sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sairaalan syke osa 4



Syksyllä


"Mitä helvettiä," Linus kirosi, lukien Valtterin laatimaa esitietoa seuraavasta potilaasta.

"58-vuotias mies, joka on ajanut... siis ajanut noin 40 vuotta ilman ajokorttia ja tulee nyt hakemaan lausuntoa ajokorttia varten," hän katsoi epäuskoisena Valtteria.

"Miten tää voi olla mahdollista? Miten kukaan ei ole huomannut täällä mitään?" Linus puristi nenänvarttaan, tuntien alkavan pääsäryn.

"Kymäläinen on aina ajanut hyvin, ilman mitään ongelmia," Valtteri pyöri häiritsevästi haarat levällään työtuolillaan, eikä Linus voinut estää katseensa putoamista Valtterin haaraväliin. Helvetti.

 "Se jäi kiinni Joensuussa, täällä se ei olisi jäänyt ikinä kiinni".

"Hmmm. Pyydä sisään."

Kymäläinen osoittautui pieneksi, hieman kierossa kulkevaksi äijänkäppänäksi, joka vilkuili alta kulmain Linusta.

"Jaa, että ihan Helsingistä", Kymäläinen virkkoi, hieroen leukaperiään.

Yllättävää. Joka ikinen potilas oli katsonut aiheekseen kommentoida hänen helsinkiläisyyttään.

"Tietääkös tohtori, että mie olin kunnan korkein virkamies?" Linus kuuli Valtterin tyrskähtävän, mutta hoiti naamansa peruslukemille, kun Linus mulkaisi häntä.

"Siis olette ollut kunnanjohtaja joskus," Linus ei voinut käsittää, miten kunnan johtohenkilö oli ajanut vuosikymmeniä ilman ajolupaa.

Äijänkäppänä vain hekottelee.

"Nuohooja," Linus kuuli Valtterin sanovan, pidätellen nauruaan.

"Kymäläinen oli kunnan nuohooja." Linus vilkaisi Valtteria ja Valtteri osoitti kattoa kohti. "Korkealla katoilla."

Vai niin.

"Ja nyt tarvitsette lausunnon ajolupaa varten, koska jäitte Joensuussa kiinni kortitta ajamisesta ja olette sen jälkeen käyneet autokoulun," Linus varmisti.

"No, tohtorihan sen sanoi just jetsulleen. Vaikka en mie mittään autokoulua olisi tarvinna. Ajoinsinööri se vain höpotteli, että mie ajan liian lujjaa. Mie siihen, että perkele, hyppää pois, jos pelottaa."

"Just. Hienoa," Linus naputteli lääkeyrityksen antamaa mainoskynää työpöytäänsä kärsimättömänä. "Aloitellaan sitten."

"Ja mie tartteen sen lausunnon nyt heti. Että mie pääsen mettälle viikonloppuna."

"No, se metsä varmasti odottaa viikonlopun ylikin," Linus tokaisi.

Kymäläinen vilkaisi Valtteria. "Tohtori ei ole vielä oppinna tavoille. Kyllä pittää miun päästä viikonloppuna mettälle. Ittekin olet menossa."

Valtteri rauhoitteli Kymäläistä. "Kyllä sie pääset mettälle. Mie huolehdin paperit eteenpäin."


******


"Ja mitähän niin helvetin ihmeellistä siellä metsässä on just tänä viikonloppuna," Linus kysyi ärtyneenä, näppäillen Kymäläisen tietoja potilastietojärjestelmään.

"Hirvestyskausi alkaa," Valtteri sanoi, korjaillen E-taulua pois. "Kymäläinen on aina ollut hirviporukassa mukana."

Linus nosti katseensa tietokoneen näytöltä. "Ja säkö olet mukana hirviporukassa?"

Valtteri nyökkäsi.

"Onko sulla siis aseita?"

"No, ei mie niitä hirviä käsinkään kaada", Valtteri virnuili, tuli seisomaan hänen taakseen, laittoi kädet hänen hartioilleen ja hieroi. Linus parahti, koko yläselkä oli jumissa. "Pari hirvikivääriä löytyy kotoa. Lähetkö sie mukaan mettälle?"

"Aaah, en todellakaan," hän vaikeroi, kun Valtteri löysi erittäin kivuliaan pisteen hänen vasemman lapaluun alta. Edes hänen hierojansa Helsingissä ei ollut löytänyt tätä kipupistettä. Mutta Valtteri näytti tuntevan hänen vartalonsa paremmin kuin hän itse.

******

Hänen eksänsä Matias tunsi viinit, tiesi mikä ero oli merlotilla ja syrahilla, osti ruokansa Stockan Herkusta, käytti kalliita vaatteita ja asusteita ja kalusti heidän yhteisen Töölön asuntonsa desing-huonekaluilla ja -koriste-esineillä. Joka viikonloppu he kävivät Herkusta ostamassa simpukoita, sushia tai muuta monimutkaisesti tehtyä ruokaa, Alkosta kalliin viinin tai samppanjan, jonka valinnasta Matias keskusteli pitkään myyjän kanssa, ja ruoka sekä viini nautittiin heidän aistikkaasti sisustetussa asunnossaan. Oli ollut puhetta, että he olisivat edellisenä kesänä tehneet matkan Italiaan viinitilalle, tutustuneet viininviljelyyn, vuokranneet urheiluauton ja käyneet vielä Milanossa shoppailemassa. Juristin ja lääkärin palkoilla oli enemmän kuin varaa. Kunnes Linus löysi Matiaksen sängystä toisen miehen kanssa heidän yhteisessä makuuhuoneessaan.

Valtteri taas ei tuntenut viinejä, tuskin joikaan niitä. Kauppa-asiat Valtteri hoiti Salessa, josta hän osti lähinnä maitoa, kahvia ja vessapaperia. Tai siltä Linuksesta ainakin tuntui. Ruokaa tuntui silti virtaavan joka suunnalta: Valtterin äiti toi monta kertaa viikossa uunituoretta leipää ja pullaa terveysasemalle, varaston pakastin oli täynnä riistaa ja marjoja, maakellari täynnä juureksia ja Valtterin äidin tekemiä säilykkeitä. Valtterin lempiruokaa oli ehdottomasti karjalanpaisti ja hänen äitinsä tekemät karjalanpiirakat munavoilla. Valtterin koti taas oli sisustettu vanhoilla, itsekunnostetuilla huonekaluilla, takka ja sauna lämpenivät haloilla, jotka tulivat Valtterin vanhempien omistamasta metsästä. Ainoa asia, mikä heitä tuntui yhdistävän oli, että molemmat pitivät ravuista. Matias osti ne kalliilla rahalla Helsingin fine dining -ravintoloista, kun taas Valtteri nosti ne merrallaan kotijärvestään täysin ilmaiseksi.

