Joulun syke osa 2 Linus / Valtteri

Toinen adventti


"Ei."

Linus sai vastaukseksi kovan yskänpuuskan heidän parisänkynsä uumenista.

"Mutta Linus...", Valtteri kähisi, nenä tukossa, peiton ja viltin alta.

Linus laski tarjottimen Valtterin yöpöydälle, mittasi mittamukiin 10 millilitraa määräämäänsä Codesan Compia ja ojensi lääkkeen Valtterille, jonka Valtteri nielaisi irvistäen karvasta makua.

"Kauhian makuista. Onko meillä mehua?"

Linus ojensi lasillisen Valtterin äidin tekemää mustaviinimarjamehua, josta Valtteri otti huikan ja vajosi jälleen peittojen uumeniin. Samalla kuumemittari alkoi piipata jossain peiton alla.

"Sä oot ihan vauva", Linus supisi, kaivaen samalla peiton kätköistä piippaavaa mittaria. "Ei aikuiset tarvitse yskänlääkkeen kanssa mehua."

Digitaalisella näytöllä luki 37,8. Linus tunnusteli vielä kaulan imusolmukkeet.

"Okei. Mä muutan diagnoosiani. Se ei ollutkaan miesflunssaa, vaan ihan oikeaa flunssaa."

Vastaukseksi Valtteri niisti äänekkäästi nenäänsä.

"Sä pysyt loppuviikon kotona ja sängyssä."

Valtteri ynähti jotain, silmät lipsuen kiinni.

Linus hiippaili heidän makuuhuoneestaan lähteäkseen terveyskeskukselle, kun hän vielä kuuli Valtterin mumisevan jotain puurojuhlasta.


*****

Aino jysäytti sinisen Ikean kassin hänen nenänsä eteen henkilökunnan taukotilassa. Linus katsoi vastaanottoapulaista kysyvästi.

"Siinä on ne joulupukin asusteet. Parrat ja kaikki."

"Valtteri on kipeänä, ei se voi tulla joulupukiksi", Linus hörppäsi mustaa kahviaan ja jatkoi Iltalehden lukemista.

Aino kaivoi työtakin taskustaan puhelimensa ja näytti hänelle selvästi Valtterin lähettämää viestiä:

"Voisitko sie antaa Linukselle joulupukin asusteet? Mie luulen, että joulupukkiongelma saadaan ratkaistua."

"Siis mitä", Linus tönäisi kassia poispäin itsestään. "En mä tule joulupukiksi. Mä sanoin sen jo tänään aamulla."

"Älä sie minnuu sotke tähän. Valtteri pyysi antamaan joulupukin tamineet siulle ja siinä ne nyt on", Aino tokaisi, otti pöydältä joulutortun ja alkoi mutustaa sitä, etsien samalla kahvikuppiaan.

"Sen pitäisi levätä, eikä säätää mitään tonttujuhlia", Linus jupisi, raahatessaan Ikean kassia pois henkilökunnan taukotilasta.

"Ja voisiko se herra tohtori seuraavalla kerralla keittää kahvia, kun ottaa viimeiset tipat keittimestä," Aino vielä kailotti hänen peräänsä.


*****


Linus jysäytti sinisen Ikean kassin heidän olohuoneeseensa, jonne Valtteri oli raahannut peiton ja tyynyn makoillakseen sohvalla ja tuijotellakseen Netflixiä.

"Selitä."

Valtteri kohottautui sohvan uumenista, niiskui ja tiiraili sinistä kassia.

"Se on Ikean kassi."

Linus pyöritteli silmiään. "Kuume on ilmeisesti laskenut, kun hoksottimet jo toimii. Tässä on ne helvetin joulupukin vaatteet. Ja joku kulahtanut parta", Linus kaiveli kassin sisältöä pitkin olohuoneen lattiaa.

"Mutta Linus... mie en voi olla joulupukkina. Arvaa, miten täynnä päivystys on jouluna, jos mie kippeenä menen puurojuhlaan?" Valtteri kampesi itsensä ylös sohvalta pelkissä pitkissä, järkevän näköisissä kalsareissaan, jotka olivat Linukselle nykyään seksikkyyden huipentuma. Jos Valtteri ei olisi sairaana...

"Mun ei tarvii päivystää silloin. Etkä sä sitä paitsi lähde mihinkään", Linus totesi ja nosti erittäin leveän vyötärön omaavat joulupukin housut kassista. "Näähän sitä paitsi tippuisi mun päältä."

Valtteri kietoi kämmenensä Linukselle hoikalle vyötärölle. "Mie tiedän, eikä se haittaisi yhtään", suudelleen hänen kaulaansa ja liu'uttaen kätensä Linuksen jalkoväliin. "Siullahan seisoo."

"No... sulla on pitkät kalsarit päällä. Mäkin olen vain ihminen. Sitä paitsi se haittaisi puurojuhlan lapsia. Ja etenkin niiden vanhempia", Linus mutisi, kunnes tajusi... "Yritätkö sä lahjoa mua seksillä?"

Valtteri hymisi matalasti. "Toimiiko se?"

"Ei, koska mä saan sulta seksiä joka tapauksessa."

"Linus..." Kädet olivat siirtyneet hänen pakaroilleen.

"Aarrghh, maalaiset!"


*****


Nuorisoseuran talo oli koristeltu iloisen jouluisesti. Ikkunoissa oli kyntteliköt, nurkassa koristeltu joulukuusi, ilmassa tuoksui lämpimät tuoksut: riisipuuroa, glögiä ja pipareita. Linus pystyi haistamaan ne wc-tilaan asti, johon Aino oli tuupannut hänet Ikea-kassin kanssa.

Linus huokaisi, riisui vaatteensa ja alkoi vetää joulupukin asuja päälleen. Punainen takki, punainen, valkoreunainen lakki... Linus jätti punaisen takin auki ja asetti lakin vähän vinoon vaaleille hiuksilleen, otti kännykkänsä toppatakkinsa taskusta ja napsaisi itsestään kuvan, joka paljasti rinnan, litteän vatsan ja ihan hivenen vaaleaa häpykarvoitusta alushousujen yläreunasta, ja lähetti kuvan Valtterille. Valtterilla ei vielä ollut älypuhelinta, mutta kohta olisi. Hän oli ostanut joululahjaksi pienen Samsungin kännykän.

Kännykkä kilahti pian vastauksen: "Mie haluan siut noissa vaatteissa."

"Sori, ei fyysistä rasitusta vielä."

"Mie olen jo terve."

"Sä et tee diagnooseja tässä perheessä. Sä saat toistaiseksi tyytyä vain kuvaan."

Salin puolelta alkoi jo kuulua lasten Joulupukki-laulua.

"Mun pitää mennä jo, nähdään kohta." Linus naputteli ja alkoi pukea loppuja joulupukin vaatteita, ja asetteli viimeiseksi valkoisen, muhkean parran kasvoilleen.

"Hyvin sie pärjäät." Kilahti vielä vastaukseksi ennen kuin Linus lähti salin puolelle.

*****

"Sit mie haluun Littlest Pet Shopseja", punahiuksinen tyttö selitti hänelle tai oikeastaan joulupukille, istuen hänen sylissään.

"Okei, pukki tuo niiden uusimman levyn sulle." Tyttö näytti hölmistyneeltä ja Linus katsoi parhaaksi ojentaa tytön takaisin äidille.

Hieman vanhempi poika ei tullut hänen syliinsä, mutta ilmoitti reippaasti: "Mie haluaisin 1/2 - 28:n sisäkierteen", ja katsoi häntä odottavasti.

Mitä helvettiä?

Pojan isä seisoi vieressä ylpeänä ja selitti: "Poika lähtöö ensi syksynä mettälle meidän kanssa." Niin kuin Linuksen olisi pitänyt tajuta, mitä yhteistä oli sisäkierteellä ja metsästyksellä. Jotain miehekästä todennäköisesti.

"Selvä... pukki sitten tuo sellaisen... sisäkierteen."

Isä nyökkäsi ja taputti etusormellaan nenänpieltään tyytyväisenä.


*****


"Uusia kokemuksia maaseudulla", Linus kirjoitti Instagram-tililleen ja latasi kuvan itsestään joulupukkina, kaikki joulupukin vaatteet päällä. Samalla hän selasi seuraamiensa kavereiden kuvia. Helsingissä oli vesisadetta, lämpöasteita ja lähes kaikki hössöttivät Glöet-nimestä juomasta. Myös Matias, joka tykkäsi edelleen salamannopeasti hänen kuvistaan. Eikä tämäkään kerta ollut poikkeus.

"Mihin sä sen tontun jätit ;)" Matias kommentoi heti hänen kuvaansa.

Huoh. Matias ei vain tajunnut lopettaa, Linus pohti, kun hän ohjasi autonsa kohti kotia. Pakkasta oli edelleen yli 10 astetta, puut raskaina lumesta ja lisää lumihiutaleita leijaili hiljalleen alas tummalta taivaalta. Vaikka hänen uusi kotipaikkakuntansa oli paljon pohjoisempana kuin Helsinki, täällä ei koskaan ollut pimeää. Lumi valaisi vaalealla hehkullaan.

Linus kääntyi kotitielleen, edessä näkyi jo oma koti. Kaunis lasikuisti oli valaistu jouluvaloin, olkihimmeli heilui hiljakseen katosta, ja valossa näkyi tuttu hahmo istumassa.

Linus istui rottinkituoliin ja otti lämpimän mukin käteensä. Valtteri oli laittanut lämmittävää hehkuviiniä omalla salaisella reseptillään ja Valtterin äiti oli jälleen tuonut uuden erän joulupipareita ja -torttuja.

"Miten meni?"

Linus hörppäsi kuumaa viiniä. "Ihan ok. Mä tajusin yllättävän usein, mitä lapset halusivat lahjaksi. Ainut, mitä mä en tajunnut oli joku metsästykseen liittyvä sisäkierre."

Valtterin ilme kirkastui ja hän haukkasi joulutorttua. "Ai juu, mie tiedänkin, mikä se on."

"No, mikä?"

"Linus... sie tiedät, miten käy, jos mie näytän aseita siulle. Sie et voi hillitä ittiäs."

"Voi luoja, älä puhu aseista. Mä oon ollut liian kauan puutteessa", Linus parahti ja tunki joulutortun lähes kokonaan suuhunsa.


*****


Hän näki todella, todella hyvää unta. Koko vartalo tuntui uskomattomalta, täysin rennolta, täysin sen suun armoilla, joka oli hänen kalunsa ympärillä. Niin helvetin hyvältä.

"Ei helvetti", Linus säpsähti täysin hereille, vetäytyen taaksepäin. Hänen kalunsa tipahti ulos Valtterin suusta, joka katseli häntä puoliksi tyytyväisenä, puoliksi yllättyneenä.

"Ootko sä jo terve", Linus huohotti.

"Mie en tiedä, kun mie en tee diagnooseja tässä perheessä," Valtteri virnuili, nousi polvilleen, vei kätensä Linuksen levitettyjen polvien alle ja nykäisi hänet itseään kohti.

Linus vilkaisi kovana seisovaa kalua. "Näyttää tarpeeksi terveeltä."

"Toivottavasti sie et tee kaikkia diagnooseja samalla tavalla", Valtteri naurahti ja oli siirtymässä Linuksen päälle, kun Linus tönäisi hänet kevyesti selälleen, suuteli Valtterin yskänpastilleille tuoksuvaa ja maistuvaa suuta, tunsi miten Valtterin sormet kietoutuivat hänen hiuksiinsa. Suihinotto ja suutelu saivat hänet jo täysin valmiiksi.

"Otetaan kuitenkin varman päälle", Linus sanoi ja kapusi hajareisin Valtterin päälle, kädet Valtterin pään molemmin puolin. "Yritä olla rasittamatta itseäsi."

Linus hapuilli yöpöydän laatikosta liukasteen, pursotti sitä sormilleen ja alkoi sormettaa peräaukkoaan. Yleensä Valtteri teki tämän, mutta Linus yritti olla rasittamatta häntä. Sen sijaan Valtteri suuteli hänen kaulaansa, näykki hänen nännejään, joka sai peräaukon supistumaan hänen sormiensa ympärillä.

Ja äkkiä Linus ei voinut enää odottaa, hän tarvitsi Valtterin sisäänsä. Pikaisesti liukastetta Valtterin erektiolle ja Linus huokaisi helpotuksesta, kun hän upotti kalun sisäänsä.

"Vihdoinkin. Mä oon niin tarvinnut tätä", Linus voihki ja kallisti vartaloon taaksepäin, otti tukea käsillään patjasta ja pumppasi lantiotaan ylös alas, kova kalu liikkuen märkänä hänen sisällään, osuen juuri sinne, minne pitikin.

Valtterin kädet puristivat hänen lantiotaan, hyväilivät hänen reisiään. "Edellistä kerrasta on alle viikko."

"Liian kauan..." Ja liian äkkiä, liian nopeasti Linus alkoi tuntea tutun poltteen alavatsassaan, hän upotti jäykän varren vielä muutaman kerran sisäänsä ja hänen spermansa alkoi sykähdellen valua Valtterin alavatsalle. Eikä Valtterikaan ollut kaukana, tarttuen kovemmin hänen lanteisiinsa ja nostaen häntä ylös alas erektiollaan, kunnes laukaisi lastinsa syvälle Linuksen sisuksiin, matalasti huohottaen omaa nautintoaan.

Hän rojahti Valtterin päälle, pää karvaiselle rinnalle, ja Valtterin kädet liikkuivat hyväillen hänen selässään ja pakaroilla.

"Tää ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä", Linus mutisi kasvot osittain karvaiseen rintaan painautuneena.

Valtteri naurahti. "Sie sanot melkein joka kerta noin seksin jälkeen."

Linus nosti päätään ylös ja liikahti hieman, jolloin Valtterin kalu lipsahti hänestä ulos. "Mutta mä en tarkoita nyt pelkkää seksiä... siis tää kaikki. Tää joulun odotus sun kanssa, meidän kodissa... Se vaan tuntuu hyvälle."

"Mie tiedän," Valtteri painoi kasvonsa Linuksen kaulaan. "Mie tiedän, mitä sie tarkoitat."

Joulun syke Linus / Valtteri joulutarina

1. adventti


"Ei ikinä."

"Tuu nyt", Valtteri maanitteli. "Kokeile edes."

"Ei."

"Sie tykkäät tästä kyllä", Valtteri puuskutti valkoista höyryä 17 asteen pakkasessa ja ui jälleen yhden kierroksen avannossa. "Ja tää on terveellistä."

"Eikä ole", Linuksen ääni tärisi jo hänen seistessään laiturilla, käsivarret tiukasti rinnan päällä ristissä, kädet puristettuina kainaloihin.

"Sie täriset kylmästä. Kai sie tiedät, että täällä avannossa on melkein 20 astetta lämpimämpää kuin ulkoilmassa," Valtteri upotti päänsä hetkeksi veden alle ja pärskähti jälleen pinnalle. Pakkanen huursi heti Valtterin tummat hiukset, ripset ja kulmakarvat jäisen valkoisiksi.

"Mä luin yhden artikkelin, että avantouinti ei olekaan niin terveellistä kuin on luultu."

Valtteri nauroi ja ui edelleen Linuksen järkytykseksi jäätävän kylmässä avannossa. "Mistä sie sellaista luit?"

"... Duodecimista."

Valtteri ponnisti portaita ylös laiturille, koko vartalo höyryten pimeässä pakkasillassa. "Mie luin viimeisimmän Duodecimin, eikä siellä ollut mitään avantouinnista."

"Se oli varmaan joku vanhempi numero", Linus mutisi, vilkaisten Valtterin jalkoväliä. Reaktio, jolle hän ei vain voinut mitään. "Voi luoja, toivottovasti toi ei ole pysyvää."

Valtteri nauroi taas ja työnsi jalkansa lämpimiin tossuihin, myrskynharmaat silmät tuikkien. "Siitähän sie saisit ensimmäisen artikkelin julkaistua Duodecimissa. Ajattelepa, 'Peniksen pysyvä pienentyminen avantouinnin seurauksena - yleislääkärin näkökulma'."

Linus pyöritteli silmiään, mutta Valtteri veti Linuksen käden kainalosta, otti käden omaan käteensä ja lähti vetämään Linusta perässään kohti saunan lämpöä, pitkin polkua, jolle Valtteri oli aamulla tehnyt jäälyhtyjä.

"Mähän sanoin, että tää touhu ei ole terveellistä", Linus mutisi, hampaat kalisten pakkasen purevuudelle alastomalla vartalollaan.

"Pienempi penis ei ole terveyshaitta", Valtteri totesi hymyillen takaisin, avaten pienen saunarakennuksen oven. Linuksen kanssa väittely ei johtanut mihinkään, kun Linus oli tällä tuulella. Tosin Valtteri tiesi, miten väittelyn saisi loppumaan ja Linuksen tuulen vaihtumaan täysin.

"Kyllä se on."

Saunan kammarissa Valtteri kyykistyi ja heitti pari klapia kaminaan, joka oli jo hiilloksella.

"Ja nyt sie varmaan kerrot, miten", Valtteri  kuiskasi ja vetäisi Linuksen itseään vasten, näykki Linuksen kaulaa kaminan lämmössä.

"No, se on... mmm...", Linus kallisti päätään ja upotti sormensa tummiin hiuksiin. "Se on terveyshaitta...aah... mulle."

"Mmhh-mmh, kerro lisää," Valtterin kädet seikkailivat kohti pyöreitä pakaroita, puristaen kevyesti.

Linus ei vastannut, vaan käänsi Valtteri kasvot itseään kohti ja suuteli nälkäisesti, johon Valtteri vastasti yhtä innolla, painaen lantiotaan häntä vasten.

Linus katsahti alas. "Mä en saakaan sitä Duodecimin artikkelia."

Valtteri naurahti matalasti, joka sai aina Linuksen alavatsan sykähtämään kuumasti. "Et. Mutta sie saat jotain muuta."

Linuksen maailma pyörähti, kun Valtteri käänsi hänet kasvot kohti hirsiseinää. Lihaksikas vartalo painautui hänen omaansa vasten, kuuma ja raskas hengitys hänen niskassaan, vahvat kädet liukuivat pitkin hänen kylkiään. Linus painoi otsansa lämpimään hirsiseinään, odottaen Valtterin seuraavaa liikettä, kalu jo täysin kovana. Hän ei kuitenkaan halunnut koskea itseään, sillä muuten hän laukeaisi liian äkkiä.

