukkulan laelle.<br />
<br />
Dam nojautui hetkeksi kivenlohkaretta vastaan, DL-44 yhä roikkuen kädessään ja pyöräytti silmiään.<br />
<br />
"Kaikista galaksin prinsseistä..."<br />
<br />
Ja painui prinssin perään.<br />
<br />
*****<br />
<br />
"Sietämätön, ylimielinen, röyhkeä, vaalea..." Dam jupisi itsekseen, sillä prinssi oli ehdottomasti kieltänyt häntä tulemasta sisälle vanhan miehen talonröttelöön. Hän kurkisti ikkunasta ja näki heidän keskustelevan vakavan näköisinä. Vanha mies suki pitkää partaansa ja nyökkäsi. Prinssi näytti helpottuneelta ja kätteli häntä molemmin käsin. Vanhus köpötteli talon sisäosiin ja prinssi seisoi hetken keskellä huonetta kädet lanteillaan, valkoinen katse laskettuna alas.<br />
<br />
Dam käänsi katseensa taivaanrantaan ja katsoi, miten Kuras II:n tulipunainen aurinko laski, ja kuut nousivat yhä ylemmäs.<br />
<br />
"Ja kuka onkaan tämä nuori mies", vanhus köpötteli ulos, pieni matkakassi mukanaan.<br />
<br />
Dam esitteli itsensä ja tarttui vanhuksen ojennettuun käteen.<br />
<br />
"Tanneh Malldann", vanhus esitteli itsensä ja lähti köpöttelemään kukkulaa alaspäin, yllättävän varmoin askelin. "Suosittelen, että lähdemme samantien. Hiekkaväki voi palata auringon laskiessa, eikä välttämättä yksin."<br />
<br />
Prinssi lähti tarpomaan vauhdilla vanhuksen perään, ja Dam juoksi hänet kiinni.<br />
<br />
"Tuon fossiilin vuoksiko me tulimme tänne? Eikö Cereksestä löytynyt tarpeeksi vanhoja äijiä", Dam supisi, raivoissaan.<br />
<br />
"Ole hiljaa asioista, joita et ymmärrä", prinssi tokaisi ja kiristi tahtiaan.<br />
<br />
Dam pysähtyi niille sijoilleen, levitti kätensä ja huusi. "Ymmärtäisin, jos joku viitsisi vaivautua kertomaan!"<br />
<br />
*****<br />
<br />
Dam kiihdytti Millennium Eaglen pois Kuras II:n ilmakehästä ja asetti autopilotin päälle. Prinssi oli jälleen ollut kiireinen komenteluissaan ja vetäytynyt Tannehin kanssa rahtitilaan, jättäen hänet huolehtimaan aluksesta.<br />
<br />
Prinssi marssi ohjaamoon kuin olisi omistanut koko aluksen.<br />
<br />
"Ota kurssi kohti Sel Zonnin asemaa", prinssi komensi ja istui apuohjaajan tuolille kuin ei mitään.<br />
<br />
"Hetkinen. Hetkinen!", Dam käänsi apuohjaajan tuolin itseään kohti, laittoi kätensä käsinojille ja nojasi prinssiä kohti. "Ei ollut puhe mistään Sel Zonnista, vaan että palaamme Cerekseen tämän jälkeen."<br />
<br />
"Suunnitelmiin on tullut muutos. En saanut kaikkea tarvitsemaani Kuras II:sta", prinssi silmäili häntä hohkaavan kylmästi ja näytti siltä, että ei aikonut kuunnella yhtään vastaansanomista.<br />
<br />
Prinssi läväytti Damin kädet käsinojilta.<br />
<br />
"Sinä ylität rajat jatkuvasti. Pidät minuun jatkossa kunnioittavan etäisyyden."<br />
<br />
"Usko pois, kun tämä on ohi, pidän sinuun vähintään 10 parsekin etäisyyden."<br />
<br />
"Ymmärsinkö oikein, että nuori Solo ei ole vapaaehtoisesti tällä matkalla", Tanneh virkkoi saapuessaan ohjaamoon.<br />
<br />
Dam kääntyi kohti vanhaa miestä ja hymyili maireasti. "Mistä arvasit?"<br />
<br />
Tanneh myhäili ja istuutui oleskelualueen penkille, sormeillen dejarik-lautaa. "Takaan sinulle, että Sel Zonnin jälkeen palaamme Cerekseen, ja sinä voit jatkaa omaa matkaasi, miten haluat."<br />
<br />
"Totta hitossa jatkan. Cereksen imperiaaliset sotilaat eivät ole niin tehokkaita, että saisivat pidäteltyä minua," Dam virnuili, laskiessaan koordinaatteja Sel Zonniin, sillä mitäpä muutakaan hän olisi voinut. Jääpuikkoprinssillä oli kaikki valtit käsissään.<br />
<br />
"Niinkö luulet," prinssi kysyi ja tuijotti häntä omituisilla silmillään. "Eikö pakomatkasi ollut... sanotaanko... liian helppo?"<br />
<br />
Dam tuijotti suu auki. "Ei todellakaan ollut."<br />
<br />
Prinssi nojautui nyt vuorostaan häntä kohti, kädet ohjaajantuolin käsinojilla.<br />
<br />
"Eikö lääkkeen vaikutus lakannut yllättävän äkkiä? Eikö vain yksi iskusotilas saattanut sinua? Eikö alustasi vartioinut vain kaksi sotilasta? Eikö lisäjoukkoja lähetty vain kaksi? Muistaakseni sinulla ei ollut mitään vaikeuksia selviytyä."<br />
<br />
Prinssi vetäytyi taaksepäin. "Kun tulit ilmakehääni, tiesin heti, miten voisin käyttää sinua ja miten pääsisin Cerekseltä pois muiden huomaamatta."<br />
<br />
Damille alkoi valjeta prinssin koko suunnitelman laajuus. Ja kuka tiesi, mitä prinssi oli vielä suunnitellut.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Sel Zonnin asemassa oli iso, oktagonin muotoinen keskirakenne, alapuolella hangaarisatama ja ylhäällä telakoitumissatama sekä kolme radiaalista hangaarisatamaa. Asema kiersi Brentaalia, jonka sijainti oli yksi galaksin parhaita. Täällä, jos missä olisi suuri riski jäädä kiinni. Mutta prinssi ja vanhus tarvitsivat jotain tältä asemalta.<br />
<br />
Dam laskeutui lennonjohdon antamien ohjeiden mukaisesti yhdelle radiaaliselle hangaarisatamalle.<br />
<br />
"Ja nyt", Tanneh sanoi vetäen viittansa hupun päähänsä, "menemme Gundarkin cantinaan."<br />
<br />
"Mahtavaa, tarvitsen drinkin", Dam jupisi ja kiinnitti DL-44:n asevyöhönsä.<br />
<br />
"Pitäisikö minun naamioitua," prinssi kysyi Tannehilta.<br />
<br />
"Ei, naamioituneina herättäisimme vain enemmän huomiota. Ei hätää, Lucien, Sel Zonnissa on totuttu kaikkeen. Myös ceresiaaneihin."<br />
<br />
Huh. Vanhus kutsui prinssiä etunimellä muitta mutkitta, eikä prinssi ollut asiasta moksiskaan. Prinssi myös tarjosi käsivartensa Tannehille ja auttoi hänet lastaussiltaa alas. Ei puhettakaan kunnioittavasta etäisyydestä. Dam löntysteli heidän perässään kohti Gundarkin cantinaa.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Gundarkin cantina oli kuten tuhannet muut cantinat pitkin galaksia. Baaritiski keskellä cantinaa, bändi soittamassa yhdellä seinustalla ja suojaisia loosheja, joissa käydä arkaluonteisia keskusteluita ja sopia asioita, jotka eivät kestäneet päivänvaloa.<br />
<br />
"Yksi corellialainen olut," Dam tilasi, istuen baaritiskille, sillä hänet oli jälleen - yllätys yllätys - komennettu prinssillisellä käskyllä jäämään loitommalle looshista, jossa prinssi ja Tanneh keskustelivat nilviäisen näköisen humanoidin kanssa.<br />
<br />
Baarimikko katsoi häntä epäluuloisesti ja antoi hänelle pullollisen olutta.<br />
<br />
"Et sitten aiheuta mitään ongelmia."<br />
<br />
"Minä vai", Dam kysyi ja otti pitkän huikan jääkylmästä oluestaan. Edellisestä kerrasta oli liian pitkä aika.<br />
<br />
Dam kääntyi cantinaa kohti olkapäät baaritiskillä ja tarkkaili ympäristöään. Looshissa oli edelleen tiukat neuvottelut käynnissä.<br />
<br />
"Vau, onko tuo ceresiaani", humalainen ruttunaamainen humanoidi kysyi kaveriltaan.<br />
<br />
Dam höristi korviaan.<br />
<br />
"On, noista valkoisista silmistä ei voi erehtyä," ruttunaamaisen humanoidin kaveri sanoi ja hörppäsi punaista juomaansa. "Tiedäthän, mitä ceresiaanimiehistä sanotaan?"<br />
<br />
"Ai, että heidän jalkovälissään..." ruttunaama nauroi ilkeästi.<br />
<br />
"Kyllä, kyllä. Voimme varmasti hoidella tuon vanhan äijän pois ja pitää hieman hauskaa."<br />
<br />
Dam otti olutpullonsa kaulasta kiinni ja iski sillä ruttunaamaa kasvoihin, joka lyyhistyi vaikertaen cantinan lattialle, olutpullon sirpaleita naamassaan. Toista humanoidia hän otti rinnuksista kiinni ja iski otsallaan humanoidia keskelle kasvoja. Hän ei tuntenut tämän lajin anatomiaa, mutta murtuvasta luusta lähti aina yhtä tyydyttävä, rusahtava ääni, lajista riippumatta.<br />
<br />
"Hei, minähän sanoin, että ei ongelmia! Te corelliaanit aiheutatte aina ongelmia", baarimikko huusi.<br />
<br />
Tässä vaiheessa prinssi ja vanhus olivat poistuneet looshista ja riensivät paikalle.<br />
<br />
"Sinut olisi pitänyt jättää alukseen", prinssi kommentoi kahta lattialla makaavaa humanoidia ja yleistä hämminkiä.<br />
<br />
"Siinä tapauksessa olisit todella pahassa kusessa," Dam kommentoi ja heitti baarimikolle kasan imperiaalisia krediittejä.<br />
<br />
"Menkäämme, saimme, mitä halusimme. Olemme jo herättäneet liian paljon huomiota", Tanneh sanoi ja paimensi nuoria miehiä edellään kohti cantinan uloskäyntiä. <br />
<br />
****<br />
<br />
"Yritätkö vaarantaa koko operaation", prinssi sähisi hänelle, kun he olivat päässeet cantinan ulkopuolelle.<br />
<br />
"En edes tiedä, mistä operaatiosta on kyse!"<br />
<br />
"Miksi sitten aloit tapella cantinassa?"<br />
<br />
"Jos hänen korkeutensa haluaa ehdottomasti tietää, niin nuo humanoidit tekivät erikoisia suunnitelmia koskien hänen korkeutensa jalkoväliä."<br />
<br />
Prinssi karahti jälleen poskistaan tulipunaiseksi ja kerrankin - kerrankin! - ei osannut sanoa mitään vastaan.<br />
<br />
Tanneh ohjasi Damin kauemmas prinssistä. "Lucien on varmasti kiitollinen sinulle, nuori Solo. Sinun pitäisi vain tietää ceresiaaneista..." Tanneh keskeytti, eikä näyttänyt tietävän, miten jatkaa. "Öhm. Sinun pitää olla vain hienovaraisempi."<br />
<br />
"Minun?!"<br />
<br />
"Prinssi on varmasti tietoinen kiinnostuksestasi, mutta ceresiaaneja pitää lähestyä kunnioittavasti ja hienovaraisesti. Etenkin, kun on kyse ruhtinashuoneen jäsenestä."<br />
<br />
"Mitä?!"<br />
<br />
"Normaalioloissa se olisi mahdotonta, mutta ilmassa on sodan elementtejä. Ja silloin asiat eivät mene niin kuin ne ovat ennen menneet."<br />
<br />
Dam tuijotti vanhuudenhöperöä miestä ja pyöritti silmiään.<br />
<br />
"Ihan miten vain."<br />
<br />
"Menemmekö", prinssi tiedusteli ja pyyhälsi heidän ohitseen kohti hangaaria.<br />
<br />
Dam ja Tanneh seurasivat häntä. <br />
<br />
*****<br />
<br />
Dam asetti koordinaatteja kohti Cerestä. Vihdoinkin.<br />
<br />
"Odottakaa hetkinen," kuulokkeista kuului lennonjohtajan ääni.<br />
<br />
"Mikä hätänä", Dam kysyi ja ihmetteli koordinaatteja. Jokin ei täsmännyt.<br />
<br />
"Yhdysupseeri nousee alukseenne."<br />
<br />
"Mitä -".<br />
<br />
Mutta yhteys oli katkaistu ja lähes välittömästi virallisen näköinen ihminen astui Millennium Eagleen ja ojensi Damille virallisen näköistä lomaketta. Prinssi oli saapunut oleskelualueelta ohjaamoon.<br />
<br />
"Tämän aluksen epäillään olevan Imperiumin etsintäkuuluttama. Olkaa hyvä ja astukaa pois konsolin luota. Te ette lähde mihinkään, ennen kuin asia on selvitetty".<br />
<br />
Tanneh astui yhdysupseerin viereen, liikautti kättään ja sanoi: "Tämä alus ei ole Imperiumin etsintäkuuluttama."<br />
<br />
"Tämä alus ei ole Imperiumin etsintäkuuluttama," yhdysupseeri toisti kuuliaisesti.<br />
<br />
"Etsitte jotain toista alusta."<br />
<br />
"Etsimme jotain toista alusta."<br />
<br />
"Voimme lähteä."<br />
<br />
"Voitte lähteä."<br />
<br />
Ja yhdysupseeri poistui aluksesta, puhuen kuulokkeeseen lennonjohtoon. "Tämä ei ole etsimämme alus." <br />
<br />
Tanneh katsoi kysyvästi Damia. "Voimme lähteä."<br />
<br />
"Mitä helvettiä, oliko tuo jotain Voima-hokkuspokkusta?"<br />
<br />
Tanneh hymyili hieman. "Jotain sinnepäin."<br />
<br />
"Voimme lähteä, mutta koordinaateissa on jotain häikkää," Dam ihmetteli jälleen ja tarkisti laskelmiaan.<br />
<br />
"Mitä häiriöitä," prinssi kysyi ja kurkisti hänen olkansa yli laskelmia.<br />
<br />
"En tiedä. Voi olla jotain ongelmaa tietokoneessakin," Dam sanoi ja keskittyi vielä kerran laskelmiinsa, naputti mittareitaan.<br />
<br />
"Häiriö näyttäisi olevan Alderaanissa." <br />
<br />
*****<br />
<br />
Dam ohjasi aluksensa Sel Zonnin asemalta kohti Cerestä. Jos hän pääsisi vihdoinkin eroon tästä koko sotkusta. Aseman oktagoni etääntyi heistä, ja Dam valmisteli alusta valonnopeuteen ja vilkaisi samalla tutkaa.<br />
<br />
Kaksi alusta lähestyi heitä.<br />
<br />
"Nuo ovat Imperiumin aluksia", Tanneh sanoi, tuijottaen tutkaa.<br />
<br />
"Eikö se sinun Voima-hokkuspokkuksesi pitäisi pitää Imperiumin alukset loitolla," Dam kirosi ja nosti suojat ylös.<br />
<br />
"En ole jediritari, Voima virtaa minussa hyvin heikosti. Saan harhautettua hetkeksi lähietäisyydeltä heikkotahtoisia, en muuta," vanha mies sanoi anteeksipyytävästi.<br />
<br />
"Selvä, kohta rytisee!"<br />
<br />
Hävittäjät aloittivat tulituksen saman tien, ja Millennium Eagle tärisi kauttaaltaan. Suojat eivät kestäisi enää kauaa, ja alus tarvitsisi perusteellisen astrodroidin tekemän huollon.<br />
<br />
"En pääse valonnopeuteen riittävän nopeasti! Alderaanin häiriö vaikuttaa laskelmiin!" Dam yritti tehdä väistöliikkeitä, mutta se oli äärimmäisen vaikeaa, kun kaksi hävittäjää tulitti heitä.<br />
<br />
Ja Sel Zonnin asemalta irtaatui samaan aikaan kaksi hävittäjää lisää. Imperiumi oli päättänyt saada heidät kiinni.<br />
<br />
Dam tunsi pienen täräyksen aluksessaan ja katseli epäuskoisena, kuinka yksi hävittäjistä räjähti atomeiksi avaruuden pimeässä, sen tulimeri laajentuen hohtavan kuumana, kunnes räjähdys näytti vetäytyvän itseensä. Ja hävittäjä oli poissa.<br />
<br />
"Kuka -? Tuo tulitus tuli aluksestani", Dam juoksi kohti päätykkejään, huutaen samalla Tannehille. "Ota alus hallintaasi. Siirry valonnopeuteen heti, kun nopeus on 0,3!"<br />
<br />
Tykin ääressä, kuuloke korvissaan istui prinssi, joka yritti saada toista hävittäjää tähtäykseensä. Hävittäjät tiesivät jo, että he vastasivat tuleen ja tekivät väistöliikkeitä, samalla tulittaen yhä heikkeneviä suojia.<br />
<br />
Prinssi kääntyi tuolissaan. "Älä seiso siinä tumput suorina, jos haluat, että selviämme. Ota toinen tykki."<br />
<br />
"En tiennyt, että osaat ampua tykillä."<br />
<br />
"Luuletko, että minua on vain hemmoteltu hovissa? Olen saanut ase- ja taistelukoulutusta", prinssi totesi ja keskittyi jälleen tähtäinruudukkoon. <br />
<br />
Dam istui toisen tykin ääreen, laittoi kuulokkeen korvilleen ja tarttui ohjaimiin. Tähtäinruudukko ilmestyi heti punaiselle näytölle. Hävittäjät lensivät heidän yli ja ali, koko ajan tulittaen vihreillä lasereillaan, muodostivat uuden hyökkäyskuvion. Kaksi hävittäjää ryhmittäytyi rinnakkain ja tulittivat heitä.<br />
<br />
"Alus ei kestä enää kauan", Tannehin ääni kuului kuulokkeista.<br />
<br />
"Kyllä kestää", Dam huusi, mutta todellisuudessa epävarmana. Hän sai toisen hävittäjistä tähtäykseensä ja tulitti sen kappaleiksi.<br />
<br />
"Hahaa!"<br />
<br />
Heti perään toinen hävittäjistä räjähti kappaleiksi prinssin ampumana. Prinssi ei tuuletellut.<br />
<br />
"Siellä on vielä yksi", Tannehin ääni kuului.<br />
<br />
Dam kääntyili tuolissaan ja kuuli, miten prinssi yritti myös tulittaa viimeistä hävittäjää. Tämän hävittäjän lentäjä oli taitava ja teki taidokkaita väistöliikkeitä, mutta prinssi sai osuman hävittäjään. Se ei kuitenkaan räjäyttänyt hävittäjää, mutta se menetti selvästi nopeuttaan ja Dam antoi viimeisen niitin, joka tuhosi imperiaalisen hävittäjän.<br />
<br />
Samalla hän tunsi, kuinka Millennium Eaglen vauhti kiihtyi valonnopeuteen. Prinssi oli noussut tuoliltaan ja repi kuulokkeitaan irti pitkien, vaaleiden hiustensa lomasta. Dam viskasi syrjään omat kuulokkeensa. Ohikiitävien tähtien valossa prinssi oli ylimaallisen kaunis, ja hän käveli suoraan prinssiä kohti, veti hänet vartaloonsa kiinni ja painoi huulensa prinssin huulille. Prinssi päästi yllättyneen kurkkuäänen, mutta tarttui sitten Damin hartioihin ja vastasi yhtä halukkaasti suudelmaan. Suudelma oli oudon epävarma, ja Dam tajusi, että ottaen huomioon ceresiaanien siveellisyyden, tämän täytyi olla prinssin ensisuudelma. Prinssi suuteli huulet kiinni, mutta avasi ne, kun Dam työnsi kielensä prinssin suuhun. Prinssi päästi jälleen yllättyneen äänen.<br />
<br />
Dam vetäytyi hieman, mutta ei päästänyt Lucienista irti.<br />
<br />
"Onko tämä kunnioittava etäisyys?"<br />
<br />
Lucien hymyili kerrankin ilman hyytävyyttä, veti Damin pään takaisin alas ja suuteli häntä jälleen.<br />
<br />
*****<br />
<br />
"Oletko varma tästä suunnitelmasta", Dam kysyi, kun he laskeutuivat Lucienin yksityishangaariin. "Eikö yksityishangaariasi tarkkailla?"<br />
<br />
Lucienin silmät välähtivät jäänsinisinä, kun ne siirtyivät häneen.<br />
<br />
"Imperiumin iskusotilaat välttelevät minua. He tietävät, mitä voi seurata ruhtinashuoneen jäsenen siveellisyyden loukkaamisesta."<br />
<br />
Dam ei tiennyt, joten hän oli jo päättänyt, että hän loukkaisi Lucienin siveellisyyttä vielä lisää, kunhan aika ja paikka sallisivat.<br />
<br />
He suuntasivat kohti sivuseinää, ei kohti paineovea. Tanneh kantoi kädessään jotain mekaanista laitetta, jonka he olivat hankkineet laittomasti Sel Zonnistä.<br />
<br />
Lucien kuljetti kättään pitkin runsaasti koristelua ja värillisin maalauksin koristelua seinää, ja salainen ovi aukesi käytävään. Lucien ja Tanneh livahtivat sisään, ja Dam tarkisti vielä kerran, että kukaan ei ollut tullut hangaariin ja luikahti itse perästä.<br />
<br />
Lucien käveli pimeässä erehtymättä, kääntyili useamman kerran, nousi ylös portaita, kunnes he tulivat raskaan oven eteen.<br />
<br />
"Hänkö on täällä", Tanneh kysyi synkkänä.<br />
<br />
Lucien nyökkäsi ja avasi oven. Ovi avautui loisteliaaseen huoneistoon, joka kuului selvästi ylhäisön jäsenelle katossänkyineen, siroine pöytäryhmineen, taideteoksineen ja raskaine seinävaatteineen. Huone oli vain oudon hylätyn oloinen.<br />
<br />
"Mikä tuo on? <i>Kuka tuo on," </i>Dam kysyi hämmentyneenä ja käveli eteenpäin. Joku oli ikään kuin jäätynyt paikalleen harmaaseen massaan, joka hohkasi kylmää ympärilleen. Seinää vasten, metsästystä esittävän seinävaatteen vieressä.<br />
<br />
"Se on karboniittia, yhdistettynä tibanna-kaasuun", Tanneh virkkoi mietteliäänä ja asetti karboniittiin metallisen laitteen, jossa oli Delgas Medical Suppliesin logo.<br />
<br />
"Mutta kuka -"<br />
<br />
"Se on isäni," Lucien sanoi tukahtuneesti. "Ruhtinas Aymard."<br />
<br />
"Mutta miksi?"<br />
<br />
"Dam, olet tavallaan hyvin viaton, etkä ymmärrä politiikasta, varsinkaan Imperiumin harjoittamasta politiikasta mitään", Lucien käveli kohti kaari-ikkunoita, joista ei nähnyt ulkoa sisälle. "Imperiumi sai minut haltuunsa jäädyttämällä isäni. Heidän ei tarvinnut valloittaa tai tuhota planeettaani, vaan he laittoivat minun tekemään sen puolestaan."<br />
<br />
Dam oli siirtynyt Lucienin viereen ja katsoi ulos kaari-ikkunoista.<br />
<br />
Ruhtinaanlinnan puutarhassa liehuivat puna-mustat Imperiumin liput.<br />
<br />
"Haluan nuo liput ja Imperiumin pois planeetaltani."<br />
<br />
"Olemme valmiita, Lucien", Tanneh sanoi hiljaa. "Mutta minun on varoitettava. En tiedä tarkalleen, miten sulatus toimii. Tämä on täysin uusi Imperiumin keksimä kidutuskeino ja he selkeästi haluavat kokeilla sen toimintaa eri lajeilla. En tiedä, miten isäsi elimistö kestää sulatuksen."<br />
<br />
"Mikä tahansa on parempaa kuin tämä", Lucien sanoi päättäväisesti. "Isäni ei haluaisi olla näin. Sulata hänet."<br />
<br />
Tanneh käynnisti metallisen paneelin, jonka oli asettanut karboniitin päälle, sen valot vilkkuivat ja punainen hehku valtasi karboniittiin vangitun hahmon. Voimakas valo sulatti karboniittia Aymardin yltä.<br />
<br />
"Kuka sinä oikein olet? Sanoit, että et ole jediritari" Dam kysyi pää pyörällä, tuijottaen karboniittiin vangittua ruhtinasta. Asiat olivat saaneet niin paljon isomman käänteen kuin hän oli ajatellutkaan. Hänet oli tahtomattaan sotkettu Imperiumin ja Kapinaliiton väliseen taisteluun. Eikä hän ollut enää varma, pääsisikö hän siitä pois. Pääsisikö kukaan.<br />
<br />
"Ei, nuori Solo, en ollut jediritari," Tanneh sanoi, hymyillen surumielisesti. "Olin heidän parantajansa kloonisodissa."<br />
<br />
Samassa Aymard lysähti maahan. Lucien polvistui isänsä äärelle ja käänsi hänet.<br />
<br />
"Isä?"<br />
<br />
Tanneh polvistui myös ja kokeili ruhtinaan rannetta.<br />
<br />
"Syke on hyvin heikko."<br />
<br />
Ruhtinas Aymard avasi vaivalloisesti silmänsä ja tuijotti tyhjin, näkemättömin silmin eteensä.<br />
<br />
"Lucien, poikani...", Aymard kysyi hyvin heikolla äänellä ja hapuili kädellään. Lucien tarttui isänsä käteen.<br />
<br />
"Olen tässä."<br />
<br />
Ruhtinas hengitti hyvin vaivalloisesti.<br />
<br />
"En usko, että hän selviää...", Tanneh sanoi, skannaten ruhtinaan vartaloa lääkintälaitteellaan.<br />
<br />
"Lucien... rakas poikani... häädä Imperiumi planeetaltamme," ruhtinas sanoi viimeisillä voimillaan ja henkäisi viimeisen kerran.<br />
<br />
Lucien jäi polvilleen isänsä viereen.<br />
<br />
****<br />
<br />
Nuori ruhtinas nousi ylös.<br />
<br />
"Kuulitte, mitä isäni sanoi. Käsky on annettu, vaikka sen antaja on menehtynyt," Lucien sanoi, ja hallitsijan taakka oli raskaana hänen yllään. "Lähetän sinut Kapinaliiton luo, Dam. Vie heille sana, että tarvitsemme apua päästäksemme Imperiumin otteesta. Sano prinsessa Leialle, että tulen vielä vannomaan uskollisuuttani hänelle. Aluksesi on huollettu ja lastattu. Pääset valonnopeudella hyvin nopeasti sinne, mihin sinun oli tarkoitus viedä elintarvikkeet."<br />
<br />
"Lucien...", Dam aloitti ja Tanneh jatkoi hienotunteisesti ruhtinaan maallisista jäännöksistä huolehtimista. Imperiumi ei saisi tietää sitä, että vanha ruhtinas oli kuollut. Siinä tapauksessa planeetalle lähetettäisiin vahvat joukko-osastot. "Entä sinä?"<br />
<br />
"En voi jättää kansaani nyt. Minun on toimittava varoen, koottava joukkoni ja hyökättävä heti, kun saamme vahvistuksia Kapinaliitolta", Lucien sanoi ja painoi kätensä Dam rinnalle. "Luotan sinuun, että saat sanan vietyä perille. Ja sen jälkeen tapaamme uudelleen."<br />
<br />
"Imperiumi ei jätä sinua henkiin, jos jäät kiinni", Dam sanoi hiljaa, tarttuen rinnallaan olevaan käteen.<br />
<br />
"Tiedän."<br />
<br />
****<br />
<br />
Dam laski koordinaatit kohti Hothin lumista planeettaa, jolle Kapinaliitto oli ostanut häneltä elintarvikkeet. Hän epäili, että Kapinaliitto joutui vaihtamaan tukikohtaansa säännöllisin väliajoin ja että prinsessa Leia oli määrännyt seuraavaksi tukikohdaksi Hothin.<br />
<br />
Koordinaattien laskemista häiritsi uusi, valtava, symmetrinen kappale. Pyöreä objekti, joka vaihtoi paikkaa. Ajatus sai kylmät väreen kulkemaan Damin selkärangassa. Sillä mikään luonnollinen ei liikkunut noin.<br />
<br />
Dam asetti autopilotin päälle saavutettuaan viimeinkin valonnopeuden. Hän laskeutui salaosastoonsa. Sekä varsinainen rahtitila ja salarahtitila olivat täynnä elintarvikkeita.<br />
<br />
Lucien oli täyttänyt hänen rahtinsa moninkertaisesti elintärkeillä elintarvikkeilla Kapinaliittoa varten.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Dam toivoi, että hän ehtisi takaisin Cerekselle, ennen kuin Lucien päättäisi hyökätä. Se, mitä hän Lucienista tiesi heidän lyhyen seikkailunsa ansiosta, oli että Lucien tekisi tarkat laskelmat, kauanko Damilla kestäisi lentää valonnopeudella Hothiin, vakuuttaa Kapinaliitto Cereksen uskollisuudesta ja lentää takaisin. Sillä sisältä tuleva hyökkäys olisi tehokkaampaa ja tappavampaa kuin ulkoapäin tuleva hyökkäys.<br />
<br />
Kenraali Riekaan, vakuuttui Damin kertomuksesta, otti kiitollisena vastaan elintarvikkeet ja antoi hänen mukaansa neljä X-tähtihävittäjää. Enempään ei ollut varaa, sillä Kapinaliitto valmisteli hyökkäystä Kuolemantähteä vastaan. Juuri sitä, mitä Dam oli laskelmissaan havainnut. Kenraali myös kertoi, että Han ja Chewie olivat auttaneet tuhotun Alderaanin prinsessa Leian pakoon Kuolemantähdeltä yhdessä nuoren jedisoturin ja kahden droidin kanssa. Mikä ei kuulostanut yhtään Hanin tapaiselta. Toisaalta Han oli päättänyt lähteä, kun hän oli saattanut prinsessan, jedisoturin ja droidit takaisin turvaan Yavinille. Mikä taas kuulosti täysin Hanin tapaiselta.<br />
<br />
Kokonainen planeetta tuhottu. Imperiumin pahuudella ei ollut mitään rajoja, ja Dam tunsi kylmiä väreitä selkäpiissään. Tarkin saattaisi tehdä uusintakokeen Cereksellä, jos Kapinaliitto ei onnistuisi iskussaan. Ote oli selvästi kiristymässä.<br />
<br />
Dam liukui aluksellaan Lucienin yksityishangaariin ja juoksi heti DL-44 kädessään paineovelle. Käytävällä ei näkynyt mitään, mutta kaukaa kuului laseraseiden tulitusta. Lucien oli jo käynnistänyt hyökkäyksen. Hän juoksi taistelun ääniä kohti.<br />
<br />
Prinssin kaarti, tai nyt ruhtinaan kaarti, oli ryhmittynyt Lucienin kanssa päähangaarin ovien eteen, yrittäen estää Imperiumin iskusotilaiden pääsyn aluksille. Jos iskusotilaat pääsisivät pois Cerekseltä, niin sana kiirisi Imperiumin tietoon ja paikalle lähetettäisiin lisää joukkoja.<br />
<br />
Dam tulitti Imperiumin joukkoja takaapäin, ja joukot jäivät hänen ja kaartin ristitulen väliin. Valkoiset sotilaat kaatuivat hyvin nopeasti.<br />
<br />
"Hyökätkää ulos," Lucien komensi. <br />
<br />
He syöksyivät kohti kolmea eri uloskäyntiä, Dam liittyi Lucienin joukkoon. Ulkona, ruhtinaanlinnan pihassa, oli toinen taistelu käynnissä, useita haavoittuneita ja ruumiita lojui pihalla. Tanneh oli jo organisoimassa haavoittuneiden siirtoa. Kaksi pientä, kevyttä alusta kiihdytti jo kohti taivasta, ja useampi alus oli lähtövalmiina. Dam ja Lucien yrittivät tulittaa ilmaan nousseita aluksia, mutta turhaan. Heidän laseraseiden kantama ei ulottunut niin korkealle.<br />
<br />
Samalla hetkellä taivaalle ilmestyi Kapinaliiton X-hävittäjät, jotka tulittivat ilmaan nousseita aluksia. Yksi kerrallaan alukset räjähtivät pieniksi kappaleiksi. Enää piti vain estää maassa olevien alusten lähtö.<br />
<br />
Ruhtinaan joukot saarsivat pihalla olevat iskusotilaat, jotka laskivat aseensa. X-hävittäjät laskeutuivat maan pinnalle ja lentäjät nousivat hävittäjistä ulos. He kuljettaisivat iskusotilaat Kapinaliiton kuulusteluihin.<br />
<br />
Lucien, likaisena ja uupuneena taistelusta, puhui joukoilleen.<br />
<br />
"Imperiumi on kukistettu planeetallamme Kapinaliiton avustuksella. Mutta vain toistaiseksi. Tietäkää, että Imperiumi murhasi isäni, ruhtinas Aymardin, halveksittavalla ja pelkurimaisella tavalla. Ja tietäkää, että Ceres ja minä ruhtinaanne, tulevat aina olemaan Kapinaliiton kannattajia."<br />
<br />
Lucien katseli ruhtinaanlinnan pihalla olevia sotajoukkoja, jotka hän joutuisi vielä lähettämään Imperiumia vastaan jonain päivänä. <br />
<br />
"Repikää Imperiumin liput alas ja polttakaa ne."<br />
<br />
Joukot hurrasivat uudelle ruhtinaalle.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Dam katseli ylpeänä, miten hänen veljensä, Chewie ja nuori jedisoturi Luke kävelivät paksuista teräsovista juhlasaliin. Koko galaksi tiesi jo, että nämä kolme olivat tuhonneet Kuolemantähden ja saavuttaneet Kapinaliitolle merkittävän voiton. Estradilla odotti Kapinaliiton johtaja, prinsessa Leia, uskomattoman kauniina valkoisessa juhla-asussaan ja hopeisessa käädyssään. Chewie urahti juuri ennen kuin he pääsivät estradille. Prinsessa pujotti ensin Hanin kaulaan raskaan mitalin ja sen jälkeen jedisoturin niskaan. Dam ei nähnyt, mitä Han ilmeili, mutta prinsessa näytti hymyilevän hänelle erityisen lämpimästi. Kaksi droidia seisoi lähellä estradia, pienempi R2-yksikkö innokkaasti vilkkuen ja täristen. Lopuksi molemmat miehet kumarsivat prinsessalle ja kääntyivät yleisöön päin, Chewien urahtaessa tyytyväisyyttää. Koko sali repesi raikuviin suosionosoitukseen, Damin taputtaessa niin kovaa kuin pystyi.<br />
<br />
Palkitsemisen jälkeen prinsessa Leia tervehti Kapinaliiton planeettojen johtajia. Dam näki vilaukselta Lucienin vaaleat, pitkät hiukset. Hän tiesi, että Lucien oli tullut Yavinille, ja hän halusi kipeästi nähdä nuoren ruhtinaan.<br />
<br />
Dam katseli, miten ruhtinas Lucien, joka oli arvoasteikossa korkeammalla kuin prinsessa Leia, polvistui toisen polven varaan kapinajohtajan eteen, suuteli Leian valkoisen asun helmaa ja osoitti uskollisuuttaan. Leia pudisti hienoisesti päätään ja syleili Lucienia. Hän oli selvästi liikuttunut ja suuteli Lucienia molemmille poskille.<br />
<br />
"Voitko uskoa tuota pokkurointia? Kohta ne alkavat varmaan kruunata toisiaan," Dam kuuli tutun äänen sanovan takaa. <br />
<br />
Dam kääntyi ja löi kätensä yhteen veljensä kanssa.<br />
<br />
"Kukapa olisi uskonut, että Solon veljekset löytävät itsensä tällaisesta seurasta", Dam nauroi ja silmäili Hanin mitalia. "Tai että sinut palkittaisiin Kapinaliiton mitalilla?"<br />
<br />
"Näitä on siis kaksi", prinsessa Leian heleä, mutta huvittunut ääni kuului heidän sivultaan, kun hän ja Lucien olivat siirtyneet heidän vierelleen. "Hyvä, että toinen oli Lucienin komennossa, en ehkä itse olisi jaksanut kahta Soloa."<br />
<br />
"Hei, me emme ole -" Dam ja Han huudahtivat yhtä aikaa, mutta Lucien keskeytti heidät.<br />
<br />
"Teimme yhteistyötä. Hyvinkin tiiviisti."<br />
<br />
Prinsessa Leia nauroi ja kääntyi Hanin puoleen.<br />
<br />
"Saattaisitko minun juhla-aterialle", ja Han ojensi virnistäen kätensä prinsessalle ja pyöräytti silmiään hyväntahtoisesti Damille, kun prinsessan silmä vältti.<br />
<br />
"Nauttikaa illasta."<br />
<br />
*****<br />
<br />
Runsaan juhlaillallisen jälkeen väki oli pikku hiljaa kerääntynyt omiin huoneisiinsa.<br />
<br />
Dam ei ollut vielä edennyt Lucienin huoneeseen, sillä hän suuteli Lucienin pehmeitä ja kosteita huulia Lucienin huoneen oven edessä. <br />
<br />
"Tiedät varmaan, mitä minun kanssani makaaminen merkitsee?"<br />
<br />
"Sinähän olet ruhtinas. Voit varmasti vaikuttaa suopeasti lainsäätäjiin." Dam sanoi, siirsi vaaleita suortuvia pois tieltään ja näykki Lucienin vaaleaa kaulaa, samalla hieroen jäykkää etumustaan Lucienin kovaa kalua vasten. <br />
<br />
"Meillä on hallitsijasta erilliset lainsäädäntö ja oikeusistuimet. En voi vaikuttaa niiden päätöksiin." Lucien kallisti päätään sivulle ja Damin huulet kulkivat hänen kaulallaan.<br />
<br />
"Mutta sinä et ole enää prinssi. Prinssin makaamisesta saa rangaistuksen, ei kai ruhtinaan makaamisesta."<br />
<br />
"Mmm.... taidat olla oikeassa," Lucien mutisi ja nosti Damin kasvot ylös ja suuteli häntä uudelleen, tällä kertaa sujauttaen kielensä Damin suuhun.<br />
<br />
"Anteeksi, sir. Mutta en voinut olla huomaamatta, että olette sopimattoman lähellä ruhtinasta."<br />
<br />
Dam irrotti huulensa Lucienin huulilta ja kääntyi hitaasti tuijottamaan kultaista protokolladroidia.<br />
<br />
"Ehkä ette ole tietoinen, että Cereksen ruhtinashuoneen - hyvänen aika."<br />
<br />
Dam talutti droidin loitommalle, lähelle pientä piipittävää R2-droidia.<br />
<br />
"Minä vihaan droideja, joten kadotkaa."<br />
<br />
"Hyvänen aika..." protokolladroidi kääntyili Damin ja R2:n välillä.<br />
<br />
Dam palasi Lucienin luo ja veti hänet mukaansa Lucienin huoneisiin.<br />
<br />
"Tämä on sinun syytäsi, R2," protokolladroidi sanoi paheksuvasti.<br />
<br />
R2 vastasi piipittäen ja täristen paikoillaan.<br />
<br />
"Älä sano noin hävyttömästi ruhtinaasta. Pyydän muuten Luke-herraa deaktivoimaan sinut."<br />
<br />
*****<br />
<br />
"Ceresiaanimiehillä," Lucien punastui hienoisesti, "jotka ovat... aah... tuntevat vetoa toisiin miehiin, on eräs fysiologinen erikoisuus."<br />
<br />
"Hmm", Dam kommentoi, sillä tällä hetkellä häntä kiinnosti enemmän saada Lucien pois juhlavaatteistaan.<br />
<br />
Lucien vei Damin käden jalkojensa väliin.<br />
<br />
"Tämä ei ole mitenkään erikoista, jos tuntee vetoa miehiin," Dam naurahti ja liikutti kättään Lucienin erektiolla.<br />
<br />
"Erm... taaempana."<br />
<br />
Damin sormet siirtyivät Lucienin peräaukolle ja hänen sormet löysivät liukasta märkyyttä.<br />
<br />
"Valmistelitko itsesi?"<br />
<br />
"Mmmh... tavallaan."<br />
<br />
Dam veti sormesta pois Lucienin jalkovälistä ja katseli märkinä kiiltäviä sormiaan. Märkyys ei vaikuttanut keinotekoiselta, vaan...<br />
<br />
"Onko tämä... pystytkö sinä kostumaan? Luonnollisesti?" Hän katsoi Lucienia ällistyneenä, kun asia alkoi valjeta hänelle.<br />
<br />
Lucien puri alahuultaan ja nyökytti päätään kiivaasti. Dam painoi vartalonsa Lucienia vasten, niin että Lucien tunsi hänen kovana tykyttävän kalun vatsansa päällä.<br />
<br />
"Lucien. Sainko <i>minä </i>sinut märäksi," Dam virnisti hellästi rakastajalleen.<br />
<br />
Lucienin posket karahtivat taas tulipunaisiksi ja hän nyökytti edelleen, kykenemättä sanomaan sanaaakaan<br />
<br />
Ajatus sai veren pakkautumaan hänen kaluunsa entistä rajummin ja hän vetäisi Lucienin housut pois.<br />
<br />
Dam asetteli Lucienin nelinkontin sängylle ja levitti käsillään Lucienin pakarat auki. Lucienin hohtavat hiukset soljuivat hänen kasvojensa ympärille. Hän nuoli hellästi pusseista peräaukkoon, ja Lucien levitti polviaan entisestään auki, parahtaen yllättyneenä. Maku oli mieletön, kuin derilynläistä kirpeänmakeaa hedelmää, joka sai sylkirauhaset tuottamaan lisää sylkeä. Dam nuoli ahnaasti ja Lucienin jalat tärisivät hänen päänsä molemmin puolin. Hän jäykisti kielensä ja työnsi sen neitseelliseen, kuumaan peräaukkoon, samalla kun Lucienin toinen käsi haparoi hänen hiuksiaan ja hän puhui käheästi käsittämätöntä cerestä kiihoissaan. Kosteutta valui hänen leualleen ja hänen piti puristaa kalunsa varresta, ettei olisi lauennut siihen.<br />
<br />
Dam käänsi Lucienin selälleen ja siirsi huomionsa Lucienin jäykkään kaluun ja alkoi imeä sitä, samalla työntäen kaksi sormeaan Lucienin sisälle, kuumankosteaan, jonne hän halusi työntyä pakottavalla tarpeella. Lucien huohotti jo lupaavasti ja nosteli lanteitaan.<br />
<br />
"Haluan, että laukeat, kun olen sisälläsi", Dam kuiskasi ja Lucien nyökytti päätään, vaaleat suortuvat pitkin patjaa.<br />
<br />
Sitten hän vei kätensä pakottavalle kalulleen ja työntyi Lucienin sisään, hitaasti, rauhallisesti, samalla hyväillen Lucienin kylkiä. Lucien päästi pienen parahduksen, mutta hän oli niin märkänä, että Damin kalu liukui sisään kuin itsestään ja hän alkoi pumpata hitaita, syviä työntöjä lanteillaan. Lucien oli niin tiukka ja märkä, että Dam pystyi kuulemaan jokaisen liukkaantahmean litinän, joka kerta, kun hänen lantionsa työntyi Lucienin jalkojen väliin, joka kerta, kun hänen kalunsa liikkui Lucienin sisällä edestakaisin.<br />
<br />
Lucien vaikersi ja kietoi reitensä tiukasti Damin lanteiden ympäri. Dam laski vartalonsa Lucienin päälle, suuteli häntä ja alkoi työntää terävämmin, nopeammin. Lucienin huohotus kohosi uudelle tasolle ja Dam alkoi liikuttaa lanteitaan yhä kiihtyvämmin. Lucienin märkänä litisevä peräaukko alkoi supistella rajusti, kädet takertuivat sängyn takorautaan, Lucien voihki yhä äänekkäämmin, kunnes hän roiski siemennesteensä vatsalihaksilleen. Dam jatkoi hänen yllään, niin lähellä jo, hän tunsi jo alavatsassaan tutun paineen, joka kerta kun hän työntyi Lucienin sisuksiin, kunnes hän laukesi kuin supernova, tyhjentäen pussinsa syvälle Lucienin sisälle, huutaen nautinnosta.<br />
<br />
Dam veti huohottaen vielä puolijäykän kalunsa ulos Lucienin sisältä ja katsoi, kuinka peräaukosta valui hänen oman spermansa ja Lucienin nesteiden sekoitusta pitkin Lucienin pakaroita ja sisäreisiä. Hän lysähti Lucienin viereen ja kietoi käsivartensa ruhtinaansa ympärille, suuteli kosteita, vaaleita suortuvia.<br />
<br />
Tämä lyhyt hetki oli vain heidän. Sillä galaksin tulevaisuus oli edelleen vaakalaudalla.<br />
<br />
FIN <br />
<br />Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-7075076880242228142017-10-08T18:08:00.000+03:002017-10-11T18:26:44.156+03:00Sairaalan syke osa 4<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB-PV7PVFNJZGIfhU_Xb_rG9Aj0ECUNOR9bce3R1hiNUIlYFdH5E2G3sY7801-cO9iXGDqMNVR3zhYUw-sC25CtwihF_jMQbCGckFbkATjsCgi2QfwV9xsSygsGRRzZFWoDJnwj0Ea-7jZ/s1600/cea39f81156958ac9491528d9e9ff0be.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1084" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB-PV7PVFNJZGIfhU_Xb_rG9Aj0ECUNOR9bce3R1hiNUIlYFdH5E2G3sY7801-cO9iXGDqMNVR3zhYUw-sC25CtwihF_jMQbCGckFbkATjsCgi2QfwV9xsSygsGRRzZFWoDJnwj0Ea-7jZ/s320/cea39f81156958ac9491528d9e9ff0be.jpg" width="318" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD6psSYz73O0H4VYyhvVncn9XG2D42GlacEf1ZUOna5iGohIoF3ugruk2a8KHtTV5QJgDNCppDSCRDel-a4uUDF6G9QWW3K1ZAITcE5dNyaS4-pCgQ0GPUHSe5DuRs0xMkD0I5T935kTDj/s1600/cf1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD6psSYz73O0H4VYyhvVncn9XG2D42GlacEf1ZUOna5iGohIoF3ugruk2a8KHtTV5QJgDNCppDSCRDel-a4uUDF6G9QWW3K1ZAITcE5dNyaS4-pCgQ0GPUHSe5DuRs0xMkD0I5T935kTDj/s320/cf1.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Syksyllä</b><br />
<br />
<br />
"Mitä helvettiä," Linus kirosi, lukien Valtterin laatimaa esitietoa seuraavasta potilaasta.<br />
<br />
"58-vuotias
mies, joka on ajanut... siis ajanut noin 40 vuotta ilman ajokorttia ja
tulee nyt hakemaan lausuntoa ajokorttia varten," hän katsoi epäuskoisena
Valtteria.<br />
<br />
"Miten tää voi olla mahdollista? Miten kukaan ei ole
huomannut täällä mitään?" Linus puristi nenänvarttaan, tuntien alkavan
pääsäryn.<br />
<br />
"Kymäläinen on aina ajanut hyvin, ilman mitään
ongelmia," Valtteri pyöri häiritsevästi haarat levällään työtuolillaan,
eikä Linus voinut estää katseensa putoamista Valtterin haaraväliin. <i>Helvetti.</i><br />
<br />
"Se jäi kiinni Joensuussa, täällä se ei olisi jäänyt ikinä kiinni".<br />
<br />
"Hmmm. Pyydä sisään."<br />
<br />
Kymäläinen osoittautui pieneksi, hieman kierossa kulkevaksi äijänkäppänäksi, joka vilkuili alta kulmain Linusta.<br />
<br />
"Jaa, että ihan Helsingistä", Kymäläinen virkkoi, hieroen leukaperiään.<br />
<br />
<i>Yllättävää.</i> Joka ikinen potilas oli katsonut aiheekseen kommentoida hänen helsinkiläisyyttään.<br />
<br />
"Tietääkös
tohtori, että mie olin kunnan korkein virkamies?" Linus kuuli Valtterin
tyrskähtävän, mutta hoiti naamansa peruslukemille, kun Linus mulkaisi
häntä.<br />
<br />
"Siis olette ollut kunnanjohtaja joskus," Linus ei voinut
käsittää, miten kunnan johtohenkilö oli ajanut vuosikymmeniä ilman
ajolupaa.<br />
<br />
Äijänkäppänä vain hekottelee.<br />
<br />
"Nuohooja," Linus kuuli Valtterin sanovan, pidätellen nauruaan.<br />
<br />
"Kymäläinen oli kunnan nuohooja." Linus vilkaisi Valtteria ja Valtteri osoitti kattoa kohti. "Korkealla katoilla."<br />
<br />
<i>Vai niin.</i><br />
<br />
"Ja
nyt tarvitsette lausunnon ajolupaa varten, koska jäitte Joensuussa
kiinni kortitta ajamisesta ja olette sen jälkeen käyneet autokoulun,"
Linus varmisti.<br />
<br />
"No, tohtorihan sen sanoi just jetsulleen. Vaikka
en mie mittään autokoulua olisi tarvinna. Ajoinsinööri se vain
höpotteli, että mie ajan liian lujjaa. Mie siihen, että perkele, hyppää
pois, jos pelottaa."<br />
<br />
"Just. Hienoa," Linus naputteli lääkeyrityksen antamaa mainoskynää työpöytäänsä kärsimättömänä. "Aloitellaan sitten."<br />
<br />
"Ja mie tartteen sen lausunnon nyt heti. Että mie pääsen mettälle viikonloppuna."<br />
<br />
"No, se metsä varmasti odottaa viikonlopun ylikin," Linus tokaisi.<br />
<br />
Kymäläinen
vilkaisi Valtteria. "Tohtori ei ole vielä oppinna tavoille. Kyllä
pittää miun päästä viikonloppuna mettälle. Ittekin olet menossa."<br />
<br />
Valtteri rauhoitteli Kymäläistä. "Kyllä sie pääset mettälle. Mie huolehdin paperit eteenpäin."<br />
<br />
<br />
******<br />
<br />
<br />
"Ja
mitähän niin helvetin ihmeellistä siellä metsässä on just tänä
viikonloppuna," Linus kysyi ärtyneenä, näppäillen Kymäläisen tietoja
potilastietojärjestelmään.<br />
<br />
"Hirvestyskausi alkaa," Valtteri sanoi, korjaillen E-taulua pois. "Kymäläinen on aina ollut hirviporukassa mukana."<br />
<br />
Linus nosti katseensa tietokoneen näytöltä. "Ja säkö olet mukana hirviporukassa?"<br />
<br />
Valtteri nyökkäsi.<br />
<br />
"Onko sulla siis aseita?"<br />
<br />
"No,
ei mie niitä hirviä käsinkään kaada", Valtteri virnuili, tuli seisomaan
hänen taakseen, laittoi kädet hänen hartioilleen ja hieroi. Linus
parahti, koko yläselkä oli jumissa. "Pari hirvikivääriä löytyy kotoa.
Lähetkö sie mukaan mettälle?"<br />
<br />
"Aaah, en todellakaan," hän
vaikeroi, kun Valtteri löysi erittäin kivuliaan pisteen hänen vasemman
lapaluun alta. Edes hänen hierojansa Helsingissä ei ollut löytänyt tätä
kipupistettä. Mutta Valtteri näytti tuntevan hänen vartalonsa paremmin
kuin hän itse.<br />
<br />
******<br />
<br />
Hänen eksänsä Matias tunsi viinit,
tiesi mikä ero oli merlotilla ja syrahilla, osti ruokansa Stockan
Herkusta, käytti kalliita vaatteita ja asusteita ja kalusti heidän
yhteisen Töölön asuntonsa desing-huonekaluilla ja -koriste-esineillä.
Joka viikonloppu he kävivät Herkusta ostamassa simpukoita, sushia tai
muuta monimutkaisesti tehtyä ruokaa, Alkosta kalliin viinin tai
samppanjan, jonka valinnasta Matias keskusteli pitkään myyjän kanssa, ja
ruoka sekä viini nautittiin heidän aistikkaasti sisustetussa
asunnossaan. Oli ollut puhetta, että he olisivat edellisenä kesänä
tehneet matkan Italiaan viinitilalle, tutustuneet viininviljelyyn,
vuokranneet urheiluauton ja käyneet vielä Milanossa shoppailemassa.
Juristin ja lääkärin palkoilla oli enemmän kuin varaa. Kunnes Linus
löysi Matiaksen sängystä toisen miehen kanssa heidän yhteisessä
makuuhuoneessaan.<br />
<br />
Valtteri taas ei tuntenut viinejä, tuskin
joikaan niitä. Kauppa-asiat Valtteri hoiti Salessa, josta hän osti
lähinnä maitoa, kahvia ja vessapaperia. Tai siltä Linuksesta ainakin
tuntui. Ruokaa tuntui silti virtaavan joka suunnalta: Valtterin äiti toi
monta kertaa viikossa uunituoretta leipää ja pullaa terveysasemalle,
varaston pakastin oli täynnä riistaa ja marjoja, maakellari täynnä
juureksia ja Valtterin äidin tekemiä säilykkeitä. Valtterin lempiruokaa
oli ehdottomasti karjalanpaisti ja hänen äitinsä tekemät
karjalanpiirakat munavoilla. Valtterin koti taas oli sisustettu
vanhoilla, itsekunnostetuilla huonekaluilla, takka ja sauna lämpenivät
haloilla, jotka tulivat Valtterin vanhempien omistamasta metsästä. Ainoa
asia, mikä heitä tuntui yhdistävän oli, että molemmat pitivät ravuista.
Matias osti ne kalliilla rahalla Helsingin fine dining -ravintoloista,
kun taas Valtteri nosti ne merrallaan kotijärvestään täysin ilmaiseksi.<br />
<br />
Ja se pakastimen riista. Linus oli juuri oppimassa, miten se liha päätyi pakkaseen.<br />
<br />
Hän
seisoi aamuvarhaisella Valtterin keittiössä, jossa ei ollut yhtään
rosterista kodinkonetta toisin kuin Töölön asunnon ruumishuonetta
muistuttavassa keittiössä, ja joi aamukahviaan lievästi ärtyneenä, että
oli joutunut heräämään niin aikaisin lauantaiaamuna. Piha oli täynnä
miehiä värillisissä suojaliiveissään ja lakeissaan - aseet käsissään,
jaloissaan metsästyskoiria, jotka aika ajoin haukahtelivat innostustaan.<br />
<br />
Pihaan
kaartoi auto, ja Linus seurasi lievästi hämmästyneenä, kun ylilääkäri
Välimäki kampesi itsensä ylös autosta metsästystamineissa. Hän otti
takakontista oman aseensa ja sanoi jotain Valtterille, läimäyttäen häntä
olkapäälle. Valtteri naurahti ja jatkoi oman aseensa puhdistamista,
varmoin käsin.<br />
<br />
Ainakin apu oli lähellä, jos joku ampuisi
harhalaukauksen. Sillä Linus ei aikonut mennä lähellekään metsää
hirvenmetsästyskautena.<br />
<br />
Linus hörppäsi mukistaan ja haukkasi
vastapaistettua leipää, mitä Valtterin isä oli tuonut mukanaan. Valtteri
näytti helvetin hyvältä metsästystamineissaan ja ase kädessään,
nostaessaan aseen olalleen ja tähdäten kaukaisuuteen, lantio eteenpäin
työnnettynä. Linus hieroi itseään pyjamanhousujen läpi, tuntien
jäykistyvänsä. Mies ladatun aseen kanssa oli ilmeisesti kiihottavampaa
kuin hän oli ajatellutkaan. Linus ei kuitenkaan missään nimessä aikoisi
runkata, vaan hän säästäisi erektionsa myöhempään. Ei ollut mitään syytä
hoidella itseään, kun Valtteri hoitelisi hänet aina, kun hän haluaisi.
Vastineeksi tarvitsi vain halailla.<br />
<br />
Miesten alkaessa pakkautua autoihin, Linus maleksi kohti kylpyhuonetta, pohtien, vieläkö nukkuisi suihkun jälkeen.<br />
<br />
Linus
väänsi suihkun päälle ja silmäili suihkutelinettä. Matias oli käyttänyt
Redkenin hiustenhoitotuotteita, Valtteri käytti Erittäin hienoa
suomalaista shampoota. Matias käytti myös kalliita voiteita, kävi
kasvohoidoissa ja kylpylöissä. Valtteri käytti vain Aqualan-voidetta,
hän oli nähnyt sen kylpyhuoneen peilikaapissa.<br />
<br />
Hassua. Vaikka
Matias käytti satoja euroa kuussa itsensä hoitamiseen, hänen ja
Valtterin ulkonäkö ei tasoltaan juurikaan eronnut toisistaan. Itse
asiassa, jos Valtterille laittaisi trendikkäät vaatteet, käyttäisi häntä
yhdellä Helsingin parhaista partureista, niin hänet revittäisiin
käsistä Helsingin homobaareissa. Ajatus sai aikaan ilkeän tunteen
alavatsassa, jonka Linus ohitti ja saippuoi itseään tarmokkaasti.<br />
<br />
*****<br />
<br />
Linus
kuunteli iPhonestaan lempisoittolistaansa, käpertyneenä Valtterin
olohuoneen sohvan nurkkaan viltin alle, joka ei tuoksunut kuin vähän
Valtterille ja selaili Duodecimia, kun kännykkä kilahti pehmeästi
saapuneen WhatsApp-viestin merkiksi.<br />
<br />
<i>"Moi! Miten menee siellä korvessa <img alt=";)" class="smiley" src="https://www.finfanfun.fi/Smileys/default/wink.gif" title="Iskee silmää" />"</i><br />
<br />
Linus
jäi tuijottamaan viestiä. Hän ei ollut kuullut Matiaksesta mitään
kuukausiin. Ero oli hoidettu sivistyneesti, tavarat oli laitettu jakoon
ja Töölön asunto oli myyty. Viimeisen kerran he olivat tavanneet pankin
neuvotteluhuoneessa, kun he olivat myyneet osakkeensa umpirakastuneelle
pariskunnalle.<br />
<br />
Linus tiesi, että Matias oli nähnyt väkästen
muuttuvan sinisiksi, sillä hänellä oli lukukuittaukset päällä. Joten hän
voisi saman tien vastata.<br />
<br />
<i>"Ihan jees. Maalaisilmastossa on sitä jotain."</i><br />
<br />
Viestin väkäset muuttuivat heti sinisiksi ja ilmoitti Matiaksen naputtelevan hänelle vastausta.<br />
<br />
<i>"Niinpä, niinpä. Heinälatoromantiikkaa ja muuta Suomi-filmi-kamaa <img alt=";)" class="smiley" src="https://www.finfanfun.fi/Smileys/default/wink.gif" title="Iskee silmää" />"</i><br />
<br />
Linus kohotti kulmakarvaansa. Jos hän ei paremmin tietäisi, hän voisi kuvitella Matiaksen flirttailevan.<br />
<br />
<i>"No joo. On täällä vähän toisenlainen meininki kuin Helsingissä. Paljon rauhallisempaa."</i><br />
<br />
<i>"Varmasti <img alt=";)" class="smiley" src="https://www.finfanfun.fi/Smileys/default/wink.gif" title="Iskee silmää" />
Ostin muuten kämpän Ullanlinnasta. Tosi makee just rempattu pieni
kaksio. Mahtava luomukahvila lähellä. Siellä ei taida olla kuin ABC?"</i><br />
<br />
<i>"On täällä yksi toinenkin kahvila. Mutta ei sieltä saa lattea."</i><br />
<br />
<i>"Apua, mä en kestäisi <img alt=":)" class="smiley" src="https://www.finfanfun.fi/Smileys/default/smiley.gif" title="Hymyilee" /> Kävin muuten siellä Milanossa. Siisti paikka. Ostin sulle tuliaisiakin <img alt=";)" class="smiley" src="https://www.finfanfun.fi/Smileys/default/wink.gif" title="Iskee silmää" />"</i><br />
<br />
Linus
huomasi pihalle ajavien autojen valot, vetäisi kuulokkeet korvistaan ja
viskasi kännykkänsä sohvalle. Hän meni ikkunalle ja seurasi lievästi
pahoinvoivana, kun Valtteri ja joku muu miehistä kantoivat hirvenraatoa
kohti takaovea. Lievästi pahoinvoivana - ja nähtävästi lievästi
kiihottuneena. Sillä Valtteri oli saastaisen likainen vietettyään koko
päivän metsässä, hirven veressä jopa, ja jostain syystä Linuksen kalu
piti asiasta. Eikä enää lievästi, vaan erittäin paljon. Linus livahti
vessaan, ennen kuin Valtteri tömisteli sisään.<br />
<br />
"Huhuu, onko
täällä kettään? Haluatko sie nähdä hirvenraa-". Valtteri ei päässyt
pidemmälle, kun Linus vetäisi hänet metsästyshaalareista sisään eteiseen
ja iski suunsa rajusti Valtterin huulille. Valtteri tuoksui
mielettömälle - havuille, metsälle, lammikoille, riistalle, raa'alle,
verelle - miehelle. Ja Linus halusi enemmän. Hän työnsi kielensä
hätäisesti Valtterin suuhun ja riuhtoi vaatteita hänen yltään.<br />
<br />
"Oota nyt", Valtteri sai soperrettua, kunnes kieli taas työntyi hänen suuhunsa. "Anna mie käyn suihkussa ensin."<br />
<br />
"Et
vittu varmana käy", Linus huohotti ja oli saanut jo metsästyshaalarin
pois, siirtyi repimään teknisiä alusvaatteita, kunnes tajusi, että
hänellä oli itsellään yhä vaatteet päälle. Hän jätti Valtterin
alusvaatteet rauhaan ja kiskoi oman hupparinsa pois yhdellä nykäisyllä
ja veti olohousunsa alas, bokserit hän oli jättänyt jo vessaan ja kalu
pongahti jäykkänä sojottamaan vapauteen. Valtteri sai vihdoinkin
juonesta kiinni ja alkoi riisua omia järkevän näköisiä alusvaatteitaan.<br />
<br />
"Mikä
siut näin kiimaiseksi on saanut? Metsästys, vai?" Valtteri huohotti,
kun hän heitti viimeisenkin harmaanruskean alusvaatteensa, pitkät
kalsarit, eteisen lattialle.<br />
<br />
"En olisi ikinä uskonut tätä, mutta
joo. Panet mua nyt heti, tai lähden omille kämpilleni ja dildotan
itseäni loppuillan", Linus sähähti ja asettui selälleen, levittäen
jalkansa, eteisen matolle. Jonka Valtterin äiti oli omilla
kangaspuillaan tehnyt. Ja nyt hänen poikansa panisi Linukselta aivot
pihalle tämän maton päällä.<br />
<br />
Valtteri asettui hänen levitettyjen
reisiensä väliin ja kostutti suussaan kahta sormea. Linus kiemurteli jo
kärsimättömänä, kun sormet painautuivat hänen peräaukolleen. Valtterin
kasvoille levisi hämmästys.<br />
<br />
"Joo, mä sormetin ja liukastin itseni
jo valmiiksi. Pane mua nyt", Linus vaati ja kietoi reitensä Valtterin
pakaroiden ympärille tiukasti, lukiten nilkkansa.<br />
<br />
"Ei helvetti",
Valtteri vaikeroi ja työntyi Linuksen sisuksiin. Linus parahti, hän ei
koskaan tottuisi Valtterin kokoon ekalla työnnöllä, ei vaikka he
panisivat miten paljon.<br />
<br />
Valtteri kohottautui käsivarsilleen ja
alkoi takoa lantiollaan Linuksen takapuolta vasten. Linus kuljetti
käsiään lihaksikkailla käsivarsilla, hapuili välillä karvaista rintaa,
kuljetti käsiään hikisellä selällä ja jännittyneillä pakaroilla, jotka
pumppasivat kalua hänen sisäänsä. Hän oli laittanut reilusti
liukastetta, joka lätisi joka kerta, kun heidän vartalonsa koskettivat,
valuen jo hänen pakaroilleen.<br />
<br />
Linus kuljetti kättään kohti
jalkoväliään, aikoen tarttua omaan kivikovaan kaluunsa, kun Valtteri
teki jotain yllättävää. Hän nappasi kädestä kiinni, niittasi sen
lattiaan ja teki saman toiselle kädelle, jatkaen samalla rajua
pumppaamistaan lanteillaan.<br />
<br />
"Ei vittu", Linus huohotti, "anna
mä...". Mutta Valtteri vain virnisti ja osui joka kerta erehtymättömällä
tarkkuudella eturauhaseen.<br />
<br />
Ja silloin Linus tunsi sen. Se oli
aivan toisenlaista kuin runkkaamalla saatu orgasmi. Tämä orgasmi
aaltoili, otti hänen vartalonsa täysin hallintaansa, kouristi hänen
alavatsaansa, puristi hänen kiveksiään, supisti hänen peräsuoltaan ja
sai hänet kiemurtelemaan ja huutamaan täysin odottamattomasta
nautinnosta. Ja lääkärinä hän tiesi, mistä oli kyse, mutta ei ikinä
ollut uskonut, että pystyisi itse koskaan laukeamaan koskettamatta
kaluaan. Linus nosti epäuskoisena päätään, kun Valtteri paukutti
edelleen raudanlujana tankona hänen sisällään, ja katsoi kuinka hänen
kalustaan valui spermat ulos hänen vatsalihaksilleen. Hän tunsi
supistukset peräsuolessaan ja ne saivat Valtterinkin vihdoin laukeamaan
syvälle hänen sisälleen, raskaasti voihkaisten.<br />
<br />
Valtteri päästi vihdoin hänen kätensä irti ja jäi makaamaan hänen päälleen, huohottaen raskaasti, hikisenä ja voipuneena.<br />
<br />
"Voi hemmetti, mie en laittanut kondomia", Valtteri sopersi hänen olkaansa vasten.<br />
<br />
"Mä tsekkasin sun Kanta-tiedot. Ei sukupuolitauteja", Linus huohotti. "Ja voit tsekata mun tiedot, jos haluat."<br />
<br />
"Mie
olen melko varma, että sie et saisi lukea miun tietoja ilman miun
lupaa", Valtteri totesi, mutta työnteli yhä jäykkää kaluaan entistä
liukkaammassa peräaukossa.<br />
<br />
Valtteri hengitti raskaasti hänen olkapäätään vasten, käänsi päätään kohti hänen kasvojaan.<br />
<br />
"Irtisano se siun asuntosi."<br />
<br />
Linus nielaisi, yhä raukeana. "Miksi?"<br />
<br />
"Mie ajattelin, kun sie olet kumminkin täällä koko ajan. Ei menisi rahhaa hukkaan," Valtteri katsoi häntä toiveikkaasti.<br />
<br />
"No,
mulla ei varsinaisesti ole rahasta pulaa." Linus kiemurteli Valtterin
alta pois, tunsi miten Valtterin kalu lipsahti hänestä ulos ja
liukasteen ja sperman sekoitus alkoi valua hänestä ulos.<br />
<br />
"Ei varmaan, mutta..," Valtteri epäröi. "Kyllä sie tiedät, mitä mie tarkoitan."<br />
<br />
"Valtteri,
mä lähden takaisin Helsinkiin kesällä. Mun sijaisuus päättyy täällä. Ei
mulla koskaan ollut aikomusta jäädä tänne pidemmäksi aikaa."<br />
<br />
Asia oli loppuun käsitelty. Valtteri näytti kylmän suihkun saaneelta, kun Linus marssi oikeaan suihkuun.<br />
<br />
Hieman
myöhemmin Linus havahtui, kun Valtteri kömpi suihkunraikkaana sänkyyn
ja painautui häntä vasten, kuten aina ja kietoi kätensä hänen
vyötäisilleen.<br />
<br />
"Mun eksä - Matias - petti mua", Linus sanoi pimeyteen. Valtteri oli aivan hiljaa kuin odottaen jatkoa.<br />
<br />
"Siksi mä lähdin Helsingistä. Että mä saisin etäisyyttä asioihin. Ja mulla meni muutenkin vähän liian lujaa sen eron jälkeen."<br />
<br />
Valtteri puristi otettaan hänen vyötäisiltään.<br />
<br />
"Mutta se ei tarkoita, että mä jäisin tänne kesän jälkeen."<br />
<br />
Valtteri oli hetken hiljaa ja sanoi:<br />
<br />
"Okei."<br />
<br />
<br />
******<br />
<br />
<br />
<b>Talvella</b><br />
<br />
<br />
"Mikä
helvetti tuo on," Linus kommentoi heidän työhuoneensa ikkunaan. Ulkona
tuiskutti lunta, oli vielä pilkkopimeää ja pakkasta oli yli kymmenen
astetta. Täydellinen postikorttimaisema, jollaista ei Helsingissä
juurikaan nähnyt. Onneksi Valtteri oli sytyttänyt tulet edellisenä
iltana takkaan, joten talossa oli lämmintä.<br />
<br />
"Aino laittoi vähän joulukoristeita", Valtteri naurahti ja ojentautui sytyttämään jouluvalot päälle vastaanoton ikkunassa.<br />
<br />
"Nyt
on vasta joulukuun alku! Eikö edes täällä saa olla rauhassa tältä
jouluhössötykseltä?" Linus puhisi tyytymättömänä ja kuoriutui ulos
toppatakistaan.<br />
<br />
Valtteri painoi vahvan vartalonsa häntä vasten,
vei kädet Linuksen lanteille. "No täällähän sitä vasta hössötetäänkin.