Ja se pakastimen riista. Linus oli juuri oppimassa, miten se liha päätyi pakkaseen.

Hän seisoi aamuvarhaisella Valtterin keittiössä, jossa ei ollut yhtään rosterista kodinkonetta toisin kuin Töölön asunnon ruumishuonetta muistuttavassa keittiössä, ja joi aamukahviaan lievästi ärtyneenä, että oli joutunut heräämään niin aikaisin lauantaiaamuna. Piha oli täynnä miehiä värillisissä suojaliiveissään ja lakeissaan - aseet käsissään, jaloissaan metsästyskoiria, jotka aika ajoin haukahtelivat innostustaan.

Pihaan kaartoi auto, ja Linus seurasi lievästi hämmästyneenä, kun ylilääkäri Välimäki kampesi itsensä ylös autosta metsästystamineissa. Hän otti takakontista oman aseensa ja sanoi jotain Valtterille, läimäyttäen häntä olkapäälle. Valtteri naurahti ja jatkoi oman aseensa puhdistamista, varmoin käsin.

Ainakin apu oli lähellä, jos joku ampuisi harhalaukauksen. Sillä Linus ei aikonut mennä lähellekään metsää hirvenmetsästyskautena.

Linus hörppäsi mukistaan ja haukkasi vastapaistettua leipää, mitä Valtterin isä oli tuonut mukanaan. Valtteri näytti helvetin hyvältä metsästystamineissaan ja ase kädessään, nostaessaan aseen olalleen ja tähdäten kaukaisuuteen, lantio eteenpäin työnnettynä. Linus hieroi itseään pyjamanhousujen läpi, tuntien jäykistyvänsä. Mies ladatun aseen kanssa oli ilmeisesti kiihottavampaa kuin hän oli ajatellutkaan. Linus ei kuitenkaan missään nimessä aikoisi runkata, vaan hän säästäisi erektionsa myöhempään. Ei ollut mitään syytä hoidella itseään, kun Valtteri hoitelisi hänet aina, kun hän haluaisi. Vastineeksi tarvitsi vain halailla.

Miesten alkaessa pakkautua autoihin, Linus maleksi kohti kylpyhuonetta, pohtien, vieläkö nukkuisi suihkun jälkeen.

Linus väänsi suihkun päälle ja silmäili suihkutelinettä. Matias oli käyttänyt Redkenin hiustenhoitotuotteita, Valtteri käytti Erittäin hienoa suomalaista shampoota. Matias käytti myös kalliita voiteita, kävi kasvohoidoissa ja kylpylöissä. Valtteri käytti vain Aqualan-voidetta, hän oli nähnyt sen kylpyhuoneen peilikaapissa.

Hassua. Vaikka Matias käytti satoja euroa kuussa itsensä hoitamiseen, hänen ja Valtterin ulkonäkö ei tasoltaan juurikaan eronnut toisistaan. Itse asiassa, jos Valtterille laittaisi trendikkäät vaatteet, käyttäisi häntä yhdellä Helsingin parhaista partureista, niin hänet revittäisiin käsistä Helsingin homobaareissa. Ajatus sai aikaan ilkeän tunteen alavatsassa, jonka Linus ohitti ja saippuoi itseään tarmokkaasti.

*****

Linus kuunteli iPhonestaan lempisoittolistaansa, käpertyneenä Valtterin olohuoneen sohvan nurkkaan viltin alle, joka ei tuoksunut kuin vähän Valtterille ja selaili Duodecimia, kun kännykkä kilahti pehmeästi saapuneen WhatsApp-viestin merkiksi.

"Moi! Miten menee siellä korvessa ;)"

Linus jäi tuijottamaan viestiä. Hän ei ollut kuullut Matiaksesta mitään kuukausiin. Ero oli hoidettu sivistyneesti, tavarat oli laitettu jakoon ja Töölön asunto oli myyty. Viimeisen kerran he olivat tavanneet pankin neuvotteluhuoneessa, kun he olivat myyneet osakkeensa umpirakastuneelle pariskunnalle.

Linus tiesi, että Matias oli nähnyt väkästen muuttuvan sinisiksi, sillä hänellä oli lukukuittaukset päällä. Joten hän voisi saman tien vastata.

"Ihan jees. Maalaisilmastossa on sitä jotain."

Viestin väkäset muuttuivat heti sinisiksi ja ilmoitti Matiaksen naputtelevan hänelle vastausta.

"Niinpä, niinpä. Heinälatoromantiikkaa ja muuta Suomi-filmi-kamaa ;)"

Linus kohotti kulmakarvaansa. Jos hän ei paremmin tietäisi, hän voisi kuvitella Matiaksen flirttailevan.

"No joo. On täällä vähän toisenlainen meininki kuin Helsingissä. Paljon rauhallisempaa."

"Varmasti ;) Ostin muuten kämpän Ullanlinnasta. Tosi makee just rempattu pieni kaksio. Mahtava luomukahvila lähellä. Siellä ei taida olla kuin ABC?"

"On täällä yksi toinenkin kahvila. Mutta ei sieltä saa lattea."

"Apua, mä en kestäisi :) Kävin muuten siellä Milanossa. Siisti paikka. Ostin sulle tuliaisiakin ;)"

Linus huomasi pihalle ajavien autojen valot, vetäisi kuulokkeet korvistaan ja viskasi kännykkänsä sohvalle. Hän meni ikkunalle ja seurasi lievästi pahoinvoivana, kun Valtteri ja joku muu miehistä kantoivat hirvenraatoa kohti takaovea. Lievästi pahoinvoivana - ja nähtävästi lievästi kiihottuneena. Sillä Valtteri oli saastaisen likainen vietettyään koko päivän metsässä, hirven veressä jopa, ja jostain syystä Linuksen kalu piti asiasta. Eikä enää lievästi, vaan erittäin paljon. Linus livahti vessaan, ennen kuin Valtteri tömisteli sisään.

"Huhuu, onko täällä kettään? Haluatko sie nähdä hirvenraa-". Valtteri ei päässyt pidemmälle, kun Linus vetäisi hänet metsästyshaalareista sisään eteiseen ja iski suunsa rajusti Valtterin huulille. Valtteri tuoksui mielettömälle - havuille, metsälle, lammikoille, riistalle, raa'alle, verelle - miehelle. Ja Linus halusi enemmän. Hän työnsi kielensä hätäisesti Valtterin suuhun ja riuhtoi vaatteita hänen yltään.

"Oota nyt", Valtteri sai soperrettua, kunnes kieli taas työntyi hänen suuhunsa. "Anna mie käyn suihkussa ensin."