Hän tunsi huulet poskellaan ja käänsi päätään, avaten suunsa. Valtteri suuteli häntä, kieli upoten sisään suun lämpöön. Samalla hän tunsi kuinka Valtterin toinen käsi valui alaspän hänen vartalollaan ja tarttui kovaan kaluun, alkaen hitaasti liikutella kättään edestakaisin. Linus voihki Valtterin suuhun, kun kieli liikkui hänen suussaan, käsi hänen kalullaan ja Valtterin erektio hänen alaselässään. Jokainen liike vei hänet lähemmäs kohti vääjäämätöntä nautinnon huippua. Hampaat purivat hellästi hänen hartiaansa - epäkäslihasta - ja Linus yritti ajatella ylävartalon lihaksiston latinankielisiä nimiä, mutta turhaan. Hän alkoi kiemurrella, huohottaa yhä raskaammin, tarttui Valtterin hiuksiin ja veti hänen suunsa omaansa vasten. Valtteri harvoin nopeutti tahtiaan, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Valtterin käsi siirtyi hetkeksi puristamaan hellästi hänen pussejaan, saaden Linuksen äännähtämään epätoivoisesti, puristaen Valtterin märkiä hiuksia yhä tiukemmin. Sitten käsi palasi hänen kalulleen ja sai hänet räjähtämään pitkin hirsiseinää, huutamaan nautintoaan.

Valtteri päästi hänen kalustaan irti, nykäisi Linuksen takamuksen itseään kohti, työnsi hänet toisella kädellään yläselästä vasten seinää, toisella kädellä tyydyttäen itseään. Linus kuuli Valtterin huohottavan yhä raskaammin ja hän tunsi, miten spermat lensivät hänen pakaroilleen.

Valtteri suukotti hänen selkäänsä ja henkäisi hänen lapaluidensa väliin.

"Mie rakastan sinnuu niin paljon."

"Vaikka mä en koskaan tule avantoon?"

Valtteri naurahti ja veti Linuksen mukanaan hämärään puusaunaan.

"Koskaan on tosi pitkä aika", Valtteri heitti vettä kiukaalle, joka sihahti ja ympäröi heidät kuumalla höyryllä. Sen jälkeen hän lorotti vettä kiukaan säiliöstä ämpäriin ja huuhteli lämpimällä vedellä Linuksen pakarat.

Linus kiipesi ylälauteelle, nojasi seinälauteita vasten ja sai välittömästi Valtterin jalkojensa väliin, Valtteri selkä painautui Linuksen rintaa vasten, pää hänen olkapäälleen.

"Mä rakastan sua kanssa", Linus mutisi tummiin hiuksiin, kädet kietoutuneita Valtterin ympärille.

Valtteri vilkaisi häntä, pieni hymy huulillaan.

"Vaikka mie käyn avantouimassa?"

"Mm-mmm. Ja vaikka sä teet kaikkea muuta outoa. Kuten jäälyhtyjä. Pilkit oransseissa haalareissa. Kaadat oman joulukuusen."

"Ja toisena adventtina mie pukeudun joulupukiksi ja mennään kylän puurojuhlaan. Sie voit olla tonttu." Linus tunsi, miten Valtteri alkoi hienoisesti hytkyä tukahdutetusta naurusta.

"Ei ikinä."

"Linus..."

"Hys", Linus kuljetti kättään hitaasti Valtterin karvaisen rinnan ja litteän vatsan yli, kohti jalkoväliä. Valtteri oli jo puolikovana, kun hänen kätensä pääsi perille asti, tarttui varteen ja alkoi pumpata hitaasti. "Jos sä luulet, että toi äskeinen riitti, niin sä olet väärässä".

Valtteri voihkaisi. "Linus... myö puhuttiin kylän puurojuhlasta."

Linus tuhahti. "Siihen on vielä viikko. Mä sen sijaan haluun tämän kovan paketin nyt heti."

Täydellinen harhautus.

*****

Star Wars: Episode IV 1/2 - Elements of War

Uusien Star Wars -elokuvien kunniaksi Star Wars -universumiin sijoittuva tarina. Tietysti alkuperäisen trilogian aikoihin :)

"Olet yhtä kuumapäinen kuin veljesi", Dam kuuli etäisesti ja yritti avata raskailta tuntuvia silmäluomiaan, lääkemäinen maku suussaan, koko ympäröivä maailma omituisesti kallellaan. Harmaan usvan läpi hän näki, kuinka tahrattoman musta saappaankärki siirsi elektronisia kappaleita hitaasti tieltään lähestyessään häntä.

"Hajotit IT-O-droidin." Toinenkin musta saappaankärki ilmestyi hänen hapuilevaan näkökenttäänsä ja kun hän nosti katsettaan, hän näki koko vartalon verhoiltuna mustaan - housuihin, pitkähihaiseen paitaan ja harteilla roikkuvaan viittaan.

"Vau. Onko kaikilla Imperiumin johtajilla sama räätäli", Dam raakkui kuivalla kurkullaan ja yritti korjata asentoaan.

Turhaan. Hänet oli kahlehdittu seinään.

"Ja yhtä huono huumorintaju, huomaan", kylmä ääni totesi ja Dam nosti katseensa hohtavan vaaleisiin, pitkiin hiuksiin.

"Ja sinä olet yhtä kaunis kuin huhut kertovat, prinsessa", Dam virnuili, kunnes iskusotilaan laserkiväärin perä iskeytyi hänen poskeensa. Dam voihkaisi kivusta ja sylki verta sellinsä lattialle. Pikainen tarkastus kielellä osoitti, että kaikki hampaat olivat yhä tallella.

"Prinssi Lucien sinulle," iskusotilaan mekaaninen ääni ilmoitti, valkoisen kypärän kätköistä.

Prinssi teki lähes huomaamattoman liikkeen kädellään ja iskusotilas siirtyi taaksepäin.

"Mitä sinä ja kapinen aluksesi teitte Cereksen ilmakehässä", prinssi kysyi, tuijottaen värittömillä silmillään.

"Ääh. No, mitä nyt täällä tehdään? Etsitään hyviä mahdollisuuksia, uusia tuttavuuksia, katsellaan nähtävyyksiä..." Dam teki epämääräisen liikkeen kahlehditulla kädellään.

"Mitä salakuljetat Kapinaliitolle", prinssi kysyi kääntäen päätään hienoisesti, jolloin värittömät silmät välähtivät jäänsinisinä valon osuessa niihin eri kulmasta.

"Hei! Minä en ole millään puolella", Dam huudahti ja prinssi teki jälleen pienen, lähes huomaamattoman eleen kädellään.

Dam katsoi, kuinka pyöreä kuulusteludroidi lähestyi häntä ruisku valmiina, lähes kuulumattomalla matalalla äänellä hyristen. Kahleiden repiminen oli turhaa ja tällä kertaa hän ei saisi potkittua droidia alkutekijöihinsä.

"Sinä puhut vielä", prinssi sanoi, kävellen hitaasti kohti sellin ovea. "Tulet vielä puhumaan oikein mielelläsi, Dam Solo."

*****

Ceres oli vauras planeetta, joka keskittyi korkealuokkaisten elintarvikkeiden tuotantoon, ei mitään Dantooinen kaltaisia yksinkertaisia maataloustuotteita. Ceresläinen ruoka ja juoma olivat galaksin tunnetuinta ja ceresläiset keittiömestarit olivat haluttuja muiden planeettojen huippuravintoloiden keskuudessa. Ja etenkin Imperiumin keskuudessa.

Cereksen sairauden heikentämä hallitsija, prinssi Lucienin isä ruhtinas Aymard, oli ollut tarkan puolueeton, eikä Imperiumi ollut alistanut planeettaa valtaansa, saatikka tuhonnut sitä, sen merkittävän elintarvikeosaamisen takia.

Mikä sitten oli saanut hänen poikansa, sijaishallitsija-prinssin, siirtymään keisarin ja Imperiumin puolelle, oli mysteeri koko galaksille.

Dam pohti asiaa, kun hän yritti kestää jälleen yhden kuulusteludroidin aiheuttaman kivuliaan kouristuksen sisuksissaan. Hän ei jaksanut enää edes huutaa kivusta.

Prinssi Lucien oli jossain vaiheessa palannut selliin ja tuijotti häntä jäisillä silmillään.

"Corelliassa ei nähtävästi ainoastaan kouluteta erinomaisia pilotteja, vaan myös kestämään IT-O:n kuulustelua."

Dam nosti vaivalloisesti niskansa ylös ja yritti kohdentaa katsettaan tummien hiussuortuvien ja jälleen ilmaantuneen harmaan usvan läpi.

"Sinä et ole tyhmä. Olet varmasti käskenyt iskusotilaiden tutkia alukseni läpikotaisin ja varmasti löysitte salaluukun. Ja slivon."

Pieni lihas nytkähti prinssin leukaperässä.

"Otat liikaa vapauksia. Sinä puhuttelet minua Teidän Korkeudeksenne."

Dam pyöritti silmiään; tapa, jonka oli täytynyt periytynyt molemmille veljeksille jommalta kummalta vanhemmalta.

"Ja kyllä, löysimme slivon. Slivo on kiellettyä Imperiumissa ja sen salakuljettamisesta seuraa rangaistus."

"Kenelle luulit minun salakuljettaneen sitä? Eräs Imperiumin johtaja tulee olemaan todella tyytymätön, kun ei saa lastiaan. Muistan mainita nimesi, kun näen hänet seuraavan kerran. Teidän Korkeutenne."

Prinssi silmäili häntä kylmästi. Dam ei enää ihmetellyt, että häntä kutsuttiin jääprinssiksi ympäri galaksin. "Se seuraava kerta voi olla varsin pitkän ajan kuluttua."

Ja prinssi poistui sellistä musta viitta hulmuten.

*****

Dam palaili hiljalleen mustasta tajuttomuudesta harmaaseen usvaan. Hänet oli siirretty jossain vaiheessa punkkaan, ja tällä kertaa selli oli tyhjä. Hän kävi hitaasti läpi huumatun mielensä ja pahoinpidellyn vartalonsa. Hänen vartalossaan oli kiväärin aiheuttama ruhje poskessa, hiertymät nilkoissa ja ranteissa kahlehdittuna olosta, sekä muutamia neulanjälkiä kuulusteludroidin käsittelyn jäljiltä. Fyysisesti hän oli kuitenkin melko hyvässä kunnossa. Kuulusteludroidit pitivät kuulusteltavan myös hengissä, joten hän oli todennäköisesti saanut suolo- ja sokeriliuoksia suoneensa. Huumaavan lääkeaineen vaikutus haihtui koko ajan, joten hänen oli aika alkaa miettiä pakomahdollisuuksia.

Dam vilkaisi selliään. Pieni huone, jossa oli vain punkka ja pytty sekä kahleet seinällä. Cereksellä ei selvästikään ollut Imperiumin tehokkaita kuulustelutuoleja ja -tiloja.

Ensin hänen pitäisi päästä sellistä ulos. Dam sulki silmänsä ja päätti kerätä voimia, mutta ei nukahtaisi. Hän halusi kuulla, kun seuraavan kerran selliin tultaisiin.

Hän ei uskonut, että oli sanonut mitään kuulustelussa. Slivo oli löydetty ja menetetty, nyt piti päästä vain pois tältä helvetin planeetalta.

Dam ei osannut arvioida tarkasti aikaa, mutta muutaman tunnin kuluttua kaksi iskusotilasta saapuivat selliin ja repivät hänet ylös punkasta. Dam toikkaroi ylös, yrittäen antaa vaikutelman, että hän olisi yhä jonkin verran huumaavan lääkkeen alaisena.

"Ylös. Lähdet oikeudenkäyntiin", mekaniikan vaimentama persoonaton ääni kertoi hänelle, toinen sotilas viittoen kiväärillään häntä seisomaan paikallaan.

Toinen sotilaista raudoitti hänen kätensä vartalon etupuolelle käsiraudoilla Damin heiluessa hieman paikallaan, mutta hän huomasi äkkiä, että kyseessä ei ollut rikkomaton durateräs, vaan jotain muuta materiaalia. Rikottavaa materiaalia.

Tässä oli hänen mahdollisuutensa. Sillä oikeudenkäynti veisi hänet vuosikausiksi ceresläiseen vankilaan. Tai vielä pahempaa: jollekin Imperiumin vankilaplaneetalle, josta ei pääsisi hengissä pois.

Iskusotilaat keskustelivat hetken omien sisäisten mikrofoniensa kautta, kunnes toinen viittoi häntä kiväärillään.

"Ala tulla."

Toinen sotilaista lähti omille teilleen ja hän saisi nähtävästi vain yhden saattajan. Dam arvioi tilannetta. Saattaja oli häntä pienikokoisempi ja Cerekseen tuodut Imperiumin iskusotilaat tuskin olivat kaikkein kokeneinta eliittijoukkoa. Todennäköisesti vastavärvätty sotilas. Ehkä Cereksen jääpuikkoprinssi ei pitänyt häntä kuulusteludroidin käsittelyn jälkeen kovinkaan suurena uhkana.

Dam käveli mahdollisimman hitaasti ja hieman hoiperrellen himmeästi valaistua, ceresläiseen tyyliin runsaasti koristeltua käytävää pitkin, tarkkaillen ympäristöään. Ceresiaanit eivät selvästikään olleet tottuneet pitämään vankeja, sillä käytävässä ei ollut turvallisuusdroideja.

Käytävä oli tyhjä, mutta se yhdistyi noin 50 metrin päästä suurempaan yhdyskäytävään, jolla saattaisi olla enemmän kulkijoita. Yhdyskäytävä oli lukittu paineovella.

Dam nojautui sivulle, painoi päätään seinään vasten ja vaikeroi.

"Odota vähän, en jaksa..."

Sotilas törkkäsi häntä kiväärinsuulla kylkeen.

"Jatka matkaa."

Dam kääntyi sotilasta kohden.

"En jaksa..."

Löi raudoitetuilla käsillään kiväärin sotilaan käsistä.

"...enää..."

Työnsi sotilaan seinää vasten vartalollaan ja kiepsautti käsirautojensa kahleen sotilaan kypärän ja asun väliin, ja kuristi kaikin voimin.

"...tätä paskaa."

Sotilas korisi ja lyyhistyi pian. Dam ei jäänyt tarkistamaan, oliko sotilas hengissä vai ei. Hän riisui oman liivinsä, joka oli tahraantunut oksennuksesta, ja laserkiväärin, peitti ne liivillä ja juoksi paineovelle.

Dam painautui seinää vasten ja kurkisti pikaisesti käytävälle.

Tyhjä.

Hän livahti paineovesta käytävälle ja yritti rauhoittaa askeleensa sen näköisiksi, että hän olisi menossa jonnekin, ei etsimässä alustaan.

Toiselta käytävältä kaarsi häntä kohti lievästi ylipainoinen, vaatteista päätellen Cereksen hovin jäsen.

"Hyvänen aika, oletteko kunnossa", hovimies päivitteli ja katsoi kauhistellen Damin ulkomuotoa.

"Kaikki on kunnossa, olen menossa sairastuvalle, pieni pahoinvointikohtaus vain. Liikaa ceresläisiä herkkuja. Entä te, miten te voitte," Dam sopersi, yrittäen päästä tilanteesta irti.

"Huomaan, että ette ole täältä päin kotoisin. Olette menossa väärään suuntaan. Sairastupa on täällä päin, tulkaa toki kanssasi", hovimies yritti tarttua Damia käsivarresta ja taluttaa hänet kohti sairastupaa.

Dam ei halunnut tappaa laiskanpulskaa hovimiestä, joten hän iski käsillään pehmeään leukaan. Hovimies tuupertui, ja Dam oli hänen kimpussaan välittömästi, osoittaen kiväärillä suoraan silmien väliin.

"Missä hangaari on," Dam kuiskasi uhkaavasti.

Hovimies ei selkeästikään ollut tottunut tällaiseen käytökseen, ja availi ja sulki suutaan kuin exogorth.

"Hangaari," Dam painoi kivääriä miehen silmien väliin ja vihdoinkin hovimies sai kakisteltua vastauksen ulos.

"E-e-eteläsiivessä. Me o-o-olemme nyt i-i-itäsiivessä."

Muuta hänen ei tarvinnut tietääkään ja täräytti kiväärinperällä mieheltä tajun kankaalle. Mikä oli varsin epäkäytännöllistä, sillä käytävällä ei ollut mitään paikkaa, minne piilottaa tajuton mies.

Dam juoksi siis henkensä edestä, sillä oli vain ajan kysymys, jolloin hovimies löydettäisiin ja helvetti olisi irti.

Hän kaarsi kohti eteläsiipeä, kun kaksi iskusotilasta ilmaantui sivukäytävästä. Eikä heidän tarvinnut olla aloittelijoita tajutakseen, että Damilla ei ollut hyvät aikeet mielessä. Laserkiväärit suolsivat punaisia säteitä häntä kohti, Dam väisti pyörähtämällä pitkin lattiaa, tähtäsi alakulmasta molempia sotilaita ja tulitti molemmat täältä ikuisuuteen. Tai mihin helvettiin nämä Voima-pelleilijät menivätkään.

Dam eteni käytävällä, kunnes iso paineovi vei hänet hangaariin. Vain kaksi Imperiumin sotilasta oli vartioimassa ja hän ampui molemmat. Kysymyksiä hän ei aikonut esittää.

Ja siellä olikin hänen vanha ja luotettava aluksensa. Dam juoksi lastaussiltaa ylös, kun juuri hänen korvansa vierestä viuhahti jälleen yksi säde. Hän kääntyi salamannopeasti ja tappoi molemmat sotilaat tarkoilla osumilla.

Nyt tai ei koskaan.

Dam ryntäsi sisään alukseensa, sulki oven automaattipaneelista ja syöksyi ohjaamoon.

Nyt helvettiin täältä.

Alus totteli kuin unelma hänen ohjaustaan, nousi välittömästi ylös, huojui hetken paikoillaan ja liiti vauhdikkaasti ulos hangaarista siniset liekit hohtaen sysimustaan avaruuteen. Alus hytisi painovoiman antaessa periksi voimakkaalle työntövoimalle.


Vielä oli kuitenkin riskinä, että keisarilliset hävittäjät lähtisivät hänen peräänsä, joten hän nosti suojat ylös ja teki päässään nopeita laskelmia, miten hän pääsisi valonnopeuteen ja hyperavaruuteen.