Kaikki odottavat, että kylän lääkäri osallistuu ainakin joulumarssiin,
tervehtii joulupukkia, käy puurojuhlassa syömässä riisipuuroa, tulee
jouluyön jumalanpalvelukseen..."<br />
<br />
"Mä en kuulu kirkkoon", Linus tokaisi ja vetäytyi loitommalle pukeakseen valkoisen takkinsa ylleen.<br />
<br />
"No
sitten tulet tervehtimään joulupukkia. Sillä on kuulemma raskaat
pussit", Valtteri nauroi myrskynharmaissa silmissään hupaisa katse.<br />
<br />
"Ihan helvetin väsynyt juttu".<br />
<br />
Valtteri painoi jälleen vartalonsa häntä vasten, nosti valkoista takkia ja puristi Linuksen takamusta.<br />
<br />
"Tai oikeastaan mie satun tietämään, että sillä on pussit aika tyhjinä ollut viime aikoina", Valtteri nauroi edelleen.<br />
<br />
"Ei vittu. Oletko sä joku kylän joulupukki?" Linus tunsi, miten Valtteri nyökytti päätään.<br />
<br />
"Älä edes koske muhun ne vetimet päällä. Sitä paitsi mä en edes tiedä, olenko mä täällä jouluna".<br />
<br />
Valtteri jännittyi selvästi hänen takanaan ja vetäytyi pois.<br />
<br />
"Aiotko sie mennä Helsinkiin jouluksi?"<br />
<br />
"Ehkä. Mulla ei ole ollut mitään muuta lomaa kesän jälkeen. Voisin käydä Espoossa vanhempien luona."<br />
<br />
Valtteri raapii päätään. "Niin tietysti. Sie et ole nähnyt niitä puoleen vuoteen."<br />
<br />
Linus huokaisi. "Otetaan nyt eka potilas."<br />
<br />
Valtteri tarkasti järjestelmästä nimen ja yskäisi. "Tämä onkin vähän hienovaraisempi juttu. Jorma Kokkonen."<br />
<br />
"Siis kunnanjohtaja, vai? Mikä sitä vaivaa?"<br />
<br />
"Jormalla
on pitkään ollut eturauhasvaivoja", Valtteri nousi tuolistaan ja käveli
kohti vastaanoton ovea kutsuakseen kunnanjohtajan sisälle.<br />
<br />
Linus
hieroi käsiään yhteen. "Mahtavaa. Musta on aina kiva tehdä prostatan
palpointi ja sanoa heteromiehille, että tämä voi tuntua hieman
epämukavalta. Vaikka oikeastaan pitäisi sanoa, että tämä tuntuu
paremmalta kuin mikään."<br />
<br />
Valtteri pudisteli päätään ja ohjasi kunnanjohtajan vastaanotolle.<br />
<br />
"No,
hyvää päivää vain tohtorillekin. Että ihan Helsingistä saakka sitä
ollaan tultu", kunnanjohtaja tarttui Linuksen käteen ja vatkasi sitä
edestakaisin, vaikka terveyskeskuksen julisteet informoivat, että <i>ethän pahastu, emme kättele.</i><br />
<br />
"Kyllä,
ihan Helsingistä saakka. Kertoisitteko, miksi olette tullut vast-"
Linus ei päässyt pidemmälle, kun innokas kunnanjohtaja keskeytti hänet.<br />
<br />
"No,
se eturauhanenhan se. Mutta on se hienoa, että saatiin tänne lääkäri.
Se vaan on tällaiselle pikkupaikkakunnalle ja sen asukkaille hirveän
tärkeää, että on se oma lääkäri kylässä," kunnanjohtaja paasasi
innokkaana. "Onkohan se Kari jo kertonut? Siis ylilääkäri."<br />
<br />
"Kertonut mitä", Linus kysyi ja yritti viittoilla, että kunnanjohtaja riisuisi housunsa tutkimusta varten.<br />
<br />
"Että
Emilia aikoo irtisanoutua virastaan äitiysloman jälkeen. Meinaavat
lähteä etelään miehensä työn perässä", kunnanjohtaja selitti innokkaasti
ja availi housujaan. "Tietysti pitää laittaa virka auki lakien
mukaisesti, mutta eiköhän myö hoideta asia niin, että se virka on siun."<br />
<br />
"Kiitos vain, mutta mulla ei ole suunnitelmissa jäädä tänne. Mä palaan Helsinkiin, kun sijaisuus on ohi."<br />
<br />
Kunnanjohtaja katseli jokseenkin hämmentyneenä häntä ja Valtteria.<br />
<br />
"Jaa... mutta kaikkihan tietää... että työ siis..." kunnanjohtaja oli menettänyt pasmansa täysin.<br />
<br />
"Yrittäkää
rentoutua tutkimuksen aikana. Tämä voi tuntua hieman epämukavalta,"
Linus keskeytti kunnanjohtajan horinat ja veti toimenpidehanskat
käsiinsä.<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
"Oli se kiva, että Linus jäi tänne
joulua viettämään", Valtterin äiti hössötti. "Mihinkäs ne siun vanhemmat
lähtivätkään jouluksi?"<br />
<br />
"Malagaan. Niillä on siellä
kakkosasunto", Linus sanoi ja silmäili ruokapöytään. Mitään ei oltu
taatusti ostettu valmiina, ja suurin osa oli kasvatettu tai pyydystetty
itse. Perinteinen sinappihunnutettu kinkku, laatikot, karjalanpaisti,
lipeäkala, karjalanpiirakat ja kylmäsavustettu lohi. Sivupöydällä
odottivat jo joulutortut, hedelmäkakku ja piparit. Linus tuijotti
jälleen happamasti ostamaansa viinipulloa, sillä kaikki näyttivät juovan
kotikaljaa, joka oli kuulemma kotona pantua. Joopa joo. Valtteri saisi
myös panna jotain, ennen kuin ilta päättyisi.<br />
<br />
"Etkö sie mukkaan
lähtenyt," Valtterin kaksoissisko ihmetteli ja paimensi lapsiaan.
"Miusta olisi ihanaa päästä käymään Espanjassa."<br />
<br />
"No, se on vähän sellainen eläkeläispaikka. Ei hirveästi kiinnostanut, ainakaan nuorempana."<br />
<br />
"Käydään
nyt pöytään, hyvät immeiset", Valtterin isä julisti ja alkoi leikata
kinkkua siivuiksi. "Nyt on kystä kyllä", hän totesi ja lappoi kinkkua
Linuksen lautaselle.<br />
<br />
Linus oli syönyt jouluateriansa yleensä
Helsingin huippuravintoloissa vanhempiensa ja Matiaksen kanssa, jonka
jälkeen he olivat vetäytyneet Töölön asuntoonsa juomaan tarkasti
valittua ja palkittua glögiä sekä kuuntelemaan klassista joulumusiikkia.<br />
<br />
Tämä
ateria ylitti kaikin puolin huippuravintoloiden tarjonnan. Kinkku oli
mureaa ja mehevää, jopa laatikot olivat maistuvia, vaikka Linus ei
niiden ylin ystävä ollutkaan. Pöydän ääressä kuului aikuisten ja lasten
äänekästä rupattelua ja naurua. Taustalla soivat perinteiset
joululaulut.<br />
<br />
Ja Valtteri katseli häntä myrskynharmailla silmillään koko aterian ajan, hieroi jalallaan hänen pohjettaan.<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
Linus
livahti terassille ja katseli talvista postikorttimaisemaa, kuunnellen
Valtterin siskonlapsien riemunkiljahduksia, hengittäen raitista
talvi-ilmaa. Puut roikkuivat raskaina lumesta, hanget hohtivat kuin
timantit ja taivas oli kirkas, täynnä tähtiä. Hän ei koskaan muistanut
nähneensä niin paljon tähtiä Helsingin jatkuvien valojen alla.<br />
<br />
Linus kuuli, kuinka ovi aukesi ja tiesi katsomattakin, että Valtteri tuli myös terassille.<br />
<br />
"Ei kai sulla ole niitä pukin vaatteita päällä," Linus kysyi, katsomatta taakseen.<br />
<br />
Valtteri
naurahti. "Ei, ne on jo piilossa. Noilla muksuilla riittää tekemistä
seuraaviksi tunneiksi lahjojensa kanssa." Linus vilkaisi sisään,
Valtterin isän kaatama joulukuusi hehkui olohuoneen nurkassa.<br />
<br />
"On miulla siullekin lahja", Valtteri ojensi hänelle pienen paketin.<br />
<br />
Hän
oli jo saanut lahjoja. Itsekudotut villasukat, lasten askarteleman
joulukoristeen ja partavettä, jota hän ei todennäköisesti käyttäisi.
Valtterille hän oli antanut Calvin Kleinin alushousuja, ja hän pystyi
hädin tuskin odottamaan, että näkisi Valtterin niissä. Ja riisumaan
niistä.<br />
<br />
Linus rapisteli pienen paketin auki. "Hirvi?"<br />
<br />
"Mie vuolin sen itse puusta. Ja mie käsittelin sen, niin että se kestää."<br />
<br />
Ja
sitten Valtteri suuteli häntä. Ei suulle, vaan otsalle. Kulmakarvoille.
Nenänpäähän. Aivan kuten joskus kauan sitten keväällä siinä
hotellihuoneessa. Valtterin hengitys höyrysi valkoisena kovassa
pakkasessa ja hän katsoi todella vakavan näköisenä Linusta.<br />
<br />
"Linus... mie rakast-". Linus peitti omalla suullaan Valtterin suun, sillä ei.<br />
<br />
Tätä hän ei halunnut kuulla.<br />
<br />
<br />
<b>Keväällä</b><br />
<br />
<br />
"Täällä
joku kysyy herra tohtoria. Ei ole potilas", Aino tokaisi oven suusta.
Linus pyöritti silmiään "herra tohtorille" ja vilkaisi Valtteria, joka
kohautti olkapäitään.<br />
<br />
Linus tunnisti partaveden jo kaukaa, ennen kuin näki tulijan.<br />
<br />
<i>Matias.</i><br />
<br />
"Linus,
upeaa nähdä pitkästä aikaa", Matias purjehti vastaanottohuoneeseen yhtä
tyylikkäänä kuin aina: kevyt Bossin villakangastakki hieman auki,
erittäin siistit farkut, rento neule, jonka merkkiä Linus ei
kuolemaksikaan muistanut ja erittäin kalliit Ferragamon kengät. Kuten
aina.<br />
<br />
Linus nousi seisomaan ja näki sivusilmällä, että Valtteri nousi myös.<br />
<br />
"Mitä sä täällä teet?"<br />
<br />
"Noo...
ei kai voi sanoa, että satuin ajamaan ohi. Kun normaalisti tänne
susirajalle kai eksytään", Matias hymyili, vilauttaen valkaistuja
hampaitaan. "Susiraja alkaa muuten Kehä Ykköseltä", Matias heitti
Valtterin suuntaan ja naurahti omalle vitsilleen. Valtteria ei näyttänyt
naurattavan.<br />
<br />
Matias rykäisi hieman ja käänsi huomionsa jälleen Linukseen.<br />
<br />
"Itse
asiassa mulla on sulle synttärilahja. Halusin tuoda sen ihan
omakätisesti. Postiin kun ei voi luottaa näin arvokkaiden lahjojen
suhteen", Matias sanoi ja heilautti kalliin näköistä paperikassia.<br />
<br />
"Kuule..."
Matias tihrusti Valtterin nimikylttiä ja sanoi: "...Valtteri, et
viitsisi hakea meille parit bolivialaiset luomukahvit?" Matias kaivoi
nahkalompakostaan kympin ja työnsi sen Valtterin työtakin taskuun.
"Mulle mantelimaidolla ja Linukselle mustana", Matias iski silmää
Linuksen suuntaan. "Muistinko oikein?"<br />
<br />
Linus vilkaisi Valtteria,
joka nosti kätensä tehostetun hitaasti, veti kympin pois taskustaan ja
asetti sen työpöydälle. "Täällä jokainen hakee omat kahvinsa."<br />
<br />
"Aha, okei, älä nyt hermostu", Matias väläytti jälleen hymyään ja kaivoi paperikassista lahjapaperiin käärityn paketin.<br />
<br />
"Hyvää
syntymäpäivää", Matias ojensi paketin Linusta kohti. "Se on Milanosta.
Se on muuten Italiassa", hän heitti jälleen Valtterin suuntaan ja
naurahti päälle.<br />
<br />
Linus avasi paketin hienot kääreet. "Mikä tämä on?"<br />
<br />
Matias
hymyili jälleen leveästi. "Ne on ajohanskat. Aitoa italialaista
lehmännahkaa. Käsityötä ja tehty sun mittojen mukaan. Mä muistin sun
käsineiden numeron. Eikö sulla ole vielä se Audi?"<br />
<br />
"On, mutta me ajetaan...", Linus puraisi huultaan, kun tajusi virheensä. Matias juristina taatusti huomaisi asian.<br />
<br />
Matiaksen
hymy hyytyi ensimmäistä kertaa hieman. Hän vei kätensä lanteilleen ja
katsoi edessään seisovia miehiä silmät edestakaisin vilkkuen.<br />
<br />
"Siis hetkinen..." Linus tunsi, miten Valtteri siirtyi lähemmäs häntä.<br />
<br />
"Siis...
sä olet tuon hoitsun kanssa?" Matias kuulosti epäuskoiselta. "No,
kappas kappas. Ei ollenkaan huono valinta, noin ulkonäön kannalta
ainakaan", Matias mittaili Valtteria päästä varpaisiin. "Mutta että
hoitsu..." Valtteri lähestyi jo uhkaavasti Matiasta ja näytti siltä,
että viskoisi hänen eksänsä ulos niska-perse-otteella, mutta Linus
laittoi kätensä hänen rinnalleen ja pysäytti hänet.<br />
<br />
"Nyt
rauhoitutaan. Matias, mene odottamaan odotustilaan. Mä tulen kohta.
Valtteri, voitko sä jäädä tänne sulkemaan paikat?" Matias virnuili
voitonriemuisesti Valtterille, joka kiristeli leukapieliään.<br />
<br />
"Linus, mitä helvettiä..." Valtteri kuiskasi, kun Matias oli purjehtinut odotustilaan.<br />
<br />
"Anna
mä hoidan tämän", Linus sanoi ja suuteli nopeasti Valtteria. "Nähdään
illalla kotona." Valtteri nosti kulmakarvaansa. "Siis sun kotona."<br />
<br />
"Mie en pidä tästä. Miten sie olet voinut olla tuollaisen mulukun kanssa?"<br />
<br />
"Ei
se aina ole tuollainen. Tai mistä mä tiedän? En mä ole nähnyt sitä
Suomessa koskaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuin nyt." Linus veti
takkiaan päälle ja nappasi laukkunsa. "Nähdään illalla."<br />
<br />
******<br />
<br />
Matiaksen BMW kurvasi Linuksen rivitalokolmion eteen.<br />
<br />
"Voi tsiisus, mikä paikka", Matias sanoi tyrmistyneenä. "Aika helvetin kaukana meidän Töölön asunnosta."<br />
<br />
"Joo joo. Tule nyt sisään". Piha näytti kieltämättä hoitamattomalta, nurmikko oli ajamatta ja aita repsotti.<br />
<br />
Sisään
kulkiessaan Matias jaaritteli asianajotoimiston osakkuudesta, jonka hän
oli juuri saanut, 18-tuntisista päivistään sekä lähes 200 000 euron
palkastaan, josta osa kierrätettiin luonnollisesti verottajan
ulottumattomiin. Olihan hän itsekin tehnyt samaa työskennellessään
yksityisellä lääkäriasemalla.<br />
<br />
"No, mutta ethän sä ole täällä
sisälläkään mitään laittanut", Matias hämmästeli ja kierteli pitkin
lähes tyhjää asuntoa, täynnä muuttolaatikoita. "Asutko sä muka täällä?
Vai nukutko sä terveyskeskuksessa?"<br />
<br />
Linus katseli ympärilleen.
Hänen tavaransa olivat vaatteita ja hygieniatuotteita lukuun ottamatta
edelleen lähes kymmenen kuukauden jälkeen muuttolaatikoissa. Ja hän
tiesi tasan tarkkaan, missä hänen vaatteensa ja hygieniatuotteensa
olivat. Linus tipautti ajohanskat sisältävän paperikassin paljaalle
lattialle.<br />
<br />
Mutta Matias ei olisi ollut erinomainen juristi, ellei hän olisi hoksannut asiaa. "Asutko sä sen hoitsun kanssa?"<br />
<br />
Linus katsoi hetken paperikassia, nosti sitten katseensa ja sanoi: "Asun kai."<br />
<br />
<br />
<b>Jälleen kesällä</b><br />
<br />
<br />
Muuttaminen
takaisin Helsinkiin oli helppoa, sillä hänen tarvitsi pakata vain
vaatteet ja hygieniatuotteet. Kaikki muu oli edelleen vuoden takaisissa
muuttolaatikoissaan, jotka muuttomiehet nostivat muuttoautoon.<br />
<br />
Mikä
ei ollut helppoa, oli katsella Valtteria keskellä muuttopuuhia.
Valtteri auttoi kaikessa, mutta hänen myrskynharmaissa silmissä näkyi
ahdistus ja hän oli hiljaisempi kuin normaalisti. Paljon hiljaisempi.<br />
<br />
Linus käveli Audilleen. "Okei... mun täytyy varmaan lähteä ajamaan Helsinkiä päin."<br />
<br />
Valtteri nielaisi vaivalloisesti ja räpytteli silmiään.<br />
<br />
"Hei, maalaispoika. Mehän puhuttiin tästä monta kertaa."<br />
<br />
Valtteri nyökkäsi, eikä sanonut mitään. Nieleskeli vain.<br />
<br />
"Aiotko sie palata yhteen Matiaksen kanssa", Valtteri kysyi hiljaa ja katsoi suoraan Linusta silmiin.<br />
<br />
"En todellakaan." Ja se oli totta. Hän ei ikimaailmassa palaisi yhteen Matiaksen kanssa.<br />
<br />
"Mä
soitan sulle, kun mä pääsen Helsinkiin", Linus sanoi hiljaa ja suuteli
vielä viimeisen kerran Valtteria. Valtteri vastasi nälkäisesti hänen
suudelmaansa, mutta Linus vetäytyi äkkiä pois. Asiat eivät saisi lähteä
käsistä nyt.<br />
<br />
Hän astui autoonsa, sulki oven, kiinnitti
turvavyönsä, käynnisti autonsa ja ajoi pois, kohti Helsinkiä.
Sivupeilistä hän näki edelleen Valtterin seisovan siinä, mihin hän oli
tämän jättänyt.<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
Linus istui Ekbergin
kesäterassilla ja hörppäsi kallista kahviaan. Helsinki oli äänekkäämpi
kuin hän muistikaan. Autot ja moottoripyörät suorastaan jyrisivät,
ihmisiä parveili ihan liikaa joka paikassa ja ilma oli tunkkaista. Talot
tuntuivat kaatuvan päälle. Matias pommitti jatkuvasti viesteillä. Vähän
reilu kuukausi Helsingissä ja hän tunsi jo saaneensa tarpeeksi.
Sopeutuminen kestäisi ilmeisesti kauemmin kuin hän oli kuvitellut.<br />
<br />
Linus
nappasi itsestään selfien ja latasi sen Instagramiin hastageilla
#helsinki #ekberg #kalliskahvi #liikaaihmisiä #liikaaautoja. Muutaman
minuutin kuluttua Matias oli jo tykännyt hänen kuvastaan ja kommentoinut
"Mut hei, taatusti voittaa juhlamokan <img alt=";)" class="smiley" src="https://www.finfanfun.fi/Smileys/default/wink.gif" title="Iskee silmää" />".
Linus ei ollut ihan varma asiasta. Valtterilla ei ollut Instagramia,
eikä muitakaan sometilejä. Hän oli lähettänyt pari perinteistä
tekstiviestiä Valtterille ja oli saanut jokaiseen melko pian vastauksen.<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
"Moi. Miten menee?"<br />
<br />
Linus
vilkaisi kundia yökerhon välkkyvässä pimeydessä ja hakkaavassa
musiikissa. Kundi olisi ollut just hänen tyyliään reilu vuosi sitten.<br />
<br />
Linus hörppäsi g&t:ään. "Ihan okei".<br />
<br />
"Voinko mä tarjota sulle toisen?"<br />
<br />
Kundi
on lihaksikas ja suihkurusketettu, hiukset tarkasti ojennuksessa
geelillä, lihaksikkailla käsivarsilla värikkäät tatuoinnit.<br />
<br />
"Tota, kiitti vaan, mutta mä taidan jättää väliin."<br />
<br />
"Mä
oon tsekannut sua. Sä annat kaikille kundeille pakit. Sääli", kundi
sanoi ja katosi ihmisten kiemurtelevaan massaan tanssilattialle.<br />
<br />
Linus kaivoi iPhonensa esiin ja katsoi Valtterin lähettämää kuvaa, jossa oli kasa vastapyydettyjä kaloja ja viestiä <i>"Näistä tulee hyvä soppa".</i><br />
<br />
*****<br />
<br />
Linus
vihasi uutta työpaikkaansa. Hänen "korpivaelluksensa" Itä-Suomessa
terveyskeskuslääkärinä herätti joko suunnatonta hilpeyttä tai syvää
ihmetystä, ja se oli jatkuva kahvihuoneen aihe. Kukaan ei voinut
kuvitellakaan lähtevänsä Kehä Kolmosen ulkopuolelle, tosin yksi
yleislääkäri harkitsi viran hakemista Lohjalta, jonne saisi rakennettua
ison 300-neliöisen omakotitalon perheelle. Helsingin kaavoitus oli
kuulemma niin pikkumaista, että niin isoa taloa oli tänne mahdotonta
rakentaa.<br />
<br />
Linuksen kännykkä kilahti viestin merkiksi ja hän
päätti syventyä kännykkäänsä kaavoituskeskustelun sijasta. Kuvassa oli
Valtterin talo ja sen rempattu, lasitettu ja valkoinen kuisti sekä
teksti <i>"Rakennettiin talkoilla uusi kuisti. Hyvä paikka juoda aamukahvit".</i><br />
<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
Linus
hyppäsi töiden jälkeen raitiovaunuun ja kolisteli asuntoonsa, joka
sijaitsi Kalliossa. Hän vihasi myös asuntoaan. Se oli pieni ja
tunkkainen, eikä siellä ollut kalusteita. Ikkunasta näkyi vastapäinen
talo ja sisään kuului raitiovaunujen jatkuva kolina. Ulos pääsi vain
pienelle tuuletusparvekkeelle. Asunnossa ei ollut mitään muuta tekemistä
kuin syödä noutoruokaa ja tuijottaa Netflixiä.<br />
<br />
Linus lysähti
lattialla olevalle patjalle ja tuijotti kattoa. Hän avasi kännykkänsä ja
tajusi, että hänellä ei ollut yhtään kuvaa Valtterista. Eipä silti,
että hän olisi unohtanut, miltä Valtteri näytti. Tai tuoksui. Tai
tuntui. Ainoat kuvat olivat omituisia otoksia itäsuomalaisesta
pikkukylästä, jotka hän oli sijaisuutensa aluksi jakanut Instagramissa
ja kerännyt kavereiltaan nauruja. Hän klikkasi Safarin auki ja katsoi
jälleen sitä työpaikkailmoitusta. Siellä jumalan selän takana, kaukana
sivistyksestä, kaukana kaikesta. Mutta lähellä...<br />
<br />
Linus kääntyi vatsalleen ja tönäisi pientä puista hirveä patjan vierellä.<br />
<br />
<br />
<b>Jälleen syksyllä</b><br />
<br />
<br />
"Tämä palkka on virkaehtosopimuksen mukainen," Linus huomautti.<br />
<br />
"Niin?" Ylilääkäri Välimäki kysyi, nojaten työtuolissaan taaksepäin.<br />
<br />
"Sä maksoit mulle enemmän sijaisuuden aikana. Paljon enemmän."<br />
<br />
"Katsos,
Linus, kun ylilääkäriksi ei tulla sillä, että maksellaan alaisille
enemmän palkkaa kuin on tarpeen. Kyllä me kaikki, minä mukaan lukien,
tiedämme, miksi tulit takaisin vaatimattomaan pikku kyläämme." Välimäki
risti kätensä työpöydälleen ja näytti kissalta, joka oli napannut
kanarialinnun.<br />
<br />
"Vai niin. Tähän paikkaan ei ollut muita hakijoita. Mä tarkistin hakupaperit."<br />
<br />
"Ainahan
voit palata Helsinkiin, mutta sieltä ehkä puuttuu yksi vetovoimatekijä,
mitä täällä taas on. Ja ainahan voit pyörittää pienimuotoista
yksityispraktiikkaa Joensuussa, jos tarvitset lisätuloja." Välimäki
nousi tuolistaan, osoittaen, että keskustelu oli päättymässä.<br />
<br />
"Onhan
sinulla jo se hoitajakin valmiiksi katsottuna, jos tarvitset
henkilökuntaa praktiikkaasi varten. Työt muuten alkavat sitten ensi
viikon maanantaina," Välimäki läimäytti Linuksen olkapäätä, kävellen
kohti ovea.<br />
<br />
"Aino, onko sitä kahvia vielä?" Välimäki katosi käytävään kohti taukohuonetta.<br />
<br />
Linus pyöräytti nimensä työsopimukseen.<br />
<br />
<br />
******************<br />
<br />
<br />
Valtteri
tiesi varmasti, että hän oli hakenut virkaa. Ja tiesi varmasti myös
sen, että hän oli ainoa hakija ja tulisi varmasti valituksi. Linus
hortoili pitkin terveyskeskusta, etsien Valtteria ja miettien
kuumeisesti, mitä sanoa.<br />
<br />
Hän oli kääntymäisillään, kunnes hän
kuuli potilaskuljetusten ulko-ovelta tutun, matalan naurahduksen. Hän
kääntyi takaisin ja näki Valtterin nojailemassa oven pieleen, selkä
häntä päin. Valtteri jutteli jonkun ensihoitajan kanssa ja keskustelu ei
todellakaan näyttänyt ammatilliselta, ainakaan ensihoitajan puolelta,
joka silmäili varsin estoitta Valtteria.<br />
<br />
"Se on Aaro, uusi
ensihoitaja", hän kuuli Ainon supattavan takanaan ja kääntyi katsomaan
osastosihteeriä. "Se on kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa Valtterin
ympärillä siitä asti, kun aloitti työt. Tuossa on muuten herran tohtorin
viranhoitomääräyksen kopio ja kulkuavaimet," Aino törkkäsi kopion ja
avaimet hänen käteensä ja marssi tiehensä.<br />
<br />
Linus yritti nielaista kiristävän tunteen kurkustaan alas, pusersi kopion ja avaimet käteensä ja poistui vähin äänin.<br />
<br />
<br />
***********************<br />
<br />
<br />
<i>Tästä
patjalla makoilusta pitää tulla loppu. Huomenna mä tilaan Ikean
nettikaupasta kaiken mahdollisen ja pyydän niitä toimittamaan ne tänne.
ASAP. Ja mä hankin jonkun pihasuunnittelijan. Ja sitten mä hankin
Valtterin takaisin. </i><br />
<br />
<i>Sen ensihoitajan kanssa ei tilanne ollut voinut ehtiä vielä kehittyä kovinkaan vakavaksi. Ei voinut.</i> Ajatus sai kuitenkin mahan kiertämään, kurkun kiristymään ja ahdistuksen puristamaan rinnassa.<br />
<br />
<i>Mitä
helvettiä mä teen, jos ne onkin yhdessä? Jäänkö mä tänne siitä
huolimatta? Haluaako Valtteri enää olla mun kanssa missään tekemisissä?
Ja jos ne on yhdessä, niin se idiootti ensihoitaja ei varmaan halua,
että Valtteri työskentelee... niin, kenen kanssa? Entisen poikaystävän
kanssako? Voi luoja, mehän asuttiin yhdessä melkein vuosi.</i><br />
<br />
Linus
hieroi tuskaantuneena kasvojaan ja avasi Ikean nettisivut kännykällään
ja alkoi pohtia olohuoneen sisustusta. Sohva, sohvapöytä, matto...
Ajatukset täytyi suunnata nyt toistaiseksi johonkin muualle kuin
Valtteriin.<br />
<br />
Hän ei tunnistanut ensin, mistä äänestä oli kyse. Hän
tarkasti kaikki laitteensa, mutta vasta, kun ääni kuului uudestaan hän
tajusi, mistä ääni lähti. <i>Ovikello.</i><br />
<br />
Linus kompuroi muuttolaatikoiden läpi ovelle ja avasi oven.<br />
<br />
<i>Valtteri.</i><br />
<br />
Valtteri
seisoi oven suussa kädet farkkujensa taskussa ja vilkuili häntä kulmain
alta. Syystuuli puhalsi kylmää ilmaa sisälle ja riepotteli pihalla
lenteleviä lehtiä.<br />
<br />
"Moi."<br />
<br />
"Moi", Linus jäi tuijottamaan häntä. "Tota, tuu sisään."<br />
<br />
"Mie
en olekaan ennen käynyt siun kotonasi", Valtteri käveli pitkin tyhjiä
huoneita. "Ainoastaan pihalla silloin, kun vein siut moottoripyörällä
kotiin".<br />
<br />
"Joo, tota. Nyt mä aion ostaa kalusteet ja -"<br />
<br />
"Aikamoisen
yllätyksen sie järjestit taas. Kari meinasi pyörtyä onnesta, kun sie
hait sitä virkaa", Valtteri pysähtyi keskelle tyhjää olohuonetta. "Miksi
sie tulit takaisin?"<br />
<br />
Linus haroi vaaleita suortuviaan molemmin
käsin. "Koska mä en kestänyt olla enää Helsingissä. Mä en kestänyt sitä
yksityistä lääkäriasemaa. Mä en kestänyt sitä Kallion yksiötä. Mä en
kestänyt sitä, että piti käydä baareissa iskemässä miehiä." Linus
naurahti kuivasti. "Enkä mä edes iskenyt ketään. En enää."<br />
<br />
Hän
käveli lähemmäs Valtteria, sydän jyskyttäen korvissa asti. "Mutta ennen
kaikkea, mä en kestänyt olla ilman sua. Ilman meidän elämää."<br />
<br />
"Sie
et voi vain marssia takaisin miun elämääni", Valtteri tarttui häntä
molemmilla käsillään kasvoista kiinni. "Mutta niinhän sie olet aina
tehnyt. Ja miusta on aina tuntunut, että mie en saa sinnuu milloinkaan."<br />
<br />
Linus
tarttui häntä piteleviin ranteisiin. "Mä en marssi tällä kertaa, mä
lupaan sen. Mä asun täällä, mä ostan huonekalut ja kaiken. Mä jään
tänne, vaikka -, Linus vaikeni.<br />
<br />
Valtteri painoi otsansa hänen otsaansa vasten. "Vaikka mitä?"<br />
<br />
"Vaikka
mä odotin liian kauan", Linus sanoi hiljaa, pitelen edelleen ranteista
kiinni. "Mutta mä tuli takaisin sun luokse, sun takia."<br />
<br />
Valtteri nyökkäsi hiljaa.<br />
<br />
<br />
*******<br />
<br />
<b>Keväällä taas</b><br />
<br />
<br />
Vaara oli kevätsateen kastelema, kun he nousivat sen korkeimmalle huipulle, ja näkymä avautui henkeäsalpaavana Pieliselle.<br />
<br />
Linus
ravisti rinkan selästään ja käveli hitaasti vaaran reunalle. "Se on
upeampi kuin kuvissa. Mutta sä oot tietysti nähnyt tän kaiken livenä
kymmeniä kertoja."<br />
<br />
Valtteri tuli hänen vierelleen, kietoi kätensä
hänen harteilleen ja vetäisi itseään kohti, suuteli tuulen tuivertamia
vaaleita hiuksia. "Mutta tällä kertaa mie näen tän kaiken ihan toisin."
Ja kaivoi jotain rinkkansa uumenista.<br />
<br />
*****<br />
<br />
<br />
"Kunnon
Brokeback-fiilis. Nyt vain sylkäiset käteesi ja alat runnoa", Linus
venytteli makuupussin päällä teltassa, ulkona pimeydessä räiskyi vielä
nuotio.<br />
<br />
Valtteri virnisti ja kiipesi Linuksen päälle, levitti
polvillaan Linuksen reidet, suudellen kaulaa. "Meillä on kyllä ihan
kunnon liukkariakin mukana."<br />
<br />
"Hyvä", Linus huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan Valtterin painon päällään, tunki kätensä Valtterin hiuksiin. "Rakastele mua."<br />
<br />
Valtteri pysähtyi, katsoen silmiin. "Eikö enää panemista?"<br />
<br />
Linus kurottautui näykkimään lämpimiä huulia. "Ehkä joskus vielä. Mutta nyt rakastelua."<br />
<br />
Valtteri
käänsi Linuksen mahalleen, suuteli ja nuoli selästä alaspäin
kiusoitellen, veti bokserit alas ja levitti käsillään pakaroita. Linus
puristi rystyset valkoisina makuupussia, huohottaen ja vaikertaen, kun
Valtterin kieli liikkui hänen peräaukollaan. Sitten liukkaat sormet
liikkuivat hänen sisällään.<br />
<br />
Valtteri nosti hänet lanteista ylös,
kuin hän ei painaisi mitään, ja veti hänet itseensä kiinni. Linus painoi
päänsä makuupussia vasten ja vaikersi nautinnosta, kun Valtteri
liikutti häntä edestakaisin, otti hänet liikuttamatta omia lanteitaan
ollenkaan.<br />
<br />
Valtteri pysäytti, ja alkoi työnnellä itse hitaasti, ilman mitään kiirettä, sisään ja ulos.<br />
<br />
"Mä rak - aah - ".<br />
<br />
Valtteri
vetäytyi kokonaan ulos, huohottaen raskaasti ja käänsi Linuksen
selälleen. "Mitä?" Hän kuulosti jännittyneeltä, tuijotti käsiensä
varassa, kova kalu Linuksen vatsaa vasten.<br />
<br />
"Mä rakastan sua", ja
Valtteri upposi jälleen hänen sisäänsä, painoi kasvonsa hänen kaulaansa
vasten ja päästi lähes nyyhkäisyltä kuulostavan äänen.<br />
<br />
Jostain
syystä hänen rakkaudentunnuksensa teki sen. Valtteri laukesi saman tien
hänen sisäänsä, vavahdellen ja vaikertaen jostain syvältä sisältään,
sydämestä asti. Linus ei muistanut, että näin olisi koskaan ennen
käynyt: Valtteri piti aina huolen siitä, että Linus laukesi ensin. Linus
yritti tarttua omaan erektioonsa, mutta Valtteri ehti ensin, otti sen
käteensä ja pumppasi häntä, kunnes hänen selkänsä nousi kaarelle,
huohottaen roiskaisi spermansa Valtterin sormille.<br />
<br />
"Viimeinkin", Valtteri sopersi ja ojentautui suutelemaan häntä.<br />
<br />
*****************<br />
<br />
<br />
"Voinko
mä ottaa kuvan meistä ja laittaa sen Instaan," Linus kysyi Valtterilta,
joka työnsi unisena kasvojaan yhä syvemmälle hänen lämpimään niskaansa,
sotkeutuneina makuupussiin.<br />
<br />
Valtteri mutisi jotain, jonka hän
tulkitsi myöntymiseksi, nappasi kuvan ja latasi sen Instagramiin.
Kuvassa näkyi hänen hymynsä, puolet Valtterin kasvoista silmät kiinni ja
hänen vasen kätensä, joka oli uppoutunut Valtterin tummiin, sekaisiin
hiuksiin. Ja jos osasi katsoa oikein tarkasti, näki myös nimettömässä
kimaltelevan sormuksen.<br />
<br />
#memennäänmaallanaimisiin #enenäälähdekaupunkiin<br />
<br />
<br />
FINSingun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-23038690543358599032015-12-24T19:33:00.002+02:002017-10-11T18:26:28.143+03:00Keskitalven juhla<style type="text/css">p { margin-bottom: 0.25cm; line-height: 120%; }</style>
<br />
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Olen elossa ja kirjoittelen satunnaisesti. Tässä pieni joulutarina, hyvää joulua kaikille! Teemana historiallinen tarina, joka on saanut innoitusta sellaisista sarjoista ja kirjoista kuin Got / SOIAF, Merlin, Vikings... historiallinen tarkkuus ei kuitenkaan ole kovinkaan täsmällistä.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
- singu </div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme / Joutsi</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Lunta oli satanut
koko yön, ja suuria lumihiutaleita leijui edelleen aamun pimeydessä.
Hanki ulottui jo polviin asti, mutta rengit olivat jo aamuvarhain
tehneet kiemurtelevia polkuja lumeen ja sytyttäneet
jätkänkynttilöitä lumipolun varrelle, jotta päivän työt voisi
aloittaa. Suuri Tuulijärven talo ei voinut hiljentyä, vaikka luonto
näytti voimiaan lumimyrskyllään. Vimme nappasi jälleen uuden
kauralyhteen aitasta ja kiiruhti kohti umpipihan ulkopuolella olevaa
suurta koivua, hengitys höyryten kovassa pakkasessa.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Kohta on linnut
pulskempia kuin isäntäväki”, keittäjä tuhahti tuoreet
kananmunat vasussaan, mutta nuori mies ei kuunnellut häntä. Oli
tärkeää ruokkia pikkulintuja talvella, vaikka osa kylän väestä
oli sitä mieltä, että se oli taikuutta, josta pitäisi jo luopua
uuden uskonnon myötä. Mutta Vimme ei halunnut luopua, vaikka tuleva
sato ei pikkulintujen ruokkimisesta riippunutkaan. Linnut eivät
jättäisi satoa rauhaan, vaikka saisivatkin talvella lyhteestä
kauraa tai ohraa nokkiakseen. Osa linnuista lähti talveksi jonnekin
muualle, eikä Vimme halunnut, että Pohjolaan jääneet linnut
kuolisivat pakkaseen ja lumeen.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Mutta linnut ja sato
eivät olleet ainoa syy, miksi Vimme kiiruhti umpipihan ulkopuolelle.
Kaksi päivää sitten oli tullut sana, että Turun linnassa
koulutuksessa olevat nuoret talon sotilaat olivat tulossa takaisin
kotiin keskitalven juhlaa viettämään. Ja se sai Vimmen vatsan
kiertämään, kädet hikoamaan, yöt levottomiksi. Kuunnellen koko
ajan, josko kavioiden kopse kuuluisi.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme otti rukkaset
kädestään ja alkoi haparoivin käsin kiinnittää lyhdettä koivun
oksaan. Mäen rinteeltä avautui komea maisema jäätyneelle
Tuulijärvelle, jonka taivaanrannassa näkyi jo aamun ensi kajo.
Kalastajat naureskelivat keskenään, keräilivät välineitään ja
kalojaan, joita he olivat pyytäneet järven jäähän hakatuista
aukoista. Keittäjä ostaisi varmasti kaikki kalat, mitä kalastajat
olivat pyytäneet, olihan kalat suolattava keskitalven juhlaa varten
koko talon väelle. Hän toivoi, että juhlapöydässä istuisivat
myös nuoret sotilaat, ettei lumimyrsky hidastaisi heidän matkaansa,
että hän saisi jälleen nähdä Joutsin...</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Syvissä
mietteissään, hän ei kuullut lähestyvää ratsua. Ei kuullut
ratsulta laskeutuvaa miestä, ei lumessa kahlaavia askeleita, eikä
miekan kalinaa.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Etkö tervehdi
minua, Vimme”, kuului hänen takaansa tuttu ääni, naurahtaen
hieman.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme kääntyi,
mutta liian nopeasti. Mäen rinne oli jäinen ja hän kapsahti
lumihankeen, tuntien rinnassaan kovaa jyskytystä.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Voimakkaat kädet
tarttuivat häneen, nostaen ylös kylmästä hangesta.
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Sinusta ei olisi
mitään hyötyä taistelussa. Tai ehkä sinua olisi vaikea saada
hengiltä, kun et pysy pystyssä.” Samat voimakkaat kädet
kopistelivat lunta hänen vaatteistaan, välillä tutut
taivaansiniset silmät katsoivat häntä ilkamoiden.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Joutsi.</i></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Sinä
tulit. Sinä ehdit keskitalven juhlaan”, Vimme henkäisi, eikä
enää edes tuntenut kylmää lunta, joka tipahteli hänen
hiuksistaan ulkonutun kaula-aukosta sisään.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Joutsi
ojensi kätensä, ja Vimme tunsi ihollaan viileän nahkahanskan, joka
puhdisti hänen kaulaltaan loputkin lumet pois, siirtyen hänen
poskelleen.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Tietysti
tulin. Muut jäivät vielä matkalle, mutta minä pysähdyin vain
yhden kerran matkalla Tuulijärvelle”, Joutsi sanoi, peukalo
liikkuen hiljaa Vimmen poskella. ”Halusin tulla kotiin ja halusin
nähdä sinut, </span><span style="font-style: normal;">Vimme.”</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Vimme
nielaisi. Hän ei ollut odottanut... Mutta hän oli kyllä toivonut,
että Joutsi ei olisi unohtanut heidän viimeistä yhteistä iltaansa
</span><span style="font-style: normal;">keskikesällä</span><span style="font-style: normal;">
ennen lähtöä</span><span style="font-style: normal;">än</span><span style="font-style: normal;">
Turun linnaan. </span><span style="font-style: normal;">Joutsi astui
vieläkin lähemmäs ja kumartui häntä kohti. Vimme tunsi sydämensä
pakahtuvan onnesta. Oli kulunut liian kauan siitä, kun hän </span><span style="font-style: normal;">oli
saanut </span><span style="font-style: normal;">viimeksi tuntea
Joutsin huulet omillaan.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Terve,
Tuulijärven nuori isäntä”, kuului kalastajan huuto. ”</span><span style="font-style: normal;">Sää
olet siis palannu isosta kaupungista takaisin perintömailles.”</span><span style="font-style: normal;">
Joutsi astui hätäisesti askeleen taaksepäin ja tervehti tuttua
kalastajaa. </span><span style="font-style: normal;">Vimme kääntyi
takaisin korjaamaan lyhteen asentoa koivussa </span><span style="font-style: normal;">ja
kirosi mielessään </span><span style="font-style: normal;">kalastajaa.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Vain
</span><span style="font-style: normal;">keskitalven</span><span style="font-style: normal;">
juhlaa varten. Minun pitää palata </span><span style="font-style: normal;">Turkuun
</span><span style="font-style: normal;">ennen kuin vuosi vaihtuu”,
Joutsi </span><span style="font-style: normal;">sanoi, korjaten
miekkavyönsä asentoa lanteillaan.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<i>Ennen vuoden
vaihtumista, </i><span style="font-style: normal;">Vimme ajatteli,
</span><span style="font-style: normal;">huokaisten hiljaa</span><span style="font-style: normal;">.
</span><i>Vain seitsemän päivää.</i><span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-style: normal;">Vimme pureskeli alahuultaan
ja katseli nuoren isännän ja kalastajan menoa kohti </span><span style="font-style: normal;">umpipihaa</span><span style="font-style: normal;">,
</span><span style="font-style: normal;">kuunnellen </span><span style="font-style: normal;">etäisesti</span><span style="font-style: normal;">
kalastajan kertomuksia Ahdin anneista</span><span style="font-style: normal;">.
Hän loi viimeisen katseen lyhteeseen, päätti, että se oli hyvin
kiinnitetty </span><span style="font-style: normal;">pikkulintuja
varten </span><span style="font-style: normal;">ja lähti tarpomaan
edessään kulkevien miesten perässä.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Parvi
talitinttejä lennähti </span><span style="font-style: normal;">lumiseen
</span><span style="font-style: normal;">koivuun nokkimaan vastatuotua
lyhdettä.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;"> </span><span style="font-style: normal;">*****</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">T</span><span style="font-style: normal;">uulijärven
isäntä </span><span style="font-style: normal;">Urban</span><span style="font-style: normal;">,
leskimies jo kohta kahdelta vuosikymmeneltä, valvoi itse
henkilökohtaisesti </span><span style="font-style: normal;">keskitalven
</span><span style="font-style: normal;">saunan </span><span style="font-style: normal;">lämmittämistä</span><span style="font-style: normal;">.
</span><span style="font-style: normal;">Yleensä </span><span style="font-style: normal;">rengit</span><span style="font-style: normal;">
sytyttivät saunan </span><span style="font-style: normal;">tulet </span><span style="font-style: normal;">ja
lämmittivät veden</span><span style="font-style: normal;">, mutta
</span><span style="font-style: normal;">keskitalven </span><span style="font-style: normal;">sauna
oli aivan erityi</span><span style="font-style: normal;">n</span><span style="font-style: normal;">en
ja siksi isäntä itse valvoi </span><span style="font-style: normal;">renkien</span><span style="font-style: normal;">
työtä, jotta sauna lämmitettiin huolella. Saunan lämmitys piti
aloittaa jo ennen </span><span style="font-style: normal;">keskitalven</span><span style="font-style: normal;">
juhlaa, jo edellisenä yönä, jotta sauna olisi varmasti lämmin
lyhyen valoisan ajan. K</span><span style="font-style: normal;">oko
umpipihan</span><span style="font-style: normal;"> </span><span style="font-style: normal;">väki</span><span style="font-style: normal;">,
</span><span style="font-style: normal;">rengistä</span><span style="font-style: normal;">
itse isäntään kävivät </span><span style="font-style: normal;">keskitalven
</span><span style="font-style: normal;">saunassa. </span><span style="font-style: normal;">Ensin
naimattomat nuoret naiset, sitten naimisissa olevat vaimot lasten
kanssa sekä lesk</span><span style="font-style: normal;">ivaimot</span><span style="font-style: normal;">,
sitten naimattomat nuoret miehet ja naimisissa olevat miehet sekä
leskimiehet. </span><span style="font-style: normal;">Lopuksi sauna
lämmitettiin vielä yhden kerran niille kulkijoille, joita ei
ihmissilmin voinut enää havaita. Niille, jotka joskus kulkivat
joukossa</span><span style="font-style: normal;">m</span><span style="font-style: normal;">me,
mutta olivat ikuisesti poissa.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">V</span><span style="font-style: normal;">imme
riisui vaatteitaan saunan tuvassa. Hän tuoksui yrteille ja
rohdoksille, joiden kanssa hän työskenteli kisällinä </span><span style="font-style: normal;">parantaja</span><span style="font-style: normal;">
Kaiuksen kanssa. </span><span style="font-style: normal;">Ja tuoksu
vain voimistuisi, sillä hän oli keskikesällä kerännyt
karjapihalta vanhan navetan nurkalta </span><span style="font-style: normal;">runsaasti</span><span style="font-style: normal;">
rohtosuopaa ja kuivattanut sen. Yhdessä veden kanssa yrtti vaahtosi,
ja jopa umpipihan miehet halusivat pestä itsensä sillä keskitalven
juhlan kunniaksi. </span><span style="font-style: normal;">Suopayrtti
tuoksui hieman samalta kuin isännän ostama kaukomaan </span><span style="font-style: normal;">myrtti</span><span style="font-style: normal;">mauste,
jota keittäjä sai käyttää vain keskitalven </span><span style="font-style: normal;">nisun</span><span style="font-style: normal;">
leipomiseen.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">V</span><span style="font-style: normal;">imme
kipusi saunan lauteilla. Vaikka sauna oli jo lähes täynnä nuoria
miehiä, jotka yleensä riehakoivat ja pitivät ääntä, niin </span><span style="font-style: normal;">nyt
</span><span style="font-style: normal;">saunassa oli hipihiljaista.
Sauna oli pyhä paikka, mutta erityisesti keskitalven saunassa piti
olla hiljaa, että seuraavana kesänä itikat eivät hätyyttelisi.
Vimme ei tätä uskonut, sillä sateisina kesinä oli paljon
itikoita, kun taas kuivana kesänä itikoita ei juurikaan ollut.
</span><span style="font-style: normal;">Parantaja </span><span style="font-style: normal;">Kaius
oli vahvistanut hänen havaintonsa: itikat tarvitsivat jollain tapaa
sadetta elääkseen.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Saunan
ovi kävi taas, ja Joutsi astui sisään. Muutama </span><span style="font-style: normal;">sotilasnuorukainen,
jotka olivat jo palanneet Turun linnasta, tekivät hänelle tilaa
vierellään, mutta nuori isäntä suuntasi Vimmen viereen
ylälauteelle. Ja miksei olisi mennyt? Kaikki tiesivät, että Joutsi
ja Vimme olivat kasvaneet </span><span style="font-style: normal;">nuoriksi
miehiksi </span><span style="font-style: normal;">samassa umpipihassa,
yhdessä leikkien ja kisaillen, eivätkä he olleet nähneet toisiaan
sitten viime kesän.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">V</span><span style="font-style: normal;">imme
vilkaisi Joutsia vain hetken ajan, mutta se riitti. Raskaat kuukaudet
Turun linnassa </span><span style="font-style: normal;">olivat
muovanneet Joutsin vartalosta entistä lihaksikkaamman. Käsien ja
jalkojen lihakset erottuivat selvästi, kun taas vyötärö ja
lanteet näyttivät entistä hoikemmilta. Ja jalkovälissä, vaalean
tuuhean karvan al</span><span style="font-style: normal;">apuolella</span><span style="font-style: normal;">,
heilui miehuus, jota Vimme oli ko</span><span style="font-style: normal;">skettanut
</span><span style="font-style: normal;">vain housujen päältä. </span>
</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">J</span><span style="font-style: normal;">outsi
istahti lauteelle ja taivutti päätään vasten saunan tummia
ikihirsiä, painaen samalla vahvan reitensä vasten Vimmen reittä.
Vimme nielaisi ja käänsi hieman päätään katsoakseen saunan
pimeydessä tarkemmin Joutsin vartaloa. Kauempaa sitä ei huomannut,
mutta lähempää katsottuna Joutsi on vaalean karvan peitossa;
karheaa jouhta reisillä, säärillä, käsivarsilla, rinnalla, nyt
myös hieman leukaperillä, sillä Joutsi ei ollut antanut ajella
partaansa ollessaan Tuulijärvellä. </span><span style="font-style: normal;">Kämmenet
miekan käsittelystä kovettuneet; vartalolla arpia, joita Vimme ei
ollut nähnyt </span><span style="font-style: normal;">aiemmin. </span><span style="font-style: normal;">Vimme
käänsi päätään vielä enemmän sivulle ja vilkaisi Joutsia,
jolta ei selvästikään ollut jäänyt huomaamatta Vimmen </span><span style="font-style: normal;">ihailevat
katseet</span><span style="font-style: normal;">. Joutsin huulilla
karehti hymy ja silmissä näkyi nälkä.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Hankeen”,
Joutsi sanoi käheän matalalla äänellään. Vaikka hän oli Turun
linnassa yhdenvertainen muiden </span><span style="font-style: normal;">nuorten
</span><span style="font-style: normal;">sotilaiden kanssa, niin
täällä hän oli perijä, </span><span style="font-style: normal;">Tuulijärven
tuleva isäntä</span><span style="font-style: normal;">. Ja hänen
sana</span><span style="font-style: normal;">nsa oli laki. Nuoret
miehet kirmasivat kierimään hankeen, viskoen lunta toistensa
päälle. Vimme oli aikeissa hypätä hankeen myös, mutta vahva
kämmen kiertyi hänen ranteensa ympärille, vetäisi hänet takaisin
saunan tupaan ja painoi vasten tuvan ovea.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Vimme...
et tiedä, miten olen kaivannut sinua”, Joutsi henkäisi ja painoi
huulensa kevyesti Vimmen huulille, kovettuneet kämmenet liikkuen
hellästi pitkin kylkiä. </span><span style="font-style: normal;">Vimme
kietoi kätensä leveille, tutuille hartioille </span><span style="font-style: normal;">ja
vastasi suudelmaan, vartalo polttaen, </span><span style="font-style: normal;">eikä
sillä ollut mitään tekemistä saunan kuumuuden kanssa</span><span style="font-style: normal;">.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Tiedän,
koska sinä lähdit ja minä jäin tänne.” Vimme vastasi
kuumeisena suudelmaan ja </span><span style="font-style: normal;">Tuulijärven
nuori isäntä</span><span style="font-style: normal;"> painoi
vartalonsa kiinni nuoren kisällin vartaloon.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Joutsi
ei ollut koskaan ennen osoittanut himoaan tällä tavalla. Hän nosti
Vimmen toisen jalan vyötärölleen, sitten toisen ja piti häntä
vaivattomast</span><span style="font-style: normal;">i</span><span style="font-style: normal;">
vasten ovea, samalla </span><span style="font-style: normal;">työntäen
kielen Vimmen suuhun, </span><span style="font-style: normal;">hieroen
kovaa miehuuttaan vasten Vimmen yhtä lailla kovaa miehuutta.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">M</span><span style="font-style: normal;">utta
muut nuoret miehet iskivät jo nyrkkiään tuvan oveen päästäkseen
takaisin saunan lämpöön. Vimme yritti irrottautua Joutsin otteesta
ja peittää itsensä jotenkin ennen kuin miehet tulisivat sisään.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Mutta
Joutsi ei vielä päästänyt irti.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Tule
vuoteeseeni tänä iltana, juhla-aterian jälkeen”, Joutsi kuiskasi
korvaan, </span><span style="font-style: normal;">ja väristys kulki
pitkin Vimmen vartaloa. ”Lupaa, että tulet.”</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Vimme
katsoi komeisiin kasvoihin, </span><span style="font-style: normal;">jotka
hehkuivat saunan ja himon kuumuudesta; tunsi miekan kovettamat kädet
pakaroillaan ja kovan kalun vatsallaan. Jalkojen välissä kuumotti
ja tuntui raskaalta; hänen pitäisi laskea siemenensä
koivikkometsän </span><span style="font-style: normal;">pimennossa</span><span style="font-style: normal;">,
katseilta suojassa.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">En
pääse vuoteeseesi, jos joudun hoitamaan Kaiuksen kanssa
paleltuneita sotilaita koko keskitalven juhlan”, Vimme kohotti
kulmaansa ja Joutsi laski hänet alas, remahtaen nauruun. Joutsi
ojensi hänelle pellavaisen liinan, jolla hän peitti itsensä ja
teki itse samoin, avaten saunan tuvan oven. </span><span style="font-style: normal;">Miehet
kiiruhtivat takaisin löylyn lämpöön, ja samalla Vimme tunsi
jälleen vahvan otteen vartalollaan, tunsi lentävänsä
silmänräpäyksen ajan ja tömähti mahalleen pehmeään, kylmään
hankeen. </span><span style="font-style: normal;">Hetkeä myöhemmin
Joutsi tömähti hänen vierelleen, nauraen ja pudistaen lunta
vaaleista hiuksistaan. </span><span style="font-style: normal;">Ja he
kierivät lumessa kuin poikasina olivat kierineet, </span><span style="font-style: normal;">lumisen
maan kimmeltäessä.</span></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Lumi
viilensi vain ihon pinnan ja salpasi hengen, mutta ei tehnyt mitään
sisällä polttavalle halulle.</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
****</div>
<div style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme
kasasi lautaselleen paistettua possua, suolakalaa, lanttu-, peruna-
ja porkkanalaatikkoa sekä kulholleen pitkään hautunutta
ohrapuuroa. Pöydässä kiertävästä suuresta kannusta hän kaatoi
omaan kolpakkoonsa keittäjän panemaa olutta, jota oli lämmitetty
ja maustettu hunajalla. Samalla hän vilkaisi salin toisessa päässä
olevaa pöytää, jonne oli kokoontunut Tuulijärven isäntäväki,
myös Joutsi, syventyneenä keskusteluun isänsä kanssa, joka joi
kunnon isännän tavoin jälleen uuden viinaryypyn taatakseen
viljavat pellot seuraavaksi syksyksi. Koko Tuulijärven väki oli
keskitalven juhla-aterialla, mutta jokainen istui omalle arvolleen
sopivalla paikalla. Isäntäväki salin pääpöydässä, rengit ja
piiat salin toisessa päässä alemmissa pöydissä. Vimme istui
toiseksi alimmassa pöydässä muiden kisällien kanssa, mutta jos
hän joskus pääsisi parantajaksi, hän istuisi toiseksi ylimmässä
pöydässä, heti isäntäväen jälkeen.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Mutta
ottaisiko Urban hänet parantajaksi taloonsa? Ei varmasti, jos
tietäisi poikansa himosta häneen... Ja miksi Joutsi oli nyt niin
halukas? Suvena hän oli ollut epäröivempi heidän haparoidessaan
toisiaan vilja-aitan hämärässä. Vimme pyöritti ohrapuuroa
puulusikallaan ja tunsi epämiellyttävän tunteen mahan pohjassaan.
Ei ollut mitenkään epätavallista, että nuoret miehet tulivat
linnan sotilaskoulutuksesta takaisin entistä kokeneempina. Ehkä
myös Joutsi oli tullut..? Eiväthän he olleet luvanneet toisilleen
mitään, ja miten kaksi miestä voisikaan lupautua toisilleen? Eivät
mitenkään... eikä hän ollut jäänyt osattomaksi niistä
juoruista, jotka kulkivat Tuulijärvellä. Urban etsi pojalleen
vaimoa, hyvää naimakauppaa, jolla hän saisi vahvistettua
Tuulijärven asemaa edelleen. Eikä Vimme siitä ollut yllättynyt.