"Et vittu varmana käy", Linus huohotti ja oli saanut jo metsästyshaalarin pois, siirtyi repimään teknisiä alusvaatteita, kunnes tajusi, että hänellä oli itsellään yhä vaatteet päälle. Hän jätti Valtterin alusvaatteet rauhaan ja kiskoi oman hupparinsa pois yhdellä nykäisyllä ja veti olohousunsa alas, bokserit hän oli jättänyt jo vessaan ja kalu pongahti jäykkänä sojottamaan vapauteen. Valtteri sai vihdoinkin juonesta kiinni ja alkoi riisua omia järkevän näköisiä alusvaatteitaan.

"Mikä siut näin kiimaiseksi on saanut? Metsästys, vai?" Valtteri huohotti, kun hän heitti viimeisenkin harmaanruskean alusvaatteensa, pitkät kalsarit, eteisen lattialle.

"En olisi ikinä uskonut tätä, mutta joo. Panet mua nyt heti, tai lähden omille kämpilleni ja dildotan itseäni loppuillan", Linus sähähti ja asettui selälleen, levittäen jalkansa, eteisen matolle. Jonka Valtterin äiti oli omilla kangaspuillaan tehnyt. Ja nyt hänen poikansa panisi Linukselta aivot pihalle tämän maton päällä.

Valtteri asettui hänen levitettyjen reisiensä väliin ja kostutti suussaan kahta sormea. Linus kiemurteli jo kärsimättömänä, kun sormet painautuivat hänen peräaukolleen. Valtterin kasvoille levisi hämmästys.

"Joo, mä sormetin ja liukastin itseni jo valmiiksi. Pane mua nyt", Linus vaati ja kietoi reitensä Valtterin pakaroiden ympärille tiukasti, lukiten nilkkansa.

"Ei helvetti", Valtteri vaikeroi ja työntyi Linuksen sisuksiin. Linus parahti, hän ei koskaan tottuisi Valtterin kokoon ekalla työnnöllä, ei vaikka he panisivat miten paljon.

Valtteri kohottautui käsivarsilleen ja alkoi takoa lantiollaan Linuksen takapuolta vasten. Linus kuljetti käsiään lihaksikkailla käsivarsilla, hapuili välillä karvaista rintaa, kuljetti käsiään hikisellä selällä ja jännittyneillä pakaroilla, jotka pumppasivat kalua hänen sisäänsä. Hän oli laittanut reilusti liukastetta, joka lätisi joka kerta, kun heidän vartalonsa koskettivat, valuen jo hänen pakaroilleen.

Linus kuljetti kättään kohti jalkoväliään, aikoen tarttua omaan kivikovaan kaluunsa, kun Valtteri teki jotain yllättävää. Hän nappasi kädestä kiinni, niittasi sen lattiaan ja teki saman toiselle kädelle, jatkaen samalla rajua pumppaamistaan lanteillaan.

"Ei vittu", Linus huohotti, "anna mä...". Mutta Valtteri vain virnisti ja osui joka kerta erehtymättömällä tarkkuudella eturauhaseen.

Ja silloin Linus tunsi sen. Se oli aivan toisenlaista kuin runkkaamalla saatu orgasmi. Tämä orgasmi aaltoili, otti hänen vartalonsa täysin hallintaansa, kouristi hänen alavatsaansa, puristi hänen kiveksiään, supisti hänen peräsuoltaan ja sai hänet kiemurtelemaan ja huutamaan täysin odottamattomasta nautinnosta. Ja lääkärinä hän tiesi, mistä oli kyse, mutta ei ikinä ollut uskonut, että pystyisi itse koskaan laukeamaan koskettamatta kaluaan. Linus nosti epäuskoisena päätään, kun Valtteri paukutti edelleen raudanlujana tankona hänen sisällään, ja katsoi kuinka hänen kalustaan valui spermat ulos hänen vatsalihaksilleen. Hän tunsi supistukset peräsuolessaan ja ne saivat Valtterinkin vihdoin laukeamaan syvälle hänen sisälleen, raskaasti voihkaisten.

Valtteri päästi vihdoin hänen kätensä irti ja jäi makaamaan hänen päälleen, huohottaen raskaasti, hikisenä ja voipuneena.

"Voi hemmetti, mie en laittanut kondomia", Valtteri sopersi hänen olkaansa vasten.

"Mä tsekkasin sun Kanta-tiedot. Ei sukupuolitauteja", Linus huohotti. "Ja voit tsekata mun tiedot, jos haluat."

"Mie olen melko varma, että sie et saisi lukea miun tietoja ilman miun lupaa", Valtteri totesi, mutta työnteli yhä jäykkää kaluaan entistä liukkaammassa peräaukossa.

Valtteri hengitti raskaasti hänen olkapäätään vasten, käänsi päätään kohti hänen kasvojaan.

"Irtisano se siun asuntosi."

Linus nielaisi, yhä raukeana. "Miksi?"

"Mie ajattelin, kun sie olet kumminkin täällä koko ajan. Ei menisi rahhaa hukkaan," Valtteri katsoi häntä toiveikkaasti.

"No, mulla ei varsinaisesti ole rahasta pulaa." Linus kiemurteli Valtterin alta pois, tunsi miten Valtterin kalu lipsahti hänestä ulos ja liukasteen ja sperman sekoitus alkoi valua hänestä ulos.

"Ei varmaan, mutta..," Valtteri epäröi. "Kyllä sie tiedät, mitä mie tarkoitan."

"Valtteri, mä lähden takaisin Helsinkiin kesällä. Mun sijaisuus päättyy täällä. Ei mulla koskaan ollut aikomusta jäädä tänne pidemmäksi aikaa."

Asia oli loppuun käsitelty. Valtteri näytti kylmän suihkun saaneelta, kun Linus marssi oikeaan suihkuun.

Hieman myöhemmin Linus havahtui, kun Valtteri kömpi suihkunraikkaana sänkyyn ja painautui häntä vasten, kuten aina ja kietoi kätensä hänen vyötäisilleen.

"Mun eksä - Matias - petti mua", Linus sanoi pimeyteen. Valtteri oli aivan hiljaa kuin odottaen jatkoa.

"Siksi mä lähdin Helsingistä. Että mä saisin etäisyyttä asioihin. Ja mulla meni muutenkin vähän liian lujaa sen eron jälkeen."

Valtteri puristi otettaan hänen vyötäisiltään.

"Mutta se ei tarkoita, että mä jäisin tänne kesän jälkeen."

Valtteri oli hetken hiljaa ja sanoi:

"Okei."


******


Talvella


"Mikä helvetti tuo on," Linus kommentoi heidän työhuoneensa ikkunaan. Ulkona tuiskutti lunta, oli vielä pilkkopimeää ja pakkasta oli yli kymmenen astetta. Täydellinen postikorttimaisema, jollaista ei Helsingissä juurikaan nähnyt. Onneksi Valtteri oli sytyttänyt tulet edellisenä iltana takkaan, joten talossa oli lämmintä.

"Aino laittoi vähän joulukoristeita", Valtteri naurahti ja ojentautui sytyttämään jouluvalot päälle vastaanoton ikkunassa.