Hän näppäili kiivaasti konsolin nappuloita, naputti hidasta mittaria ja veti ohjaimen oikeaan asentoon samalla, kun tunsi täräyksen koko aluksessa.

"Helvetti."

Hävittäjät tulittivat alusta vihreillä säteillään, mutta suojat kestivät - juuri ja juuri. Alus oli viime aikoina saanut liikaa toimintaa osakseen ja kaipasi kipeästi huoltoa.

Dam viimeisteli laskelmiaan ja vertasi niitä tietokoneen laskelmiin. Hän ei luottanut pelkästään tietokoneeseen kuten veljensä. Valonnopeudessa liikkuminen ei ollut leikin asia, eikä hän ei halunnut päätyä supernovan korventamaksi.

Punainen hälytysvalo konsolissa kertoi, että suojat olivat pettämässä.

Dam tarttui ohjaimeen ja väänsi sitä hitaasti itseään kohti.

"Mene, mene, mene..."

Ja koko avaruus muuttui hänen ympärillään ohikiitäviksi tähdiksi.


*****

Dam nojautui ohjaustuolissaan taaksepäin, hieroi väsyneitä silmiään ja huokaisi, autopilotin hoitaessa alusta kohti määränpäätä. Hän oli toistaiseksi turvassa, mutta nyt hänen nimensä ja aikeensa olivat erään Imperiumin oikukkaan prinssin tiedossa.

Ei hyvä.

Dam nousi voihkaisten tuolistaan ja laahusti työkalulaatikolleen. Jossain oli aivan varmasti... kyllä. Ultraäänileikkuri, joka leikkasi terästä. Hän käynnisti sen, leikkuri hehkui keltaisena ja äänettömänä, kun se leikkasi hänen kahleitaan yhdistävän metallin auki.

Vihdoinkin vapaa. Hänen pitäisi tosin etsiä jostain droidi tai humanoidi, joka osaisi sepän töitä ja irrottaisi kahleet hänen ranteistaan lopullisesti.

Dam repi oksennuksesta ja hiestä likaantuneet vaatteet päältä ja raahasi väsyneen vartalonsa koppimaiseen suihkuun. Hänellä oli juuri sen verran vettä, että saisi itsensä pestyä. Vesi oli korkeintaan haaleaa, hieman jopa viileää ajoittain, mutta Dam vannoi, että suihku ei ollut koskaan tuntunut niin hyvältä. Hän saippuoi itsensä päästä varpaisiin ja antoi hetken aikaa suihkun helliä pahoinpideltyä vartaloaan.

Hänen pitäisi tehdä vielä yksi asia, ennen kuin hän voisi kömpiä punkkaansa. Dam kuivasi itsensä nopeasti, veti ohuet ja lyhyet housut päälleen ja laskeutui kulkuaukosta aluksen salaosastoon.

Slivo oli poissa, kuten hän oli arvellutkin.

Dam käveli ympäri pientä, salaista rahtitilaa, pohtien näkemäänsä. Iskusotilaat eivät olleet tyhmiä, eikä Cereksen prinssi ollut taatusti sellainen, joka jättäisi mitään sattuman varaan. Hän kuljetti kättään pitkin salaosaston seinää, kunnes hänen sormensa kohtasivat lähes huomaamattoman napin.

Lähes. Kohta asia selviäisi.

Dam painoi nappia ja lattian salaluukku avautui paineesta sihisten. Hän laskeutui alas ja vilkaisi salaiseen, toiseen rahtitilaan, ja huokaisi helpotuksesta. Laatikot olivat tallella.

Helpottuneena hän nousi salaluukusta takaisin varsinaiseen rahtitilaan, jolloin hän ensimmäisenä näki E11:n piipun tähdättynä silmiensä väliin, ja toisena hän näki vaalean hohtavat hiukset.

*****

"Ylös. Hitaasti", Cereksen prinssi komensi häntä, perääntyen hieman taaksepäin, E11 yhä Damin silmien väliin tähdättynä.

Dam kampesi voihkaisten itsensä ylös salaluukusta. Tätä hän ei todellakaan olisi aavistanut. Hän ojentautui täyteen mittaansa, joka oli huomattavasti prinssiä pidempi. Ainakin kolme cubitia pidempi.

"Kädet pään taakse."

Dam siirsi liioitellun hitaasti kätensä päänsä taakse. Liike sai löysät housut hieman valahtamaan lanteilta alaspäin ja toi hänen lihaksikkaat käsivartensa erityisen hyvin esille.

Prinssi vilkaisi hänen vartaloaan päästä varpaisiin ja Dam huomasi, että prinssin aataminomena pomppasi hieman.

"Pidätkö näkemästäsi," Dam virnuili. "Koska minä ainakin pidän."

Prinssi karahti tulipunaiseksi poskiltaan. Cereksen ruhtinashuone oli tunnettu muualla galaksissa omituisen siveistä tavoistaan. Seksi oli tiukasti kiellettyä ruhtinashuoneen jäseniltä ennen sitoutumista, ja ruhtinaallisen prinssin tai prinsessan makaaminen oli laissa kiellettyä ja siitä seurasi rangaistus.

"Vaiti," prinssi komensi ja näytti saavan itsensä koottua, terästäen tähtäystään kohti Damin silmien väliin. "Minä tarvitsen sinua."

Dam virnisti ja laski käsiään alas. "No, siinä tapauksessa, laske ase alas, niin minä järjestän jotain ylös -"

"En sitä", prinssi sanoi kireällä äänellä. "Sinä viet minut Kuras II:een."

"Mitä!?"

"Muutat välittömästi aluksesi koordinaatteja ja ohjaat aluksesi Kuras II:een."

"Miksi helvetissä tekisin niin? Jossain vaiheessa sinunkin on pakko nukahtaa ja saan sinulta riistettyä tuon aseen saman tien. Dosh! Löisin vaikka vetoa, että saisin sen sinulta, vaikka olisit hereillä."

Prinssi katsoi häntä laskelmoivasti ja teki sitten jotain täysin yllättävää. Hän heitti E11:n rahtitilan nurkkaan, josta se kimpoili seinähyllyn alle.

"Itse asiassa, en tarvitse asetta. Ja sinä teet silti täsmälleen niin kuin minä sanon."

"Kuule, prinsessa -"

"Oletko tarkistanut salarahtisi?"

Dam valpastui. Prinssi ei todellakaan ollut tyhmä, ja olisi täysin turhaa tässä vaiheessa kieltää toisen rahdin olemassaolo.

Prinssi hymyili kylmästi. "Aivan niin. Slivo oli pelkkää hämäystä."

Dam ryntäsi alas salaluukusta, repi laatikon toisensa jälkeen auki, sydän pamppaillen.

Tyhjiä. Kaikki tyhjiä.

Prinssin vaalea pää ilmestyi salaluukkuun ja pitkä hiussuortuva valahti hänen kasvoilleen.

"Ihmettelen vain, mihin olet salakuljettamassa tonnikaupalla ceresläisiä elintarvikkeita. Imperiumi ei niitä ainakaan tarvitse."

Dam kipusi salaluukusta ylös, ja prinssi perääntyi, antaen hänelle tilaa nousta.

"Ainoa, joka tarvitsee tuollaisia määriä elintarvikkeita, on Kapinaliitto. He ovat todennäköisesti perustamassa tukikohtaa johonkin sellaiseen planeettaan, jossa ei pysty itse tuottamaan ruokaa. Johonkin mistä heitä ei keskittäisi etsiä."

Dam halusi kuristaa prinssin vaaleasta kaulasta. "Siellä tulee olemaan naisia, lapsia, miehiä, sairaita, vanhuksia, haavoittuneita. Ja sinä aiot riistää heiltä ruoan ja juoman."

"En suinkaan. Ruoka on tallessa ja saat sen takaisin, kun olet vienyt minut Kuras II:een ja takaisin Cerekselle. Pienen lastin kera."

"Entä jos en tee sitä", Dam sihisi raivoissaan hampaidensa välistä.

"Sitten Kapinaliitto saa olla ilman elintarvikkeitaan."

"Miksi uskoisin sinua? Sinä voit ilmiantaa minut Imperiumille, kun olemme palanneet Cerekseen."

Prinssi katse ja hymy olivat pelkkää kylmyyttä.

"Enpä usko, että sinulla on vaihtoehtoja. Vain minä tiedän, missä ruokalastisi on."

*****

"Etkö matkusta wookieen kanssa kuten veljesi?"

"En, tulee liikaa karvaa verhoiluun."

"En usko, että wookieen karva ainakaan pahentaisi tätä romuläjää."

 "Hei! Jos Millennium Eaglen kyydit eivät kelpaa, niin voin ohjata sinut sulkuovelle, niin saat leijailla takaisin Cerekseen."

Dam tarkisti vielä koordinaatit ja teki laskelmat valonnopeutta varten. Kohti Kuras II:ta. Mitä ikinä siellä olikin, mitä prinssi tarvitsi niin kipeästi.

"Sinä pelaat kahteen eri pussiin. Aioit myydä slivon Imperiumin johtajalle ja elintarvikkeet Kapinaliitolle. Se voi olla vaarallista näinä aikoina," prinssi totesi katsellessaan Damin valmistellessa alusta valonnopeuteeen.

"No, jokaisen täytyy ansaita elantonsa miten parhaiten osaa. Minä en valitse puolia", Dam totesi vetäessään vipua itseään kohti, kiihdyttäen Millennium Eaglen valonnopeuteen.

Prinssi henkäisi kevyesti, kun galaksin tähdet kiisivät heidän ohitseen aluksen siirtyessä valonnopeuteen.

"Sinä et ymmärrä, Dam Solo, sinä et vain ymmärrä. Sillä jonain päivänä sinun pitää valita puolesi. Ja jos et valitse, joku muu tekee sen valinnan puolestasi."

*****

Dam oli havahtunut, kun Millennium Eagle hidasti valonnopeudesta vakionopeuteen. Hän oli matkustanut aluksellaan vuosia, joten hän tunsi kuin oman vartalonsa jatkeena aluksen kaikki muutokset.

Prinssi Lucien nukkui apuohjaajan tuolilla, ja nukkuessaan hän näytti vähemmän hyiseltä kuin hereillä ollessaan komennellessaan ja käyttäessään terävää kieltään. Ceresiaanit eivät olleet ihmisiä, mutta mikään muu humanoidilaji ei ollut yhtä lähellä ihmistä. Hänen tietääkseen ainoastaan heidän erikoiset, valkoiset silmänsä erottivat heidät ihmisistä. Itse asiassa prinssi oli täysin galaksissa vellovien huhujen veroinen, jopa enemmänkin. Täydellisen vaalea väritykseltään, pitkät hiukset solmittuina niskaan nahkaisella nauhalla, muutama suortuva nuorilla kasvoillaan. Kulmakarvat ja ripset olivat aavistuksen tummempia, kuin tummaa kultaa. Prinssin kasvoissa oli hassu epäsymmetrisyys: nenä oli pieni, pyöreä nöpönenä, mutta leuka oli yllättävän kulmikas.

Dam huokaisi. Joku toinen aika, joku toinen paikka, joku toinen galaksi...

He olivat turvallisesti saapuneet Elrood-sektorille, ja kaukaisuudessa näkyi Kuras II kaksoiskuineen. Kuras II oli kuiva aavikkoplaneetta, eikä Dam tiennyt, että siellä olisi mitään merkittävää asutusta.

"Olemme perillä", prinssi havahtui ja keräsi irronneet hiussuortuvansa kiinnittääkseen ne nauhalla.

"Valmistaudu laskeutumaan."

Dam laskeutui pehmeästi loputtoman näköiselle aavikolle, horisontissa kellui kaksi kuuta. Toinen erittäin lähellä planeettaa, sen kraaterit selvästi nähtävissä, toinen kuu kauempana.

Prinssi kiinnitti toiseen reiteensä asekoteloaan ja sujautti E11:n siihen. Hän oli pukeutunut täysin mustiin, pitkähihaiseen paitaan ja vartalonmyötäisiin housuihin. Mustat, pitkät saappaat verhosivat hänen sääriään.

Dam käytti mieluummin asevyötä, jonka hän kiinnitti lanteilleen, tarkisti DL-44:n panokset ja pudotti sen koteloonsa. DL-44 oli yksi voimakkaimmista laserpistooleista, mutta se ylikuumeni herkästi. Ei siis mikään aloittelijan ase.

"Auttaisi, jos tietäisin, minne olemme menossa", Dam totesi, kiinnittäen hiekalta suojaavaa huivia päänsä ympärille.

Prinssi oli hetken hiljaa, kuin miettien, mitä sanoa. Sitten hän kaivoi paitansa kätköistä pienen, litteän hologrammin ja napautti sen auki. Esiin lävähti Kuras II:n neliulotteinen malli kaksoiskuineen kiertoradallaan. Prinssi napautti hologrammia sormellaan ja kuva tarkentui aavikon laidalle olevalle kukkulalle, jossa oli kivestä tehty rakennus.

"Tänne. Kolmen khelterin päähän."

"Mitä siellä on?"

"Älä vaivaa salakuljettajan päätäsi sillä," prinssi tokaisi ja kietoi omien kasvojensa ympärille huivin, joka jätti vain valkoiset silmät näkyviin.

*****

Kolme khelteriä kuulosti teoriassa lyhyeltä matkalta, mutta sitä ei todellakaan ollut Kuras II:n polttavan auringon alla ja kuuman tuulen tuivertamana. Hiekkaa kertyi joka paikkaan.

Dam nielaisi jälleen yhden vesikapselin. "Miten pitkään vielä?"

"Tuon kukkulan päälle, sitten olemme perillä."

Dam voihkaisi. "Ja sitten vielä takaisin."

"Valitatko aina näin paljon?"

"Vain silloin, kun hemmotellut prinssit kaappaavat minut galaksin toiselle laidalle," Dam mutisi, kun prinssi alkoi kiivetä hänen edellään kukkulaa ylöspäin. Näkymät olivat hyvät - prinssillä oli tiukka takamus, jonka lihakset liikkuivat rytmikkäästi hänen kiivetessä kukkulaa ylöspäin.

Mikään ei näyttänyt asutulta aavikon kuumuudessa, mutta Damille alkoi tulla epämääräinen tunne, että heitä seurattiin. Tai tarkkailtiin. Vuosien salakuljetus teki varovaiseksi. Hän vapautti asevyönsä kotelon.

Ilmassa vinkui grimnalin sadasosassa nuoli, joka hipaisi prinssin olkapäätä, hän menetti tasapainonsa, ja alkoi liukua kukkulaa alaspäin. Dam tarttui hänen käteensä, samalla kuin prinssi veti aseensa esiin toisella kädellään ja ampui kukkulan laella olevaa hahmoa kohti. Jotakin rysähti alas heidän ohitseen.

Dam veti prinssin nopeasti ylös, veti aseensa kotelostaan ja työnsi hänet kivenlohkareen taakse, painoi prinssin kiveä vasten ja oman vartalonsa prinssiä vasten. Hän tarkasti prinssin saaman osuman.

"Se on vain raapaisu", prinssi kuiskasi, ase yhä toimintavalmiina kädessään.

"Niitä voi olla enemmän".

"Ne liikkuvat yleensä yksittäin."

"Mitä ne ovat?"

"Hiekkaväkeä", prinssi veti huivin suunsa edesta pois ja tuijotti. "Aiotko olla vielä kauankin päälläni? Vaara on uskoakseni jo ohi."

Dam jäi tuijottamaan röyhkeää prinssiä. "Minä pelastin sinun henkesi!"

"En usko, että mikään olisi ollut kuolemaksi äskeisessä välikohtauksessa", prinssi totesi ja alkoi kiemurrella hänen altaan pois. "Sitä paitsi, minä ammuin sen."

"Mitä!? Et olisi pystynyt ampumaan sitä, jos en olisi -"

"Jos jatkatte tuota vielä, niin varmasti houkuttelette paikalle lisää heitä", vanha, partainen mies virkkoi heidän yläpuoleltaan. "Jopa minun kaltainen puolikuuro höperö kuulee teidän nahistelunne parsekien päähän." Ja katosi näkyvistä.

Prinssi työnsi Damin pois edestään, sujautti E11:n takaisin reisikoteloonsa ja kiipesi kukkulan laelle.

Dam nojautui hetkeksi kivenlohkaretta vastaan, DL-44 yhä roikkuen kädessään ja pyöräytti silmiään.

"Kaikista galaksin prinsseistä..."

Ja painui prinssin perään.

*****

"Sietämätön, ylimielinen, röyhkeä, vaalea..." Dam jupisi itsekseen, sillä prinssi oli ehdottomasti kieltänyt häntä tulemasta sisälle vanhan miehen talonröttelöön. Hän kurkisti ikkunasta ja näki heidän keskustelevan vakavan näköisinä. Vanha mies suki pitkää partaansa ja nyökkäsi. Prinssi näytti helpottuneelta ja kätteli häntä molemmin käsin. Vanhus köpötteli talon sisäosiin ja prinssi seisoi hetken keskellä huonetta kädet lanteillaan, valkoinen katse laskettuna alas.

Dam käänsi katseensa taivaanrantaan ja katsoi, miten Kuras II:n tulipunainen aurinko laski, ja kuut nousivat yhä ylemmäs.

"Ja kuka onkaan tämä nuori mies", vanhus köpötteli ulos, pieni matkakassi mukanaan.

Dam esitteli itsensä ja tarttui vanhuksen ojennettuun käteen.

"Tanneh Malldann", vanhus esitteli itsensä ja lähti köpöttelemään kukkulaa alaspäin, yllättävän varmoin askelin. "Suosittelen, että lähdemme samantien. Hiekkaväki voi palata auringon laskiessa, eikä välttämättä yksin."

Prinssi lähti tarpomaan vauhdilla vanhuksen perään, ja Dam juoksi hänet kiinni.

"Tuon fossiilin vuoksiko me tulimme tänne? Eikö Cereksestä löytynyt tarpeeksi vanhoja äijiä", Dam supisi, raivoissaan.

"Ole hiljaa asioista, joita et ymmärrä", prinssi tokaisi ja kiristi tahtiaan.

Dam pysähtyi niille sijoilleen, levitti kätensä ja huusi. "Ymmärtäisin, jos joku viitsisi vaivautua kertomaan!"

*****

Dam kiihdytti Millennium Eaglen pois Kuras II:n ilmakehästä ja asetti autopilotin päälle. Prinssi oli jälleen ollut kiireinen komenteluissaan ja vetäytynyt Tannehin kanssa rahtitilaan, jättäen hänet huolehtimaan aluksesta.