Joutsin äiti oli kuollut synnytyksessä, ja vastoin viisaampien
ohjeita, Urban ei ollut avioitunut uudelleen, eikä näin ollen ollut
saanut lisää perillisiä, ei ainakaan lain silmissä. Mutta Urban
varmasti naittaisi poikansa ja haluaisi Joutsin siittävän
perillisiä Tuulijärvelle.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ajatus
sai puulusikan tärisemään hänen kädessään ja putoamaan salin
olkien peittämälle lattialle.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Kah,
parantajan kisälli on jo niin päissään, että ei edes lusikka
pysy kädessä”, muut kisällit nauroivat.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ӏh,
olkaa vaiti”, Vimme mutisi ja vilkaisi jälleen isäntäväen
pöytää. Joutsi tuijotti häntä pieni hymynkare huulillaan ja joi
kulauksen olutkolpakostaan. Ja antoi pienen merkin, joka saattoi
merkitä vain yhtä asiaa.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
*****</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme
hiipi hiljaa kuin tonttu kohti Joutsin huoneita talon toiseen
päätyyn. Juhlasalista kuului edelleen naurua, laulua ja
humaltuneiden sammaltavaa puhetta, soittaja oli aloittanut luutun
soiton.
</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme
ehti koputtaa ovelle vain kerran, kunnes se avattiin, voimakas
käsivarsi livahti oven suusta ja vetäisi hänet sisään.
</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Vihdoinkin”,
Joutsi vaikersi hänen niskaansa vasten, painaen hänet vasten ovea.
Joutsi tuoksui hieman hunajaoluelle, mutta erityisesti nahalle,
hevosille, savulle. Vimme veti tuoksua syvään henkeensä, jotta hän
ei unohtaisi sitä, kun eron aika koittaisi taas.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Joutsi
tarttui Vimmen ranteeseen. Vimme nielaisi ja antoi vetää itsensä
kohti vuodetta, koukistaen polvensa pehmeälle patjalle. Joutsi
siirtyi myös vuoteen äärelle ja tönäisi nuoren kisällin
kevyesti vuoteelleen selälleen.
</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Olen
ollut kovana koko illan. Vain sinun takiasi”, Joutsi murahti,
availlen Vimmen housuja, ja Vimme nosti halukkaasti lanteitaan, jotta
hän saisi vedettyä housut pois. Vimmen kalu oli jäykkä, punainen
ja se selvästi kiehtoi Joutsia. Hän kuljetti sormenpäitään sitä
pitkin, sormet välillä käyden lähes mustassa karvassa kalun
juurella. Kämmen kietoutui miehuuden ympärille, liikkuen ylös ja
alas. Joutsi kosketti häntä, kuten hän kosketti itseään, mutta
Joutsin kovettunut kämme tuntui vain paljon paremmalta kuin hänen
oma, pehmeämpi, kovaan työhön tottumaton kätensä. Vimme voihki,
nostaen lanteitaan Joutsin otteessa ja tuijotti häntä, vaikeroiden.
</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Haluan
sinua... En ollut varma, halusitko sinä yhä...”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Shh,
vaiti.”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Hymy
viipyili Vimme huulilla. Nuori isäntä oli myös jäykkänä. Hän
oli hajareisin Vimmen reisien päällä, yönuttu nousseena
vyötärölle ja jalkoväli paljaana. Vimme ei voi olla
tuijottamatta, miten Joutsin miehuus heilui hienoisesti ylös alas
heidän liikkuessaan. Hän ei ollut ennen nähnyt Joutsin miehistä
elintä kovana, vain tuntenut, ja se sai hänet voihkimaan yhä
kovempaa, nostelemaan lanteitaan.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Joutsi
alkoi hyväillä häntä yhä nopeammin, puristaen, liukuen kärjestä
takaisin alas, huohottaen lähes yhtä kovaa kuin Vimme. Ja sillä
hetkellä Vimme koveni entisestään, kiemurteli nautinnosta, lähellä
huippua. Joutsin täytyi myös olla lähellä, sillä miehuuden kärki
kiilteli märkänä. Vimme uikutti joka kerta, kun Joutsin käsi
puristi hänen kärkeään. Ja Joutsi puristi yhä kovempaa, liikkui
nopeampaan, kunnes Vimmen kalu jäykistyi täysin jäykäksi, selkä
nousi kaarelle – ja hänen siemenensä lensi valkoisina roiskeina
omalle navalleen ja Joutsin sormille. Joutsi näytti
voitonriemuiselta, aivan samalta kuin poikasena voittaessaan Vimmen
missä tahansa ruumiillisessa koitoksessa. Mutta hänkään ei voi
enää himolleen mitään. Vimme oli raukea, tyydytetty, kun Joutsi
tarttui omaan kaluunsa, liikutti kättään nopeasti ja parin vedon
jälkeen saavutti oman huippunsa, laskien lämpimän siemenensä
Vimmen vatsalle ja rinnalle.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Joutsi
kierähti hänen päältään, veti yönuttunsa pois, puhdisti
kätensä ja heitti nutun Vimmen naamalle, nauraen raukeasti.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Kiitos,
senkin ruoja.” Vimme pyyhki omaa vatsansa ja rintansa yönutulla.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Vimme,
Vimme... onko tuo nyt mikään tapa kiittää, kun annoin sinulle
juuri suurta nautintoa?” Joutsi rapsutteli samalla rintansa karvoja
ja näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme
jäi pohtimaan, harmitellen. Hän ei ollut oikeastaan tehnyt mitään,
vaan Joutsi oli tyydyttänyt sekä hänet että itsensä.
</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”En
ole koskaan... tuolla tavalla. En ole mennyt ennen noin pitkälle...
vain se, mitä teimme viime suvena”, Vimme takelteli epävarmasti.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Joutsi
käännähti kyljelleen häntä päin.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Niinkö?”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Niin...
sinä...” Vimmen katse harhaili kattoon. ”Tarkoitan vain, etten
tiedä, mitä teen. Voit opettaa tai sanoa, jos teen jotain väärin.”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Joutsin
käsi harhaili pitkin Vimmen rintaa, lohduttavasti.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Ei
hätää, Vimme,” Joutsi kumartui suutelemaan häntä. ”En
minäkään ole, joten en minäkään tiedä.”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme
katsoi suoraan Joutsin silmiin ja ihmetteli. ”Eikö muka Turun
linnassa..? Sehän on valtava paikka! Varmasti siellä olisi
sellaisia...”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”En
tiedä”, Joutsi huokaisi ja kääntyi jälleen selälleen. ”Monet
käyvät porttojen luona, mutta minä en halua astua naiseen.”
Joutsi käänsi päätään ja näytti ilkikuriselta, näyttäen
kämmeniään. ”Et kai luullut, että nämä kovettumat ovat
tulleet vain miekan käsittelystä?”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Sinut
tuntien ne ovat tulleet nimenomaan jalkovälin miekkasi
käsittelystä”, Vimme nauroi, ja sai Joutsin kimppuunsa, hieroen
rystysiään pään tummiin suortuviin.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Odotahan
hetki”, Joutsi näytti muistavan jotain, hypäten pois vuoteesta,
joka sai Vimmen välittömästi kaipaamaan lämpimän vartalon
kosketusta. Joutsi kaivoi jotain satulalaukustaan.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Tässä”,
Joutsi ojensi pienen, paperiin käärityn esineen hänelle.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Lahja?
Miksi?” Lahjat olivat hyvin harvinaisia. Vain erittäin läheiset
ihmiset antoivat toisilleen lahjoja, kuten tuore aviomies vaimolleen
huomenlahjan.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Turkuun
on tullut Euroopasta tapa, että keskitalven juhlana annetaan
lahjoja, joten halusin antaa tämän sinulle.”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme
katsoi hämmästyneenä Joutsia. Keskitalven juhla oli itsessään
lahja, pimeys alkoi väistyä ja kevät koittaa. Luonto heräisi
henkiin, luonnon kiertokulku jatkaisi kulkuaan.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme
avasi paperin varovasti, sillä hän halusi säästää arvokkaan
paperin myös. Paperin alta paljastui koru, jonka muodon hän
tunnisti heti. Sauvan ympärille kietoutunut käärme, arvokkaasta
jalometallista taottuna, jota vain parantajat saivat käyttää.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Joutsi...”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Sitten,
kun olet parantaja, niin kannat tätä korua merkkinä asemastasi...”</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Mutta
Vimme keskeytti. ”En tiedä, antaako isäsi minun jäädä”.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”...
asemastasi Tuulijärven parantajana.” Joutsi korotti ääntään.
”Kun minä olen Tuulijärven isäntä, sinä olet Tuulijärven
parantaja.” Vimme ei ollut nähnyt nuorta isäntää koskaan niin
vakavana.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”Mikään
ei saa viedä sinua pois luotani”, Joutsi henkäisi Vimmen
huulille, siirtyi vuoteelle ja painoi vartalonsa nuoren kisällin
päälle.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
*****</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Vimme
vei jälleen lyhteen tutulle paikalle, mäen päällä olevalle
isolle koivulle. Linnut olivat jo syöneet edellisen lyhteen, jonka
hän oli seitsemän yötä sitten vienyt.
</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Mäen
alapuolella oli jäähyväiset. Nuoret sotilaat, Joutsi mukaan lukien
hyvästelivät perheensä, lähteäkseen jälleen kohti Turkua ja
raskasta sotilaskoulutustaan, ja vain Ukko Ylijumala tiesi, koska he
seuraavan kerran palaisivat. Jos koskaan palaisivat, sillä tuulista
ei koskaan tiennyt. Joskus ne toivat mukanaan taistelua ja tuskaa.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ei
olisi ollut sopivaa, että nuori kisälli olisi ollut hyvästelemässä
lähtijöitä. Mutta hän oli saanut oman, intohimoisen jäähyväisensä
nuoren isännän huoneissa viime yönä. Joutsin syleilyssä hän
halusi uskoa, että hän vielä näkisi rakkautensa ja tulevan
isäntänsä.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Ratsut
laukkasivat ratsastajat selässään koivikkometsän ohi, yli virran,
lumi pöllyten heidän vanassaan. Aurinko nousi, nyt hieman aiemmin
kuin seitsemän yötä sitten, kukistaen talvea yhä enemmän.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
Yksi
ratsastajista pysähtyi äkkiä, katsoi kohti mäenrinteellä olevaa
koivua ja heilautti kättään. Vimme vastasi jäähyväisiin,
puristi silmänsä kiinni, jotta kyyneleet eivät virtaisi hänen
poskilleen. Ja puristi kädessään parantajan koruaan, sydämessään
nuoren isännän lupausta.</div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<br /></div>
<div style="font-style: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
FIN</div>
Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-89985545749396953642013-11-18T21:46:00.002+02:002013-11-18T21:47:12.371+02:00Teemaväri punainenSamu oli pääasiassa tyytyväinen uuteen työpaikkaansa. Hyvä palkka, kivat
edut (uusi iPhone 5, jee!) ja supertyylikäs työkaveri Lotta, joka jakoi
hänen kanssaan saman työhuoneen.<br />
<br />
Lotta tiesi myös kaikki
työpaikan juorut. Myös heidän typerästä pomostaan, jonka takia Samu oli
vain pääasiassa tyytyväinen työpaikkaansa. Hei, kundi ei edes tervehdi,
ainoastaan murahtelee. Tilannetta ei edes helpottanut se, että hän
näytti lähinnä alusvaatemallilta, eikä johtoryhmän jäseneltä.<br />
<br />
”Hänellä oli 17-vuotiaana suhde vanhemman naisen naisen kanssa,” Lotta kuiskasi ja kiersi hiuskiehkuraa sormissaan.<br />
<br />
”Eikä!”
Samu huudahti ja jäi tuijottamaan Lottaa suu auki. Joo, hän tiesi
näyttävänsä idiootilta suu auki, mutta hän ei vain voinut sille mitään.<br />
<br />
Samalla
hetkellä juorun kohde käveli heidän lasiseinäisen huoneensa ohi,
vilkaisi kulmat kurtussa Samua ja hänen avonaisena roikkuvaa suutaan,
kiristi tahtia ja hävisi nurkan taakse.<br />
<br />
Lotta purskahti nauruun.<br />
<br />
<br />
”Hän
menetti äitinsä auto-onnettomuudessa lapsena,” Lotta sanoi närppiessään
lounassalaattiaan lounasravintolassa. ”Siksi varmaan vanhemmat naiset
kiinnostivat.”<br />
<br />
Samu nielaisi keittonsa. ”Kamalaa!” Ja jäi jälleen
suu auki ihmettelemään tätä tiedonjyvää. Samaan aikaan johtoryhmän
nuorin jäsen mulkoili heitä salaattipöydän ääreltä ja alkoi mättää
salaattia lautaselleen raivokkaasti, aivan kuin salaatti olisi solvannut
häntä.<br />
<br />
“Hänen enonsa ajoi autoa. Tai tätinsä,” Lotta kurtisti
kulmiaan ja tuijotti ravintolan kattoa mietteliäänä. ”Hänellä on iso
suku.”<br />
<br />
Heidän pomonsa kasasi lihakastiketta lautaselleen erittäin tyytymättömän näköisenä.<br />
<br />
<br />
”Se
vie kotiinsa hyvännäköisiä naisia,” Lotta maisteli glögiä, näyttäen
tyrmäävältä puna-valkoisessa mekossaan. ”Ja miehiä,” Lotta lisäsi.<br />
<br />
Samu
purskautti glögin suustaan ravintolan lattialle ja jäi jälleen kerran
tuijottamaan suu auki ällistyneenä, tonttulakki päässään. Samalla heidän
pomonsa käveli mulkoillen heidän ohitseen, vilkaisten häntä päästä
varpaisiin.<br />
<br />
Hänen asuvalintansa oli hieno. Jouluinen suorastaan.
Monet käyttivät punaisia pukuja. Se oli... hipsteriä. Samu tuijotti
edelleen suu apposen auki, kun hänen pomonsa käveli eteenpäin. Hyvin
ärtyneen näköisenä.<br />
<br />
<br />
Samu pesi käsiään, kun miestenhuoneen ovi avautui. Hän vilkaisi peilistä ja huomasi pomonsa tuijottavan häntä, nojaten oveen.<br />
<br />
Ja
kuten aina hermostuneena, hän alkoi soperrella. ”Kivat bileet, vai
mitä? Hei, eikö kukaan sanonut sulle, että teemavärinä on punainen?
Koska on siis pikkujoulut... ja jouluna on punaista... Sulla ei ole
mitään punaista päällä.”<br />
<br />
”Kohta on,” Daniel murahti, kävellen saalistajan askelin häntä kohti.<br />
<br />
Samu nappasi tonttulakin päästään. ”Tässä, saat tämän.”<br />
<br />
Daniel
otti lakin, tuijotti sitä hetken ja heivasi sen pisoaariin. ”Hei, se
oli hyvä lak-” Samu ei päässyt pidemmälle, sillä Daniel työnsi häntä
rinnasta taaksepäin, kohti tyhjää vessankoppia.<br />
<br />
Samu rojahti istumaan pöntön päälle.<br />
<br />
”Miksi
sulla on aina suu auki?” Daniel seisoi hänen edessään, kädet lanteilla
ja... hetkinen, oliko tuo pullistuma Danielin housuissa?<br />
<br />
”Ööö...” Samu napsautti suunsa kiinni.<br />
<br />
”Mä olen varma, että jatkuva suun auki roikottaminen on vastoin yhtiön ohjesääntöjä. Kuten myös juoruilu.”<br />
<br />
”Törkeää,
en mä juoruile!” Samu sopersi ja yritti, ihan oikeasti yritti olla
tuijottamatta sitä pullistumaa. Liikahtiko se äsken?<br />
<br />
Daniel kohotti toista kulmakarvaansa.<br />
<br />
”Lotta juoruilee... mä vain... kuuntelen.”<br />
<br />
”Mmm-mm. Sähän jo tiedätkin, että mulla on iso suku,” Daniel availi puvuntakkinsa nappeja. ”Arvaa, mikä muu mulla on iso?”<br />
<br />
”Ööö... sukutila?” Samu soperteli ja kyllä, pullistuma oli täysin selvästi havaittavissa.<br />
<br />
Danielin sormet pysähtyivät hetkeksi napille. ”Sekin,” hän myönsi.<br />
<br />
”Öömm...
suku... sukukokous?” Samu sopersi ja tunsi omassa jalkovälissään
elonmerkkejä. Hän vilkaisi Danielia ylöspäin pöntöltään.<br />
<br />
”Samu,
mä alan ihmetellä, miksi me ylipäänsä palkattiin sut. Raporttien
perusteella sä olet ihan fiksu, mutta mä alan tulla toisiin ajatuksiin.”<br />
<br />
Samassa hän kuuli, miten sepaluksen vetoketju avattiin.<br />
<br />
”Okei, okei! Sukuelin!”<br />
<br />
”Aivan
oikein, Samu. Ja nyt mä haluan jotain teemavärin mukaista. Punainenhan
se oli, eikö niin?” Daniel kaivoi kovan kalunsa ulos housuistaan.<br />
<br />
”Joo...”<br />
<br />
”Sun suu,” Ja Danielin kalu kosketti hänen huuliaan.<br />
<br />
Samu
ei turhia aikaillut. Hän nuoli terskaa kielellään, leikitteli kärjestä
tippuvilla tipoilla. Daniel ähkäisi hyväksyvästi ja vei kätensä Samun
hiuksiin. Samu siirsi toisen kätensä kalun juurelle ja alkoi runkata,
samalla kun hän imi suullaan niin paljon kuin sai sinne mahtumaan.<br />
<br />
Toisella
kädellään hän avasi oman sepaluksensa, kaivoi oman kivikovan kalunsa
esiin ja alkoi runkata itseään nopealla tahdilla. Danielin kädet
puristivat hänen hiuksiaan, pitivät hänen päätään paikoillaan, samalla
kun Daniel alkoi itse liikuttaa kaluaan Samun kosteankuumassa suussa.<br />
<br />
”Sun suu...” Daniel huohotti, ”Tajuatko sä edes, miltä se näyttää? Aina auki, ihan kuin se olisi odottamassa kullia sisäänsä...”<br />
<br />
Samu
vain hymisi Danielin kalun ympärillä ja liikutti kättään omalla
kalullaan yhä nopeammin. Hän tunsi Danielin raskaasta huohotuksesta ja
yhä nopeutuvista työnnöistä, että Daniel oli lähellä. Ja Daniel
työnsikin vielä muutaman työnnön, kunnes hän veti nopeasti kalunsa ulos
Samun suusta ja roiski pitkin Samun naamaa. Samalla hetkellä Samu
kyyristyi pöntöllä ja spermat syöksyivät pitkin hänen sormiaan ja
housujaan.<br />
<br />
Daniel veti itsensä takaisin housuihinsa ja napitti puvuntakkinsa kiinni.<br />
<br />
”Maanantaiaamuna mun työhuoneessani. Heti kahdeksalta. Pistä punaista päälle.”<br />
<br />
Samulla loksahti suu auki.Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-52751554759364638682012-07-02T01:10:00.002+03:002012-07-02T01:10:22.803+03:00Suihkussa<style type="text/css">
<!--
@page { margin: 2cm }
P { margin-bottom: 0.21cm }
-->
</style>
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Opiskelija-asunnossa asumisessa oli
puolensa ja puolensa.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Huono puoli oli suihkuvuorot. Koska
kämppäkaverit suosivat aamusuihkuja, Miko oli omaksunut uuden
suihkurytmin: iltasuihkut.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Ehkä siksi, että hän oli keskittynyt
tutkimaan uuden sampoonsa etikettiä, hän ei kuullut, kun
kylpyhuoneen ovi avautui. Vasta, kun suihkuverho riuhtaistiin auki,
hän näki edessään opiskelija-asunnossa asumisen hyvän puolen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aleksin.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aleksi oli jokaisen homopojan, ainakin
Mikon, märkä uni. Täydellisesti kokoonpantu miesyksilö, vaaleat,
tuulentuivertaman näköiset hiukset, sporttinen kroppa, kesän
jäljiltä pronssinruskea iho, tuikkivat siniset silmät ja –
omahyväinen hymy. Sillä Aleksi tiesi tasan tarkkaan olevansa
hyvännäköinen.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”Mitä vittua,” Miko huusi,
peittäen sukukalleutensa sampoopullollaan.</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Aleksi silmät vaelsivat pitkin Mikon
vartaloa ja hänen hymynsä hyytyi hieman. Miko tiesi, ettei ollut
mikään kreikkalainen jumala, mutta ei Aleksin silti tarvitsisi
väheksyä häntä.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”Mä tarvitsen suihkun,” Aleksi
ilmoitti kuninkaallisesti. ”Nyt heti.”</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
Miko tuijotti Aleksia uskomatta
korviaan, veden suihkutessa koko ajan hänen päälleen. ”Sähän
käyt aina aamuisin suihkussa.”</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”Oletko sä selvittänyt mun
suihkuaikataulun, vai”, Aleksi kohotti toista kulmakarvaansa ja
risti kätensä rinnalleen.
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”No, en,” Miko ravisteli päätään
saadakseen vesipisaroita pois silmäripsistään, ”mutta nyt on mun
vuoro olla suihkussa. Et sä voi...”</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<i>Miko</i><span style="font-style: normal;">,”
Aleksi sanoi painottaen ensimmäistä tavua juuri sillä ärsyttävällä
tavalla, mitä hän oli tehnyt ekasta päivästä alkaen. ”Mulla on
treffit, joista mä olen myöhässä, joten mun täytyy päästä
suihkuun asap. Ja koska mä tiedän, että sulla ei ole koskaan
perjantai-iltaisin treffejä, niin sä voit odottaa sen kymmenen
minuuttia, että mä käyn suihkussa. Eikö niin?”</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Aleksi
vetäisi pyyhkeen pois lanteiltaan ja astui suihkuun.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Miko
perääntyi suihkunurkkauksen nurkkaan, sampoopullo uhkaavasti
jäykistyvän kalunsa edessä. Aleksi seisoi suihkun alla,
alastomana, kädet liikkuen hiuksissaan, kasvot käännettyinä kohti
suihkua. Eikä Miko tietenkään voinut vastustaa kiusausta ja
tsekkasi Aleksin: tummanvaalean karvoituksen alapuolella roikkui
täydellinen, juuri sopivan kokoinen kalu kauniin pyöreiden pussien
päällä.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Sä
olet... sä olet typerys,” Miko sanoi suunnaten pois suihkusta,
ärtyneenä siitä, että hänen kalunsa osoitti yhä kasvavaa
kiinnostusta Aleksia kohtaan. </span>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;">Ja
sä olet idiootti,” hän kuuli takaansa, ennen kuin kädet vetivät
hänen takaisin suihkuun.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Ennen
kuin Miko ehti protestoida, - </span><i>koska mitä helvettiä, mitä
se typerys nyt vielä haluaa, sampootako?- </i><span style="font-style: normal;">lämpimät
ja märät huulet olivat hänen huulillaan, liikkuen tunnustellen ja
varovasti.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Sampoopullo
tipahti Mikon käsistä.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;">Aleksi
vetäytyi yhtä äkkiä kuin oli aloittanutkin, eikä Miko ollut
koskaan nähnyt häntä niin epävarmana. Aleksi vilkuili häntä
välillä silmiin, välillä kaakeliseiniin, pureskellen alahuultaan.</span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
”Sori..,” Aleksi sanoi käheästi ja kääntyi pois. ”Voit
jatkaa suihkua.”</div>
<div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Ja
helvetti sentään, jos hän nyt päästäisi Aleksin pois suihkusta.
Miko veti Aleksin takaisin suihkun alle, kietoi kätensä hänen
niskaansa ja painoi huulensa takaisin Aleksin huulille. Aleksi
maistui suihkunraikkaalle, lämpimälle vedelle, ja jossain taustalla
maistui jotain, joka oli Aleksin oma maku. Aleksi päästi
helpottuneelta kuulostavan äännähdyksen jossakin syvällä
kurkussaan, ja Miko tunsi, kuinka epävarmat kädet kietoutuivat
hänen vyötärönsä ympärille ja kuinka märkä vartalo painautui
hänen omaansa vasten. </span></span>
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Miko
vetäytyi puolestaan suudelmasta ja tunnusteli Aleksin lihaksikkaita
olkavarsia, vaalean rintakarvoituksen peittämiä rintalihaksia ja
litteää vatsaa. Miko olisi mielellään jatkanut tutkimusretkeään,
mutta Aleksin käsi ei enää ollutkaan niin epävarma, kun se
tarttui Mikon kovaan kaluun, pumppasi sitä ehkä hieman
kokemattomasti. Miko lysähti kaakeliseinää vasten, nojasi
käsillään Aleksin olkapäihin ja liikutteli lantiotaan
edestakaisin kalu Aleksin kädessä, huohottaen äänekkäästi. Hän
vilkaisi alaspäin ja näki terskansa pilkistelevän edestakaisin
Aleksin käden sisällä. Hän oli jo niin lähellä, niin lähellä...</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Aleksi
painoi huulensa jälleen hänen huulilleen, työnsi kielen sisään,
tarttui vapaalla kädellään Mikon niskahiuksiin ja pumppasi,
pumppasi hänen kaluaan, kunnes Miko tunsi orgasminsa lähenevän,
pussit kiristyivät entisestään, peräaukko supisteli ja kalu
turposi, kunnes valkeat, paksut spermat lensivät Aleksin kädelle.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Aleksi
oli painautunut häntä vasten, voihki äänekkäästi ja runkkasi
toisella kädellään omaa kaluaan kiivaasti. Eikä Miko todellakaan
aikonut antaa Aleksi laueta itse. Hän tiputtautui polvilleen,
hätisti Aleksin käden pois ja otti kalun suuhunsa ja alkoi nopeasti
liikuttaa päätään edestakaisin. Miko tunsi, miten Aleksin sormet
kietoutuivat hänen märkiin hiuksiinsa, miten Aleksin lantio teki
pientä edestakaisin-liikettä. Eikä Aleksi kestänyt kauan, Miko ei
ehtinyt edes puolen tusinaa imua, kun Aleksin voihkina yltyi
voimakkaaksi, sormet puristivat lähes kipeästi hänen hiuksiaan ja
samassa hänen suunsa täyttyi spermasta. Miko vetäytyi, veteli
vielä muutaman kerran Aleksin kalua ja sai vielä pari roisketta
kasvoilleen, josta suihku huuhteli ne saman tien pois.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Miko
nousi ylös.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Mistä
sä olit niin varma, ettei mulla ole treffejä tänään,” Miko
kysyi hengästyneenä, maistaen vielä Aleksin sperman suussaan. Ja
muisti, että </span></span><i><span style="font-weight: normal;">Aleksilla</span></i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">
oli treffit tänään.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Koska
sä et vaikuta sellaiselta kundilta, joka sopisi kahdet treffit
samalle illalle,” Aleksi sanoi, epävarma hymy kasvoilla.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Siis..?”</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Meillä
on treffit tänään,” Aleksi ilmoitti, kaatoi pehmentävää
sampoota kämmenelleen ja alkoi vaahdottaa hiuksiaan.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Miko
tuijotti hetken suihkussaan olevaa Aleksia, hymyili ja halasi häntä.</span></span></div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>
<div style="margin-bottom: 0cm;">
<br />
</div>Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-59234492682873268762011-12-14T14:10:00.000+02:002017-10-11T18:25:10.928+03:00Sairaalan syke, osa 3<style type="text/css">
p { margin-bottom: 0.21cm; }
</style> <br />
Linus tiesi olevansa kusipää.<br /><br />Hän pompotti Valtteria tehtävillä,
jotka eivät oikeastaan edes kuuluisi sairaanhoitajille. Hän pyysi
Valtteria tuomaan kahvia, koska hän ei mukamas ehtinyt henkilökunnan
taukotilaan, vaikka oikeastaan häntä ei huvittanut mennä sinne.<br /><br />Valtteri toi kahvin. Ja lämpimän pullan.<br /><br />Ärsyttävää.<br /><br /><br />*****<br /><br /><br />”Se siun lääkärisi on aikamoinen äkäpussi.”<br /><br />Valtteri kohotti katseensa iltapäivälehdestä, jota hän selaili kahvitauollaan.<br /><br />”Jaa,
mitäs se nyt on tehnyt?” Valtteri toivoi, että Linus osaisi pitää
tuittupäisen luonteensa aisoissa Ainon kanssa, sillä hän todennäköisesti
jäisi toiseksi Linustakin äkäpussimaiselle osastosihteerille.<br /><br />”Mie
kastelin ulko-oven kukkia ja herra tohtori kommentoi, että ei kuulemma
tarvitse olla koko kastelemassa niitä kukkia!” Aino rymisteli
kahvinkeittimen kanssa niin, että Valtteri pelkäsi sen hajoavan. ”Ne on
pelargonioita! Niitä pitää kastella säännöllisesti, etenkin kun on näin
kuumaa ja hiostavaa.”<br /><br />Valtteri taittoi iltapäivälehden ja joi viimeiset tipat kahvistaan. ”Ehkä se ei vain tiennyt.”<br /><br />”Sitten
ei kannata käydä neuvomaan, jos ei tiedä. Ja miksi se on niin töykeä
kaikille?” Aino istui Valtteria vastapäätä oman kahvikuppinsa kanssa.<br /><br />Valtteri
vilkaisi ikkunasta ulos kuumana hohkaavaa kesäpäivää. ”Mie luulen, että
se johtuu vain siitä, että se ei oikein tunne täällä ketään.
Koti-ikävää kanssa, ehkä?”<br /><br />Aino tuhahti. ”No, ei se tuolla asenteella tutustu kyllä kehenkään.”<br /><br />”Ehkä se kaipaa vain kesyttämistä.” Valtteri kuiskasi Ainon korvaan ja taputti häntä olkapäälle.<br /><br />Samalla
kahvihuoneen ovi aukesi, ja Linuksen pää kurkisti oven raosta.
”Valtteri, päivystyspakkaukset pitää inventoida. Hopi hopi.” Ja hän oli
saman tien poissa, jättäen Valtterin ja Ainon tuijottamaan raollaan
olevaa ovea.<br /><br />”Kesyttämistä, juu. Siinä sitä on siulla työsarkaa.”<br /><br /><br />*****<br /><br /><br />”Mitä sie teet juhannuksena?” Valtteri inventoi heidän vastaanottohuoneensa päivystyspakkauksia.<br /><br />”En
mä tiedä. Varmaan olen ihan kotona.” Linus allekirjoitti nimensä
sähköisesti uusittaviin resepteihin. Ajatus juhannuksen viettämisestä
yksin rivitaloasunnossa, johon hän ei ole ehtinyt hankkia edes grilliä,
tuntui lannistavalta. ”En mä tunne täältä oikein ketään vielä.”<br /><br />Valtteri
selvitti kurkkuaan, lajitellen lääkepakkauksia. ”Mie järjestän
juhannusjuhlat miun luona. Ihan vain grillaamista, saunomista ja uimista
kavereiden ja sukulaisten kesken, ehkä sellaiset kymmenen, korkeintaan
viisitoista henkeä. Jos sie olet kiinnostunut.”<br /><br />Linus tiesi, että hänen pitäisi varmaankin kieltäytyä. Valtteri halusi enemmän, Linus tiesi sen. <em>Mä
olen täällä vain vuoden, ei kannata aloittaa mitään suhdetta. Ja
jotenkin mä luulen, että Valtteri ei olisi kiinnostunut mistään
fuckbuddy-tyyppisestä järjestelystä.</em><br /><br />Mutta toisaalta.<br /><br />”Okei. Kuulostaa kivalta.” Linus huomasi yllätyksekseen myöntyvänsä.<br /><br />Valtteri
väläytti innostuneen virnistyksen. ”Okei, hienoa. Sie voit tulla ihan
koska vain, meillä ei ole mitään tarkkaa aikataulua. Mie asun
eteläpuolella, valkoinen talo järven rannalla. Ja melkein kaikki jää
yöksi, joten jos sie haluat.” Linus vilkaisi häntä kulmiensa alta. ”Siis
mie laitan siulle pedin vaikka olohuoneeseen.”<br /><br />Valtteri oli aika suloinen punastuessaan ja keskittyessään jälleen lääkepakkauksiin.<br /><br /><br />*****<br /><br /><br />Linus ojentautui selälleen laiturille, silmät suljettuina.<br /><br />Rauhallista.
Ei ollenkaan samanlaista kuin Hietsussa, missä hän oli aikaisemmin
viettänyt kuumat kesäpäivät. Ei kännykän ääniä, ei musiikkia, ei
ihmisten ääniä, ei lasten kiljumista, ei täyteen ahdettua rantaa,
pyyhkeitä vieri vieressä. Vain veden liplatusta laituria vasten,
lintujen laulua ja hyönteisten surinaa. Aurinko paahtoi hautovan
kuumana, ukkonen oli lähestymässä, tummat pilvet roikkuivat jo raskaina
horisontissa.<br /><br />Linus tunsi laiturin heilahtavan, kun Valtteri
kapusi vedestä ylös, laituri heilui hieman Valtterin askelten alla.
Heiluminen loppui, kun Valtteri pysähtyi. Samalla Linus tunsi Valtterin
tönäisevän kevyesti hänen jalkaansa omalla jalallaan.<br /><br />”Mit-?”<br /><br />Valtteri
roiskutti suustaan järvivettä, tähdäten Linuksen napaan, ja Linus
kiljaisi äkillistä viileää tunnetta kuumalla ihollaan. Hän vilkaisi
ympärilleen, etsi jotain millä voisi vastata äkilliseen ja
odottamattomaan hyökkäykseen, nappasi aurinkovoiteen ja viskasi sen
epämääräisesti Valtterin suuntaan.<br /><br />Valtteri nauroi ja otti kopin. ”Ei kai se ollut kylmää?”<br /><br />”Oli se.” Linus kääntyi mahalleen, tuijotti järvenselällä roikkuvia ukkospilviä.<br /><br />”Se
on yli 20-asteista.” Valtteri istui Linuksen viereen, aurinkovoide yhä
kädessään ja katseli Linuksen selkää. ”Onko siulla selässä voidetta?”<br /><br />”Ei ole. En mä tarvitse.” Linus mutisi, uitti toista kättään viileässä järvivedessä.<br /><br />”Sie olet niin vaalea, että sie palat hetkessä. Kyllähän siun lääkärinä pitäisi tietää.”<br /><br />Linus nappasi aurinkovoiteen Valtterilta, pursotti sitä kädelleen ja yritti sohia voidetta selkäänsä, huonolla menestyksellä.<br /><br />”Anna
mie.” Ja ennen kuin Linus ehti protestoida, hän tunsi kuinka Valtterin
kädet alkoivat levittää aurinkovoidetta hänen selkäänsä, aloittaen
lapaluista, siirtyen sitten ristiselkään ja lopulta alaselkään.
Valtterin sormet lipsahtelivat Linuksen uimasortsien vyötärönauhan alle,
vielä viileinä järvivedestä.<br /><br />Linus käännähti ympäri ja nojasi käsivarsiinsa. ”Mulla ei muuten ole etupuolellakaan aurinkorasvaa.”<br /><br />”Ai, ei vai?”<br /><br />”Ei. Sekin pitäisi varmaan rasvata, kun mä olen niin vaalea ja silleen. Palan kuulemma äkkiä. Se ei ole terveellistä.”<br /><br />Valtteri
vain hymähti, pieni hymy kareili hänen huulillaan ja hän pursotti
aurinkovoidetta Linuksen rinnalle ja vatsalle, pieniä läiskiä sinne
tänne.<br /><br />Aurinko oli jo paahtanut Valtterin kädet lämpimiksi, kun
ne alkoivat hieroa aurinkovoidetta Linuksen olkapäille, rinnalle
hipaisten nännejä, vatsalle, kylkiin. Linus kallisti päätään taaksepäin,
kohti aurinkoa, ja Valtterin kädet seurasivat hänen kaulansa liikettä,
levittivät voidetta ojennetulle kaulalle. Linus tunsi oman pulssinsa
kaulavaltimolla kiihtyvän, kun Valtterin sormet painoivat kevyesti hänen
kaulaansa. Äkkiä sormet olivat poissa, mutta palasivat lähes saman tien
Linuksen leukaperiin, ja vetivät hänen päätään ylöspäin.<br /><br />Valtteri
ei suudellut häntä heti, ja Linus yritti jahdata Valtterin huulia,
mutta Valtteri veti päätään taaksepäin. Linus päästi turhautuneen äänen,
tarrasi kädellään Valtterin takaraivosta ja veti itseään päin, niin
että heidän hampaansa kolahtivat yhteen. Linus ei aikaillut, vaan työnsi
kielensä heti Valtterin lämpimään suuhun ja veti Valtterin päälleen.<br /><br />Valtterin
sormet uppoutuivat Linuksen hiuksiin, kevyesti puristaen ja Valtterin
huulet etsiytyivät Linuksen kaulalle. Linus hieroi kovaa kaluaan
Valtterin lantiota vasten, Valtterin lantio löysi nopeasti rytmin, ja
auringon harmaaksi haalistama laituri keinui hiljalleen heidän
tahdissaan.<br /><br />Linus kurkisti heidän vartaloidensa väliin, hänen oli
nähtävä uudelleen Valtterin kalu. Punaiset speedot eivät peittäneet
tasan mitään, eivät riitä edes pitämään Valtterin jäykistynyttä kalua
kankaan sisällä, vaan terska ja reilu osa varresta kurkistivat
uimahousuista.<br /><br />Linus mietti kuumeisesti, miten hän ehdottaisi tällä kertaa seksiä, niin että Valtteri ei perääntyisi, kun yhtäkkiä...<br /><br />Linus pärski vettä ympäriinsä, hengitys lähes salpautuneena järviveden yllättävästä kylmyydestä kuumalla iholla.<br /><br />”Mitä vit-” Linus yski vettä suustaan, huomasi myös Valtterin hypänneen järveen.<br /><br />Valtteri
osoitti rantaa kohti, jossa kaksi pientä lasta juoksivat niin lujaa
kuin pienistä jaloistaan pääsevät kohti järveä. Heidän takanaan käveli
ripeästi nainen, jonka yhdennäköisyys Valtterin kanssa oli suorastaan
hämmästyttävää. <em>Valtterin sisko. Ja sen lapset. Miten loistava ajoitus.</em><br /><br />Valtteri kohotti kulmiaan anteeksipyytävästi. ”Viilennystä.”<br /><br />”Vallu,
Vallu! Myö tultiin tänne viettämään juhannusta!” Lapset, joiden ikää
Linus ei osannut kuolemakseenkaan arvioida, juoksivat ja kiljuivat
innoissaan nähdessään enonsa. Lapset pomppivat ja pärskivät matalassa
rantavedessä, kiljuivat innoissaan.<br /><br />”Aada! Aatos! Varovasti!”
Valtterin sisko komensi, ennen kuin käänsi huomionsa veljeensä ja
Linukseen, jotka seisoivat edelleen vyötäisiään myöten järvessä. Linus
vilkaisi sivusilmällä Valtteria, joka asetteli kaluaan vähemmän huomiota
herättävään asentoon kirkkaan veden alla.<br /><br />”Hei, mie olen Venla, Valtterin sisko. Sanoisin ihan käsipäivää, ellette työ olisi siellä vedessä.”<br /><br />Linus heilautti kättään tervehdykseksi ja mutisi nimensä.<br /><br />”No,
tuota. Jos mie menen keittämään kahvia. Ja koristelen kakun.
Mansikkakakun siis.” Venla viittaili epämääräisesti kohti taloa, ja
alkoi paimentaa lapsiaan vedestä pois.<br /><br />”Myö tullaan kohta
perässä.” Valtteri huikkasi perään ja vilkaisi virnistäen Linusta ja
sanoi hieman hiljaisemmalla äänellä: ”Heti, kun ollaan
edustuskelpoisia.”<br /><br /><br />*****<br /><br /><br />Valtterin talo oli vanha,
valkoinen puutalo, idyllisesti järven rannalla, ympärillä marjapensaita
ja omenapuita. Talon vieressä oli valkoiseksi maalattu autotalli, jonka
ovesta pilkotti jo tuttu moottoripyörä. Isolle pihalle oli katettu
tuoleja ja pöytiä, jotka notkuivat ruokaa ja juomaa. Grilli hehkui
kuumana, herkulliset tuoksut kantautuivat joka puolelle. Ilma lähes
seisoi paikallaan, tukahduttavana ja kosteana.<br /><br />Väkeä oli jo
alkanut virrata juhannuksen viettoon Valtterin kotitalolle. Linus ei
oikein tiennyt, mitä tehdä. Aikaisemmat juhannukset hän oli viettänyt
baarissa, ja viimeksi hän oli grillannut joskus teini-ikäisenä
vanhempiensa mökillä, kunnes hän lopetti mökkeilyn. Muut ihmiset
selvästi tunsivat erittäin hyvin toisensa, juttelivat ja nauroivat
keskenään. <em>Mä olen ihan ulkopuolinen</em>. Linus tyytyi hörppimään
tuomaansa valkoviiniä pihakeinussa ja totesi happamana, etiä kaikilla
muilla miehillä oli olutpullo kädessään.<br /><br />Pihakeinu heilahti, kun Valtteri kiipesi siihen molemmissa käsissään täysinäiset ruokalautaset.<br /><br />”Sie taidat tuntea olosi vähän ulkopuoliseksi.”<br /><br />Linus närppi ruokaansa, täydellisesti grillattua kanankoipea ja maissia. ”Mutta niinhän mä olenkin.”<br /><br />”Ei
siun tarttis olla.” Valtteri otti huikan oluestaan. ”Kaikki täällä
haluaa tutustua uuteen lääkäriin. Sie kiinnostat ihmisiä. Ehkä vain...”
Valtteri teki epämääräisen liikkeen kädellään.<br /><br />”Mitä?”<br /><br />Valtteri yskäisi. ”Jos sie olisit vain vähän helpommin lähestyttävä.”<br /><br />”Mä olen kyllä mielestäni ollut aika helppo... lähestyttävä.” Linus kohotti toista kulmakarvaansa.<br /><br />”En mie sitä tarkoita.”<br /><br />”Okei,
okei. Kyllä mä tiedän, mitä sä tarkoitat. Täällä vaan...” Linus haroi
hiuksiaan. ” En mä tiedä. ihmiset on ihan erilaisia. Tai sitten mä olen
erilainen.”<br /><br />”En mie tiedä siitä erilaisuudesta. Ehkä se vaatii vain tottumista, molemmin puolin.”<br /><br />Linus jäi pohtimaan asiaa, kun he keinuivat hiljalleen pihakeinussa.<br /><br /><br />*****<br /><br /><br />Puoli tuntia myöhemmin Linus oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän ei totu tähän koskaan.<br /><br />Seitsemän
miestä oli ahtautunut Valtterin rantasaunaan, ja Valtterin isä ja
ilmeisesti hänen veljensä tai siskon mies tai jotain sinne päin, olivat
päättäneet tappaa heidät kaikki heittämällä kiukaalle vettä niin, että
saunan lämpötila oli lähemmäs 100 astetta. Lisäksi jokainen mäiski
itseään vihdalla, josta Linus kohteliaasti kieltäytyi. Linus pohti
hetken, antaisiko tilanteesta lääketieteellisen mielipiteensä, mutta
päätti pitää suunsa kiinni, sillä Valtteri istui hänen vieressään,
lantio kiinni hänen lantiossaan, ähisten jälleen kerran kiukaalle
heitettyjä löylyjä.<br /><br />Vaikka ulkona oli hautovan kuuma, ilma tuntui
silti viileältä infernaalisen saunakokemuksen jälkeen. Linus pulahti
laiturilta viileään järviveteen.<br /><br />”Joko riitti saunominen?” Valtteri tassutteli pyyhe lanteillaan laiturille.<br /><br />”Vähän liian kuuma mun makuun.”<br /><br />”Joo, ei ne sieltä lähde mihinkään, ennen kuin 100 astetta menee rikki.” Valtteri kyykistyi laiturille ja Linus ui lähemmäs.<br /><br />”Hmm. Onko tässä nyt sama juttu kuin sen vesurin kanssa?” Linus nojaili käsivarsillaan laituriin.<br /><br />Valtteri
vain naurahti ja nyökkäili. Valtteri näytti erityisen hyvältä nyt – iho
hieman punaisena saunan kuumuudesta, hiukset märkinä ja harottuina
sinne tänne, vaalea pyyhe roikkuen kapeilla lanteilla, kyykistyneenä
laiturille. Enempää ajattelematta Linus vei kätensä Valtterin pohkeelle,
tunnustellen hänen kosketuksena alla värisevää lihasta ja kosteita,
tummia säärikarvoja.<br /><br />Valtteri kumartui hieman eteenpäin ja Linus
nosti itsensä käsivarsiensa varaan laiturille, jännitti koko vartalonsa
äärimmilleen pitäessään itsensä puoliksi vedessä, puoliksi roikkuen
laiturilla. Valtterin huulet vain käväisivät hänen huulillaan
pikaisesti, sillä Valtteri veti hänet kokonaan laiturille. Samalla
horisontissa välähti ja hautova ukkonen alkoi jyrähdellä jossakin
kaukaisuudessa.<br /><br />”Mennään.” Valtteri kietoi pyyhkeen Linuksen lantion ympärille. ”Ukkosmyrsky nousee, parempi mennä sisälle.”<br /><br /><br />*****<br /><br /><br />Valtteri yritti ohjata Linuksen vierashuoneeseen, mutta Linus ei ottanut kuuleviin korviinsa.<br /><br />"Mä
en todellakaan nuku yksin tällaisessa ukkosmyrskyssä", Linus ilmoitti.
"Tää on puutalo. Täähän voi syttyä salamasta tuleen. Ja täällä maalla on
pitkät välimatkat. Palokunta tulisi ehkä huomenaamulla".<br /><br />"On
täällä ukkosenjohdatin," Valtteri yritti rauhoittaa, mutta turhaan.
Linus oli tehnyt päätöksensä ja aikoi tällä kertaa saada tahtonsa läpi.<br /><br />Valtterilla
oli viihtyisä makuuhuone. Vanhan talon tyyliin, makuuhuone oli
kalustettu vanhoilla huonekaluilla, mitä Valtteri oli luultavasti
entisöinyt. Ainoa moderni asia makuuhuoneessa oli pieni
stereojärjestelmä ja iso mustavalkoinen kuva Valtterista hieman
nuorempana moottoripyöränsä satulassa.<br /><br />”Mmm. Moottoripyörä
näyttää kyllä hyvältä sun jalkojen välissä. Sellainen iso, kuuma,
sykkivä.” Linus painoi vartalonsa Valtteria vasten ja huokaisi
nautinnosta. He eivät olleet vielä ehtineet pukea päälle, vaan heillä
oli edelleen pelkät pyyhkeet lanteilla. Äkillinen ihokosketus – rinta
rintaa vasten, vatsa vatsaa vasten, jalat jalkoja vasten – sai
makuuhuoneen ilman sähköistymään entisestään.<br /><br />Ukkonen jyrähti
erityisen voimakkaasti, ja valot räpsyivät. Linus käytti ukkosen
tarjoamaan häiriötä hyväkseen ja pudotti Valtterin pyyhkeen, sitten
omansa, tuntien lisää kuumaa ihokontaktia – lantio lantiota vasten, kalu
kalua vasten.<br /><br />Valtteri suuteli häntä nälkäisesti, kuljetti
kieltään Linuksen alahuulella, näykki hampaillaan, liikutti hitaasti
kieltä Linuksen suussa, kunnes antoi tilaa Linuksen kielelle, joka alkoi
tutkiskella Valtterin suuta.<br /><br />Linus työnsi heitä sänkyä kohti, ja
Valtteri istui sängyn värikkäälle, virkatun näköiselle päiväpeitolla,
otti Linuksen kovan kalun heti suuhunsa. Linus ei voi muuta kuin
voihkaista, ja hänen koko vartalonsa kallistui eteenpäin yllättävästä
nautinnosta. Valtteri päästi hetkeksi irti Linuksen kalusta, työnsi
etusormensa suuhunsa, kostutti sen. Linus sulki silmänsä, sillä hän
toivoi...<br /><br />Valtteri työnsi sormensa Linuksen pakaroiden väliin.
Ukkosenjyrähdys peitti hänen parahduksensa, kun sormi työntyi hitaasti
hänen sisäänsä. Valtteri otti hänet takaisin suuhunsa, ja kalun imeminen
ja sormen liikkuminen hänen sisällään saivat Linuksen kiemurtelemaan
halusta. Hän tarttui Valtterin tummiin, vielä hieman kosteisiin
hiuksiin, puristi suortuvia sormissaan.<br /><br />Ukkosmyrsky paiskoi vettä
ikkunoihin, talon seiniin ja kattoon yhä kiivaammalla tahdilla, aivan
kuten Valtterin suun ja sormen liikkeetkin.<br /><br />Linus tunsi jo tutun
paineen jalkojen välissään, ja aivan kuin Valtteri osaisi jo lukea hänen
vartalonsa reaktioita, hän vetäytyi pois ja vei tällä kertaa etusormen
lisäksi myös keskisormensa suuhunsa, kostutti niitä syljellään. Sormet
palasivat pian Linuksen sisälle, ja Valtterin kieli lipoi Linuksen
terskaa, kunnes lämmin suu imaisi hänet jälleen, ja Valtterin pää
liikkui edestakaisin, sormien liikkuessa hänen aukossaan.<br /><br /><em>Mä olen niin lähellä, niin lähellä... kohta, kohta.</em><br /><br />”Älä
lopeta,” Valtteri pudisti päätään ja päästi kieltävän äännähdyksen
kurkussaan, jonka värinät tuntuivat Linuksen palleissa asti. Ja se
riittikin. Linus laukesi, räjähti rajusti Valtterin suuhun, joka
innokkaasti imi kaiken sperman, nuoli koko kalun puhtaaksi, mutta piti
syljen liukastamat sormensa yhä Linuksen sisällä.<br /><br />Linukset polvet vapisivat, kun Valtteri taluttaa hänet ikkunaa vasten.<br /><br />”Mikä siun refraktaariaika on?” Valtteri kuiskasi hänen selkänsä takaa, katsellen heitä ikkunan heijastuksesta.<br /><br />”Mitä? En mä tiedä?”<br /><br />”No, kohta se nähdään.” Valtteri kaivoi yöpöydän laatikostaan tutunnäköiset pakkaukset: kondomin ja liukkarin.<br /><br />”En
mä usko, että mä laukean ihan heti uudelleen. Mä en nyt varsinaisesti
ole enää mikään teinipoika. En ole ainakaan ennen lauennut, jos on
otettu suihin ja sitten pantu.”<br /><br />”Kerta se on ensimmäinenkin, vai mitä?”<br /><br />”Aha. Okei. Tämä on ilmeisesti myös jokin itäsuomalainen mieheksi tekemis -juttu, vai?”<br /><br />”Jotakin
sinne päin.” Valtteri naurahti, työnsi Linusta yläselästä eteenpäin,
asetteli Linuksen nojaamaan käsillään ikkunanlautaan.<br /><br />Valtteri
kyykistyi hänen takanaan, ja pian Linus tunsi, miten Valtterin kädet
hyväilivät hänen pohkeitaan, takareisiään ja pakaroitaan.<br /><br />”Mie lyön vetoa, että sie olet herkkä täältä.” Valtteri kuiskasi ja kuljetti sormiaan Linuksen polvitaipeissa.<br /><br />Linus henkäisi. <em> Ton vedon sä voitit.</em>
Ja vilkaisi lievästi hämmästyneenä jalkoväliinsä, jossa hänen kalunsa
osoitti jälleen kiinnostuksen merkkejä. Valtteri kuljetti kieltää hänen
polvitaipeissaan ja puristeli samalla hänen pakaroitaan. Linus veteli
muutaman kerran kaluaan, joka jäykistyi jälleen täyteen mittaansa.<br /><br />Valtteri
nousi seisomaan hänen selkänsä taakse, puraisi kevyesti olkapäästä ja
Linus tunsi alaselässään kivikovan kalun, jonka haluaisi oikeastaan
sisälleen nyt. Heti. Saman tien. Viime viikolla.<br /><br />”No, siinä ei kauan kestänyt.” Valtteri lepuutti leukaansa Linuksen olkapäällä, kurkistaen hänen jalkoväliinsä.<br /><br />”Te
maalaiset... te olette niin helvetin... uuunngghh” Linus ei päässyt
pidemmälle,, sillä tällä kertaa liukasteen liukastamat sormet
painautuivat hänen sisälleen helposti.<br /><br />”Äkkiä nyt, mä olen jo valmis.”<br /><br />”Aina
teillä kaupunkilaisilla on niin kova kiire.” Linus kuitenkin kuuli
kondomipakkauksen avautuvan, nousi etukumarasta ylös, vilkaisi taakseen
ja katsoi, kun Valtteri rullasi sen kovana seisovalle kalulleen,
liukastutti reilulla määrällä liukastetta. Valtteri työnsi hänet jälleen
etukumaraan ja veti hänen takapuolensa itseään kohti.<br /><br />Ukkosmyrsky
jatkoi raivoamistaan, salamat välkkyivät nopeammin kuin niitä ehtii
edes laskea, ukkonen paukkui kuin tykinlaukaukset.<br /><br />Ja Valtteri työntyi hänen sisälleen, hitaasti.<br /><br />Linus
vilkaisi heitä ikkunan heijastuksesta. Hän puri tiedostamattaan
alahuultaan, Valtterin pää oli painunut alas, katselemaan kalunsa
uppoutumista hänen sisälleen. Voimakkaat sormet puristautuivat hänen
lanteisiinsa, rinta ja vatsa painautuivat hänen selkäänsä vasten.<br /><br />Kevyt
suudelma hänen kaulaansa, ja Valtteri alkoi liikkua hitaasti hänen
sisällään, ensin lyhyitä työntöjä, kunnes hän nopeutti tahtiaan, pussit
läpsyen Linuksen välilihaan. Sormet puristuivat hänen lanteisiinsa
lujemmin, ja Linus tiesi, että aamuun mennessä hänen lanteisiinsa olisi
jäänyt jäljet. Mutta se ei haitannut, sillä Valtterin kalu osui
jatkuvasti hänen eturauhaseensa, eikä hän voinut muuta kuin vaikeroida,
voihkia, huohottaa. Välillä Valtteri hidasti tahtia ja teki lanteillaan
pientä ympyrää, hieroen hänen eturauhastaan koko alueelta, saaden hänet
huutamaan nautinnosta. Ja jälleen Valtteri nopeutti tahtia, liikutti
kaluaan hänen sisällään niin, että hänen täytyi tukea itseään kunnolla
ikkunalautaan. Linus vilkaisi kaluaan, joka pomppi Valtterin työntöjen
tahdissa edestakaisin hänen haarojensa välissä, punaisena ja kiillellen.<br /><br />Ja,
kas. Maalaispoika oli oikeassa. Linus otti kalunsa käteensä, veteli
pari kertaa esinahkaansa edestakaisin märällä terskalla, Valtterin
jälleen pyörittäessään lantiotaan. Jatkuvat rytminvaihdokset tekivät
hänet hulluksi kiimasta ja halusta, saivat hänet laukeamaan, samalla kun
jälleen uusi ukkosjyrinä ravisteli taloa. Pitkät, valkoiset roiskeet
syöksyivät hänen kalustaan pitkin seinää ja ikkunaa. Linus kuuli oman
voihkintansa taustalta Valtterin voihkinnan, joka alkoi yltyä yhä
kovemmaksi. Valtteri työntyi hänen sisälleen vielä viimeisen kerran,
painoi kalunsa palleja myöten Linuksen sisuksiin, puristi lanteista,
piti Linusta paikallaan, laukesi haukkoen henkeään.<br /><br />Valtteri
vetäytyi hänen sisältään, huolehti kondomin roskiin, ja veti hänet
peittojen alle sänkyyn. Linus käpertyi Valtterin lämpimän vartalon
viereen, valmiina nukahtamaan.<br /><br />Ulkona ukkosmyrsky alkoi laantua.Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-71204040017847048162011-10-17T19:30:00.003+03:002017-10-11T18:24:34.047+03:00Sairaalan syke, osa 2<style type="text/css">
</style><br />
<style type="text/css">
</style><br />
<style type="text/css">
</style><br />
<style type="text/css">
p { margin-bottom: 0.21cm; }
</style> <br />
<div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm; page-break-before: always;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSXhjj5VpLPy9y74-iIxsk_18bY7zVzUtT0PsTgU1DKYXOsGgTyO29JRW4IoCeRJ1dzgQvrxqMoGbr2DL8ZQJzw8grt4ew8rcdBt9Vm5HTM6xGOgK_dKWeG0Ky_4OucGbAKRMK1LaTKVD1/s1600/hospital-doctor-computer-keyboard-image.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSXhjj5VpLPy9y74-iIxsk_18bY7zVzUtT0PsTgU1DKYXOsGgTyO29JRW4IoCeRJ1dzgQvrxqMoGbr2DL8ZQJzw8grt4ew8rcdBt9Vm5HTM6xGOgK_dKWeG0Ky_4OucGbAKRMK1LaTKVD1/s320/hospital-doctor-computer-keyboard-image.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<strong>Kesällä</strong><br /><br /><br />”Caffé latte mukaan, kiitos.” Linus kaivoi lompakkoaan pienen kyläkahvilan tiskillä.<br /><br />”Kaffee mikä?”<br /><br />Linus ei voinut uskoa korviaan. Tiskin takana seisova lehmän alta repäisty emäntä ei tietänyt, mikä on caffé latte. <em>Miten voi olla kahvilassa töissä, eikä tiedä, mikä on latte?</em><br /><br />”Caffé latte. Sellainen italialainen maitokahvi.” Linus selitti tarkoituksellisen hitaasti.<br /><br />”Ei
meillä mittään sellaisia italiaanoja ole. Mutta ihan suomalaista
Juhlamokkaa löytyy, jos siulle sellainen maistuu. Ihan äskön keitettyä,
tummapaahtoista.” Emäntä hymyili aurinkoisesti.<br /><br />”No, mä otan
sellaisen mukaan.” Linus vilkaisi kelloaan. Vielä viisitoista minuuttia
aikaa, mutta hänen uusi työpaikkansa pitäisi olla ihan kylän... missä,
keskustassa vai? Onko kylissä keskustoja? Pääkadun varrella? Raitilla?<br /><br />Emäntä kaatoi kahvin valkoiseen posliinimukiin ja ojensi sen Linukselle.<br /><br />”Siis mä otan sen mukaan. Mä en juo sitä täällä.”<br /><br />”Jaa.” Emäntä heilautti kättään. ”No, ota se kuppi mukkaasi. Sie voit sitten palauttaa sen mukin, kun sie olet juonut sen.”<br /><br />”Niin,
mutta. Siis enhän mä välttämättä tule tänne uudelleen. Nyt mä joudun
raahautumaan tänne takaisin jonkun kahvikupin takia.” Linus tunsi
hermostuvansa. <em>Maalaiset...</em><br /><br />”Kyllä sie tulet. Ei täällä
muuta kahvilaa ole. Paitsi tietenkin ABC tuolla viiden kilometrin
päässä, mutta ei siellä kukkaan käy.”<br /><br />”Vai niin.”<br /><br />”Otatko
sie korvapuustin myös? Tänä aamuna leivottua.” Emäntä osoitti tiskillä
olevia isoja, herkullisen näköisiä korvapuusteja, pysähtyi sitten,
laittoi kätensä lantiolleen ja kallisti päätään. ”Mutta hei, oletko sie
se meidän uusi lääkäri? Mie kuulin vähän sellaista juorua, että olisi
tulossa sellainen nuori ja komea lääkäri meidän terveyskeskussairaalaan.
Sie passaisit just siihen kuvaukseen.”<br /><br />”Tota, joo. Olen.” Linus raapi niskaansa vaivautuneena. <em>Mä vain haluan sen kahvin.</em><br /><br />”No,
kuule. Sitten talo tarjoaa pullakahvit uudelle tohtorille. Tohtori on
hyvä vain ja valitsee itselleen puustin.” Emäntä naureskeli
tyytyväisenä.<br /><br />Ja Linus huomasi seisovansa itäsuomalaisen
pikkukylän raitilla, toisessa kädessään kahvimuki täynnä höyryävän
kuumaa tummapaahtoista Juhlamokkaa ja toisessa serviettiin kietaistu
tuore korvapuusti, tuntien epämääräisesti päätyneensä Twin Peaksin
suomalaisversioon.<br /><br />*****<br /><br />Linus tuijotti tylsistyneenä
punatiilistä terveyskeskussairaalaa Audinsa ikkunan läpi, kädet yhä
ratilla. Hänen huomionsa kiinnittyi rollaattorilla hitaasti liikkuvaan
vanhaan naiseen, joka suuntasi kohti terveyskeskussairaalaa, ehkä hänen
ensimmäinen potilaansa? Terveyskeskuksen ovet avautuivat
automaattisesti, ja samalla oven aukaisulla ulos tuli keski-ikäinen
hoitaja kastelemaan punaisia ruukkupelargonioita automaattiovien
molemmin puolin, samalla jutellen vanhan naisen kanssa. Kummallakaan ei
näyttänyt olevan erityisen kiire mihinkään. Linus tunsi hieman
ärtyvänsä, koska jos rollaattori-rouva myöhästyy vastaanotolta, niin se
tarkoittaa sitä, että päivän loputkin vastaanottoajat ovat myöhässä. <em>Maalaiset.</em><br /><br />Matalan
muriseva moottorin ääni keskeytti Linuksen ajatukset, ja hän käänsi
päänsä äänen suuntaan. Musta-tummanharmaa moottoripyörä pysähtyi
terveyskeskuksen pysäköintipaikalle, ja moottoripyörän selästä nousi
sulavasti pitkä, hoikka hahmo tummissa, nahkaisissa ajotakissa ja
-housuissa, mustissa bootseissa. Nahkaiset ajohousut myötäilivät
täydellisesti ajajan kiinteitä pakaroita, kun vasen jalka nousi
moottoripyörän yli ja laskeutui asvaltille. Linus kumartui eteenpäin
autonistuimessaan, puristaen yhä rattia. Eikä voi olla tuijottamatta,
kun häneen selin päin oleva ajaja otti metallinsävyisen tumman
umpikypärän päästään, pörrötti lyhyitä tummia hiuksiaan ja heilautti
kättään yhä keskenään jaaritteleville hoitajalle ja vanhalle naiselle.
Molemmat naiset tervehtivät häntä iloisesti ja vaihtoivat pari sanaa
hänen kanssaan, kunnes seksikäs motoristi katosi henkilökunnan ovesta
sisään. Henkilökunnan ovesta?<br /><br />*****<br /><br />”Meillähän on täällä
aika pieni terveyskeskussairaala. Ei ehkä ihan sitä, mihin olet
Helsingissä tottunut.” Ylilääkäri Kari K. Välimäki kiisi pitkin
terveyskeskuksen pitkää käytävää Linus kannoillaan. Linus oli jo
päätellyt, että ylilääkäri ei ainakaan ole mystinen motoristi, sillä
ylilääkärillä oli päältä ohenevat ja harmaantuvat hiukset, sekä lievästi
ylipainoa.<br /><br />”Joo, ei se mitään. Mä kaipaankin vähän vaihtelua.
Mähän olin keikkalääkärinä ja yksityisellä Helsingissä. Ehkä täällä
pääsee vähän paremmin syventymään potilaiden hoitoon.”<br /><br />Ylilääkäri
pysähtyi yllättäen keskelle käytävää ja työnsi kätensä valkoisen
takkinsa taskuihin, tarkastellen uutta lääkäriään lasiensa ylitse.