"Nyt on vasta joulukuun alku! Eikö edes täällä saa olla rauhassa tältä jouluhössötykseltä?" Linus puhisi tyytymättömänä ja kuoriutui ulos toppatakistaan.

Valtteri painoi vahvan vartalonsa häntä vasten, vei kädet Linuksen lanteille. "No täällähän sitä vasta hössötetäänkin. Kaikki odottavat, että kylän lääkäri osallistuu ainakin joulumarssiin, tervehtii joulupukkia, käy puurojuhlassa syömässä riisipuuroa, tulee jouluyön jumalanpalvelukseen..."

"Mä en kuulu kirkkoon", Linus tokaisi ja vetäytyi loitommalle pukeakseen valkoisen takkinsa ylleen.

"No sitten tulet tervehtimään joulupukkia. Sillä on kuulemma raskaat pussit", Valtteri nauroi myrskynharmaissa silmissään hupaisa katse.

"Ihan helvetin väsynyt juttu".

Valtteri painoi jälleen vartalonsa häntä vasten, nosti valkoista takkia ja puristi Linuksen takamusta.

"Tai oikeastaan mie satun tietämään, että sillä on pussit aika tyhjinä ollut viime aikoina", Valtteri nauroi edelleen.

"Ei vittu. Oletko sä joku kylän joulupukki?" Linus tunsi, miten Valtteri nyökytti päätään.

"Älä edes koske muhun ne vetimet päällä. Sitä paitsi mä en edes tiedä, olenko mä täällä jouluna".

Valtteri jännittyi selvästi hänen takanaan ja vetäytyi pois.

"Aiotko sie mennä Helsinkiin jouluksi?"

"Ehkä. Mulla ei ole ollut mitään muuta lomaa kesän jälkeen. Voisin käydä Espoossa vanhempien luona."

Valtteri raapii päätään. "Niin tietysti. Sie et ole nähnyt niitä puoleen vuoteen."

Linus huokaisi. "Otetaan nyt eka potilas."

Valtteri tarkasti järjestelmästä nimen ja yskäisi. "Tämä onkin vähän hienovaraisempi juttu. Jorma Kokkonen."

"Siis kunnanjohtaja, vai? Mikä sitä vaivaa?"

"Jormalla on pitkään ollut eturauhasvaivoja", Valtteri nousi tuolistaan ja käveli kohti vastaanoton ovea kutsuakseen kunnanjohtajan sisälle.

Linus hieroi käsiään yhteen. "Mahtavaa. Musta on aina kiva tehdä prostatan palpointi ja sanoa heteromiehille, että tämä voi tuntua hieman epämukavalta. Vaikka oikeastaan pitäisi sanoa, että tämä tuntuu paremmalta kuin mikään."

Valtteri pudisteli päätään ja ohjasi kunnanjohtajan vastaanotolle.

"No, hyvää päivää vain tohtorillekin. Että ihan Helsingistä saakka sitä ollaan tultu", kunnanjohtaja tarttui Linuksen käteen ja vatkasi sitä edestakaisin, vaikka terveyskeskuksen julisteet informoivat, että ethän pahastu, emme kättele.

 "Kyllä, ihan Helsingistä saakka. Kertoisitteko, miksi olette tullut vast-" Linus ei päässyt pidemmälle, kun innokas kunnanjohtaja keskeytti hänet.

"No, se eturauhanenhan se. Mutta on se hienoa, että saatiin tänne lääkäri. Se vaan on tällaiselle pikkupaikkakunnalle ja sen asukkaille hirveän tärkeää, että on se oma lääkäri kylässä," kunnanjohtaja paasasi innokkaana. "Onkohan se Kari jo kertonut? Siis ylilääkäri."

"Kertonut mitä", Linus kysyi ja yritti viittoilla, että kunnanjohtaja riisuisi housunsa tutkimusta varten.

"Että Emilia aikoo irtisanoutua virastaan äitiysloman jälkeen. Meinaavat lähteä etelään miehensä työn perässä", kunnanjohtaja selitti innokkaasti ja availi housujaan. "Tietysti pitää laittaa virka auki lakien mukaisesti, mutta eiköhän myö hoideta asia niin, että se virka on siun."

"Kiitos vain, mutta mulla ei ole suunnitelmissa jäädä tänne. Mä palaan Helsinkiin, kun sijaisuus on ohi."

Kunnanjohtaja katseli jokseenkin hämmentyneenä häntä ja Valtteria.

"Jaa... mutta kaikkihan tietää... että työ siis..." kunnanjohtaja oli menettänyt pasmansa täysin.

"Yrittäkää rentoutua tutkimuksen aikana. Tämä voi tuntua hieman epämukavalta," Linus keskeytti kunnanjohtajan horinat ja veti toimenpidehanskat käsiinsä.

*****


"Oli se kiva, että Linus jäi tänne joulua viettämään", Valtterin äiti hössötti. "Mihinkäs ne siun vanhemmat lähtivätkään jouluksi?"

"Malagaan. Niillä on siellä kakkosasunto", Linus sanoi ja silmäili ruokapöytään. Mitään ei oltu taatusti ostettu valmiina, ja suurin osa oli kasvatettu tai pyydystetty itse. Perinteinen sinappihunnutettu kinkku, laatikot, karjalanpaisti, lipeäkala, karjalanpiirakat ja kylmäsavustettu lohi. Sivupöydällä odottivat jo joulutortut, hedelmäkakku ja piparit. Linus tuijotti jälleen happamasti ostamaansa viinipulloa, sillä kaikki näyttivät juovan kotikaljaa, joka oli kuulemma kotona pantua. Joopa joo. Valtteri saisi myös panna jotain, ennen kuin ilta päättyisi.

"Etkö sie mukkaan lähtenyt," Valtterin kaksoissisko ihmetteli ja paimensi lapsiaan. "Miusta olisi ihanaa päästä käymään Espanjassa."

"No, se on vähän sellainen eläkeläispaikka. Ei hirveästi kiinnostanut, ainakaan nuorempana."

"Käydään nyt pöytään, hyvät immeiset", Valtterin isä julisti ja alkoi leikata kinkkua siivuiksi. "Nyt on kystä kyllä", hän totesi ja lappoi kinkkua Linuksen lautaselle.

Linus oli syönyt jouluateriansa yleensä Helsingin huippuravintoloissa vanhempiensa ja Matiaksen kanssa, jonka jälkeen he olivat vetäytyneet Töölön asuntoonsa juomaan tarkasti valittua ja palkittua glögiä sekä kuuntelemaan klassista joulumusiikkia.

Tämä ateria ylitti kaikin puolin huippuravintoloiden tarjonnan. Kinkku oli mureaa ja mehevää, jopa laatikot olivat maistuvia, vaikka Linus ei niiden ylin ystävä ollutkaan. Pöydän ääressä kuului aikuisten ja lasten äänekästä rupattelua ja naurua. Taustalla soivat perinteiset joululaulut.