Prinssi marssi ohjaamoon kuin olisi omistanut koko aluksen.

"Ota kurssi kohti Sel Zonnin asemaa", prinssi komensi ja istui apuohjaajan tuolille kuin ei mitään.

"Hetkinen. Hetkinen!", Dam käänsi apuohjaajan tuolin itseään kohti, laittoi kätensä käsinojille ja nojasi prinssiä kohti. "Ei ollut puhe mistään Sel Zonnista, vaan että palaamme Cerekseen tämän jälkeen."

"Suunnitelmiin on tullut muutos. En saanut kaikkea tarvitsemaani Kuras II:sta", prinssi silmäili häntä hohkaavan kylmästi ja näytti siltä, että ei aikonut kuunnella yhtään vastaansanomista.

Prinssi läväytti Damin kädet käsinojilta.

"Sinä ylität rajat jatkuvasti. Pidät minuun jatkossa kunnioittavan etäisyyden."

"Usko pois, kun tämä on ohi, pidän sinuun vähintään 10 parsekin etäisyyden."

"Ymmärsinkö oikein, että nuori Solo ei ole vapaaehtoisesti tällä matkalla", Tanneh virkkoi saapuessaan ohjaamoon.

Dam kääntyi kohti vanhaa miestä ja hymyili maireasti. "Mistä arvasit?"

Tanneh myhäili ja istuutui oleskelualueen penkille, sormeillen dejarik-lautaa. "Takaan sinulle, että Sel Zonnin jälkeen palaamme Cerekseen, ja sinä voit jatkaa omaa matkaasi, miten haluat."

"Totta hitossa jatkan. Cereksen imperiaaliset sotilaat eivät ole niin tehokkaita, että saisivat pidäteltyä minua," Dam virnuili, laskiessaan koordinaatteja Sel Zonniin, sillä mitäpä muutakaan hän olisi voinut. Jääpuikkoprinssillä oli kaikki valtit käsissään.

"Niinkö luulet," prinssi kysyi ja tuijotti häntä omituisilla silmillään. "Eikö pakomatkasi ollut... sanotaanko... liian helppo?"

Dam tuijotti suu auki. "Ei todellakaan ollut."

Prinssi nojautui nyt vuorostaan häntä kohti, kädet ohjaajantuolin käsinojilla.

"Eikö lääkkeen vaikutus lakannut yllättävän äkkiä? Eikö vain yksi iskusotilas saattanut sinua? Eikö alustasi vartioinut vain kaksi sotilasta? Eikö lisäjoukkoja lähetty vain kaksi? Muistaakseni sinulla ei ollut mitään vaikeuksia selviytyä."

Prinssi vetäytyi taaksepäin. "Kun tulit ilmakehääni, tiesin heti, miten voisin käyttää sinua ja miten pääsisin Cerekseltä pois muiden huomaamatta."

Damille alkoi valjeta prinssin koko suunnitelman laajuus. Ja kuka tiesi, mitä prinssi oli vielä suunnitellut.

*****

Sel Zonnin asemassa oli iso, oktagonin muotoinen keskirakenne, alapuolella hangaarisatama ja ylhäällä telakoitumissatama sekä kolme radiaalista hangaarisatamaa. Asema kiersi Brentaalia, jonka sijainti oli yksi galaksin parhaita. Täällä, jos missä olisi suuri riski jäädä kiinni. Mutta prinssi ja vanhus tarvitsivat jotain tältä asemalta.

Dam laskeutui lennonjohdon antamien ohjeiden mukaisesti yhdelle radiaaliselle hangaarisatamalle.

"Ja nyt", Tanneh sanoi vetäen viittansa hupun päähänsä, "menemme Gundarkin cantinaan."

"Mahtavaa, tarvitsen drinkin", Dam jupisi ja kiinnitti DL-44:n asevyöhönsä.

"Pitäisikö minun naamioitua," prinssi kysyi Tannehilta.

"Ei, naamioituneina herättäisimme vain enemmän huomiota. Ei hätää, Lucien, Sel Zonnissa on totuttu kaikkeen. Myös ceresiaaneihin."

Huh. Vanhus kutsui prinssiä etunimellä muitta mutkitta, eikä prinssi ollut asiasta moksiskaan. Prinssi myös tarjosi käsivartensa Tannehille ja auttoi hänet lastaussiltaa alas. Ei puhettakaan kunnioittavasta etäisyydestä. Dam löntysteli heidän perässään kohti Gundarkin cantinaa.

*****

Gundarkin cantina oli kuten tuhannet muut cantinat pitkin galaksia. Baaritiski keskellä cantinaa, bändi soittamassa yhdellä seinustalla ja suojaisia loosheja, joissa käydä arkaluonteisia keskusteluita ja sopia asioita, jotka eivät kestäneet päivänvaloa.

"Yksi corellialainen olut," Dam tilasi, istuen baaritiskille, sillä hänet oli jälleen - yllätys yllätys - komennettu prinssillisellä käskyllä jäämään loitommalle looshista, jossa prinssi ja Tanneh keskustelivat nilviäisen näköisen humanoidin kanssa.

Baarimikko katsoi häntä epäluuloisesti ja antoi hänelle pullollisen olutta.

"Et sitten aiheuta mitään ongelmia."

"Minä vai", Dam kysyi ja otti pitkän huikan jääkylmästä oluestaan. Edellisestä kerrasta oli liian pitkä aika.

Dam kääntyi cantinaa kohti olkapäät baaritiskillä ja tarkkaili ympäristöään. Looshissa oli edelleen tiukat neuvottelut käynnissä.

"Vau, onko tuo ceresiaani", humalainen ruttunaamainen humanoidi kysyi kaveriltaan.

Dam höristi korviaan.

"On, noista valkoisista silmistä ei voi erehtyä," ruttunaamaisen humanoidin kaveri sanoi ja hörppäsi punaista juomaansa. "Tiedäthän, mitä ceresiaanimiehistä sanotaan?"

"Ai, että heidän jalkovälissään..." ruttunaama nauroi ilkeästi.

"Kyllä, kyllä. Voimme varmasti hoidella tuon vanhan äijän pois ja pitää hieman hauskaa."

Dam otti olutpullonsa kaulasta kiinni ja iski sillä ruttunaamaa kasvoihin, joka lyyhistyi vaikertaen cantinan lattialle, olutpullon sirpaleita naamassaan. Toista humanoidia hän otti rinnuksista kiinni ja iski otsallaan humanoidia keskelle kasvoja. Hän ei tuntenut tämän lajin anatomiaa, mutta murtuvasta luusta lähti aina yhtä tyydyttävä, rusahtava ääni, lajista riippumatta.

"Hei, minähän sanoin, että ei ongelmia! Te corelliaanit aiheutatte aina ongelmia", baarimikko huusi.

Tässä vaiheessa prinssi ja vanhus olivat poistuneet looshista ja riensivät paikalle.

"Sinut olisi pitänyt jättää alukseen", prinssi kommentoi kahta lattialla makaavaa humanoidia ja yleistä hämminkiä.

"Siinä tapauksessa olisit todella pahassa kusessa," Dam kommentoi ja heitti baarimikolle kasan imperiaalisia krediittejä.

"Menkäämme, saimme, mitä halusimme. Olemme jo herättäneet liian paljon huomiota", Tanneh sanoi ja paimensi nuoria miehiä edellään kohti cantinan uloskäyntiä.

****

"Yritätkö vaarantaa koko operaation", prinssi sähisi hänelle, kun he olivat päässeet cantinan ulkopuolelle.

"En edes tiedä, mistä operaatiosta on kyse!"

"Miksi sitten aloit tapella cantinassa?"

"Jos hänen korkeutensa haluaa ehdottomasti tietää, niin nuo humanoidit tekivät erikoisia suunnitelmia koskien hänen korkeutensa jalkoväliä."

Prinssi karahti jälleen poskistaan tulipunaiseksi ja kerrankin - kerrankin! - ei osannut sanoa mitään vastaan.

Tanneh ohjasi Damin kauemmas prinssistä. "Lucien on varmasti kiitollinen sinulle, nuori Solo. Sinun pitäisi vain tietää ceresiaaneista..." Tanneh keskeytti, eikä näyttänyt tietävän, miten jatkaa. "Öhm. Sinun pitää olla vain hienovaraisempi."

"Minun?!"

"Prinssi on varmasti tietoinen kiinnostuksestasi, mutta ceresiaaneja pitää lähestyä kunnioittavasti ja hienovaraisesti. Etenkin, kun on kyse ruhtinashuoneen jäsenestä."

"Mitä?!"

"Normaalioloissa se olisi mahdotonta, mutta ilmassa on sodan elementtejä. Ja silloin asiat eivät mene niin kuin ne ovat ennen menneet."

Dam tuijotti vanhuudenhöperöä miestä ja pyöritti silmiään.

"Ihan miten vain."

"Menemmekö", prinssi tiedusteli ja pyyhälsi heidän ohitseen kohti hangaaria.

Dam ja Tanneh seurasivat häntä.

*****

Dam asetti koordinaatteja kohti Cerestä. Vihdoinkin.

"Odottakaa hetkinen," kuulokkeista kuului lennonjohtajan ääni.

"Mikä hätänä", Dam kysyi ja ihmetteli koordinaatteja. Jokin ei täsmännyt.

"Yhdysupseeri nousee alukseenne."

"Mitä -".

Mutta yhteys oli katkaistu ja lähes välittömästi virallisen näköinen ihminen astui Millennium Eagleen ja ojensi Damille virallisen näköistä lomaketta. Prinssi oli saapunut oleskelualueelta ohjaamoon.

"Tämän aluksen epäillään olevan Imperiumin etsintäkuuluttama. Olkaa hyvä ja astukaa pois konsolin luota. Te ette lähde mihinkään, ennen kuin asia on selvitetty".

Tanneh astui yhdysupseerin viereen, liikautti kättään ja sanoi: "Tämä alus ei ole Imperiumin etsintäkuuluttama."

"Tämä alus ei ole Imperiumin etsintäkuuluttama," yhdysupseeri toisti kuuliaisesti.

"Etsitte jotain toista alusta."

"Etsimme jotain toista alusta."

"Voimme lähteä."

"Voitte lähteä."

Ja yhdysupseeri poistui aluksesta, puhuen kuulokkeeseen lennonjohtoon. "Tämä ei ole etsimämme alus."

Tanneh katsoi kysyvästi Damia. "Voimme lähteä."

"Mitä helvettiä, oliko tuo jotain Voima-hokkuspokkusta?"

Tanneh hymyili hieman. "Jotain sinnepäin."

"Voimme lähteä, mutta koordinaateissa on jotain häikkää," Dam ihmetteli jälleen ja tarkisti laskelmiaan.

"Mitä häiriöitä," prinssi kysyi ja kurkisti hänen olkansa yli laskelmia.

"En tiedä. Voi olla jotain ongelmaa tietokoneessakin," Dam sanoi ja keskittyi vielä kerran laskelmiinsa, naputti mittareitaan.

"Häiriö näyttäisi olevan Alderaanissa."

*****

Dam ohjasi aluksensa Sel Zonnin asemalta kohti Cerestä. Jos hän pääsisi vihdoinkin eroon tästä koko sotkusta. Aseman oktagoni etääntyi heistä, ja Dam valmisteli alusta valonnopeuteen ja vilkaisi samalla tutkaa.

Kaksi alusta lähestyi heitä.

"Nuo ovat Imperiumin aluksia", Tanneh sanoi, tuijottaen tutkaa.

"Eikö se sinun Voima-hokkuspokkuksesi pitäisi pitää Imperiumin alukset loitolla," Dam kirosi ja nosti suojat ylös.

"En ole jediritari, Voima virtaa minussa hyvin heikosti. Saan harhautettua hetkeksi lähietäisyydeltä heikkotahtoisia, en muuta," vanha mies sanoi anteeksipyytävästi.

"Selvä, kohta rytisee!"

Hävittäjät aloittivat tulituksen saman tien, ja Millennium Eagle tärisi kauttaaltaan. Suojat eivät kestäisi enää kauaa, ja alus tarvitsisi perusteellisen astrodroidin tekemän huollon.

"En pääse valonnopeuteen riittävän nopeasti! Alderaanin häiriö vaikuttaa laskelmiin!" Dam yritti tehdä väistöliikkeitä, mutta se oli äärimmäisen vaikeaa, kun kaksi hävittäjää tulitti heitä.

Ja Sel Zonnin asemalta irtaatui samaan aikaan kaksi hävittäjää lisää. Imperiumi oli päättänyt saada heidät kiinni.

Dam tunsi pienen täräyksen aluksessaan ja katseli epäuskoisena, kuinka yksi hävittäjistä räjähti atomeiksi avaruuden pimeässä, sen tulimeri laajentuen hohtavan kuumana, kunnes räjähdys näytti vetäytyvän itseensä. Ja hävittäjä oli poissa.

"Kuka -? Tuo tulitus tuli aluksestani", Dam juoksi kohti päätykkejään, huutaen samalla Tannehille. "Ota alus hallintaasi. Siirry valonnopeuteen heti, kun nopeus on 0,3!"

Tykin ääressä, kuuloke korvissaan istui prinssi, joka yritti saada toista hävittäjää tähtäykseensä. Hävittäjät tiesivät jo, että he vastasivat tuleen ja tekivät väistöliikkeitä, samalla tulittaen yhä heikkeneviä suojia.

Prinssi kääntyi tuolissaan. "Älä seiso siinä tumput suorina, jos haluat, että selviämme. Ota toinen tykki."

"En tiennyt, että osaat ampua tykillä."

"Luuletko, että minua on vain hemmoteltu hovissa? Olen saanut ase- ja taistelukoulutusta", prinssi totesi ja keskittyi jälleen tähtäinruudukkoon.

Dam istui toisen tykin ääreen, laittoi kuulokkeen korvilleen ja tarttui ohjaimiin. Tähtäinruudukko ilmestyi heti punaiselle näytölle. Hävittäjät lensivät heidän yli ja ali, koko ajan tulittaen vihreillä lasereillaan, muodostivat uuden hyökkäyskuvion. Kaksi hävittäjää ryhmittäytyi rinnakkain ja tulittivat heitä.

"Alus ei kestä enää kauan", Tannehin ääni kuului kuulokkeista.

"Kyllä kestää", Dam huusi, mutta todellisuudessa epävarmana. Hän sai toisen hävittäjistä tähtäykseensä ja tulitti sen kappaleiksi.

"Hahaa!"

Heti perään toinen hävittäjistä räjähti kappaleiksi prinssin ampumana. Prinssi ei tuuletellut.

"Siellä on vielä yksi", Tannehin ääni kuului.

Dam kääntyili tuolissaan ja kuuli, miten prinssi yritti myös tulittaa viimeistä hävittäjää. Tämän hävittäjän lentäjä oli taitava ja teki taidokkaita väistöliikkeitä, mutta prinssi sai osuman hävittäjään. Se ei kuitenkaan räjäyttänyt hävittäjää, mutta se menetti selvästi nopeuttaan ja Dam antoi viimeisen niitin, joka tuhosi imperiaalisen hävittäjän.

Samalla hän tunsi, kuinka Millennium Eaglen vauhti kiihtyi valonnopeuteen. Prinssi oli noussut tuoliltaan ja repi kuulokkeitaan irti pitkien, vaaleiden hiustensa lomasta. Dam viskasi syrjään omat kuulokkeensa. Ohikiitävien tähtien valossa prinssi oli ylimaallisen kaunis, ja hän käveli suoraan prinssiä kohti, veti hänet vartaloonsa kiinni ja painoi huulensa prinssin huulille. Prinssi päästi yllättyneen kurkkuäänen, mutta tarttui sitten Damin hartioihin ja vastasi yhtä halukkaasti suudelmaan. Suudelma oli oudon epävarma, ja Dam tajusi, että ottaen huomioon ceresiaanien siveellisyyden, tämän täytyi olla prinssin ensisuudelma. Prinssi suuteli huulet kiinni, mutta avasi ne, kun Dam työnsi kielensä prinssin suuhun. Prinssi päästi jälleen yllättyneen äänen.

Dam vetäytyi hieman, mutta ei päästänyt Lucienista irti.

"Onko tämä kunnioittava etäisyys?"

Lucien hymyili kerrankin ilman hyytävyyttä, veti Damin pään takaisin alas ja suuteli häntä jälleen.

*****

"Oletko varma tästä suunnitelmasta", Dam kysyi, kun he laskeutuivat Lucienin yksityishangaariin. "Eikö yksityishangaariasi tarkkailla?"

Lucienin silmät välähtivät jäänsinisinä, kun ne siirtyivät häneen.

"Imperiumin iskusotilaat välttelevät minua. He tietävät, mitä voi seurata ruhtinashuoneen jäsenen siveellisyyden loukkaamisesta."

Dam ei tiennyt, joten hän oli jo päättänyt, että hän loukkaisi Lucienin siveellisyyttä vielä lisää, kunhan aika ja paikka sallisivat.

He suuntasivat kohti sivuseinää, ei kohti paineovea. Tanneh kantoi kädessään jotain mekaanista laitetta, jonka he olivat hankkineet laittomasti Sel Zonnistä.

Lucien kuljetti kättään pitkin runsaasti koristelua ja värillisin maalauksin koristelua seinää, ja salainen ovi aukesi käytävään. Lucien ja Tanneh livahtivat sisään, ja Dam tarkisti vielä kerran, että kukaan ei ollut tullut hangaariin ja luikahti itse perästä.

Lucien käveli pimeässä erehtymättä, kääntyili useamman kerran, nousi ylös portaita, kunnes he tulivat raskaan oven eteen.

"Hänkö on täällä", Tanneh kysyi synkkänä.

Lucien nyökkäsi ja avasi oven. Ovi avautui loisteliaaseen huoneistoon, joka kuului selvästi ylhäisön jäsenelle katossänkyineen, siroine pöytäryhmineen, taideteoksineen ja raskaine seinävaatteineen. Huone oli vain oudon hylätyn oloinen.

"Mikä tuo on? Kuka tuo on," Dam kysyi hämmentyneenä ja käveli eteenpäin. Joku oli ikään kuin jäätynyt paikalleen harmaaseen massaan, joka hohkasi kylmää ympärilleen. Seinää vasten, metsästystä esittävän seinävaatteen vieressä.

"Se on karboniittia, yhdistettynä tibanna-kaasuun", Tanneh virkkoi mietteliäänä ja asetti karboniittiin metallisen laitteen, jossa oli Delgas Medical Suppliesin logo.