”Niin. Meillä on vähän toisenlainen työskentelyrytmi täällä. Toisaalta
lääkäreistä on pulaa täällä Itä-Suomessa, mutta meillä on käytössä
toimivaksi havaittu omalääkäri-omahoitajasysteemi, jolla pystyy suht
tehokkaasti purkamaan jonoja. Tunnetko systeemin?”<br /><br />”Joo. Hoitaja tekee triagen, ohjaa labraan, tekee tarvittavat tutkimukset, ennen kuin ohjaa potilaan lääkärin vastaanotolle.”<br /><br />”Aivan,
aivan.” Linus kuuli oven avautuvan takanaan, ja ylilääkärin huomio
kiinnittyi avautuvasta ovesta tulevaan henkilöön. ”Jaahas, siinähän sinä
oletkin. Tule tervehtimään meidän uutta lääkäriämme, jonka kanssa tulet
työskentelemään.”<br /><br />”Mielelläni.” Kuului matala, pehmeän soinnikas ääni. <em>Missä mä olen kuullut tuon äänen ennen?</em><br /><br />Linus
kääntyi ympäri ja näki ensimmäiseksi mustaa nahkaa, johon ovesta tullut
mies on pukeutunut. Seuraavaksi hän kiinnitti huomiota miehen kypärään,
joka roikkui rennosti käsivarren ja lantion välissä. Mystinen
motoristi.<br /><br />Vasta kun hän nosti katseensa miehen hoikalta vartalolta kasvoihin, hän huomasi myrskynharmaat silmät.<br /><br />*****<br /><br />Linus
istui uuden vastaanottohuoneensa työpöydän ääressä ja kuunteli, kuinka
Valtteri puhui oven takana toiselle sairaanhoitajalle. Keskustelun aihe
meni häneltä kokonaan ohi.<br /><br /><em>Ei voi olla totta.</em><br /><br />Kohta
Valtteri tulisi sisään vastaanottohuoneeseen, heidän pitäisi ottaa
vastaan ensimmäinen potilas ja hänen pitäisi työskennellä Valtterin
kanssa seuraavan vuoden ajan.<br /><br /><em>Mä en pysty. Tai miksen muka pystyisi? Se oli pelkkä suihinotto, eikö niin?</em><br /><br />Linus
kuuli oven kolahtavan kiinni, Valtterin tulevan sisään, ja hän
keskittyi tarpeettoman tiukasti käynnistämään tietokonettaan.<br /><br />”Aikamoinen
yhteensattuma.” Kuului oven pielestä, ja syrjäsilmällä Linus näki,
kuinka Valtteri nojasi ovea vasten, sinisissä hoitajan työvaatteissa,
stetoskooppi niskan ympärillä roikkuen.<br /><br />”Hmm.” Jostain syystä potilastietojärjestelmän käynnistyminen ei ole koskaan ollut näin kiinnostavaa.<br /><br />”Mie
muistelinkin silloin siellä hotellihuoneessa, että meidän uuden
lääkärin nimi oli Linus. Ei kovinkaan yleinen nimi.” Valtteri käveli
reippaasti kohti omaa työpistettään, ja Linus pystyi tuntemaan Valtterin
katseen itsessään. ”Kari mainitsi silloin iltapäivällä, että se
palkkasi Emilian äitiyslomasijaiseksi keikkalääkärin Helsingistä. Ja
kiroili sitä, että sie et tullut kovinkaan halvaksi.” Valtteri istui
naurahtaen omalle tuolilleen.<br /><br />Yhtäkkiä Linus muisti ja mutisi ”Mä luulin, että sä puhuit lehmänpoikasestasi.”<br /><br />”Lehmänpoikasesta?”
Valtteri näytti ällistyneeltä, naurahtaen huvittuneesti. ”Ei miulla ole
lehmiä. Ja se on vasikka. Se lehmänpoikanen, siis.”<br /><br />”Jaa. No, mä en ole eläinlääkäri. Enkä maalta.”<br /><br />”Kyllä
sie vielä opit. Eikä myö olla täällä maalla niin turhantarkkoja, onko
se vasikka vai lehmänpoikanen. Oleellisinta karjanhoidossa on se, ettei
yritä sonnia lypsää.” Valtteri hymyili vastustamattomasti ja avasi
vastaanottohuoneen oven, kutsuen ensimmäisen potilaan sisään.<br /><br />*****<br /><br />”No
perkele, kun se män vesurilla. Mie harvensin sitä itäpuolen mettää.”
Iäkäs mies piteli verta vuotavaa kättään toimenpidepöydällä, värikkäästi
kiroillen. Valtteri puhdisti ja tarkasteli haavaa, joka ei ollut
oikeastaan kovinkaan paha, vaati vain muutaman tikin. Linus sen sijaan
tarkasteli Valtterin työpaidan kaula-aukosta pilkottavia rintakarvoja.<br /><br />Linus
veti steriilit toimenpidehanskat käsiinsä ja nappasi steriililtä
tarjottimelta prilokaiiniipuudutteen. ”Miten tämä tapahtui?”<br /><br />Potilas katsoi häntä hitaasti. <em>Tyypillinen maalainen, voi tsiisus sentään.</em> ”Se män vesurilla.”<br /><br />”Siis miten?” Linus tuijotti potilastaan puudute yhä kädessään.<br /><br />Sivusilmällä Linus huomasi, että Valtteri kirjoitti jotain paperille, jonka hän nosti potilaan pään takana ylös. <em>Vähän niin kuin kirves.</em><br /><br />”Just. Eli viiltohaava kirveellä.” Linus tuikkasi puudutteen potilaan käteen ja odotti, että se alkaisi vaikuttaa.<br /><br />”Mistäs se tohtori on oikein kotoisin, kun ei vesuria tunne?”<br /><br />”Helsingistä.” Linus keskittyi ompelemaan käden haavaa.<br /><br />”Jaa.
No, kyllähän myö siusta täällä mies tehhään. Valtterin vanhemmillakin
sen verran mettää, että eiköhän sieltä harvennushommia löydy siullekin.”<br /><br />”Tuskinpa.”
Linus teki viimeisen ompeleen haavaan ja vilkaisi Valtteria. ”Voi
peittää, anna tetanus-tehoste ja laita haavanhoito-ohjeet mukaan.”<br /><br />*****<br /><br />”Vesuri.” Linus pyöritteli silmiään potilaan lähdettyä haava tikattuna ja peitettynä.<br /><br />”Sillä harvennetaan oksia.” Valtteri korjaili tikkausvälineitä pois.<br /><br />”Ja tehdään miehiä.”<br /><br />”No, myö ollaan Itä-Suomessa. Tiedäthän sie, metsästystä, kalastusta, vesurilla harventamista...”<br /><br />”Just. Mä voin oikein haistaa testosteronin.” Linus veti hanskat käsistään ja nakkasi ne poljinroskikseen, ärtyneenä.<br /><br />”Saanko mie kysyä jotain?” Valtteri ei katsonut häntä, vaan korjaili edelleen tikkausvälineitä pois.<br /><br />Linus istui työtuoliinsa, nojautui taaksepäin ja risti käsivartensa rinnalleen. ”Joo, tietysti.”<br /><br />”Se on henkilökohtainen kysymys.”<br /><br />”Kysy vaan.”<br /><br />”Miksi sie tulit tänne? Täällä aika harvoin näkee keikkalääkäreitä Helsingistä. Tai yleensäkään mistään.”<br /><br />Kysymys,
jota hän ei todellakaan ollut odottanut kuulevansa. Valtteri kääntyi
katsomaan häntä. ”Ei siun tarvitse kertoa, jos sie et halua.”<br /><br />”No, miksi mä en haluaisi kertoa?” Linus tiuski, edelleen ärtyneenä.<br /><br />”En mie tiedä. Ehkä sie iskit jonkun potilaasi vahingossa jossakin baarissa.” Valtteri virnisti.<br /><br />Ajatus
ei edes järkytä häntä. Talvi ja kevät olivat hänen mielessään yhtenä
viinan, yökerhojen ja miesten, monien miesten sekamelskana.
Epätodennäköistä, mutta ei suinkaan mahdotonta, että hän olisi hoidellut
jotakin potilastaan muutenkin kuin lääketieteellisesti.<br /><br />”Mä halusin vain päästä vähäksi aikaa pois.”<br /><br />”Miksi
sä sitten jäit tänne?” Linus tuijotti vastaanottohuoneen ikkunasta
ulos, yrittäen kirjata päivän viimeisen potilaan epikriisitietoja.<br /><br />Valtteri näytti yllättyneeltä. ”Mitä sie tarkoitat?”<br /><br />Linus
kääntyi häneen päin. ”Siis miksi sä jäit tänne? Tai mä siis tarkoitan
sitä, kun todella moni muuttaa pois pikkupaikkakunnalta isompiin
kaupunkeihin. Ja luulisi, että homoilla olisi vielä vaikeampaa
tällaisessa käpy- siis pikkukylässä.”<br /><br />”No, mie olen täältä
kotoisin. Täällä on miun vanhemmat, kaksoissisko ja veli ja niiden
lapset. Mie olin valmistumisen jälkeen Joensuussa töissä, mutta kun
täällä aukeni virka, niin mie hain sitä. Ja miehän asun meidän vanhassa
lapsuudenkodissa, siskolla ja veljellä on muksuja, niin ei heillä ole
aikaa kunnostaa ja pitää yllä vanhaa taloa, niillä on uudet talot ilman
remonttihuolia. Ja kun vanhemmat muuttivat kirkolle kerrostaloon, kun
saivat tarpeekseen pihatöistä ja talonkunnostuksesta, niin mie otin
sitten sydämen asiaksi pitää taloa pystyssä.”<br /><br />”Niin, mutta... entäs...” Linus elehti epämääräisesti kädellään.<br /><br />”Mikä?” Valtteri ei näytä tajuavan Linuksen vihjettä.<br /><br />”Miten täällä voi homo asua?”<br /><br />Valtteri
pyöritteli stetoskooppiaan käsissään. ”Ihan hyvin. Mie käyn välillä
tuulettumassa Joensuun yöelämässä ja isken hyvännäköisiä lääkäreitä.”<br /><br />”Ha ha.” Linus sulki tietokonettaan. ”Sitä paitsi, mä iskin sut.”<br /><br />”Okei,
myönnetään.” Valtteri virnisti. ”Mutta täällä asuminen? Useimmat
tietävät ja hyväksyvät asian. Tietysti on sitten niitä, jotka eivät voi
edes sietää ajatusta.”<br /><br />Linus taas ei voinut sietää ajatusta
viettää vuosi, ei vaan 11 kuukautta, yhden viikon, kaksi päivää, puoli
tuntia ja luoja ties miten monta sekuntia tässä käpykylässä.<br /><br />*****<br /><br /><em>Voi helvetin helvetti.</em><br /><br />Linus yritti vielä kerran kääntää autonavainta virtalukossa, mutta auto ei vain suostunut käynnistymään.<br /><br />”Vittu.” Hän läimäytti turhautuneena rattia.<br /><br />Linus
kuuli moottoripyörän, ennen kuin hän näki sen. Matala murina lähestyi
hänen autoaan, ja kohta Valtterin tumma moottoripyörä rullasi hänen
näkökenttäänsä.<br /><br />Valtteri avasi kypäränsä visiirin, laski molemmat jalat parkkipaikan asvaltille. ”Eikö käynnisty?”<br /><br />”Terävä huomio. ” Linus mutisi.<br /><br />”Mitä?
Sori, mie en kuullut.” Valtteri heilautti toisen jalkansa
moottoripyöränsä selästä, nojasi sitten käsillään Linuksen auton
avoimeen ikkunaan. ”Miulla on varakypärä mukana. Jos sie haluat kyydin
kotiin. Voit soittaa sitten hinauksen.”<br /><br />Linus nielaisi, vilkaisi moottoripyörää epävarmana. Hän ei ollut koskaan ollut moottoripyörän kyydissä.<br /><br />”Ööhm. Okei, kai?”<br /><br />Valtteri
otti kypärän laukusta, virnistäen hänelle. Valtteri astui lähemmäksi
nostaen kypärää ja laittoi sen Linuksen päähän, kiristi hihnan kunnolla
Linuksen leuan alle. Linus ei tiennyt, miten päin olisi. Ajatus
moottoripyörän kyydissä olemisesta hermostutti häntä. Hän oli varma,
että jännitys näkyy hänen kasvoiltaan, kun Valtteri tarttui häntä
kädestä. ”Hei, oletko sie kunnossa?”<br /><br />Linus nyökkäsi hitaasti,
katsellen Valtterin kypärän ympäröimiä kasvoja. Valtteri hymyili
jälleen, rauhoittavasti, ja laski visiirin alas Linuksen kypärästä.
Sitten hän heilautti jalkansa moottoripyörän yli, asettui istumaan
ajajan paikalle. ”Hyppää kyytiin. Ja pidä tiukasti kiinni.”<br /><br />Linuksen
sydän hakkasi, hän kiipesi pyörän selkään Valtterin taakse, asetti
molemmat jalkansa pienille jalkatuille ja nojautui eteenpäin, kietoi
kätensä Valtterin vyötärön ympärille ja tarttui tiukasti Valtterin
nahkaisen ajotakkiin.<br /><br />Valtteri polkaisi pyörän käyntiin, ohjasi sen pois parkkipaikalta ja suuntasi kohti Linuksen kotia.<br /><br />Hänen
sydämensä hakkasi yhä vimmatusti, koko vartalo sykki, kädet tiukasti
Valtterin vyötäröllä. He eivät voineet jutella matkan aikana, mutta
pyörän matala ääni, tuuli ja pikkukylän hiljainen liikenne olivat
tarpeeksi. Sen sijaan, Linus nautti Valtterista itseään vasten ja pyörän
hurinasta allaan, matalasta värinästä jalkojensa välissä, joka ei
ainakaan millään lailla vähentänyt hänen alkavaa kovenemistaan.<br /><br />Valtteri hiljensi moottoripyöränsä vauhtia, kun he saapuivat Linuksen rivitalokolmion pihalle lähellä kylän keskustaa.<br /><br />”No niin, perillä ollaan.” Valtteri otti kypärän pois päästään, pörrötti tummia hiuksiaan. ”Ei kai ollut ihan kauheaa?”<br /><br />”Ei.
Ihan kivaa oikeastaan.” Linus otti kypärän päästään ja ojensi sen
takaisin Valtterille. ”Itse asiassa se oli tosi kivaa. Arvaa, mikä olisi
vielä kivempaa?”<br /><br />”No, mik-” Valtteri ei ehdi muuta sanoakaan, kun Linus oli hänen kimpussaan, painoi suunsa voimakkaasti Valtterin huulille.<br /><br /><em>Mmmm. Täydellistä.</em>
Valtterin iltapäiväsänki pisteli Linuksen leukaa, kun hän liikutti
suutaan Valtterin huulilla, työnsi kielensä sisään ja tunsi, kuinka
Valtterin kieli kosketti hänen omaansa. Linus kietoi kätensä Valtterin
niskaan, hyväili kypärän latistamia hiuksia. Valtteri päästeli matalia
kurkkuääniä, ja Linus tunsi, kuinka Valtterin kädet kietoutuivat hänen
vyötärölleen. Linus painoi lantionsa Valtterin lantiota vasten ja <em>mä arvasin...</em><br /><br />Linus
kuljetti kättään alaspäin, yhä suudellen nälkäisesti Valtteria, joka
siirsi suudelmansa Linuksen kaulalle. Linus kuljetti kättään pitkin
nahan peittämää käsivartta, pitkin kylkeä, pitkin lantiota, kunnes vei
kätensä Valtterin haaroihin ja puristi kovaa kalua nahkaisten
ajohousujen läpi.<br /><br />Valtteri säpsähti.<br /><br />”Mennään sisälle, jooko?” Linus kuiskasi Valtterin korvaan, näykkien korvanlehteä ja puristellen kovaa kalua housujen läpi.<br /><br />”En mie oikein tiedä.”<br /><br />”No, mä tiedän. Mennään sisälle ja panet mua.”<br /><br />Valtteri vetäytyi täysin pois, puristi sormillaan nenänvarttaan.<br /><br />”Linus...”<br /><br />”Niin?” <em>Sä et vittu anna mulle pakkeja.</em><br /><br />”Ei sillä, ettenkö mie haluaisi, mutta mie olen aina ollut parisuhteessa, kun..."<br /><br />”Sä olet pannut jotain, vai?”<br /><br />”Joo,” Valtteri pudisti päätään ja siirtyi lähemmäs moottoripyöräänsä. ”Onko siun ihan pakko sanoa sitä panemiseksi?”<br /><br />”Aha,
no anteeksi. Mä en tajunnut, että sä oot jotenkin yliherkkä tässä
asiassa.” Linus kääntyi kohti asuntoaan, turhautuneena, kiihottuneena.<br /><br />”Linus...”<br /><br />Mutta Linus paukautti ulko-ovensa kiinni. Pihalta kuului, kuinka moottoripyörä käynnistyi.</div>
Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-10473570516299011822011-10-11T21:01:00.001+03:002017-10-11T18:23:59.507+03:00Sairaalan syke, osa 1<style type="text/css">
p { margin-bottom: 0.21cm; }
</style> <br />
<strong>Talvella</strong><br /><br /><br />Huohotus ja voihkinta kuuluivat eteiseen asti.<br /><br />Linus
painoi ulko-oven kiinni ja hymähti makuuhuoneesta kuuluville äänille.
Hän laski ostoskassit eteisen lattialle ja alkoi availla housujaan,
hymyillen. Ei ollut parempaa tapaa aloittaa viikonloppu kuin villi seksi
poikaystävän kanssa, joka ilmeisesti oli jo aloittanut yksin.<br /><br />”Matias?” Linus kurkkasi makuuhuoneen oven raosta.<br /><br />Paitsi, että Matias ei ollut yksin.<br /><br />*****<br /><br />Linus
istuu miestenvessan pöntöllä aamuyöllä, housut nilkoissa, etäinen
teknobiitti soi taustalla, mahassa kiertää illan aikana juodut drinkit,
jonkun miehen pää liikkuu edestakaisin hänen jalkovälissään, imien hänen
kaluaan humalaisen huolimattomasti. Ja suolaisentahmeasta mausta ja
hämäristä muistikuvista päätellen, hän on tehnyt samoin.<br /><br />Tosin hänellä ei ole mitään muistikuvaa keneltä hän on ottanut suihin.<br /><br /><br /><strong>Keväällä</strong><br /><br /><br />Linus
tuijotti itseään hotellihuoneen kylpyhuoneen peilistä, tarkasteli
ulkonäköään. Vehnänvaaleat hiukset oli leikattu täydellisesti, suortuvat
oli jätetty tarkoituksella hieman liian pitkiksi luomaan harkitusti
ylikasvaneiden hiusten tyyliä, ja hiukset valahtelivat jatkuvasti hänen
kirkkaansinisille silmilleen, pulisongit oli siistitty millintarkasti
hänen korvanlehtensä korkeudelle. Eilinen parturikäynti maksoi lähemmäs
satasen, mutta Linus ei uskonut saavansa pitkään yhtä hyvää
parturipalvelua. Ainakaan täällä jumalan selän takana, kaukana
sivistyksestä, kaukana kaikesta.<br /><br /><em>Miten helvetissä mä päädyin tänne?</em><br /><br />Linus
huokaisi ja napitti tummansinisen vartaloa myötäilevän paidan kiinni,
jätti pari ylintä nappia auki, jätti paidanhelmat lantiolta matalien
tummansinisten farkkujensa päälle ja kiinnitti mustan vyönsä ison
soljen, joka vilahteli strategisesti hänen liikkuessaan. Linus pyörähti
ympäri kylpyhuoneen suuren peilin edessä, farkut korostivat
täydellisesti etumusta ja takamusta. Vielä viimeinen silaus, Hugo Bossia
vasta-ajellulle leualle, ja hän oli valmis lähtemään.<br /><br />Ja hän tiesi tasan tarkkaan, mitä halusi.<br /><br />*****<br /><br />Linus
huomasi pian, että Joensuu ei ole varsinainen homomekka. Pikainen
selvitys iPhonella paljasti, että kaupungissa ei ollut varsinaisesti
yhtään homobaaria, vaan satunnaisesti järjestettäviä paikallisen
homoyhdistyksen illanviettoja. Joita ei tietenkään ollut tänään. <em>Miten mä kestän täällä? Ja se paikka, mihin mä kesällä lähden. Ei jumalauta.</em><br /><br />Linus katseli turhautuneena ympärilleen hotellin aulassa ja suuntasi kohti vastaanottoa.<br /><br />”Hei, osaisitko sä suositella jotain baaria?” Hän kysyi vastaanoton nuorelta mieheltä.<br /><br />”Totta
kai. Meillä on täällä hotellilla Joensuun paras menomesta. Yökerhosta
löytyy kolme erillistä musiikkipuolta, esimerkiksi karaoke. Ja tänään on
live-musiikkiakin tarjolla.”<br /><br />”Kuka täällä esiintyy?” Linus tunsi lievää innostusta, kunnes...<br /><br />”Frederik. Taatusti hyvä meno koko illan.”<br /><br /><em>Joo, niin varmaan.</em><br /><br />”Okei,
kiitti.” Linus maleksi vastentahtoisesti kohti hotellin yökerhoa,
päätti ottaa pari drinkkiä ja painua huoneeseensa nukkumaan.<br /><br />Hänen
suunnitelmansa menivät kuitenkin kokonaan uusiksi, kun hän nojasi
kyynärpäillään baaritiskiin ja otti huikan tilaamastaan gin &
tonicista. Jäisen hapan maku täytti hänen suunsa, ja hän vilkaisi
läheisessä pöydässä istuvaa iloisen äänekästä kuuden hengen seuruetta.
Hän oli viemässä lasiaan uudelleen huulilleen, kun hän huomasi, että
seurueen ainoa miesjäsen tuijotti häntä. Eikä se tuijotus ollut 'häivy
täältä, hintti' -osastoa, vaan kiinnostunutta tuijotusta, aivan kuin hän
ei uskoisi silmiään nähdessään Linuksen kaltaisen nuoren miehen
seisovan joensuulaisen hotellin baarissa. Linus oli siitä varma, kun hän
vastasi tuijotukseen ja hymyili hieman, ja mies hymyili ujosti takaisin
ja käänsi katseensa pois huomattuaan jääneensä kiinni. Ja Linus oli
varma, että mies punasteli hieman. <em>Voi, miten söpöä. Maalaispoika ei
taida ihan tietää, miten edetään. No, ei se mitään. Mä kyllä tiedän.
Kohta et nimittäin usko onneasi.</em><br /><br />Linus seisoskeli hetken
aikaa baaritiskillä tuijotellen, mutta maalaispoika ei vain näyttänyt
tajuavan vihjettä, eikä tule baaritiskille Linuksen viereen, ei jätä
ympärillään olevaa naislaumaa. Linus käytti hetkisen aikaa maalaispojan
ihailemiseen. Leveät hartiat, vaatteet, joille nyrpisteltäisiin
Helsingin homoklubeissa kätkivät alleen hoikan, mutta lihaksikkaan
oloisen vartalon, tummat lyhyet hiukset, komeat, mutta jollakin tapaa
poikamaiset kasvonpiirteet. Linus arveli maalaispojan olevan suurin
piirtein hänen ikäisensä.<br /><br />Linus seurasi huvittuneena, miten
seurueen naiset suuntasivat kohti esiintymislavaa – todennäköisesti
heittelemään pikkuhousujaan lavalle. <em>Näky, jota mä en todellakaan halua olla todistamassa</em>. Pari naista yritti houkutella maalaispoikaa mukaan, mutta hän pudisti nauraen päätään, jääden istumaan yksin pöytään.<br /><br /><em>Vihdoinkin.</em><br /><br />Linus kaatoi loput g&t:stä kurkkuunsa ja käveli hitaasti kohti maalaispojan pöytää. <em>Sulla ei, maalaispoika, ole mitään mahdollisuuksia. Sä olet mun tänä iltana.</em><br /><br />”Moi.”
Linus hivuttautui maalaispojan vieressä olevaan tuoliin ja hymyili
hieman. ”Sulla kävi hyvä tuuri.” Läheltä katsottuna maalaispoika oli
oikeastaan aika herkkupala. Typerän näköinen t-paita korosti sopivan
lihaksikkaita käsivarsia ja rintaa, farkut korostivat pitkiä jalkoja.<br />Maalaispoika risti kätensä rinnalleen ja naurahti, kohottaen toista kulmakarvaansa. ”Miten niin?”<br /><br />Linus
vei huulensa maalaispojan korvanjuureen, piti huolen, että hän tunsi
Linuksen kuuman hengityksen korvanlehdellään, sipaisten todella
hienoisesti huulillaan korvannipukkaa, aivan kuin vahingossa. ”Mua ei
kiinnosta Frederik tänä iltana.”<br /><br />”Mikäs siuta sitten kiinnostaa?”<br /><br /><em>Aarrhhgg.</em>
Itäsuomalainen murre saa Linuksen korvat vuotamaan verta ja pään
kipeäksi, mutta maalaispojalla oli pehmeä ja matalan soinnikas ääni,
joten ehkä Linus kestää yhden yön. Etenkin, kun hänen aikomuksenaan on
työntää maalaispojan suuhun jotain, mikä suurimmalta osin estää
puhumisen joksikin aikaa. Ja sen jälkeen maalaispoika saa työntää
jotakin hänen suuhunsa, eikä Linus usko maalaispojan kykenevän henkevään
keskusteluun silloinkaan.<br /><br />”Sä. Mun hotellihuoneessa. Nyt heti.”<br /><br />Maalaispoika
oli juuri ottamassa huikkaa viskistään, kun hänen ilmeensä muuttui
liioittelematta ällistyneeksi, ja hän nielaisi liian nopeasti
kullanruskean nesteen ja yski polttavaa tunnetta kurkussaan.<br /><br />”Sie et pahemmin aikaa tuhlaa.” Maalaispoika onnistui sanomaan yskimisensä välissä.<br /><br />Linus
hivuttautui hieman lähemmäksi, painaen reitensä maalaispojan reiteen
kiinni. ”Mä en vain jaksa pelata mitään pelejä. Toki mä voisin tarjota
sulle uuden viskin, kun sä näytit nielevän edellisen vähän liian
hätäisesti. Tai mä voisin pyytää sua tanssimaan, tosin se voisi herättää
hieman huomiota noiden Titanicin tahdissa heiluvien heteroiden
parissa.” Linus nuolaisi huuliaan ja huomasi maalaispojan tuijottavan
hänen kielensä liikkeitä. ”Plus mä en usko, että sä löydät toista homoa
tästä baarista. Mulla on kiva hotellihuone, baarikaappi käytettävissä.
Mitäs sanot?” <em>Parempaa tarjousta tuskin tulet tänään saamaan.</em><br /><br />Maalaispoika pyöritteli jääkuutioita tyhjässä viskilasissaan, pohti selvästi Linuksen ehdotusta.<br /><br />”Mie
en yleensä tee tällaista.” Linuksen ei muuta tarvinnut kuullakaan, kun
hän nappasi maalaispoikaa ranteesta kiinni ja alkoi raahata häntä kohti
hissejä.<br /><br />”Älä huoli. Mä kyllä teen.” Linus virnisti, kun hissin ovet avautuivat.<br /><br />*****<br /><br />Linus
nojasi hotellihuoneensa seinään, kun maalaispoika käveli hänen
hotellihuoneessaan, tarkemmin sanottuna sviitissään, ihastellen
huonetta.<br /><br />”Siulla on tosiaan kiva huone. Mie en ole ennen sviitissä ollutkaan.”<br /><br /><br /><em>Yllättävää.</em> Mutta paskanjauhanta saa nyt loppua, sillä hän ei ollut raahannut maalaispoikaa tänne juttelemaan mukavia.<br /><br />”Joo, mä tein tänään hyvän työsopparin, joten ajattelin vähän palkita itseäni.” <em>Ja sä olet palkinto kanssa</em>.
Linus alkoi availla vyönsä solkea, toivoen että maalaispoika tajuaisi
vihjeen, lopettaisi jaarittelun ja hankkiutuisi eroon vaatteistaan.
Linus oli jo puolittain kovana, haluasi vain tunkea kalunsa maalaispojan
suuhun.<br /><br />Linus oli niin keskittynyt vyönsä avaamiseen, että hän
ei heti tajunnut, mitä tapahtuu. Mutta yhtäkkiä maalaispoika olikin
hänen edessään, pidempänä ja lihaksikkaampana kuin hän ja teki jotain
täysin odottamatonta. Hänen päänsä oli yhtäkkiä maalaispojan kämmenien
välissä, maalaispojan peukalot hieroivat kevyesti hänen poskipäitään,
pidellen varovaisesti ja hellästi kiinni. Maalaispoika tuijotti häntä
silmiin, ja ensimmäisen kerran Linus huomasi harmaat silmät, kuin
myrskytaivaan väriset.<br /><br />”Mie huomasin siut heti, kun sie saavuit
baariin.” Peukalot hyväilivät edelleen hänen poskipäitään. ”Sie olet
niin... mie en tiedä, voiko miehestä sanoa kaunis, mutta sie olet.”
Sitten maalaispoika kumartui hieman alaspäin ja suuteli häntä. Ei
suulle, vaan otsalle. Kulmakarvoille. Nenänpäähän. Ja ennen kuin Linus
ehti protestoimaan yllättävää käännettä, maalaispoika suuteli häntä
hellästi ja varovaisesti suulle, maistuen viskille ja minttupastillille.
Lievästi hämmästyneenä Linus tajusi kietovansa kätensä maalaispojan
harteille ja uppoutuvansa suudelmaan. Hän ei muistanut, koska häntä
olisi viimeksi suudeltu tällä tavalla, yleensä tässä vaiheessa
jompikumpi olisi jo polvillaan toisen edessä, muna suussa.<br /><br />Maalaispoika vetäytyi hieman poispäin, katsellen intensiivisesti. ”Mikä siun nimi on?”<br /><br /><em>Mitä vittua sä sillä nimellä teet? Ala imeä..</em>. Mutta töykeät sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa. ”Linus.”<br /><br />”Linus? Hassua, meidän uusi – ”<br /><br />Linusta ei kiinnostanut kuulla, miten maalaispojan uudella lehmänpoikasella on sama nimi kuin hänellä. ”Mikä sun nimi on?”<br /><br />”Valtteri.”
Ja Linus tunsi, miten hänet vedettiin jälleen uuteen suudelmaan, ja
tällä kertaa hän tunsi Valtterin kielen työntyvän suuhunsa,
kiusoittelevan hänen kieltään. Hän tarttui Valtterin harteisiin jälleen,
kuljettaen kämmeniään pitkin käsivarsia ja taas hartioille, tunsi
kuuman ihon t-paidan läpi kämmeniensä alla, ja jos Valtteri nyt
päästäisi hänestä irti, hänen polvensa pettäisivät. Liian intiimiä,
liian hellää, liian... jotain. Linus ei halunnut edes ajatella mitä.<br /><br />Linus
ei edes tajunnut, että Valtteri oli lopettanut suutelemisen, hieroi
nenäänsä hänen kaulaansa ja näykki kevyesti, kädet liikkuen Linuksen
selässä. ”Sie tuoksut tosi hyvälle.” Valtteri tuoksui itsekin aika
uskomattomalle. Mutta se tuoksu ei ollut tullut after shave -pullosta.
Kuin puhdas pyykki, saippuainen tuoksu.<br /><br />Linus tunsi, miten Valtterin kädet siirtyivät hänen paidalleen, alkoivat availla nappeja. ”Voinko mie?”<br /><br />”Joo, joo.” Linus änkytti. <em>Mitä
helvettiä? Ei tämän näin pitänyt mennä. Maalaispojan pitäisi olla
ihmeissään siitä, että saa mut sänkyynsä. Tai hotellin sänkyyn. Ihan
miten vain.</em><br /><br />Valtterin sormet avasivat Linuksen paidan, ja
kädet livahtivat hänen paitansa sisään, kulkivat pitkin hänen rintaansa,
vatsaansa ja kylkiään. Siinä vaiheessa, kun Valtterin peukalot
pyyhkäisivät hänen kovien nänniensä yli, Linus vapisi jo, iho
kananlihalla. Eikä Linus osannut täysin tajua miksi. Valtteri kumartui
hieman päätään ja otti toisen nännin suuhunsa, välillä imien, välillä
näykkien hampaillaan, välillä nuollen, mikä sai nautinnon kulkemaan
Linuksen vartalon läpi, asettumaan hänen jalkojen väliin. Linus oli jo
tuskallisen kovana, hänen kalunsa pingottuneena farkkuja vasten.
Valtteri päästi viimeinkin irti hänen nännistään. Maalaispojalla oli
taitava suu. Ja sitä suuta voisi käyttää muuallakin. Linus ravisti
itseään henkisesti. Nyt oli aika ottaa tilanne haltuunsa. Häntä ei
mikään maalaispoika vie miten haluaa.<br /><br />Linus repi Valtterin paidan
pois. ”Mä haluan -” Ajatus katkesi saman tien, koska... Valtteri oli
lihaksikas, mutta eri tavalla kuin mihin Linus oli tottunut. Hänen
aikaisemmat yhden yön juttunsa olivat olleet kyllä hyväkroppaisia, mutta
ne lihakset oli hankittu kuntosalilla personal trainerin ohjauksessa ja
rusketus suihkurusketuksesta. Valtteri oli todennäköisesti hankkinut
lihaksensa fyysisellä työllä, ehkä maatilalla, iho oli terveen värinen,
kuin rusketus olisi haalistunut edellisestä kesästä. Valtterin rinnalla
oli tummia rintakarvoja, navasta lähtee karvoitusta alaspäin. Linus
sormeili rintakehän karvoja ja kuljetti sitten sormeaan pitkin navan
karvoitusta alaspäin, kunnes hänen sormensa osui farkkujen vyötäröön.<br /><br />”Mitä sie haluat?” Valtteri hengitti raskaasti, vei käsiään kohti Linuksen pakaroita ja puristi kevyesti.<br /><br />”Suihinoton.”
Linus työnsi Valtteria kohti valtavan kokoista parisänkyä. Valtteri
peruutti hymyillen, availlen farkkujansa samalla. Linus hankkiutui eroon
omista farkuistaan ja hämmensi vihdoinkin Valtterin, sillä Linuksella
ei ole alushousuja.<br /><br />”Sie olet todellakin kaunis.” Valtteri tuijotti Linusta, kovana sojottavaa kalua. ”Anteeksi, että mie toistelen tätä, mutta -”<br /><br />Linus
ei halunnut enää tuhlata aikaa. Hän veti Valtterin farkut kokonaan
pois, melkein repesi nauruun Valtterin Viivi ja Wagner -alushousuille,
jotka tosin pullottivat varsin mukavasti. Linus veti alushousutkin pois
ja huomasi, ettei sisällössäkään ollut mitään valittamista. Pitkä ja
melko paksu, kova kalu, tummanruskean häpykarvoituksen ympäröimänä. <em>Tsiisus. Mitä maalaiset oikein syöttävät lapsilleen, että niistä kasvaa tällaisia?</em><br /><br />Valtteri
yritti vetää hänet vierelleen sängyssä, kurotti kohti hänen huuliaan,
mutta Linus vetäytyi pois. Valtteri näytti hämmentyneeltä, mutta Linus
ei halunnut enää mitään niin intiimiä.<br /><br />Sen sijaan Linus asettui
toiselle kyljelleen, nojasi toiseen kyynärpäähänsä ja nosti toisen
jalkansa koukkuun, viittoili Valtteria asettumaan samalla tavalla
69-asentoon.<br /><br />Linus odotti, että Valtteri alkaisi heti imeä häntä,
mutta sen sijaan Valtteri suuteli hänen sisäreisiään, kuljetti kieltään
nivustaipeessa ja kireillä pusseilla, välillä otti suuhunsa toisen
pussin ja imi kevyesti. Linus työnteli kevyesti lanteillaan, hengitti
raskaasti ja hieroi toisella kädellään ylös alas Valtterin kovaa kalua.
Hän teki terävän liikkeen lanteillaan, ja hänen kalunsa osui Valtterin
huuliin. Valtteri näytti viimeinkin tajuavan vihjeen ja alkoi nuolla
tyvestä kohti kärkeä, kostutti syljellään huolellisesti koko kalun.
Linus voihki hiljaa, kun kuuma ja kostea kieli liikkui hitaasti pitkin
hänen pakottavaa kaluaan. Linus vei suunsa Valtterin kalulle, pyöritti
kieltään herkällä terskalla ja etenkin pienessä vaossa, imaisi kärjen
suuhunsa ja alkoi liikuttaa päättään ylös alas pitkin Valtterin vartta.
Valtteri keskeytti hetkeksi oman kielensä ja suunsa liikkeet, kuljetti
kättään kevyesti pitkin Linuksen kalua, hieroi peukalollaan märkää
terskaa, katseli kuinka hänen oma kalunsa upposi Linuksen suuhun,
päästäen välillä nautinnollisia ääniä syvällä rinnassaan. Linus
keskittyi täysin Valtterin kalun imemiseen ja päästi tukahtuneen,
kiihottuneen äännähdyksen, kun Valtterin suu ympäröi hänen kalunsa ja
alkoi liikkua rytmikkäästi ylös alas ylös alas. Linus uppoutui
nautintoon, liikutti lanteitaan, huohotti äänekkäästi, ja hän tunsi enää
vain kielen värinää, kosteita huulia, imua, nuolemista, käden liikettä.
Hän ei pystynyt enää imemään Valtterin kalua, ei pystynyt tekemään tai
ajattelemaan mitään muuta kuin kasvavaa painetta, joka lopulta räjähti
lähes väkivaltaisesti, lähetti hänen kuumat spermansa Valtterin suuhun.<br /><br />Linus
avasi silmänsä ja tuijotti hotellihuoneensa kattoon. Valtteri nuoli
edelleen puhtaaksi hänen löystyvää kaluaan, ja Linus tunsi edelleen
hienoisia jälkiväristyksiä.<br /><br />Valtteri siirtyi ylöspäin hänen
vartalollaan, suudellen vatsalihaksia, napaa, kuljettaen kieltään
rintalihasten välistä kohti hänen kaulaansa, suukotellen leukapieliä,
hieroen vielä kovaa kaluaan Linuksen lantiota vasten. Linus ei tiennyt,
miten suhtautua hellyydenosoituksiin, joita Valtteri suorastaan tuhlasi
häneen.<br /><br />”Tykkäsitkö sie siitä?” Matala ääni kuului hänen korvansa juuresta, ja hän tunsi, kuinka hänen korvannipukkaansa näykitään.<br /><br />”Ööö. Joo, ihan hyvä.”<br /><br />Valtteri naurahti matalasti. ”No, kiitti. Rehellinen palaute on aina parasta.”<br /><br />Linus
ei vastannut mitään, vaan pyöräytti heidät ympäri ja asettui Valtterin
levitettyjen jalkojen väliin, otti kalun heti suuhunsa ja alkoi imeä –
kunnolla. Valtteri parahti yllättävästä nautinnosta, ja Linus tunsi
Valtterin kädet hiuksillaan. Hellinä, silitellen hänen hiuksiaan. Kädet
eivät puristaneet, eivät painaneet hänen päätään alaspäin. Hellästi,
niin hellästi, että Linus ei tahtonut kestää sitä. Hän nopeutti päänsä
liikettä, tunsi kuinka Valtterin kalu liikkui edestakaisin hänen
suussaan, osuen välillä hänen kurkkunsa takaosaan, rullasi kevyesti
käsillään kiveksiä. Valtterin hengitys tiheni, lantio liikkui ylös alas
ja kun kädet puristivat juuri sopivasti hänen hiussuortuviaan, Valtteri
laukesi matalasti voihkaisten hänen suuhunsa, paksua ja
suolaisenkarvaista nestettä valui hänen kurkkuunsa. Linus jatkoi
imemistä, kunnes hän tunsi, kuinka Valtteri työnsi häntä kevyesti irti.<br /><br />”Tykkäsitkö sä siitä?” Linus kuljetti sormiaan vaaleiden, hieman hikisten suortuviensa läpi.<br /><br />”Ihan
hyvähän se oli.” Valtterin myrskynsinisissä silmissä näkyi naurua, joka
vähitellen alkoi näkyä hänen kasvoillaan myös. ”Ei vaan, mie tykkäsin -
tosi paljon.”<br /><br />Valtteri kumartui suutelemaan häntä, yritti vetää
hänet syliinsä, mutta Linus ei sallinut kumpaakaan, hän vetäytyi jälleen
pois. Valtteri näytti tajuavan vihjeen ja vetäytyi sängyn toiseen
reunaan, nojasi kämmeneensä, veltto kalu leväten reiden päällä.<br /><br />”Oletko sie työmatkalla täällä?”<br /><br />”Tavallaan.” <em>Kohta se pyytää puhelinnumeroa. Helvetti.</em><br /><br />”Kun sie mainitsit, että sie sait uuden työpaikan, niin mie ajattelin, että...” Valtteri katsoi häntä toiveikkaana.<br /><br />”Joo, mutta en täältä.” <em>No, en Joensuusta ainakaan</em>. ”Mulla on hei aamulla aikainen herätys.” <em>Joten lähde kiitämään.</em><br /><br />Valtteri
nielaisi vaivalloisesti ja nyökkäsi hieman, nousi sängystä ja alkoi
pukea päälleen, vilkuillen väliä Linusta, joka ei suostu katsomaan
häntä.<br /><br />”Teinkö mie jotain väärin? Niin kuin mie sanoin, niin mie
en yleensä tee tällaista. Tai oikeastaan koskaan.” Valtteri veti
farkkujensa vetoketjua kiinni.<br /><br />Linus huokasi. ”Et. Mutta näin ne yhden yön jutut toimii. Sori, jos odotit jotain enempää.”<br /><br />”Joo,
en mie...” Valtteri takelteli, siirtyen kohti hotellihuoneen ovea. ”No,
hyvää yötä. Ja toivottavasti uusi työpaikka on mielenkiintoinen.”<br /><br />”Hhmm. Öitä.” Ovi sulkeutui hiljaa Valtterin takana.<br /><br />Linus
käpertyi lämpimän peiton alle, hakeutui kohtaan, jossa tuntui yhä
Valtterin vartalon lämpö. Ja hänen puhtaan saippuainen tuoksunsa.<br /><br />*****<br /><br />”Tuleeko sulta jo? Ootko sä jo lähellä?” Mies hänen takanaan huohottaa.<br /><br />”Joo,
kohta.” Laukeaminen ei yleensä kestä hänellä näin kauan. Linus vetelee
esinahkaansa edestakaisin kalullaan, ja mies, jonka nimeä hän ei muista,
<em>kysyinkö mä edes sitä?</em>, työntyy häneen takaapäin, pitelee kiinni hänen lanteistaan.<br /><br />”Ai vittu, sä olet niin tiukka! Multa tulee kohta!”<br /><br /><em>Tuleeko sulta jo... ootko sä jo lähellä... sä olet niin tiukka... multa tulee kohta...</em><br /><br /><em>Sie olet kaunis... sie tuoksut hyvälle... mie en tiedä, voiko miehestä sanoa kaunis... tykkäsitkö sie siitä...</em><br /><br />Ei
varmaankaan ole kohteliasta ajatella jotain muuta miestä, kun hänen
sängyssään on toinen mies. Mutta Linus ei pysty pitämään ajatuksiaan
kurissa. Hän sulkee silmänsä ja näkee edessään nauravaiset
myrskyntaivaan väriset silmät. Jotka katsoivat syvälle hänen silmiinsä.
Liian syvälle. Linus tajuaa hämärästi, että mies hänen takanaan laukeaa.
Ja kun hän muistelee lyhyttä kohtaamista eräässä hotellihuoneessa, hän
tuntee viimeinkin orgasminsa lähenevän ja laukeaa sängynpeitteelle.<br /><br />”Olepa hyvä vain.” Mies sanoo omahyväisesti, vetäytyy hänestä ulos, läimäyttää hänen pakaraansa ja heittää kondomin yöpöydälle.<br /><br />Linus pyörittelee silmiään. <em>Sulla ei ikävä kyllä juurikaan ollut mitään tekemistä mun laukeamiseni kanssa.</em>Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-88361407434170015582011-04-06T00:58:00.023+03:002011-04-12T12:49:19.834+03:00Liukkaalla jäällä 2/2<style type="text/css">
p { margin-bottom: 0.21cm; }
</style><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi3PMRMtysV0UIVSwKG8IctBtqzWJMh54eC6YXEFk68zKRFs3rD6qg6w1hyphenhyphenfI6-OLvOEOnW7LB44UTznKjsmdkF2LkNQ1HxkqW94y_z96CfLA-oDB4s98-R534bywkOrIbIN-QYgryDtIb/s1600/1016652_f260.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi3PMRMtysV0UIVSwKG8IctBtqzWJMh54eC6YXEFk68zKRFs3rD6qg6w1hyphenhyphenfI6-OLvOEOnW7LB44UTznKjsmdkF2LkNQ1HxkqW94y_z96CfLA-oDB4s98-R534bywkOrIbIN-QYgryDtIb/s320/1016652_f260.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niklas</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-vAvzIY3tNPCfvJQHIL7q8cJ4BCR8QGDYt4RRbKYIam3xCZIAABiPSp-Q7JWe1iV6C7h6lsCbEbKC5JqYs8CBIvRFbWRrDpKwI956zOdiLMlNopI61sMmMs8FBihEZR-aD0vL2PrnXTeY/s1600/x3xkv1u1l1fzl1fv.2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-vAvzIY3tNPCfvJQHIL7q8cJ4BCR8QGDYt4RRbKYIam3xCZIAABiPSp-Q7JWe1iV6C7h6lsCbEbKC5JqYs8CBIvRFbWRrDpKwI956zOdiLMlNopI61sMmMs8FBihEZR-aD0vL2PrnXTeY/s320/x3xkv1u1l1fzl1fv.2.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leevi</td></tr>
</tbody></table><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Helmikuu 2011</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi, Leevi, tännepäin.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Katso tännepäin!”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nosta mitalia.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Käännytkö vähän tännekin, Leevi?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nosta mitali kasvojen tasolle.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miltä nyt tuntuu?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä tavoitteita sinulla on MM-kisoihin?</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Salamavalot välkkyvät hänen ympärillään ja toimittajat kysyvät taukoamatta kysymyksiä lentokentällä, jonne Leevi on juuri saapunut Bernistä, taitoluistelun EM-kisoista, pronssimitali kaulassaan. Suomen ensimmäinen miesten taitoluistelun henkilökohtainen mitali lähes 80 vuoteen on saanut urheilutoimittajat liikkeelle. Leevi hymyilee, vastailee kysymyksiin kohteliaasti ja poseeraa kameroille mitali kädessään, kunnes hänen manageri-valmentajansa Marjatta Ahola ohjaa hänet vip-tiloihin tapaamaan perhettään.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas painaa otsansa loft-asuntonsa viileää ikkunaa vasten ja katselee pimeää, talvista Helsinkiä. On jälleen yksi niitä unettomia öitä, jolloin hän muistelee kahdeksan vuoden takaisia tapahtumia. Hänen itsepetoksensa määrä suorastaan ällistyttää häntä. Hän haluaisi mennä ajassa taaksepäin ja lyödä sitä 18-vuotiasta entistä jääkiekkoilijaa avokämmenellä kasvoihin. Ei, vaan nyrkillä. </div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Lisäksi hän on hermostunut huomisesta, mikä ei ainakaan helpota hänen unetonta yötään.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ei voi uskoa onneaan, kun hissi kuljettaa häntä kohti korkean rakennuksen ylimpiä kerroksia allekirjoittamaan sopimusta. Sponsorisopimusta ison firman kanssa. Hän ei käsitä, miten Marjatta sai tämän aikaan. Käsittämätöntä. Hänen ensimmäinen kunnollinen sponsorinsa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi tarkistaa ulkonäkönsä hissin peilistä ja vilkaisee samalla Marjattaa, joka näpyttelee jotain kommunikaattorinsa. Parturi-kampaaja oli oikeassa. Hän näyttää hyvältä uudessa <i>faux-hawk </i>-hiustyylissään, latvoista vaalennettuina, omaa punaruskeaa väriä tyvessä. Väri korostaa hänen viileänsinisiä silmiään entisestään. Leevi korjaa vielä mustavalkoista keffiyeh-huiviaan, joka sopii hänen vaalean neulepaitansa ja sinisten farkkujensa kanssa. <i>Saa luvan kelvata.</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Hissi päästää matalan soinnukkaan merkkiäänen oikean kerroksen kohdalla. Leevi tuntee hienoista jännitystä vatsanpohjassaan, henkäisee syvään.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Vastaanottovirkailija hymyilee heille. ”Hyvää huomenta. Te olette varmaan Leevi Saarnio ja Marjatta Ahola? Teille on varattu kokoushuone kaksi, käytävällä eteenpäin ja toinen ovi vasemmalla.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kiitos.” Marjatta nappaa vastaanottotiskiltä karamellin. ”Pitäisi varmaan vähentää.” Hän sanoo anteeksipyytävästi Leeville, taputtaen hieman tukevaa vyötäröään. Leevi naurahtaa pyöritellen silmiään.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Kolmekymppinen tummahiuksinen nainen tummanpunaisessa jakkupuvussa seisoo jo kokoushuoneen oven edessä ja odottaa heitä. ”Hei, tervetuloa! Minä olen Katri Malm-Viitanen. Löysittekö hyvin perille?” He kättelevät pikaisesti oven suussa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hei. Ja kyllä kiitos, löydettiin hyvin perille.” Marjatta nielaisee makeisensa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hieno juttu. No niin. Mennään sitten sisälle, niin tapaatte toisen markkinointitiimin jäsenen ja meidän Product Group Managerin.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">He astuvat pienehköön sinisävyiseen kokoushuoneeseen, jonka pöydän vieressä seisoo kaksi miestä keskustelemassa hyvin istuvissa puvuissa, hillityn värisissä kauluspaidoissa ja pukuun sopivissa solmioissa. Keskustelu päättyy, kun he astuvat kokoushuoneeseen, ja toinen miehistä kohentaa solmiotaan. </div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi huomaa jännittävänsä melkoisesti, pahemmin kuin ennen kilpailua itse asiassa. Katri esittelee hänet ensin toiselle miehelle, Sami jotain. Nimi menee häneltä ohi. Ja kun Katri esittelee hänet esimiehelleen, Product Group Managerille, hänen hermostuneessa mielessään välähtää jotain tuttua. Nimi menee häneltä kokonaan ohi, sillä tilanteessa on jotain pielessä, mutta Leevi ei pysty käsittämään, mikä. Sillä ympäristö on outo, suuren virvoitusjuomayhtiön kokoushuone, jossa Leevi ei odottaisi näkevänsä häntä. Ja tyylikkäässä tummanharmaassa puvussa, vaaleansinisessä kauluspaidassa ja harmaasinisessä solmiossa hän näyttää epämääräisen tutulta ja vieraalta samanaikaisesti. Vasta kun lämmin käsi puristuu Leevin käden ympärille ja pitää hänen kättään omassaan hieman liian pitkän aikaa, hän alkaa tajuta, ketä hän katsoo.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevin pitää hetkeksi sulkea silmänsä, sillä hetken aikaa hän jo ehti kuvitella, että... ei. <i>Ei voi olla. </i>Mutta se on.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i>Niklas.</i></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i> *****</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i>Ei. Ei. EI. Tämä ei voi olla totta.</i></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi nojaa miestenhuoneen lavuaariin silmät kiinni, tuntee kuinka kyyneleet uhkaavat virrata hänen silmistään ja hän yrittää haukkoa henkeään. Päässä pyörii ja hän on varma, että hän oksentaa kohta. Hän kuulee, kuinka ovi aukeaa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Uskaltaako tänne tulla?” Marjatta kysyy oven suusta.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ei vastaa mitään, ja Marjatta astuu varovasti miestenhuoneeseen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mikä sinulle tuli? Miksi sinä lähdit yhtäkkiä vessaan?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Marjatta... ei tätä. Ihan mitä muuta tahansa, mutta ei tätä.” Leevi sanoo tukahtuneesti.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä sinä tarkoitat?” Marjatta silittää hänen selkäänsä rauhoittavasti, juuri samalla tavalla, kun tuomarit antavat pisteitä ohjelman jälkeen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä en voi hyväksyä tätä sponsoria.” Leevi katsoo manageri-valmentajaansa silmiin peilin kautta.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta Leevi... kyllähän sinä tiedät, miten näiden sponsorien kanssa on. Kaikki ovat olevinaan niin suvaitsevaisia, mutta eivät halua kuitenkaan sponsoroida homoja. Kyllähän sinä tiedät, miten asiat on. Miralla on sponsoreita vaikka muille jakaa, vaikka hän on aina menestynyt huonommin kuin sinä, mutta hän onkin kaunis, nuori nainen.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Eikö ole mitään muuta vaihtoehtoa?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi. Ei ole mitään muuta sponsoria, kukaan muu ei ole kiinnostunut. Minä olen nähnyt sen sopimusehdotelman. Se on todella runsaskätinen. Tämän sponsorisopimuksen ja valtion urheilutuen ansiosta sinun ei tarvitse huolehtia seuraavaan kolmeen vuoteen taloudellisesti mistään, ja jos kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, niin ei tarvitse senkään jälkeen huolehtia. Tämän sopimuksen ansiosta me voidaan huoletta keskittyä MM- ja EM-kisoihin ja olympialaisiin. Voidaan mennä sinne Kanadan harjoitteluleirille vaikka joka vuosi. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa sanoa ei.” Marjatta selvittää hieman kurkkuaan ja katselee valmennettavaansa, joka jostain syystä on poissa tolaltaan. ”Saanko minä kysyä, että miksi sinä et halua tätä sponsoria?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä... se on monimutkaista.” Leevi mutisee, eikä todellakaan aio kertoa Marjatalle Niklaksesta.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mennään nyt kuuntelemaan, mitä heillä on tarjottavana. Ja mitä he haluavat meiltä. Ei me nyt tässä miestenvessassa voida mitään päätöksiä tehdä. Jookos?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i>Onko mulla muka vaihtoehtoa?</i></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Marjatta yskäisee hieman anteeksipyytävästi. ”Leevi on vähän väsynyt vielä EM-kisoista. Kaikki se julkisuus ja haastattelut sen jälkeen... Pientä stressiä vain.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Me voidaan kyllä varmaan siirtää tapaaminen toiseenkin ajankohtaan, jos Leevi ei voi hyvin...” Sami ehdottaa ja vilkaisee esimiestään kysyvästi, katsahtaa sitten Marjattaan.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei, ei.” Marjatta kiirehtii sanomaan.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei, käykää istumaan.” Sami alkaa kaataa kahvikuppeihin kahvia, tarjoaa ensin Marjatalle ja Katrille kupilliset, sitten Leeville.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi ei taida juoda kahvia.” Leevi kuulee jostain takaansa Niklaksen tutun äänen, ja Niklaksen käsi laskee hänen eteensä kupillisen kuumaa hunajateetä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ottaa itselleen puheenvuoron. ”Aloitetaanko samalla, kun juodaan kahvia? Ja teetä... Niin, ja ottakaa täytettyjä croissanteja. Katri ja Sami ovat valmistelleet lyhyen presentaation siitä, mitä me Nordic Beveragesissa halutaan tästä sponsorisopimuksesta, sen jälkeen kuultaisiin mielellään teidän näkemyksiä, mitä te haluatte tästä sopimuksesta.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi huomaa pian, että oli virhe mennä ensimmäisenä istumaan pöydän äärelle. Sillä Niklas istuutuu suoraan häntä vastapäätä kahvinsa ja täytetyn croissantinsa kanssa. Hän tuntee Niklaksen katseen kohdistuvan häneen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Sami käynnistää Power Pointin tietokoneesta. ”Okei. Aloitellaan sitten. Ajattelin ensin kertoa vähän meidän yrityksestämme, ja sen jälkeen Jonna kertoo tarkemmin tästä sponsorisopimuksesta. Nordic Beverageshan on yksi Suomen suurimpia virvoitusjuomayhtiöitä. Markkinaosuuksilla mitattuna...”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei jaksa kuunnella yritysesittelyä, jonka hän on kuullut viimeisen kuuden vuoden aikana kymmeniä kertoja. Sen sijaan hän keskittää huomionsa edessään istuvaan mieheen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi näyttää hyvältä – fyysisesti ainakin. Leevin hiukset ovat vaaleammat ja samantapaiset kuin David Beckhamilla joskus. Ihan kuin irokeesi ilman kaljuksi ajeltuja sivuja. Aivan erilainen kuin hänen oma melko konservatiivinen hiustyylinsä: siistit lyhyet hiukset, otsatukka hieman ylös nostettuna muotovaahdon avulla. Iho on edelleen vaalea – kermanvaalea Niklaksen mielestä – sillä Leevi viettää suurimman osan ajastaan harjoitushallilla, eikä ulkona. Nenäpäässä ja poskipäissä on edelleen pisamia – ja ne silmät...</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Mutta toisaalta... Leevi näyttää siltä kuin purskahtaisi itkuun, kuin olisi ansassa. Ja Niklas tietää, että Leevi tavallaan onkin, hän ei voi mitenkään kieltäytyä tästä sopimuksesta.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ei suostu vilkaisemaankaan häntä, tuijottaa pöytää ja välillä vilkaisee presentaatiota. Mutta pitää tarkasti huolen, ettei vahingossakaan katso häneen. Leevi ei koskekaan jäähtyvään teehensä eikä ota tarjolla olevia croissanteja.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i>Mä rikoin sut noin pahasti.</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Hetken aikaa Niklas miettii, olisiko mahdollisesti epäammattimaista heittää Katri, Sami ja Marjatta ulos kokoushuoneesta, langeta polvilleen Leevin eteen ja anoa, kerjätä, rukoilla anteeksiantoa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Hän havahtuu mietteistään ja huomaa, että Sami on jo lopettanut oman osuutensa, ja Katri aloittelee omaansa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei. Me ollaan siis lanseeraamassa kolme uutta Cool Nordic -nimistä makuvettä, ja makuina on jäinen mustikka, kirpeä karpalo ja viileä lakka, ja me ollaan valittu mainoskasvoiksi kolme sponsoroitavaa urheilijaa, yksi kullekin maulle. Meillä panostetaan tähän tuotesarjaan todella paljon, ja markkinointikampanja on sen mukainen. Meillä tulee lehtimainontaa suurimpiin sanomalehtiin ja erilaisiin terveyden- ja hyvinvoinnin aikakauslehtiin. Sitten on tulossa tv-spotit prime-time -ohjelmiin ja internet-sivut. Ja urheilijat ovat mukana näissä kaikissa medioissa eli esiintyvät tv-mainoksessa, ja otetaan heistä mainoskuvia, joita käytetään sitten lehdissä ja nettisivuilla. Miltäs kuulostaa tähän asti?” Katri kysyy innokkaasti.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oikein hyvältä, vai mitä, Leevi?” Marjatta ihastelee. Leevi tyytyy vain nyökkäämään.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hienoa! Eikä tämä vielä tähän lopu. Meillä on tulossa Cool Nordic -kiertue, joka kiertää suosituimmissa laskettelukeskuksissa, ja meidän urheilijamme ovat siellä vetonauloina. Ei siis tarvitse mitenkään myydä aktiivisesti näitä juomia, että 'ostakaa nyt', vaan ideana on, että fanit pääsevät tapaamaan teitä urheilijoita, saavat nimmarit, voivat ottaa valokuvia ja sitten meidän Nordic-tytöt ja -pojat jakavat makuvesistä näytteitä. Ajallisesti nämä ajoittuvat niin, että ensin otetaan mainoskuvat, sillä meillä on nettisivut kuvia vaille valmiina, ja niitä mainoskuvia käytetään myös lehtikampanjassa, ja sitten käynnistyy kiertue, joka vie siis neljä peräkkäistä viikonloppua. Ja tv-spotti kuvataan yhden viikonlopun aikana.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Onko teillä mitään kysymyksiä?” Niklas pyörittelee kynää kädessään, haluten Leevin nimen sopimuspaperiin. ”Marjatta on varmaan lukenut sopimuspaperit läpi.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kyllä olen lukenut, ja olen sitä mieltä, että hyväksytään -”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Yllättäen Leevi avaa suunsa ensimmäistä kertaa koko tapaamisen aikana. ”Pitääkö mun olla... hmmm... paljonkin tekemisissä Nordic Beveragesin edustajien kanssa?” Leevi pureskelee alahuultaan ja tuijottaa pöytää.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Sami ja Katri näyttävät häkeltyvän kysymyksestä, samaten Marjatta. Niklas taas tietää tasan tarkkaan, mitä hän tarkoittaa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Jonkin verran, kyllä. Meiltä on aina edustaja mukana tai ainakin käymässä paikan päällä.” Niklas puhuu rauhoittavasti ja rauhallisesti, ei halua, että Leevi hermostuisi siitä ajatuksesta, että Niklas olisi se, jonka kanssa hänen täytyisi olla tekemisissä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas työntää sopimuspaperin Leevin nenän alle ja ojentaa kynää. Leevi tuijottaa muutaman sekunnin ajan Niklaksen tarjoamaa kynää, nappaa sen Niklaksen kädestä ja allekirjoittaa sopimuksen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sulla on tosi hyvä iho. Tähän ei tarvii paljon yhtään mitään pohjustusta. Enkä mä halua peittää näitä pisamia. Ne näyttää tosi makeilta lähikuvissa.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kyllä tunnistaa flirttailun, kun kuulee sellaista. Asiassa on vain se ongelma, että meikkitaiteilija, joka on aivan varmasti homo, flirttailee täysin estoitta Leevin kanssa. Eikä Leevillä näytä olevan mitään asiaa vastaan. Niklaksella sen sijaan on.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Huomenta.” Niklas sanoo ehkä aavistuksen kireällä äänellä ja nostaa paperikasseista erilaisia aamiaisherkkuja, joita hän kävi ostamassa kahvilasta kuvauksiin osallistuville. Niklas huomaa, että Leevi jännittyy heti, kun hän saapuu paikalle. </div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Huomenta – ooh, onko tuo mango-ananassmoothieta?” Meikkitaiteilija innostuu ja nappaa itselleen yhden. ”Eikö muuten Leevillä olekin upea iho? Mä ajattelin, että ei laiteta mitään paksua pohjustusta, ettei nämä söpöt pisamat peity.” Meikkitaiteilija sohii pehmeällä sudilla Leevin kasvoja.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Varmaan ihan hyvä idea, joo...” <i>Hittojako mä tajuan mitään mistään pohjustamisista. </i>Mutta Leevi näyttää hyvältä, sen hän kyllä tajuaa. ”Haluatko sä Leevi, jotain aamiaista?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi haluaisi vastata ei, mutta hän ei saanut aamulla suustaan alas mitään jännityksen takia, ja nyt nälkä kurnii hänen mahassaan. Ja paperikasseista kaivetuista aamiaisherkuista lähtee erittäin herkullinen tuoksu, joten hän valitsee jogurttismoothien ja täytetyn sämpylän.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kiitti.” Leevi sanoo lyhyesti ja vilkaisee Niklasta, joka tuntee pienen kouraisun jossain mahanpohjassaan, koska Leevi vihdoinkin edes sanoo jotain hänelle.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei, me ollaan valmiita.” Meikkitaiteilija ottaa suojuksen pois Leevin kaulalta. ”Ja syö sitten siististi sitä aamiaista, muuten joudut takaisin mun käsittelyyni.” Niklas mulkaisee meikkitaiteilijaa, joka näyttää olevan täysin Leevin lumoissa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä yritän olla sotkematta paikkoja.” Leevi imaisee smoothietaan ja lipaisee huuliaan.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas haluaisi tunkea meikkisudin meikkitaiteilijan kurkkuun.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b> *****</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Maaliskuu 2011</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hotellin vastaanottovirkailija tuijottaa heitä anteeksipyytävästi. ”Tässä on nyt käynyt jokin väärinkäsitys, olen todella pahoillani.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Assistenttini varasi nimenomaan neljä yhden hengen huonetta. Ja nyt yhtäkkiä teillä ei enää olekaan kuin kahden hengen huoneita?” Niklas tuntee Leevin tuijottavan häntä epäluuloisena, eikä hän tajua, miten selittäisi Leeville, että hän ei ole järjestänyt tätä. Santtu ja Minea saivat jo huoneensa, ja kun hän ja Leevi olivat valmiita kirjoittautumaan hotelliin sisään, yhden hengen huoneita ei ollutkaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niin... meillä lukee Nordic Beveragesin varauksen kohdalla, että kaksi yhden hengen huonetta ja yksi kahden hengen huone. Meillä ei valitettavasti ole muita huoneita vapaana, hotelli on buukattu täyteen.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kaivaa N8-puhelimensa talvitakkinsa taskusta ja tarkistaa Katrin tekemän varauksen. Kyllä, neljä yhden hengen huonetta. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miten te selitätte tämän?” Niklas tunkee kännykkänsä hotellivirkailijan nenän alle.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tässä on todennäköisesti käynyt kirjaamisessa jokin ongelma. Eli varaus on tehty neljälle huoneelle, mutta jostain syystä kirjaus ei ole onnistunut, ja kaksi huonetta muuttui yhdeksi kahden hengen huoneeksi. Me voimme hyvitykseksi antaa teille illalliskortit hotellin ravintolaan.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ristii käsivartensa rinnalleen. ”Mä en halua...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi... tämä ei ole mun vikani. Tämä on hotellin moka.” Niklas on epätoivoinen. <i>Tämä ei mene ollenkaan niin kuin pitäisi. Ensin se flirttaileva meikki-idiootti ja nyt tämä... hemmetti!</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hotellivirkailija yskähtää. ”Siinä huoneessa on kyllä erilliset sängyt... jos tämä asia teitä huolettaa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas haroo tummia hiuksiaan ja katsoo avuttomana Leeviä, joka seisoo edelleen kädet puuskassa, epäluuloinen ilme yhä kasvoillaan. ”Otetaan nyt se huone... mä nukun vaikka kylpyammeessa, niin saat olla rauhassa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Selvä...” Leevi tuhahtaa, pyöritellen silmiään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hyvää iltaa.” Mustaan pitkään esiliinaan ja valkoiseen paitaan pukeutunut tarjoilija ojentaa heille menut ja viinilistan. ”Saisiko olla jotain juotavaa?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">He istuvat tyypillisessä hotelliravintolassa, persikan väriset materiaalit ja tummaa puuta, ruokailuvälineet sinapinruskeassa purkissa valmiina pöydässä, alaspäin asetettuja viinilaseja pöydällä, harmaakivinen takka heidän pöytänsä vieressä lämmittää kuitenkin mukavasti, luo kaunista, lämmintä hehkua Leevin iholle. Niklas ei voi olla toivomatta, että hän voisi viedä Leevin joskus johonkin parempaan ravintolaan kuin lappilaisen laskettelukeskuksen hotelliravintolaan. <i>Olo tai Demo...</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas vilkaisee ravintolan viinilistaa ja päätyy tilaamaan lasillisen rieslingiä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Otatko sä jotain juotavaa?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi tutkailee juomalistaa. ”Pullo Heinekenia.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei voi uskoa, että Leevi suostui lähtemään illalliselle, jonka hotelli heille hyvitti huonesekoilusta. Niklas sormeilee lautasliinaansa hermostuneena. <i>Sano nyt jotakin, Manninen. Ihan mitä tahansa.</i> Mutta mitään ei tule mieleen, ja hän vilkuilee välillä Leeviä, joka näyttää tuijottelevan takan liekkejä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Tarjoilija tuo heidän juomansa, ja Leevi ottaa huikan oluestaan. ”Mitä Jennalle kuuluu?” Hän voisi saman tien olla kohtelias, jos he aikovat työskennellä yhdessä seuraavan kolmen vuoden ajan. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklaksella ei heti sytytä, mutta hän on helpottunut, ettei Leevi aio leikkiä mykkäkoulua koko viikonlopun aikana. ”Kuka Jenna?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Jenna. Vaaleat pitkät hiukset, lähti sun kanssa opiskelemaan Ouluun...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Aaa, siis <i>Jenna! </i>Viimeksi näin Jennaa vähän ennen kuin muutin takaisin Helsinkiin. Se oli naimisissa ja viimeisillään raskaana.” Niklas maistaa viiniään. <i>Kelvollista. </i>”Se lähti opettajaksi johonkin lappilaiseen pikkukylään ja nappasi jonkun maanviljelijän.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi kohottaa kulmakarvojaan. ”No, eipä olisi Jennasta uskonut...” </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ihmiset voivat muuttua.” Niklas sanoo, tuijottaen takan liekkejä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ei ehdi vastaamaan, sillä tarjoilija tulee hakemaan heidän tilauksensa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei saa unta. Varsinkin, kun Leevi on vain metrin päässä hänestä. Hän pyörii edestakaisin sängyssään, huokailee, tuijotellen pimeyteen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi, nukutko sä?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nukun.” Kuuluu viereisen sängyn peiton alta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas sytyttää yövalon, kääntyy kyljelleen Leeviä kohti ja nojaa käteensä. Leevi kaivautuu peiton alta, kääntyy katsomaan Niklasta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä nyt?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä tarkoitin sitä... siis että ihmiset voivat muuttua.” Niklas näprää hermostuneena peittonsa lakanaa. ”Mä olen muuttunut.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi kierähtää selälleen ja tuijottaa kattoa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, miten?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä... mä olen homo.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi naurahtaa kuivasti. ”Ai jaa. Siis sä olit silloin nuorempana hetero ja muutuit sitten homoksi, vai?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis... ei. Kyllä mä aina olin -” Niklas nousee istumaan sänkynsä laidalle, haroo hiuksiaan ja katselee Leeviä. ”Leevi, mä olen todella pahoillani siitä, miten mä kohtelin sua silloin. Mä... mä olin nuori ja typerä ja täysi kusipää, enkä tajunnut itsekään, mitä mä olin. Mä pelkäsin itseäni, kielsin itseni, enkä tajunnut, miksi mä halusin sua... Mä en tajunnut mistään mitään. Ja sä olit helppo kohde... sä halusit enemmän kuin mitä mä halusin silloin antaa -”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä olin oikea kynnysmatto.” Leevi sanoo tukahtuneella äänellä, muistot tekevät edelleen kipeää.