Ja Valtteri katseli häntä myrskynharmailla silmillään koko aterian ajan, hieroi jalallaan hänen pohjettaan.

*****


Linus livahti terassille ja katseli talvista postikorttimaisemaa, kuunnellen Valtterin siskonlapsien riemunkiljahduksia, hengittäen raitista talvi-ilmaa. Puut roikkuivat raskaina lumesta, hanget hohtivat kuin timantit ja taivas oli kirkas, täynnä tähtiä. Hän ei koskaan muistanut nähneensä niin paljon tähtiä Helsingin jatkuvien valojen alla.

Linus kuuli, kuinka ovi aukesi ja tiesi katsomattakin, että Valtteri tuli myös terassille.

"Ei kai sulla ole niitä pukin vaatteita päällä," Linus kysyi, katsomatta taakseen.

Valtteri naurahti. "Ei, ne on jo piilossa. Noilla muksuilla riittää tekemistä seuraaviksi tunneiksi lahjojensa kanssa." Linus vilkaisi sisään, Valtterin isän kaatama joulukuusi hehkui olohuoneen nurkassa.

"On miulla siullekin lahja", Valtteri ojensi hänelle pienen paketin.

Hän oli jo saanut lahjoja. Itsekudotut villasukat, lasten askarteleman joulukoristeen ja partavettä, jota hän ei todennäköisesti käyttäisi. Valtterille hän oli antanut Calvin Kleinin alushousuja, ja hän pystyi hädin tuskin odottamaan, että näkisi Valtterin niissä. Ja riisumaan niistä.

Linus rapisteli pienen paketin auki. "Hirvi?"

"Mie vuolin sen itse puusta. Ja mie käsittelin sen, niin että se kestää."

Ja sitten Valtteri suuteli häntä. Ei suulle, vaan otsalle. Kulmakarvoille. Nenänpäähän. Aivan kuten joskus kauan sitten keväällä siinä hotellihuoneessa. Valtterin hengitys höyrysi valkoisena kovassa pakkasessa ja hän katsoi todella vakavan näköisenä Linusta.

"Linus... mie rakast-". Linus peitti omalla suullaan Valtterin suun, sillä ei.

Tätä hän ei halunnut kuulla.


Keväällä


"Täällä joku kysyy herra tohtoria. Ei ole potilas", Aino tokaisi oven suusta. Linus pyöritti silmiään "herra tohtorille" ja vilkaisi Valtteria, joka kohautti olkapäitään.

Linus tunnisti partaveden jo kaukaa, ennen kuin näki tulijan.

Matias.

"Linus, upeaa nähdä pitkästä aikaa", Matias purjehti vastaanottohuoneeseen yhtä tyylikkäänä kuin aina: kevyt Bossin villakangastakki hieman auki, erittäin siistit farkut, rento neule, jonka merkkiä Linus ei kuolemaksikaan muistanut ja erittäin kalliit Ferragamon kengät. Kuten aina.

Linus nousi seisomaan ja näki sivusilmällä, että Valtteri nousi myös.

"Mitä sä täällä teet?"

"Noo... ei kai voi sanoa, että satuin ajamaan ohi. Kun normaalisti tänne susirajalle kai eksytään", Matias hymyili, vilauttaen valkaistuja hampaitaan. "Susiraja alkaa muuten Kehä Ykköseltä", Matias heitti Valtterin suuntaan ja naurahti omalle vitsilleen. Valtteria ei näyttänyt naurattavan.

Matias rykäisi hieman ja käänsi huomionsa jälleen Linukseen.

"Itse asiassa mulla on sulle synttärilahja. Halusin tuoda sen ihan omakätisesti. Postiin kun ei voi luottaa näin arvokkaiden lahjojen suhteen", Matias sanoi ja heilautti kalliin näköistä paperikassia.

"Kuule..." Matias tihrusti Valtterin nimikylttiä ja sanoi: "...Valtteri, et viitsisi hakea meille parit bolivialaiset luomukahvit?" Matias kaivoi nahkalompakostaan kympin ja työnsi sen Valtterin työtakin taskuun. "Mulle mantelimaidolla ja Linukselle mustana", Matias iski silmää Linuksen suuntaan. "Muistinko oikein?"

Linus vilkaisi Valtteria, joka nosti kätensä tehostetun hitaasti, veti kympin pois taskustaan ja asetti sen työpöydälle. "Täällä jokainen hakee omat kahvinsa."

"Aha, okei, älä nyt hermostu", Matias väläytti jälleen hymyään ja kaivoi paperikassista lahjapaperiin käärityn paketin.

"Hyvää syntymäpäivää", Matias ojensi paketin Linusta kohti. "Se on Milanosta. Se on muuten Italiassa", hän heitti jälleen Valtterin suuntaan ja naurahti päälle.

Linus avasi paketin hienot kääreet. "Mikä tämä on?"

Matias hymyili jälleen leveästi. "Ne on ajohanskat. Aitoa italialaista lehmännahkaa. Käsityötä ja tehty sun mittojen mukaan. Mä muistin sun käsineiden numeron. Eikö sulla ole vielä se Audi?"

"On, mutta me ajetaan...", Linus puraisi huultaan, kun tajusi virheensä. Matias juristina taatusti huomaisi asian.

Matiaksen hymy hyytyi ensimmäistä kertaa hieman. Hän vei kätensä lanteilleen ja katsoi edessään seisovia miehiä silmät edestakaisin vilkkuen.

"Siis hetkinen..." Linus tunsi, miten Valtteri siirtyi lähemmäs häntä.

"Siis... sä olet tuon hoitsun kanssa?" Matias kuulosti epäuskoiselta. "No, kappas kappas. Ei ollenkaan huono valinta, noin ulkonäön kannalta ainakaan", Matias mittaili Valtteria päästä varpaisiin. "Mutta että hoitsu..." Valtteri lähestyi jo uhkaavasti Matiasta ja näytti siltä, että viskoisi hänen eksänsä ulos niska-perse-otteella, mutta Linus laittoi kätensä hänen rinnalleen ja pysäytti hänet.

"Nyt rauhoitutaan. Matias, mene odottamaan odotustilaan. Mä tulen kohta. Valtteri, voitko sä jäädä tänne sulkemaan paikat?" Matias virnuili voitonriemuisesti Valtterille, joka kiristeli leukapieliään.

"Linus, mitä helvettiä..." Valtteri kuiskasi, kun Matias oli purjehtinut odotustilaan.

"Anna mä hoidan tämän", Linus sanoi ja suuteli nopeasti Valtteria. "Nähdään illalla kotona." Valtteri nosti kulmakarvaansa. "Siis sun kotona."

"Mie en pidä tästä. Miten sie olet voinut olla tuollaisen mulukun kanssa?"