"Mutta kuka -"

"Se on isäni," Lucien sanoi tukahtuneesti. "Ruhtinas Aymard."

"Mutta miksi?"

"Dam, olet tavallaan hyvin viaton, etkä ymmärrä politiikasta, varsinkaan Imperiumin harjoittamasta politiikasta mitään", Lucien käveli kohti kaari-ikkunoita, joista ei nähnyt ulkoa sisälle. "Imperiumi sai minut haltuunsa jäädyttämällä isäni. Heidän ei tarvinnut valloittaa tai tuhota planeettaani, vaan he laittoivat minun tekemään sen puolestaan."

Dam oli siirtynyt Lucienin viereen ja katsoi ulos kaari-ikkunoista.

Ruhtinaanlinnan puutarhassa liehuivat puna-mustat Imperiumin liput.

"Haluan nuo liput ja Imperiumin pois planeetaltani."

"Olemme valmiita, Lucien", Tanneh sanoi hiljaa. "Mutta minun on varoitettava. En tiedä tarkalleen, miten sulatus toimii. Tämä on täysin uusi Imperiumin keksimä kidutuskeino ja he selkeästi haluavat kokeilla sen toimintaa eri lajeilla. En tiedä, miten isäsi elimistö kestää sulatuksen."

"Mikä tahansa on parempaa kuin tämä", Lucien sanoi päättäväisesti. "Isäni ei haluaisi olla näin. Sulata hänet."

Tanneh käynnisti metallisen paneelin, jonka oli asettanut karboniitin päälle, sen valot vilkkuivat ja punainen hehku valtasi karboniittiin vangitun hahmon. Voimakas valo sulatti karboniittia Aymardin yltä.

"Kuka sinä oikein olet? Sanoit, että et ole jediritari" Dam kysyi pää pyörällä, tuijottaen karboniittiin vangittua ruhtinasta. Asiat olivat saaneet niin paljon isomman käänteen kuin hän oli ajatellutkaan. Hänet oli tahtomattaan sotkettu Imperiumin ja Kapinaliiton väliseen taisteluun. Eikä hän ollut enää varma, pääsisikö hän siitä pois. Pääsisikö kukaan.

"Ei, nuori Solo, en ollut jediritari," Tanneh sanoi, hymyillen surumielisesti. "Olin heidän parantajansa kloonisodissa."

Samassa Aymard lysähti maahan. Lucien polvistui isänsä äärelle ja käänsi hänet.

"Isä?"

Tanneh polvistui myös ja kokeili ruhtinaan rannetta.

"Syke on hyvin heikko."

Ruhtinas Aymard avasi vaivalloisesti silmänsä ja tuijotti tyhjin, näkemättömin silmin eteensä.

"Lucien, poikani...", Aymard kysyi hyvin heikolla äänellä ja hapuili kädellään. Lucien tarttui isänsä käteen.

"Olen tässä."

Ruhtinas hengitti hyvin vaivalloisesti.

"En usko, että hän selviää...", Tanneh sanoi, skannaten ruhtinaan vartaloa lääkintälaitteellaan.

"Lucien... rakas poikani... häädä Imperiumi planeetaltamme," ruhtinas sanoi viimeisillä voimillaan ja henkäisi viimeisen kerran.

Lucien jäi polvilleen isänsä viereen.

****

Nuori ruhtinas nousi ylös.

"Kuulitte, mitä isäni sanoi. Käsky on annettu, vaikka sen antaja on menehtynyt," Lucien sanoi, ja hallitsijan taakka oli raskaana hänen yllään. "Lähetän sinut Kapinaliiton luo, Dam. Vie heille sana, että tarvitsemme apua päästäksemme Imperiumin otteesta. Sano prinsessa Leialle, että tulen vielä vannomaan uskollisuuttani hänelle. Aluksesi on huollettu ja lastattu. Pääset valonnopeudella hyvin nopeasti sinne, mihin sinun oli tarkoitus viedä elintarvikkeet."

"Lucien...", Dam aloitti ja Tanneh jatkoi hienotunteisesti ruhtinaan maallisista jäännöksistä huolehtimista. Imperiumi ei saisi tietää sitä, että vanha ruhtinas oli kuollut. Siinä tapauksessa planeetalle lähetettäisiin vahvat joukko-osastot. "Entä sinä?"

"En voi jättää kansaani nyt. Minun on toimittava varoen, koottava joukkoni ja hyökättävä heti, kun saamme vahvistuksia Kapinaliitolta", Lucien sanoi ja painoi kätensä Dam rinnalle. "Luotan sinuun, että saat sanan vietyä perille. Ja sen jälkeen tapaamme uudelleen."

"Imperiumi ei jätä sinua henkiin, jos jäät kiinni", Dam sanoi hiljaa, tarttuen rinnallaan olevaan käteen.

"Tiedän."

****

Dam laski koordinaatit kohti Hothin lumista planeettaa, jolle Kapinaliitto oli ostanut häneltä elintarvikkeet. Hän epäili, että Kapinaliitto joutui vaihtamaan tukikohtaansa säännöllisin väliajoin ja että prinsessa Leia oli määrännyt seuraavaksi tukikohdaksi Hothin.

Koordinaattien laskemista häiritsi uusi, valtava, symmetrinen kappale. Pyöreä objekti, joka vaihtoi paikkaa. Ajatus sai kylmät väreen kulkemaan Damin selkärangassa. Sillä mikään luonnollinen ei liikkunut noin.

Dam asetti autopilotin päälle saavutettuaan viimeinkin valonnopeuden. Hän laskeutui salaosastoonsa. Sekä varsinainen rahtitila ja salarahtitila olivat täynnä elintarvikkeita.

Lucien oli täyttänyt hänen rahtinsa moninkertaisesti elintärkeillä elintarvikkeilla Kapinaliittoa varten.

*****

Dam toivoi, että hän ehtisi takaisin Cerekselle, ennen kuin Lucien päättäisi hyökätä. Se, mitä hän Lucienista tiesi heidän lyhyen seikkailunsa ansiosta, oli että Lucien tekisi tarkat laskelmat, kauanko Damilla kestäisi lentää valonnopeudella Hothiin, vakuuttaa Kapinaliitto Cereksen uskollisuudesta ja lentää takaisin. Sillä sisältä tuleva hyökkäys olisi tehokkaampaa ja tappavampaa kuin ulkoapäin tuleva hyökkäys.

Kenraali Riekaan, vakuuttui Damin kertomuksesta, otti kiitollisena vastaan elintarvikkeet ja antoi hänen mukaansa neljä X-tähtihävittäjää. Enempään ei ollut varaa, sillä Kapinaliitto valmisteli hyökkäystä Kuolemantähteä vastaan. Juuri sitä, mitä Dam oli laskelmissaan havainnut. Kenraali myös kertoi, että Han ja Chewie olivat auttaneet tuhotun Alderaanin prinsessa Leian pakoon Kuolemantähdeltä yhdessä nuoren jedisoturin ja kahden droidin kanssa. Mikä ei kuulostanut yhtään Hanin tapaiselta. Toisaalta Han oli päättänyt lähteä, kun hän oli saattanut prinsessan, jedisoturin ja droidit takaisin turvaan Yavinille. Mikä taas kuulosti täysin Hanin tapaiselta.

Kokonainen planeetta tuhottu. Imperiumin pahuudella ei ollut mitään rajoja, ja Dam tunsi kylmiä väreitä selkäpiissään. Tarkin saattaisi tehdä uusintakokeen Cereksellä, jos Kapinaliitto ei onnistuisi iskussaan. Ote oli selvästi kiristymässä.

Dam liukui aluksellaan Lucienin yksityishangaariin ja juoksi heti DL-44 kädessään paineovelle. Käytävällä ei näkynyt mitään, mutta kaukaa kuului laseraseiden tulitusta. Lucien oli jo käynnistänyt hyökkäyksen. Hän juoksi taistelun ääniä kohti.

Prinssin kaarti, tai nyt ruhtinaan kaarti, oli ryhmittynyt Lucienin kanssa päähangaarin ovien eteen, yrittäen estää Imperiumin iskusotilaiden pääsyn aluksille. Jos iskusotilaat pääsisivät pois Cerekseltä, niin sana kiirisi Imperiumin tietoon ja paikalle lähetettäisiin lisää joukkoja.

Dam tulitti Imperiumin joukkoja takaapäin, ja joukot jäivät hänen ja kaartin ristitulen väliin. Valkoiset sotilaat kaatuivat hyvin nopeasti.

"Hyökätkää ulos," Lucien komensi.

He syöksyivät kohti kolmea eri uloskäyntiä, Dam liittyi Lucienin joukkoon. Ulkona, ruhtinaanlinnan pihassa, oli toinen taistelu käynnissä, useita haavoittuneita ja ruumiita lojui pihalla. Tanneh oli jo organisoimassa haavoittuneiden siirtoa. Kaksi pientä, kevyttä alusta kiihdytti jo kohti taivasta, ja useampi alus oli lähtövalmiina. Dam ja Lucien yrittivät tulittaa ilmaan nousseita aluksia, mutta turhaan. Heidän laseraseiden kantama ei ulottunut niin korkealle.

Samalla hetkellä taivaalle ilmestyi Kapinaliiton X-hävittäjät, jotka tulittivat ilmaan nousseita aluksia. Yksi kerrallaan alukset räjähtivät pieniksi kappaleiksi. Enää piti vain estää maassa olevien alusten lähtö.

Ruhtinaan joukot saarsivat pihalla olevat iskusotilaat, jotka laskivat aseensa. X-hävittäjät laskeutuivat maan pinnalle ja lentäjät nousivat hävittäjistä ulos. He kuljettaisivat iskusotilaat Kapinaliiton kuulusteluihin.

Lucien, likaisena ja uupuneena taistelusta, puhui joukoilleen.

"Imperiumi on kukistettu planeetallamme Kapinaliiton avustuksella. Mutta vain toistaiseksi. Tietäkää, että Imperiumi murhasi isäni, ruhtinas Aymardin, halveksittavalla ja pelkurimaisella tavalla. Ja tietäkää, että Ceres ja minä ruhtinaanne, tulevat aina olemaan Kapinaliiton kannattajia."

Lucien katseli ruhtinaanlinnan pihalla olevia sotajoukkoja, jotka hän joutuisi vielä lähettämään Imperiumia vastaan jonain päivänä.

"Repikää Imperiumin liput alas ja polttakaa ne."

Joukot hurrasivat uudelle ruhtinaalle.

*****

Dam katseli ylpeänä, miten hänen veljensä, Chewie ja nuori jedisoturi Luke kävelivät paksuista teräsovista juhlasaliin. Koko galaksi tiesi jo, että nämä kolme olivat tuhonneet Kuolemantähden ja saavuttaneet Kapinaliitolle merkittävän voiton. Estradilla odotti Kapinaliiton johtaja, prinsessa Leia, uskomattoman kauniina valkoisessa juhla-asussaan ja hopeisessa käädyssään. Chewie urahti juuri ennen kuin he pääsivät estradille. Prinsessa pujotti ensin Hanin kaulaan raskaan mitalin ja sen jälkeen jedisoturin niskaan. Dam ei nähnyt, mitä Han ilmeili, mutta prinsessa näytti hymyilevän hänelle erityisen lämpimästi.  Kaksi droidia seisoi lähellä estradia, pienempi R2-yksikkö innokkaasti vilkkuen ja täristen. Lopuksi molemmat miehet kumarsivat prinsessalle ja kääntyivät yleisöön päin, Chewien urahtaessa tyytyväisyyttää. Koko sali repesi raikuviin suosionosoitukseen, Damin taputtaessa niin kovaa kuin pystyi.

Palkitsemisen jälkeen prinsessa Leia tervehti Kapinaliiton planeettojen johtajia. Dam näki vilaukselta Lucienin vaaleat, pitkät hiukset. Hän tiesi, että Lucien oli tullut Yavinille, ja hän halusi kipeästi nähdä nuoren ruhtinaan.

Dam katseli, miten ruhtinas Lucien, joka oli arvoasteikossa korkeammalla kuin prinsessa Leia, polvistui toisen polven varaan kapinajohtajan eteen, suuteli Leian valkoisen asun helmaa ja osoitti uskollisuuttaan. Leia pudisti hienoisesti päätään ja syleili Lucienia. Hän oli selvästi liikuttunut ja suuteli Lucienia molemmille poskille.

"Voitko uskoa tuota pokkurointia? Kohta ne alkavat varmaan kruunata toisiaan," Dam kuuli tutun äänen sanovan takaa.

Dam kääntyi ja löi kätensä yhteen veljensä kanssa.

"Kukapa olisi uskonut, että Solon veljekset löytävät itsensä tällaisesta seurasta", Dam nauroi ja silmäili Hanin mitalia. "Tai että sinut palkittaisiin Kapinaliiton mitalilla?"

"Näitä on siis kaksi", prinsessa Leian heleä, mutta huvittunut ääni kuului heidän sivultaan, kun hän ja Lucien olivat siirtyneet heidän vierelleen. "Hyvä, että toinen oli Lucienin komennossa, en ehkä itse olisi jaksanut kahta Soloa."

"Hei, me emme ole -" Dam ja Han huudahtivat yhtä aikaa, mutta Lucien keskeytti heidät.

"Teimme yhteistyötä. Hyvinkin tiiviisti."

Prinsessa Leia nauroi ja kääntyi Hanin puoleen.

"Saattaisitko minun juhla-aterialle", ja Han ojensi virnistäen kätensä prinsessalle ja pyöräytti silmiään hyväntahtoisesti Damille, kun prinsessan silmä vältti.

"Nauttikaa illasta."

*****

Runsaan juhlaillallisen jälkeen väki oli pikku hiljaa kerääntynyt omiin huoneisiinsa.

Dam ei ollut vielä edennyt Lucienin huoneeseen, sillä hän suuteli Lucienin pehmeitä ja kosteita huulia Lucienin huoneen oven edessä.

"Tiedät varmaan, mitä minun kanssani makaaminen merkitsee?"

"Sinähän olet ruhtinas. Voit varmasti vaikuttaa suopeasti lainsäätäjiin." Dam sanoi, siirsi vaaleita suortuvia pois tieltään ja näykki Lucienin vaaleaa kaulaa, samalla hieroen jäykkää etumustaan Lucienin kovaa kalua vasten.

"Meillä on hallitsijasta erilliset lainsäädäntö ja oikeusistuimet. En voi vaikuttaa niiden päätöksiin." Lucien kallisti päätään sivulle ja Damin huulet kulkivat hänen kaulallaan.

"Mutta sinä et ole enää prinssi. Prinssin makaamisesta saa rangaistuksen, ei kai ruhtinaan makaamisesta."
 
"Mmm.... taidat olla oikeassa," Lucien mutisi ja nosti Damin kasvot ylös ja suuteli häntä uudelleen, tällä kertaa sujauttaen kielensä Damin suuhun.

"Anteeksi, sir. Mutta en voinut olla huomaamatta, että olette sopimattoman lähellä ruhtinasta."

Dam irrotti huulensa Lucienin huulilta ja kääntyi hitaasti tuijottamaan kultaista protokolladroidia.

"Ehkä ette ole tietoinen, että Cereksen ruhtinashuoneen - hyvänen aika."

Dam talutti droidin loitommalle, lähelle pientä piipittävää R2-droidia.

"Minä vihaan droideja, joten kadotkaa."

"Hyvänen aika..." protokolladroidi kääntyili Damin ja R2:n välillä.

Dam palasi Lucienin luo ja veti hänet mukaansa Lucienin huoneisiin.

"Tämä on sinun syytäsi, R2," protokolladroidi sanoi paheksuvasti.

R2 vastasi piipittäen ja täristen paikoillaan.

"Älä sano noin hävyttömästi ruhtinaasta. Pyydän muuten Luke-herraa deaktivoimaan sinut."

*****

"Ceresiaanimiehillä," Lucien punastui hienoisesti, "jotka ovat... aah... tuntevat vetoa toisiin miehiin, on eräs fysiologinen erikoisuus."

"Hmm", Dam kommentoi, sillä tällä hetkellä häntä kiinnosti enemmän saada Lucien pois juhlavaatteistaan.

Lucien vei Damin käden jalkojensa väliin.

"Tämä ei ole mitenkään erikoista, jos tuntee vetoa miehiin," Dam naurahti ja liikutti kättään Lucienin erektiolla.

"Erm... taaempana."

Damin sormet siirtyivät Lucienin peräaukolle ja hänen sormet löysivät liukasta märkyyttä.

"Valmistelitko itsesi?"

"Mmmh... tavallaan."

Dam veti sormesta pois Lucienin jalkovälistä ja katseli märkinä kiiltäviä sormiaan. Märkyys ei vaikuttanut keinotekoiselta, vaan...

"Onko tämä... pystytkö sinä kostumaan? Luonnollisesti?" Hän katsoi Lucienia ällistyneenä, kun asia alkoi valjeta hänelle.

Lucien puri alahuultaan ja nyökytti päätään kiivaasti. Dam painoi vartalonsa Lucienia vasten, niin että Lucien tunsi hänen kovana tykyttävän kalun vatsansa päällä.

"Lucien. Sainko minä sinut märäksi," Dam virnisti hellästi rakastajalleen.

Lucienin posket karahtivat taas tulipunaisiksi ja hän nyökytti edelleen, kykenemättä sanomaan sanaaakaan

Ajatus sai veren pakkautumaan hänen kaluunsa entistä rajummin ja hän vetäisi Lucienin housut pois.

Dam asetteli Lucienin nelinkontin sängylle ja levitti käsillään Lucienin pakarat auki. Lucienin hohtavat hiukset soljuivat hänen kasvojensa ympärille. Hän nuoli hellästi pusseista peräaukkoon, ja Lucien levitti polviaan entisestään auki, parahtaen yllättyneenä. Maku oli mieletön, kuin derilynläistä kirpeänmakeaa hedelmää, joka sai sylkirauhaset tuottamaan lisää sylkeä. Dam nuoli ahnaasti ja Lucienin jalat tärisivät hänen päänsä molemmin puolin. Hän jäykisti kielensä ja työnsi sen neitseelliseen, kuumaan peräaukkoon, samalla kun Lucienin toinen käsi haparoi hänen hiuksiaan ja hän puhui käheästi käsittämätöntä cerestä kiihoissaan. Kosteutta valui hänen leualleen ja hänen piti puristaa kalunsa varresta, ettei olisi lauennut siihen.