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei. Ei. SÄ et ollut kynnysmatto, vaan MÄ tein susta kynnysmaton. Se ei ollut sun syytäsi, että sä... välitit. Mä en vain koskaan antanut sulle mitään. Mä vain otin ja otin...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas nousee sängyltään ja istuu Leevin sängyn reunalle, nojaa kädellään sängyn toiseen laitaan, Leevin vartalon yli. ”Mä en mitään toivo niin paljon kuin sitä, että sä voisit joskus antaa mulle anteeksi.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei sullakaan varmaan helppoa ollut sen näkövamman kanssa. Jouduit luopumaan jääkiekosta ja unelmista.” Leevi nousee istumaan, vetää jalat kiinni rintakehäänsä, ei halua Niklasta niin lähelle – ainakaan vielä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas vetäytyy hieman kauemmas, vetää jalkansa ristiin ja istuu Leeviä vastapäätä. ”No ei. Mutta ei se oikeuttanut mun käytöstäni. Ja Jenna... mä yritin olla hetero, yritin seurustella Jennan kanssa, mutta ei se onnistunut, ei me oltu yhdessä kuin pari kuukautta. Se ei ollut sitä, mitä mä halusin, enkä mä tarkoita pelkästään seksiä, vaikka me ei koskaan - ei meillä loppujen lopuksi ollut mitään yhteistä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Paitsi, että te molemmat tykkäätte miehistä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas naurahtaa. ”Noo... teoriassa kai joo, mutta käytännössä sekään ei ole meillä yhteistä. Jenna tykkää heteroista maanviljelijöistä, mä taas... jostain muusta.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Ja ennen kuin Niklas tajuaa, mitä tapahtuu, Leevi ojentautuu häntä kohti, antaa hänelle kevyen pusun poskelle.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kiitos.” Leevi sanoo hiljaa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mistä hyvästä?” <i>Suutele mua uudelleen... </i> </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Että kerroit mulle. Mä syytin itseäni pitkään... että mä tein jotain väärin -”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä et tehnyt mitään väärin.” Niklas epäröi hetken, ojentaa kätensä ja ottaa Leevin käden omaansa. Niklas leikittelee kevyesti Leevin sormilla, eikä pysty katsomaan häntä silmiin. Ja hetken aikaa Niklas on varma, että Leevi vastaa hänen sormiensa kosketukseensa, mutta Leevi vetää sitten kätensä pois.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas tajuaa, että Leevi ei ole valmis mihinkään enempään, nousee Leevin sängystä ja kömpii omaansa. Leevi käpertyy peittonsa alle, väläyttää pienen hymyn Niklakselle ja sulkee silmänsä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hyvää yötä, Niklas.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hyvää yötä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Yllättäen Niklas nukkuu paremmin kuin pitkään aikaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Seuraavalla kerralla hotellivirkailija on harmillisesti ollut tehtäviensä tasolla, ja heillä on erilliset huoneet promokiertueen toisessa kohteessa, suositussa laskettelukeskuksessa, jälleen Lapissa. Niklas on miettinyt koko päivän, miten saisi vietettyä kahdenkeskistä aikaa Leevin kanssa, sillä nyt ei ole tiedossa yhteistä illallista eikä hotelliyötä. Kun mitään järkevää ei tule mieleen, eikä hän kehtaa vain koputtaa Leevin hotellihuoneen ovea, hän päättää käydä kävelyllä kylmässä pakkassäässä, tuntureita ihailemassa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hän on juuri painamaisillaan hissiä ensimmäiseen kerrokseen, kun... ”Odota! Pidä ovia auki.” Hissin automaattiovet uhkaavat sulkeutua, mutta Niklas laittaa jalkansa väliin, ja ovet aukeavat uudelleen. Leevi tupsahtaa hissiin – taitoluistimet olallaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Onko täällä kenttä jossakin?” Niklas painaa hissin nappia.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, jonkinlainen rusettiluistelukenttä, musiikkia, kaakaota ja sellaista... Ajattelin käydä vähän verryttelemässä lihaksia. Muuten on niin tukossa alkuviikosta, jos ei viikonloppuna tee mitään.” Leevi vilkaisee Niklasta. ”Koska sä olet viimeksi ollut jäällä?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas hymähtää. ”Aika tasan tarkkaan kahdeksan vuotta sitten.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi näyttää ällistyneeltä. ”Ihan oikeasti?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Lääkäri kielsi kaikki nopeat lajit, joten...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta kai sitä voi hitaastikin luistella... tai siis, sori. Mä en yhtään ajatellut, että jos sä et pysty menemään jäälle. Siis mä tarkoitan henkisesti.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hissi saapuu ala-aulaan, ja he astuvat hissistä ulos. Niklas työntää kätensä toppatakkinsa taskuihin. ”Kai se sitäkin on.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sieltä saa vuokrata luistimia.” Leevi kohottaa kysyvästi kulmakarvojaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas miettii ehkä sekunnin murto-osan, ennen kuin vastaa myöntävästi.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Uskomatonta, miten kentän näkeminen sattuu. Todella paljon itse asiassa, vaikka kenttä on kaukana siitä, mihin hän oli tottunut. Ei maaleja kentän päädyissä, ei korkeita pleksejä katsojien suojana, ei isoa katsomoa, ei viittä miestä jäällä ja yhtä maalissa, ei tuomaria, ei jäähypenkkiä eikä pelaaja-aitioita. Sen sijaan jäällä luistelee eri-ikäisiä luistelijoita musiikin tahdissa, osa istui kentän laidalla olevassa kahvilassa juomassa höyryävän kuumaa juomaa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi on jo vaihtanut luistimet jalkaansa ja odottaa häntä jäällä, liikkuen sulavasti taakse- ja eteenpäin. Niklas punnitsee hokkareita kädessään, tunnustelee kylmää metallia ja jäykkää nahkaa, ja vetää ne sitten jalkoihinsa, kummastellen miltä tuntuu jälleen seistä luistimet jalassa. <i>Hermostuttaa. Mitä jos joku tulee kovaa päin?</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi näyttää huomaavan hänen hermostumisensa ja ojentaa kätensä. ”Tule. Luistellaan ihan rauhassa.” Niklas uskaltaa vihdoinkin luistella jäälle, ottaa Leevin kädestä kiinni.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Vau.</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Vaikka hän ei ole kahdeksaan vuoteen ollut jäällä, hänen vartalonsa tietää silti täsmälleen, miten toimia: rento asento, polvet koukussa, ylävartalo etukumarassa, potkut sivuille, kädet tasapainottamaan ja rytmittämään liikettä sekä tasapainoinen liuku. Ja kädet... jotakin puuttui hänen käsistään. <i>Maila.</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miltä tuntuu?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oikeastaan ihan hyvältä.” Niklas myöntää yllättyneenä, mutta vilkuillen välillä varmuuden vuoksi vasemmalle.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä voin luistella sun vasemmalla puolella. Jos sä haluat... jos se siis tuntuisi susta turvallisemmalta.” Leevi kaartaa hänen vasemmalle puolelleen, ja luistelee hänen rinnallaan. Ja Leevi on oikeassa, se tuntuu turvallisemmalta näin.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kylmä, liukas jää viilettää heidän allaan, kun he kiertävät kenttää, välillä hymyillen pienille taaperoille, joita heidän vanhempansa yrittävät opettaa luistelemaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mennäänkö kahvilaan?” Niklas jarruttaa luistimillaan kahvilan kohdalla, Leevi samaten. ”Tule, mä tarjoan jotain kuumaa juotavaa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi istuu pieneen, hieman syrjäiseen pöytään kentän laidalla, katselee ohikiitäviä luistelijoita ja kuuntelee musiikkia. Hetken kuluttua Niklas tuo pöytään kaksi mukillista höyryävää juomaa – kaakaon itselleen ja hunajateetä Leeville.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kuuma juoma lämmittää mukavasti, ja he molemmat kietovat viileät sormensa lämpimän mukin ympärille. Niklas vilkaisee ympärilleen ja antaa pikaisen pusun Leevin poskelle.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kiitos.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mistä?” Leevi yllättyy täysin hänen eleestään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siitä, että sait mut taas jäälle.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi hymyilee leveästi Niklaksen sanoille, ja Niklas pohtii, miten viileänsiniset huskyn silmät voivat näyttää niin lämpimiltä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas huomaa pian, että Leevi on heidän urheilijoistaan suosituin. Leevi kirjoittaa nimikirjoituksia, hymyilee poseeratessaan valokuvissa faniensa kanssa, on aina ystävällinen ja kärsivällinen. Täydellinen keulahahmo heidän tuotteelleen. Etenkin teinitytöt ovat hullaantuneita Leevin hymyyn ja hyvään ulkonäköön, ja he kantavat Leeville pehmoleluja ja itsetehtyjä kortteja.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä mä oikein teen kaikille näille pehmoleluille?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevin ja Niklaksen kädet ovat täynnä pehmoleluja ja kortteja, joita teinitytöt ovat antaneet Leeville.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Anna vaikka lastensairaalaan. Siitä voisi saada hyvän lehtijutun ja positiivista julkisuutta sekä sulle että firmalle...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ajatteletko sä koskaan muuta kuin pr:ää?” Leevi naurahtaa ja avaa hotellihuoneensa oven. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ajattelen.” Niklas sanoo astetta matalammalla äänellä, tuijottaen hieman liian pitkään Leeviä silmiin ja laskee pehmolelut hotellihuoneen nojatuolille. Leevi kääntyy, pudottaa pehmolelut ja kortit sylistään sängylleen. Niklas on huomaavinaan hienoista punaa Leevin poskilla. ”Laita kortit paperikeräykseen. Noin! Mä ajattelin muutakin kuin pr:ää, mä ajattelin ympäristönsuojelua.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”En mä näitä kortteja mihinkään keräykseen laita! Mä säästän ne, voin sitten vanhana lukea niitä keinutuolissa vanhainkodissa. Mutta mä voisin kyllä antaa nämä pehmot johonkin lastensairaalaan...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Älä tätä anna, se näyttää ihan sulta.” Niklas nappaa sängyn päältä Muppet-hahmo Beakerin, hassun näköisen pehmon, jolla on pystyt, punaiset hiukset, heiluttaa sitä Leevin naaman edessä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi nauraa, nappaa nopeasti sängyltään pehmon ja työntää sen Niklaksen naaman eteen. ”Mä varmaan pidän tämänkin, kun se näyttää ihan sulta!”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nasu? Mä näytän Nasulta? Kummalla meistä on näkövamma?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, onhan sillä isot korvat ja iso nenä... kauniin pinkit.” Leevi nauraa edelleen, puristaa toisella kädellään vatsaansa ja toisella Nasua. Jonka Niklas nappaa nauraen hänen kädestään, heittää sen ja Beakerin kirjoituspöydälle, jonne ne päätyvät varsin mielenkiintoiseen asentoon.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ulvoo naurusta nähdessään pehmot pöydällä. ”Ei apua... sä laitoit ne harrastamaan pehmoeläinseksiä. Teinitytöt järkyttyisivät, jos ne näkisivät, mitä sä teit.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä luulen, että ne järkyttyisivät tästä enemmän.” Niklas sanoo yhtäkkiä hiljaa, on niin lähellä, että voi tuntea Leevin shampoon tuoksun, kun hän kuljettaa toista kättään Leevin hiuksissa, kunnes käsi pysähtyy takaraivolle, vetää Leevin päätä häntä kohti. Leevin suu aukeaa hieman, kieli kostuttaa huulia, Leevi vilkaisee Niklasta silmiin, sitten huuliin ja jälleen silmiin. Niklas tuntee sydämensä jyskyttävän rinnassaan nähdessään katseen harhailevan hänen silmissään ja huulillaan, tuntee hengityksensä jo osuvan Leevin huuliin, ja nenänsä painautuvan Leevin poskeen. Hän pysähtyy hetkeksi, ei ole ihan täysin varma, haluaako Leevikin tätä, kunnes kuulee Leevin äänen. ”Voisitko sä jo suudella -” Hän ei pääse pidemmälle, sillä Niklas painaa varovasti huulensa Leevin huulille, kuin tunnustellen. Suudelma on samalla kertaa niin tuttu ja niin uusi. Leevin pehmeät huulet, sängen pistely, Leevin kädet, jotka kietoutuvat hänen vyötärölleen, vartalo, joka painautuu häntä vasten, lämmin, innokas kieli hänen suussaan – ja hunajateen maku. Niin tuttua, kuin hän ei olisi koskaan lähtenytkään Leevin lapsuudenkodin huoneesta. Mutta samalla niin uutta – koska tällä kertaa Niklas tunnistaa ne tunteet, joita hän tuntee Leeviä kohtaan. Hän on hieman vanhempi, mutta paljon viisaampi kuin se hämmentynyt 18-vuotias, joka ei osannut käsitellä tunteitaan eikä ymmärtänyt itseään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Jopa Leevin kurkusta kuuluvat pienet nautinnon äännähdykset ovat tuttuja, kun Niklas painaa vartalollaan Leeviä vasten seinää, tutkiskelee kielellään lämpimän kosteaa suuta ja käsillään hoikkaa vyötäröä. Hän tuntee Leevin sormien uppoutuvan hiuksiinsa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi...” Niklas hengittää raskaasti, näykkien samalla Leevin kaulaa. ”Mä lupaan, etten mä satuta sua. Enää koskaan.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi päästää kurkustaan äännähdyksen, joka kuulostaa tyytyväiseltä nyyhkäisyltä. Niklas painaa lantionsa Leevin lantiota vasten, tuntee kovan kalun omaansa vasten ja hieroo lantiotaan Leevin lantiota vasten.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas vie kätensä Leevin vaaleanvihreän neulepaidan helmalle, nostaa paidan Leevin pään yli ja tuntee, kuinka Leevin kädet hapuilevat hänen oman tummanharmaan neulepaitansa helmaa. Paidat päätyvät epämääräiseen kasaan lattialle. Niklas kuljettaa kättään Leevin sileällä rinnalla, käsi pysähtyy, kun hän tuntee sormiensa alla jotain kovaa ja metallista. <i>Tätä ei ollut kahdeksan vuotta sitten. </i>Niklas vilkaisee Leevin rintaa.</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nännilävistys?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Otettiin Miran kanssa lävistykset, kun päästiin edustusjoukkueeseen.” </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Onko Mirallakin nännilävistys? Ei silti, että mua Miran lävistykset kiinnostaisi...” Niklas pyörittelee rengasmaista lävistystä sormissaan, ja Leevin nänni jäykistyy houkuttelevasti. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sillä on navassa.” Leevi voihkaisee ja sulkee silmänsä, kun Niklas vie suunsakin hänen nännilleen, pyörittelee kieltään ja vetää kevyesti hampaillaan lävistysrenkaasta, hyväilee sormillaan toista jäykkää nänniä. Niklas ei voi uskoa, miten pieni teräksenpala voi kiihottaa häntä näin paljon, kun verta pakkautuu yhä enemmän hänen jo ennestään tuskallisen kovaan kaluunsa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi on laskeutumaisillaan polvilleen hänen eteensä, on avaamassa hänen farkkujensa vetoketjua, kun Niklas nostaa hänet saman tien ylös. ”Mä en mitään niin paljon haluaisikaan kuin tuntea sun suun ja kielen mun kalullani, mutta nyt... nyt me tehdään tämä vähän toisin.” <i>Mä haluan, että sä nautit. </i>Niklas vetää Leevin mukanaan sänkyyn, mutta pysähtyy sitten.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi... tota... mä en tiedä, miten mä kysyisin tätä, mutta... tarvitaanko me kondomia tänä iltana? Siis mulla on omassa huoneessani kondomeita ja liukkaria...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi kohottaa toista kulmakarvaansa kysyvästi.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis ei sen takia, että olisin suunnitellut mitään, mulla on vain aina varuilta...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä okei? Siis okei, että mulla on aina mukana vai..?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi antaa pikaisen pusun Niklakselle. ”Okei tarkoittaa, että joo, tarvitaan.” Niklas vastaa nälkäisesti suudelmaan, eikä haluaisi lähteä edes sekunniksi pois Leevin läheisyydestä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Odota tässä, älä liiku mihinkään.” Niklas ryntää puolialastomana ulos Leevin hotellihuoneesta, kiroaa, kun sähkölukon valo ei suostu millään muuttumaan vihreäksi hänen oman huoneesta ovessa, vaikka hän työntää avainkorttia säälimättä lukkoon. <i>Aukea nyt! Aah, vihdoinkin... </i>Hän nappaa kylpyhuoneesta toilettilaukkunsa ja säntää takaisin Leevin hotellihuoneeseen, jossa häntä odottaa herkullinen näkymä mahallaan makaavasta Leevistä. Alastomasta Leevistä. Leveät hartiat. Kaareva selkä. Kapea vyötärö. Pyöreät pakarat. <i>Voi luoja...</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä taisit sittenkin liikkua.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä osaa riisua itseni yllättävän vähällä liikkumisella.” Leevi vilkuilee olkansa yli.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas riisuu omat farkkunsa ja bokserinsa, siirtyy sängylle Leevin päälle, tukee itseään käsillään Leevin pään molemmin puolin, suutelee niskaa, liikuttaa lanteitaan niin, että hänen kalunsa liikkuu Leevin pakaroiden välissä. Leevi taivuttaa selkäänsä kaarelle ja työntää pakaroitaan Niklasta kohti, voihkien ja puristaen tyynyä käsillään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Käänny ympäri.” Niklas kuiskaa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi kääntyy, ja Niklas keskittyy jälleen Leevin suuhun. Hunajainen maku on hieman haalistunut, mutta Niklas haluaakin oikeastaan maistaa jotain muuta... Hän liikkuu alemmas Leevin vartalolla, imaisee ohimennen jälleen nännilävistystä, kuljettaa kieltään litteällä vatsalla ja selvästi erottuvilla lantioluilla, kunnes... tekee mielenkiintoisen havainnon. Leevi on ajellut häpykarvansa pois, täysin sileäksi.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi parahtaa, kun Niklas kuljettaa kieltään pitkin Leevin kivikovaa, touhutipoista märkää kalua, ottaa sitten terskan suuhunsa ja liikuttaa päätään ylösalas koko varrella. Leevi voihkii, nostelee varovaisesti lanteitaan ja hyväilee sormillaan Niklaksen tummia hiuksia. Niklas jatkaa hetken aikaa, päättäväisesti unohtaen toistaiseksi oman nautintonsa. Hänen päästäessään kalun suustaan, päästäen matalan plop-äänen. <i>Mä tyydytän sut täysin. Mä haluan, että huudat mun nimeäni, kun sä laukeat mun kaluni niin syvällä sun sisälläsi...</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas siirtyy kiveksiin, kuljettaa kieltään sileiksi ajelluilla, jo kireillä pusseilla, ottaa välillä toisen pussin suuhunsa ja imee hellästi. Leevi huohottaa äänekkäästi ja on vienyt kätensä sängyn päätyyn tukemaan itseään. Ja kun Niklas levittää edelleen Leevin jalkoja, hän tekee jälleen mielenkiintoisen havainnon... <i>Leevi on notkea. Miksen mä tajunnut sitä aikaisemmin? Tosin enpä mä tajunnut paljon muutakaan.</i> Leevin jalat avautuvat vaivatta sivulle, ja Niklas ei voi olla hetkellisesti miettimättä, millaisia mahdollisuuksia Leevin notkeus tarjoaa seksille. Niklas päättää palata asiaan myöhemmin, sillä hän haluaa maistaa vieläkin lisää...</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kun Niklaksen kieli ensimmäisen kerran lipaisee Leevin aukkoa, Leevi ei enää voihki tai huohota, vaan hän huutaa käheästi ja höpisee, tajuamatta tuskin itsekään täysin mitä sanoo. ”Mitä... mitä... AAAAHHH... mitä sä... OOOHHHH... teet?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Shhh. Rimmaan sua. Keskity vain tähän.” Leevi nousee kyynärpäidensä varaan, katselee, kun tummahiuksinen pää liikkuu hänen jalkojensa välissä. Niklas kiusoittelee kielellä herkkää aukkoa, nuolee sitä ja lopulta työntää kielensä sisään, liikuttelee edestakaisin, kostuttaa Leevin aukkoa syljellään. Leevin pää retkahtaa taaksepäin ja hän vaikeroi äänekkäästi, keinuttaa lanteitaan. Niklasta ei voi vähempää kiinnosta, vaikka heidän kuultaisiin naapurihotellissakin.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kurottaa sokeasti toilettilaukkuaan, kaivaa sieltä liukastetuubin, pursottaa viileää geeliä sormilleen, lämmittää sitä hieman hieromalla sormiaan yhteen. Leevi on jo täysin toisissa maailmoissa hänen käsittelynsä jälkeen, mutta Niklas ei ole vielä valmis. Hän työntää sormensa Leevin sisälle. Leevi värähtää hieman, ja Leevi tuntuu niin tiukalta hänen sormensa ympärillä. Niklas tajuaa oman pakottavan tarpeensa, eikä jaksa odottaa, että tuntee tuon saman tiukkuuden oman kalunsa ympärillä. Kun Leevi on rentoutunut hänen sormensa ympärillä, hän lisää toisen sormen. Leevi värähtää jälleen ja päästää pienen vinkaisun kurkustaan. Niklas koukistaa hieman sormiaan ja etsii... etsii... ja tietää osuneensa oikeaan kohtaan, kun Leevi melkein lentää ylös sängystä, voihkien kovaa. Niklas hieroo hetken eturauhasta kahdella sormella, kunnes työntää sisään vielä kolmannen sormen. Leevi parahtaa hieman. Eräs ajatus käväisee Niklaksen mielessä...</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi... oletko sä tehnyt tätä ennen? Siis anaalia?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi nuolaisee huuliaan ja pudistaa sitten päätään. ”Olen mä kaikkea muuta tehnyt, mutta en tätä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mikset sä sanonut mitään?” Niklas silittelee toisella kädellä Leevin reittä ja liikuttelee edelleen sormiaan Leevin sisällä, hieroen kevyesti eturauhasta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, mä sanoin nyt. Ja mä haluan sitä. Sun kanssasi.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei...” Niklas ei voi uskoa tätä. Leevi on neitsyt... Niklas vetää liukkaat sormensa ulos Leevin sisältä, nappaa kondomin, repii hampaillaan pienen foliopaketin auki ja rullaa kondomin kovana sykkivälle kalulleen, pursottaa reilusti liukastetta varrelleen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas asettelee itsensä Leevin jalkojen väliin, Leevi kietoo jalkansa hänen vyötärönsä ympärille. Niklas tarttuu kalunsa tyvestä ja ohjaa sitä kohti Leevin liukastettua peräaukkoa. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sano, jos sattuu... Mä olen varovainen. Voidaan lopettaa ihan koska vain...” Niklaksen sydän alkaa hakata entistä kovempaa, sillä hän ei missään nimessä halua satuttaa Leeviä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä olen valmis.” Sanat ovat tuskin päässeet Leevin suusta, kun Niklas työntää hitaasti terskansa tiukan lihasrenkaan läpi – ja Leevi ulvahtaa kivusta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas suukottelee rauhoittavasti Leevin kasvoja. ”Rentoudu vaan... sä tunnut niin hyvälle.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas työntää vielä hieman syvemmälle, pysähtyy jälleen ja huomaa Leevin erektion hieman veltostuneen. Hän ottaa Leevin kalun käteensä, hieroo sitä edestakaisin, levittää peukalollaan touhutippoja liukasteeksi. Leevi alkaa jäykistyä uudelleen, kalun hierominen saa aikaan sen, että Leevi rentoutuu kunnolla, ja Niklas liukuu kokonaan sisään. Niklas painaa päänsä tyynylle Leevin pään viereen ja odottaa hetken.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tuntuu niin... täydeltä. Mä tunnen sut joka puolella.” Leevi kuiskaa ja liikauttaa kokeeksi lantiotaan. Niklas tajuaa, että Leevi on valmis, ja vetäytyy hitaasti puoliksi ulos, sitten taas syvälle sisään. Leevi tuntuu jo tarpeeksi rennolta ja avonaiselta, joten Niklas nousee kämmeniensä varaan, liikuttaa lanteitaan kokeilevasti eri kulmissa. Kolmen työnnön jälkeen hän löytää oikean kulman, sillä Leevi alkaa voihkia ja vaikeroida, vastata lantionsa nostoilla hänen työntöihinsä. Niklas pitää tarkasti kulman ja nopeuttaa tahtia, pitäen kuitenkin työntönsä rauhallisina ja syvinä, sillä Leevi näyttää pitävän juuri siitä. Ja Niklas oli oikeassa, Leevin tiukka kanava tuntuu uskomattomalta hänen kalunsa ympärillä ja hän pohtii, miten kauan oikein pystyy pitämään tätä yllä. Hän haluaa kuitenkin Leevin laukeavan ensimmäisenä, joten hän ottaa jälleen Leevin kovan kalun käteensä ja alkaa liikuttaa kättään työntöjensä tahtiin. Leevi voihkii kovempaa ja nostelee lanteitaan kuumeisesti. Muutaman työnnön jälkeen Leevi alkaa vääntelehtiä, huohottaa yhä äänekkäämmin, lyhyet kynnet pureutuvat hänen selkäänsä, raapivat sitä, ja Niklas tietää, mistä on kyse. Hän työntää lanteillaan nopeampaan, syvempään, kovempaan, liikuttaa kättään nopeampaan, kunnes kuulee Leevin huutavan ääneen ja tuntee kädelleen syöksyvät spermat, joista suurin osa lentää kuitenkin Leevin vatsalle ja rinnalle. Niklas tuntee oman orgasminsa lähenevän. <i>Vain... muutama työntö... lisää...</i> Ja hän laukeaa syvällä Leevin sisällä, niin kauan, että hän jo hetken pelkää, että menettää järkensä, koska nautinto ja laukeaminen eivät vain suostu loppumaan, kondomi täyttyy hänen spermastaan, vatsalihakset kramppaavat suorastaan tuskallisesti ja hän päästää matalan, valittavan äänen kurkustaan. Mutta viimeinkin ne loppuvat, ja Niklas rojahtaa Leevin päälle, täydellisesti tyydytettynä, tuntee Leevin spermat heidän välissään. Ja jostain kaukaa hän kuulee Leevin toistelevan hänen nimeään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kunpa me oltaisiin tavattu vasta nyt.” Niklas leikittelee Leevin hiussuortuvilla, jotka ovat hieman hikiset ja hassusti lässähtäneet.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miksi?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Jotta sä tuntisit vain tämän version musta. Jotta sä et muistaisi kaikkia niitä paskamaisia asioita, mitä mä tein sulle... miten paljon mä satutin sua. Mä olin niin sekaisin.” </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta sitten mä en osaisi arvostaa sitä, miten paljon sä olet muuttunut.” Leevi sivelee hajamielisesti Niklaksen rintaa. ”Tämä ei tainnut olla sulle eka kerta.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas huokaisee. ”Ei, mulla on ollut... aika monta miestä.” Aikaisemmin hän ei ole välittänyt miestensä määrästä, mutta nyt se häiritsee häntä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”On mullakin muutama ollut, jotain lyhyitä suhteita... Jatkuva treenaaminen, kilpailukiertueella oleminen, kisat... kovin moni ei jaksa pysyä urheilijan rinnalla.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kääntyy mahalleen, katsellen Leeviä. <i>Nyt tai ei koskaan.</i> ”Ehkä sä tarvitset rinnalle toisen urheilijan. Tai... entisen urheilijan. Sellaisen, joka ymmärtää, millaista urheilijan elämä on.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmmm. Mistähän mä sellaisen löytäisin? Nuorten puolella on kuulemma yksi lupaava miestaitoluistelija -”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hiljaa, kaunoluistelija.” Niklas hymyilee, painaa suunsa Leevin suulle, tajuaa, että Leevi kiusaa häntä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä olen taitoluistelija!”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas nojautuu taaksepäin työtuolissaan ja pyörittelee kireitä niskojaan työpöytänsä ääressä, joka on täynnä papereita, tietokoneen sähköposti ilmoittaa lukemattomista sähköposteista ja N8 vilkuttaa vastaamattomista puheluista. Päivä on ollut pitkä ja rasittava, eikä ollenkaan vielä ohi. Vielä yksi markkinoinnin kokous, jonka jälkeen maanantain työpäivä on ohi. Ja sitten... Leevi. Okei. Niklas on valmis myöntämään, että osa hänen työpäivänsä tehottomuudesta johtuu blondatusta, pisamaisesta punapäästä, joka on tunkeutunut hänen ajatuksiinsa muutaman kerran työpäivän aikana. <i>No, hyvä on.</i> Työpäivässä on ollut muutamia hetkiä, jolloin hän <i>ei</i> ole ajatellut Leeviä, eikä hänen työtehonsa ole parhaimmillaan kalu puolikovana. Ovelta kuuluva koputus herättää hänet todellisuuteen, ja hän vilkaisee rannekelloaan. <i>Mitä nyt? Kokous alkaa kohta...</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi sujahtaa ovenraosta hänen työhuoneeseensa, hymyillen jotenkin... Niklas ei oikein osaa sanoa, miten.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi, mitä sä täällä -”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä toin sulle lahjan.” Leevi heittää valkovihreän pienen muovipussin hänen työpöydälleen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas vilkaisee hämmentyneenä pussia. <i>Yliopiston apteekin muovipussi. </i>Hän kurkistaa pussin sisään. <i>Kondomeita ja liukastetta.</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas naurahtaa. ”Mulla on kyllä kotona näitä...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta onko sulla niitä täällä? Toimistolla?” Leevi kohottaa kulmakarvojaan, nojaa oveen ja hymyilee tavalla, joka saa aikaan tuttua kihelmöintiä Niklaksen haaroissa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ööm... ei.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, nyt on.” Leevi vie kätensä selkänsä taakse, ja Niklas kuulee lukon kilahtavan kiinni. Ja ennen kuin hän tajuaa mitä tapahtuu, Leevi on jo hänen työpöytänsä luona, kapuaa hajareisin hänen syliinsä, pehmeät, kosteat huulet hänen omillaan, kieli hänen suussaan ja Leevin kädet löysäävät hänen solmiotaan. Ja aivan automaattisesti hänen omat kätensä siirtyvät Leevin hoikalle vyötärölle, sitten pakaroille, tunnustelemaan ja puristelemaan pyöreitä muotoja, eikä Niklas voi mitenkään estää oman lantionsa ylöspäin suuntautuvia liikkeitä. Leevi suutelee häntä halukkaasti, kieli liikkuen hänen suussaan, kosketellen hänen kieltään ja vetää sitten hampaillaan varovaisesti hänen alahuultaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi... Leevi...” Niklas yrittää puhua suudelmien lomasta. ”Mulla alkaa kokous 10 minuutin kuluttua...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, sitten ei kannata tuhlata aikaa mihinkään turhanpäiväiseen. Niin kuin puhumiseen.” Leevi on jo siirtynyt hänen kauluspaitansa nappeihin, availee niitä ja vilkaisee Niklaksen haaroihin, jossa puvunhousut pullottavat. ”Sitä paitsi sä et voi mennä tuossa tilassa kokoukseen. Kaikki veri täällä...” Leevi hieroo Niklaksen puvunhousujen läpi kovaa kalua, huomaten että housut ovat hieman märät touhutipoista. ”... eikä yhtään aivoissa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas päästää kiihottuneen äänen kurkustaan, pitää edelleen kiinni Leevin pakaroista ja nousee työtuolistaan nopeasti. Työtuoli singahtaa liikkeen voimasta, rullaa pyöriensä varassa, kunnes tömähtää seinään. Niklas laskee Leevin lattialle, pyyhkäisee kädellään työpöytänsä tavarat lattialle ja nostaa Leevin pöydälle, alkaa avata hänen farkkujensa nappia. Leevi hyväilee käsillään kuumeisesti Niklaksen rintaa ja vatsalihaksia, hengittäen raskaasti.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä teet mut hulluksi.” Niklas huohottaa ja repii Leevin farkut ja bokserit pois. Leevi on jo aivan kovana, kalu sojottaen kohti kattoa, kun hän asettuu selälleen Niklaksen työpöydälle.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas vilkaisee kelloaan. <i>Kahdeksan minuuttia.</i> Hän avaa hätäisesti vyösolkensa ja housujensa vetoketjun, työntää housunsa ja bokserinsa nilkkoihin, nappaa pienestä muovipussista liukasteen, levittää sitä sormilleen ja liukastaa Leevin aukon. Leevi liikuttaa jo kättään edestakaisin kalullaan ja voihkaisee tuntiessaan Niklaksen sormet sisällään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Rullatessaan kondomia kalulleen, Niklaksen kuumentuneissa aivoissa vilahtaa ajatus, miltä tämä tilanne näyttäisi, jos joku hänen kollegoistaan jotenkin sattuisi pääsemään lukitun oven ohi hänen huoneeseensa. Hän housut nilkoissa, kauluspaita auki ja solmio löysästi roikkuen kaulassa työntymässä hänen työpöydällään jalat levällään makaavan, alavartalosta alastoman nuoren miehen sisään. Mutta kun hän jälleen tuntee Leevin tiukan puristuksen kalunsa ympärillä, hän ei jaksa välittää vaikka itse toimitusjohtaja marssisi sisään ja haluaisi keskustella edellisen kvartaalin luvuista. <i>Aivan. Sama.</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas vilkaisee vielä kelloaan. <i>Kuusi minuuttia.</i> Samalla hän tuntee, kuinka jotakin osuu hänen otsaansa ja tipahtaa Leevin vatsan päälle. <i>Klemmari.</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Eikö sulla pitänyt olla kiire?” Leevi kiemurtelee pöydällä kärsimättömästi, yrittää liikuttaa lanteitaan, että tuntisi Niklaksen kalun hankauksen sisällään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä olet uskomaton...” Niklas mutisee, tarttuu Leevin polvitaipeisiin ja työntää jalkoja kohti pöytää. Ja ei voi olla jälleen ihmettelemättä, miten helposti ja notkeasti Leevin jalat taipuvat. Niklas alkaa liikuttaa lantiotaan, aluksi hitaasti, mutta nopeuttaa tahtia muutaman työnnön jälkeen, sillä Leevi voihkii kärsimättömästi ja nostelee lanteitaan hoputtaakseen Niklasta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Asento antaa Niklakselle hyvän näkymän Leevin jalkojen väliin, kuinka Leevin lantio kaartuu työpöydän tasaisella pinnalla, kuinka hänen jalkansa taipuvat niin, että hän on lähes kaksinkerroin, kuinka hiki kimaltelee Leevin vatsalla ja navassa. Leevin käsi liikkuu hänen omalla kalullaan ylös, alas, vääntö, puristus, ylös, alas, vääntö, puristus... Käden liike kiehtoo Niklasta, saa hänet pumppaamaan lantiollaan nopeampaan, kovempaan, syvemmälle. Hän katselee oman kalunsa liikkumista sisään ja ulos Leevin vartaloon, kuinka liukaste kiiltelee hänen kalullaan, kuinka hänen häpykarvansa hankaavat Leevin pakaroita, joka kerta kun hän on kokonaan sisällä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Vilkaisu rannekellon. <i>Neljä minuuttia. </i> </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Rytmikäs kilinä kiinnittää Niklaksen huomion, vaikka Leevin voihkinnan ja hänen oman vaikerointinsa seasta on vaikea kuulla mitään. Kilinä noudattaa hänen liikkeitään: kun hän nopeuttaa tahtia, kilinä kuuluu useammin ja kun hän hidastaa tahtia Leevin päästäessä tyytymättömän äänen kurkustaan, kilinä kuuluu harvemmin. Hänellä kestää hetken aikaa, ennen kuin hän tajuaa, että hänen vyönsolkensa kilisee rytmikkäästi hänen työntöjensä tahtiin.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niklas... Niklas! Kovempaa! Kohta...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Voi luoja. Niklas tajuaa, ettei pysty kieltämään Leeviltä mitään. Enää koskaan. Eikä hän haluakaan. Hän liikuttaa lantiotaan nopeampaan, koska Leevi on jo lähellä omaa laukeamistaan. Niklas ujuttaa kätensä Leevin paidan alle, hakee nännilävistyksen sormiinsa, vääntelee sitä työntöjensä tahdissa. Niklaksen kalu Leevin sisällä, nännin hierominen ja Leevin käden nopea liike hänen omalla kalullaan saavat Leevin laukeamaan rajusti. Sperma roiskuu pitkin Leevin vatsaa, osa lentää Niklaksen vatsalle, josta hän tuntee Leevin sperman valuvan hiljalleen alaspäin vartalollaan. Leevin laukeamisen näkeminen ja ennen kaikkea tunteminen, miten Leevi tiukkenee hänen ympärillään lähes sietämättömän tiukaksi, saa aikaan Niklaksen rajun orgasmin.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi... nyt, nyt... AAAAHHH!” <i>Ei voi olla totta</i>. Jokainen orgasmi Leevin kanssa ei mitenkään voi olla tällainen, kuin laukeaminen ja sperman tulo ei loppuisi koskaan. Mutta se on. Niklas tietää sen ja mistä se johtuu. Hän ei vain tiedä, uskaltaisiko sanoa sitä vielä Leeville. Uskaltaisi sanoa, että rakastaa Leeviä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas laskee ylävartalonsa Leevin päälle, tuntee Leevin sormien kulkeutuvan hiuksiinsa, silittävän niitä. Tasailtuaan hetken aikaan hengitystään, Niklas avaa silmänsä ja huomaa työhuoneensa lattialla N8:nsa, joka on kuin ihmeen kaupalla yhtenä kappaleena, yhä vilkuttaen vastaamattomista puheluista.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Kaksi minuuttia.</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas nostaa päätään. Leevi hymyilee onnellisen näköisenä, ja Niklas on varma, että hänellä on täsmälleen samanlainen ilme itselläänkin.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi... mun täytyy lähteä kokoukseen.” Niklaksen ääni on raspimaisen käheä. ”Tuu illalla mun luokse. Mä en halua olla enää hetkeäkään erossa susta...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi suutelee hänen nenänpäätään. ”Nähdään illalla sitten.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi astelee ulos lasisesta toimistorakennuksesta, kietoo kaulaliinan kaulansa ympärille viileässä ilmassa. Hän pysähtyy tuijottamaan parkkipaikan autoja ja takana siintävää metsää. <i>Niklas on muuttunut. Se on kypsempi, tietää mitä haluaa ja ennen kaikkea tuntee itsensä, ei häpeile itseään. Out and proud.</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kännykän pirinä keskeyttää Leevin ajatukset.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi Marjatta!” Leevi vastaa hymyä äänessään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sinähän kuulostat hyväntuuliselta.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, mä tapasin Niklaksen. Meillä oli... öööh... siis juteltiin tästä sponsorijutusta.” Leevi takeltelee, sillä hän ei ole kuitenkaan varma, haluaako Niklas muiden tietävän heidän suhteestaan. Leevi päättää, että illalla heidän täytyy ennen kaikkea puhua. Muut asiat saavat odottaa, että he ovat puhuneet asiat selviksi.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hienoa, että tulette toimeen, todella hienoa. Minä olin niin yllättynyt, kun Niklas soitti minulle ja ehdotti tätä sopimusta. Tiesin heti, että nyt meitä onnisti viimeinkin sponsoroinnin kanssa. Mutta kuule, sitä minä soittelin, että meidän pitäisi sopia ompelijan kanssa, milloin suunnitellaan niitä ensi kauden esiintymispukuja -”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis mitä?” Yhtäkkiä Leevi tuntee sydämensä hakkaavan kovaa ja suunsa kuivuvan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niin, niitä esiintymispukuja pitää suunnitella ensi kautta varten...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei, vaan mitä sä sanoit sitä ennen.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sitä minä vain, että oli hyvä, että Niklas tarjosi meille tätä sponsorisop-” Marjatta ei ehdi lopettamaan lausettaan, kun hän jo kuulee toisessa päässä kännykän valintaäänen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ottaa huikan punaviinistään ja sekoittaa fettucinet kiehuvaan veteen avokeittiössään. Hän vilkaisee ympärilleen asunnossaan. Kaikki kunnossa: pasta carbonara on tuloillaan (Leevi aivan varmasti valittaa kaloreista, mutta Niklas on suunnitellut, että he kuluttavat kaikki kalorit – ja vähän enemmänkin), salaatti pilkottuna, tuoretta patonkia, punaviini avattu, kynttilöitä valaisemassa, kaasutakassa tuli ja bluesia soimassa. Niklas vilkaisee vielä itseään peilistä: paljain jaloin, lantiolta matalat farkut ja vaalea lyhythihainen pusero, jonka alla hänellä on vielä harmaa pitkähihainen pusero.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kohentaa vielä kulmasohvansa sohvatyynyjä, kun hän kuulee ovikellon soivan. Hänen sydämensä hypähtää, pyyhkäisee hieman hermostuneisuudesta kosteita käsiään farkkuihinsa ja avaa oven.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Miten Leevi voi näyttää joka kerta paremmalta?</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi...” Niklas kumartuu antamaan pusua, mutta Leevi vetäytyy Niklaksen yllätykseksi pois.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Sitten hän huomaa sen. Jotakin on vialla... ”Onko kaikki kunnossa?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei.” Kuuluu Leevin lyhyt ja tyly vastaus.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä -”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Se olit sinä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei osaa sanoa mitään, vaan tuijottaa Leeviä, tajuamatta mitään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä soitit Marjatalle tästä sopimuksesta. Ei toisinpäin, niin kuin mä olen koko ajan luullut.” Leevi on ristinyt käsivartensa rinnalleen ja tuijottaa häntä vihaisena, surullisena. Jälleen surullisena – niin kuin kahdeksan vuotta sitten. ”Sä tiesit, että mä en pärjää taloudellisesti, että mä tarvitsen rahaa ja sä soitit Marjatalle, tarjosit tätä sopimusta, josta mä en voisi kieltäytyä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi, ei...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kylläpäs! Sä... sä ostit mut. Sä teit musta sun... sun huoran.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas tuntee paniikin hiipivän sisuksiinsa. ”Ei... se ei ole niin. Mä en koskaan -”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miten sä voit kohdella ihmisiä näin? Sä et ole yhtään muuttunut! Sä ajattelet vain itseäsi, yhä edelleen!”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas seisoo lamaantuneena paikallaan, eikä pysty muuta kuin katsomaan, kuinka Leevi avaa oven ja kävelee jälleen kerran ulos hänen elämästään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ei suostu katsomaan häntä, ei puhumaan, ei kuuntelemaan, ei vastaa puhelimeen, ei sähköpostiin, ei mitään. Niklas on jälleen nukkunut yöt huonosti, ja on huomaavinaan myös Leevin silmien alla tummat varjot.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Jäähallilla tv-mainoksen ohjaaja keskustelee Leevin kanssa siitä, mitä hän haluaa Leevin tekevän, kädet heiluen ja pää pyörien innostuksesta. ”Mä haluan, että sä niinku, sä niinku hyppäät tossa jäällä, tajuatko sä? Siis hyppäät ja se hyppy niinku kuvastaa sitä, kun pullosta suihkuaa vettä, kun sitä on ravisteltu. Tajuatko sä, mitä mä ajan takaa?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Millaisen hypyn sä haluat?” Leevi venyttelee jalkojaan samalla, ja Niklas tajuaa tuijottavansa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sellaisen näyttävän hypyn, niinku korkean ja ilmavan, tajuatko sä?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">No, kolmoislutz on ehkä näyttävin. Siinä h</span></span>yppy pyörii kaaren suuntaa vastaan ja siihen lähdetään pitkästä taaksepäin kulkevasta liu’usta.”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Heitä kuule pari sellaista tuossa jäällä, niin katsotaan, miltä se näyttää.”</span></span></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi luistelee sulavasti jäälle, ottaa vauhtia ja hyppää täydellisen kolmoislutzin. Ohjaaja vaikuttaa tyytyväiseltä ja kuvaukset alkavat.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kuvausten jälkeen Leevi suuntaa kohti suihkutiloja.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi, odota.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä nyt? Miksi sä yleensäkään olet täällä? Eikö sulla ole muita töitä?” Leevi ei pysähdy, vaan kävelee kiukkuisena pitkin jäähallin käytävää.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”On, mutta... sä et suostu puhumaan mulle muuten.” Niklas yrittää pysyä Leevin kannoilla.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miksiköhän?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Pukuhuoneen ovi paukahtaa kiinni Niklaksen nenän edessä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Laskettelukeskuksen hotelliravintolassa Niklas tuijottaa mustasukkaisuuden kourissa, kun urheilutoimittaja haastattelee Leeviä. Ja Niklas <i>tietää, </i>että Leeviä haastatteleva toimittaja Luukas Sanders on homo. Toimittaja haroo vasemmalla kädellään vaaleita hiuksiaan, ja Niklas kiinnittää huomion toimittajan vasemmassa nimettömässä kimaltavaan yksinkertaiseen, sileään sormukseen. Hän muistaa kuulleensa, että Sanders seurustelee jonkun nyrkkeilijän kanssa, nähtävästi suhde on nyt edennyt vakavammalle tasolle. Niklas tuntee hienoista helpotusta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas vilkaisee rannekelloaan. On jo myöhä, ja Leevi todennäköisesti suuntaa hotellihuoneeseensa haastattelun jälkeen. Aivan oikein. Sekä Leevi että toimittaja nousevat pöydästä ja suuntaavat kohti hissiä. Ennen kuin hissin ovet ehtivät sulkeutua, Niklas on pujahtanut hissien ovien välistä sisään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ehdinpäs.” Niklas kääntää heti huomionsa toimittajaan, ojentaa kätensä. ”Hei, Niklas Manninen, Nordic Beveragesin Product Group Manager.” Hän tietää, että Leevi ei kehtaa järjestää toimittajan edessä kohtausta tai jättää häntä huomiotta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi, Luukas Sanders City-Uutisista. Mä taisin nähdäkin sut tuolla promotilaisuudessa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Onko teillä jo haastattelu valmis?” Niklas vilkaisee Leeviä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, on...” Luukas vilkaisee molempia miehiä, puraisee alahuultaan, ettei nauraisi. <i>Vai niin... Product Group Manager on täysin ihastunut Leevi Saarnioon, mutta on jostain syystä joutunut epäsuosioon.</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei. Leevi, mulla on sulle asiaa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmmm. No, mitä?” Leevi kysyy vastahakoisesti.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä luulin, että sä tiesit... Mä luulin, että Marjatta kertoi.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Eli sä myönnät, että sä suunnittelit kaiken?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas huokaa helpotuksesta, kun hissi pysähtyy pehmeästi hänen kerrokseensa. ”Tässä on mun kerrokseni...” Hän pysähtyy hetkeksi oven väliin ja vilkaisee hississä olevia miehiä. ”Toivottavasti asiat selviää.” Hän heilauttaa kättään ja suuntaa kohti omaa huonettaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas haroo hiuksiaan epätoivoisesti, yrittää jatkaa ja saada Leevin ymmärtämään. ”Siis... joo, mä tiesin, että sä tarvitsit sponsoria. Ja kai mä ajattelin, että... että mä voisin hyvittää jotenkin käytöstäni.. sitä miten mä kohtelin sua.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi katselee häntä epäluuloisesti.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta mä myönnän kyllä, että mun mielessäni kävi ajatus, että... että sä antaisit mulle uuden mahdollisuuden. Jos sä et olisi ollut kiinnostunut, niin ei se olisi muuttanut sopimuksen suhteen yhtään mitään. Kaikkihan oli jo allekirjoitettu, kun me...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hissi pysähtyy heidän kerrokseensa, ja he astuvat hotellin käytävään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja mä vannon, että mä en ajatellut asiaa niin, että mä olisin ostanut sut. Jos mä sain sut tuntemaan sillä tavalla, niin mä olen tosi pahoillani siitä.” Niklas työntää kätensä farkkujensa taskuihin ja tuntee olonsa epätoivoiseksi ja avuttomaksi, huomaa ällistyneenä, että hänen kurkkuaan kuristaa hieman. ”Jos sä et halua enää nähdä mua, niin Katri tai Sami voi hoitaa asiat jatkossa sun kanssa. Mutta sopimus ei muutu mihinkään, me sponsoroidaan sua edelleen. Firma on ollut tosi tyytyväinen suhun.” Niklas selvittää kurkkuaan. ”Toivottavasti sä voit antaa anteeksi. Ei mulla muuta.” Ja ottaa muutaman askeleen taaksepäin, kääntyy kohti omaa hotellihuonettaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niklas, odota.” Niklas kääntyy toiveikkaana kohti Leeviä. ”Mä uskon sua kyllä. Totta, sopimus oli allekirjoitettu ennen kuin mitään tapahtui meidän välillä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joten... saanko mä anteeksi?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi kietoo käsivartensa hänen niskansa ympärille. ”Saat.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä nyt?” Leevi nauraa, kun Niklas vetää hänet ranteestaan huoneeseensa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas painaa Leevin vasten ovea, työntää heti reitensä Leevin jalkojen väliin. ”Sovintoseksiä. Viisi päivää on liian pitkä aika...” Niklas tunkee Leevin käden jalkojensa väliin. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi nauraa Niklaksen innolle, puristaa kevyesti kovaa kalua farkkujen läpi. ”Entäs sitten, kun mä olen GP-kiertueella?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Puhelinseksiä, Skype-seksiä, mä alennun vaikka Facebook-seksiin, ihan mitä vain...” Niklas riisuu muitta mutkitta Leeviä, innokkaana pääsemään lähelle Leevin ihoa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Millaista on Facebook-seksi? Tykätään toistemme päivityksistä, vai?” Leevi hihittää, kun Niklas nykii hänen farkkujaan alas nilkkoihin.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmmm...” Niklas painaa huulensa Leevin huulille, vie kätensä hänen päänsä molemmille puolille, työntää samalla kohti sänkyä, työntäen kieltään kohtaamaan Leevin innokkaan kielen. Leevin kädet työstävät jo Niklaksen farkkuja auki, repivät paitaa pois päältä. <i>Alasti, alasti, mahdollisimman äkkiä.</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kaivaa toilettilaukustaan kondomin ja liukasteen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas antaa kondomin Leeville, joka katsoo häntä kysyvästi. ”Laitanko mä se sulle?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei.” Niklas sanoo äkkiä, ettei muuttaisi mieltään. ”Sä laitat sen itsellesi.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevin kysyvä ilme vaihtuu hämmästykseksi. ”Haluatko sä...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Haluan. Mä en ole ennen... mä haluan, että sä olet eka.” <i>Ja ainoa.</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oletko sä varma?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä en ole mistään ollut koskaan näin varma.” Niklas suutelee Leeviä kevyesti ja käy sängylle makaamaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miten... tai siis missä asennossa me ollaan?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas miettii hetken. ”Kyljellään.” Hän kääntyy kyljelleen kohti ikkunaa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hän kuulee Leevin repivän kondomipaketin auki, avaavan liukastetuubin. Kun Leevin vartalo painautuu hänen selkäänsä vasten, hän huomaa jännittävänsä, mutta Leevi suutelee hänen niskaansa, alas pitkin selkärankaa ja takaisin ylös. Leevi kietoo toisen käsivartensa hänen olkapäänsä ympäri ja alkaa hyväillä toisella kädellä hänen rintaansa, hitaasti liikkuen alaspäin, kunnes Leevin käsi on hänen kovalla kalullaan, vetelee edestakaisin hitaasti. Niklas huomaa lanteidensa liikkuvan samaan hitaaseen, tasaiseen tahtiin.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi päästää kalusta irti, nostaa Niklaksen toisen jalan oman jalkansa yli ja alkaa hieroa Niklaksen takamuksen vakoa. Niklas kuulee itsensä vaikeroivan, kun Leevi työntää liukastetun sormensa hänen sisälleen. Leevi nuolee Niklaksen niskaa, kun hän liikuttelee sormeaan edestakaisin. Niklas tarttuu omaan kaluunsa ja alkaa liikuttaa kättään hitaaseen tahtiin, aivan kuten hänen sisällään liikkuva sormi. Leevin käsi vetäytyy pois, ja Niklas tuntee painetta aukollaan, kun Leevi työntää kaksi sormea hänen sisälleen. Mikä tuntuu jo hieman oudolta. Hyvältä, mutta oudolta. Lähes yhtä hyvältä kuin Leevin voihkina hänen korvansa juuressa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sattuiko se?” Niklas kysyy yhtäkkiä, kun Leevi vetää sormensa pois ja hän arvaa, mitä on tulossa seuraavaksi.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Vähän aluksi. Mutta sitten se tuntui tosi hyvälle, toivottavasti mä osaan...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Ja sitten hän tuntee jotain paljon isompaa kuin sormien työntyvän sisälleen, hitaasti, mutta silti se sattuu.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niklas... sano jotain.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas puristaa hampaansa yhteen. ”Leevi...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi pysähtyy ja vetäytyy ulos. ”Sori. Sun täytyisi varmaan rentoutua.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Rentoutua? Miten? Miten Leevi pystyi siihen?</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei meidän tarvitse jatkaa.” Leevin ääni oli lämmin ja rauhoittava hänen korvassaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä haluan jatkaa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi työntyy sisälle jälleen, eikä se tällä kertaa tuntunut niin tuskalliselta. Leevi kurottautuu katsomaan hänen kasvojaan, kauniit pisamaiset kasvot hymyilevät hieman, Leevi tarttuu hänen kaluunsa, liikuttaa kättään edestakaisin, suutelee ja nuolee kielellään eksoottisia kuvioita hänen olkapäähänsä. Leevi työntää vielä, eikä se enää tunnu niin pahalta. Leevi vie kätensä hänen lanteilleen ja yhtäkkiä Leevi liukuu kokonaan hänen sisälleen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä rentouduit. Tuntuu niin hyvälle... olla sun sisällä. Voinko mä liikkua, voinko mä... voi luoja...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo.”<br />
<br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi alkaa liikkua edestakaisin hänen sisällään, kovan kalun hankaus hänen sisällään tuntuu kieltämättä hyvältä, ja kun Leevi suutelee kovaa hänen olkapäätään, vetää hampaillaan ihoa suuhunsa, liike saa Leevin kalun tuntumaan eri kohdassa. Niklas tietää, mitä se kohta on. Hän keinuttaa lanteitaan, yrittää lisätä hankausta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi suutelee hänen olkapäätään kovempaa, Leevin lanteiden ja kalun jokainen liike tuntuvat Niklaksen eturauhasessa, ja hän tuntee oman kalunsa kovenevan entisestään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi huohottaa ja toistelee hänen nimeään kuumeisesti. Niklas liikuttaa kättään nopeammin kalullaan, ja Leevin huohotuksesta hän tajuaa, että Leevi laukeaa kohta. Ja kun Leevin työnnöt nopeutuvat ja hänen vartalonsa alkaa vääntelehtiä, Niklas tuntee oman orgasminsa lähenevän, hehkuvan selkärankansa alaosassa, kunnes hän laukeaa omalle kädelleen, samalla kun Leevi voihkii ja nytkähtelee häntä vasten.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Aukossa ja olkapäässä, jota Leevi on imenyt, tuntuu hieman polttavaa tykytystä. Olkapäähän jäisi jälki, mikä ei haittaa Niklasta ollenkaan.<br />
<br />
Leevi vetäytyy ulos, ja Niklas äännähtää hieman, kun Leevin kalu lipsahtaa ulos hänestä. Hän kurottaa kädellään ja vetää Leevin syliinsä, hautaa kasvonsa Leevin hiuksiin.<br />
<br />
”Mä rakastan sua.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi nytkähtää hänen sylissään, tarrautuu lujasti kiinni. ”Mä rakastan sua kanssa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Huhtikuu 2011</b></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi istuu huopaan kääriytyneenä takan äärellä katsellen dvd:tä omasta luistelustaan yrittäen löytää heikkoja kohtia ja vahvuuksia, kun Niklas saapuu kotiin. Leevi viettää jo suurimman osan ajastaan hänen asunnossaan, joten on oikeastaan vain ajan kysymys, koska hän muuttaa virallisesti Niklaksen luo. Ajatus saa lämpimän tunteen aikaan jossain Niklaksen mahanpohjassa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi...” Niklas kumartuu suutelemaan Leevin huulia ja tuntee samalla Leevin sormien ujuttautuvan hänen vyönsä alle, vetävän häntä päälleen. ”Sulla taisi olla ikävä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mistä sä sellaista päättelit?” Leevi kysyy viattomasti.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Koska mä makaan sun päällä.” Niklas naurahtaa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm... sä teet liian pitkiä päiviä. Sun pitäisi olla enemmän kotona tyydyttämässä kyltymätöntä poikaystävääsi.” Leevi nuuskii Niklaksen kaulaa. After shave on vähän haalistunut päivän mittaan ja sekoittunut Niklaksen ominaistuoksuun, hän pystyy tuntemaan tuoksun, joka saa hänet aina sekaisin halusta – ja onnesta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä toin intialaista ruokaa.” Niklas nousee ylös ja vie take away -kassin avokeittiöön, alkaa availla mausteisen tuoksuisia rasioita. Leevi tulee keittiösaarekkeen toiselle puolelle baarijakkaralle istumaan ja pihistää palan tandoorikanaa. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hei muuten, nyt kun mä muistan. Onko sulla tummaa pukua? Nordic Beveragesilla on illallistilaisuus suurosakkaille ensi kuussa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi näyttää hämmentyneeltä ja nuolee tandoorikastiketta sormistaan. ”On, mutta ei se sulle mahdu.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”En mä sitä itselleni tarvitse, vaan sulle. Se on avec-tilaisuus. Sä tulet sinne mun avecina.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevillä jää tandoorikastikkeinen sormi suuhun, kun hän tuijottaa Niklasta viileänsiniset silmät ällistyksestä suurina.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kaikilla siellä on avec. Enhän mä nyt yksin sinne voi mennä. Vai mitä?” Niklas hymyilee ja vilkaisee silmäkulmastaan Leeviä, joka ei näytä toipuvan järkytyksestään millään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Et tietenkään.” Leevi saa viimein sanotuksi, onnellinen hymy huulillaan ja ilme silmissään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kumartuu saarekkeen yli ja painaa kevyen pusun Leevin hymyileville huulille.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä olet mun kumppanini. Mä haluan, että sä olet mun rinnallani, niin kuin mäkin haluan olla sun rinnallasi. Ei se sen kummempaa ole.” Niklas sanoo hiljaa Leevin huulia yhä näykkien.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kumppaneita. Ja uusi mahdollisuus, jota hän ei pilaisi. Koskaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">~LOPPU~</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div>Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-15802363207100168102011-03-31T17:04:00.004+03:002011-03-31T17:05:23.448+03:00Liukkaalla jäällä 1/2<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8SmbDy3nQA5_J29oqYqA8UkEqlV7-IwRN96miUxO1Sd-gvs7VK09EVh75uAeFlRDJyQ4SbL6D5wvGjdxuzmxq1c0pseZKgSK_7gRokBj4xvbwKzMz6kYjwHzKIfCLDwgb-n7n8KsPIkUl/s1600/vincent-lecavalier-pic-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8SmbDy3nQA5_J29oqYqA8UkEqlV7-IwRN96miUxO1Sd-gvs7VK09EVh75uAeFlRDJyQ4SbL6D5wvGjdxuzmxq1c0pseZKgSK_7gRokBj4xvbwKzMz6kYjwHzKIfCLDwgb-n7n8KsPIkUl/s320/vincent-lecavalier-pic-2.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niklas 18-vuotiaana</td></tr>
</tbody></table><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghVEbrH4heydrVDWCHD6T3R11Vw64y0lgN166BCMhe2YMaquZCLHdEY_J-0cwGZaoGKN5tmVlHo-H251z-NIiw7Feu9OHS4xR4_66DnZTQbqh5WJRotE0hTpASTpHxMZJx-qkddOIlwH5o/s1600/aiivwg29m3rxv32.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghVEbrH4heydrVDWCHD6T3R11Vw64y0lgN166BCMhe2YMaquZCLHdEY_J-0cwGZaoGKN5tmVlHo-H251z-NIiw7Feu9OHS4xR4_66DnZTQbqh5WJRotE0hTpASTpHxMZJx-qkddOIlwH5o/s1600/aiivwg29m3rxv32.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leevi 18-vuotiaana</td></tr>
</tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtBhPewWacCNkt1CkLU_uZdIKB7qMW-tsqqRz8hI0AxwbUs_Z1QbqWerq6o-6hzszdmW3SUmfz0ol_c5KM3Q37GLyCqERzdVhUr5V5bGVmys2vgSK-VjLq1B70kGJy4tcf8TnzJvNhST36/s1600/Liukas.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtBhPewWacCNkt1CkLU_uZdIKB7qMW-tsqqRz8hI0AxwbUs_Z1QbqWerq6o-6hzszdmW3SUmfz0ol_c5KM3Q37GLyCqERzdVhUr5V5bGVmys2vgSK-VjLq1B70kGJy4tcf8TnzJvNhST36/s200/Liukas.jpg" width="200" /> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><style type="text/css">
p { margin-bottom: 0.21cm; }
</style> <br />