"Ei se aina ole tuollainen. Tai mistä mä tiedän? En mä ole nähnyt sitä Suomessa koskaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuin nyt." Linus veti takkiaan päälle ja nappasi laukkunsa. "Nähdään illalla."

******

Matiaksen BMW kurvasi Linuksen rivitalokolmion eteen.

"Voi tsiisus, mikä paikka", Matias sanoi tyrmistyneenä. "Aika helvetin kaukana meidän Töölön asunnosta."

"Joo joo. Tule nyt sisään". Piha näytti kieltämättä hoitamattomalta, nurmikko oli ajamatta ja aita repsotti.

Sisään kulkiessaan Matias jaaritteli asianajotoimiston osakkuudesta, jonka hän oli juuri saanut, 18-tuntisista päivistään sekä lähes 200 000 euron palkastaan, josta osa kierrätettiin luonnollisesti verottajan ulottumattomiin. Olihan hän itsekin tehnyt samaa työskennellessään yksityisellä lääkäriasemalla.

"No, mutta ethän sä ole täällä sisälläkään mitään laittanut", Matias hämmästeli ja kierteli pitkin lähes tyhjää asuntoa, täynnä muuttolaatikoita. "Asutko sä muka täällä? Vai nukutko sä terveyskeskuksessa?"

Linus katseli ympärilleen. Hänen tavaransa olivat vaatteita ja hygieniatuotteita lukuun ottamatta edelleen lähes kymmenen kuukauden jälkeen muuttolaatikoissa. Ja hän tiesi tasan tarkkaan, missä hänen vaatteensa ja hygieniatuotteensa olivat. Linus tipautti ajohanskat sisältävän paperikassin paljaalle lattialle.

Mutta Matias ei olisi ollut erinomainen juristi, ellei hän olisi hoksannut asiaa. "Asutko sä sen hoitsun kanssa?"

Linus katsoi hetken paperikassia, nosti sitten katseensa ja sanoi: "Asun kai."


Jälleen kesällä


Muuttaminen takaisin Helsinkiin oli helppoa, sillä hänen tarvitsi pakata vain vaatteet ja hygieniatuotteet. Kaikki muu oli edelleen vuoden takaisissa muuttolaatikoissaan, jotka muuttomiehet nostivat muuttoautoon.

Mikä ei ollut helppoa, oli katsella Valtteria keskellä muuttopuuhia. Valtteri auttoi kaikessa, mutta hänen myrskynharmaissa silmissä näkyi ahdistus ja hän oli hiljaisempi kuin normaalisti. Paljon hiljaisempi.

Linus käveli Audilleen. "Okei... mun täytyy varmaan lähteä ajamaan Helsinkiä päin."

Valtteri nielaisi vaivalloisesti ja räpytteli silmiään.

"Hei, maalaispoika. Mehän puhuttiin tästä monta kertaa."

Valtteri nyökkäsi, eikä sanonut mitään. Nieleskeli vain.

"Aiotko sie palata yhteen Matiaksen kanssa", Valtteri kysyi hiljaa ja katsoi suoraan Linusta silmiin.

"En todellakaan." Ja se oli totta. Hän ei ikimaailmassa palaisi yhteen Matiaksen kanssa.

"Mä soitan sulle, kun mä pääsen Helsinkiin", Linus sanoi hiljaa ja suuteli vielä viimeisen kerran Valtteria. Valtteri vastasi nälkäisesti hänen suudelmaansa, mutta Linus vetäytyi äkkiä pois. Asiat eivät saisi lähteä käsistä nyt.

Hän astui autoonsa, sulki oven, kiinnitti turvavyönsä, käynnisti autonsa ja ajoi pois, kohti Helsinkiä. Sivupeilistä hän näki edelleen Valtterin seisovan siinä, mihin hän oli tämän jättänyt.

*****


Linus istui Ekbergin kesäterassilla ja hörppäsi kallista kahviaan. Helsinki oli äänekkäämpi kuin hän muistikaan. Autot ja moottoripyörät suorastaan jyrisivät, ihmisiä parveili ihan liikaa joka paikassa ja ilma oli tunkkaista. Talot tuntuivat kaatuvan päälle. Matias pommitti jatkuvasti viesteillä. Vähän reilu kuukausi Helsingissä ja hän tunsi jo saaneensa tarpeeksi. Sopeutuminen kestäisi ilmeisesti kauemmin kuin hän oli kuvitellut.

Linus nappasi itsestään selfien ja latasi sen Instagramiin hastageilla #helsinki #ekberg #kalliskahvi #liikaaihmisiä #liikaaautoja. Muutaman minuutin kuluttua Matias oli jo tykännyt hänen kuvastaan ja kommentoinut "Mut hei, taatusti voittaa juhlamokan ;)". Linus ei ollut ihan varma asiasta. Valtterilla ei ollut Instagramia, eikä muitakaan sometilejä. Hän oli lähettänyt pari perinteistä tekstiviestiä Valtterille ja oli saanut jokaiseen melko pian vastauksen.

*****


"Moi. Miten menee?"

Linus vilkaisi kundia yökerhon välkkyvässä pimeydessä ja hakkaavassa musiikissa. Kundi olisi ollut just hänen tyyliään reilu vuosi sitten.

Linus hörppäsi g&t:ään. "Ihan okei".

"Voinko mä tarjota sulle toisen?"

Kundi on lihaksikas ja suihkurusketettu, hiukset tarkasti ojennuksessa geelillä, lihaksikkailla käsivarsilla värikkäät tatuoinnit.

"Tota, kiitti vaan, mutta mä taidan jättää väliin."

"Mä oon tsekannut sua. Sä annat kaikille kundeille pakit. Sääli", kundi sanoi ja katosi ihmisten kiemurtelevaan massaan tanssilattialle.

Linus kaivoi iPhonensa esiin ja katsoi Valtterin lähettämää kuvaa, jossa oli kasa vastapyydettyjä kaloja ja viestiä "Näistä tulee hyvä soppa".

*****

Linus vihasi uutta työpaikkaansa. Hänen "korpivaelluksensa" Itä-Suomessa terveyskeskuslääkärinä herätti joko suunnatonta hilpeyttä tai syvää ihmetystä, ja se oli jatkuva kahvihuoneen aihe. Kukaan ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä Kehä Kolmosen ulkopuolelle, tosin yksi yleislääkäri harkitsi viran hakemista Lohjalta, jonne saisi rakennettua ison 300-neliöisen omakotitalon perheelle. Helsingin kaavoitus oli kuulemma niin pikkumaista, että niin isoa taloa oli tänne mahdotonta rakentaa.

Linuksen kännykkä kilahti viestin merkiksi ja hän päätti syventyä kännykkäänsä kaavoituskeskustelun sijasta. Kuvassa oli Valtterin talo ja sen rempattu, lasitettu ja valkoinen kuisti sekä teksti "Rakennettiin talkoilla uusi kuisti. Hyvä paikka juoda aamukahvit".