Dam käänsi Lucienin selälleen ja siirsi huomionsa Lucienin jäykkään kaluun ja alkoi imeä sitä, samalla työntäen kaksi sormeaan Lucienin sisälle, kuumankosteaan, jonne hän halusi työntyä pakottavalla tarpeella. Lucien huohotti jo lupaavasti ja nosteli lanteitaan.

"Haluan, että laukeat, kun olen sisälläsi", Dam kuiskasi ja Lucien nyökytti päätään, vaaleat suortuvat pitkin patjaa.

Sitten hän vei kätensä pakottavalle kalulleen ja työntyi Lucienin sisään, hitaasti, rauhallisesti, samalla hyväillen Lucienin kylkiä. Lucien päästi pienen parahduksen, mutta hän oli niin märkänä, että Damin kalu liukui sisään kuin itsestään ja hän alkoi pumpata hitaita, syviä työntöjä lanteillaan. Lucien oli niin tiukka ja märkä, että Dam pystyi kuulemaan jokaisen liukkaantahmean litinän, joka kerta, kun hänen lantionsa työntyi Lucienin jalkojen väliin, joka kerta, kun hänen kalunsa liikkui Lucienin sisällä edestakaisin.

Lucien vaikersi ja kietoi reitensä tiukasti Damin lanteiden ympäri. Dam laski vartalonsa Lucienin päälle, suuteli häntä ja alkoi työntää terävämmin, nopeammin. Lucienin huohotus kohosi uudelle tasolle ja Dam alkoi liikuttaa lanteitaan yhä kiihtyvämmin. Lucienin märkänä litisevä peräaukko alkoi supistella rajusti, kädet takertuivat sängyn takorautaan, Lucien voihki yhä äänekkäämmin, kunnes hän roiski siemennesteensä vatsalihaksilleen. Dam jatkoi hänen yllään, niin lähellä jo, hän tunsi jo alavatsassaan tutun paineen, joka kerta kun hän työntyi Lucienin sisuksiin, kunnes hän laukesi kuin supernova, tyhjentäen pussinsa syvälle Lucienin sisälle, huutaen nautinnosta.

Dam veti huohottaen vielä puolijäykän kalunsa ulos Lucienin sisältä ja katsoi, kuinka peräaukosta valui hänen oman spermansa ja Lucienin nesteiden sekoitusta pitkin Lucienin pakaroita ja sisäreisiä. Hän lysähti Lucienin viereen ja kietoi käsivartensa ruhtinaansa ympärille, suuteli kosteita, vaaleita suortuvia.

Tämä lyhyt hetki oli vain heidän. Sillä galaksin tulevaisuus oli edelleen vaakalaudalla.

FIN

Sairaalan syke osa 4

Syksyllä


"Mitä helvettiä," Linus kirosi, lukien Valtterin laatimaa esitietoa seuraavasta potilaasta.

"58-vuotias mies, joka on ajanut... siis ajanut noin 40 vuotta ilman ajokorttia ja tulee nyt hakemaan lausuntoa ajokorttia varten," hän katsoi epäuskoisena Valtteria.

"Miten tää voi olla mahdollista? Miten kukaan ei ole huomannut täällä mitään?" Linus puristi nenänvarttaan, tuntien alkavan pääsäryn.

"Kymäläinen on aina ajanut hyvin, ilman mitään ongelmia," Valtteri pyöri häiritsevästi haarat levällään työtuolillaan, eikä Linus voinut estää katseensa putoamista Valtterin haaraväliin. Helvetti.

 "Se jäi kiinni Joensuussa, täällä se ei olisi jäänyt ikinä kiinni".

"Hmmm. Pyydä sisään."

Kymäläinen osoittautui pieneksi, hieman kierossa kulkevaksi äijänkäppänäksi, joka vilkuili alta kulmain Linusta.

"Jaa, että ihan Helsingistä", Kymäläinen virkkoi, hieroen leukaperiään.

Yllättävää. Joka ikinen potilas oli katsonut aiheekseen kommentoida hänen helsinkiläisyyttään.

"Tietääkös tohtori, että mie olin kunnan korkein virkamies?" Linus kuuli Valtterin tyrskähtävän, mutta hoiti naamansa peruslukemille, kun Linus mulkaisi häntä.

"Siis olette ollut kunnanjohtaja joskus," Linus ei voinut käsittää, miten kunnan johtohenkilö oli ajanut vuosikymmeniä ilman ajolupaa.

Äijänkäppänä vain hekottelee.

"Nuohooja," Linus kuuli Valtterin sanovan, pidätellen nauruaan.

"Kymäläinen oli kunnan nuohooja." Linus vilkaisi Valtteria ja Valtteri osoitti kattoa kohti. "Korkealla katoilla."

Vai niin.

"Ja nyt tarvitsette lausunnon ajolupaa varten, koska jäitte Joensuussa kiinni kortitta ajamisesta ja olette sen jälkeen käyneet autokoulun," Linus varmisti.

"No, tohtorihan sen sanoi just jetsulleen. Vaikka en mie mittään autokoulua olisi tarvinna. Ajoinsinööri se vain höpotteli, että mie ajan liian lujjaa. Mie siihen, että perkele, hyppää pois, jos pelottaa."

"Just. Hienoa," Linus naputteli lääkeyrityksen antamaa mainoskynää työpöytäänsä kärsimättömänä. "Aloitellaan sitten."

"Ja mie tartteen sen lausunnon nyt heti. Että mie pääsen mettälle viikonloppuna."

"No, se metsä varmasti odottaa viikonlopun ylikin," Linus tokaisi.

Kymäläinen vilkaisi Valtteria. "Tohtori ei ole vielä oppinna tavoille. Kyllä pittää miun päästä viikonloppuna mettälle. Ittekin olet menossa."

Valtteri rauhoitteli Kymäläistä. "Kyllä sie pääset mettälle. Mie huolehdin paperit eteenpäin."


******


"Ja mitähän niin helvetin ihmeellistä siellä metsässä on just tänä viikonloppuna," Linus kysyi ärtyneenä, näppäillen Kymäläisen tietoja potilastietojärjestelmään.

"Hirvestyskausi alkaa," Valtteri sanoi, korjaillen E-taulua pois. "Kymäläinen on aina ollut hirviporukassa mukana."

Linus nosti katseensa tietokoneen näytöltä. "Ja säkö olet mukana hirviporukassa?"

Valtteri nyökkäsi.

"Onko sulla siis aseita?"

"No, ei mie niitä hirviä käsinkään kaada", Valtteri virnuili, tuli seisomaan hänen taakseen, laittoi kädet hänen hartioilleen ja hieroi. Linus parahti, koko yläselkä oli jumissa. "Pari hirvikivääriä löytyy kotoa. Lähetkö sie mukaan mettälle?"

"Aaah, en todellakaan," hän vaikeroi, kun Valtteri löysi erittäin kivuliaan pisteen hänen vasemman lapaluun alta. Edes hänen hierojansa Helsingissä ei ollut löytänyt tätä kipupistettä. Mutta Valtteri näytti tuntevan hänen vartalonsa paremmin kuin hän itse.

******

Hänen eksänsä Matias tunsi viinit, tiesi mikä ero oli merlotilla ja syrahilla, osti ruokansa Stockan Herkusta, käytti kalliita vaatteita ja asusteita ja kalusti heidän yhteisen Töölön asuntonsa desing-huonekaluilla ja -koriste-esineillä. Joka viikonloppu he kävivät Herkusta ostamassa simpukoita, sushia tai muuta monimutkaisesti tehtyä ruokaa, Alkosta kalliin viinin tai samppanjan, jonka valinnasta Matias keskusteli pitkään myyjän kanssa, ja ruoka sekä viini nautittiin heidän aistikkaasti sisustetussa asunnossaan. Oli ollut puhetta, että he olisivat edellisenä kesänä tehneet matkan Italiaan viinitilalle, tutustuneet viininviljelyyn, vuokranneet urheiluauton ja käyneet vielä Milanossa shoppailemassa. Juristin ja lääkärin palkoilla oli enemmän kuin varaa. Kunnes Linus löysi Matiaksen sängystä toisen miehen kanssa heidän yhteisessä makuuhuoneessaan.

Valtteri taas ei tuntenut viinejä, tuskin joikaan niitä. Kauppa-asiat Valtteri hoiti Salessa, josta hän osti lähinnä maitoa, kahvia ja vessapaperia. Tai siltä Linuksesta ainakin tuntui. Ruokaa tuntui silti virtaavan joka suunnalta: Valtterin äiti toi monta kertaa viikossa uunituoretta leipää ja pullaa terveysasemalle, varaston pakastin oli täynnä riistaa ja marjoja, maakellari täynnä juureksia ja Valtterin äidin tekemiä säilykkeitä. Valtterin lempiruokaa oli ehdottomasti karjalanpaisti ja hänen äitinsä tekemät karjalanpiirakat munavoilla. Valtterin koti taas oli sisustettu vanhoilla, itsekunnostetuilla huonekaluilla, takka ja sauna lämpenivät haloilla, jotka tulivat Valtterin vanhempien omistamasta metsästä. Ainoa asia, mikä heitä tuntui yhdistävän oli, että molemmat pitivät ravuista. Matias osti ne kalliilla rahalla Helsingin fine dining -ravintoloista, kun taas Valtteri nosti ne merrallaan kotijärvestään täysin ilmaiseksi.

Ja se pakastimen riista. Linus oli juuri oppimassa, miten se liha päätyi pakkaseen.

Hän seisoi aamuvarhaisella Valtterin keittiössä, jossa ei ollut yhtään rosterista kodinkonetta toisin kuin Töölön asunnon ruumishuonetta muistuttavassa keittiössä, ja joi aamukahviaan lievästi ärtyneenä, että oli joutunut heräämään niin aikaisin lauantaiaamuna. Piha oli täynnä miehiä värillisissä suojaliiveissään ja lakeissaan - aseet käsissään, jaloissaan metsästyskoiria, jotka aika ajoin haukahtelivat innostustaan.

Pihaan kaartoi auto, ja Linus seurasi lievästi hämmästyneenä, kun ylilääkäri Välimäki kampesi itsensä ylös autosta metsästystamineissa. Hän otti takakontista oman aseensa ja sanoi jotain Valtterille, läimäyttäen häntä olkapäälle. Valtteri naurahti ja jatkoi oman aseensa puhdistamista, varmoin käsin.

Ainakin apu oli lähellä, jos joku ampuisi harhalaukauksen. Sillä Linus ei aikonut mennä lähellekään metsää hirvenmetsästyskautena.

Linus hörppäsi mukistaan ja haukkasi vastapaistettua leipää, mitä Valtterin isä oli tuonut mukanaan. Valtteri näytti helvetin hyvältä metsästystamineissaan ja ase kädessään, nostaessaan aseen olalleen ja tähdäten kaukaisuuteen, lantio eteenpäin työnnettynä. Linus hieroi itseään pyjamanhousujen läpi, tuntien jäykistyvänsä. Mies ladatun aseen kanssa oli ilmeisesti kiihottavampaa kuin hän oli ajatellutkaan. Linus ei kuitenkaan missään nimessä aikoisi runkata, vaan hän säästäisi erektionsa myöhempään. Ei ollut mitään syytä hoidella itseään, kun Valtteri hoitelisi hänet aina, kun hän haluaisi. Vastineeksi tarvitsi vain halailla.

Miesten alkaessa pakkautua autoihin, Linus maleksi kohti kylpyhuonetta, pohtien, vieläkö nukkuisi suihkun jälkeen.

Linus väänsi suihkun päälle ja silmäili suihkutelinettä. Matias oli käyttänyt Redkenin hiustenhoitotuotteita, Valtteri käytti Erittäin hienoa suomalaista shampoota. Matias käytti myös kalliita voiteita, kävi kasvohoidoissa ja kylpylöissä. Valtteri käytti vain Aqualan-voidetta, hän oli nähnyt sen kylpyhuoneen peilikaapissa.

Hassua. Vaikka Matias käytti satoja euroa kuussa itsensä hoitamiseen, hänen ja Valtterin ulkonäkö ei tasoltaan juurikaan eronnut toisistaan. Itse asiassa, jos Valtterille laittaisi trendikkäät vaatteet, käyttäisi häntä yhdellä Helsingin parhaista partureista, niin hänet revittäisiin käsistä Helsingin homobaareissa. Ajatus sai aikaan ilkeän tunteen alavatsassa, jonka Linus ohitti ja saippuoi itseään tarmokkaasti.

*****

Linus kuunteli iPhonestaan lempisoittolistaansa, käpertyneenä Valtterin olohuoneen sohvan nurkkaan viltin alle, joka ei tuoksunut kuin vähän Valtterille ja selaili Duodecimia, kun kännykkä kilahti pehmeästi saapuneen WhatsApp-viestin merkiksi.

"Moi! Miten menee siellä korvessa "

Linus jäi tuijottamaan viestiä. Hän ei ollut kuullut Matiaksesta mitään kuukausiin. Ero oli hoidettu sivistyneesti, tavarat oli laitettu jakoon ja Töölön asunto oli myyty. Viimeisen kerran he olivat tavanneet pankin neuvotteluhuoneessa, kun he olivat myyneet osakkeensa umpirakastuneelle pariskunnalle.

Linus tiesi, että Matias oli nähnyt väkästen muuttuvan sinisiksi, sillä hänellä oli lukukuittaukset päällä. Joten hän voisi saman tien vastata.

"Ihan jees. Maalaisilmastossa on sitä jotain."

Viestin väkäset muuttuivat heti sinisiksi ja ilmoitti Matiaksen naputtelevan hänelle vastausta.

"Niinpä, niinpä. Heinälatoromantiikkaa ja muuta Suomi-filmi-kamaa "

Linus kohotti kulmakarvaansa. Jos hän ei paremmin tietäisi, hän voisi kuvitella Matiaksen flirttailevan.

"No joo. On täällä vähän toisenlainen meininki kuin Helsingissä. Paljon rauhallisempaa."

"Varmasti Ostin muuten kämpän Ullanlinnasta. Tosi makee just rempattu pieni kaksio. Mahtava luomukahvila lähellä. Siellä ei taida olla kuin ABC?"

"On täällä yksi toinenkin kahvila. Mutta ei sieltä saa lattea."

"Apua, mä en kestäisi Kävin muuten siellä Milanossa. Siisti paikka. Ostin sulle tuliaisiakin "

Linus huomasi pihalle ajavien autojen valot, vetäisi kuulokkeet korvistaan ja viskasi kännykkänsä sohvalle. Hän meni ikkunalle ja seurasi lievästi pahoinvoivana, kun Valtteri ja joku muu miehistä kantoivat hirvenraatoa kohti takaovea. Lievästi pahoinvoivana - ja nähtävästi lievästi kiihottuneena. Sillä Valtteri oli saastaisen likainen vietettyään koko päivän metsässä, hirven veressä jopa, ja jostain syystä Linuksen kalu piti asiasta. Eikä enää lievästi, vaan erittäin paljon. Linus livahti vessaan, ennen kuin Valtteri tömisteli sisään.

"Huhuu, onko täällä kettään? Haluatko sie nähdä hirvenraa-". Valtteri ei päässyt pidemmälle, kun Linus vetäisi hänet metsästyshaalareista sisään eteiseen ja iski suunsa rajusti Valtterin huulille. Valtteri tuoksui mielettömälle - havuille, metsälle, lammikoille, riistalle, raa'alle, verelle - miehelle. Ja Linus halusi enemmän. Hän työnsi kielensä hätäisesti Valtterin suuhun ja riuhtoi vaatteita hänen yltään.

"Oota nyt", Valtteri sai soperrettua, kunnes kieli taas työntyi hänen suuhunsa. "Anna mie käyn suihkussa ensin."

"Et vittu varmana käy", Linus huohotti ja oli saanut jo metsästyshaalarin pois, siirtyi repimään teknisiä alusvaatteita, kunnes tajusi, että hänellä oli itsellään yhä vaatteet päälle. Hän jätti Valtterin alusvaatteet rauhaan ja kiskoi oman hupparinsa pois yhdellä nykäisyllä ja veti olohousunsa alas, bokserit hän oli jättänyt jo vessaan ja kalu pongahti jäykkänä sojottamaan vapauteen. Valtteri sai vihdoinkin juonesta kiinni ja alkoi riisua omia järkevän näköisiä alusvaatteitaan.

"Mikä siut näin kiimaiseksi on saanut? Metsästys, vai?" Valtteri huohotti, kun hän heitti viimeisenkin harmaanruskean alusvaatteensa, pitkät kalsarit, eteisen lattialle.

"En olisi ikinä uskonut tätä, mutta joo. Panet mua nyt heti, tai lähden omille kämpilleni ja dildotan itseäni loppuillan", Linus sähähti ja asettui selälleen, levittäen jalkansa, eteisen matolle. Jonka Valtterin äiti oli omilla kangaspuillaan tehnyt. Ja nyt hänen poikansa panisi Linukselta aivot pihalle tämän maton päällä.

Valtteri asettui hänen levitettyjen reisiensä väliin ja kostutti suussaan kahta sormea. Linus kiemurteli jo kärsimättömänä, kun sormet painautuivat hänen peräaukolleen. Valtterin kasvoille levisi hämmästys.

"Joo, mä sormetin ja liukastin itseni jo valmiiksi. Pane mua nyt", Linus vaati ja kietoi reitensä Valtterin pakaroiden ympärille tiukasti, lukiten nilkkansa.

"Ei helvetti", Valtteri vaikeroi ja työntyi Linuksen sisuksiin. Linus parahti, hän ei koskaan tottuisi Valtterin kokoon ekalla työnnöllä, ei vaikka he panisivat miten paljon.

Valtteri kohottautui käsivarsilleen ja alkoi takoa lantiollaan Linuksen takapuolta vasten. Linus kuljetti käsiään lihaksikkailla käsivarsilla, hapuili välillä karvaista rintaa, kuljetti käsiään hikisellä selällä ja jännittyneillä pakaroilla, jotka pumppasivat kalua hänen sisäänsä. Hän oli laittanut reilusti liukastetta, joka lätisi joka kerta, kun heidän vartalonsa koskettivat, valuen jo hänen pakaroilleen.

Linus kuljetti kättään kohti jalkoväliään, aikoen tarttua omaan kivikovaan kaluunsa, kun Valtteri teki jotain yllättävää. Hän nappasi kädestä kiinni, niittasi sen lattiaan ja teki saman toiselle kädelle, jatkaen samalla rajua pumppaamistaan lanteillaan.