<div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Tarina itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä. Sekä uudesta mahdollisuudesta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Tammikuu 2004</b></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hilaa nyt, hintti, se perseesi pois jäältä!”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Jääkiekkojoukkue harjoitushallin kentän laidalla purskahtaa nauruun, ja Leevin keskittyminen häiriintyy. Hän kaatuu hyvin alkaneen kolmoisaxelin ja pyllähtää takamukselleen kovalle jäälle.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi ei kyllä ota tuohon perseeseen pariin päivään yhtään mitään!”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevin harjoittelukumppani Mira luistelee paikalle ja auttaa häntä ylös.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sattuiko suhun?”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei... no, vähän. Mutta noille mä en sitä koskaan myönnä. Eikö noilla kiekon perässä luistelevilla pitäisi alkaa treenit vasta 10 minuutin kuluttua?” Leevi hieroo kipeää takamustaan - taas yksi komea mustelma muiden jatkoksi. Taitoluistelu jättää helposti jälkiä, etenkin kun lauma vähä-älyisiä jääkiekkoilijoita katsoo parhaakseen kommentoida hänen luisteluaan joka ikinen kerta.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta tuo perse voisi kyllä ottaa jotakin!” Kentän laidalta kuuluu, kun Mira hieman pyllistää lyhyessä harjoitteluasussaan auttaessaan Leeviä ylös.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, mulla olisi sulle Mira jotain täällä.” Yksi pelaajista huutaa ja puristaa jalkoväliään. Koko joukkue purskahtaa jälleen kollektiiviseen nauruun.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Pitäkää turpanne kiinni! Teidän vuoro ei ala vielä, joten painukaa takaisin pukukoppiin.” Mira napauttaa ja katsoo uhmakkaasti kiekkoilijoita.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No niin, nyt riittää.” Jääkiekkovalmentaja saapuu valmentajankopistaan ja hiljentää valmennettavansa. ”Annatte Leevin ja Miran treenata omalla vuorollaan. Ja jätätte ne kommentoinnit pois.”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Joukkueen sisältä kuuluu yhtenäistä 'Joo joo' -mutinaa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i>Voi vittu.</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Hän on myöhässä, ja pahasti. Ja vielä ensimmäisenä päivänään, ensimmäisissä harjoituksissaan uudessa joukkueessa. Hän ei tajunnut, miten pahoja Helsingin ruuhkat voisivat olla. Niklas juoksee pitkin käytävää, painava jääkiekkokassi olallaan ja yrittää löytää pukuhuonetta numero kolme, jotta voisi äkkiä vaihtaa varusteet ylleen ja luistella jäälle. Hän juoksee kovempaa ja kääntyy kulman taakse – ja THUMP.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">193 senttimetriä ja 94 kiloa keskushyökkääjän treenattua, lihaksikasta vartaloa jymähtää vasten pienempää vartaloa, joka lentää takamukselleen. Jälleen kerran.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sori! Sattuiko suhun?” Niklas kysyy hengästyneenä ja ojentaa kätensä auttaakseen nuoren miehen ylös.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, ei ollutkaan kuin vasta toinen kerta tänään...” Leevi mutisee, mutta ojentaa kätensä ja kampeaa itsensä ylös.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä -” Niklaksen ajatus katkeaa saman tien. Hän näkee edessään oman ikäisensä nuoren miehen. Korjaus, hyvännäköisen nuoren miehen. Punaruskeat hiukset on tungettu itsekudotun näköisen, sinivihreän myssyn alle, ja hänellä on samaa sarjaa olevat kaulaliina ja lapaset. Jalassa farkut, päällä raidallinen villapusero ja toppaliivi. Nenälle ja poskipäihin luonto on päättänyt ripotella pisamia. Mutta ne silmät... Niklas oli nähnyt sellaiset silmät vain kerran aikaisemmin, husky-koiralla. He olivat olleet koirarekiajelulla perheen kanssa ja hän oli kyykistynyt taputtamaan koiria, ihmetellen niiden silmien väriä. Niin vaaleansiniset, että ne olivat melkein värittömät, ja iiristä ympäröivä tumma kehä vain korosti viileän sinistä väriä. Nuorella miehellä, jonka hän oli onnistunut tyrmäämään, on samanlaiset silmät.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei tajua tuijottavansa ja pitävänsä yhä kiinni nuoren miehen lapasen peittämästä kädestä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi kohottaa kulmiaan, Niklas havahtuu puolittaisesta transsistaan ja irrottaa otteensa kädestä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis sori... Mä olen uusi täällä ja myöhässä treeneistä. Tiedätkö sä, missä on pukuhuone kolme?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi näyttää kädellään Niklaksen selän taakse.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Aha... okei. Kiitti.” Niklas huomaa nuorella miehellä hieman pienemmän treenikassin. ”Oletko sä kaunoluistelija?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi katsoo jokseenkin uhmakkaasti Niklasta. ”En. Mä olen taitoluistelija.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oletko sinä Niklas Manninen?” Valmentaja huutaa käytävän toisesta päästä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklaksen huomio kiinnittyy uuteen valmentajaansa. ”Joo, olen. Sori, että mä olen myöhässä -”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Vaihda varusteet äkkiä päälle ja tule jäälle. Me aloitellaan jo lämmittelyllä.” Valmentaja tasapainottelee hokkareillaan takaisin kohti jäätä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi on jo kerännyt treenikassinsa ja kävelee kohti uloskäyntiä, hieman aristellen pakaroitaan, kunnes kuulee tyrmääjänsä kutsuvan.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hei, odota. Mikä sun nimi on?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi kääntyy vielä, ennen kuin katoaa ovesta. ”Leevi. Leevi Saarnio.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas huomaa pian, että he käyvät samaa urheilulukiota Leevin kanssa, molemmat viimeistä vuottaan. Ja Leevi tuntuu olevan joka paikassa, mihin Niklas vain katsookin. Syömässä lukion ruokalassa. Nauramassa käytävillä kavereidensa kanssa. Puhumassa kännykkäänsä pihalla. Samalla äidinkielen tunnilla hänen kanssaan. Niklas huomaa, että hän ei kykene keskittymään opetukseen ollenkaan, kun Leevi istuu pari penkkiriviä edempänä, hieman etuviistoon hänestä, joten hänellä on hyvä näköyhteys Leeviin. Erityisen häiritsevää on, kun Leevi keskittyy kirjallisuusanalyysiin ja pureskelee kynäänsä, liu'uttaa sitä edestakaisin suussaan. <i>Miksi se tekee noin? Eikö se tajua, miltä se näyttää? </i>Niklas on kyllä kuullut joukkuetovereiltaan, että Leeviä pidetään yleisesti homona. </div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas keskittää huomionsa vaaleahiuksiseen ja hoikkaan Jennaan, joka on flirttaillut hänen kanssaan, siitä lähtien, kun hän aloitti opiskelut. Hän katselee Jennan pitkiä hiuksia ja pieniä rintoja, ja miettii miltä tuntuisi hyväillä niitä rintoja, suudella Jennaa, työntää kalunsa Leevin suuhun... </div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">MITÄ? Ei. EI. </div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Hän ajattelee Jennaa, ja siksi hänellä alkaa seistä. Sillä ei ole mitään tekemistä Leevin kanssa. Eikä Leevin kynän kanssa. Eikä varsinkaan sillä, että Leevi on kumartunut pulpettinsa yli ja sanoo jotain edessään istuvalle kaverilleen, antaen hänelle erinomaisen näkymän Leevin kiinteään, pyöreään farkkujen peittämään takamukseen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Helmikuu 2004</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kulauttaa kurkustaan alas viimeiset urheilujuomansa tipat ja nostaa jääkiekkokassinsa olalleen. Valmentaja veti todella kovat treenit, ja Niklas haluaa vain päästä kotiin, syödä illallisen perheensä kanssa ja painua saman tien sänkyyn nukkumaan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hänen suunnitelmansa menevät täysin uusiksi, kun hän näkee Leevin istuvan harjoitushallin aulassa, juovan pahvikupista jotain kuumaa, punaruskeat hiukset pörrössä. <i>Miten se on vielä täällä? Sen harjoituksethan loppuivat jo yli tunti sitten.</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi.” Niklas maleksii Leevin luo, ihmetellen itsekin, miksi häntä kiinnostaa, että Leevi on yhä hallilla. ”Mitä sä vielä täällä teet?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi katsahtaa häneen huskyn silmillään, tuijottaa edessään seisovaa tummahiuksista ja -silmäistä hyvännäköistä nuorta miestä ja ottaa hörpyn kuumasta juomastaan, Niklas huomaa sen olevan teetä. ”Moi. Mun pikkusiskoni sairastui, niin mun mutsini ei pääse hakemaan, kun ne on lääkärissä. Mä odottelen, että faija tulee hakemaan, kunhan se pääsee töistä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mulla on auto.” <i>Tosi fiksua, Niklas, tosi fiksua...</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ahaa.” Leevi kallistaa hieman päätään. ”Sepä kiva...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis... mä voin heittää sut kotiin.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi näyttää harkitsevan tarjousta hetken, mutristaa huuliaan. ”Okei, kiitti.” </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä olet menestynyt aika hyvin nuorten kisoissa.” Niklas ohjaa auton pois harjoitushallin parkkipaikalta.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, ihan hyvin. Ensi vuonna pitää tosin siirtyä aikuisten sarjaan, kun täyttää 20 vuotta. Kilpailu kovenee.” Leevi tuijottelee auton ikkunasta ulos pimeään alkuiltaan. ”Entä sä? Mistä sä muutit tänne?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oulusta. Mun faija sai töitä täältä, niin mä siirryin Oulun urheilulukiosta tänne ja onneksi sain paikan joukkueesta.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja tavoitteena varmaan SM-liiga? Tai ehkä NHL?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä itse asiassa aloitan ensi kaudella Espoossa. Se ei vielä ole julkista, mutta nimet on jo paperilla. Ja joo, NHL on tavoitteena.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Onneksi olkoon. Hei, käänny seuraavasta vasemmalle, mä asun tuossa valkotiilitalossa oikealla.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas pysäköi autonsa Leevin kotitalon eteen. Leevi tuijottaa hetken käsiään ja Niklas naputtelee rattia sormillaan hermostuneesti.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Haluatko sä – tai ei mitään.” Leevi aloittaa epäröiden.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niin, mä ajattelin, haluatko sä tulla sisälle? Haluasitko sä vaikka mehua tai jotain...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei, voihan mä vaikka lasillisen ottaa.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevillä on viihtyisä huone. Ikkunan alla valkoisella kirjoituspöydällä on tietokone, printteri ja koulukirjoja. Yhdellä seinustalla on valkoinen taso, jossa on pieni televisio, XBox-konsoli ja stereot. Toisella seinustalla on vaaleaa puuta olevat sänky ja yöpöytä. Seinille on ripustettu kehystettyjä julisteita taitoluistelun nuorten MM- ja EM-kisojen virallisista kisajulisteista, kaapissa on mitaleita ja pokaaleja, joita Leevi on voittanut.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi tuo molemmille lasillisen appelsiinimehua.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sulla on XBox.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, mä olen aika hyvä siinä NHL-pelissä.” Leevi virnistää.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mulla on vaan pc-pelejä...” Niklas ottaa käteensä ohjaimen, tunnustelee sitä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hän tuntee Leevin katseen kädellään. ”Haluatko sä tulla joskus pelaamaan?” Leevi kysyy varovaisesti.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas laskee ohjaimen kädestään ja ottaa huikan mehustaan. ”Voisin tullakin.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei ole ihan varma, milloin peli-illat muuttuivat tällaisiksi. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Jossakin vaiheessa eräänä iltana kesken peliä, hän yritti harhauttaa Leeviä tönäisemällä häntä kevyesti ja Leevi ehkä tönäisi häntä leikkisästi takaisin, mutta seuraavassa hetkessä Leevin kädet olivat hänen kaulansa ympärillä ja hänen kätensä Leevin vyötäröllä, ja he suutelivat toisiaan. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kuten nytkin, tosin peliä ei edes käynnistetty, kuten ei edellisenä iltanakaan. Heti kun Leevin huoneen ovi sulkeutuu, Niklas painaa Leevin ovea vasten, painaa huulensa Leevin huulille ja työntää kielensä tämän lämpimään suuhun. Leevin käsivarret kietoutuvat hänen niskaansa, hän tuntee Leevin kielen omaa kieltään vasten ja kuulee – ei vaan tuntee – Leevin tyytyväisen vaikeroinnin jostain syvältä Leevin rinnasta, ihan kuin kissan kehräyksen. Leevi maistuu usein hunajateelle – kuten nytkin. Hunajan makea maku on sekoittunut Leevin suolaiseen ominaismakuun. Hän ottaa Leevin alahuulen hampaidensa väliin ja vetää kevyesti, ihastellen samalla Leevin pisamia. <i>Mä haluan suudella joka ikistä pisamaa. </i> Niklas ei voi olla ajattelematta, onko Leevillä muuallakin vartalossa pisamia. Niklas tarttuu Leeviä lujempaa vyötäröstä ja kävelyttää häntä takaperin sänkyyn, Leevi tipahtaa sängylle, kun hänen polvitaipeensa osuvat sängyn reunaan. Niklas vetää villapaitansa ja alla olevan t-paidan pois päältään ja virnistää. ”Paita pois, kaunoluistelija.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Taitoluistelija!” Leevi virnistää heidän yhteiselle vitsilleen, vetää paidan pois päältään. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei voi olla ihailematta Leevin ylävartaloa. Se on lihaksikas, mutta eri tavalla kuin hänen omansa. Leevin lihakset ovat pitkiä ja joustavia, kun taas hänen omat lihaksensa ovat kovia ja hyvin erottuvia. Ja kyllä, olkapäillä on ripoteltuina muutamia pisamia. Niklas suutelee häntä uudelleen ja Leevi vastaa siihen kuumeisesti, vetää jaloillaan Niklasta päälleen. Niklaksen kurkusta pääsee matala voihkaisu, vaikka hän yrittää estää sitä, mutta se näyttää vain innostavan Leeviä enemmän, sillä Leevi kietoo jalkansa hänen vyötärönsä ympärille ja liikauttaa lanteitaan kohti häntä, työntää häntä kohti. Ja silloin Niklas tuntee sen ensimmäisen kerran. Toisen miehen kovan kalun. Hän on aikaisemmin huolehtinut tarkasti siitä, etteivät heidän alavartalonsa koskettaisi toisiaan. Hän on kyllä huomannut, millainen vaikutus suutelemisella on Leeviin, hän on huomannut Leevin housujen pullotuksen ja kai hänellä itselläänkin on aika usein kovana, niin kuin nytkin. Mutta Niklas ei oikeastaan halua miettiä sitä, sillä se on vain reaktio, eikä se tarkoita mitään sen kummempaa. Eikä Niklas mietikään asiaa enempää, sillä hän voihkaisee jälleen, vähän matalammin kuin aikaisemmin, ja suutelee Leevin kaulaa. Hän hieroo itseään Leeviä vasten, hieroo heidän kovia kalujaan yhteen ohuiden olohousujen läpi, hänen toinen kätensä siirtyy Leevin pakaralle ja vetää Leevin alavartaloa lähemmäs omaansa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niklas...” Leevi huohottaa. ”Tuntuu niin hyvälle...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm.” Niklas imee Leevin kaulan ihoa, puree hellästi. ”Sä maistut hyvälle.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi nauraa käheästi, vie kätensä Niklaksen takaraivolle ja painaa Niklaksen päätä kaulaansa kohti. ”Lisää...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas nostaa päänsä Leevin kaulalta hänen suulleen. Leevi avaa halukkaasti huuliaan ja pyörittää kieltään hänen kielellään. Niklaksen lanteet liikkuvat edelleen, hankaus tuntuu herkulliselta ja paine kasvaa. Leevin toinen jalka tipahtaa Niklaksen vyötäröltä patjalle, hän ottaa jalallaan tukea ja työntää ylöspäin kovempaa, muuttaa kulmaa niin, että he molemmat nytkähtävät ja vapisevat.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nnngg.” Niklas lopettaa suutelemisen ja hänen otsansa tipahtaa Leevin solisluulle, lanteet liikkuen yhä nopeammin. Hän tuntee Leevin vapisevan päästä varpaisiin, kun Leevi työntää lanteitaan häntä kohti, toinen käsi yhä hänen takaraivollaan ja toinen hänen takamuksellaan. Niklas imee kovaa Leevin solisluun ihoa, tukien itseään käsillään patjaa vasten. Hetken kuluttua, Leevi alkaa vääntelehtiä hänen allaan, huohottaa tiheämpään, nostelee lanteitaan nopeampaan tahtiin. Niklas arvaa, mistä on kyse ja hetken aikaa hän tuntee paniikin rinnassaan, tietää että hänen pitäisi nousta pois Leevin päältä ja lähteä äkkiä pois... Mutta sitten Leevi taivuttaa päätään taaksepäin, voihkii äänekkäästi, hänen koko vartalonsa jäykistyy ja Niklas tuntee, kuinka Leevin olohousut muuttuvat haaroista märiksi. Samalla hetkellä hän tuntee tutun puristuksen kiveksissään, ja vaikka hän haluaisi lopettaa, niin hän ei enää pysty. Lähestyvä orgasmi ottaa hänestä otteen, hänen kalunsa on niin kovana, ettei hän voi uskoa sitä, ja hän hieroo itseään vasten Leevin märkiä olohousuja, kunnes kaikki nautinto keskittyy hänen kaluunsa ja hän laukeaa, tukahduttaa huutonsa Leevin solisluuhun, tuntee kuinka hänen omat olohousunsa muuttuvat spermasta märiksi.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Voi vittu.</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas tuijottaa lamaantuneena vaaleanvihreää lakanaa ja tuntee Leevin rintakehän liikkeet omaansa vasten.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Mitä helvettiä mä tein?</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi liikauttaa päätään, ja Niklas tuntee Leevin sormet leukapielessään, tuntee kuinka Leevi kääntää hänen kasvojaan itseään päin ja suutelee häntä, huulille, poskille, leukapieliin, päästellen pieniä tyytyväisiä kurkkuääniä. Leevin silmät ovat puolittain kiinni ja hän hymyilee hieman, näyttää... onnelliselta?</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi...”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä?” Leevin antaa pieniä pusuja hänen nenänpäähänsä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tästä ei voi kertoa kenellekään. Eikä... eikä me voida tehdä tätä uudelleen.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi jännittyy hänen allaan, ja Niklas on näkevinään vilauksen pettymystä hänen silmissään.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Mutta tietenkin he tekevät sitä uudelleen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Maaliskuu 2004</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mentäiskö Antti Tuiskun keikalle DTM:ään?” Leevi kysyy ja rojahtaa hänen viereensä sängylle. ”Voitaisiin vähän rentoutua ja saada muutakin ajateltavaa kuin pääsykoekirjat ja valmennuskurssit.” Niklas pänttää kauppatiedettä, Leevi kirjallisuutta, vaikka kumpikaan heistä ei aloita opintojaan tässä vaiheessa, jos pääsevät sisään, vaan keskittyvät urheilu-uraan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä en lähde mihinkään homobaariin.” Niklas naurahtaa, eikä voi käsittää, miksi Leevi pyytää sellaista.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta... eihän siellä kukaan katso tai ihmettele, jos me ollaan yhdessä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Me ei olla yhdessä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ei sano mitään. Hän tietää, että asia on loppuunkäsitelty ja asiasta ei enää puhuta, kun Niklas painaa suunsa Leevin suulle ja avaa toisella kädellään Leevin farkkujen vetoketjua. Ja hän tietää, miten ilta päättyy: Niklas lähtee kotiinsa, ja hän käpertyy sänkyynsä, joka tuoksuu Niklakselle; sitruksen ja lämpimien puiden tuoksulle.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Huhtikuu 2004</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Maanantaiaamuna Niklas haukottelee leveästi odottaessaan pääsyä jäälle taitoluistelijoiden jälkeen. <i>Vittu, että väsyttää. </i>Hän tietää, että olisi pitänyt jättää väliin sunnuntaipäivälle asti venähtäneet jatkot, joille hän lähti muiden joukkuekavereiden kanssa jääkiekkojoukkueen lauantaisista 25-vuotisjuhlista.</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Väsyttikö Jenna sut viikonlopun bailuissa noin totaalisesti?” Hänen joukkuekaverinsa kysyy vähän liian äänekkäästi ja virnuilee tietävästi. Muut joukkuekaverit ulisevat ja nauravat äänekkäästi.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Sivusilmällä hän näkee Leevin käännähtävän äkillisesti jäällä ja tuijottavan häntä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Olitko sä Jennan kanssa siellä juhlissa?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kaikilla siellä oli avec, en mä voinut yksinkään mennä.” Niklas puolustautuu, eikä jaksaisi käydä koko keskustelua. ”Et kai sä kuvitellut, että mä veisin sut sinne juhliin?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi värähtää Niklaksen sanoille. ”En tietenkään.” Hän sanoo hiljaa, katsellen lattiaa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Leevi... ei Jennalla ole mitään tekemistä meidän kanssa. Ei me tehty Jennan kanssa mitään.” Mikä ei ihan paikkaansa pitänyt. He olivat jatkoilla vetäytyneet sohvannurkkaan suutelemaan, mutta Jennan huulikiilto oli maistunut niin ällöttävälle, että hänen piti lopettaa. Jenna oli käynyt pyyhkimässä huulikiillon pois, mutta fiilis oli jo mennyt. Ja olihan hän ollut aika kännissäkin, ja sen takia Jenna ei kiihottanut häntä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas vie kätensä Leevin niskaan ja painaa heidän otsansa yhteen. ”Kyllä sä tiedät, miten tämä menee. Ei... mä en voi olla homo. Ei se onnistu lätkäjoukkueessa. Mä en ikinä pystyisi pelaamaan, jos muut tietäisivät meistä.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi ei sano mitään. Sen sijaan Niklas tuntee Leevin kädet sepaluksellaan, Leevi avaa hänen farkkujensa nappia ja sitten vetoketjua. Leevi pudottautuu polvilleen, kiskoo hänen farkkunsa ja bokserinsa nilkkoihin ja tarttuu hänen jo puolikovaan kaluunsa, hieroen sitä kevyesti koko pituudelta. Leevi pyörittää kieltään hänen palleissaan, ottaa välillä toisen pallin suuhunsa ja imee kevyesti, pitäen samalla kevyttä liikettä hänen kalullaan, juuri sopivasti painetta, että hänen koko vartalonsa värisee, mutta ei riittävästi, että hän laukeaisi vielä. Niklas upottaa sormensa punaruskeisiin hiuksiin, tukistaa kevyesti. Leevi kiusoittelee kielellään hänen terskaansa, pyörittelee kieltään pienessä aukossa, imaisee välillä koko terskan suuhunsa. Niklas vilkaisee alas ja näkee, kuinka touhutipat ja Leevin sylki muodostavat vanan hänen kalustaan Leevin kielelle. Näky saa hänet voihkimaan ja huohottamaan. Ja haluamaan lisää. Hän painaa Leevin päätä haarojaan kohti, Leevi nostaa viileänsiniset silmänsä häntä kohti ja Niklas katselee, kuinka hänen kalunsa uppoaa Leevin suuhun. Leevi pitää katsekontaktin koko ajan, kun hän liikuttaa päätään edestakaisin hänen kivikovalla kalullaan, kädet hänen takareisillään. <i>Voi vittu, Leevi on hyvä tässä... </i>Välillä Leevi vetää suunsa pois ja nuolee kielellään juuri siitä terskan alapuolelta. <i>Helvetti... </i> Ja ottaa hänet taas suuhunsa, posket kuopalla voimakkaasta imemisestä, kieli koko ajan liikkuen terskalla. Niklas ei voi estää lanteidensa liikkumista, hän taivuttaa päätään hetkeksi taaksepäin ja tuntee, miten hänen kalunsa uppoaa vieläkin syvemmälle Leevin suuhun. Niklas vilkaisee uudelleen alas, kun Leevi liikuttaa päätään yhä nopeammin, imee voimakkaammin, silmät kiinni. Niklaksen on pakko irrottaa kätensä Leevin hiuksista, sillä jos hän puristaisi niitä vielä, hän tunkisi kaluaan Leevin suuhun liian nopeasti, liian syvälle.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Ja hänen piti varoittaa Leeviä, mutta – miten muka voisi – <i>Vittu!</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi vain jatkaa imemistä, nopeuttaa tahtiaan. <i>Se aikoo niellä!</i> Muuta Niklas ei ehdi ajatellakaan, kun hänen ensimmäinen lastinsa osuu Leevin suun takaosaan, ja hän tuntee, miten Leevi nieleskelee hänen spermaansa, ja onnistuukin nielemään kaiken, eikä yhtään valu Leevin suupielestä. Leevi nuolee hänet täysin puhtaaksi, päästää hänen kalunsa suustaan ja nousee ylös, on antamaisillaan pusun, mutta Niklas väistää sen, ja Leevin pusu osuu hänen poskelleen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hyi saatana. Älä pussaa suihinoton jälkeen.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi nielaisee vaivalloisesti, ja Niklas näkee jotain häivähtävän Leevin silmissä. Mutta Niklas ei halua ajatella, mitä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Toukokuu 2004</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Viimeinen harjoitusottelu espoolaista jääkiekkoseuraa vastaan, ja kesäloma alkaa. Vihdoinkin. Niklas on osittain tyytyväinen peliinsä: kaksi maalia eikä yhtään maalia sinä aikana, kun hän oli jäällä. Tosin se tappelu olisi saanut jäädä tappelematta, mutta se kusipää oli vain ärsyttänyt ja ärsyttänyt ja lopulta käynyt käsiksi, heittänyt hanskat jäähän ja iskenyt kiinni. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää puolustautua. Tuomari ei selkeästikään ollut hommiensa tasolla, joten he molemmat joutuivat istumaan viiden minuutin jäähyt väkivaltaisesta käytöksestä, eikä hänen selityksensä itsepuolustuksesta auttaneet pätkääkään. Hän arveli, että joutuisi kuulemaan vielä valmentajan haukut pukuhuoneessa. Ehkä kaksi maalia kuitenkin pelastaisi edes osan hänen nahastaan.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Ottelun loputtua Niklas ottaa kypärän pois päästään, ravistaa hiestä märkiä hiuksiaan, näkee vasemman silmänsä näkökentän äärirajoilla jotakin nopeaa liikettä ja tuntee kuinka joku törmää häneen erittäin kovalla vauhdilla. </div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Ja se olikin viimeinen asia, mitä hän koskaan enää vasemman silmänsä ääreisnäöllä näki.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas makaa selällään sairaalavuoteessa. Säädettävässä vuoteessa, josta saa napin painalluksella selkäosan ylös tai alas. Hänen alavartalonsa on peitetty sinisellä peitolla, pään alla on kaksi ohutta sairaalatyynyä. Hänen kummassakin käsivarressaan on neulat, joita pitkin hänen laskimoihinsa tippuu nestettä, glukoosia ja natriumkloridia, sillä hän ei pysty vieläkään kunnolla syömään päänsäryn ja pahoinvoinnin takia. Viidesti päivässä hänen eteensä tuodaan hajuttomia ja mauttomia aterioita, joita hän yrittää näykkiä – huonolla menestyksellä. 'Syö, niin toivut nopeammin ja pääset kotiin.', he sanovat. Mutta hän ei halua kotiin, eikä entiseen elämäänsä, jossa hän on menettänyt kaiken. Sairaalan steriili, puhdistusainetta ja lääkettä muistuttava tuoksu jollakin tapaa tuo turvaa. Lääkärien valkoiset takit ja hoitajien siniset työasut lohduttavat. Lääkäreiden käyttämä lääkärilatina ei haittaa, sillä hän ei halua tietää totuutta. Hän vain tuijottaa yksityishuoneensa ikkunasta ulos, näkee keväisen maiseman, lehdet puiden oksissa ja satunnaisen ohi lentävän linnun. </div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Kusettaa.</i> Hän soittaa hoitajan paikalle auttamaan hänet pieneen vessaan.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Meillä on nyt testitulokset valmiina.” Neurokirurgi sanoo ja istuu Niklaksen sairaalavuoteen viereen. Niklas tuntee äitinsä ottavan hänen kädestään kiinni.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Vamma on valitettavasti pysyvä.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Hänen äitinsä päästää tukahtuneen äänen ja kaivaa käsilaukustaan nenäliinan.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Eikö mikään silmäleikkaus auttaisi?” Hänen isänsä kysyy epävakaalla äänellä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Valitettavasti ei. Vamma ei varsinaisesti ole silmissä, niissä ei ole mitään vikaa. Vamma on aivojen näköalueella, josta näköärsyke silmään ei vamman takia kulje oikein.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Entä näköalueen leikkaus? Voisiko sitä leikata?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei. Aivoleikkauksissa on aina suuret riskit, ja kun ottaa huomioon, että pojallanne on kuitenkin näköä edelleen jäljellä vasemmassa silmässä, niin aivoihin ei lähdetä tekemään mitään leikkausta tällaisessa tapauksessa.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Entä jääkiekko?” Niklas kysyy, vaikka tietää jo vastauksen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Valitan. Voit harrastaa jotain hidastempoisempaa urheilua, kuten hölkkää tai uimista.” Lääkäri katsoo häntä empaattisesti. ”Tämä vamma aiheuttaa jonkin verran rajoituksia elämääsi. Ajokorttisi pitää peruuttaa ja saat armeijasta vapautuksen, mutta muuten voit viettää täysin normaalia elämää. Äitisi kertoi, että sinut on valittu kauppatieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan. Opiskelua ei mikään estä, eikä vammasi millään lailla estä tulevaisuudessa työskentelyä liike-elämässä.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Kesäkuu 2004</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi käy hänen hermoilleen. Jatkuvaa hössöttämistä, turhanpäiväistä huolenpitoa, koko ajan hänen huoneessaan, ei hetken rauhaa. Eräänä kesäiltana kaikki kärjistyy, kun Leevi pitää itsestään selvänä, että he seurustelevat ja Niklas menee Helsingin yliopistoon avoimesti homona. Niklas ei voi käsittää, mistä Leevi on saanut sellaista päähänsä. Hän ei ole luvannut Leeville yhtään mitään, ja hän räjähtää.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Koeta nyt tajuta, että mä en ole homo! Me ei seurustella! Mulla ei voi olla mitään poikaystävää, koska mä EN OLE HOMO!” Hän ei enää välitä, vaikka hänen vanhempansa kuulisivat.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta Niklas... me molemmat päästiin yliopistoon. Ei siellä välitetä siitä... ei samalla tavalla kuin lätkäjoukkueissa. Siellä on ihan erilainen ilmapiiri. Vaikka tietysti sielläkin voi olla sellaisia, jotka eivät hyväksy homoutta, mutta useimmat on ihan ok asian suhteen. Siellä on homoille oma opiskelijajärjestökin -” Leevi yrittää vedota.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä en mene Helsingin yliopistoon.” Niklas sanoo tylysti.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä..? Pidätkö sä välivuoden?”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”En. Mä lähden takaisin Ouluun. Mä otin vastaan Oulun yliopistosta kauppatieteellisen opiskelupaikan.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi katsoo häntä järkyttyneen ja eksyneen näköisenä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja Jenna tulee sinne kanssa. Se pääsi kasvatustieteelliseen.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevi näyttää siltä kuin Niklas olisi lyönyt häntä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä olit kokeilu, paineen purkamista. Ei mitään muuta. Mä olen hetero. Mä tiedän sen nyt.”</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevin huskyn silmät räpyttelevät, kun hän yrittää estää kyyneleitä virtaamasta poskilleen. Tuska Leevin kasvoille on sanoinkuvaamaton, eikä Niklas voi enää katsoa häntä silmiin. Niklas katsoo, kun Leevi liikkuu kuin hidastetussa filmissä, ottaa reppunsa lattialta vapisevin käsin ja kävelee ulos hänen huoneestaan sanomatta sanaakaan. Hän kuulee, kuinka ulko-ovi suljetaan hiljaa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Ja puristava, tuskainen tunne Niklaksen rinnassa johtuu siitä, että hänen käy sääliksi Leeviä. Koska Leevi on niin typerä ja naiivi kuvitellessaan, että Niklas voisi seurustella miehen kanssa. Siitä se johtuu.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hän ei tapaa Leeviä enää sinä kesänä. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Leevin äiti kävelee poikansa oven ohi ja pysähtyy kuuntelemaan. Lohduttomia nyyhkytyksiä. Hän kohottaa kätensä koputtaakseen oveen, mutta laskee sen. Leevi on aikuinen, hän varmasti kertoo itse, mitä on tekeillä. Hänen mieleensä tulee parin kuukauden takainen tapahtuma... hän käveli silloinkin Leevin huoneen ohi ja hän kyllä tiesi, mitä ne äänet olivat... ja oli täysin varma, että Niklas oli huoneessa hänen poikansa kanssa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kun Niklasta ei näy pariin viikkoon heidän kotonaan, ja Leevin silmät ovat yhä itkusta punaiset, hän ymmärtää.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Syyskuu 2004</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Eikö kaikille käy joskus näin?” Niklas kysyy epävarmana ja tuijottaa oululaisen opiskelijakämppänsä kattoon.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei ole ainakaan kenellekään mun eksistäni käynyt.” Jenna sanoo tympääntyneenä, nousee jo pois sängystä ja alkaa pukea päälleen. ”Ehkä sun pitäisi käydä YTHS:llä jollakin lääkärillä.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i>Mä en käsitä tätä. Jenna on ihan hyvännäköinen, mutta jotenkin... mä en tajua. Jenna tekee kaiken ihan väärin, sen tissit on aina tiellä ja sen jalkoväli... eihän sieltä löydä mitään. Eikä se osaa ottaa kunnolla suihin eikä runkata. Ei se vika voi olla mussa.</i></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-style: normal;">Onko tämä ensimmäinen seksisuhteesi?” Valkotakkinen, keski-ikäinen mieslääkäri tuijottaa häntä lukulasiensa ylitse.</span></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-style: normal;">Tota... ei ole.” </span><i>En jumalauta aio kertoa tuolle Leevistä. Leevillä ja sillä mitä me tehtiin yhdessä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Se oli pelkkää kokeilua.</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oliko aiemmissa seksisuhteissa samanlaisia ongelmia?” Lääkäri kysyy ja naputtelee jotakin tietokoneelleen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei osaa sanoa mitään. Sanat takertuvat hänen kurkkuunsa, kädet alkavat hikoilla, ja hän tuntee hienoisen paniikin valtaavan mielensä. Lääkäri kääntyy häneen päin uudelleen ja katselee häntä kysyvästi. Niklas onnistuu pudistamaan päätään pikaisesti.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmmm. Potilastiedoissasi lukee, että sait keväällä iskun päähäsi jääkiekkoilun yhteydessä, ja iskun takia kärsit pysyvästä ääreisnäön puutoksesta vasemmassa silmässäsi. Ja jouduit lopettamaan lupaavan jääkiekkouran vamman takia.” Lääkäri ottaa lasit silmiltään ja katsoo empaattisesti edessään istuvaa nuorta miestä. ”Epäilen, että kyseessä on posttraumaattinen stressitila, joka oireilee muun muassa erektiohäiriöinä. Mitään elimellistä vikaahan sinusta ei löytynyt. Minä kirjoitan sinulle Cialis-reseptin. Lääke otetaan noin puoli tuntia ennen yhdyntää ja sen vaikutus kestää jopa 36 tuntia. Tämä lääkehän vaatii toimiakseen sen, että on seksuaalisesti kiihottunut. Muuten se ei aiheuta erektiota. Kirjoitan lisäksi sinulle lähetteen psykologille. Ehkä sinun kannattaisi vielä keskustella ammatti-ihmisen kanssa tästä onnettomuudesta.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Päästyään ulos vastaanotolta, Niklas repii reseptin ja lähetteen silpuksi ja tunkee ne roskikseen.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Seuraavana päivänä hän ilmoittaa Jennalle, että he eivät enää seurustele.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><i>Se vika on Jennassa, ei mussa. Mä löydän kyllä uuden tyttöystävän.</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Kesäkuu 2005</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Asia ei valkene Niklakselle yllättäen. Hän ei herää yhtenä aamuna, ja tajua, kuka tai mikä hän on. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hän uppoutuu markkinoinnin ja johtamisen opiskeluun ensimmäisen lukuvuoden ajan, huomaten pitävänsä opiskelusta: markkinoinnin teoriat, business to business -markkinointi, kuluttajakäyttäytyminen, tuote- ja markkinastrategiat, logistiikka... Lisäksi hän on aloittanut uuden harrastuksen, lenkkeilyn. Turvallisinta on lenkkeillä valaistuilla ja hoidetuilla pururadoilla, jotta mitään yllättävää ei pääse tulemaan vasemmalta. Lätkätreenauksen jättäminen on myös muuttanut hänen vartaloaan. Hän ei enää syö eikä treenaa niin paljon, joten lihasmassaa on jonkin verran kadonnut. Mutta ei liikaa, hänen painonsa on pudonnut reilu viisi kiloa, ja hän on lihaksikkaan hoikka, leveät hartiat, hoikka vyötärö ja lanteet. Uutta tyttöystävää ei kylläkään ole löytynyt, mutta eipä hän ole etsinytkään. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Sen sijaan hän löytää kesätyöpaikan. Nordic Beverage -virvoitusjuomayhtiöllä on tehdas juuri Oulun ulkopuolella, ja hän sai varaston puolelta töitä. Ei kuitenkaan varastomiehenä, vaan varaston toimistosta, jossa hän huolehtii saapuvan ja lähtevän tavaran paperiliikenteestä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Eikä hän suinkaan ole ainoa kesätyöntekijä varastossa. Varasto on täynnä muita nuoria kesätyöntekijöitä, kaikki miehiä. Ja silloin tällöin, ei kovinkaan usein, Niklas huomaa tuijottavansa, kun joku nuori varastomies kumartuu nostamaan jotain, nousee trukkiin tai vain kävelee hänen lasisen toimistokoppinsa ohi.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Mutta hän ei ole niinkään kauhuissaan tuijottamisesta. Vaan siitä, mitä hän haluaisi tehdä joillekin varastomiehille... Tarkemmin sanottuna heidän perseilleen. Ja hän tietää tasan tarkkaan, mitä hänelle tehtäisiin lastauslaiturin pimeimmässä nurkassa, jos hän erehtyisi tuomaan ilmi halunsa. Eikä hän selviäisi siitä käsittelystä pelkällä ääreisnäön menetyksellä.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Heinäkuu 2005</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas tapaa vanhoja lätkäjoukkuekavereitaan Oulun ajoiltaan. Saunaillassa. Hän ei tajua, miksi ajatus hermostuttaa häntä. Ei se ole ennenkään hermostuttanut. Ehkä se johtuu siitä, ettei hän voi enää pelata jääkiekkoa. Niin juuri, siitä se johtuu.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Saunaillassa pari joukkuekaveria avautuu hänelle muutaman oluen jälkeen hänen näkövammastaan. Hän ei oikeastaan haluaisi kuunnella sitä 'vittu, sä olisit ollut sen joukkueen paras pelaaja', 'sä olisit niin varmana päässyt NHL:ään', 'sä olisit vittu päässyt Leijoniin'. Mutta hän kuuntelee kärsivällisesti ja vakuuttaa kaiken olevan ihan hyvin. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Paitsi kaikki ei ole hyvin.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Parin oluen jälkeenkin hän pystyy pitämään katseensa tiukasti eteenpäin suihkussa. Katseen kohdistaminen eteenpäin on oikeastaan aika helppoa, kun ei ole ääreisnäköä toisessa silmässä. Entiset joukkuekaverit eivät kiinnosta häntä, mutta hän ei halua, että kukaan ajattelee mitään... väärää. Ei halua, että kukaan huomaa mitään... mitä muka? <i>Ei ole mitään huomattavaa.</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>Elokuu 2005</b></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Mullahan on internet.</i><span style="font-style: normal;"> Miksei hän ole tullut ajatelleeksi asiaa aikaisemmin? Hän klikkautuu pornosivustolle ja asianmukaisen varoitusten jälkeen hän klikkaa Categories-kohtaa.</span></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Big tits.</i><span style="font-style: normal;"> Ehkä se sopisi. Jennalla oli pienet rinnat, ehkä hän pitäisi enemmän isoista rinnoista. Hän klikkaa ensimmäistä videota, jossa isorintainen nainen imee miehen kalua. Todella isoa kalua. Miehellä on hyvä vartalo, hyvin erottuvat rintalihakset, kiinteät pakarat ja litteä vatsa, häpykarvat on ajeltu joka puolelta... Niklas tuntee jäykistyvänsä.</span></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Mitä vittua?</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas repii katseensa irti miehestä ja kiinnittää huomionsa nyt äänekkäästi voihkivaan naiseen, joka saa isoa kalua kunnolla sisäänsä. Hän yrittää kuvitella itsensä isorintaisen naisen jalkojen väliin, työntelemään kaluaan naisen sisälle, puristelemassa isoja rintoja... Niklas tuntee kalunsa veltostuvan.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Ei. Sen sijaan hän huomaa, että hän haluaisi tönäistä naisen pois sängystä, haluaisi työntää isokaluisen miehen nelinkontin sänkyyn, työntyä </span><i>hänen </i><span style="font-style: normal;">sisäänsä ja naida, kunnes mies kiljuisi hänen nimeään ja roiskisi spermansa pitkin lakanoita. Ja hän laukeaisi isokaluisen miehen sisään.</span></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Ei helvetti.</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas klikkaa jälleen Categories-kohtaa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Gays.</i><span style="font-style: normal;"> </span><i>Mä katson yhden pätkän, jonkun ihan lyhyen. Se ei tarkoita, että mä olen homo.</i><span style="font-style: normal;"> Niklas klikkaa ensimmäisen filminpätkän auki, jossa kaksi nuorta, hyvännäköistä miestä suutelee toisiaan, kielet vilkkuen. Kamera zoomaa kohti miesten jalkovälejä, jossa toinen miehistä pitelee heidän molempien kaluja kädessään ja runkkaa. Niklaksen housut ovat jo tuskallisen kireät, hänen on avattava farkkujensa vetoketju ja vetää kalunsa ulos. Filminpätkä leikkaa seuraavaan kohtaan, jossa toinen miehistä ottaa toiselta suihin. Niklas tarttuu omaan kaluunsa ja alkaa liikuttaa kättään ylösalas, vääntäen hieman rannettaan terskan kohdalla, välillä kiveksiään pyöritellen. Hän on jo todella kovana, tuntee pussinsa kireinä jalkovälissään ja tuntee jo ensimmäiset tutut merkit lähestyvästä orgasmista. Filmi leikkaa jälleen uuteen kohtaan, jossa toinen miehistä työntelee kaluaan toisen peräaukossa, äänekäs voihkinta ja </span><i>oh yeah fuck me fuck me take that cock</i><span style="font-style: normal;"> täyttää hänen opiskelijakämppänsä. Hänen sormilleen tulvahtaa touhutippoja, käsi liikkuu yhä nopeammin kalulla, hänen vartalonsa pingottuu kaarelle, hän huutaa ääneen ja laukeaa rajusti.</span></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Kun hän avaa silmänsä ja päästää irti spermaisesta, puolikovasta kalustaan, hän huomaa, että spermaa on lentänyt tietokoneen näytöllekin. </div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”<i>Ja vaikka nyt vietetään kesän kuuminta aikaa, Suomen taitoluistelijat eivät ehdi lomailemaan ja nauttimaan auringosta, sillä he harjoittelevat täyttä päätä tuleviin talven kisoihin. Toimittajamme kävi haastattelemassa Suomen edustusjoukkueen taitoluistelijoita Leevi Saarniota ja Mira Männikköä harjoitteluleirillä Pajulahdella.”</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas kolauttaa silitysraudan silityslaudalle ja ryntää parilla askeleella televisionsa ääreen. Toimittaja haastattelee ensin Miraa, mikä ei kiinnosta Niklasta pätkääkään. Hän haluaa nähdä Leevin. Viimeinkin – toimittaja kääntyy Leevin puoleen. Ja kun Leevin hymyilevät, pisamaiset kasvot täyttävät televisioruudun, Niklaksen hengitys salpaantuu.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Hetken aikaa hän jo harkitsee Leeville soittamista, mutta... mitä helvettiä hän sanoisi? <i>”Moi Leevi! Arvaa mitä? Mä taidan sittenkin olla homo. Ja mä haluan sut takaisin, eikö olekin siistiä?”</i></div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Ei. Leevi ei vastaisi. Niklas tietää sen.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas on istunut jo tunnin verran hotellin terassilla, vaalien jo vähän lämmennyttä oluttaan, vilkuillen melkein vastapäätä olevaa yökerhoa. Pimennettyjen ikkunoiden yllä lukee Hot Night Club.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Mä käyn vain katsomassa. Mä juon yhden kaljan ja lähden kotiin. Ei mitään muuta.</i></div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas juokin vain yhden oluen, ja lähtee sitten kotiinsa – samanikäisen, vaalean kivannäköisen kundin kanssa, jolta hän ottaa elämänsä ensimmäisen kerran suihin, eikä voi olla ihmettelemättä, miksei hän suostunut koskaan tekemään tätä Leeville. Kundi ottaa häneltä suihin, ja jättää puhelinnumeronsa lähtiessään aamulla omaan kotiinsa.</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Niklas ei soita. Kuten ei niille muillekaan kymmenille miehille, jotka hän vie kotiinsa vuosien aikana.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div>Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6284143048890594403.post-11484661211696166912011-03-14T17:22:00.008+02:002011-03-18T13:28:02.394+02:00Boxing<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVkC_Ng9DkXD0Hou3iItUlYRaHCcD_ep6SsUrKrq86nWJI-VqypQN6MVJTkqEC7ycZEddeksn-dPBEZoYClbpsGuq4_ekix00A6Yb78JNjhdYelaluGv3aHHzR_aO9WbXmkWQYuQOeGsbs/s1600/jake_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVkC_Ng9DkXD0Hou3iItUlYRaHCcD_ep6SsUrKrq86nWJI-VqypQN6MVJTkqEC7ycZEddeksn-dPBEZoYClbpsGuq4_ekix00A6Yb78JNjhdYelaluGv3aHHzR_aO9WbXmkWQYuQOeGsbs/s320/jake_1.jpg" width="295" /></a><a href="http://24.media.tumblr.com/tumblr_l8tflvakuF1qdwcv0o1_400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="http://24.media.tumblr.com/tumblr_l8tflvakuF1qdwcv0o1_400.jpg" width="212" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKhLhEDsC0_P2ua34W-_SuH523mHKXoih_kYLAtPar0ivR9vPnokT7fqA0XPmzKF6bZq1dPqT1tWI2vIft1nuAZC-YjM3LLP7491re0QYafT319qmHAal2xNnKxr4NxzLQl09KnkttI7nu/s1600/image905.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKhLhEDsC0_P2ua34W-_SuH523mHKXoih_kYLAtPar0ivR9vPnokT7fqA0XPmzKF6bZq1dPqT1tWI2vIft1nuAZC-YjM3LLP7491re0QYafT319qmHAal2xNnKxr4NxzLQl09KnkttI7nu/s320/image905.jpg" width="320" /></a></div><style type="text/css">
p { margin-bottom: 0.21cm; }
</style> <br />
<div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
<br />
<br />
”Mene sisään vain.”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Luukas epäröi hetken ja astui sisään hien- ja testosteronin hajuiseen saliin. Salin keskellä oli pikkukehä ja kehän ympärillä katosta roikkuvia nyrkkeilysäkkejä. Kehä oli sillä hetkellä tyhjä, mutta yksi treenaaja hyppi hyppynarulla ja toinen treenaaja hakkasi yhtä nyrkkeilysäkkiä selkä Luukakseen päin. Luukas mietti, kumpi miehistä se on.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Se on se säkin hakkaaja.” Hän sai vastauksen salin omistajalta,</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Luukas kiitti omistajaa ja käveli hitaasti kohti nyrkkeilijää. Hän näki pitkän, hoikan, mutta lihaksikkaan tummatukkaisen miehen, jolla oli päällään mustat urheilusortsit ja musta hihaton toppi. Topin alta pilkisti selän ihoon hakattu tatuointi, josta Luukas ei saanut selvää. Nyrkkeilijällä oli mustat nyrkkeilyhanskat käsissään ja hän hakkasi säkkiä säälimättä, puuskuttaen rasituksesta.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Luukas pysähtyi turvallisen välimatkan päähän, ettei säkki tömähtäisi vasten häntä. Nyrkkeilijä huomasi hänet, mutta jatkoi edelleen säkin hakkaamista. ”Oletko sä se toimittaja?” kysyi tumma, syvä ääni, joka huohotti hieman.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Joo, olen. Siis mä olen Luukas Sanders City-Uutisten urheilutoimituksesta. Mä sovin sun managerin kanssa, että mä seuraisin sun treenausta tämän viikon ajan, haastattelisin sua ja sitten katsoisin sun ottelun lauantaina...”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Nyrkkeilijä iski säkkiä vielä kerran oikealla suoralla, pysäytti hanskoillaan säkin liikkeen ja kääntyi kohti Luukasta. ”Kyllä mä tiedän, mitä Hannu sopi sun kanssasi. Mä en vain ole kovinkaan innostunut siitä, että joku vastavalmistunut toimittaja roikkuu mun perässäni.”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Luukas ei hetkeen osannut muodostaa järkeviä lauseita. Ei edes sanoja. Nyrkkeilijä Nooa Marjomaa oli edestä vieläkin upeampi kuin takaapäin. Tummat hiukset oli leikattu lyhyeksi ja ne sojottivat hiestä märkinä sinne tänne. Tummat silmäripset varjostivat uskomattoman jäänsinisiä silmiä, jotka porautuivat Luukaksen silmiin. Nooan nenä oli hivenen suuri ja lievästi vino, josta Luukas päätteli, että vastustaja on murtanut sen ainakin kerran. Vasemmassa kulmakarvassa oli hienoinen arpi, luultavasti kova rangaistus heikosta suojauksesta. Toppi paljasti myös Nooan lihaksikkaan ylävartalon, kivikovat hauikset, hyvin muodostuneet rintalihakset ja litteän vatsan. Luukas läimäytti itseään henkisesti. <i>Jessus, Sanders. Voisitko ottaa itseäsi niskasta kiinni?</i></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niin, tuota... tietysti tämä juttu tehdään ihan sun ehdoillasi. Me voidaan sopia yhdessä tarkemmista aikatauluista niinku haastattelujen ja harjoittelun seuraamisen suhteen.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa tuli lähemmäs, Luukaksen henkilökohtaiseen tilaan ja ojensi hanskojen peittämät kätensä kohti Luukasta. Luukas hämmentyi ja astui vaistomaisesti askeleen taaksepäin. ”No, sä voit aloittaa seuraamisen avaamalla nyörit mun hanskoista. Kuten ehkä varmaan tajuat, niin mä en saa niitä itse auki.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Aah, niin tietysti.” Luukas mutisi ja alkoi avata solmuja. Nooa tuoksui uskomattomalta, myskiltä, hieltä, <i>mieheltä. </i>Ja Luukas huomasi, että hänen normaalisti näppärät sormensa olivat muuttuneet nakeiksi ja hänellä oli huomattavia vaikeuksia saada yksinkertaisia solmuja auki. <i>Aukea nyt.</i> Luukas toivoi, ettei vaikuttaisi aivan idiootilta Nooan silmissä. Lopulta hän sai näperrettyä auki toisen hanskat solmut ja vilkaisi Nooaa, joka vaikutti huvittuneelta. Luukas tunsi punan nousevan poskilleen ja tunsi Nooan katseen itsessään, kun hän avasi toisenkin hanskan solmut.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kiitti.” Nooa laittoi hanskat laukkuunsa ja kaivoi samalla laukustaan vesipullon ja otti kulauksen. Luukas seurasi haltioituneena, kuinka Nooan selvästi erottuva aataminomena liikkui ylösalaisin hänen juodessaan vettä tai mitä lie energiajuomaa. <i>Lopeta nyt jo se tuijottaminen, Sanders. </i>”No, mitä mun pitäisi sitten tehdä?” Nooa kysyi kädet hoikilla lanteillaan, vesipullo toisessa kädessään.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä ajattelin, että me voitaisiin ihan vain jutella ensin. Siis tutustua toisiimme. Mä haluaisin tietää, miksi sä aloit nyrkkeillä, mitä nyrkkeily sulle merkitsee, mitä sun mielessä liikkuu, kun sä nouset kehään...” Luukas selitti innostuneesti.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Vau, aika rankkoja juttuja. Mä en ole ihan tottunut tuollaisiin kysymyksiin. Yleensä multa kysytään vähän toisenlaisia kysymyksiä.” Nooa kurtisti kulmiaan epäröiden.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, mutta tämän haastattelun on tarkoitus olla syvähaastattelu urheilijasta. Meillä on tarkoitus tehdä kymmenestä lupaavasta urheilijasta henkilökuva urheilusivuille.” Luukas hymyili ja toivoi, että Nooa huomaisi hänen hymykuoppansa. <i>Tuskinpa huomaa...</i></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja montako henkilökuvaa sä olet tehnyt?” Nooa kysyi ja otti jälleen huikan pullostaan.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, tämä on eka. Mun kollegani tekee viisi haastattelua ja mä teen toiset viisi.” </div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei... mitä sä haluat, että me tehdään?” Nooa kysyi ja haroi hiestä kosteita hiuksiaan. </div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Kanna mut vaikka pukuhuoneeseen ja nai multa aivot pihalle.</i> ”Ööö, mentäisikö vaikka lounaalle jonnekin? Mä tiedän yhden kivan pienen kahvilan tästä läheltä, josta saa hyvää ruokaa. Voidaan jutella samalla.” Luukas ehdotti.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, mä taidan tietää, mitä kahvilaa sä tarkoitat. Sopii. Mä käyn vain ensin suihkussa. Nähdään tässä vartin päästä.” Nooa sanoi, keräsi tavaroitaan ja lähti kohti pukuhuonetta.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei. Mä odottelen tässä.” Luukas sanoi ja jäi miettimään Nooaa suihkussa.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä saisi olla?” Valkoiseen paitaa ja mustaan pitkään esiliinaan pukeutunut nuori tarjoilijatyttö kysyi kohteliaasti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Pieni kahvila oli lounasaikaan täynnä asiakkaita. Viihtyisä, punatiilinen, keskieurooppalaisittain lämpimin sävyin sisustettu kahvila tuoksui täyteläiselle kahville ja tuoreille leivonnaisille. Luukas ja Nooa seisoivat jonossa ja lukivat liitutaululle kirjoitettua lounaslistaa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä sä otat? Lehti tietysti tarjoaa lounaan.” Luukas kysyi ja katsahti vieressään seisovaan Nooaan. Nooa oli todella pitkä ja Luukaksen täytyi hieman kallistaa niskaansa, että pystyi katsomaan Nooaa kasvoihin. Luukas oli itsekin lähes 180-senttinen, joten Nooan täytyi olla lähemmäs 190 senttiä pitkä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä otan kanasalaatin oliiviöljyllä ja rasvattoman maidon. Ja tavallisen kahvin, mustana.” Luukas päätti ottaa metsäsienikeiton, patonkia, kivennäisveden ja latte macchiaton. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Tarjoilijatyttö otti heidän tilauksensa ja loi Nooaan ihailevia katseita ja hymyili. Tyttö yritti selvästi flirttailla Nooan kanssa, mikä ärsytti suunnattomasti Luukasta. Nooa ei jostain syystä näyttänyt kuitenkaan huomaavan flirttiä. Luukas päätti olla jättämättä tippiä, eikä voinut ymmärtää, miksi hänestä tuntui siltä, että hän olisi Nooan kanssa treffeillä. <i>Tämä on sun työtäsi, ei mitään muuta.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Molemmat miehet tasapainottelivat täysinäisten tarjottimiensa kanssa ruuhkaisessa kahvilassa, ja onnistuivat löytämään vapaan pöydän, jolle laskivat tarjottimensa. Nooa laittoi treenikassinsa pöydän viereen ja istui alas. ”Kauhea nälkä. Kiitos, että työnantajasi tarjoaa lounaan.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei mitään kiittämistä. Sulla taitaa olla aika tiukka ruokavalio?” Luukas kysyi ja maistoi keittoaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Treenikautena, joo. Ja tietysti muutenkin täytyy vahtia syömisiään ja juomisiaan tarkasti, kun on ne painorajat.” Nooa vastasi ja otti kulauksen maidostaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kaivoi laukustaan pienen nauhurin, jonka hän asetti heidän väliinsä pienelle pöydälle. ”Sopiiko muuten, että mä nauhoitan tämän haastattelun? Syödessä on aika vaikea tehdä muistiinpanoja.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, nauhoita vain. Mun täytyy vain varoittaa, että mä en ole kovinkaan puhelias.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Enköhän mä saa susta jotain puristettua ulos.” Luukas sanoi flirttailevaan sävyyn ja olisi halunnut puraista kieltään saman tien. <i>Idiootti.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa kohotti toista kulmakarvaansa, sitä arpista, kummastuneena ja haukkasi kananpalasen. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ööö, siis... tuota....” Luukas soperteli. ”Niin, montako vuotta sä olet nyrkkeillyt?” Luukas päätti aluksi kysyä helppoja kysymyksiä, jotta saisi Nooan avautumaan ja luottamaan häneen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”13 vuotta. Mä aloitin 10-vuotiaana.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niin nuorena?” Luukas ihmetteli, miksi kukaan haluaisi laittaa pienen lapsen nyrkkeilykehään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tekniikan oppii parhaiten, kun aloittaa alle 15-vuotiaana. Eikä juniorinyrkkeily ole lasten tappelua, vaan lähinnä suojauksen opettelua. Mun isä antoi tasan kaksi vaihtoehtoa harrastamiselle: jääkiekko tai nyrkkeily.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miksi sä valitsit nyrkkeilyn? Lätkähän on niin suosittua...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä en taida olla mikään joukkuepelaaja. Mä viihdyn itsekseni.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Yksinäinen susi, siis.” Luukas hymyili.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa hymähti. ”Ehkä sitten niin.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Harrastitko sä mitään muuta?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Uimista jonkin verran.” Se selitti leveät hartiat ja kapean lantion.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä kuitenkin tykkäsit nyrkkeilystä? Kun sä jatkoit sitä ja nyt sä olet lupaavimpia nyrkkeilijöitä maassamme.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa sormeili lautasliinaansa ja mietti hetken. ”No, joo. En mä siitä ajatellut uraa tehdä, mutta satuin sitten olemaan aika lahjakas. Ja olipahan jotain, millä täyttää päivät.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä et siis ole opiskellut mitään, vaan keskittynyt pelkästään nyrkkeilylle?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kyllä mä urheilulukion kävin ja kirjoitin ylioppilaaksi. Mutta sen jälkeen... armeija ja sitten pelkkää nyrkkeilyä ja treenaamista. Ehkä jossain vaiheessa mä alan opiskella jotain. Siis eihän tämä ole sellainen urheilulaji, jota pystyy johonkin nelikymppiseksi asti vääntämään.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä sä haluaisit opiskella? Jotain liikuntaan liittyvääkö?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ehkä... mä en ole vielä hirveästi ajatellut asiaa.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä mainitsit, että sun isä antoi vaihtoehdot harrastamiselle. Mitä mieltä sun äiti oli niistä vaihtoehdoista?” Äidit yleensä pitivät huolen, että lapsen vakavasta harrastuksesta huolimatta he miettivät myös tulevaisuuttaan ja opintoja urheilu-uran jälkeen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa oli hetken hiljaa ja näytti miettivän vastausta tarkkaan. ”Mun äiti kuoli, kun mä olin 3-vuotias. Mun isä kasvatti mut parhaansa mukaan.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”A-anteeksi. Mun ei olisi pitänyt...” Luukas oli pahoillaan, että oli kysynyt asiasta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei se mitään. Ethän sä sitä voinut tietää.” Nooa hymähti ja Luukas näki häivähdyksen surua jäänsinisissä silmissä. Luukas päätti, että ehkä kannattaisi lopettaa haastattelu tällä erää tähän ja sopia jatkosta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas otti kulauksen cafe macchiatostaan ja sulki nauhurinsa. Nooa liikahti tuolissaan ja ojensi pitkät jalkansa, ja Luukas tunsi, miten heidän jalkansa sotkeutuivat keskenään. Luukaksen yllätykseksi Nooa ei kuitenkaan vetänyt jalkojaan pois, vaan jätti ne paikalleen. Koskettamaan Luukaksen jalkoja. Nooa katsoi häntä jäänsinisillä silmillään ja joi mustaa kahviaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas selvitti kurkkuaan. ”Ööö... koska me voidaan tavata seuraavan kerran? Tai siis... jatkaa henkilökuvan tekemistä?” Miksi hän taas kuvitteli olevansa treffeillä? Nooa ei ollut vieläkään siirtänyt jalkojaan ja hän tunsi Nooan pohkeen omaa säärtään vasten. Luukaksen säärtä kihelmöi ja kihelmöinti alkoi uhkaavasti siirtyä säärestä ylöspäin reidelle ja vielä ylemmäs... </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tule huomenna kello 7 mun kämpilleni. Näet, miten mä treenaan.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kello 7? Siis aamulla?! En mä kykene heräämään niin aikaisin.” Luukas ruikutti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa veti jalkansa pois Luukaksen jaloista <i>(hitto) </i><span style="text-decoration: none;">ja otti treenikassinsa lattialta. Hän teki lähtöä.</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sun asenteesi ei ole kovinkaan ammattimainen.” Nooa naurahti kuivasti. ”Sä halusit seurata mun treenaamista, joten tulet kello seitsemäksi mun kämpilleni. Osoite on Mechelininkatu 3. Ja ai niin. Laita juoksuvaatteet päälle.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Jääkiekon SM-liigajohtaja JYP aloitti maajoukkuetauon jälkeen tappiolla, kun HPK taisteli 3-1-voiton Hämeenlinnassa. Hännänhuippu TPS ryösti puolestaan pisteet Kärpiltä numeroin 4-1 ja suisti tappiokierteessä olevan SaiPan jumboksi...”</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kuunteli hajamielisesti aamuradion urheiluselostusta edellisillan jääkiekkotuloksista ja vilkaisi kelloa: 6.17. Vielä hieman aikaa, ennen kuin hän lähtisi Nooan asunnolle ja ilmeisesti aamulenkille seuraamaan Nooan treenaamista. Luukas vilkaisi itseään makuuhuoneen peilistä. Trendikkäästi hieman ylikasvaneet vaaleaksi raidoitetut hiukset, suuret ruskeat silmät, kaartuvat huulet ja kuulemma kerubin kasvot. Pitkä hoikka vartalo, erityispiirteenä vaaleanruskeita rintakarvoja, joita hän ei viitsinyt ajella. Moni ajeli, mutta hän ei viitsinyt. Se ei sentään ollut mitään kovinkaan karheaa karvaa, vaan melko pehmeää. Hän harrasti edelleen koripalloa, joten hän oli mielestään hyvässä fyysisessä kunnossa. Pehmeän turkin kosketus hänen pohjettaan vasten herätti hänet ajatuksistaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo joo. Saatte aamupalanne.” Luukas naurahti ja kumartui rapsuttamaan tummaturkkista Berliotzia niskan takaa. Makuuhuoneeseen tassutteli äänettömästi myös vaaleaturkkinen Marie, joka naukui kerjäten huomiota.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sulle kanssa rapsutukset.” Kolmikko tassutteli yhdessä keittiöön, jossa Luukas antoi kissoilleen aamupalat. Tyytyväinen maiskutus täytti keittiön.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas hymähti kissoilleen ja kaivoi makuuhuoneen komerosta juoksuvaatteensa ja -kenkänsä, ja toivoi, ettei nolaisi itseään täysin aamulenkillä kompastumalla jalkoihinsa tai tekemällä jotain muuta nolostuttavaa Nooan edessä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa odotti jo häntä kotitalonsa rapun edessä, nojasi harmaata seinää vasten. Upeana, tietysti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi. Pääsit sitten ylös sängystä ajoissa.” Nooa totesi. Luukas olisi herännyt vaikka neljältä, jotta olisi päässyt Nooan kanssa lenkille.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo. Mä en ole vain tottunut aikaisiin herätyksiin. Toimituksessa ei ole mitään kiinteitä työaikoja, niin mä yleensä herään vähän myöhemmin.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa hymähti ja työnsi itsensä irti seinästä. ”Lähdetään pikku lenkille sitten.” Hän alkoi juosta rennon näköisesti kohti rantaa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ööö... miten pikkuisesta lenkistä on kyse?” Luukas kysyi ja sovitti juoksuaskeleensa Nooan askeleisiin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ihan perusaamulenkki eli kymppi.” Nooa vastasi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis 10 kilsaa?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, ei me nyt 10 metriä juosta.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ai jaa...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ala tulla vaan. Kyllä sä pysyt perässä. Sä näytät hyväkuntoiselta.” Nooa virnisti ja Luukaksen sydän hypähti. <i>Hyväkuntoiselta.</i> Mitä se tarkoitti? Oliko Nooa tsekkaillut hänen vartaloaan? Ja ne jalat eilen kahvilan pöydän alla? <i>Voisiko olla..?</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Millainen sun päivärytmi yleensä on?” Luukas yritti palata takaisin aiheeseen ajatuksistaan, jotka lähtivät ihan väärille reiteille.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Herätys kuudelta, sitten aamupala ja aamulenkki. Sitten salille muutamaksi tunniksi ja sitten lounas. Lounaan jälkeen on lepoa, yleensä otan pikku päikkärit ja luen jotain. Sitten taas salille ja päivällinen. Joskus neljän viiden maissa kotiin ja kymmeneltä nukkumaan. Ei kovinkaan jännittävää elämää.” Nooa naurahti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä sä teet vapaa-ajalla?” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Luen kirjoja, tapaan ystäviä, katson leffoja... oikeasti, mun elämäni ei ole kovinkaan kiinnostavaa nyrkkeilyn ulkopuolella.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas jää miettimään Nooan vastausta. Ei sanaakaan perheestä tai ainakaan isästä, joka ilmeisesti on kuitenkin elossa. Eikä sanaakaan paremmasta puoliskosta. Onkohan sellaista? Toisaalta moni ei halua kertoa toimittajalle yksityiselämästään, saatikka rakkauselämästään. Luukas on tietysti tehnyt taustatyön ennen Nooan tapaamista. Toimituksen arkistoista löytyi tiedot Nooan nyrkkeilyuran kehityksestä ja menestyksestä sekä valokuvia otteluista. Googlen kuvahausta Luukas löysi niin ikään muutamia ottelukuvia ja kuvia nyrkkeilygaalasta, jossa Nooa oli ilmeisesti ilman seuralaista, poseeraten managerinsa, valmentajansa ja muiden nyrkkeilijöiden kanssa. Toisaalta, kaikki eivät halunneet julkisuutta ja kuvaansa lehteen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">He juoksevat jonkin aikaa hiljaa pitkin rantaa, ainoina ääninä vain heidän hengityksensä puuskutukset ja lenkkitossujen iskut asvalttiin. Ilmassa tuntuu jo syksyn viileyttä, meri näyttää tummansiniseltä ja tyyneltä, taivas on kirkas muutamaa pilvenhattaraa lukuun ottamatta. Kaupunki alkaa hiljalleen heräillä uuteen päivään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Pidetäänkö pieni juomatauko?” Nooa kysyy, kun he ovat juosseet noin puolet matkasta. Luukas on varma, että Nooa ei pidä taukoja normaalisti ja että hän ehdottaa taukoa Luukaksen takia. Se tuntuu kivalta, Luukaksen ei itse tarvitse pyytää taukoa, jota hän oikeastaan jo kaipaakin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, pidetään vain.” Luukas sanoo ja ottaa vyöstään juomapullon.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miltä tuntuu?” Nooa kysyy ja tarkastelee häntä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ihan okei. Mitä lenkin jälkeen?” Luukas kysyy ja ottaa huikan vesipullostaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä menen salille. Sähän voit tulla sinne.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas nyökkää vähän liian innokkaasti. ”Joo, mutta mun pitää käydä ekaksi kotona suihkussa ja sitten käväistä toimituksessa. Jos mä tulen siinä puolen päivän maissa? Onko hyvä aika?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sopii. Tuu, jatketaan lenkkiä.” Nooa sanoo ja pinkaisee juoksuun. Luukas käyttää hetken Nooan takapuolen ihailuun. Miten pakarat liikkuvat juoksuhousujen sisällä, miten voimakkailta ja kiinteiltä ne näyttävät. Luukas ravistaa itsensä takaisin todellisuuteen, ja juoksee Nooan perään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nooa on pukuhuoneessa.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei, kiitti.” Luukas sanoo salin työntekijälle. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas koputtaa pukuhuoneen oveen, mutta ei kuule vastausta. <i>Ehkä mä voin mennä sisälle... </i>Luukas raottaa varovasti ovea ja huhuilee. Kun kukaan ei vastaa, hän astuu epäröiden sisälle. Samalla hetkellä Nooa tulee kulman takaa, ilmeisesti miestenhuoneesta. Pelkissä hiilenharmaissa boksereissa, jotka eivät jätä mitään mielikuvituksen varaan. Ainakaan Luukaksen mielikuvituksen varaan. Koska Nooa on upea, kuin antiikin Rooman veistos. Luukas ei voinut käsittää, miten hänen aivonsa pystyivät rekisteröimään Nooan vartalon millisekunneissa, vaikka hän käänsi katseensa pois: sileä rinta, nännien ympärillä hieman tummia karvoja, pyykkilautavatsa – ja voi hyvä luoja – navasta alaspäin lähtevä kapea karvoitus, joka katosi Nooan boksereiden sisään. Erittäin, <i>erittäin</i> pullottavien boksereiden sisään. Luukas tuntee käsittämätöntä halua nuolla sitä kapeaa karvoitusta. Ja muutakin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi. Mulla alkaa hieronta kohta.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmmm... ai jaa... okei.” Luukas ei tiedä, mihin laittaisi katseensa. Hän yritti olla tuijottamatta Nooan vartaloa, koska sen <i>täytyi</i> saada Nooan tuntemaan olonsa epämukavaksi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Haluatko sä kysellä samalla jotain?” Nooa kysyy ja ojentautuu mahalleen hierontapöydälle.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kävelee hitaasti lähemmäs hierontapöytää, eikä saa silmiään irti Nooan vartalosta. <i>Niin pitkä, niin hoikka, mutta silti niin lihaksikas...</i> Luukas näkee nyt kunnolla Nooan tatuoinnin selässä, tribaalityylitellyn kotkan, joka peittää Nooan yläselän, siivet ulottuen hänen lapaluihinsa. Ja Luukas ei voi mitään, ei pysty estämään itseään, hän ojentaa kätensä ja koskettaa kotkaa Nooan selässä, kuljettaa kättään pitkin lapaluun sileää ihoa, pitkin lapaluiden väliä toiselle lapaluulle. Nooa säpsähtää ja nousee äkkiä ylös. Luukas tajuaa mitä on tehnyt. Ja pelkää. Pelkää Nooan reaktiota. <i>Voi hyvä luoja, mitä mä olen tehnyt? Nooa suuttuu mulle, ei suostu enää puhumaan mulle, kukaan heteromies ei halua, että homomies koskee, miksi sä koskit, se soittaa mun päätoimittajalle, voi luoja mä saan potkut...</i> </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas astuu vaistomaisesti askeleen taaksepäin ja sopertaa, ”Anteeksi, mä en... mä en tiedä, mikä muhun meni... mä en tarkoittanut...” Kurkkua kuristaa, oksettaa, mahaan sattuu. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa tarttuu Luukaksen käsivarteen, katsoo Luukasta silmiin, huomaa Luukaksen paniikin ja sanoo, ”Rauhoitu, Luukas. Ei se mitään. Kyllä mä tiedän -”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Oven avaus keskeyttää Nooan, ja sisään astuu keski-ikäinen nainen hierontaöljypullo kädessään. ”No, niin. Ollaanko täällä valmiita?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa päästää Luukaksen käsivarren irti. ”Joo, mä olen valmis.” Ja käy uudelleen makaamaan hierontapöydälle, laittaa kätensä leukansa alle ja katselee Luukasta jotenkin vakavana. ”Nähdään myöhemmin, okei?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas ei saa sanaa suustaan, vaan nyökkää ja ryntää ulos pukuhuoneesta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas ei mene seuraavana päivänä nyrkkeilysalille. Hän lähettää Nooalle epämääräisen tekstarin rästissä olevista toimistohommista. Mikä on vale. Nooa yrittää soittaa hänelle, mutta Luukas ei vastaa, käpertyy vain peiton alle ja vaipuu uneen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Luukas on nelinkontin sängyllä, Nooa syvällä hänen sisällään, liikkuen edestakaisin kiivaalla ja kuumeisella tahdilla, pidellen lujasti kiinni hänen lanteistaan. Luukas voihkii kuin maksettu huora ja työntää lanteitaan innokkaasti taaksepäin Nooan rytmiin. Voi luoja, miten hän on odottanut tätä. Nooa on viimeinkin hänen sisällään ja nai häntä juuri niin kovaa kuin hän haluaa, osuen joka kerta isolla kalullaan Luukaksen eturauhaseen ja Luukas on niin lähellä, niin lähellä huippua...</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">PIIP PIIP PIIP PIIP</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Herätyskello yöpöydällä herättää Luukaksen uuteen aamuun – erittäin kovan erektion kera, jonka hän päättää hoidella suihkussa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Lämmin vesi suihkuaa Luukaksen päälle ja Luukas tarttuu kovaan kaluunsa, liikuttaa esinahkaa hitaasti edestakaisin terskan päällä. Hän huokaisee ja painaa päänsä käsivarttaan vasten, joka nojaa vaaleaan kaakeliseinään. Käden liike nopeutuu ja Luukas sulkee silmänsä, huohottaa hieman. Hän muistaa unensa, miten todelliselta se oli tuntunut, miten hyvältä Nooa oli tuntunut hänen sisällään. Luukas ei halua vielä laueta, joten hän siirtää kätensä kiveksiinsä ja hyväilee niitä, mutta hän on liian kiihottunut pitkittääkseen tätä. Hänen kalunsa vaatii huomiota ja Luukas alkaa tosissaan liikuttaa kättään kalullaan ja hänen vielä uniset aivonsa tarjoilevat hänelle mielikuvia hänen unestaan, Nooasta ja heidän rakastelustaan. Vain kolme vetoa ja hän laukeaa vasten suihkuseinää, tukahduttaen parahduksen käsivarteensa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas nostaa kasvonsa kohti vesisuihkua. Hän mokasi täydellisesti eilen pukuhuoneessa, mutta ei saa Nooaa mielestään – ei millään. Ilmeisesti hänen vartalonsa on päättänyt himoita Nooaa – eikä hänen aivoillaan ole mitään jakoa tilanteeseen. Luukas kaataa shampoota käteensä ja miettii, miten pystyy kohtaamaan Nooan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Kun Luukas tulee suihkusta, hän huomaa kännykkänsä välkkyvän tekstarin merkiksi. ”<i>Tuletko sä salille tänään?”</i> Viesti on Nooalta. Luukas haluaisi perua koko jutun, mutta tietää, ettei pysty. Hänen on pakko saada juttu tehtyä, eikä Nooa vaikuta vihaiselta. <i>”Joo, tulen.</i>” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm; page-break-before: always;">”Se on kehässä nyt.” Tuttu salin työntekijä nyökkää hänelle.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Tuttu testosteronin ja hienhaju iskee häntä vasten salilla. Nooa on nyrkkeilykehässä valmentajansa kanssa, hakaten iskuja valmentajansa pistehanskoihin, oikea suora, vasen koukku, vasen koukku, oikea suora, väistö ja suojautuminen... Nooan iskuissa on voimaa, hänen jalkansa liikkuvat nopeasti. Vartalo liikkuu sulavasti ja koordinoidusti kuviteltua vastustajaa vastaan. Nooa on vasenkätinen, joten hänen iskunsa tulevat yllättävästä suunnasta vastustajaan nähden, antaen hänelle etulyöntiaseman tositilanteessa. Luukas jää hetkeksi tuijottamaan Nooaa ja tajuaa, että hänen ehkä pitäisi tehdä jotain muistiinpanojakin tästä, mutta... <i>Hän on kaunis.</i> </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukaksen huomio kiinnittyy kehän laidalla seisovaan pieneen, sievään, tummatukkaiseen nuoreen naiseen, joka katselee keskittyneesti hymyillen Nooaa ja valmentajaa. Salilla ei ole aiemmin näkynyt naisia.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa ja valmentaja lopettavat treeninsä, ja Nooa pujottautuu kehäköysien alta nuoren naisen luo. He halaavat lämpimästi ja antavat toisilleen suukon suulle. Nooa hymyilee ja selittää jotain innokkaasti, ja nuori nainen nyökyttelee hänelle hymyillen, availlen samalla tottunein ottein hanskojen nyöriä. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas tuntee pienen puristavan tunteen rinnassaan. <i>Tyttöystävä.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">He huomaavat Luukaksen ja lähtevät kävelemään häntä kohden, tyttö on kietonut toisen käsivartensa Nooan hoikan vyötärön ympärille. Luukas pakottaa kasvolihaksensa hymyyn ja yrittää jättää yhä pahemmin rintaansa puristavan tunteen, nyt jo kivun, huomiotta. S<i>ydänkohtaus tuntuu varmaan tältä.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa katsoo Luukasta jotenkin varovaisesti ja hymyilee vähän. ”Maija, tässä on Luukas, se toimittaja, josta mä kerroin. Luukas, tässä on Maija, mun -”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tosi kiva tavata! Mä olen ollut niin innoissani, kun Nooa kertoi, että hänestä tehdään haastattelu City-Uutisiin.” Maija vatkaa Luukaksen kättä edestakaisin innostuneesti. ”Nooa on tehnyt niin paljon duunia päästäkseen siihen, missä hän nyt on, joten kaikki huomio on vain ja ainoastaan ansaittua.” Läheltä nähtynä Maija ei ole vain sievä, vaan kaunis. Todella suuret ruskeat silmät, joita kehystävät kauniit pitkät silmäripset. Ja pieni, ehkä 160-senttinen, ja hän katselee silmät säihkyen molempia miehiä. Nooan lähes 190-senttisen varren kanssa he muodostavat kauniin parin: pieni ja sievä nuori nainen ja komea ja pitkä nuori mies. Luukas haluaisi rynnätä jälleen salilta pois. <i>Tosi ammattimaista, Sanders. Ja aikuismaista, voi herran tähden...</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, kiva tavata...” Luukas onnistuu sanomaan ja yrittää pitää hymyn kasvoillaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis todella mahtavaa. Mä ymmärsin, että tämä on sun eka haastattelu?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Olen mä juttuja kirjoittanut aiemmin, mutta joo, tämä on mun eka haastattelu. Mä valmistuin vasta tänä keväänä tiedotusopin laitokselta.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja tämä on Nooan eka haastattelu, myös. Tai siis onhan Nooasta lehtijuttuja ollut, mutta ei mitään näin isoa.” Maija hymyilee pirteästi. ”Hyvä, että se on molemmille eka kerta, niin voitte olla toistenne tukena.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmmm... niin.” Luukas vilkaisee Nooaa, haluaa nähdä, millainen ilme Nooalla on Maijan sanavalintojen takia. Nooa näyttää edelleen varovaiselta. Kuin haluaisi kertoa ja salata jotain samaan aikaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Luukas tulee seuraamaan lauantain ottelua.” Nooa sanoo, kun ei näytä keksivän muutakaan sanottavaa. Mikä ei oikeastaan yllätä Luukasta ollenkaan. <i>Helvetti, meidän täytyy puhua siitä, mitä tapahtui edellispäivänä pukuhuoneessa.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Loistavaa! Me nähdään varmaan siellä sitten. Olethan sä varannut Luukakselle ringside-paikat?” Maija tapittaa Nooaa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, olen. Ja varmistanut pääsyn pukuhuoneeseen ottelun jälkeen.” Nooa sanoo pyöritellen harjoituksesta kireitä niskaansa ja olkapäitään. Luukas ei voi olla panematta merkille, miten hikipisarat kimaltelevat loisteputkien valossa Nooan kaulalla. Eikä voi olla ajattelematta, miltä tuntusi nuolla ne pisarat pois.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No vau! Edes mä en pääse ottelun jälkeen pukuhuoneeseen.” Maija pyörittelee silmiään Luukakselle ja virnistää. Luukas yrittää hymyillä takaisin, mutta kasvolihakset tuntuvat jo kramppaavan väkinäisestä hymyilystä. Ja rintaa puristava kipu on nyt kuin kiristävä vanne.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niin, no, sehän on siis miesten pukuhuone. Ja Luukas haluaa varmaan saada tuoreeltaan mun kommenttini matsista.” Nooa katsoo kysyvästi Luukasta, se arpinen kulmakarva taas koholla.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo... tota joo. Mä itse asiassa muistinkin, että mulla on tosi tärkeä kokous toimituksessa. Voinko mä vaikka lähettää sulle huomenna sähköpostilla ne kysymykset?” Luukas yrittää luikerrella tilanteesta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä luulin, että sä teet henkilökohtaisesti tämän haastattelun.” Nooa astuu hieman lähemmäs Luukasta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmmh... ei välttämättä. Tällaiset sähköpostihaastattelut on tosi yleisiä nykyään, kun kaikilla on niin kiire ja silleen...” Luukas vastaa ja astuu askeleen taaksepäin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, kai se sitten on okei... Oletko sä kunnossa? Sä näytät jotenkin -”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Olen mä. Raitis ilma tekee hyvää. Mun pitää nyt mennä. Moikka.” Luukas töksäyttää ja on jo menossa kohti ovea.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi...” Nooa jää kummastuneena katsomaan Luukaksen selkää.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas ei voi käsittää Nooan käytöstä. Miksi Nooan piti raahata tyttöystävänsä näytille, halailla ja suudella häntä osoittaakseen olevansa hetero? Nooa oli ollut niin mukava, kahvilassa ja lenkillä... ja tietysti pukuhuoneessa. Miksi Nooa voinut vain sanoa, että ei kiitos – älä kosketa mua enää, mä en ole kiinnostunut miehistä. Luukas olisi vain pyytänyt jälleen anteeksi käytöstään, niellyt pettymyksensä ja nuollut haavansa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis eikö haastateltavaan ihastuminen ole vastoin jotain lakia? Tai ainakin moraalitonta? Siis niinku lääkäreilläkin? Eihän ne saa yrittää potilaitaan?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kaarlo, suu kiinni! Jos sä et osaa sanoa mitään järkevää, niin tee maailmalle palvelus ja ole ihan vain hiljaa. Näytät paremmaltakin suu kiinni.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis, Alli hei... mähän olen juristi, kyllä mä nämä asiat tiedän. Jos Luukas haluaa olla haastateltavansa pantavana, niin eihän se siitä voi juttua kirjoittaa...” Luukas tiesi, että oli virhe tunnustaa Kaarlolle pikku hiprakassa valmistujaisjuhlissa, että hän tykkäsi olla vastaanottavana osapuolena. <i>Hitto.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä olet verojuristi! Ja pantavana... Voi helvetti sentään sun kanssa...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, kyllä mä nämä asiat sua paremmin tiedän, sähän olet sairaanhoitaja...” Kaarlo yrittää vielä pelastaa kasvonsa, mutta tietää, että nahkaansa hän ei saa enää pelastettua.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä teen sulle tuseerauksen, kun päästään kotiin, jos et ole nyt hiljaa!”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas melkein purskauttaa kahvinsa suustaan ja pudistaa hymyillen päätään. Kaarlo ja Alli, hänen lähimmät ystävänsä lapsuudesta, kinastelevat kuin vanha aviopari. Mitä he oikeastaan olisivatkin, jos olisivat naimisissa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Anteeksi, mutta mä olen edelleen läsnä ja ihan oikeasti kuulen kaikki teidän juttunne.” Luukas huomauttaa kinasteleville kavereilleen. ”Ja ihan tiedoksi vain, että Randy Harrison seurusteli kahdeksan vuotta häntä haastatelleen toimittajan kanssa. Ei siinä mitään väärää ole.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kuka helvetti on Randy Harrison?” Kaarlo kysyy ja raapii niskaansa. Luukas arvaa, että Kaarlo alkaa katua sitä, että lähti Allin ja hänen kanssaan kahvilaan puimaan tapaus Nooa Marjomaata. ”Mutta Luukas, hei. Ei se ihan heterokaan voi olla.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miten niin ei voi olla?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Heteromies olisi tempaissut sua turpaan sen pukuhuone-episodin jälkeen, ja sun nätillä naamallasi olisi nyt ikävän näköinen musta silmä.” Kaarlo ilmoittaa itsevarmasti teoriansa ja haukkaa voisilmäpullaansa. ”Hei, ihan helvetin hyviä pullia! Maistakaa ihmeessä! Mikset sä, Alli, koskaan leivo?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Voi tsiisus, sanonko mitä... mutta hei, Kaarlon teoriassa voi olla perääkin.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Ehkä. Ehkä ei. </i><span style="font-style: normal;">Mutta Luukas ei tiedä, miten hän saisi teorian muunnettua käytännöksi.</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miau?” Berliotz naukaisee kysyvästi ja kerjää huomiota. Luukas makoilee sohvallaan Marie-kissa sylissään, rapsutellen sitä hajamielisesti. ”No, hyppää tänne vain. Täällä on tilaa.” Luukas naurahtaa toiselle kissalleen, joka seuraa isäntänsä kehotusta ja hyppää sulokkaasti sohvalle, asettuu Luukaksen syliin puskien kuonollaan Marieta pois. ”Hei, eipäs kinastella tai saatte molemmat -” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Ovikello keskeyttää torumisen. Luukas vilkaisee seinällä olevaa kello: 20.22. Hän ei ole kutsunut ketään kylään, eikä hänen iäkäs leskirouvanaapurinsa soittaisi hänen ovikelloaan tähän aikaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kurkistaa ovisilmästä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Nooa.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Joka näyttää hieman hermostuneelta, siirtelee jalkojaan edestakaisin ja jos hänen molemmissa käsissään ei olisi kannella peitettyjä pahvimukeja, hänen kätensä todennäköisesti haroisivat hermostuneesti tummia hiuksia.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ai, moi.” Luukas sanoo hämmentyneenä. ”Mitä sä... mitä sä täällä teet?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä lähdit vähän äkkiä tänään salilta... Niin mä ajattelin, että jos sä haluaisit nyt haastatella. Se sähköpostihaastattelu tuntuu vähän... en mä tiedä, etäiseltä. Ellei sulla ole siis muuta.” Nooa sanoo ja yrittää kurkistella Luukaksen selän taakse. ”Mä toin kahviakin.” Nooa ojentaa toisen mukin Luukakselle. <i>Cafe macchiato.</i> Luukaksen lempparia.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kiitti.” Luukas ottaa mukin Nooalta, sormet hipaisten Nooan sormia, tuntien 1000 voltin sähköiskun kulkevan vartalonsa läpi. <i>Tunsiko Nooakin sen?</i> Luukas kääntää nopeasti selkänsä Nooan päin, ettei Nooa huomaisi tunnekuohua Luukaksen kasvoilla.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tuu sisään vain.” Nooa astuu sisään Luukaksen pieneen, kodikkaaseen keskustakaksioon, joka on sisustettu tummalla puulla ja vaaleilla kankailla. Olohuoneen yksi seinä on kokonaan kirjahyllyn peittämä, täynnä maailmankirjallisuuden klassikoita, lehtisarjoja ja journalistiikan teoksia. Toisella seinällä on kolmen hengen vaalea sohva, tällä hetkellä Luukaksen kahden kissan valtaama, muutama tummanruskea tyyny heitettynä käsinojien viereen ja tummanruskea olohuoneen pöytä, jossa on puoliksi luettu kirja. Sohvan vieressä on suljettu ovi, Luukaksen makuuhuoneeseen. Kolmannella seinustalla, ikkunan alla on tv-taso, jolla tosin ei ole televisiota, vaan valokuvia Luukaksen perheestä ja läheisistä, Carlos Santanaa tällä hetkellä soittava stereojärjestelmä sekä muutamia kynttilöitä luomassa lämmintä hehkua pimenevään alkusyksyn iltaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sulla on kiva kämppä.” Nooa sanoo katsellen ympärilleen ja maistaa kuumaa kahviaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kiitti. Mä ostin tämän vasta ihan äskettäin. Mä asuin Tampereella opiskeluaikana, mutta sitten muutin tänne takaisin, kun sain töitä... mähän olen niinku Helsingistä alun perin kotoisin, niin halusin tänne takaisin... tai siis oikeastaan Espoosta... mun vanhemmat asuvat Espoossa...” Luukas tietää sopertavansa hermostuneesti joutavan päiväisiä asioita. Mutta Nooa on yllättäen hänen asunnossaan, mustassa farkkutakissa, punaisessa, tiukassa t-paidassa (Luukas kieltäytyy tuijottamasta Nooan nännejä) ja lantiolta matalissa sinisissä farkuissa, näyttäen syötävän, nuoltavan, nieltävän hyvältä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mistä sä muuten tiesit, missä mä asun?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sun osoitteen sai nimen perusteella osoitehausta. Toivottavasti ei haittaa.” <i>Hitto.</i> Luukaksen päätoimittaja oli ohjeistanut, että hänen kannattaisi salata osoitetietonsa, mutta hän oli unohtanut uuden työn, muuton ja kaiken muun hässäkän takia.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, ei se haittaa. Haluatko sä jotain syötävää?” Luukas pyörii pienessä keittokomerossaan. ”Mulla on valmiina savukalasalaattia tai sitten mä voin laittaa voileipiä...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei kiitti, mä olen jo syönyt.” Nooa on ottanut farkkutakin pois ja seisoo keskellä Luukaksen olohuonetta kädet farkkujensa taskussa. Kädet saavat farkut liukumaan vieläkin alemmas, ja Nooan t-paita ei ihan ylety farkkujen vyötärölle, ja Nooa tarjoilee todennäköisesti tietämättään Luukakselle herkullisen näkymän paljasta ihoa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo... tota. Mulla on kysymykset valmiina sitten haastattelun jatkoa varten.” Luukas tulee olohuoneeseen ja jää seisomaan pienen välimatkan päähän Nooasta, katselee epävarmasti ja varovaisesti Nooaa, tarkkailee hänen reaktioitaan. ”Mutta ensiksi mä haluan sanoa, että mä olen tosi pahoillani siitä edellispäiväisestä jutusta... siellä pukuhuoneessa. Mun olisi varmaan pitänyt kertoa, että mä olen homo. Tai siis... pyyhitääs toi äskeinen yli. Mun ei tietenkään tarvitse kertoa kenellekään seksualiteetistani, mutta mä en olisi saanut koskea sua. Siitä mä olen pahoillani. Toivottavasti mä en saanut sun oloa vaivautuneeksi, ja mä täysin ymmärrän, jos sä et enää halua tehdä tätä haastattelua mun kanssasi ja mä voin pyytää meidän päätoimittajalta -”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kyllä mä tiesin, että sä olet homo.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukaksen suu loksahtaa auki ällistyksestä. ”Miten?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, vaikka mä otan satunnaisia iskuja päähän, niin osaan mä Googlea käyttää.” Nooa hymähtää. ”Suomessa tuskin on kovinkaan monta Luukas Sanders -nimistä toimittajaa, jotka on aktiivisesti mukana Setan toiminnassa – ja avoimesti homoja.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Aaa, niin tietysti.” <i>Mä en taida olla tänään mikään penaalin terävin kynä. </i>Luukas kääntää hetkeksi selkänsä Nooalle ja säätää stereoidensa äänenvoimakkuutta hieman hiljaisemmalla, jotta musiikki ei häiritsisi haastattelua.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Hänen kääntyessään takaisin Nooaan päin, Nooa seisoo hänen vieressään. Ihan lähellä. Niin lähellä, että Luukas näkee Nooan parransängen, tuntee Nooan partaveden sitruksen, bergamotin ja myskimäisen tuoksun, huomaa, että jäänsiniset silmät ovat tummuneet indigonsinisiksi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä nyt?” Luukas kysyy ja katsoo Nooaa silmiin, sitten huuliin ja taas silmiin. <i>Suutele, suutele, suutele mua...</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei mitään.” Nooa sanoo ja painaa huulensa kokeilevasti ja niin kevyesti Luukaksen huulille. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Suudelma ei kestä kuin hetken, mutta Luukaksen vartalo huutaa jo lisää. Ja hän saakin lisää. Nooa suutelee häntä uudelleen, tällä kertaa varmemmin, ja Luukas tuntee, miten Nooan toinen käsi siirtyy hänen takaraivolleen ja toinen hänen selälleen, pitäen häntä paikallaan. Luukaksen omat kädet kietoutuvat Nooan vyötärölle, ensin paidan päälle, mutta pian paidan ja farkkujen väliselle paljaalle iholle. <i>Nooa on niin lämmin. Ja sileä. Ja miten helvetissä mä voin olla jo näin kovana? Ei voi olla mahdollista... </i>Nooa työntää tunnustellen kielensä Luukaksen suuhun, ja Luukas avaa suunsa halukkaasti, päästää Nooan sisään tunnustelemaan suutaan, koskettaa kielellään Nooan kieltä. Luukas siirtää kätensä Nooan vyötäröltä Nooan olkavarsille, tunnustelee hauiksen ja olkapäiden lihaksia, ja tietää päästävänsä pieniä, kiihottuneita ääniä kurkustaan. Koska Nooa tuntuu <i>niin hyvälle.</i> Nooan kädet ovat vaeltaneet Luukaksen lanteille, silittelevät kevyesti. Tästä rohkaistuneena Luukas päättää painaa lantionsa Nooan lantiota vasten. Hän haluaa, että Nooa tuntee, kuinka kovana hän on ja haluaa Nooan tietävän, että hän haluaa Nooaa – <i>todella paljon ja nytnythetiheti.</i> Ja tyytyväisenä Luukas huomaa, että myös Nooa on kovana. Nooa säpsähtää hieman tuntiessaan Luukaksen kovan kalun painautuvan omaansa vasten, mutta alkaa varovasti hieroa omaa kaluaan Luukaksen kalua vasten. Luukas kuulee suudelmien vaimentamaa voihkintaa, ja tajuaa, että äänet lähtevät hänen kurkustaan. Nooa ei juurikaan päästä ääniä, mutta hänen hengityksensä on raskasta ja vaivalloista.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas päättää ottaa tilanteen hallintaansa. Hän lopettaa suutelemisen hetkeksi ja työntää Nooaa taaksepäin sohvalle, saaden kissat pakenemaan sohvalta. Nooa näyttää aluksi yllättyneeltä ja siltä, että aikoisi vastustella, mutta antaa Luukaksen työntää hänet sohvalle istumaan. Luukas kapuaa hajareisin Nooan päälle istumaan, ja tällä kertaa hän aloittaa suudelman, työntää kielensä heti Nooan kuumaan suuhun ja hyväilee samalla Nooan niskahiuksia. Nooan kädet siirtyvät Luukaksen selkään, jota ne hyväilevät hetken ja sitten Luukaksen pakaroille tunnustelemaan farkkujen peittämää muotoa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas siirtyy hyväilemään Nooan selvästi erottuvia rintalihaksia, ja kuljettaessaan sormiaan Nooan nännien yli, Nooa henkäisee kuuluvasti. ”Luukas...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä? Sano, mitä sä haluat?<i>” </i>Luukas huohottaa sanojen välissä ja siirtää suudelmansa Nooan kaulalle, näykkii kevyesti hampaillaan.<i> Ihan mitä vain, mä teen ihan mitä vain, älä vain lopeta tätä, voi luoja, mä haluan sua...</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ummm... mä en... en mä tiedä.” Nooa onnistuu henkäisemään. Luukaksen kiimaisissa aivoissa vilahtaa ajatus, että Nooa ei ehkä ole kovinkaan seksuaalisesti kovinkaan kokenut. Ainakaan miesten kanssa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas vie kätensä Nooan pullottavalle etumukselle ja hieroo kevyesti. ”Onko tämä okei?” Luukas katsoo Nooaa kysyvä ilme silmissään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä... joo.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas hieroo hetken Nooan etumusta, ja Nooan silmät sulkeutuvat nautinnosta. Luukaksen sormet löytävät tiensä Nooan vyönsoljelle ja alkavat avata sitä. Nooan silmät räpsähtävät auki. Luukas katsoo epäröiden Nooaa, ja Nooa nyökkää hieman ja nielaisee kuuluvasti, aataminomena liikkuen edestakaisin. Kun Luukas on saanut Nooan vyön auki, hän avaa farkkujen napin ja liu'uttaa hitaasti vetoketjun auki.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nosta vähän sun lanteitasi, jooko?” Luukas kuiskaa ja nousee Nooan sylistä. Nooa nostaa lanteitaan ja Luukas vetää Nooan farkut nilkkoihin. Nooan mustat bokserit ovat jo märät kalusta vuotaneista touhutipoista. Ja boksereista huolimatta, Luukas näkee, että Nooalla on iso. Todella iso kalu, ainakin Luukaksen kahden ex-poikaystävän ja muutaman läppärille ladatun pornoleffan kokemuksella.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Bokserit. Pois pois pois.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas vetää Nooan bokserit myös nilkkoihin, ja Nooan kalu pompsahtaa esiin. Kivikovana, terska punaisena siihen pakkautuneesta verestä, sojottaen suoraan eteenpäin. Luukas istuu takaisin hajareisin Nooan syliin ja ottaa Nooan kalun käteensä, hieroo vartta tunnustelen, hieraisee peukalollaan terskasta valuneita touhutippoja liukastaakseen kätensä liikettä ja vilkaisee Nooaa. Nooa on sulkenut jälleen silmänsä ja kallistanut päänsä sohvan selkänojalle.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas päättää olla tuhlaamatta aikaa. Hän ottaa tiukan otteen Nooan kalusta ja liikuttaa kättään nopeaan tahtiin ylös alas, hieman vääntäen rannettaan terskan kohdalla. Nooan lanteet alkavat liikkua Luukaksen käden tahtiin. Luukas nopeuttaa tahtia entisestään, ja Nooan raskas hengitys muuttuu kiihkeäksi, eläimelliseksi ääntelyksi. Luukas hyväilee toisella kädellään Nooan niskahiuksia ja suukottelee sängen peittämää kaulaa, pitäen nopeaa tahtia yllä Nooan kalulla. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Yhtäkkiä Nooan vartalo jäykistyy, Nooa päästää matalan huudon, ja lämmin sperma syöksyy Luukaksen kädelle ja hänen valkoiselle neulepaidalleen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa tasailee hengitystään ja yrittää toipua orgasmistaan. Luukaksen omat farkut tuntuvat tuskallisen kireiltä kovasta erektiosta ja hän todella, <i>todella</i> toivoo, että Nooa haluaisi tehdä asialle jotakin. Nooa nostaa päänsä selkänojalta ja katsoo Luukasta. Luukas vie sperman peittämän käden kasvoilleen ja nuolee kätensä puhtaaksi Nooan spermasta, pitäen koko ajan katsekontaktin Nooaan. Nooa nieleskelee jälleen vaivalloisesti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooan mietteliäs katse siirtyy Luukaksen jalkoväliin. ”Ei sun tarvitse... siis jos sä et halua... jos sä et yleensä tee tällaista...” Luukas sopertaa. <i>Mutta mä haluan sua, ole kiltti...</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa työntää Luukaksen sylistään, ja Luukas tuntee jo pettymyksen vihlaisevan mahanpohjastaan, kunnes hän tuntee Nooan sormet vyönsoljellaan, sitten farkkujensa napilla ja vetoketjulla. Nooa työntää samalla kertaa Luukaksen farkut ja bokserit alas, paljastaen Luukaksen kovana seisovan kalun. Luukas astuu pois housuistaan ja menee jälleen hajareisin Nooan syliin. Nooa ei myöskään tuhlaa aikaa, vaan alkaa heti liikuttaa kättään ylös ja alas Luukaksen kalulla. Luukas kietoo kätensä Nooan kaulan ympärille, painaa päänsä Nooan kaulan ja olkapään väliseen kuoppaan ja työntelee kaluaan nopeasti Nooan käteen. Luukas voihkii lutkamaisesti, äänekkäästi, pureskelee alahuultaan, jottei laukeaisi nolostuttavan nopeasti. Mutta paine on liian kova. Luukas tuntee tutun puristavan tunteen palleissaan, ja Nooan nyrkkeilyhanskojen kovettama käsi liikkuu yhä vain tiukemmin ja nopeammin Luukaksen jomottavalla kalulla. ”Nooa... Nooa... voi luoja, Nooa... multa tulee..!” Luukas heittää päänsä taaksepäin ja huutaa nautinnosta, kun sperma syöksyy Nooan kädelle ja t-paidalle.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas toipuu orgasmistaan ja nojaa otsaansa Nooan otsaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Onko kaikki okei?” Luukas kysyy hiljaa, eikä uskalla katsoa Nooaa silmiin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo...” Nooa huokaisee. Luukas vilkaisee sivulleen ja huomaa, että Nooa pitää spermaista kättä ilmassa. ”Mä haen sulle kosteuspyyhkeen. Odota tässä.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas nappaa bokserinsa ja kipaisee makuuhuoneeseensa, jossa hän pikaisesti putsaa itsensä kosteuspyyhkeellä, vetää bokserit jalkaansa ja hengittää syvään. <i>Hermostuttaa, sydän hakkaa, suuta kuivaa. </i> </div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Miten Nooa suhtautuu tähän?</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****<br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Nooa Marjomaa on yksi lupaavimpia nuoria nyrkkeilijöitämme. Nooa Marjomaa on myös lupaava poikaystäväkandidaatti. Komea. Mukava. Hyväkroppainen. Kiltti. Hämillään. Isokaluinen. Eikä toimittaja Luukas Sanders osaa päättää, kumpaan aukkoonsa haluaisi sen kalun ensimmäiseksi.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>LUUKAS SANDERS ON IDIOOTTI.”</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Hienoa. Todella hienoa. Viisi vuotta tiedotusoppia, kesät paikallislehden toimituksessa, freelance-töitä opiskelujen sivussa, eikä hän saa parempaa tekstiä aikaiseksi tietokoneelleen. Eikä asiaa yhtään auta deadline, jonka mukaan juttu pitäisi olla urheilutoimituksen päällikön pöydällä maanantaiaamuna. Samana aamuna, kun Luukaksen pitäisi olla junassa kohti Itä-Suomea (paikkakuntaan, jonka nimeä hän ei pysty muistamaan) tapaamaan lupaavaa naiskeihäänheittäjää (urheilijaa, jonka nimeä hän ei myöskään pysty muistamaan).</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas ristii sormensa takaraivolleen ja nojautuu työtuolissaan taaksepäin, tuijottaa kattoa ja muistelee eilistä iltaa. <i>Nooa...</i> Luukaksen tullessa makuuhuoneestaan kosteuspyyhkeiden kanssa, Nooa oli jotenkin onnistunut vetämään nilkoissaan olevat bokserit ja farkut ylös yhdellä kädellä, toisessa kädessä edelleen Luukaksen spermat.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”<i>Anna mä pyyhin.” Luukas ottaa Nooan käden omaansa, pyyhkii Nooan käden hitaasti puhtaaksi ja katselee välillä Nooaa, joka välttelee Luukaksen katsetta. ”Onko kaikki ihan oikeasti okei?”</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Nooa nyökkää hiljaisena. Luukas haluaisi huutaa tunteensa kovaan ääneen, läväyttää kaiken pöydälle, miten hän on ihastunut Nooaan, miten hän haluaa Nooan, ei vain seksin takia, vaan... Mutta hän ei uskalla. Nooa vaikuttaa olevan hämillään tilanteesta, ja näyttää siltä kuin haluaisi olla mahdollisimman kaukana. Luukas tuntee tutun kivun mahassaan, puristuksen kurkussaan ja karvas sappi polttelee melkein jo kurkussa. Aivan kuin sen pukuhuone-episodin jälkeen.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Haluaisitko sä puhua? Siis tästä, mitä tapahtui -” Luukas kysyy hiljaa ja pitelee Nooan kättä yhä kädessään.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;">”<i>Mä luulen, että mun täytyy lähteä kotiin.” Nooa viimein löytää puhekykynsä ja vetää kätensä pois. Tosin sanat, mitä hän sanoo, eivät ole niitä, mitä Luukas haluaisi kuulla. ”Pitää herätä aikaisin huomenna ja alkaa valmistautua lauantain otteluun.” Nooa on jo vetämässä farkkutakkiaan päälle ja tekee lähtöä. </i> </div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Ovi kolahtaa kiinni, ja Luukas kuulee, kuinka hissi alkaa liikkua kohti hänen kerrostaan.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Luukas käpertyy istumaan sohvalle, tuntee vielä Nooan tuoksun ja lämmön ja halaa sohvatyynyään. Kissat uskaltavat palata sohvalle kerjäämään isäntänsä huomiota.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mites Luukaksella sujuu Marjomaan haastattelu?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas havahtuu mietteistään ja kääntyy katsomaan urheilutoimituksen päällikköä, Tapioa, joka tarkastelee häntä lukulasiensa yli, kädessään painosta aamuyöllä tullut uunituore lehti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Oikein hyvin, kiitos kysymästä! Runkattiin eilen mun sohvallani, haastattelu jäi taaskin tekemättä ja mä taidan olla rakastunut Marjomaahan. </i>Luukas klikkaa kirjoittamansa dokumentin piiloon. ”Mmmm... ihan hyvin. Vähän ehkä viime hetken kiirettä saattaa tulla.” Luukas katselee viisikymppistä esimiestään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Noo, ainahan sitä vähän kiirettä tuppaa tulla, mutta monet toimivat parhaiten pienessä stressissä.” Tapio istahtaa Luukaksen työpöydän reunalle ja ottaa lukulasit silmiltään. ”Ajattelin, että sinä ja Marjomaa löydätte helposti yhteisen rytmin, kun olette molemmat nuoria miehiä. Teillä varmaan on jotain yhteisiä juttuja, mitä voitte tehdä.” Luukas tuntee hienoisen punan nousevan poskilleen esimiehensä sanojen takia.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Jaa, eikös sinun pitäisi kohta lähteä seuraamaan Marjomaan valmistautumista huomiseen otteluun?” Tapio kysyy ja nousee lähteäkseen omiin töihinsä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ööö... joo. Mä olen itse asiassa juuri lähdössä Noo- siis Marjomaan luokse.” Ongelma oli vain siinä, että hän ja Nooa eivät olleet sopineet tasan yhtään mitään tästä päivästä. Koska Nooa oli lähtenyt sanomatta juuri mitään. Mutta Luukas tiesi Nooan päivärytmin, joten ehkä hän olisi kotona puolen päivän aikaan.</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas nappaa takkinsa, pitkän kaulaliinansa ja olkalaukkunsa, kävelee päättäväisesti avokonttorin läpi moikaten muutamia kollegoitaan ja päättää, että nyt Nooa Marjomaa saisi luvan puhua hänen kanssaan. Eikä se puhuminen rajoittuisi vain haastatteluun.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukaksen hyvin kertynyt itseluottamus alkaa karista, kun hän seisoo Nooan kotitalon edessä. Hän vetää pari kertaa keuhkot täyteen syksynraikasta ilmaa ja painaa sisäpuhelimen nappia, jossa lukee ”Havukainen”.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Haloo?” Naisen ääni vastaa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ilmaisjakelulehtiä.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Sisäpuhelimesta kuuluu surahdus, ja Luukas pääsee näppärästi sisään suljetusta alaovesta. Pikainen vilkaisu rapun nimitauluun paljastaa, että Nooa asuu kolmannessa kerroksessa. Luukas päättää mennä portaita, jotta saisi aikaa ajatella. <i>Ajatella mitä? Mitä sä sanot Nooalle? Mitä sä teet Nooan kanssa? Mitä jos Nooa ei ole kotona? Mitä jos... mitä jos Maija on siellä? Jestas... </i>Luukas pysähtyy kolmannessa kerroksessa Nooan oven eteen ja haroo hiuksiaan hermostuneesti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Ovikello. Soita nyt sitä ovikelloa, Sanders.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Ovikello kilahtaa, ja Luukas kuulee hetken kuluttua liikkumista asunnosta. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa avaa oven harmaissa pyjamanhousuissa ja valkoisessa t-paidassa. Punainen t-paita on ilmeisesti päätynyt pyykkikoriin tai jopa jo pesukoneeseen asti. <i>Hassua, osa musta on jo täällä Nooan asunnossa.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa näyttää pöllämystyneeltä, juuri heränneeltä, hiukset söpösti sojottaen sinne tänne, silmät unisina. Nooa rapsuttaa vatsaansa ja hymyilee vinosti. ”Luukas, mitä sä -”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nyt puhutaan. Tai siis haastatellaan. Tai ensin haastatellaan ja sitten puhutaan. Valitse sinä järjestys.” Luukas ilmoittaa jälleen löytyneen itsevarmuutensa avittamana, purjehtii Nooan ohi sisälle asuntoon. Nooan upea, kiinteä vartalo ei häiritse häntä. Ei. Ollenkaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas onnistuu kiinnittämään huomiota Nooan asuntoon, pienehköön askeettiseen yksiöön. Alkovissa on parvisänky, jonka alla on nyrkkeilyvarusteita, teippiä, hanskoja, hammas- ja alasuojia, nyrkkeilyasuja. Yhdellä seinustalla on tumma sohva ja sohvaa vastapäätä kotiteatterijärjestelmä. Sohvan edessä on sohvapöytä, täynnä erilaisia kaukosäätimiä ja urheilulehtiä. Nurkassa on lasiovinen kaappi, jossa on palkintomaljoja ja mitaleita Nooan voitonhetkistä. Toisessa samanlaisessa lasikaapissa on vino pino dvd-elokuvia.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okeeei... mä valitsen sen kolmannen vaihtoehdon.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kolmannen... minkä ihmeen kolmannen vaihtoehdon? Ei ole mitään kolmatta vaihtoehtoa!” Luukas käy jo kierroksilla, kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Onpas. Sä et vain sanonut sitä, mutta taatusti ajattelit.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, mikä muka?” Luukas seisoo kädet puuskassa rinnallaan, ärsyyntynyt ilme kasvoillaan, huulet mutrussa kuin pienellä lapsella, joka ei saa tahtoaan läpi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kolmas vaihtoehto on se,” Nooa selittää rauhallisesti hymyillen, riisuu Luukaksen takin ja kieputtaa kaulaliinan pois kaulasta, heivaa ulkovaatteet sohvapöydälle ja kaappaa Luukaksen syliinsä sohvalle, ”että sä tulet tänne sohvalle mun kanssa ja ihan vain rauhoitutaan.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas huomaa yhtäkkiä olevansa selkä vasten Nooan rintaa ja vatsaa, Nooan jalkojen välissä, Nooan kädet kevyesti ympärillään. Eikä Luukaksella ole todellakaan mitään asiaa vastaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sori siitä eilisestä.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukaksen maha heittää kuperkeikan, tuntee koko vartalonsa jäykistyvän, kuin ottaisi iskun vastaan. <i>Ei ei ei... mä en halua, että sä olet pahoillasi siitä.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooan täytyy huomata Luukaksen reaktio, sillä hän kiirehtii sanomaan. ”Siis siitä, että mä lähdin, en siitä... muusta.” Vaikkei Luukas näe Nooan kasvoja, hän tietää, että Nooa punastelee. ”Mä en ole ennen... tai siis olisin kyllä halunnut, mutta... kai mä vähän pelästyin.” Nooa leikittelee Luukaksen kädellä, hieroo rystysiä ja ihmettelee, miten pehmeä Luukaksen iho on verrattuna hänen omien käsiensä ihoon, nyrkkeilyhanskojen kovettamaan. Nooa painaa kasvonsa Luukaksen olkapään ja kaulan väliseen kuoppaan ja hengittelee Luukaksen tuoksua – jotain vaniljaista ja metsän aromia, ja pohjalla Luukaksen oma ominaistuoksu.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kääntyy katsomaan Nooaa. ”Entäs Maija? Mä en halua olla mikään kokeilu siitä, miltä mies tuntuu...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa näyttää hämmästyneeltä ja edelleen unen jäljiltä sojottavat hiukset saavat hänet näyttämään täysin puusta pudonneelta. ”Mitä Maijasta? Luulitko sä...? Ei Maija ole mun tyttöystävä tai mitään, ihan vain kaveri. Ollaan tunnettu toisemme pitkään, asuttiin lapsina naapuritaloissa ja käytiin samaa koulua.” Sitten Nooalla välähtää. ”Siis hetkinen... senkö takia sä lähdit eilen niin nopeasti salilta?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas puree alahuultaan ja tuntee nolostuttavan punan hiipivän poskilleen. <i>Jäit kiinni, Sanders.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa purskahtaa niin tarttuvaan nauruun, että Luukaksenkin on pakko hymyillä omalle sekoilulleen. ”Ja mä tulin eilen illalla sun luokse, yksi asia johti toiseen - ” Nooa tekee kädellään pienen käteenveto-liikkeen, ”ja sä silti luulet, että mä olen – mitä? Kokeilunhaluinen hetero, vai?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, ei sitä koskaan tiedä. Kaikenlaisia hörhöjä on liikenteessä.” Luukas irvistää ja näyttää kieltään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmmm. Yhdessä asiassa sä olit oikeassa. Mä olen kokeilunhaluinen, ja tuo sun kielesi näyttää nimittäin todella kokeilemisen arvoiselta.” Ja samalla hetkellä Nooan unenmakuiset huulet ovat jälleen Luukaksen huulilla (<i>vihdoinkin!),</i>liikkuvat aluksi hellästi, mutta suudelma syvenee nopeasti, kun Nooa työntää kielensä Luukaksen halukkaaseen suuhun. Luukas kääntyy kokonaan ympäri, Nooa nousee ylemmäs istumaan. Luukaksen on pakko päästä lähemmäs, joten hän menee Nooan syliin, kietoo jalkansa Nooan lantion ympäri, Nooa pujottaa jalkansa Luukaksen jalkojen ali, ja Luukas vie kätensä Nooan niskaan hyväilemään itsepäisesti sojottavia suortuvia, tuntee Nooan käsien kietoutuvan hänen vyötärönsä ympärille, ja kun Luukas käytännöllisesti katsoen yrittää kiivetä Nooan vartalolla saadakseen lisää kontaktia, päästäkseen vieläkin lähemmäs, Nooa liu'uttaa kätensä Luukaksen takamukselle.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas vie kätensä Nooan t-paidan helmalle ja vetää paidan pois. Ja hänen on pakko kurkata. Pakko kurkata Nooan selässä olevaa tatuointia.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”On se siellä vielä.” Nooa hymähtää ja värähtää, kun Luukas jälleen kuljettaa sormiaan tatuoinnilla.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä se tarkoittaa? Miksi just kotka?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kotka edustaa voimaa, voittoa, päättäväisyyttä, pelottomuutta, tahdonvoimaa... ja onhan se mielenkiintoinen eläin. Kannattaa joskus tutustua.” Nooa sanoo matalalla äänellään, vetää samalla Luukaksen paidan pois päältä ja näkee hänet ensimmäistä kertaa ilman paitaa. Luukas tuntee olonsa hieman itsetietoiseksi, sillä Nooalla on parempi vartalo kuin hänellä. Mutta Nooan katse ja rintakarvoja sivelevä käsi paljastavat, että hän ei ole pettynyt näkemäänsä. Ja viimeisinkin epäilys katoaa Luukaksen mielestä, kun Nooa vetää hänet takaisin lähemmäs, painaa suunsa jälleen Luukaksen suulle, työntää kielensä sisään ja Luukas tuntee Nooan kovan kalun reittään vasten.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas haluaisi maistaa Nooaa kunnolla, haluaisi Nooan laukeavan hänen suuhunsa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nooa?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmm?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä haluaisin kokeilla jotain muutakin mun kielelläni.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmmm.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas päättää, että Nooan hyminä on myöntävä vastaus. Hän suutelee kevyesti Nooan kaulaa, siirtyy alaspäin nänneihin, joita hän näykkii kiusoitellen. Nännit kovenevat Luukaksen kielen alla pieniksi, koviksi nupuiksi. Nooan hengitys muuttuu raskaammaksi ja hän kuljettaa käsiään Luukaksen vaaleissa hiuksissa. Luukas etenee yhä alemmas, Nooan tiukoille vatsalihaksille ja kapealle karvoitukselle, joka johtaa navan alta pyjamanhousuihin. Luukas pyörittää kieltään karvoituksella, siirtyen koko ajan alemmas, asettuu polvilleen Nooan jalkojen väliin, levittää hieman hänen jalkojaan ja hieroo nenällään ja suullaan Nooan kivikovaa kalua puuvillaisten pyjamanhousujen läpi. Hän vilkaisee Nooaa, eikä hänen tällä kertaa tarvitse pyytää Nooaa nostamaan lanteitaan, jotta hän saisi housut riisuttua.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Läheltä katsottuna Nooan kalu näyttää vieläkin pidemmältä ja paksummalta. Luukas hieroo Nooan reisiä ja vie päänsä Nooan jalkoväliin, kuljettaen kieltään Nooan tiukaksi vetäytyneistä palleista vartta pitkin kohti kärkeä. Nooan lanteet nytkähtävät ylöspäin vaistomaisesti ja hän päästää matalan kurkkuäänen, kuin murahduksen. Luukas keskittyy nuolemaan pienillä nuolaisuilla terskaa, kiusoittelee pientä aukkoa ja tuntee, kuinka Nooan kädet liikkuvat hänen hiuksissaan varovaisesti. Nooalla näyttää tilanne olevan vielä jokseenkin hallinnassa. <i>Mutta ei kauaa</i>, Luukas ajattelee ja ottaa samalla lämpimänkosteaan suuhunsa Nooan kalun, alkaa liikuttaa päätään ylös alas, lisäten jokaisella pään ylösnousulla suunsa imua ja liikuttaa kättään varrella, mihin hänen suunsa ei ylety. Hänen suuhunsa tulvahtaa lämmintä, suolaisen katkeria touhutippoja. <i>Arvasinpas, </i>Luukas hymyilee mielessään, kun Nooan sormet puristuvat hänen hiuksiinsa, lantio alkaa pumpata hieman edestakaisin ja Nooan kurkusta lähtee matala, valittava voihkinta. Luukas kurkottaa toisella kädellään omien, nyt tuskallisen tiukkojen farkkujensa vetoketjua, avaa sen, vetää oman kalunsa ulos ja alkaa liikuttaa kättään edestakaisin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Luukas...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm-mmm?” Luukas mumisee suu täynnä kalua.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Aaahhh, helvetti...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Kohta koet taivaan.</i><span style="font-style: normal;"> Ja Luukas rentouttaa kurkkunsa lihakset, yrittää unohtaa oksennusrefleksinsä ja tuntee, kuinka Nooan kalu uppoaa syvälle hänen kurkkuunsa. Nooan tummat häpykarvat osuvat Luukaksen nenänpäähän. Enää muutama ylösalas-päänliike ja Nooa laukeaa nautinnosta huutaen Luukaksen suuhun, täyttää sen lämpimällä spermalla, jonka Luukas nielee viimeistä pisaraa myöten.</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas päästää Nooan kalun suustaan ja katselee Nooaa, joka näyttää yhä olevan toisissa maailmoissa. Hänen oma kalunsa jomottaa lähes kivuliaasti ja laukeaminen olisi erittäin tervetullutta...</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas liikuttelee kättään kevyesti kalullaan. Nooa on viimeinkin palannut tähän maailmaan ja katselee Luukaksen käden liikettä kalulla.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Voinko mä..?” Nooa kysyy karhealla äänellä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, joo, tietysti.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas riisuu nopeasti farkkunsa ja bokserinsa, käy istumaan sohvalle ja Nooa polvistuu vuorostaan Luukaksen jalkojen väliin. Nooa ottaa Luukaksen kalun käteensä ja liikuttaa sitä hitaasti ylös alas. Luukas kallistaa päänsä sohvatyynylle ja voihkii äänekkäästi. Hän yllättyy täysin, kun hän tuntee kokeilevan, varovaisen nuolaisun terskallaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Onko tää... tuntuuko tämä hyvälle?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tuntuu, tuntuu. Jatka vain... tuntuu uskomattomalle.” Luukas rohkaisee Nooaa jatkamaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa nuolee edelleen tunnustellen Luukaksen kalua ja ottaa sen sitten suuhunsa – hieman liian innokkaasti. Kalu osuu hänen kurkkuunsa ja Nooa vetäytyy yskien pois.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hitaasti vain, hyvin se sujuu.” Luukas rauhoittelee Nooaa, joka alkaa osoittaa panikoimisen merkkejä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa ottaa Luukaksen kalun uudelleen suuhun – eikä tällä kertaa yritä hotkia kaikkea kerralla. Nooa keskittyy imemään herkkää terskaa ja vie toisen kätensä pyörittelemään Luukaksen palleja. Suun imu ja käden liike palleissa saavat Luukaksen voihkimaan yhä äänekkäämmin. Vaikka hän on joskus varmasti saanut parempia suihinottoja, niin ajatus, että hän on ensimmäinen mies, jonka kalu on Nooan suussa, saa hänet kiihottuneemmaksi kuin koskaan. Niin kiihottuneeksi, että hän tuntee jo ensimmäiset tutut sähköiset napsahdukset jossain selkärankansa alaosassa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nooa...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmmm?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kohta... tulee...” Luukas saa sanottua huohotustensa lomasta. Jokin järjenhiven saa hänet varoittamaan Nooaa siltä varalta, että Nooa ei halua niellä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa kuitenkin jatkaa suullaan liikettä, eikä lopeta sitä, vaikka Luukas tuntee ensimmäisen rajun orgasmin kouristuksen, joka lähettää spermaa Nooan suuhun. Nooa vetäytyy pois ennen toista kouristusta, mutta tekee kädellään pumppaavaa liikettä. Loput spermat osuvat Nooan kasvoihin ja kädelle. Nooa nojaa päätään Luukaksen nivuseen ja tuntee jonkin liikkuvan kasvoillaan. Luukas liikuttaa vielä puolikovaa kaluaan Nooan suun ympärillä, levittää spermaansa Nooan suuta kohti. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sulta meni vähän ohi.” Luukas hymyilee, yhä onnessaan suihinotosta. Nooa nuolee loputkin spermat suuhunsa Luukaksen kalulta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ehkä se seuraavalla kerralla onnistuu paremmin.” Nooa sanoo karhealla äänellä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm. Se oli täydellistä jo nyt.” Luukas mumisee ja vetää Nooan sotkuiseen, tahmaiseen suudelmaan, onnellisena siitä, että Nooa ajattelee jo seuraavaa suihinottoa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Parvisängyssä, alastomana lämpimän peiton alla ja kietoutuneena Nooan vartalon ympärille olo tuntuu turvalliselta, oikealta. <i>Mä en haluaisi olla missään muualla nyt. Paitsi että...</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mun pitäisi varmaan seurata sun valmistautumista huomiseen matsiin.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, etkö sä sitä ole tehnyt tässä parin viime tunnin aikana?” Nooa virnuilee.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ha ha. Mun esimieheni ei halua juttua, joka käsittelee suihinottoa.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa kierähtää Luukaksen päälle. ”Matsia edeltävänä päivänä pitää rentoutua, ei mitään kovaa treeniä enää. Henkistä valmentautumista koitokseen. Ja tietysti illalla pitää käydä punnituksessa ja mulkoilemassa vastustajaa ilkeästi. Riittääkö tämä tieto?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmmm. Ehkä mä saan tästä jotain raavittua kasaan.” Luukas antaa pienen pusun Nooan huulille. ”Oletko sä nyt tarpeeksi rentoutunut?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Luukas, mä en ole koskaan ollut näin rentoutunut.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ahaa, eli ei seksiä ennen urheilusuoritusta -mantra ei pidäkään paikkaansa, vai?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei nähtävästi mun kohdallani.” Nooa kuiskaa ja painaa suunsa jälleen Luukaksen huulille.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Onneksi ei.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Lähtiessään punnitukseen, Luukas ei voi olla miettimättä, mitä sen jälkeen. Lähteekö hän kotiinsa? Vai palaavatko he Nooan luokse? Haluaako Nooa hänet luokseen yöksi? <i>Mä voisin hakea vaihtovaatteet ja toilettilaukun kotoa...</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ollaanko me valmiita?” Nooa keskeyttää Luukaksen ajatusten juoksun.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, mennään vain.”</div><br />
<div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Your ass is mine.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas pyörittelee silmiään Nooan vastustajan, Jere Ollilan uholle. Ensinnäkin Nooan perse on Luukaksen (Luukas ei voi olla virnistelemättä ajatukselle) ja toisekseen, miksi ihmeessä vastustaja puhuu englantia, vaikka hän on täysin suomalainen. Luukaksen tiedon mukaan paikalla ei myöskään pitäisi olla ulkomaisia toimittajia. Hän ei varmaan koskaan pysty täysin käsittämään joihinkin urheilulajeihin liittyvää macho-uhoilua. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Punnitustilaisuus on muuten mielenkiintoinen kokemus, sillä Luukas ei ole aiemmin ollut sellaisessa. Ottelijat riisuuntuvat alushoususilleen ja astuvat vaa'alle punnittavaksi. Jos painoraja ylittyy, ottelijan täytyy jollakin konstilla, yleensä saunomalla ja paastoamalla loppupäivän, pudottaa vaaditut kilot seuraavan aamun uusintapunnitukseen mennessä tai hänet hylätään. Nooa läpäisee punnituksen, vain vajaa 200 grammaa alle painorajan, joten hän on onnistunut painonsa kanssa erinomaisesti. Sen sijaan vastustajan painoraja ylittyy reilulla 600 grammalla, josta vastustaja ei vaikuta kovinkaan tyytyväiseltä, hän kiroilee värikkäästi ja vaatii uudelleen punnitusta, joka antaa luonnollisesti saman tuloksen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas näpyttelee tekstiä iPadiinsa, kun ottelijat siirtyvät valokuvaajien kuvattavaksi kasvot toisiaan päin. Nooan vastustaja laittaa kaiken charminsa peliin ja irvistelee uhkaavasti. Nooa ottaa tilanteen rauhallisemmin, eikä viitsi lähteä uhitteluun mukaan. Uhittelu on Luukaksesta huvittavaa, sillä Nooa on vastustajaansa selvästi pidempi ja ulottuvampi, vaikkakaan ei ihan niin lihaksikas.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Kun valokuvaus on ohi, puolialastoman Nooan katse osuu Luukakseen ja hän iskee silmäänsä. Luukas tuntee olonsa yhtäkkiä hyvin lämpimäksi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">He kävelevät hitaasti ja mitään sanomatta, nautiskellen syyskesän viimeisistä lämpimistä illoista. Kaupunki on heräämässä perjantai-iltana eloon, juhlimaan lähteviä ihmisiä kävelemässä enemmän tai vähemmän juhlakunnossa kohti keskustan yökerhoja, kevyesti pukeutuneita ihmisiä, tupakoivia ihmisiä juttelemassa baarien ja pubien edustalla. Ilmassa tuntuu naurua, iloa, musiikkia, halua nauttia lämmöstä ja auringosta, kunnes syksy tiukentaa otettaan kaupungista. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas haluaisi vain olla kahden Nooan kanssa. Mutta... Hän ei oikein tiedä, miten ottaisi asian puheeksi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">He saapuvat tienristeykseen, josta Luukaksen pitäisi kääntyä, jos hän menisi kotiinsa. Hän hidastaa askeliaan ja pysähtyy, työntää kädet farkkujensa taskuihin ja katsoo kysyvästi Nooaa. ”Hmm. Mun pitäisi mennä tästä...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa pysähtyy myös ja katselee tummansinistä taivasta. ”Pitääkö sun?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”En mä tiedä... tai siis... riippuu ihan susta. Mä en halua häiritä sun valmistautumista tai keskittymistä.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa kääntää katseensa iltataivaalta Luukaksen odottaviin silmiin, kietoo kätensä Luukaksen vyötärön ympärille ja hymyilee ujosti. ”Mä en usko, että mä pystyn keskittymään yhtään mihinkään, jos sä et ole mun luona.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukaksen hymy paljastaa hymykuopat. ”Mutta mun täytyy kuitenkin käydä kotona. Ruokkimassa kissat ja hakemassa vähän tarvikkeita.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei. Käväistään sun luona sitten.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Annettuaan kissoilleen ruokaa ja jätettyään Nooan leikittämään kissoja olohuoneeseen, Luukas pujahtaa pieneen makuuhuoneeseensa ja nappaa komerosta repun. Hän pakkaa reppuunsa raidallisen, pitkähihaisen paidan, pyjamanhousut (<i>tarvitseekohan niitä?), </i>bokserit ja sukat. Hän tarkistaa toilettilaukkunsa sisällön: muotovaahto, suihkugeeli, parranajovälineet, after shave, hammastahna ja -harja, kampa, sampoo. Kaikki kunnossa. Paitsi... <i>Pitäisiköhän ottaa mukaan..? Eihän siitä haittaakaan olisi?</i> Luukas kuuntelee hetken olohuoneesta kantautuvaa Nooan naurua ja kissojen huomionkipeää kehräämistä ja naukumista, kun Nooa leikittää kissoja. Luukas vilkaisee yöpöytäänsä, avaa ylimmän laatikon, kaivaa muutaman kondomin ja tuubin K-Y Jellyä, ja viskaa ne toilettilaukkuunsa. <i>Varmuuden vuoksi.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei. Mä olen valmis.” Luukas nappaa vielä olkalaukkunsa, jossa on hänen iPadinsa, nauhurinsa ja läppärinsä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oletko sä koskaan ollut miehen kanssa?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”No, enkö mä just nyt ole?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">He makailevat parvisängyllä vastakkain, jalat toisiinsa kietoutuneena, pelkissä boksereissa, ja Luukas on pyöritellyt kysymystä mielessään siitä asti, kun Nooa ilmestyi hänen ovensa taakse höyryävien kahvikuppien kanssa ja päätyi hänen sohvalleen housut nilkoissaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ha ha. Kyllä sä tiedät, mitä mä tarkoitan.” Luukas nipistää kevyesti Nooan paljasta kylkeä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm, huomaako sen niin selvästi?” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis ei! Tai siis huomaa, mutta en mä tarkoita, että se olisi mitenkään huono asia. Päinvastoin...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa huokaa ja kääntyy selälleen, tuijottaa hetken kattoa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”En ole ollut. Ei silti, ettenkö mä olisi halunnut. Ei vain ole koskaan aikaisemmin tullut mitään mahdollisuutta tutustua kehenkään.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Etkö sä käy missään homobaareissa koskaan?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä mä siellä tekisin? En mä juo viinaa, mä en osaa tanssia, en mä osaisi tehdä siellä mitään.” Nooa naurahtaa ja kohottaa arpista kulmakarvaansa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Ei sun tarvitsisi tehdä mitään. Sun kimpussasi olisi kymmenen miestä, ennen kuin sä saisit narikkalapun eteispalvelusta. </i><span style="font-style: normal;">Luukas päättää olla viemättä Nooaa homobaariin – koskaan. </span> </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oli mulla tyttöystävä lukiossa vähän aikaa. Eli olen mä naisen kanssa -”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei, okei. Ei yksityiskohtia, kiitos.” Luukas ei halua ajatella Nooaa naisen kanssa. Tai oikeastaan kenenkään muun kuin Luukaksen itsensä kanssa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ha ha itsellesi. En mä mitään yksityiskohtia olisi kertonutkaan.” Nyt on Nooan vuoro nipistää kevyesti Luukaksen paljasta kylkeä. ”Mutta sen verran mä voin sanoa, että totesin, että se ei... Ongelma oli vain siinä, että mä en voinut tehdä asialle mitään. Mun isäni ei olisi koskaan hyväksynyt. Eikä hyväksyisi nytkään. Ehkä se tajusi jotain, ja siksi pisti mut nyrkkeilysalille. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Ajatus siitä, että Nooan isä ei hyväksyisi poikansa homoutta, saa Luukaksen todella surulliseksi. Hänen omat vanhempansa suhtautuivat avoimesti ja hienosti, kun hän kertoi homoudestaan 16-vuotiaana, eikä mikään muuttunut hänen ja vanhempiensa välillä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kietoo kätensä Nooan ympärille ja painaa kasvonsa Nooan kaulakuoppaan. ”Ehkä sä siksi olet niin hyvä nyrkkeilijä. Kaikki se turhautunut seksuaalienergia laukeaa kehässä...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Eli mä siis häviän huomenna?” Nooa naurahtaa matalasti, kierähtää Luukaksen päälle ja naulitsee hänen ranteensa patjaan tiukalla otteella. ”Tunnusta pois. Jere lähetti sut.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ai 'your ass is mine' -Jere? Osaisiko se niin monimutkaisia ajatuskuvioita?” Luukas hihittää, kietoo jalkansa Nooan lanteiden ympärille, nostaa päätään patjasta ja nuolee Nooan huulia.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa maistuu <i>niin</i> hyvälle. Ja tuntuu <i>vielä </i>paremmalta. Luukas tuntee kivikovan kalun lantiotaan vasten ja häpeilemättä nostelee omaa lantiotaan ja kovaa kaluaan Nooaa vasten. Nooa ei päästä irti hänen ranteistaan, ja Luukas rakastaa sitä. Ehdottomasti. Nooan lihaksikas, voimakas vartalo hänen päällään, pitelemässä häntä aloillaan. Luukas melkein laukeaa siihen paikkaan. Nooa siirtää suudelmansa Luukaksen suulta kaulalle, näykkii sitä hellästi ja imee sitten kaulan herkkää ihoa kovempaa ja pidempään, ja Luukas tietää, että Nooa jättää merkin, merkitsee hänet omakseen. Nooa siirtyy alemmas hänen vartalollaan, hieroo nenällään Luukaksen rintakarvoja ja näykkii kevyesti nännejä. Luukaksen alkaa voihkia äänekkäästi, nännien näykkiminen ja jäykkien kalujen yhteen hierominen saa hänet hulluksi halusta. Nooa päästää viimein hänen ranteensa vapaaksi ja vie kätensä Luukaksen boksereille, vetää ne pois, paljastaa Luukaksen jäykkänä sojottavan, kiihottumisesta punertavan kalun. Luukas tajuaa, että Nooa haluaa kokeilla, leikitellä hänen jalkovälissään, eikä hänellä todellakaan ole mitään sitä vastaan. Hän levittää halukkaasti jalkojaan, antaa Nooalle enemmän tilaa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa ottaa Luukaksen kalun käteensä, liikuttaa kättään muutaman kerran ylösalas ja nuolee sitten herkkää alapintaa tyvestä kärkeen. Hän liikuttaa päätään ylösalas, välillä nuollen terskaa, vaihtaa hieman asentoaan, ja Luukas tuntee sormen aukollaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Odota, odota vähän...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä? Etkö sä halua -” Nooa kuulostaa hätääntyneeltä. ”Anteeksi -”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei ei, haluan mä, mutta odota vähän.” Luukas kömpii kohti parven tikkaita ja lähtee kipuamaan alas. ”Odota siinä vaan.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kipaisee toilettilaukulleen ja nappaa liukastusgeelinsä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joku taisi suunnitella tätä, vai?” Nooa kiusaa Luukasta, kun hän kapuaa takaisin parvelle.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hei, mä olin lapsena partiossa. Aina valmiina.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm... sä näytit varmaan söpöltä sudenpentu-univormussa.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tää keskustelu alkaa saada häiritseviä piirteitä. Sormet tänne.” Luukas naureskelee ja Nooa ojentaa sormensa, joille Luukas pursottaa viileää geeliä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Lämmitä sitä vähän hieromalla sormia yhteen.” Luukas opastaa, käy selälleen ja levittää reitensä uudelleen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa vie liukastetut sormensa Luukaksen aukolle ja työntää varovasti yhden sormen sisään. Luukas voihkaisee ja tarttuu omaan kaluunsa, alkaa liikuttaa kättään sillä. Nooa työntelee varovasti sormea Luukaksen sisällä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Toinen...” Luukas voihkaisee.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä? Mikä toinen?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Toinen sormi, sä voit laittaa toisen sormen.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa vetää sormensa ulos ja kohta Luukas tuntee kahden liukastetun sormen uppoavan sisäänsä ja liikkuvan sisällään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nooa...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm.” Nooa näyttää täysin keskittyneeltä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tee näin.” Luukas koukistaa omia sormiaan näyttääkseen Nooalle, mitä hän haluaa tämän tekevän. Ja Nooa tekeekin niin ja <i>mmmm....</i> Sormet osuvat juuri Luukaksen eturauhaseen. Luukas kiihdyttää oman kätensä liikettä kalullaan ja huomaa, että Nooa pitää tarkasti sormiensa kulman, jotta hän osuisi eturauhaseen ja pumppaa sormiaan nopeampaan tahtiin. Luukas vaikeroi, nostelee lanteitaan rytmikkäästi, viskoo päätään edestakaisin, liikuttaa kättään vieläkin nopeammin, kunnes laukeaa, laukeaa ja laukeaa loputtoman tuntuisesti. Luukas tajuaa hämärästi, että Nooa voihkaisee matalasti, ja tuntee jotain märkää reidellään. <i>Nooan spermat. Ja miten ihmeessä Nooa pystyy aina yhdellä kädellään joko nostamaan tai laskemaan housujaan? </i>Luukas päättää ottaa asiasta selvää, mutta ei tänään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas painaa otsansa ikkunan viileään lasiin, juo lasillisen vettä ja katselee aamuöistä kaupunkia, takseja, orastavaa auringonnousua, juhlijoita palaamassa koteihinsa ja toisten koteihin. Nooan tasainen hengitys kuuluu parvelta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Ottelun jälkeen. Mä kerron tunteeni ottelun jälkeen Nooalle.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas herää kahvikeittimen porinaan ja herkulliseen tuoksuun. Hän kurkkaa hiukset pörrössä alas parvelta ja huomaa Nooan häärivän keittokomerossa pelkissä boksereissa. <i>Mmm. Aamujen pitäisi aina olla tällaisia.</i> Hän laskeutuu hiljaa parvelta alas, hipsii keittokomeroon ja painaa aamuerektionsa Nooan pakaraa vasten.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Huomenta, unikeko.” Nooa virnistää. ”Aamiaista?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hmmm... aamiainen näyttää kyllä herkulliselta,” Luukas sanoo unenkarhealla äänellä ja silmäilee pannulla paistuvaa kinkkumunakasta, kuljettaen käsiään pitkin Nooan kylkiä ja hieroen kaluaan yhä pakaraan, ”mutta kokki näyttää herkullisemmalta.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä olet kyltymätön, eikö niin?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nytkö sä sen vasta huomaat?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa kääntyy ympäri ja antaa Luukakselle pusun. ”Houkutteleva ajatus, mutta...” Luukas vinkuu kuullessaan sanan 'mutta', ”mutta mun pitää aamupalan jälkeen lähteä salille. Käydään valmentajan kanssa strategiaa läpi, lämmittelyt, keskittyminen ja kaikki muut valmistelut pitää hoitaa. Joten... säästä tämä myöhemmäksi.” Nooa virnistää ja hieroo kevyesti Luukaksen kalua.</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><i>Kyllä, mä voisin tottua tällaisiin aamuihin.</i><span style="font-style: normal;"> Luukas kaataa itselleen kahvia ja tilkan maitoa ja ottaa lautaselle kinkkumunakasta, istuu pienen ruokapöydän ääreen Nooaa vastapäätä ja tietää hymyilevänsä kuin idiootti. </span><i>Kuin rakastunut idiootti.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Luukas ei ole aiemmin ollut nyrkkeilyottelussa, mutta tajuaa pian, että kyse ei ole vain nyrkkeilystä urheiluna, vaan myös viihteenä: välkkyviä valoja, vähäpukeisia naisia, perinteinen kuuluttaja. Hän katsoo ringside-paikaltaan ympärilleen ja huomaa monta julkisuuden henkilöä: lehtien palstoilla viihtyvä yökerho-omistaja, elokuvatuottaja </span><i>entouragensa</i><span style="font-style: normal;"> kanssa, Suomeen kotiutunut Stanley Cupinkin voittanut entinen NHL-pelaaja uuden vaimonsa kanssa. Luukas on juuri kaivamaisillaan iPadiaan esille, kun viereiselle paikalle istuu joku.</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi!” Maija hymyilee pirteästi ja jotenkin tietävän näköisenä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ai, moi. Mitä kuuluu?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-style: normal;">Hyvää. Mitäs </span><i>sulle</i><span style="font-style: normal;"> kuuluu?”</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ihan hyvää...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja Nooalle kuuluu varmaan kanssa 'ihan hyvää'. Mä olen pari kertaa yrittänyt soittaa ja laitoin viestinkin, mutta sillä oli kuulemma kiireitä sun kanssa.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-style: normal;">Joo, tota... me ollaan työstetty tätä artikkelia.” Luukas yrittää miettiä, miten vastata Maijan vihjailuihin, koska hän ei tiedä, miten Nooa suhtautuisi, jos hän puhuisi Maijan kanssa heidän orastavasta suhteestaan. </span><i>Onko se edes suhde?</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo, niin varmaan... Sanotaanko näin, että mulla on silmät päässä, enkä ole nähnyt Nooaa koskaan sellaisena kuin se oli keskiviikkona salilla.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niinku millaisena?” Luukas toivoo, ettei kuulosta täysin idiootilta. Mitä hän tietenkin onkin, rakastunut sellainen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Eihän se saanut silmiään irti susta. Ja se oli niin innoissaan sen jälkeen, kun te tapasitte ekaa kertaa salilla. Ja jotenkin mulle jäi sellainen mielikuva, ettei se innostus johtunut ihan pelkästään siitä artikkelista...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei.” Luukas hymyilee ja näprää iPadiaan. ”Hyvä tietää.” Luukas haluaisi hyppiä riemusta, mutta tyytyy hymyilemään onnellisen näköisenä ja siirtää huomionsa alkavaan otteluun.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa on klassinen nyrkkeilijä, <i>out fighter</i>, joka pyrkii pitämään etäisyyttä vastustajaan, iskien nopeita, pitkälle ulottuvia iskuja ja väsyttäen vastustajaa. Hän ei todennäköisesti tyrmää vastustajaansa, vaan voittaa pisteillä. Katsellessaan Nooan kehässä, Luukas kiinnittää huomiota Nooan nyrkkeilystrategiaan, jolla hän kontrolloi ottelun tahtia ja ohjailee vastustajaa, väsyttää häntä. Nooa on taitavampi ja ovelampi kehässä kuin Jere Ollila, joka pyrkii päättämään ottelun nopeasti tyrmäyksellä. Nooalla on ulottuvuutta, nopeutta, refleksejä ja tehokasta jalkatyöskentelyä. Lisäksi vasemmalta tulevat iskut yllättävät. Jereltä sen sijaan puuttuu liikkuvuutta, ja hänellä on vaikeuksia pysyä Nooan perässä. Toisaalta hän näyttää hyvin ottavan vastaan Nooan iskut ja yrittää saada oman, kovan oikean suoransa perille. Ja hän saakin välillä iskunsa perille. Neljännessä erässä Jeren nyrkki iskeytyy Nooan leukaan ja huuli aukeaa vertavaluvana. Nooa sylkäisee suustaan veren ja syljen sekaista nestettä, pyyhkii suutaan nyrkkeilyhanskaan. Seitsemännessä erässä Jeren isku osuu Nooan silmän sisäkulman ja saa aikaan ruhjeen. Mutta Luukas huomaa Jeren väsyvän, iskuissa alkaa olla epätoivoa ja uupumusta, ja Nooa napsii iskuja yhä enemmän perille. 12. erän loputtua Luukas ja muukin yleisö vaikuttaa varmalta, että Nooa vie voiton.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-style: normal;">Ottelun tuomari nostaa Nooan käden ylös voiton merkiksi tuomariäänin </span>79-76, 78-77 ja 77-7<span style="font-style: normal;">5. Ja yleisö repeää mylvimään.</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kiiruhtaa ottelun jälkeen pukuhuoneeseen. Nooa on hikinen, silmä turvoksissa ja muuttumassa koko ajan mustemmaksi, huuli auennut ja täysin pilvessä adrenaliinista ja testosteronista, istuu hierontapöydällä pelkissä nyrkkeilysortseissaan. Lääkäri häärii hänen ympärillään, tutkii vammoja, jotka eivät osoittaudu vakaviksi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Pidä silmässä tätä kylmäpakkausta, niin turvotus laskee. En usko, että tarvitaan tikkejä huuleen. Minä laitan siihen teippilaastarin, niin pysyy haavan reunat yhdessä. Muutenhan sinä tiedätkin, miten pitää toimia, että palaudut ottelun rasituksista. Kipuun voit ottaa ibuprofeenia ja tarvittaessa parasetamolia tehostamaan.” Lääkäri pakkaa lääkärilaukkuaan ja tekee lähtöä. Luukas seisoo pukuhuoneen ovella ja nyökkää poislähtevälle lääkärille.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">He ovat kahden pukuhuoneessa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Moi. Onko sulla kipuja?” Luukas kysyy huolestuneena ja kuljettaa kättään Nooan poskella.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ääähh... vähän. Jään kuulemma henkiin kuitenkin.” Nooa sanoo karhealla äänellä ja ojentaa hanskansa avattavaksi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas alkaa nyörittää hanskojen naruja auki, muistelee vain muutaman päivän takaista kohtaamista, jolloin hän avasi hanskat myös, täysin epävarmana itsestään ja toivoen tekevänsä hyvän vaikutuksen. Hanskojen alta paljastuu teippaukset, joiden läpi on tihkunut verta rikki hakatuista rystysistä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Pitäiskö lääkärin katsoa sun käsiäsi kanssa?” Luukas huolestuu ja harkitsee jo lääkärin perään juoksemista.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei, niistä on vain iho mennyt rikki. Ne parantuu suht äkkiä.” Nooa repii teippaukset ja huulen laastarin pois irvistäen hieman kivusta. Ja ennen kuin Luukas tajuaa, mikä tapahtuu, Nooa on hypännyt alas hierontapöydältä, työntänyt hänet pari askelta taaksepäin rajusti seinää vasten, painanut toisen reitensä hänen jalkojensa väliin ja suunsa hänen suutaan vasten, hampaat yhteen kolahtaen, työntäen kielen heti hänen suuhunsa. Luukas päästää pienen yllättyneen äännähdyksen syvältä kurkustaan, vie kätensä Nooan hiestä märkiin niskahiuksiin ja yrittää parhaansa mukaan vastata rajuun suudelmaan, joka runnoo hänen huuliaan. Nooa maistuu hieltä, kun hän kuljettaa kieltään Luukaksen suussa, ja Luukas tunnistaa toisenkin maun. Kuparisen maun. Huulen haava on auennut, eikä Nooa tunnu huomaavan kipua, hän on yhä ylenmääräisen adrenaliinin ja testosteronin vaikutuksen alaisena, joka kohisee hänen suonissaan, saa aikaan hänen rajut otteensa ja kipukynnyksen kohoamisen. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Varovasti...” Luukas henkäisee ja siirtää suudelmansa Nooan kaulalle, jossa verisuoni sykkii kiivaasti, lähettäen verta nopeasti kovenevaan ja suurenevaan kaluun. Nooa reisi painautuu kovakouraisesti hänen jalkojensa väliin ja Luukas tekee samoin, tuntee heti erektion painautuvan haaroihinsa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sori.” Nooa sanoo yhä karhealla äänellä, livauttaa kätensä Luukaksen pakaroiden alle ja nostaa häntä ylös seinää vasten. Luukas kietoo jalkansa Nooan vyötärölle ja tuntee Nooan huulten liikkuvan kaulallaan. <i>Pukuhuoneseksiä? Miksikäs ei? Nooa on niin kiimassa, ettei sitä pysäytä mikään.</i> <i>Täydellinen pornoleffafantasia. </i>Eikä Luukaksella ole mitään asiaa vastaan, ei todellakaan. Hänellä on täydellisesti varusteltu toilettilaukkunsa mukanaan. Jostakin pitäisi vain löytää jokin tasainen pinta, missä Nooa voisi maata ja Luukas voisi liukastettuna hypätä satulaan ja -</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Täälläkö sitä niin kutsuttua voittajaa voi onnitella? Pistevoitto on vähän niin ja näin. Kyllä se tyrmäysvoitto ---” Jere marssii koputtamatta pukuhuoneeseen, saaden Luukaksen ja Nooan äkkiä irrottautumaan toisistaan, mutta liian myöhään. Jere on nähnyt tarpeeksi ja se näkyy hänen naamastaan selvästi.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Hyi saatana. Mitä vittua sä oikein teet? Panetko sä tota toimittajaa? Oletko sä hintti?!” Luukas puree alahuultaan ja katsoo Nooaa, jonka koko olemus jännittyy.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tämä ei kuulu sulle ollenkaan, Jere. Kiitos vaan onnitteluista, mutta pistevoitto on voitto siinä missä tyrmäyskin. Joten jos voisit...” Nooa sanoo kireällä äänellä, katsellen Jereä, jonka kasvoista paistaa kuvotus.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Voisin mitä?” Jere kysyy uhkaavasti ja astuu askeleen lähemmäs. Nooa siirtyy askeleen Jereä kohti, pitäen huolta, että Luukas on hänen takanaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Voisit lähteä vetää täältä. Me ollaan kanssa lähdössä, joten...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Lähdössä söpölle pikku persepanolle! Hyi saatana! Älä enää koskaan astu samaan aikaan kehään mun kanssani!” Jere huutaa naama punaisena, sylki suusta lentäen, kun hän harppoo kohti ovea ja paiskaa sen perässään kiinni.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa katsoo hetken kiinni iskettyä ovea, kädet lanteillaan, suu tiukkana viivana ja kääntyy katsomaan Luukasta. ”Jere saa todellakin toivoa, ettei me enää olla samaan aikaan kehässä.” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas nykäisee Nooan nyrkkeilysortseja. ”Tule, puetaan sulle päälle ja lähdetään mun luokseni. Saat levättyä -”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta jos mä en halua levätä?” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm... no, sen lepäämisenkin voi ymmärtää niin monella eri tavalla.” Luukas kuiskaa Nooan korvaan ja näykkäisee korvanlehteä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Odota nyt vähän.” Luukas naurahtaa ja yrittää kaivaa avaimiaan olkalaukustaan kotiovensa takana, kun Nooa painautuu häntä vasten ja näykkii niskaa, korvanlehteä, kädet Luukaksen vyötäröllä, lantio painautuneena Luukaksen takamukseen. <i>Typerät avaimet, missä ne on? Ei helvetti, naapurin leskirouva saa kohta elämänsä näytöksen, jos ne avaimet – löytyi!</i> Hän on lievästi hämmästynyt siitä, että hän kätensä tärisee hienoisesti, kun hän yrittää saada avainta lukkoon. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen avain solahtaa lukkoon, ja hän vetäisee Nooan rappukäytävästä asuntoonsa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas painaa heti sisälle päästyään huulensa Nooan leukapieleen ja kuljettaa niitä pitkin sängen peittämää leukaa, varoen huulen haavaa. Takit tipahtavat jotenkin eteisen lattialle, ja kengät viskataan epämääräiseen kasaan keskelle eteisen lattiaa. Luukas ei ole ihan varma, miten he onnistuivat saamaan ulkovaatteet pois, mutta ei välitä siitä. Hän haluaa vain saada Nooan makuuhuoneeseensa – mahdollisimman äkkiä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas nappaa Nooan kädestä kiinni ja vetää häntä kohti makuuhuonetta, viskaten samalla laukkunsa sohvalle. Makuuhuoneessa Luukas sytyttää yöpöydän pienen lampun, joka antaa himmeän pehmeää valoa huoneeseen, vetää vaaleat, paksut verhot ikkunan eteen ja hätistelee kissojaan pois vaalean päiväpeiton päältä. Kissat naukuvat protestiksi, kun heidän isäntänsä jättää heidät makuuhuoneen suljetun oven taakse.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa seisoo keskellä makuuhuonetta, hermostuneen näköisenä, kädet farkkujensa taskuissa. Luukas vaistoaa Nooan hermostuneisuuden, mutta huomaa myös, että hänen farkkujensa etumus pullottaa lupaavasti. Erittäin lupaavasti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas ottaa Nooan kädet pois farkkujen taskuista, vetää paidan pois, eikä voi olla jälleen ihailematta Nooan ylävartaloa, kiinteitä, kovia lihaksia, jotka värisevät hänen kosketuksensa alla, pieniä nännejä, jotka jäykistyvät hänen sormiensa alla.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa selvittää kurkkuaan. ”Pitäisikö mun käydä suihkussa, ennen kuin me..? Mä olen ihan hikinen.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Eikä, mä haluan sut just tällaisena. Meille tulee kuitenkin hiki ja hmmm... muutenkin pitää käydä suihkussa sitten... myöhemmin.” Luukas mutisee ja on jo keskittynyt Nooan vyön avaamiseen. Hän keskeyttää vyön avaamisen hetkeksi, kun tuntee Nooan nostavan hänen puseroaan pois, vetää sitten Nooan farkut alas nilkkoihin ja Nooa astuu farkuista pois, kova kalu pilkistäen tummanharmaiden boksereiden vyötärönnauhan alta. Luukas hieroo nenällään ja näykkii suullaan boksereiden peittämää erektiota ja nuolee kuin kissa pienillä lipaisuilla terskaa, josta tulvahtaa happamansuolaisia touhutippoja hänen kielelleen. Nooa huohottaa matalasti ja tarttuu Luukaksen vaaleisiin hiussuortuviin, tukistaen varovasti. Luukas availee omien farkkujensa nappeja ja työntää farkut alas polviinsa, nuolee yhä kiusoitellen, kunnes tuntee Nooan vetävän hänet ylös. Nooa tönäisee häntä kevyesti, ja hän tipahtaa selälleen omalle sängylleen ja Nooa on sekunnin murto-osassa hänen päällään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä haluaisin suudella sua joka paikkaan, mutta tää haava...” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei se mitään.” Luukas silittää Nooan tummia hiuksia ja kietoo jalkansa Nooan vyötärön ympäri. ”Me ehditään pussata vielä monta kertaa.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa siirtyy alemmas Luukaksen vartalolla, hieroo kevyesti sormillaan nännejä, kunnes ne ovat jäykkinä, pyörittelee kieltään kovalla nännillä, varoen kipeää huultaan. Nooa vetää Luukaksen bokserit pois, tekee samoin omille boksereilleen ja alkaa hieroa kädellään Luukaksen jäykkänä seisovaa kalua, välillä nuollen punaiseksi turvonnutta terskaa. Luukas huohottaa äänekkäästi ja vääntelehtii sängyllä, jossa vaalea päiväpeitto on jo ruttaantunut hänen allaan. Nooan käsi tuntuu niin hyvälle, mutta hän haluaa enemmän. <i>Nyt. Heti.</i></div><div align="LEFT" style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Odota...” Luukas työntää Nooan käden pois kalultaan. ”Mä haluan laueta, kun sä olet mun sisälläni.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa nielaisee vaivalloisesti. ”Okei. Mitä mun pitäisi -” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas ojentautuu kohti yöpöytäänsä ja kaivaa laatikosta kondomin ja K-Y Jellyn. Nooa ei voi olla ihailematta Luukaksen ojentautunutta hoikkaa vartaloa, ja kuljettaa kättään Luukaksen hartioiden välistä, pitkin selkää ja asettuu hieromaan täydellisen pyöreää persettä. Luukas ojentaa kondomin Nooalle, joka ojentautuu sängylle selälleen, repii paperin irti ja rullaa kondomia kalulleen. Hän ei pääse kuin puoliväliin asti, kun hänen katseensa osuu Luukakseen. Joka on pursottanut geeliä sormiinsa. Ja sormet hän on työntänyt aukkoonsa, avaten itseään valmiiksi, pureskellen alahuultaan ja päästellen pieniä kiihottumisen ääniä kurkustaan. Nooa jähmettyy paikoilleen, eikä voi olla tuijottamatta ehkä seksikkäintä näkyä, mitä hän on koskaan nähnyt. Luukas vetää sormet sisältään, tulee istumaan hajareisin Nooan reisien päälle, rullaa loput kondomista paikoilleen ja puristaa tuubista reilusti geeliä kondomin peittämälle kalulle, hieroen sitä samalla.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Koeta olla liikkumatta.” Luukas kuiskaa, siirtyy Nooan lanteiden päälle, ottaa hänen kalun käteensä ja asettaa sen peräaukolleen, laskeutuu hitaasti alaspäin ja yrittää rentoutua. Nooa parahtaa nautinnosta, kädet tarttuvat lanteisiin, puristavat niin, että Luukas tietää löytävänsä kymmenen pientä sormenjäljen kokoista mustelma lanteistaan huomisaamuna. Luukas kurtistaa hieman kulmiaan, koska... noh, Nooa on iso, eikä hän ole ennen ottanut näin isoa kalua sisäänsä ja edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa. Hitaasti, tuskallisen hitaasti, hän kuitenkin laskeutuu alaspäin ja ottaa Nooan kalun kokonaan sisäänsä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sattuuko se? Mä en halua, että suhun sattuu -” Nooa katselee häntä huolestuneena, vaikka hänen on erittäin vaikea pysyä paikoillaan. Hänen kalunsa vaatii välitöntä liikkumista, nopeaan tahtiin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei paljon... odota vähän aikaa.” Ikuisuudelta kestävän ajan jälkeen, Luukas alkaa varovasti liikuttaa lanteitaan, ylös ja alas, hitaaseen tahtiin. Luukas muuttaa hieman lantionsa asentoa ja <i>mmm... </i>Nooan kalu osuu nautinnollisesti Luukaksen eturauhaseen, eikä Luukas voi olla nopeuttamatta tahtia. Hän tukee käsiään Nooan leveää rintaa vasten ja alkaa pumpata lantiollaan nopeammin. Eikä kestä kauaa, kun Nooa saa juonesta kiinni. Hän nostaa omia lanteitaan, samalla kun vetää käsillään Luukaksen lanteita alaspäin. He löytävät äkkiä ja helposti yhteisen rytmin. Luukas nostaa kätensä pois Nooan rinnalta ja pompottelee ylös ja alas Nooan kalulla. Nooa ei tiedä, mihin katsoisi: Luukaksen huulia, joilta lähtee äänekästä voihkintaa, jäykkiä nännejä, kovaa kalua, joka pomppii ylösalas heidän rytmissään vai pieniä pilkahduksia hänen omasta kalustaan, kun se uppoaa säännöllisesti Luukaksen sisälle. <i>Seksikästä.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Ja äkkiä kaikki muuttuu. Nooa kiepauttaa heidät ympäri vetäytymättä ulos Luukaksen sisältä. Luukas löytää itsensä yhtäkkiä selältään sängystään Nooa päällään, nojaten käsivarsiinsa. Ja Nooa alkaa naida häntä kovilla, pitkillä ja nopeilla työnnöillä, jotka osuvat joka kerta eturauhaseen, lähettäen nautinnon aaltoja ympäri Luukaksen vartaloa, saavat Luukaksen huutamaan nautinnosta ja tarttumaan sänkynsä takorautaisiin koristeisiin. Nooa nai häntä juuri niin kuin hän uneksi: kiivaaseen ja kuumeiseen tahtiin, pallit läpsyen Luukaksen pakaroihin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”...aaah, voi Luoja, miten sä tunnut hyvältä...” Luukas onnistuu kuiskaamaan käheästi huutojen ja huohotusten välissä. Hän tuntee jo paineen kasvavan palleissaan, liu'uttaa käsiään alaspäin vartalollaan, kunnes tarttuu omaan kaluunsa ja alkaa liikuttaa kättään edestakaisin. Nooan katse seuraa hänen kättään ja jää katsomaan haltioituneena käden liikettä, samalla pumpaten Luukaksen sisällä. Vain neljä tiukkaa vetoa, ja Luukas tuntee anaalilihastensa supistuvan tiukasti Nooan kalun ympärille, ja tuntee, kuinka hänen lämmin spermansa syöksyy mahalle ja rinnalle, hän täysin pihalla nautinnosta ja rajusta orgasmista. Ja jossain kaukana hän tuntee Nooan pumppaavan vielä muutaman kerran hänen sisälleen, voihkien matalasti nautinnosta, kun Luukas supistuu hänen kalunsa ympärillä ja hän laukeaa syvällä Luukaksen sisällä. Nooan jo tärisevät käsivarret antavat periksi, ja hän lysähtää Luukaksen päälle, täysin loppuun käytettynä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Nooa...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmmm.” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä... tykkään susta. Tosi paljon.”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Nooa nostaa päätään Luukaksen kaulakuopasta ja hieroo sänkistä leukaansa Luukaksen yhtä lailla sänkistä leukaa vasten.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Miten paljon?”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”No... tosi paljon.” Luukas hivelee käsillään Nooan selkälihaksia, tuntee tahmaisen spermansa heidän vartaloidensa välissään. ”Mä olen kyllä kuullut, että näkö voi mennä tilapäisesti seksin jälkeen, mutta että kuulo...”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Nooa nauraa niin, että Luukas tuntee hänen vartalonsa värähtelyt joka puolella.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Ei multa kuulo mennyt...”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Vaan neitsyys.” Luukas virnuilee ilkikurisesti.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Heh heh, ollaanpa sitä hauskoja.” Nooa virnistää takaisin. ”Mutta mä halusin ehkä kuulla sen uudestaan...”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Mä tykkään susta. Mä voin sanoa sen ihan niin monta kertaa kuin sä haluat. Ja mä tiedän, että tämä tuli ehkä vähän äkkiä, mutta mä en tajua, miksi pitäisi esittää jotain muuta, ja mä täysin tajuan, jos sä et vielä...” Nooan huulet keskeyttävät Luukaksen hermostuneen höpötyksen, suutelee varovasti sanat pois.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Mä myös.” Nooa sanoo suudelmien välissä.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Mitä?”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”No, kyllä sä tiedät.” <i>Ei ole totta. Nooa punastuu. Kaiken sen jälkeen, mitä me ollaan tehty yhdessä, niin Nooa punastelee tunteiden ääneen sanomista. Söpöä.</i></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tiedänkö?” Luukas kiusoittelee.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Okei, okei.” Nooa selvittää kurkkuaan muka-dramaattisesti, mutta kirkkaansiniset silmät vakavina. ”Mä tykkään susta myös.”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä ja?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Miten paljon?”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä en tajunnutkaan, että sä olet näin <i>high maintenance...</i> AUTS!”</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Sä käyt hakattavana kehässä ja vingut, kun mä nipistän sun persettäsi. Hassua...” On Nooan vuoro tuntea Luukaksen naurun aiheuttamat värähtelyt joka puolella.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Tosi paljon.” Nooa vastaa viimein, katsoen Luukaksen ruskeisiin, odottaviin silmiin, jossa viipyilee vielä naurua. ”Sä onnistuit siinä, missä yksikään mun vastustaja ei ole onnistunut.”</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">”Missä?” Luukas nuolaisee Nooan erottuvaa aataminomenaa.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tyrmäys. Sä teit täystyrmäyksen.” Nooa vie kätensä heidän jalkojensa väliin, pitää kondomista kiinni, vetäytyy ulos Luukaksesta ja kierähtää selälleen, viskaten kondomin Luukaksen työpisteen roskakoriin. Luukas värähtää hieman tuntiessaan Nooan vetäytyvän ulos, nappaa yöpöydältään kosteuspyyhkeitä ja pyyhkii spermansa pois omalta vatsaltaan ja Nooan vatsalta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Täystyrmäyksen?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niin. Musta tuntuu, etten mä pysty enää liikkumaan ollenkaan. Ensin matsi ja sitten seksiä, etenkin se seksi... mullakin on rajani.” Nooa vilkaisee virnistäen Luukasta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Suihku voisi kyllä tehdä terää.” Luukas viskaa kosteuspyyhkeet myös roskakoriin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmmjoo. Verta, hikeä ja .. no, ei sentään kyyneleitä.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Spermaa sitten senkin edestä... mutta hei, Jerehän saattaa vuodattaa katkeria tappion kyyneleitä.” Luukas pohdiskelee, miten homofoobinen Jere mahtaa suhtautua homolle häviämiseen. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä luulen, että se on vetämässä päätään täyteen. Sille kyllä maistuu, se on huomattu nyrkkeilygaaloissa.” Nooa yrittää vääntäytyä ylös sängystä ja ähkäisee kivusta ja kolotuksista. ”Ai helvetti...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Odota, mä autan sut suihkuun.” Luukas pomppaa sängystä ylös, tukee kevyesti Nooaa ja taluttaa hänet suihkuun. Päivän rasitukset alkavat selvästi näkyä Nooassa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas vääntää suihkun hanan auki ja odottaa, että vesi lämpenee, työntää sitten Nooan edellään suihkun alle. Hän kaataa sampoota kädelleen, vaahdottaa sen Nooan hiuksiin, hieroen samalla päänahkaa hetken aikaa ja huuhtelee lopuksi vaahdon pois. Seuraavaksi Luukas ottaa pesusienensä, pursottaa sille suihkugeeliä ja alkaa varovasti pestä Nooan kivistävää vartaloa joka puolelta. Luukas tuntee tuttua kihelmöintiä jalkovälissään, kun hän katselee vaahdon huuhtoutuvan Nooan vartalolta suihkun mukana, mutta Nooan vartalon asento paljastaa, että hän on täysin loppu. Nooa nojaa vaaleaan kaakeliseinään ja roikottaa päätään, pysyy hädin tuskin enää hereillä. Luukas pesee nopeasti itsensä, nappaa kaapista Nooalle puhtaan pyyhkeen ja kuivaa hänet.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja nyt sä menet nukkumaan.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Komenteletko sä aina näin paljon?” Nooa haukottelee silmät puoliummessa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kyllä sä siihen vielä totut.” Luukas kuiskaa ja taluttaa Nooan sänkyyn.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Aamuyön tunteina Luukas näpyttelee läppärilleen artikkelia Nooasta, eikä voi välillä olla vilkuilematta häntä. Nooa näyttää niin hyvältä hänen makuuhuoneessaan, hänen sängyssään. Nooa tuhisee unissaan, nukkuu vatsallaan toinen käsi tyynyn alla, peitto vyötäröllä, kotkatatuointi nousten hengityksen tahdissa. Luukas käy vetämässä peittoa paremmin Nooan päälle ja hipaisee kevyesti tatuointia, palaa takaisin pienelle työpisteelleen ja huokaisee mielessään. <i>Kaarlo oli tavallaan oikeassa. Vaikea kirjoittaa objektiivisesti, kun on rakastunut haastateltavaan...</i> Hän yrittää välttää ylisanoja, ja toivoo, että hänen esimiehensä ei huomaa lievähköä objektiivisuuden puutetta, kun lähettää artikkelin Tapion työsähköpostiin. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas kömpii takaisin sänkyyn saman peiton alle Nooan kanssa. Nooa mutisee unissaan, ja Luukas kietoo kätensä hänen ympärille, ottaa hänet lusikka-asentoon ja nukahtaa syvään uneen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kauhea nälkä.” Luukas valittaa. He ovat viettäneet laiskaa sunnuntaipäivää lähinnä sängyssä. Aamiainen sängyssä, sanomalehden lukemista sängyssä, pieni painiottelu sängyssä (jonka Nooa voitti), suihinotot painiottelun jälkeen sängyssä, <i>Inception</i>-elokuva läppäriltä katsottuna sängyssä... ”Mutta mulla ei taida olla mitään muuta kuin kissanruokaa kaapissa. Tai muroja, mutta niitä me jo syötiin aamiaiseksi.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mun kämpän lähellä on loistava thaimaalainen ravintola. Haetaan sieltä jotain take awayta. Se ei ole kovinkaan kaukana.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm. Mikä ettei. Mä en ole syönyt thaimaalaista ruokaa pitkään aikaan.” Luukas pomppaa ylös sängystä ja alkaa pukea t-paitaa ja farkkuja päälleen. ”Mennään autolla, niin päästään nopeammin.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ahaa... onko sulla jokin erityinen syy päästä nopeasti takaisin tänne?” Nooa nostaa kulmakarvaansa ja virnistää, nousee itsekin sängystä ja pukee päälleen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ehkä.” Luukas kiemurtelee ja on keskittyvinään farkkujensa nappiin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä saa olla?” Tukevasti raskaana oleva aasialaisnainen kysyy laulavalla aksentillaan, valmiina ottamaan tilauksen. <i>Ehkä tällä kertaa tarjoilija ei ala flirttailla Nooalle.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä sä otat? Mä tarjoan tällä kertaa.” Nooa kysyy ja ottaa menun tiskiltä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas nojautuu lähemmäs Nooaa ja ravintolan menua, jota hän pitää kädessään.<i> </i>Pienen ravintolan keittiöstä kantautuu herkullisen mausteinen tuoksu, joka saa veden kielelle. Paikan kaikki neljä asiakaspaikkaa ovat varattuja ja usea asiakas odottelee take away -tilaustaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä otan kaksi <i>popia-</i>käärylettä, <i>pad-siiu </i><span style="font-weight: normal;">naudanlihalla ja jääteetä.” Luukas tuntee kännykkänsä värisevän farkkujensa taskussa ja kaivaa sen esille. </span><i><span style="font-weight: normal;">Kaarlo.</span></i><span style="font-weight: normal;"> Luukas elehtii menevänsä ulos puhumaan, kun Nooa jää vielä tekemään tilausta.</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">”<span style="font-weight: normal;">Ja mulle </span><i><span style="font-weight: normal;">tom kha kai kung </span></i><span style="font-weight: normal;">-keitto, </span><i><span style="font-weight: normal;">khao pad thai </span></i><span style="font-weight: normal;">porsaanlihalla ja Bonaqua.”</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Syökö täällä vai ottaako mukaan?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Otetaan mukaan.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”No moi!”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Anteeksi, onko tämä Luukas Sanders? Siis mullahan oli siis joskus sen niminen kaveri, mutta se katosi johonkin, eikä siitä ole kuulunut mitään päiväkausiin...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ha ha. Mulla on ollut vähän kiireitä.” Luukas ei pysty peittämään hymyilyään äänessään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ahaa... Ahaa! Liittyykö tähän eräs tatuoitu nyrkkeilijä?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ehkä. Hei, voinko mä soit---” Luukas ei pääse pidemmälle lauseessaan, kun hän tuntee jonkun tarttuvan käsivarteensa. Sekunnin murto-osan ajan hän ihmettelee, miten Nooa sai tilauksen niin nopeasti. Mutta kun hänen selkänsä ja takaraivonsa iskeytyvät talon seinään, ja kännykkä lentää hänen kädestään asvaltille, hän tajuaa, ettei kyseessä voi olla Nooa. Eikä olekaan. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Saatanan hinttari!” Jere huutaa sylki lentäen suustaan, vahvasti viinalle haisten, kädet puristuneena Luukaksen takinliepeisiin. ”Missä se hinttari Marjomaa on?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ei... en mä tiedä. Nooa ei ole mun kanssani.” Luukas yrittää repiä Jeren käsiä pois – turhaan. Sydän alkaa hakata lujempaa.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Älä vittu valehtele! Mä olen odottanut sen talon edessä, että se tulisi himaansa. Mutta eipä ole näkynyt! Te olitte yhdessä lähdössä matsista!”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Vaikka Luukas tietää, ettei hän pärjäisi Jerelle fyysisesti, itsesuojeluvaisto napsahtaa kuitenkin päälle. Nyrkkeilijänä Jere ei osaa suojella kunnolla jalkoväliään ja voimakkaan humalatilansa takia hän ei huomaa, kuinka Luukas nostaa polveaan ja iskee sen napakasti Jeren jalkojen väliin. Samalla hetkellä hän tuntee, kuinka Jeren vartalo repäistään irti hänestä, ja nyt on Jeren vuoro iskeytyä seinään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mitä helvettiä sä oikein teet?” Nooa sähisee Jerelle, joka ulisee kivusta, jonka Luukaksen isku aiheutti.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Toi sun hinttipoikaystäväsi iski palleihin... Soittakaa joku kytät! Mut on pahoinpidelty!” Jere huutaa ähisten.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Älä viitsi olla naurettava. Mä näin, miten sä olit Luukaksen kimpussa.” Nooa puhuu hiljaa, lähellä Jeren naamaa. ”Ja sä tiedät tasan tarkkaan, miten tappeluun joutuneen ammattilaisnyrkkeilijän käy, kun poliisit tulee paikalle. Luukas on sua fyysisesti heikompi, eikä ole taistelulajien harrastaja. Ja Luukas taisi satuttaa päänsä ja selkänsä. Sä olet se, joka saa pahoinpitelysyytteen. Ellet sitten nyt lähde vetämään ja vähän ripeästi.” Nooa päästää irti Jeren pusakasta ja tyrkkää häntä eteenpäin kadulla.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Vitun hintit...” Jere vielä mutisee, mutta ei uskalla sanoa sitä kunnolla ääneen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ja Jere, hei.” Nooa sanoo vielä. ”Häviäjänä sä voit haastaa mut uusintaotteluun. Haasta mut. Mä en mitään niin halua kuin päästä sun kanssa kehään.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Voi vittu...” Jere vielä kiroaa, kun hän lähtee hoippumaan poispäin, pidellen kiveksiään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa kääntyy Luukaksen puoleen ja katselee häntä huolissaan. ”Oletko sä kunnossa? Sattuuko mihinkään?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas tuntee vielä sydämensä hakkaavan ja käsiensä tärisevän hieman. ”Joo...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa näyttää hetken aikaa neuvottomalta. ”Kumpaan kysymykseen toi vastaus oli?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ääähhh, molempiin kai.” Luukas hieroo takaraivoaan kokeilevasti. ”Olen mä ihan kunnossa, eikä oikeastaan satu mihinkään. Vähän vain pää kolahti. Jere oli kuitenkin aika kännissä, niin ehkä se ei oikein ollut parhaassa terässä.” Luukas hymähtää, jo hieman rauhoittuneena äkillisestä hyökkäyksestä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa kääntää Luukaksen ympäri ja tarkistaa hänen takaraivonsa. ”Ei tule ainakaan verta.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mä varmaankin jään henkiin.” Luukas nostaa kännykkänsä maasta ja huomaa, että Kaarlo on yrittänyt soittaa hänelle uudestaan. Ilmeisesti hän kuuli jotakin hyökkäyksen ääniä. ”Lähdetään takaisin mun kämpilleni.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa hakee ravintolasta heidän ruokansa, nappaa Luukaksen avaimet, menee itse ajajan paikalle ja tyrkkää ruoat Luukaksen syliin.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Varmuuden vuoksi.” Hän sanoo ja starttaa auton.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ehkä oli ihan hyvä, että soitit poliisille.” Nooa maistaa varovasti kuumaa, tulista keittoaan ja vilkaisee Luukasta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kunhan käyvät vähän jututtamassa Jereä. Mä en halua siitä mitään stalkkeria meidän elämäämme, enkä varsinkaan, että se käy kenenkään muun kimppuun.” Luukas nappaa syömäpuikoillaan <i>popian</i> ja haukkaa siitä palasen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ehkä se tajuaa sitten.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Ehkä.” <i>Jotkut eivät tosin tajua ikinä.</i></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Mutta Luukas ei halua enää ajatella Jereä, ainakaan nyt.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mutta mä ajattelin käydä vähän illemmalla suihkussa.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm... no mä ajattelin vähän toisin.” Luukas työntää Nooaa edelleen kohti kylpyhuonetta. ”Sitä paitsi, mä olen jo kaksi kertaa halunnut saada sut suihkussa.” Luukas vetää Nooan t-paidan ja farkut pois hänen päältään, liu'uttaa käsiään hänen litteällä vatsallaan ja suutelee olkapäätä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Kaksi kertaa?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Joo... tai oikeastaan ekalla kerralla sainkin, mutta sä et vain ollut paikalla silloin.” Luukas mutisee ja kuljettaa käsiään alemmas, vyötärönauhan alle ja tuntee sormenpäidensä alla karhean häpykarvoituksen.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Siis mitä..? Aijaa!”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Mmm mmm.” Luukas jatkaa Nooan olkapäiden suutelemista.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooan pää kallistuu taaksepäin Luukaksen olkapäälle ja hänen silmänsä sulkeutuvat, kun Luukaksen kämmen kietoutuu hänen jäykistyneen kalunsa ympärille ja alkaa hitaasti hyväillä. Luukas pitää yllä hidasta tahtia, näykkii Nooan korvalehteä ja kuljettaa kieltään korvan uurteissa. Hän tuntee takaraivollaan varovaisen käden, joka ohjaa hänen päänsä Nooan niskaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Luukas...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas suutelee, nuolee ja näykkii Nooan niskan herkkää ihoa, pitäen edelleen tuskallisen hidasta tahtia yllä kädellään.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukaksen hengitys syvenee ja muuttuu vaivalloisemmaksi, kun Nooa alkaa liikuttaa lanteitaan, työntää kaluaan hänen käteensä edestakaisin. Nooan pakarat hierovat Luukaksen jalkoväliä, ja Luukaksen täytyy päästä eroon tuskallisen kireistä farkuistaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas keskeyttää kätensä liikkeen ja vie Nooan oman käden Nooan kalulle. ”Jatka sä.”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas repii vaatteensa pois päältään, katsellen samalla, kun Nooa runkkaa itseään voihkien matalasti. Luukas silittää kevyesti hänen selkää, ihaillen jälleen kotkatatuointia, painautuu sitten Nooan selkää vasten ja laittaa kätensä hänen käden päälle, pakottaen Nooan hidastamaan tahtia. Luukas vetää heidän kätensä ylös Nooan vastustelevista murahteluista huolimatta ja nuolee suolaisia touhutippoja heidän sormistaan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Tajuatko sä, mitä sä teet mulle?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas vain hymisee Nooan sormet suussaan, nuoleskellen ja suudellen sormia, kunnes tipauttaa ne suustaan ja siirtyy Nooan eteen. Luukas kuljettaa toista kättään Nooan lantioluulta kylkeä pitkin niskaan ja toista kättään vatsalihasten pystystä vaosta kohti käsivarren hauislihasta. Hän ottaa Nooan käden käteensä ja suutelee kämmentä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa hymyilee ja hieroo kosteilla sormillaan Luukaksen nännien kovia nuppuja, Luukaksen pureskellessa alahuultaan. Nooa jatkaa alaspäin, käsi asettuen Luukaksen lantiolle ja hieroo heidän vartaloitaan ja kovia kaluja yhteen. Luukas kietoo kätensä Nooan niskan taakse, leikittelee hiuksilla ja tarjoaa omaa kaulaansa. Nooa tajuaa vihjeen, puree ja näykkii, suutelee ja imee kaulan ihoa, samalla kun puristaa sormensa Luukaksen pakaroiden ympärille.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas on jostakin taikonut lavuaarin reunalle kondomin ja liukasteen. Nooa naksauttaa korkin auki. Ääni saa Luukaksen pupillit laajenemaan ja hengityksen tihentymään entisestään. </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa levittää liukastetta sormilleen ja asettuu seisomaan Luukaksen taakse. Luukas voihkii hieman tuntiessaan Nooan kovan ja nyt jo touhutipoista märän kalun alaselässään. Luukas ojentaa kätensä ja samalla lämmin vesisuihku kastelee heidät.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Suihkufantasia, vai?”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas vain nyökkää ja kääntää sitten päätään, suutelee Nooaa ja tuntee heti kielen syvällä suussaan. Hetken kuluttua Luukas kääntyy ja nojaa käsiään lavuaaria vasten, tarjoten täydellisen pyöreätä takamustaan Nooalle, eikä hän voi vastustaa tarjousta. Nooa pyörittää keskisormeaan Luukaksen aukolla ja työntää sen hitaasti sisälle. Luukas sulkee silmänsä nautinnosta, kun toinenkin sormi työntyy sisälle ja löytävät heti eturauhasen. Nyt on Nooan vuoro pitää yllä kiduttavan hidasta tahtia, ja Luukas ei voi olla työntelemättä alaspäin, valittaen kuuluvasti tahdin hitautta. <i>Nooa oppii nopeasti</i>.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Pieni kylpyhuone täyttyy pian kuumasta vesihöyrystä ja lämpimän suihkun kohinasta vasten kaakeleita. Nooa vetää sormensa ulos ja nappaa lavuaarilta kondomin. Kun vähään aikaan ei tapahdu mitään, Luukas kääntää päätään ja näkee Nooan vain katselevan häntä. Ihailevasti. Sitten Nooa astuu taas lähemmäs häntä, avaa kondomin kääreestään, rullaa sen kovalle kalulleen ja liukastaa itsensä. Nooa tarttuu toisella kädellä Luukaksen lantiosta ja ohjaa toisella kädellään kaluaan sisälle, kunnes hänen koko vartalonsa on Luukaksen vartaloa vasten. Luukas voihkaisee, tuntee Nooan joka puolella, sisällä ja ulkona, hänen selkänsä menee kaarelle kuin kissalla ja hän työntää itseään Nooaa vasten. Luukas kuulee Nooan haukkovan lämmintä, kosteaa ilmaa, tuntee sormien puristavan lanteitaan ja tuntee Nooan lanteiden aloittavan kovan ja syvän rytmin. Luukas ei usko kestävänsä kauan. Hän antaa päänsä roikkua niskansa varassa lavuaarin yllä, puristaa lavuaaria, niin että rystyset muuttuvat valkoisiksi ja alkaa voihkia yhä äänekkäämmin, kun Nooan kalu löytää juuri oikean kulman hänen sisällään. Luukas hapuilee Nooan toista kättä lanteiltaan, irrottaa otteen ja siirtää käden omalle kalulleen. Nooa tajuaa, mitä hän haluaa, ja alkaa liikuttaa kättään Luukaksen kivikovalla, eteenpäin sojottavalla kalulla työntöjensä tahtiin. Kovaa ja nopeasti. Luukas puree alahuultaan ja yrittää olla hiljaa, jotta ääntely ei kantautuisi vanhassa talossa naapureiden kylpyhuoneeseen. Mutta hän ei pysty. Hän yrittää napata froteisen käsipyyhkeen koukusta, mutta ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä, koska Nooa takoo häneen tosissaan. Toisella yrityksellä hän saa vaaleanvihreän pyyhkeen käteensä ja tunkee sen suuhunsa, laittaa itselleen suukapulan.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa jatkaa kovaa tahtiaan, täysin vailla kontrollia, entistä kiihottuneempana nähdessään Luukaksen tunkevan pyyhkeen suuhunsa. Hän tarttuu Luukaksen lantioon toisella kädellään entistä kovempaa, vetää Luukasta taaksepäin, kun hänen omat lanteensa työntävät eteenpäin. Yhtäkkiä Luukaksen koko vartalo jännittyy niin tiukaksi, että Nooan on lähes mahdotonta liikkua hänen sisällään. Luukaksen orgasmi saa aikaan Nooan laukeamisen, ja Luukas tuntee, kuinka Nooan hampaat uppoutuvat hänen hartialihakseensa, tukahduttaen huudon.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">He rojahtavat seinää vasten henkeään haukkoen, täysin uupuneina. Nooa vetäytyy varovaisesti ulos Luukaksesta ja kääntää hänet ympäri, vetää pyyhkeen pois Luukaksen suusta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Oletko sä kunnossa?” </div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas ei heti vastaa, vaan nojaa häntä vasten, jalat täristen. Nooa sammuttaa suihkun ja heittää kondomin vessanpönttöön.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">”Niinkin voisi sanoa...”</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Tällä kertaa on Nooan vuoro huolehtia Luukas sänkyyn, peiton alle. Nooa sujahtaa itsekin peiton alle ja vetää Luukaksen syliinsä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">*****</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Luukas katselee ohikiitäviä maisemia ikkunasta, kun juna kuljettaa häntä kohti Vainikkalaa tapaamaan nuorta, lupaavaa naiskeihäänheittäjää. Hän on jo lukenut business-luokan tarjoamat lehdet, juonut kahvin, käynyt kysymykset haastattelua varten läpi ja yrittää miettiä, mitä tekisi seuraavaksi. Ja kun hänellä ei ole mitään tekemistä, ajatukset kulkeutuvat Nooaan. Tosin Luukas on huomannut, että ajatukset uhkaavat kulkeutua Nooaan, teki hän mitä hyvänsä.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><i>Mulla on ikävä Nooaa. Vaikka me ollaan oltu erossa vasta pari tuntia.</i></div><div align="LEFT" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;">Nooa kävi saattamassa Luukaksen juna-asemalle aamulla. Hän ei halunnut lähteä, ei edes kolmeksi päiväksi. Nooa oli halannut häntä ja oli saanut käytännöllisesti katsoen työntää hänet junaan vain pari minuuttia ennen junan lähtöä, luvaten toivottaa hänet <i>erittäin </i><span style="text-decoration: none;">tervetulleeksi takaisin kolmen päivän päästä ja huolehtia kissoista, jotka olivat jo täysin hullaantuneita Nooaan. Kuten isäntänsäkin.</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><span style="text-decoration: none;">Luukas kaivaa iPodinsa laukustaan, laittaa kuulokkeet korvaansa ja antaa Musen täyttää tajuntansa. Musiikki, junan liike ja ohikiitävät maisemat saavat Luukaksen vaipumaan kevyeen horrokseen, jonka pääasiallinen tarkoitus näyttää olevan eroottisen kuvamateriaalin tarjoaminen. </span><i><span style="text-decoration: none;">Nooan lihakset. Nooan kalu. Nooan pakarat. Nooa hänen päällään. Nooa hänen allaan. Nooa hänen takanaan suihkussa. Nooan tatuointi. Kotka.</span></i><span style="text-decoration: none;"> Kotka symboloi Nooalle tärkeitä asioita, niin tärkeitä, että hän oli antanut hakata yläselkäänsä suuren kuvan kotkasta. Luukas säpsähtää horroksestaan, toivoo, ettei kukaan huomaa hänen housujensa etumuksen pullistumaa, kaivaa iPadinsa laukustaan ja klikkaa itsensä nettiin. Hän muistaa Nooan maininneen, että kannattaisi tutustua kotkaan tarkemmin. Hakusana 'kotka' viekin hänet Wikipedian sivulle. Virnistäen hän klikkaa 'Parittelu'-linkkiä. Yksi lause kiinnittää hänen huomionsa.</span></div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm;"><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=6284143048890594403&postID=1148466121169616691" name="cite_ref-baldeagleinfo_8-5"></a> <span style="text-decoration: none;">”<i>Sopivan kumppanin löydyttyä maakotkat solmivat usein elinikäisen parisuhteen.”</i></span><i></i></div><div align="LEFT" style="font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">Elinikäisen parisuhteen. Sitoutumista, kumppanuutta, rakkautta.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">Ja jotenkin Luukas tietää, että sen Nooa halusikin hänen tietävän.</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;"><br />
</div><div align="LEFT" style="font-style: normal; font-weight: normal; margin-bottom: 0cm; text-decoration: none;">~LOPPU~</div>Singun novellithttp://www.blogger.com/profile/05875067733502904191noreply@blogger.com4