*****


Linus hyppäsi töiden jälkeen raitiovaunuun ja kolisteli asuntoonsa, joka sijaitsi Kalliossa. Hän vihasi myös asuntoaan. Se oli pieni ja tunkkainen, eikä siellä ollut kalusteita. Ikkunasta näkyi vastapäinen talo ja sisään kuului raitiovaunujen jatkuva kolina. Ulos pääsi vain pienelle tuuletusparvekkeelle. Asunnossa ei ollut mitään muuta tekemistä kuin syödä noutoruokaa ja tuijottaa Netflixiä.

Linus lysähti lattialla olevalle patjalle ja tuijotti kattoa. Hän avasi kännykkänsä ja tajusi, että hänellä ei ollut yhtään kuvaa Valtterista. Eipä silti, että hän olisi unohtanut, miltä Valtteri näytti. Tai tuoksui. Tai tuntui. Ainoat kuvat olivat omituisia otoksia itäsuomalaisesta pikkukylästä, jotka hän oli sijaisuutensa aluksi jakanut Instagramissa ja kerännyt kavereiltaan nauruja. Hän klikkasi Safarin auki ja katsoi jälleen sitä työpaikkailmoitusta. Siellä jumalan selän takana, kaukana sivistyksestä, kaukana kaikesta. Mutta lähellä...

Linus kääntyi vatsalleen ja tönäisi pientä puista hirveä patjan vierellä.


Jälleen syksyllä


"Tämä palkka on virkaehtosopimuksen mukainen," Linus huomautti.

"Niin?" Ylilääkäri Välimäki kysyi, nojaten työtuolissaan taaksepäin.

"Sä maksoit mulle enemmän sijaisuuden aikana. Paljon enemmän."

"Katsos, Linus, kun ylilääkäriksi ei tulla sillä, että maksellaan alaisille enemmän palkkaa kuin on tarpeen. Kyllä me kaikki, minä mukaan lukien, tiedämme, miksi tulit takaisin vaatimattomaan pikku kyläämme." Välimäki risti kätensä työpöydälleen ja näytti kissalta, joka oli napannut kanarialinnun.

"Vai niin. Tähän paikkaan ei ollut muita hakijoita. Mä tarkistin hakupaperit."

"Ainahan voit palata Helsinkiin, mutta sieltä ehkä puuttuu yksi vetovoimatekijä, mitä täällä taas on. Ja ainahan voit pyörittää pienimuotoista yksityispraktiikkaa Joensuussa, jos tarvitset lisätuloja." Välimäki nousi tuolistaan, osoittaen, että keskustelu oli päättymässä.

"Onhan sinulla jo se hoitajakin valmiiksi katsottuna, jos tarvitset henkilökuntaa praktiikkaasi varten. Työt muuten alkavat sitten ensi viikon maanantaina," Välimäki läimäytti Linuksen olkapäätä, kävellen kohti ovea.

"Aino, onko sitä kahvia vielä?" Välimäki katosi käytävään kohti taukohuonetta.

Linus pyöräytti nimensä työsopimukseen.


******************


Valtteri tiesi varmasti, että hän oli hakenut virkaa. Ja tiesi varmasti myös sen, että hän oli ainoa hakija ja tulisi varmasti valituksi. Linus hortoili pitkin terveyskeskusta, etsien Valtteria ja miettien kuumeisesti, mitä sanoa.

Hän oli kääntymäisillään, kunnes hän kuuli potilaskuljetusten ulko-ovelta tutun, matalan naurahduksen. Hän kääntyi takaisin ja näki Valtterin nojailemassa oven pieleen, selkä häntä päin. Valtteri jutteli jonkun ensihoitajan kanssa ja keskustelu ei todellakaan näyttänyt ammatilliselta, ainakaan ensihoitajan puolelta, joka silmäili varsin estoitta Valtteria.

"Se on Aaro, uusi ensihoitaja", hän kuuli Ainon supattavan takanaan ja kääntyi katsomaan osastosihteeriä. "Se on kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa Valtterin ympärillä siitä asti, kun aloitti työt. Tuossa on muuten herran tohtorin viranhoitomääräyksen kopio ja kulkuavaimet," Aino törkkäsi kopion ja avaimet hänen käteensä ja marssi tiehensä.

Linus yritti nielaista kiristävän tunteen kurkustaan alas, pusersi kopion ja avaimet käteensä ja poistui vähin äänin.


***********************


Tästä patjalla makoilusta pitää tulla loppu. Huomenna mä tilaan Ikean nettikaupasta kaiken mahdollisen ja pyydän niitä toimittamaan ne tänne. ASAP. Ja mä hankin jonkun pihasuunnittelijan. Ja sitten mä hankin Valtterin takaisin.

Sen ensihoitajan kanssa ei tilanne ollut voinut ehtiä vielä kehittyä kovinkaan vakavaksi. Ei voinut. Ajatus sai kuitenkin mahan kiertämään, kurkun kiristymään ja ahdistuksen puristamaan rinnassa.

Mitä helvettiä mä teen, jos ne onkin yhdessä? Jäänkö mä tänne siitä huolimatta? Haluaako Valtteri enää olla mun kanssa missään tekemisissä? Ja jos ne on yhdessä, niin se idiootti ensihoitaja ei varmaan halua, että Valtteri työskentelee... niin, kenen kanssa? Entisen poikaystävän kanssako? Voi luoja, mehän asuttiin yhdessä melkein vuosi.

Linus hieroi tuskaantuneena kasvojaan ja avasi Ikean nettisivut kännykällään ja alkoi pohtia olohuoneen sisustusta. Sohva, sohvapöytä, matto... Ajatukset täytyi suunnata nyt toistaiseksi johonkin muualle kuin Valtteriin.

Hän ei tunnistanut ensin, mistä äänestä oli kyse. Hän tarkasti kaikki laitteensa, mutta vasta, kun ääni kuului uudestaan hän tajusi, mistä ääni lähti. Ovikello.

Linus kompuroi muuttolaatikoiden läpi ovelle ja avasi oven.

Valtteri.

Valtteri seisoi oven suussa kädet farkkujensa taskussa ja vilkuili häntä kulmain alta. Syystuuli puhalsi kylmää ilmaa sisälle ja riepotteli pihalla lenteleviä lehtiä.

"Moi."

"Moi", Linus jäi tuijottamaan häntä. "Tota, tuu sisään."

"Mie en olekaan ennen käynyt siun kotonasi", Valtteri käveli pitkin tyhjiä huoneita. "Ainoastaan pihalla silloin, kun vein siut moottoripyörällä kotiin".