"Ei vittu", Linus huohotti, "anna mä...". Mutta Valtteri vain virnisti ja osui joka kerta erehtymättömällä tarkkuudella eturauhaseen.

Ja silloin Linus tunsi sen. Se oli aivan toisenlaista kuin runkkaamalla saatu orgasmi. Tämä orgasmi aaltoili, otti hänen vartalonsa täysin hallintaansa, kouristi hänen alavatsaansa, puristi hänen kiveksiään, supisti hänen peräsuoltaan ja sai hänet kiemurtelemaan ja huutamaan täysin odottamattomasta nautinnosta. Ja lääkärinä hän tiesi, mistä oli kyse, mutta ei ikinä ollut uskonut, että pystyisi itse koskaan laukeamaan koskettamatta kaluaan. Linus nosti epäuskoisena päätään, kun Valtteri paukutti edelleen raudanlujana tankona hänen sisällään, ja katsoi kuinka hänen kalustaan valui spermat ulos hänen vatsalihaksilleen. Hän tunsi supistukset peräsuolessaan ja ne saivat Valtterinkin vihdoin laukeamaan syvälle hänen sisälleen, raskaasti voihkaisten.

Valtteri päästi vihdoin hänen kätensä irti ja jäi makaamaan hänen päälleen, huohottaen raskaasti, hikisenä ja voipuneena.

"Voi hemmetti, mie en laittanut kondomia", Valtteri sopersi hänen olkaansa vasten.

"Mä tsekkasin sun Kanta-tiedot. Ei sukupuolitauteja", Linus huohotti. "Ja voit tsekata mun tiedot, jos haluat."

"Mie olen melko varma, että sie et saisi lukea miun tietoja ilman miun lupaa", Valtteri totesi, mutta työnteli yhä jäykkää kaluaan entistä liukkaammassa peräaukossa.

Valtteri hengitti raskaasti hänen olkapäätään vasten, käänsi päätään kohti hänen kasvojaan.

"Irtisano se siun asuntosi."

Linus nielaisi, yhä raukeana. "Miksi?"

"Mie ajattelin, kun sie olet kumminkin täällä koko ajan. Ei menisi rahhaa hukkaan," Valtteri katsoi häntä toiveikkaasti.

"No, mulla ei varsinaisesti ole rahasta pulaa." Linus kiemurteli Valtterin alta pois, tunsi miten Valtterin kalu lipsahti hänestä ulos ja liukasteen ja sperman sekoitus alkoi valua hänestä ulos.

"Ei varmaan, mutta..," Valtteri epäröi. "Kyllä sie tiedät, mitä mie tarkoitan."

"Valtteri, mä lähden takaisin Helsinkiin kesällä. Mun sijaisuus päättyy täällä. Ei mulla koskaan ollut aikomusta jäädä tänne pidemmäksi aikaa."

Asia oli loppuun käsitelty. Valtteri näytti kylmän suihkun saaneelta, kun Linus marssi oikeaan suihkuun.

Hieman myöhemmin Linus havahtui, kun Valtteri kömpi suihkunraikkaana sänkyyn ja painautui häntä vasten, kuten aina ja kietoi kätensä hänen vyötäisilleen.

"Mun eksä - Matias - petti mua", Linus sanoi pimeyteen. Valtteri oli aivan hiljaa kuin odottaen jatkoa.

"Siksi mä lähdin Helsingistä. Että mä saisin etäisyyttä asioihin. Ja mulla meni muutenkin vähän liian lujaa sen eron jälkeen."

Valtteri puristi otettaan hänen vyötäisiltään.

"Mutta se ei tarkoita, että mä jäisin tänne kesän jälkeen."

Valtteri oli hetken hiljaa ja sanoi:

"Okei."


******


Talvella


"Mikä helvetti tuo on," Linus kommentoi heidän työhuoneensa ikkunaan. Ulkona tuiskutti lunta, oli vielä pilkkopimeää ja pakkasta oli yli kymmenen astetta. Täydellinen postikorttimaisema, jollaista ei Helsingissä juurikaan nähnyt. Onneksi Valtteri oli sytyttänyt tulet edellisenä iltana takkaan, joten talossa oli lämmintä.

"Aino laittoi vähän joulukoristeita", Valtteri naurahti ja ojentautui sytyttämään jouluvalot päälle vastaanoton ikkunassa.

"Nyt on vasta joulukuun alku! Eikö edes täällä saa olla rauhassa tältä jouluhössötykseltä?" Linus puhisi tyytymättömänä ja kuoriutui ulos toppatakistaan.

Valtteri painoi vahvan vartalonsa häntä vasten, vei kädet Linuksen lanteille. "No täällähän sitä vasta hössötetäänkin. Kaikki odottavat, että kylän lääkäri osallistuu ainakin joulumarssiin, tervehtii joulupukkia, käy puurojuhlassa syömässä riisipuuroa, tulee jouluyön jumalanpalvelukseen..."

"Mä en kuulu kirkkoon", Linus tokaisi ja vetäytyi loitommalle pukeakseen valkoisen takkinsa ylleen.

"No sitten tulet tervehtimään joulupukkia. Sillä on kuulemma raskaat pussit", Valtteri nauroi myrskynharmaissa silmissään hupaisa katse.

"Ihan helvetin väsynyt juttu".

Valtteri painoi jälleen vartalonsa häntä vasten, nosti valkoista takkia ja puristi Linuksen takamusta.

"Tai oikeastaan mie satun tietämään, että sillä on pussit aika tyhjinä ollut viime aikoina", Valtteri nauroi edelleen.

"Ei vittu. Oletko sä joku kylän joulupukki?" Linus tunsi, miten Valtteri nyökytti päätään.

"Älä edes koske muhun ne vetimet päällä. Sitä paitsi mä en edes tiedä, olenko mä täällä jouluna".

Valtteri jännittyi selvästi hänen takanaan ja vetäytyi pois.

"Aiotko sie mennä Helsinkiin jouluksi?"

"Ehkä. Mulla ei ole ollut mitään muuta lomaa kesän jälkeen. Voisin käydä Espoossa vanhempien luona."

Valtteri raapii päätään. "Niin tietysti. Sie et ole nähnyt niitä puoleen vuoteen."

Linus huokaisi. "Otetaan nyt eka potilas."

Valtteri tarkasti järjestelmästä nimen ja yskäisi. "Tämä onkin vähän hienovaraisempi juttu. Jorma Kokkonen."

"Siis kunnanjohtaja, vai? Mikä sitä vaivaa?"

"Jormalla on pitkään ollut eturauhasvaivoja", Valtteri nousi tuolistaan ja käveli kohti vastaanoton ovea kutsuakseen kunnanjohtajan sisälle.

Linus hieroi käsiään yhteen. "Mahtavaa. Musta on aina kiva tehdä prostatan palpointi ja sanoa heteromiehille, että tämä voi tuntua hieman epämukavalta. Vaikka oikeastaan pitäisi sanoa, että tämä tuntuu paremmalta kuin mikään."

Valtteri pudisteli päätään ja ohjasi kunnanjohtajan vastaanotolle.

"No, hyvää päivää vain tohtorillekin. Että ihan Helsingistä saakka sitä ollaan tultu", kunnanjohtaja tarttui Linuksen käteen ja vatkasi sitä edestakaisin, vaikka terveyskeskuksen julisteet informoivat, että ethän pahastu, emme kättele.

 "Kyllä, ihan Helsingistä saakka. Kertoisitteko, miksi olette tullut vast-" Linus ei päässyt pidemmälle, kun innokas kunnanjohtaja keskeytti hänet.

"No, se eturauhanenhan se. Mutta on se hienoa, että saatiin tänne lääkäri. Se vaan on tällaiselle pikkupaikkakunnalle ja sen asukkaille hirveän tärkeää, että on se oma lääkäri kylässä," kunnanjohtaja paasasi innokkaana. "Onkohan se Kari jo kertonut? Siis ylilääkäri."

"Kertonut mitä", Linus kysyi ja yritti viittoilla, että kunnanjohtaja riisuisi housunsa tutkimusta varten.

"Että Emilia aikoo irtisanoutua virastaan äitiysloman jälkeen. Meinaavat lähteä etelään miehensä työn perässä", kunnanjohtaja selitti innokkaasti ja availi housujaan. "Tietysti pitää laittaa virka auki lakien mukaisesti, mutta eiköhän myö hoideta asia niin, että se virka on siun."

"Kiitos vain, mutta mulla ei ole suunnitelmissa jäädä tänne. Mä palaan Helsinkiin, kun sijaisuus on ohi."

Kunnanjohtaja katseli jokseenkin hämmentyneenä häntä ja Valtteria.

"Jaa... mutta kaikkihan tietää... että työ siis..." kunnanjohtaja oli menettänyt pasmansa täysin.

"Yrittäkää rentoutua tutkimuksen aikana. Tämä voi tuntua hieman epämukavalta," Linus keskeytti kunnanjohtajan horinat ja veti toimenpidehanskat käsiinsä.

*****


"Oli se kiva, että Linus jäi tänne joulua viettämään", Valtterin äiti hössötti. "Mihinkäs ne siun vanhemmat lähtivätkään jouluksi?"

"Malagaan. Niillä on siellä kakkosasunto", Linus sanoi ja silmäili ruokapöytään. Mitään ei oltu taatusti ostettu valmiina, ja suurin osa oli kasvatettu tai pyydystetty itse. Perinteinen sinappihunnutettu kinkku, laatikot, karjalanpaisti, lipeäkala, karjalanpiirakat ja kylmäsavustettu lohi. Sivupöydällä odottivat jo joulutortut, hedelmäkakku ja piparit. Linus tuijotti jälleen happamasti ostamaansa viinipulloa, sillä kaikki näyttivät juovan kotikaljaa, joka oli kuulemma kotona pantua. Joopa joo. Valtteri saisi myös panna jotain, ennen kuin ilta päättyisi.

"Etkö sie mukkaan lähtenyt," Valtterin kaksoissisko ihmetteli ja paimensi lapsiaan. "Miusta olisi ihanaa päästä käymään Espanjassa."

"No, se on vähän sellainen eläkeläispaikka. Ei hirveästi kiinnostanut, ainakaan nuorempana."

"Käydään nyt pöytään, hyvät immeiset", Valtterin isä julisti ja alkoi leikata kinkkua siivuiksi. "Nyt on kystä kyllä", hän totesi ja lappoi kinkkua Linuksen lautaselle.

Linus oli syönyt jouluateriansa yleensä Helsingin huippuravintoloissa vanhempiensa ja Matiaksen kanssa, jonka jälkeen he olivat vetäytyneet Töölön asuntoonsa juomaan tarkasti valittua ja palkittua glögiä sekä kuuntelemaan klassista joulumusiikkia.

Tämä ateria ylitti kaikin puolin huippuravintoloiden tarjonnan. Kinkku oli mureaa ja mehevää, jopa laatikot olivat maistuvia, vaikka Linus ei niiden ylin ystävä ollutkaan. Pöydän ääressä kuului aikuisten ja lasten äänekästä rupattelua ja naurua. Taustalla soivat perinteiset joululaulut.

Ja Valtteri katseli häntä myrskynharmailla silmillään koko aterian ajan, hieroi jalallaan hänen pohjettaan.

*****


Linus livahti terassille ja katseli talvista postikorttimaisemaa, kuunnellen Valtterin siskonlapsien riemunkiljahduksia, hengittäen raitista talvi-ilmaa. Puut roikkuivat raskaina lumesta, hanget hohtivat kuin timantit ja taivas oli kirkas, täynnä tähtiä. Hän ei koskaan muistanut nähneensä niin paljon tähtiä Helsingin jatkuvien valojen alla.

Linus kuuli, kuinka ovi aukesi ja tiesi katsomattakin, että Valtteri tuli myös terassille.

"Ei kai sulla ole niitä pukin vaatteita päällä," Linus kysyi, katsomatta taakseen.

Valtteri naurahti. "Ei, ne on jo piilossa. Noilla muksuilla riittää tekemistä seuraaviksi tunneiksi lahjojensa kanssa." Linus vilkaisi sisään, Valtterin isän kaatama joulukuusi hehkui olohuoneen nurkassa.

"On miulla siullekin lahja", Valtteri ojensi hänelle pienen paketin.

Hän oli jo saanut lahjoja. Itsekudotut villasukat, lasten askarteleman joulukoristeen ja partavettä, jota hän ei todennäköisesti käyttäisi. Valtterille hän oli antanut Calvin Kleinin alushousuja, ja hän pystyi hädin tuskin odottamaan, että näkisi Valtterin niissä. Ja riisumaan niistä.

Linus rapisteli pienen paketin auki. "Hirvi?"

"Mie vuolin sen itse puusta. Ja mie käsittelin sen, niin että se kestää."

Ja sitten Valtteri suuteli häntä. Ei suulle, vaan otsalle. Kulmakarvoille. Nenänpäähän. Aivan kuten joskus kauan sitten keväällä siinä hotellihuoneessa. Valtterin hengitys höyrysi valkoisena kovassa pakkasessa ja hän katsoi todella vakavan näköisenä Linusta.

"Linus... mie rakast-". Linus peitti omalla suullaan Valtterin suun, sillä ei.

Tätä hän ei halunnut kuulla.


Keväällä


"Täällä joku kysyy herra tohtoria. Ei ole potilas", Aino tokaisi oven suusta. Linus pyöritti silmiään "herra tohtorille" ja vilkaisi Valtteria, joka kohautti olkapäitään.

Linus tunnisti partaveden jo kaukaa, ennen kuin näki tulijan.

Matias.

"Linus, upeaa nähdä pitkästä aikaa", Matias purjehti vastaanottohuoneeseen yhtä tyylikkäänä kuin aina: kevyt Bossin villakangastakki hieman auki, erittäin siistit farkut, rento neule, jonka merkkiä Linus ei kuolemaksikaan muistanut ja erittäin kalliit Ferragamon kengät. Kuten aina.

Linus nousi seisomaan ja näki sivusilmällä, että Valtteri nousi myös.

"Mitä sä täällä teet?"

"Noo... ei kai voi sanoa, että satuin ajamaan ohi. Kun normaalisti tänne susirajalle kai eksytään", Matias hymyili, vilauttaen valkaistuja hampaitaan. "Susiraja alkaa muuten Kehä Ykköseltä", Matias heitti Valtterin suuntaan ja naurahti omalle vitsilleen. Valtteria ei näyttänyt naurattavan.

Matias rykäisi hieman ja käänsi huomionsa jälleen Linukseen.

"Itse asiassa mulla on sulle synttärilahja. Halusin tuoda sen ihan omakätisesti. Postiin kun ei voi luottaa näin arvokkaiden lahjojen suhteen", Matias sanoi ja heilautti kalliin näköistä paperikassia.

"Kuule..." Matias tihrusti Valtterin nimikylttiä ja sanoi: "...Valtteri, et viitsisi hakea meille parit bolivialaiset luomukahvit?" Matias kaivoi nahkalompakostaan kympin ja työnsi sen Valtterin työtakin taskuun. "Mulle mantelimaidolla ja Linukselle mustana", Matias iski silmää Linuksen suuntaan. "Muistinko oikein?"

Linus vilkaisi Valtteria, joka nosti kätensä tehostetun hitaasti, veti kympin pois taskustaan ja asetti sen työpöydälle. "Täällä jokainen hakee omat kahvinsa."

"Aha, okei, älä nyt hermostu", Matias väläytti jälleen hymyään ja kaivoi paperikassista lahjapaperiin käärityn paketin.

"Hyvää syntymäpäivää", Matias ojensi paketin Linusta kohti. "Se on Milanosta. Se on muuten Italiassa", hän heitti jälleen Valtterin suuntaan ja naurahti päälle.

Linus avasi paketin hienot kääreet. "Mikä tämä on?"

Matias hymyili jälleen leveästi. "Ne on ajohanskat. Aitoa italialaista lehmännahkaa. Käsityötä ja tehty sun mittojen mukaan. Mä muistin sun käsineiden numeron. Eikö sulla ole vielä se Audi?"

"On, mutta me ajetaan...", Linus puraisi huultaan, kun tajusi virheensä. Matias juristina taatusti huomaisi asian.

Matiaksen hymy hyytyi ensimmäistä kertaa hieman. Hän vei kätensä lanteilleen ja katsoi edessään seisovia miehiä silmät edestakaisin vilkkuen.

"Siis hetkinen..." Linus tunsi, miten Valtteri siirtyi lähemmäs häntä.

"Siis... sä olet tuon hoitsun kanssa?" Matias kuulosti epäuskoiselta. "No, kappas kappas. Ei ollenkaan huono valinta, noin ulkonäön kannalta ainakaan", Matias mittaili Valtteria päästä varpaisiin. "Mutta että hoitsu..." Valtteri lähestyi jo uhkaavasti Matiasta ja näytti siltä, että viskoisi hänen eksänsä ulos niska-perse-otteella, mutta Linus laittoi kätensä hänen rinnalleen ja pysäytti hänet.

"Nyt rauhoitutaan. Matias, mene odottamaan odotustilaan. Mä tulen kohta. Valtteri, voitko sä jäädä tänne sulkemaan paikat?" Matias virnuili voitonriemuisesti Valtterille, joka kiristeli leukapieliään.

"Linus, mitä helvettiä..." Valtteri kuiskasi, kun Matias oli purjehtinut odotustilaan.

"Anna mä hoidan tämän", Linus sanoi ja suuteli nopeasti Valtteria. "Nähdään illalla kotona." Valtteri nosti kulmakarvaansa. "Siis sun kotona."

"Mie en pidä tästä. Miten sie olet voinut olla tuollaisen mulukun kanssa?"

"Ei se aina ole tuollainen. Tai mistä mä tiedän? En mä ole nähnyt sitä Suomessa koskaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuin nyt." Linus veti takkiaan päälle ja nappasi laukkunsa. "Nähdään illalla."

******

Matiaksen BMW kurvasi Linuksen rivitalokolmion eteen.

"Voi tsiisus, mikä paikka", Matias sanoi tyrmistyneenä. "Aika helvetin kaukana meidän Töölön asunnosta."

"Joo joo. Tule nyt sisään". Piha näytti kieltämättä hoitamattomalta, nurmikko oli ajamatta ja aita repsotti.

Sisään kulkiessaan Matias jaaritteli asianajotoimiston osakkuudesta, jonka hän oli juuri saanut, 18-tuntisista päivistään sekä lähes 200 000 euron palkastaan, josta osa kierrätettiin luonnollisesti verottajan ulottumattomiin. Olihan hän itsekin tehnyt samaa työskennellessään yksityisellä lääkäriasemalla.

"No, mutta ethän sä ole täällä sisälläkään mitään laittanut", Matias hämmästeli ja kierteli pitkin lähes tyhjää asuntoa, täynnä muuttolaatikoita. "Asutko sä muka täällä? Vai nukutko sä terveyskeskuksessa?"

Linus katseli ympärilleen. Hänen tavaransa olivat vaatteita ja hygieniatuotteita lukuun ottamatta edelleen lähes kymmenen kuukauden jälkeen muuttolaatikoissa. Ja hän tiesi tasan tarkkaan, missä hänen vaatteensa ja hygieniatuotteensa olivat. Linus tipautti ajohanskat sisältävän paperikassin paljaalle lattialle.

Mutta Matias ei olisi ollut erinomainen juristi, ellei hän olisi hoksannut asiaa. "Asutko sä sen hoitsun kanssa?"

Linus katsoi hetken paperikassia, nosti sitten katseensa ja sanoi: "Asun kai."


Jälleen kesällä


Muuttaminen takaisin Helsinkiin oli helppoa, sillä hänen tarvitsi pakata vain vaatteet ja hygieniatuotteet. Kaikki muu oli edelleen vuoden takaisissa muuttolaatikoissaan, jotka muuttomiehet nostivat muuttoautoon.

Mikä ei ollut helppoa, oli katsella Valtteria keskellä muuttopuuhia. Valtteri auttoi kaikessa, mutta hänen myrskynharmaissa silmissä näkyi ahdistus ja hän oli hiljaisempi kuin normaalisti. Paljon hiljaisempi.

Linus käveli Audilleen. "Okei... mun täytyy varmaan lähteä ajamaan Helsinkiä päin."

Valtteri nielaisi vaivalloisesti ja räpytteli silmiään.

"Hei, maalaispoika. Mehän puhuttiin tästä monta kertaa."

Valtteri nyökkäsi, eikä sanonut mitään. Nieleskeli vain.

"Aiotko sie palata yhteen Matiaksen kanssa", Valtteri kysyi hiljaa ja katsoi suoraan Linusta silmiin.

"En todellakaan." Ja se oli totta. Hän ei ikimaailmassa palaisi yhteen Matiaksen kanssa.

"Mä soitan sulle, kun mä pääsen Helsinkiin", Linus sanoi hiljaa ja suuteli vielä viimeisen kerran Valtteria. Valtteri vastasi nälkäisesti hänen suudelmaansa, mutta Linus vetäytyi äkkiä pois. Asiat eivät saisi lähteä käsistä nyt.

Hän astui autoonsa, sulki oven, kiinnitti turvavyönsä, käynnisti autonsa ja ajoi pois, kohti Helsinkiä. Sivupeilistä hän näki edelleen Valtterin seisovan siinä, mihin hän oli tämän jättänyt.

*****


Linus istui Ekbergin kesäterassilla ja hörppäsi kallista kahviaan. Helsinki oli äänekkäämpi kuin hän muistikaan. Autot ja moottoripyörät suorastaan jyrisivät, ihmisiä parveili ihan liikaa joka paikassa ja ilma oli tunkkaista. Talot tuntuivat kaatuvan päälle. Matias pommitti jatkuvasti viesteillä. Vähän reilu kuukausi Helsingissä ja hän tunsi jo saaneensa tarpeeksi. Sopeutuminen kestäisi ilmeisesti kauemmin kuin hän oli kuvitellut.

Linus nappasi itsestään selfien ja latasi sen Instagramiin hastageilla #helsinki #ekberg #kalliskahvi #liikaaihmisiä #liikaaautoja. Muutaman minuutin kuluttua Matias oli jo tykännyt hänen kuvastaan ja kommentoinut "Mut hei, taatusti voittaa juhlamokan ". Linus ei ollut ihan varma asiasta. Valtterilla ei ollut Instagramia, eikä muitakaan sometilejä. Hän oli lähettänyt pari perinteistä tekstiviestiä Valtterille ja oli saanut jokaiseen melko pian vastauksen.

*****


"Moi. Miten menee?"

Linus vilkaisi kundia yökerhon välkkyvässä pimeydessä ja hakkaavassa musiikissa. Kundi olisi ollut just hänen tyyliään reilu vuosi sitten.

Linus hörppäsi g&t:ään. "Ihan okei".

"Voinko mä tarjota sulle toisen?"

Kundi on lihaksikas ja suihkurusketettu, hiukset tarkasti ojennuksessa geelillä, lihaksikkailla käsivarsilla värikkäät tatuoinnit.

"Tota, kiitti vaan, mutta mä taidan jättää väliin."

"Mä oon tsekannut sua. Sä annat kaikille kundeille pakit. Sääli", kundi sanoi ja katosi ihmisten kiemurtelevaan massaan tanssilattialle.

Linus kaivoi iPhonensa esiin ja katsoi Valtterin lähettämää kuvaa, jossa oli kasa vastapyydettyjä kaloja ja viestiä "Näistä tulee hyvä soppa".

*****

Linus vihasi uutta työpaikkaansa. Hänen "korpivaelluksensa" Itä-Suomessa terveyskeskuslääkärinä herätti joko suunnatonta hilpeyttä tai syvää ihmetystä, ja se oli jatkuva kahvihuoneen aihe. Kukaan ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä Kehä Kolmosen ulkopuolelle, tosin yksi yleislääkäri harkitsi viran hakemista Lohjalta, jonne saisi rakennettua ison 300-neliöisen omakotitalon perheelle. Helsingin kaavoitus oli kuulemma niin pikkumaista, että niin isoa taloa oli tänne mahdotonta rakentaa.

Linuksen kännykkä kilahti viestin merkiksi ja hän päätti syventyä kännykkäänsä kaavoituskeskustelun sijasta. Kuvassa oli Valtterin talo ja sen rempattu, lasitettu ja valkoinen kuisti sekä teksti "Rakennettiin talkoilla uusi kuisti. Hyvä paikka juoda aamukahvit".


*****


Linus hyppäsi töiden jälkeen raitiovaunuun ja kolisteli asuntoonsa, joka sijaitsi Kalliossa. Hän vihasi myös asuntoaan. Se oli pieni ja tunkkainen, eikä siellä ollut kalusteita. Ikkunasta näkyi vastapäinen talo ja sisään kuului raitiovaunujen jatkuva kolina. Ulos pääsi vain pienelle tuuletusparvekkeelle. Asunnossa ei ollut mitään muuta tekemistä kuin syödä noutoruokaa ja tuijottaa Netflixiä.

Linus lysähti lattialla olevalle patjalle ja tuijotti kattoa. Hän avasi kännykkänsä ja tajusi, että hänellä ei ollut yhtään kuvaa Valtterista. Eipä silti, että hän olisi unohtanut, miltä Valtteri näytti. Tai tuoksui. Tai tuntui. Ainoat kuvat olivat omituisia otoksia itäsuomalaisesta pikkukylästä, jotka hän oli sijaisuutensa aluksi jakanut Instagramissa ja kerännyt kavereiltaan nauruja. Hän klikkasi Safarin auki ja katsoi jälleen sitä työpaikkailmoitusta. Siellä jumalan selän takana, kaukana sivistyksestä, kaukana kaikesta. Mutta lähellä...

Linus kääntyi vatsalleen ja tönäisi pientä puista hirveä patjan vierellä.


Jälleen syksyllä


"Tämä palkka on virkaehtosopimuksen mukainen," Linus huomautti.

"Niin?" Ylilääkäri Välimäki kysyi, nojaten työtuolissaan taaksepäin.

"Sä maksoit mulle enemmän sijaisuuden aikana. Paljon enemmän."

"Katsos, Linus, kun ylilääkäriksi ei tulla sillä, että maksellaan alaisille enemmän palkkaa kuin on tarpeen. Kyllä me kaikki, minä mukaan lukien, tiedämme, miksi tulit takaisin vaatimattomaan pikku kyläämme." Välimäki risti kätensä työpöydälleen ja näytti kissalta, joka oli napannut kanarialinnun.

"Vai niin. Tähän paikkaan ei ollut muita hakijoita. Mä tarkistin hakupaperit."

"Ainahan voit palata Helsinkiin, mutta sieltä ehkä puuttuu yksi vetovoimatekijä, mitä täällä taas on. Ja ainahan voit pyörittää pienimuotoista yksityispraktiikkaa Joensuussa, jos tarvitset lisätuloja." Välimäki nousi tuolistaan, osoittaen, että keskustelu oli päättymässä.

"Onhan sinulla jo se hoitajakin valmiiksi katsottuna, jos tarvitset henkilökuntaa praktiikkaasi varten. Työt muuten alkavat sitten ensi viikon maanantaina," Välimäki läimäytti Linuksen olkapäätä, kävellen kohti ovea.

"Aino, onko sitä kahvia vielä?" Välimäki katosi käytävään kohti taukohuonetta.

Linus pyöräytti nimensä työsopimukseen.


******************


Valtteri tiesi varmasti, että hän oli hakenut virkaa. Ja tiesi varmasti myös sen, että hän oli ainoa hakija ja tulisi varmasti valituksi. Linus hortoili pitkin terveyskeskusta, etsien Valtteria ja miettien kuumeisesti, mitä sanoa.

Hän oli kääntymäisillään, kunnes hän kuuli potilaskuljetusten ulko-ovelta tutun, matalan naurahduksen. Hän kääntyi takaisin ja näki Valtterin nojailemassa oven pieleen, selkä häntä päin. Valtteri jutteli jonkun ensihoitajan kanssa ja keskustelu ei todellakaan näyttänyt ammatilliselta, ainakaan ensihoitajan puolelta, joka silmäili varsin estoitta Valtteria.

"Se on Aaro, uusi ensihoitaja", hän kuuli Ainon supattavan takanaan ja kääntyi katsomaan osastosihteeriä. "Se on kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa Valtterin ympärillä siitä asti, kun aloitti työt. Tuossa on muuten herran tohtorin viranhoitomääräyksen kopio ja kulkuavaimet," Aino törkkäsi kopion ja avaimet hänen käteensä ja marssi tiehensä.

Linus yritti nielaista kiristävän tunteen kurkustaan alas, pusersi kopion ja avaimet käteensä ja poistui vähin äänin.


***********************


Tästä patjalla makoilusta pitää tulla loppu. Huomenna mä tilaan Ikean nettikaupasta kaiken mahdollisen ja pyydän niitä toimittamaan ne tänne. ASAP. Ja mä hankin jonkun pihasuunnittelijan. Ja sitten mä hankin Valtterin takaisin.

Sen ensihoitajan kanssa ei tilanne ollut voinut ehtiä vielä kehittyä kovinkaan vakavaksi. Ei voinut. Ajatus sai kuitenkin mahan kiertämään, kurkun kiristymään ja ahdistuksen puristamaan rinnassa.

Mitä helvettiä mä teen, jos ne onkin yhdessä? Jäänkö mä tänne siitä huolimatta? Haluaako Valtteri enää olla mun kanssa missään tekemisissä? Ja jos ne on yhdessä, niin se idiootti ensihoitaja ei varmaan halua, että Valtteri työskentelee... niin, kenen kanssa? Entisen poikaystävän kanssako? Voi luoja, mehän asuttiin yhdessä melkein vuosi.

Linus hieroi tuskaantuneena kasvojaan ja avasi Ikean nettisivut kännykällään ja alkoi pohtia olohuoneen sisustusta. Sohva, sohvapöytä, matto... Ajatukset täytyi suunnata nyt toistaiseksi johonkin muualle kuin Valtteriin.

Hän ei tunnistanut ensin, mistä äänestä oli kyse. Hän tarkasti kaikki laitteensa, mutta vasta, kun ääni kuului uudestaan hän tajusi, mistä ääni lähti. Ovikello.

Linus kompuroi muuttolaatikoiden läpi ovelle ja avasi oven.

Valtteri.

Valtteri seisoi oven suussa kädet farkkujensa taskussa ja vilkuili häntä kulmain alta. Syystuuli puhalsi kylmää ilmaa sisälle ja riepotteli pihalla lenteleviä lehtiä.

"Moi."

"Moi", Linus jäi tuijottamaan häntä. "Tota, tuu sisään."

"Mie en olekaan ennen käynyt siun kotonasi", Valtteri käveli pitkin tyhjiä huoneita. "Ainoastaan pihalla silloin, kun vein siut moottoripyörällä kotiin".

"Joo, tota. Nyt mä aion ostaa kalusteet ja -"

"Aikamoisen yllätyksen sie järjestit taas. Kari meinasi pyörtyä onnesta, kun sie hait sitä virkaa", Valtteri pysähtyi keskelle tyhjää olohuonetta. "Miksi sie tulit takaisin?"

Linus haroi vaaleita suortuviaan molemmin käsin. "Koska mä en kestänyt olla enää Helsingissä. Mä en kestänyt sitä yksityistä lääkäriasemaa. Mä en kestänyt sitä Kallion yksiötä. Mä en kestänyt sitä, että piti käydä baareissa iskemässä miehiä." Linus naurahti kuivasti. "Enkä mä edes iskenyt ketään. En enää."

Hän käveli lähemmäs Valtteria, sydän jyskyttäen korvissa asti. "Mutta ennen kaikkea, mä en kestänyt olla ilman sua. Ilman meidän elämää."

"Sie et voi vain marssia takaisin miun elämääni", Valtteri tarttui häntä molemmilla käsillään kasvoista kiinni. "Mutta niinhän sie olet aina tehnyt. Ja miusta on aina tuntunut, että mie en saa sinnuu milloinkaan."

Linus tarttui häntä piteleviin ranteisiin. "Mä en marssi tällä kertaa, mä lupaan sen. Mä asun täällä, mä ostan huonekalut ja kaiken. Mä jään tänne, vaikka -, Linus vaikeni.

Valtteri painoi otsansa hänen otsaansa vasten. "Vaikka mitä?"

"Vaikka mä odotin liian kauan", Linus sanoi hiljaa, pitelen edelleen ranteista kiinni. "Mutta mä tuli takaisin sun luokse, sun takia."

Valtteri nyökkäsi hiljaa.


*******

Keväällä taas


Vaara oli kevätsateen kastelema, kun he nousivat sen korkeimmalle huipulle, ja näkymä avautui henkeäsalpaavana Pieliselle.

Linus ravisti rinkan selästään ja käveli hitaasti vaaran reunalle. "Se on upeampi kuin kuvissa. Mutta sä oot tietysti nähnyt tän kaiken livenä kymmeniä kertoja."

Valtteri tuli hänen vierelleen, kietoi kätensä hänen harteilleen ja vetäisi itseään kohti, suuteli tuulen tuivertamia vaaleita hiuksia. "Mutta tällä kertaa mie näen tän kaiken ihan toisin." Ja kaivoi jotain rinkkansa uumenista.

*****


"Kunnon Brokeback-fiilis. Nyt vain sylkäiset käteesi ja alat runnoa", Linus venytteli makuupussin päällä teltassa, ulkona pimeydessä räiskyi vielä nuotio.

Valtteri virnisti ja kiipesi Linuksen päälle, levitti polvillaan Linuksen reidet, suudellen kaulaa. "Meillä on kyllä ihan kunnon liukkariakin mukana."

"Hyvä", Linus huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan Valtterin painon päällään, tunki kätensä Valtterin hiuksiin. "Rakastele mua."

Valtteri pysähtyi, katsoen silmiin. "Eikö enää panemista?"

Linus kurottautui näykkimään lämpimiä huulia. "Ehkä joskus vielä. Mutta nyt rakastelua."

Valtteri käänsi Linuksen mahalleen, suuteli ja nuoli selästä alaspäin kiusoitellen, veti bokserit alas ja levitti käsillään pakaroita. Linus puristi rystyset valkoisina makuupussia, huohottaen ja vaikertaen, kun Valtterin kieli liikkui hänen peräaukollaan. Sitten liukkaat sormet liikkuivat hänen sisällään.

Valtteri nosti hänet lanteista ylös, kuin hän ei painaisi mitään, ja veti hänet itseensä kiinni. Linus painoi päänsä makuupussia vasten ja vaikersi nautinnosta, kun Valtteri liikutti häntä edestakaisin, otti hänet liikuttamatta omia lanteitaan ollenkaan.

Valtteri pysäytti, ja alkoi työnnellä itse hitaasti, ilman mitään kiirettä, sisään ja ulos.

"Mä rak - aah - ".

Valtteri vetäytyi kokonaan ulos, huohottaen raskaasti ja käänsi Linuksen selälleen. "Mitä?" Hän kuulosti jännittyneeltä, tuijotti käsiensä varassa, kova kalu Linuksen vatsaa vasten.

"Mä rakastan sua", ja Valtteri upposi jälleen hänen sisäänsä, painoi kasvonsa hänen kaulaansa vasten ja päästi lähes nyyhkäisyltä kuulostavan äänen.

Jostain syystä hänen rakkaudentunnuksensa teki sen. Valtteri laukesi saman tien hänen sisäänsä, vavahdellen ja vaikertaen jostain syvältä sisältään, sydämestä asti. Linus ei muistanut, että näin olisi koskaan ennen käynyt: Valtteri piti aina huolen siitä, että Linus laukesi ensin. Linus yritti tarttua omaan erektioonsa, mutta Valtteri ehti ensin, otti sen käteensä ja pumppasi häntä, kunnes hänen selkänsä nousi kaarelle, huohottaen roiskaisi spermansa Valtterin sormille.

"Viimeinkin", Valtteri sopersi ja ojentautui suutelemaan häntä.

*****************


"Voinko mä ottaa kuvan meistä ja laittaa sen Instaan," Linus kysyi Valtterilta, joka työnsi unisena kasvojaan yhä syvemmälle hänen lämpimään niskaansa, sotkeutuneina makuupussiin.

Valtteri mutisi jotain, jonka hän tulkitsi myöntymiseksi, nappasi kuvan ja latasi sen Instagramiin. Kuvassa näkyi hänen hymynsä, puolet Valtterin kasvoista silmät kiinni ja hänen vasen kätensä, joka oli uppoutunut Valtterin tummiin, sekaisiin hiuksiin. Ja jos osasi katsoa oikein tarkasti, näki myös nimettömässä kimaltelevan sormuksen.

#memennäänmaallanaimisiin #enenäälähdekaupunkiin


FIN