"Joo, tota. Nyt mä aion ostaa kalusteet ja -"

"Aikamoisen yllätyksen sie järjestit taas. Kari meinasi pyörtyä onnesta, kun sie hait sitä virkaa", Valtteri pysähtyi keskelle tyhjää olohuonetta. "Miksi sie tulit takaisin?"

Linus haroi vaaleita suortuviaan molemmin käsin. "Koska mä en kestänyt olla enää Helsingissä. Mä en kestänyt sitä yksityistä lääkäriasemaa. Mä en kestänyt sitä Kallion yksiötä. Mä en kestänyt sitä, että piti käydä baareissa iskemässä miehiä." Linus naurahti kuivasti. "Enkä mä edes iskenyt ketään. En enää."

Hän käveli lähemmäs Valtteria, sydän jyskyttäen korvissa asti. "Mutta ennen kaikkea, mä en kestänyt olla ilman sua. Ilman meidän elämää."

"Sie et voi vain marssia takaisin miun elämääni", Valtteri tarttui häntä molemmilla käsillään kasvoista kiinni. "Mutta niinhän sie olet aina tehnyt. Ja miusta on aina tuntunut, että mie en saa sinnuu milloinkaan."

Linus tarttui häntä piteleviin ranteisiin. "Mä en marssi tällä kertaa, mä lupaan sen. Mä asun täällä, mä ostan huonekalut ja kaiken. Mä jään tänne, vaikka -, Linus vaikeni.

Valtteri painoi otsansa hänen otsaansa vasten. "Vaikka mitä?"

"Vaikka mä odotin liian kauan", Linus sanoi hiljaa, pitelen edelleen ranteista kiinni. "Mutta mä tuli takaisin sun luokse, sun takia."

Valtteri nyökkäsi hiljaa.


*******

Keväällä taas


Vaara oli kevätsateen kastelema, kun he nousivat sen korkeimmalle huipulle, ja näkymä avautui henkeäsalpaavana Pieliselle.

Linus ravisti rinkan selästään ja käveli hitaasti vaaran reunalle. "Se on upeampi kuin kuvissa. Mutta sä oot tietysti nähnyt tän kaiken livenä kymmeniä kertoja."

Valtteri tuli hänen vierelleen, kietoi kätensä hänen harteilleen ja vetäisi itseään kohti, suuteli tuulen tuivertamia vaaleita hiuksia. "Mutta tällä kertaa mie näen tän kaiken ihan toisin." Ja kaivoi jotain rinkkansa uumenista.

*****


"Kunnon Brokeback-fiilis. Nyt vain sylkäiset käteesi ja alat runnoa", Linus venytteli makuupussin päällä teltassa, ulkona pimeydessä räiskyi vielä nuotio.

Valtteri virnisti ja kiipesi Linuksen päälle, levitti polvillaan Linuksen reidet, suudellen kaulaa. "Meillä on kyllä ihan kunnon liukkariakin mukana."

"Hyvä", Linus huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan Valtterin painon päällään, tunki kätensä Valtterin hiuksiin. "Rakastele mua."

Valtteri pysähtyi, katsoen silmiin. "Eikö enää panemista?"

Linus kurottautui näykkimään lämpimiä huulia. "Ehkä joskus vielä. Mutta nyt rakastelua."

Valtteri käänsi Linuksen mahalleen, suuteli ja nuoli selästä alaspäin kiusoitellen, veti bokserit alas ja levitti käsillään pakaroita. Linus puristi rystyset valkoisina makuupussia, huohottaen ja vaikertaen, kun Valtterin kieli liikkui hänen peräaukollaan. Sitten liukkaat sormet liikkuivat hänen sisällään.

Valtteri nosti hänet lanteista ylös, kuin hän ei painaisi mitään, ja veti hänet itseensä kiinni. Linus painoi päänsä makuupussia vasten ja vaikersi nautinnosta, kun Valtteri liikutti häntä edestakaisin, otti hänet liikuttamatta omia lanteitaan ollenkaan.

Valtteri pysäytti, ja alkoi työnnellä itse hitaasti, ilman mitään kiirettä, sisään ja ulos.

"Mä rak - aah - ".

Valtteri vetäytyi kokonaan ulos, huohottaen raskaasti ja käänsi Linuksen selälleen. "Mitä?" Hän kuulosti jännittyneeltä, tuijotti käsiensä varassa, kova kalu Linuksen vatsaa vasten.

"Mä rakastan sua", ja Valtteri upposi jälleen hänen sisäänsä, painoi kasvonsa hänen kaulaansa vasten ja päästi lähes nyyhkäisyltä kuulostavan äänen.

Jostain syystä hänen rakkaudentunnuksensa teki sen. Valtteri laukesi saman tien hänen sisäänsä, vavahdellen ja vaikertaen jostain syvältä sisältään, sydämestä asti. Linus ei muistanut, että näin olisi koskaan ennen käynyt: Valtteri piti aina huolen siitä, että Linus laukesi ensin. Linus yritti tarttua omaan erektioonsa, mutta Valtteri ehti ensin, otti sen käteensä ja pumppasi häntä, kunnes hänen selkänsä nousi kaarelle, huohottaen roiskaisi spermansa Valtterin sormille.

"Viimeinkin", Valtteri sopersi ja ojentautui suutelemaan häntä.

*****************


"Voinko mä ottaa kuvan meistä ja laittaa sen Instaan," Linus kysyi Valtterilta, joka työnsi unisena kasvojaan yhä syvemmälle hänen lämpimään niskaansa, sotkeutuneina makuupussiin.

Valtteri mutisi jotain, jonka hän tulkitsi myöntymiseksi, nappasi kuvan ja latasi sen Instagramiin. Kuvassa näkyi hänen hymynsä, puolet Valtterin kasvoista silmät kiinni ja hänen vasen kätensä, joka oli uppoutunut Valtterin tummiin, sekaisiin hiuksiin. Ja jos osasi katsoa oikein tarkasti, näki myös nimettömässä kimaltelevan sormuksen.

#memennäänmaallanaimisiin #enenäälähdekaupunkiin


FIN

7 kommenttia:

  1. Tänne on aina jees palailla lueskelemaan näitä harvinaisia mutta herkkuja päivityksiä! Kiitos

    VastaaPoista
  2. Huh, huh. Ihan sattumalta eksyin tänne, mutta voi että miten kuumaa tarina. Henkilöt on todellisen tuntuisia ja tarina etenee sopivassa pätkissä.
    Ja näköjään hyvää kannattaa odottaa ;)
    ps. Ihanana lopetus #rakkauson

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Sinä todella osaat kirjoittaa ja saat lukijan mukaan tarinoihin. Oli kiva yllätys löytää tämä osa neljä täältä. Olen lukenut kaikki tekstisi ja toivon että löydän niitä myös jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti oli jostain syystä mennyt roskapostiin, mutta ei todellakaan ole sitä :) Kiitos kommenteista. Kirjoittelen varmasti jatkossakin vielä.

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista