Boxing

”Mene sisään vain.”

Luukas epäröi hetken ja astui sisään hien- ja testosteronin hajuiseen saliin. Salin keskellä oli pikkukehä ja kehän ympärillä katosta roikkuvia nyrkkeilysäkkejä. Kehä oli sillä hetkellä tyhjä, mutta yksi treenaaja hyppi hyppynarulla ja toinen treenaaja hakkasi yhtä nyrkkeilysäkkiä selkä Luukakseen päin. Luukas mietti, kumpi miehistä se on.

”Se on se säkin hakkaaja.” Hän sai vastauksen salin omistajalta,

Luukas kiitti omistajaa ja käveli hitaasti kohti nyrkkeilijää. Hän näki pitkän, hoikan, mutta lihaksikkaan tummatukkaisen miehen, jolla oli päällään mustat urheilusortsit ja musta hihaton toppi. Topin alta pilkisti selän ihoon hakattu tatuointi, josta Luukas ei saanut selvää. Nyrkkeilijällä oli mustat nyrkkeilyhanskat käsissään ja hän hakkasi säkkiä säälimättä, puuskuttaen rasituksesta.

Luukas pysähtyi turvallisen välimatkan päähän, ettei säkki tömähtäisi vasten häntä. Nyrkkeilijä huomasi hänet, mutta jatkoi edelleen säkin hakkaamista. ”Oletko sä se toimittaja?” kysyi tumma, syvä ääni, joka huohotti hieman.

”Joo, olen. Siis mä olen Luukas Sanders City-Uutisten urheilutoimituksesta. Mä sovin sun managerin kanssa, että mä seuraisin sun treenausta tämän viikon ajan, haastattelisin sua ja sitten katsoisin sun ottelun lauantaina...”

Nyrkkeilijä iski säkkiä vielä kerran oikealla suoralla, pysäytti hanskoillaan säkin liikkeen ja kääntyi kohti Luukasta. ”Kyllä mä tiedän, mitä Hannu sopi sun kanssasi. Mä en vain ole kovinkaan innostunut siitä, että joku vastavalmistunut toimittaja roikkuu mun perässäni.”

Luukas ei hetkeen osannut muodostaa järkeviä lauseita. Ei edes sanoja. Nyrkkeilijä Nooa Marjomaa oli edestä vieläkin upeampi kuin takaapäin. Tummat hiukset oli leikattu lyhyeksi ja ne sojottivat hiestä märkinä sinne tänne. Tummat silmäripset varjostivat uskomattoman jäänsinisiä silmiä, jotka porautuivat Luukaksen silmiin. Nooan nenä oli hivenen suuri ja lievästi vino, josta Luukas päätteli, että vastustaja on murtanut sen ainakin kerran. Vasemmassa kulmakarvassa oli hienoinen arpi, luultavasti kova rangaistus heikosta suojauksesta. Toppi paljasti myös Nooan lihaksikkaan ylävartalon, kivikovat hauikset, hyvin muodostuneet rintalihakset ja litteän vatsan. Luukas läimäytti itseään henkisesti. Jessus, Sanders. Voisitko ottaa itseäsi niskasta kiinni?

”Niin, tuota... tietysti tämä juttu tehdään ihan sun ehdoillasi. Me voidaan sopia yhdessä tarkemmista aikatauluista niinku haastattelujen ja harjoittelun seuraamisen suhteen.”

Nooa tuli lähemmäs, Luukaksen henkilökohtaiseen tilaan ja ojensi hanskojen peittämät kätensä kohti Luukasta. Luukas hämmentyi ja astui vaistomaisesti askeleen taaksepäin. ”No, sä voit aloittaa seuraamisen avaamalla nyörit mun hanskoista. Kuten ehkä varmaan tajuat, niin mä en saa niitä itse auki.”

”Aah, niin tietysti.” Luukas mutisi ja alkoi avata solmuja. Nooa tuoksui uskomattomalta, myskiltä, hieltä, mieheltä. Ja Luukas huomasi, että hänen normaalisti näppärät sormensa olivat muuttuneet nakeiksi ja hänellä oli huomattavia vaikeuksia saada yksinkertaisia solmuja auki. Aukea nyt. Luukas toivoi, ettei vaikuttaisi aivan idiootilta Nooan silmissä. Lopulta hän sai näperrettyä auki toisen hanskat solmut ja vilkaisi Nooaa, joka vaikutti huvittuneelta. Luukas tunsi punan nousevan poskilleen ja tunsi Nooan katseen itsessään, kun hän avasi toisenkin hanskan solmut.

”Kiitti.” Nooa laittoi hanskat laukkuunsa ja kaivoi samalla laukustaan vesipullon ja otti kulauksen. Luukas seurasi haltioituneena, kuinka Nooan selvästi erottuva aataminomena liikkui ylösalaisin hänen juodessaan vettä tai mitä lie energiajuomaa. Lopeta nyt jo se tuijottaminen, Sanders. ”No, mitä mun pitäisi sitten tehdä?” Nooa kysyi kädet hoikilla lanteillaan, vesipullo toisessa kädessään.

”Mä ajattelin, että me voitaisiin ihan vain jutella ensin. Siis tutustua toisiimme. Mä haluaisin tietää, miksi sä aloit nyrkkeillä, mitä nyrkkeily sulle merkitsee, mitä sun mielessä liikkuu, kun sä nouset kehään...” Luukas selitti innostuneesti.

”Vau, aika rankkoja juttuja. Mä en ole ihan tottunut tuollaisiin kysymyksiin. Yleensä multa kysytään vähän toisenlaisia kysymyksiä.” Nooa kurtisti kulmiaan epäröiden.

”Joo, mutta tämän haastattelun on tarkoitus olla syvähaastattelu urheilijasta. Meillä on tarkoitus tehdä kymmenestä lupaavasta urheilijasta henkilökuva urheilusivuille.” Luukas hymyili ja toivoi, että Nooa huomaisi hänen hymykuoppansa. Tuskinpa huomaa...

”Ja montako henkilökuvaa sä olet tehnyt?” Nooa kysyi ja otti jälleen huikan pullostaan.

”No, tämä on eka. Mun kollegani tekee viisi haastattelua ja mä teen toiset viisi.”

”Okei... mitä sä haluat, että me tehdään?” Nooa kysyi ja haroi hiestä kosteita hiuksiaan.

Kanna mut vaikka pukuhuoneeseen ja nai multa aivot pihalle. ”Ööö, mentäisikö vaikka lounaalle jonnekin? Mä tiedän yhden kivan pienen kahvilan tästä läheltä, josta saa hyvää ruokaa. Voidaan jutella samalla.” Luukas ehdotti.

”Joo, mä taidan tietää, mitä kahvilaa sä tarkoitat. Sopii. Mä käyn vain ensin suihkussa. Nähdään tässä vartin päästä.” Nooa sanoi, keräsi tavaroitaan ja lähti kohti pukuhuonetta.

”Okei. Mä odottelen tässä.” Luukas sanoi ja jäi miettimään Nooaa suihkussa.

*****

”Mitä saisi olla?” Valkoiseen paitaa ja mustaan pitkään esiliinaan pukeutunut nuori tarjoilijatyttö kysyi kohteliaasti.

Pieni kahvila oli lounasaikaan täynnä asiakkaita. Viihtyisä, punatiilinen, keskieurooppalaisittain lämpimin sävyin sisustettu kahvila tuoksui täyteläiselle kahville ja tuoreille leivonnaisille. Luukas ja Nooa seisoivat jonossa ja lukivat liitutaululle kirjoitettua lounaslistaa.

”Mitä sä otat? Lehti tietysti tarjoaa lounaan.” Luukas kysyi ja katsahti vieressään seisovaan Nooaan. Nooa oli todella pitkä ja Luukaksen täytyi hieman kallistaa niskaansa, että pystyi katsomaan Nooaa kasvoihin. Luukas oli itsekin lähes 180-senttinen, joten Nooan täytyi olla lähemmäs 190 senttiä pitkä.

”Mä otan kanasalaatin oliiviöljyllä ja rasvattoman maidon. Ja tavallisen kahvin, mustana.” Luukas päätti ottaa metsäsienikeiton, patonkia, kivennäisveden ja latte macchiaton.

Tarjoilijatyttö otti heidän tilauksensa ja loi Nooaan ihailevia katseita ja hymyili. Tyttö yritti selvästi flirttailla Nooan kanssa, mikä ärsytti suunnattomasti Luukasta. Nooa ei jostain syystä näyttänyt kuitenkaan huomaavan flirttiä. Luukas päätti olla jättämättä tippiä, eikä voinut ymmärtää, miksi hänestä tuntui siltä, että hän olisi Nooan kanssa treffeillä. Tämä on sun työtäsi, ei mitään muuta.

Molemmat miehet tasapainottelivat täysinäisten tarjottimiensa kanssa ruuhkaisessa kahvilassa, ja onnistuivat löytämään vapaan pöydän, jolle laskivat tarjottimensa. Nooa laittoi treenikassinsa pöydän viereen ja istui alas. ”Kauhea nälkä. Kiitos, että työnantajasi tarjoaa lounaan.”

”Ei mitään kiittämistä. Sulla taitaa olla aika tiukka ruokavalio?” Luukas kysyi ja maistoi keittoaan.

”Treenikautena, joo. Ja tietysti muutenkin täytyy vahtia syömisiään ja juomisiaan tarkasti, kun on ne painorajat.” Nooa vastasi ja otti kulauksen maidostaan.

Luukas kaivoi laukustaan pienen nauhurin, jonka hän asetti heidän väliinsä pienelle pöydälle. ”Sopiiko muuten, että mä nauhoitan tämän haastattelun? Syödessä on aika vaikea tehdä muistiinpanoja.”

”Joo, nauhoita vain. Mun täytyy vain varoittaa, että mä en ole kovinkaan puhelias.”

”Enköhän mä saa susta jotain puristettua ulos.” Luukas sanoi flirttailevaan sävyyn ja olisi halunnut puraista kieltään saman tien. Idiootti.

Nooa kohotti toista kulmakarvaansa, sitä arpista, kummastuneena ja haukkasi kananpalasen.

”Ööö, siis... tuota....” Luukas soperteli. ”Niin, montako vuotta sä olet nyrkkeillyt?” Luukas päätti aluksi kysyä helppoja kysymyksiä, jotta saisi Nooan avautumaan ja luottamaan häneen.

”13 vuotta. Mä aloitin 10-vuotiaana.”

”Niin nuorena?” Luukas ihmetteli, miksi kukaan haluaisi laittaa pienen lapsen nyrkkeilykehään.

”Tekniikan oppii parhaiten, kun aloittaa alle 15-vuotiaana. Eikä juniorinyrkkeily ole lasten tappelua, vaan lähinnä suojauksen opettelua. Mun isä antoi tasan kaksi vaihtoehtoa harrastamiselle: jääkiekko tai nyrkkeily.”

”Miksi sä valitsit nyrkkeilyn? Lätkähän on niin suosittua...”

”Mä en taida olla mikään joukkuepelaaja. Mä viihdyn itsekseni.”

”Yksinäinen susi, siis.” Luukas hymyili.

Nooa hymähti. ”Ehkä sitten niin.”

”Harrastitko sä mitään muuta?”

”Uimista jonkin verran.” Se selitti leveät hartiat ja kapean lantion.

”Sä kuitenkin tykkäsit nyrkkeilystä? Kun sä jatkoit sitä ja nyt sä olet lupaavimpia nyrkkeilijöitä maassamme.”

Nooa sormeili lautasliinaansa ja mietti hetken. ”No, joo. En mä siitä ajatellut uraa tehdä, mutta satuin sitten olemaan aika lahjakas. Ja olipahan jotain, millä täyttää päivät.”

”Sä et siis ole opiskellut mitään, vaan keskittynyt pelkästään nyrkkeilylle?”

”Kyllä mä urheilulukion kävin ja kirjoitin ylioppilaaksi. Mutta sen jälkeen... armeija ja sitten pelkkää nyrkkeilyä ja treenaamista. Ehkä jossain vaiheessa mä alan opiskella jotain. Siis eihän tämä ole sellainen urheilulaji, jota pystyy johonkin nelikymppiseksi asti vääntämään.”

”Mitä sä haluaisit opiskella? Jotain liikuntaan liittyvääkö?”

”Ehkä... mä en ole vielä hirveästi ajatellut asiaa.”

”Sä mainitsit, että sun isä antoi vaihtoehdot harrastamiselle. Mitä mieltä sun äiti oli niistä vaihtoehdoista?” Äidit yleensä pitivät huolen, että lapsen vakavasta harrastuksesta huolimatta he miettivät myös tulevaisuuttaan ja opintoja urheilu-uran jälkeen.

Nooa oli hetken hiljaa ja näytti miettivän vastausta tarkkaan. ”Mun äiti kuoli, kun mä olin 3-vuotias. Mun isä kasvatti mut parhaansa mukaan.”

”A-anteeksi. Mun ei olisi pitänyt...” Luukas oli pahoillaan, että oli kysynyt asiasta.

”Ei se mitään. Ethän sä sitä voinut tietää.” Nooa hymähti ja Luukas näki häivähdyksen surua jäänsinisissä silmissä. Luukas päätti, että ehkä kannattaisi lopettaa haastattelu tällä erää tähän ja sopia jatkosta.

Luukas otti kulauksen cafe macchiatostaan ja sulki nauhurinsa. Nooa liikahti tuolissaan ja ojensi pitkät jalkansa, ja Luukas tunsi, miten heidän jalkansa sotkeutuivat keskenään. Luukaksen yllätykseksi Nooa ei kuitenkaan vetänyt jalkojaan pois, vaan jätti ne paikalleen. Koskettamaan Luukaksen jalkoja. Nooa katsoi häntä jäänsinisillä silmillään ja joi mustaa kahviaan.

Luukas selvitti kurkkuaan. ”Ööö... koska me voidaan tavata seuraavan kerran? Tai siis... jatkaa henkilökuvan tekemistä?” Miksi hän taas kuvitteli olevansa treffeillä? Nooa ei ollut vieläkään siirtänyt jalkojaan ja hän tunsi Nooan pohkeen omaa säärtään vasten. Luukaksen säärtä kihelmöi ja kihelmöinti alkoi uhkaavasti siirtyä säärestä ylöspäin reidelle ja vielä ylemmäs...

”Tule huomenna kello 7 mun kämpilleni. Näet, miten mä treenaan.”

”Kello 7? Siis aamulla?! En mä kykene heräämään niin aikaisin.” Luukas ruikutti.

Nooa veti jalkansa pois Luukaksen jaloista (hitto) ja otti treenikassinsa lattialta. Hän teki lähtöä.

”Sun asenteesi ei ole kovinkaan ammattimainen.” Nooa naurahti kuivasti. ”Sä halusit seurata mun treenaamista, joten tulet kello seitsemäksi mun kämpilleni. Osoite on Mechelininkatu 3. Ja ai niin. Laita juoksuvaatteet päälle.”

*****

”Jääkiekon SM-liigajohtaja JYP aloitti maajoukkuetauon jälkeen tappiolla, kun HPK taisteli 3-1-voiton Hämeenlinnassa. Hännänhuippu TPS ryösti puolestaan pisteet Kärpiltä numeroin 4-1 ja suisti tappiokierteessä olevan SaiPan jumboksi...”

Luukas kuunteli hajamielisesti aamuradion urheiluselostusta edellisillan jääkiekkotuloksista ja vilkaisi kelloa: 6.17. Vielä hieman aikaa, ennen kuin hän lähtisi Nooan asunnolle ja ilmeisesti aamulenkille seuraamaan Nooan treenaamista. Luukas vilkaisi itseään makuuhuoneen peilistä. Trendikkäästi hieman ylikasvaneet vaaleaksi raidoitetut hiukset, suuret ruskeat silmät, kaartuvat huulet ja kuulemma kerubin kasvot. Pitkä hoikka vartalo, erityispiirteenä vaaleanruskeita rintakarvoja, joita hän ei viitsinyt ajella. Moni ajeli, mutta hän ei viitsinyt. Se ei sentään ollut mitään kovinkaan karheaa karvaa, vaan melko pehmeää. Hän harrasti edelleen koripalloa, joten hän oli mielestään hyvässä fyysisessä kunnossa. Pehmeän turkin kosketus hänen pohjettaan vasten herätti hänet ajatuksistaan.

”Joo joo. Saatte aamupalanne.” Luukas naurahti ja kumartui rapsuttamaan tummaturkkista Berliotzia niskan takaa. Makuuhuoneeseen tassutteli äänettömästi myös vaaleaturkkinen Marie, joka naukui kerjäten huomiota.

”Sulle kanssa rapsutukset.” Kolmikko tassutteli yhdessä keittiöön, jossa Luukas antoi kissoilleen aamupalat. Tyytyväinen maiskutus täytti keittiön.

Luukas hymähti kissoilleen ja kaivoi makuuhuoneen komerosta juoksuvaatteensa ja -kenkänsä, ja toivoi, ettei nolaisi itseään täysin aamulenkillä kompastumalla jalkoihinsa tai tekemällä jotain muuta nolostuttavaa Nooan edessä.

*****

Nooa odotti jo häntä kotitalonsa rapun edessä, nojasi harmaata seinää vasten. Upeana, tietysti.

”Moi. Pääsit sitten ylös sängystä ajoissa.” Nooa totesi. Luukas olisi herännyt vaikka neljältä, jotta olisi päässyt Nooan kanssa lenkille.

”Joo. Mä en ole vain tottunut aikaisiin herätyksiin. Toimituksessa ei ole mitään kiinteitä työaikoja, niin mä yleensä herään vähän myöhemmin.”

Nooa hymähti ja työnsi itsensä irti seinästä. ”Lähdetään pikku lenkille sitten.” Hän alkoi juosta rennon näköisesti kohti rantaa.

”Ööö... miten pikkuisesta lenkistä on kyse?” Luukas kysyi ja sovitti juoksuaskeleensa Nooan askeleisiin.

”Ihan perusaamulenkki eli kymppi.” Nooa vastasi.

”Siis 10 kilsaa?”

”No, ei me nyt 10 metriä juosta.”

”Ai jaa...”

”Ala tulla vaan. Kyllä sä pysyt perässä. Sä näytät hyväkuntoiselta.” Nooa virnisti ja Luukaksen sydän hypähti. Hyväkuntoiselta. Mitä se tarkoitti? Oliko Nooa tsekkaillut hänen vartaloaan? Ja ne jalat eilen kahvilan pöydän alla? Voisiko olla..?

”Millainen sun päivärytmi yleensä on?” Luukas yritti palata takaisin aiheeseen ajatuksistaan, jotka lähtivät ihan väärille reiteille.

”Herätys kuudelta, sitten aamupala ja aamulenkki. Sitten salille muutamaksi tunniksi ja sitten lounas. Lounaan jälkeen on lepoa, yleensä otan pikku päikkärit ja luen jotain. Sitten taas salille ja päivällinen. Joskus neljän viiden maissa kotiin ja kymmeneltä nukkumaan. Ei kovinkaan jännittävää elämää.” Nooa naurahti.

”Mitä sä teet vapaa-ajalla?”

”Luen kirjoja, tapaan ystäviä, katson leffoja... oikeasti, mun elämäni ei ole kovinkaan kiinnostavaa nyrkkeilyn ulkopuolella.”

Luukas jää miettimään Nooan vastausta. Ei sanaakaan perheestä tai ainakaan isästä, joka ilmeisesti on kuitenkin elossa. Eikä sanaakaan paremmasta puoliskosta. Onkohan sellaista? Toisaalta moni ei halua kertoa toimittajalle yksityiselämästään, saatikka rakkauselämästään. Luukas on tietysti tehnyt taustatyön ennen Nooan tapaamista. Toimituksen arkistoista löytyi tiedot Nooan nyrkkeilyuran kehityksestä ja menestyksestä sekä valokuvia otteluista. Googlen kuvahausta Luukas löysi niin ikään muutamia ottelukuvia ja kuvia nyrkkeilygaalasta, jossa Nooa oli ilmeisesti ilman seuralaista, poseeraten managerinsa, valmentajansa ja muiden nyrkkeilijöiden kanssa. Toisaalta, kaikki eivät halunneet julkisuutta ja kuvaansa lehteen.

He juoksevat jonkin aikaa hiljaa pitkin rantaa, ainoina ääninä vain heidän hengityksensä puuskutukset ja lenkkitossujen iskut asvalttiin. Ilmassa tuntuu jo syksyn viileyttä, meri näyttää tummansiniseltä ja tyyneltä, taivas on kirkas muutamaa pilvenhattaraa lukuun ottamatta. Kaupunki alkaa hiljalleen heräillä uuteen päivään.

”Pidetäänkö pieni juomatauko?” Nooa kysyy, kun he ovat juosseet noin puolet matkasta. Luukas on varma, että Nooa ei pidä taukoja normaalisti ja että hän ehdottaa taukoa Luukaksen takia. Se tuntuu kivalta, Luukaksen ei itse tarvitse pyytää taukoa, jota hän oikeastaan jo kaipaakin.

”Joo, pidetään vain.” Luukas sanoo ja ottaa vyöstään juomapullon.

”Miltä tuntuu?” Nooa kysyy ja tarkastelee häntä.

”Ihan okei. Mitä lenkin jälkeen?” Luukas kysyy ja ottaa huikan vesipullostaan.

”Mä menen salille. Sähän voit tulla sinne.”

Luukas nyökkää vähän liian innokkaasti. ”Joo, mutta mun pitää käydä ekaksi kotona suihkussa ja sitten käväistä toimituksessa. Jos mä tulen siinä puolen päivän maissa? Onko hyvä aika?”

”Sopii. Tuu, jatketaan lenkkiä.” Nooa sanoo ja pinkaisee juoksuun. Luukas käyttää hetken Nooan takapuolen ihailuun. Miten pakarat liikkuvat juoksuhousujen sisällä, miten voimakkailta ja kiinteiltä ne näyttävät. Luukas ravistaa itsensä takaisin todellisuuteen, ja juoksee Nooan perään.

*****

”Nooa on pukuhuoneessa.”

”Okei, kiitti.” Luukas sanoo salin työntekijälle.

Luukas koputtaa pukuhuoneen oveen, mutta ei kuule vastausta. Ehkä mä voin mennä sisälle... Luukas raottaa varovasti ovea ja huhuilee. Kun kukaan ei vastaa, hän astuu epäröiden sisälle. Samalla hetkellä Nooa tulee kulman takaa, ilmeisesti miestenhuoneesta. Pelkissä hiilenharmaissa boksereissa, jotka eivät jätä mitään mielikuvituksen varaan. Ainakaan Luukaksen mielikuvituksen varaan. Koska Nooa on upea, kuin antiikin Rooman veistos. Luukas ei voinut käsittää, miten hänen aivonsa pystyivät rekisteröimään Nooan vartalon millisekunneissa, vaikka hän käänsi katseensa pois: sileä rinta, nännien ympärillä hieman tummia karvoja, pyykkilautavatsa – ja voi hyvä luoja – navasta alaspäin lähtevä kapea karvoitus, joka katosi Nooan boksereiden sisään. Erittäin, erittäin pullottavien boksereiden sisään. Luukas tuntee käsittämätöntä halua nuolla sitä kapeaa karvoitusta. Ja muutakin.

”Moi. Mulla alkaa hieronta kohta.”

”Hmmm... ai jaa... okei.” Luukas ei tiedä, mihin laittaisi katseensa. Hän yritti olla tuijottamatta Nooan vartaloa, koska sen täytyi saada Nooan tuntemaan olonsa epämukavaksi.

”Haluatko sä kysellä samalla jotain?” Nooa kysyy ja ojentautuu mahalleen hierontapöydälle.

Luukas kävelee hitaasti lähemmäs hierontapöytää, eikä saa silmiään irti Nooan vartalosta. Niin pitkä, niin hoikka, mutta silti niin lihaksikas... Luukas näkee nyt kunnolla Nooan tatuoinnin selässä, tribaalityylitellyn kotkan, joka peittää Nooan yläselän, siivet ulottuen hänen lapaluihinsa. Ja Luukas ei voi mitään, ei pysty estämään itseään, hän ojentaa kätensä ja koskettaa kotkaa Nooan selässä, kuljettaa kättään pitkin lapaluun sileää ihoa, pitkin lapaluiden väliä toiselle lapaluulle. Nooa säpsähtää ja nousee äkkiä ylös. Luukas tajuaa mitä on tehnyt. Ja pelkää. Pelkää Nooan reaktiota. Voi hyvä luoja, mitä mä olen tehnyt? Nooa suuttuu mulle, ei suostu enää puhumaan mulle, kukaan heteromies ei halua, että homomies koskee, miksi sä koskit, se soittaa mun päätoimittajalle, voi luoja mä saan potkut...

Luukas astuu vaistomaisesti askeleen taaksepäin ja sopertaa, ”Anteeksi, mä en... mä en tiedä, mikä muhun meni... mä en tarkoittanut...” Kurkkua kuristaa, oksettaa, mahaan sattuu.

Nooa tarttuu Luukaksen käsivarteen, katsoo Luukasta silmiin, huomaa Luukaksen paniikin ja sanoo, ”Rauhoitu, Luukas. Ei se mitään. Kyllä mä tiedän -”

Oven avaus keskeyttää Nooan, ja sisään astuu keski-ikäinen nainen hierontaöljypullo kädessään. ”No, niin. Ollaanko täällä valmiita?”

Nooa päästää Luukaksen käsivarren irti. ”Joo, mä olen valmis.” Ja käy uudelleen makaamaan hierontapöydälle, laittaa kätensä leukansa alle ja katselee Luukasta jotenkin vakavana. ”Nähdään myöhemmin, okei?”

Luukas ei saa sanaa suustaan, vaan nyökkää ja ryntää ulos pukuhuoneesta.

*****

Luukas ei mene seuraavana päivänä nyrkkeilysalille. Hän lähettää Nooalle epämääräisen tekstarin rästissä olevista toimistohommista. Mikä on vale. Nooa yrittää soittaa hänelle, mutta Luukas ei vastaa, käpertyy vain peiton alle ja vaipuu uneen.

*****

Luukas on nelinkontin sängyllä, Nooa syvällä hänen sisällään, liikkuen edestakaisin kiivaalla ja kuumeisella tahdilla, pidellen lujasti kiinni hänen lanteistaan. Luukas voihkii kuin maksettu huora ja työntää lanteitaan innokkaasti taaksepäin Nooan rytmiin. Voi luoja, miten hän on odottanut tätä. Nooa on viimeinkin hänen sisällään ja nai häntä juuri niin kovaa kuin hän haluaa, osuen joka kerta isolla kalullaan Luukaksen eturauhaseen ja Luukas on niin lähellä, niin lähellä huippua...

PIIP PIIP PIIP PIIP

Herätyskello yöpöydällä herättää Luukaksen uuteen aamuun – erittäin kovan erektion kera, jonka hän päättää hoidella suihkussa.

Lämmin vesi suihkuaa Luukaksen päälle ja Luukas tarttuu kovaan kaluunsa, liikuttaa esinahkaa hitaasti edestakaisin terskan päällä. Hän huokaisee ja painaa päänsä käsivarttaan vasten, joka nojaa vaaleaan kaakeliseinään. Käden liike nopeutuu ja Luukas sulkee silmänsä, huohottaa hieman. Hän muistaa unensa, miten todelliselta se oli tuntunut, miten hyvältä Nooa oli tuntunut hänen sisällään. Luukas ei halua vielä laueta, joten hän siirtää kätensä kiveksiinsä ja hyväilee niitä, mutta hän on liian kiihottunut pitkittääkseen tätä. Hänen kalunsa vaatii huomiota ja Luukas alkaa tosissaan liikuttaa kättään kalullaan ja hänen vielä uniset aivonsa tarjoilevat hänelle mielikuvia hänen unestaan, Nooasta ja heidän rakastelustaan. Vain kolme vetoa ja hän laukeaa vasten suihkuseinää, tukahduttaen parahduksen käsivarteensa.

Luukas nostaa kasvonsa kohti vesisuihkua. Hän mokasi täydellisesti eilen pukuhuoneessa, mutta ei saa Nooaa mielestään – ei millään. Ilmeisesti hänen vartalonsa on päättänyt himoita Nooaa – eikä hänen aivoillaan ole mitään jakoa tilanteeseen. Luukas kaataa shampoota käteensä ja miettii, miten pystyy kohtaamaan Nooan.

Kun Luukas tulee suihkusta, hän huomaa kännykkänsä välkkyvän tekstarin merkiksi. ”Tuletko sä salille tänään?” Viesti on Nooalta. Luukas haluaisi perua koko jutun, mutta tietää, ettei pysty. Hänen on pakko saada juttu tehtyä, eikä Nooa vaikuta vihaiselta. ”Joo, tulen.”

*****

”Se on kehässä nyt.” Tuttu salin työntekijä nyökkää hänelle.

Tuttu testosteronin ja hienhaju iskee häntä vasten salilla. Nooa on nyrkkeilykehässä valmentajansa kanssa, hakaten iskuja valmentajansa pistehanskoihin, oikea suora, vasen koukku, vasen koukku, oikea suora, väistö ja suojautuminen... Nooan iskuissa on voimaa, hänen jalkansa liikkuvat nopeasti. Vartalo liikkuu sulavasti ja koordinoidusti kuviteltua vastustajaa vastaan. Nooa on vasenkätinen, joten hänen iskunsa tulevat yllättävästä suunnasta vastustajaan nähden, antaen hänelle etulyöntiaseman tositilanteessa. Luukas jää hetkeksi tuijottamaan Nooaa ja tajuaa, että hänen ehkä pitäisi tehdä jotain muistiinpanojakin tästä, mutta... Hän on kaunis.

Luukaksen huomio kiinnittyy kehän laidalla seisovaan pieneen, sievään, tummatukkaiseen nuoreen naiseen, joka katselee keskittyneesti hymyillen Nooaa ja valmentajaa. Salilla ei ole aiemmin näkynyt naisia.

Nooa ja valmentaja lopettavat treeninsä, ja Nooa pujottautuu kehäköysien alta nuoren naisen luo. He halaavat lämpimästi ja antavat toisilleen suukon suulle. Nooa hymyilee ja selittää jotain innokkaasti, ja nuori nainen nyökyttelee hänelle hymyillen, availlen samalla tottunein ottein hanskojen nyöriä.

Luukas tuntee pienen puristavan tunteen rinnassaan. Tyttöystävä.

He huomaavat Luukaksen ja lähtevät kävelemään häntä kohden, tyttö on kietonut toisen käsivartensa Nooan hoikan vyötärön ympärille. Luukas pakottaa kasvolihaksensa hymyyn ja yrittää jättää yhä pahemmin rintaansa puristavan tunteen, nyt jo kivun, huomiotta. Sydänkohtaus tuntuu varmaan tältä.

Nooa katsoo Luukasta jotenkin varovaisesti ja hymyilee vähän. ”Maija, tässä on Luukas, se toimittaja, josta mä kerroin. Luukas, tässä on Maija, mun -”

”Tosi kiva tavata! Mä olen ollut niin innoissani, kun Nooa kertoi, että hänestä tehdään haastattelu City-Uutisiin.” Maija vatkaa Luukaksen kättä edestakaisin innostuneesti. ”Nooa on tehnyt niin paljon duunia päästäkseen siihen, missä hän nyt on, joten kaikki huomio on vain ja ainoastaan ansaittua.” Läheltä nähtynä Maija ei ole vain sievä, vaan kaunis. Todella suuret ruskeat silmät, joita kehystävät kauniit pitkät silmäripset. Ja pieni, ehkä 160-senttinen, ja hän katselee silmät säihkyen molempia miehiä. Nooan lähes 190-senttisen varren kanssa he muodostavat kauniin parin: pieni ja sievä nuori nainen ja komea ja pitkä nuori mies. Luukas haluaisi rynnätä jälleen salilta pois. Tosi ammattimaista, Sanders. Ja aikuismaista, voi herran tähden...

”Joo, kiva tavata...” Luukas onnistuu sanomaan ja yrittää pitää hymyn kasvoillaan.

”Siis todella mahtavaa. Mä ymmärsin, että tämä on sun eka haastattelu?”

”Olen mä juttuja kirjoittanut aiemmin, mutta joo, tämä on mun eka haastattelu. Mä valmistuin vasta tänä keväänä tiedotusopin laitokselta.”

”Ja tämä on Nooan eka haastattelu, myös. Tai siis onhan Nooasta lehtijuttuja ollut, mutta ei mitään näin isoa.” Maija hymyilee pirteästi. ”Hyvä, että se on molemmille eka kerta, niin voitte olla toistenne tukena.”

”Hmmm... niin.” Luukas vilkaisee Nooaa, haluaa nähdä, millainen ilme Nooalla on Maijan sanavalintojen takia. Nooa näyttää edelleen varovaiselta. Kuin haluaisi kertoa ja salata jotain samaan aikaan.

”Luukas tulee seuraamaan lauantain ottelua.” Nooa sanoo, kun ei näytä keksivän muutakaan sanottavaa. Mikä ei oikeastaan yllätä Luukasta ollenkaan. Helvetti, meidän täytyy puhua siitä, mitä tapahtui edellispäivänä pukuhuoneessa.

”Loistavaa! Me nähdään varmaan siellä sitten. Olethan sä varannut Luukakselle ringside-paikat?” Maija tapittaa Nooaa.

”Joo, olen. Ja varmistanut pääsyn pukuhuoneeseen ottelun jälkeen.” Nooa sanoo pyöritellen harjoituksesta kireitä niskaansa ja olkapäitään. Luukas ei voi olla panematta merkille, miten hikipisarat kimaltelevat loisteputkien valossa Nooan kaulalla. Eikä voi olla ajattelematta, miltä tuntusi nuolla ne pisarat pois.

”No vau! Edes mä en pääse ottelun jälkeen pukuhuoneeseen.” Maija pyörittelee silmiään Luukakselle ja virnistää. Luukas yrittää hymyillä takaisin, mutta kasvolihakset tuntuvat jo kramppaavan väkinäisestä hymyilystä. Ja rintaa puristava kipu on nyt kuin kiristävä vanne.

”Niin, no, sehän on siis miesten pukuhuone. Ja Luukas haluaa varmaan saada tuoreeltaan mun kommenttini matsista.” Nooa katsoo kysyvästi Luukasta, se arpinen kulmakarva taas koholla.

”Joo... tota joo. Mä itse asiassa muistinkin, että mulla on tosi tärkeä kokous toimituksessa. Voinko mä vaikka lähettää sulle huomenna sähköpostilla ne kysymykset?” Luukas yrittää luikerrella tilanteesta.

”Mä luulin, että sä teet henkilökohtaisesti tämän haastattelun.” Nooa astuu hieman lähemmäs Luukasta.

”Mmmh... ei välttämättä. Tällaiset sähköpostihaastattelut on tosi yleisiä nykyään, kun kaikilla on niin kiire ja silleen...” Luukas vastaa ja astuu askeleen taaksepäin.

”No, kai se sitten on okei... Oletko sä kunnossa? Sä näytät jotenkin -”

”Olen mä. Raitis ilma tekee hyvää. Mun pitää nyt mennä. Moikka.” Luukas töksäyttää ja on jo menossa kohti ovea.

”Moi...” Nooa jää kummastuneena katsomaan Luukaksen selkää.

*****

Luukas ei voi käsittää Nooan käytöstä. Miksi Nooan piti raahata tyttöystävänsä näytille, halailla ja suudella häntä osoittaakseen olevansa hetero? Nooa oli ollut niin mukava, kahvilassa ja lenkillä... ja tietysti pukuhuoneessa. Miksi Nooa voinut vain sanoa, että ei kiitos – älä kosketa mua enää, mä en ole kiinnostunut miehistä. Luukas olisi vain pyytänyt jälleen anteeksi käytöstään, niellyt pettymyksensä ja nuollut haavansa.

*****

”Siis eikö haastateltavaan ihastuminen ole vastoin jotain lakia? Tai ainakin moraalitonta? Siis niinku lääkäreilläkin? Eihän ne saa yrittää potilaitaan?”

”Kaarlo, suu kiinni! Jos sä et osaa sanoa mitään järkevää, niin tee maailmalle palvelus ja ole ihan vain hiljaa. Näytät paremmaltakin suu kiinni.”

”Siis, Alli hei... mähän olen juristi, kyllä mä nämä asiat tiedän. Jos Luukas haluaa olla haastateltavansa pantavana, niin eihän se siitä voi juttua kirjoittaa...” Luukas tiesi, että oli virhe tunnustaa Kaarlolle pikku hiprakassa valmistujaisjuhlissa, että hän tykkäsi olla vastaanottavana osapuolena. Hitto.

”Sä olet verojuristi! Ja pantavana... Voi helvetti sentään sun kanssa...”

”No, kyllä mä nämä asiat sua paremmin tiedän, sähän olet sairaanhoitaja...” Kaarlo yrittää vielä pelastaa kasvonsa, mutta tietää, että nahkaansa hän ei saa enää pelastettua.

”Mä teen sulle tuseerauksen, kun päästään kotiin, jos et ole nyt hiljaa!”

Luukas melkein purskauttaa kahvinsa suustaan ja pudistaa hymyillen päätään. Kaarlo ja Alli, hänen lähimmät ystävänsä lapsuudesta, kinastelevat kuin vanha aviopari. Mitä he oikeastaan olisivatkin, jos olisivat naimisissa.

”Anteeksi, mutta mä olen edelleen läsnä ja ihan oikeasti kuulen kaikki teidän juttunne.” Luukas huomauttaa kinasteleville kavereilleen. ”Ja ihan tiedoksi vain, että Randy Harrison seurusteli kahdeksan vuotta häntä haastatelleen toimittajan kanssa. Ei siinä mitään väärää ole.”

”Kuka helvetti on Randy Harrison?” Kaarlo kysyy ja raapii niskaansa. Luukas arvaa, että Kaarlo alkaa katua sitä, että lähti Allin ja hänen kanssaan kahvilaan puimaan tapaus Nooa Marjomaata. ”Mutta Luukas, hei. Ei se ihan heterokaan voi olla.”

”Miten niin ei voi olla?”

”Heteromies olisi tempaissut sua turpaan sen pukuhuone-episodin jälkeen, ja sun nätillä naamallasi olisi nyt ikävän näköinen musta silmä.” Kaarlo ilmoittaa itsevarmasti teoriansa ja haukkaa voisilmäpullaansa. ”Hei, ihan helvetin hyviä pullia! Maistakaa ihmeessä! Mikset sä, Alli, koskaan leivo?”

”Voi tsiisus, sanonko mitä... mutta hei, Kaarlon teoriassa voi olla perääkin.”

Ehkä. Ehkä ei. Mutta Luukas ei tiedä, miten hän saisi teorian muunnettua käytännöksi.

*****

”Miau?” Berliotz naukaisee kysyvästi ja kerjää huomiota. Luukas makoilee sohvallaan Marie-kissa sylissään, rapsutellen sitä hajamielisesti. ”No, hyppää tänne vain. Täällä on tilaa.” Luukas naurahtaa toiselle kissalleen, joka seuraa isäntänsä kehotusta ja hyppää sulokkaasti sohvalle, asettuu Luukaksen syliin puskien kuonollaan Marieta pois. ”Hei, eipäs kinastella tai saatte molemmat -”

Ovikello keskeyttää torumisen. Luukas vilkaisee seinällä olevaa kello: 20.22. Hän ei ole kutsunut ketään kylään, eikä hänen iäkäs leskirouvanaapurinsa soittaisi hänen ovikelloaan tähän aikaan.

Luukas kurkistaa ovisilmästä.

Nooa.

Joka näyttää hieman hermostuneelta, siirtelee jalkojaan edestakaisin ja jos hänen molemmissa käsissään ei olisi kannella peitettyjä pahvimukeja, hänen kätensä todennäköisesti haroisivat hermostuneesti tummia hiuksia.

”Ai, moi.” Luukas sanoo hämmentyneenä. ”Mitä sä... mitä sä täällä teet?”

”Sä lähdit vähän äkkiä tänään salilta... Niin mä ajattelin, että jos sä haluaisit nyt haastatella. Se sähköpostihaastattelu tuntuu vähän... en mä tiedä, etäiseltä. Ellei sulla ole siis muuta.” Nooa sanoo ja yrittää kurkistella Luukaksen selän taakse. ”Mä toin kahviakin.” Nooa ojentaa toisen mukin Luukakselle. Cafe macchiato. Luukaksen lempparia.

”Kiitti.” Luukas ottaa mukin Nooalta, sormet hipaisten Nooan sormia, tuntien 1000 voltin sähköiskun kulkevan vartalonsa läpi. Tunsiko Nooakin sen? Luukas kääntää nopeasti selkänsä Nooan päin, ettei Nooa huomaisi tunnekuohua Luukaksen kasvoilla.

”Tuu sisään vain.” Nooa astuu sisään Luukaksen pieneen, kodikkaaseen keskustakaksioon, joka on sisustettu tummalla puulla ja vaaleilla kankailla. Olohuoneen yksi seinä on kokonaan kirjahyllyn peittämä, täynnä maailmankirjallisuuden klassikoita, lehtisarjoja ja journalistiikan teoksia. Toisella seinällä on kolmen hengen vaalea sohva, tällä hetkellä Luukaksen kahden kissan valtaama, muutama tummanruskea tyyny heitettynä käsinojien viereen ja tummanruskea olohuoneen pöytä, jossa on puoliksi luettu kirja. Sohvan vieressä on suljettu ovi, Luukaksen makuuhuoneeseen. Kolmannella seinustalla, ikkunan alla on tv-taso, jolla tosin ei ole televisiota, vaan valokuvia Luukaksen perheestä ja läheisistä, Carlos Santanaa tällä hetkellä soittava stereojärjestelmä sekä muutamia kynttilöitä luomassa lämmintä hehkua pimenevään alkusyksyn iltaan.

”Sulla on kiva kämppä.” Nooa sanoo katsellen ympärilleen ja maistaa kuumaa kahviaan.

”Kiitti. Mä ostin tämän vasta ihan äskettäin. Mä asuin Tampereella opiskeluaikana, mutta sitten muutin tänne takaisin, kun sain töitä... mähän olen niinku Helsingistä alun perin kotoisin, niin halusin tänne takaisin... tai siis oikeastaan Espoosta... mun vanhemmat asuvat Espoossa...” Luukas tietää sopertavansa hermostuneesti joutavan päiväisiä asioita. Mutta Nooa on yllättäen hänen asunnossaan, mustassa farkkutakissa, punaisessa, tiukassa t-paidassa (Luukas kieltäytyy tuijottamasta Nooan nännejä) ja lantiolta matalissa sinisissä farkuissa, näyttäen syötävän, nuoltavan, nieltävän hyvältä.

”Mistä sä muuten tiesit, missä mä asun?”

”Sun osoitteen sai nimen perusteella osoitehausta. Toivottavasti ei haittaa.” Hitto. Luukaksen päätoimittaja oli ohjeistanut, että hänen kannattaisi salata osoitetietonsa, mutta hän oli unohtanut uuden työn, muuton ja kaiken muun hässäkän takia.

”Joo, ei se haittaa. Haluatko sä jotain syötävää?” Luukas pyörii pienessä keittokomerossaan. ”Mulla on valmiina savukalasalaattia tai sitten mä voin laittaa voileipiä...”

”Ei kiitti, mä olen jo syönyt.” Nooa on ottanut farkkutakin pois ja seisoo keskellä Luukaksen olohuonetta kädet farkkujensa taskussa. Kädet saavat farkut liukumaan vieläkin alemmas, ja Nooan t-paita ei ihan ylety farkkujen vyötärölle, ja Nooa tarjoilee todennäköisesti tietämättään Luukakselle herkullisen näkymän paljasta ihoa.

”Joo... tota. Mulla on kysymykset valmiina sitten haastattelun jatkoa varten.” Luukas tulee olohuoneeseen ja jää seisomaan pienen välimatkan päähän Nooasta, katselee epävarmasti ja varovaisesti Nooaa, tarkkailee hänen reaktioitaan. ”Mutta ensiksi mä haluan sanoa, että mä olen tosi pahoillani siitä edellispäiväisestä jutusta... siellä pukuhuoneessa. Mun olisi varmaan pitänyt kertoa, että mä olen homo. Tai siis... pyyhitääs toi äskeinen yli. Mun ei tietenkään tarvitse kertoa kenellekään seksualiteetistani, mutta mä en olisi saanut koskea sua. Siitä mä olen pahoillani. Toivottavasti mä en saanut sun oloa vaivautuneeksi, ja mä täysin ymmärrän, jos sä et enää halua tehdä tätä haastattelua mun kanssasi ja mä voin pyytää meidän päätoimittajalta -”

”Kyllä mä tiesin, että sä olet homo.”

Luukaksen suu loksahtaa auki ällistyksestä. ”Miten?”

”No, vaikka mä otan satunnaisia iskuja päähän, niin osaan mä Googlea käyttää.” Nooa hymähtää. ”Suomessa tuskin on kovinkaan monta Luukas Sanders -nimistä toimittajaa, jotka on aktiivisesti mukana Setan toiminnassa – ja avoimesti homoja.”

”Aaa, niin tietysti.” Mä en taida olla tänään mikään penaalin terävin kynä. Luukas kääntää hetkeksi selkänsä Nooalle ja säätää stereoidensa äänenvoimakkuutta hieman hiljaisemmalla, jotta musiikki ei häiritsisi haastattelua.

Hänen kääntyessään takaisin Nooaan päin, Nooa seisoo hänen vieressään. Ihan lähellä. Niin lähellä, että Luukas näkee Nooan parransängen, tuntee Nooan partaveden sitruksen, bergamotin ja myskimäisen tuoksun, huomaa, että jäänsiniset silmät ovat tummuneet indigonsinisiksi.

”Mitä nyt?” Luukas kysyy ja katsoo Nooaa silmiin, sitten huuliin ja taas silmiin. Suutele, suutele, suutele mua...

”Ei mitään.” Nooa sanoo ja painaa huulensa kokeilevasti ja niin kevyesti Luukaksen huulille.

Suudelma ei kestä kuin hetken, mutta Luukaksen vartalo huutaa jo lisää. Ja hän saakin lisää. Nooa suutelee häntä uudelleen, tällä kertaa varmemmin, ja Luukas tuntee, miten Nooan toinen käsi siirtyy hänen takaraivolleen ja toinen hänen selälleen, pitäen häntä paikallaan. Luukaksen omat kädet kietoutuvat Nooan vyötärölle, ensin paidan päälle, mutta pian paidan ja farkkujen väliselle paljaalle iholle. Nooa on niin lämmin. Ja sileä. Ja miten helvetissä mä voin olla jo näin kovana? Ei voi olla mahdollista... Nooa työntää tunnustellen kielensä Luukaksen suuhun, ja Luukas avaa suunsa halukkaasti, päästää Nooan sisään tunnustelemaan suutaan, koskettaa kielellään Nooan kieltä. Luukas siirtää kätensä Nooan vyötäröltä Nooan olkavarsille, tunnustelee hauiksen ja olkapäiden lihaksia, ja tietää päästävänsä pieniä, kiihottuneita ääniä kurkustaan. Koska Nooa tuntuu niin hyvälle. Nooan kädet ovat vaeltaneet Luukaksen lanteille, silittelevät kevyesti. Tästä rohkaistuneena Luukas päättää painaa lantionsa Nooan lantiota vasten. Hän haluaa, että Nooa tuntee, kuinka kovana hän on ja haluaa Nooan tietävän, että hän haluaa Nooaa – todella paljon ja nytnythetiheti. Ja tyytyväisenä Luukas huomaa, että myös Nooa on kovana. Nooa säpsähtää hieman tuntiessaan Luukaksen kovan kalun painautuvan omaansa vasten, mutta alkaa varovasti hieroa omaa kaluaan Luukaksen kalua vasten. Luukas kuulee suudelmien vaimentamaa voihkintaa, ja tajuaa, että äänet lähtevät hänen kurkustaan. Nooa ei juurikaan päästä ääniä, mutta hänen hengityksensä on raskasta ja vaivalloista.

Luukas päättää ottaa tilanteen hallintaansa. Hän lopettaa suutelemisen hetkeksi ja työntää Nooaa taaksepäin sohvalle, saaden kissat pakenemaan sohvalta. Nooa näyttää aluksi yllättyneeltä ja siltä, että aikoisi vastustella, mutta antaa Luukaksen työntää hänet sohvalle istumaan. Luukas kapuaa hajareisin Nooan päälle istumaan, ja tällä kertaa hän aloittaa suudelman, työntää kielensä heti Nooan kuumaan suuhun ja hyväilee samalla Nooan niskahiuksia. Nooan kädet siirtyvät Luukaksen selkään, jota ne hyväilevät hetken ja sitten Luukaksen pakaroille tunnustelemaan farkkujen peittämää muotoa.

Luukas siirtyy hyväilemään Nooan selvästi erottuvia rintalihaksia, ja kuljettaessaan sormiaan Nooan nännien yli, Nooa henkäisee kuuluvasti. ”Luukas...”

”Mitä? Sano, mitä sä haluat?” Luukas huohottaa sanojen välissä ja siirtää suudelmansa Nooan kaulalle, näykkii kevyesti hampaillaan. Ihan mitä vain, mä teen ihan mitä vain, älä vain lopeta tätä, voi luoja, mä haluan sua...

”Ummm... mä en... en mä tiedä.” Nooa onnistuu henkäisemään. Luukaksen kiimaisissa aivoissa vilahtaa ajatus, että Nooa ei ehkä ole kovinkaan seksuaalisesti kovinkaan kokenut. Ainakaan miesten kanssa.

Luukas vie kätensä Nooan pullottavalle etumukselle ja hieroo kevyesti. ”Onko tämä okei?” Luukas katsoo Nooaa kysyvä ilme silmissään.

”Mä... joo.”

Luukas hieroo hetken Nooan etumusta, ja Nooan silmät sulkeutuvat nautinnosta. Luukaksen sormet löytävät tiensä Nooan vyönsoljelle ja alkavat avata sitä. Nooan silmät räpsähtävät auki. Luukas katsoo epäröiden Nooaa, ja Nooa nyökkää hieman ja nielaisee kuuluvasti, aataminomena liikkuen edestakaisin. Kun Luukas on saanut Nooan vyön auki, hän avaa farkkujen napin ja liu'uttaa hitaasti vetoketjun auki.

”Nosta vähän sun lanteitasi, jooko?” Luukas kuiskaa ja nousee Nooan sylistä. Nooa nostaa lanteitaan ja Luukas vetää Nooan farkut nilkkoihin. Nooan mustat bokserit ovat jo märät kalusta vuotaneista touhutipoista. Ja boksereista huolimatta, Luukas näkee, että Nooalla on iso. Todella iso kalu, ainakin Luukaksen kahden ex-poikaystävän ja muutaman läppärille ladatun pornoleffan kokemuksella.

Bokserit. Pois pois pois.

Luukas vetää Nooan bokserit myös nilkkoihin, ja Nooan kalu pompsahtaa esiin. Kivikovana, terska punaisena siihen pakkautuneesta verestä, sojottaen suoraan eteenpäin. Luukas istuu takaisin hajareisin Nooan syliin ja ottaa Nooan kalun käteensä, hieroo vartta tunnustelen, hieraisee peukalollaan terskasta valuneita touhutippoja liukastaakseen kätensä liikettä ja vilkaisee Nooaa. Nooa on sulkenut jälleen silmänsä ja kallistanut päänsä sohvan selkänojalle.

Luukas päättää olla tuhlaamatta aikaa. Hän ottaa tiukan otteen Nooan kalusta ja liikuttaa kättään nopeaan tahtiin ylös alas, hieman vääntäen rannettaan terskan kohdalla. Nooan lanteet alkavat liikkua Luukaksen käden tahtiin. Luukas nopeuttaa tahtia entisestään, ja Nooan raskas hengitys muuttuu kiihkeäksi, eläimelliseksi ääntelyksi. Luukas hyväilee toisella kädellään Nooan niskahiuksia ja suukottelee sängen peittämää kaulaa, pitäen nopeaa tahtia yllä Nooan kalulla.

Yhtäkkiä Nooan vartalo jäykistyy, Nooa päästää matalan huudon, ja lämmin sperma syöksyy Luukaksen kädelle ja hänen valkoiselle neulepaidalleen.

Nooa tasailee hengitystään ja yrittää toipua orgasmistaan. Luukaksen omat farkut tuntuvat tuskallisen kireiltä kovasta erektiosta ja hän todella, todella toivoo, että Nooa haluaisi tehdä asialle jotakin. Nooa nostaa päänsä selkänojalta ja katsoo Luukasta. Luukas vie sperman peittämän käden kasvoilleen ja nuolee kätensä puhtaaksi Nooan spermasta, pitäen koko ajan katsekontaktin Nooaan. Nooa nieleskelee jälleen vaivalloisesti.

Nooan mietteliäs katse siirtyy Luukaksen jalkoväliin. ”Ei sun tarvitse... siis jos sä et halua... jos sä et yleensä tee tällaista...” Luukas sopertaa. Mutta mä haluan sua, ole kiltti...

Nooa työntää Luukaksen sylistään, ja Luukas tuntee jo pettymyksen vihlaisevan mahanpohjastaan, kunnes hän tuntee Nooan sormet vyönsoljellaan, sitten farkkujensa napilla ja vetoketjulla. Nooa työntää samalla kertaa Luukaksen farkut ja bokserit alas, paljastaen Luukaksen kovana seisovan kalun. Luukas astuu pois housuistaan ja menee jälleen hajareisin Nooan syliin. Nooa ei myöskään tuhlaa aikaa, vaan alkaa heti liikuttaa kättään ylös ja alas Luukaksen kalulla. Luukas kietoo kätensä Nooan kaulan ympärille, painaa päänsä Nooan kaulan ja olkapään väliseen kuoppaan ja työntelee kaluaan nopeasti Nooan käteen. Luukas voihkii lutkamaisesti, äänekkäästi, pureskelee alahuultaan, jottei laukeaisi nolostuttavan nopeasti. Mutta paine on liian kova. Luukas tuntee tutun puristavan tunteen palleissaan, ja Nooan nyrkkeilyhanskojen kovettama käsi liikkuu yhä vain tiukemmin ja nopeammin Luukaksen jomottavalla kalulla. ”Nooa... Nooa... voi luoja, Nooa... multa tulee..!” Luukas heittää päänsä taaksepäin ja huutaa nautinnosta, kun sperma syöksyy Nooan kädelle ja t-paidalle.

Luukas toipuu orgasmistaan ja nojaa otsaansa Nooan otsaan.

”Onko kaikki okei?” Luukas kysyy hiljaa, eikä uskalla katsoa Nooaa silmiin.

”Joo...” Nooa huokaisee. Luukas vilkaisee sivulleen ja huomaa, että Nooa pitää spermaista kättä ilmassa. ”Mä haen sulle kosteuspyyhkeen. Odota tässä.”

Luukas nappaa bokserinsa ja kipaisee makuuhuoneeseensa, jossa hän pikaisesti putsaa itsensä kosteuspyyhkeellä, vetää bokserit jalkaansa ja hengittää syvään. Hermostuttaa, sydän hakkaa, suuta kuivaa.

Miten Nooa suhtautuu tähän?

*****

”Nooa Marjomaa on yksi lupaavimpia nuoria nyrkkeilijöitämme. Nooa Marjomaa on myös lupaava poikaystäväkandidaatti. Komea. Mukava. Hyväkroppainen. Kiltti. Hämillään. Isokaluinen. Eikä toimittaja Luukas Sanders osaa päättää, kumpaan aukkoonsa haluaisi sen kalun ensimmäiseksi.

LUUKAS SANDERS ON IDIOOTTI.”

Hienoa. Todella hienoa. Viisi vuotta tiedotusoppia, kesät paikallislehden toimituksessa, freelance-töitä opiskelujen sivussa, eikä hän saa parempaa tekstiä aikaiseksi tietokoneelleen. Eikä asiaa yhtään auta deadline, jonka mukaan juttu pitäisi olla urheilutoimituksen päällikön pöydällä maanantaiaamuna. Samana aamuna, kun Luukaksen pitäisi olla junassa kohti Itä-Suomea (paikkakuntaan, jonka nimeä hän ei pysty muistamaan) tapaamaan lupaavaa naiskeihäänheittäjää (urheilijaa, jonka nimeä hän ei myöskään pysty muistamaan).

Luukas ristii sormensa takaraivolleen ja nojautuu työtuolissaan taaksepäin, tuijottaa kattoa ja muistelee eilistä iltaa. Nooa... Luukaksen tullessa makuuhuoneestaan kosteuspyyhkeiden kanssa, Nooa oli jotenkin onnistunut vetämään nilkoissaan olevat bokserit ja farkut ylös yhdellä kädellä, toisessa kädessä edelleen Luukaksen spermat.

”Anna mä pyyhin.” Luukas ottaa Nooan käden omaansa, pyyhkii Nooan käden hitaasti puhtaaksi ja katselee välillä Nooaa, joka välttelee Luukaksen katsetta. ”Onko kaikki ihan oikeasti okei?”

Nooa nyökkää hiljaisena. Luukas haluaisi huutaa tunteensa kovaan ääneen, läväyttää kaiken pöydälle, miten hän on ihastunut Nooaan, miten hän haluaa Nooan, ei vain seksin takia, vaan... Mutta hän ei uskalla. Nooa vaikuttaa olevan hämillään tilanteesta, ja näyttää siltä kuin haluaisi olla mahdollisimman kaukana. Luukas tuntee tutun kivun mahassaan, puristuksen kurkussaan ja karvas sappi polttelee melkein jo kurkussa. Aivan kuin sen pukuhuone-episodin jälkeen.

”Haluaisitko sä puhua? Siis tästä, mitä tapahtui -” Luukas kysyy hiljaa ja pitelee Nooan kättä yhä kädessään.

”Mä luulen, että mun täytyy lähteä kotiin.” Nooa viimein löytää puhekykynsä ja vetää kätensä pois. Tosin sanat, mitä hän sanoo, eivät ole niitä, mitä Luukas haluaisi kuulla. ”Pitää herätä aikaisin huomenna ja alkaa valmistautua lauantain otteluun.” Nooa on jo vetämässä farkkutakkiaan päälle ja tekee lähtöä.

Ovi kolahtaa kiinni, ja Luukas kuulee, kuinka hissi alkaa liikkua kohti hänen kerrostaan.

Luukas käpertyy istumaan sohvalle, tuntee vielä Nooan tuoksun ja lämmön ja halaa sohvatyynyään. Kissat uskaltavat palata sohvalle kerjäämään isäntänsä huomiota.

”Mites Luukaksella sujuu Marjomaan haastattelu?”

Luukas havahtuu mietteistään ja kääntyy katsomaan urheilutoimituksen päällikköä, Tapioa, joka tarkastelee häntä lukulasiensa yli, kädessään painosta aamuyöllä tullut uunituore lehti.

Oikein hyvin, kiitos kysymästä! Runkattiin eilen mun sohvallani, haastattelu jäi taaskin tekemättä ja mä taidan olla rakastunut Marjomaahan. Luukas klikkaa kirjoittamansa dokumentin piiloon. ”Mmmm... ihan hyvin. Vähän ehkä viime hetken kiirettä saattaa tulla.” Luukas katselee viisikymppistä esimiestään.

”Noo, ainahan sitä vähän kiirettä tuppaa tulla, mutta monet toimivat parhaiten pienessä stressissä.” Tapio istahtaa Luukaksen työpöydän reunalle ja ottaa lukulasit silmiltään. ”Ajattelin, että sinä ja Marjomaa löydätte helposti yhteisen rytmin, kun olette molemmat nuoria miehiä. Teillä varmaan on jotain yhteisiä juttuja, mitä voitte tehdä.” Luukas tuntee hienoisen punan nousevan poskilleen esimiehensä sanojen takia.

”Jaa, eikös sinun pitäisi kohta lähteä seuraamaan Marjomaan valmistautumista huomiseen otteluun?” Tapio kysyy ja nousee lähteäkseen omiin töihinsä.

”Ööö... joo. Mä olen itse asiassa juuri lähdössä Noo- siis Marjomaan luokse.” Ongelma oli vain siinä, että hän ja Nooa eivät olleet sopineet tasan yhtään mitään tästä päivästä. Koska Nooa oli lähtenyt sanomatta juuri mitään. Mutta Luukas tiesi Nooan päivärytmin, joten ehkä hän olisi kotona puolen päivän aikaan.

Luukas nappaa takkinsa, pitkän kaulaliinansa ja olkalaukkunsa, kävelee päättäväisesti avokonttorin läpi moikaten muutamia kollegoitaan ja päättää, että nyt Nooa Marjomaa saisi luvan puhua hänen kanssaan. Eikä se puhuminen rajoittuisi vain haastatteluun.

*****

Luukaksen hyvin kertynyt itseluottamus alkaa karista, kun hän seisoo Nooan kotitalon edessä. Hän vetää pari kertaa keuhkot täyteen syksynraikasta ilmaa ja painaa sisäpuhelimen nappia, jossa lukee ”Havukainen”.

”Haloo?” Naisen ääni vastaa.

”Ilmaisjakelulehtiä.”

Sisäpuhelimesta kuuluu surahdus, ja Luukas pääsee näppärästi sisään suljetusta alaovesta. Pikainen vilkaisu rapun nimitauluun paljastaa, että Nooa asuu kolmannessa kerroksessa. Luukas päättää mennä portaita, jotta saisi aikaa ajatella. Ajatella mitä? Mitä sä sanot Nooalle? Mitä sä teet Nooan kanssa? Mitä jos Nooa ei ole kotona? Mitä jos... mitä jos Maija on siellä? Jestas... Luukas pysähtyy kolmannessa kerroksessa Nooan oven eteen ja haroo hiuksiaan hermostuneesti.

Ovikello. Soita nyt sitä ovikelloa, Sanders.

Ovikello kilahtaa, ja Luukas kuulee hetken kuluttua liikkumista asunnosta.

Nooa avaa oven harmaissa pyjamanhousuissa ja valkoisessa t-paidassa. Punainen t-paita on ilmeisesti päätynyt pyykkikoriin tai jopa jo pesukoneeseen asti. Hassua, osa musta on jo täällä Nooan asunnossa.

Nooa näyttää pöllämystyneeltä, juuri heränneeltä, hiukset söpösti sojottaen sinne tänne, silmät unisina. Nooa rapsuttaa vatsaansa ja hymyilee vinosti. ”Luukas, mitä sä -”

”Nyt puhutaan. Tai siis haastatellaan. Tai ensin haastatellaan ja sitten puhutaan. Valitse sinä järjestys.” Luukas ilmoittaa jälleen löytyneen itsevarmuutensa avittamana, purjehtii Nooan ohi sisälle asuntoon. Nooan upea, kiinteä vartalo ei häiritse häntä. Ei. Ollenkaan.

Luukas onnistuu kiinnittämään huomiota Nooan asuntoon, pienehköön askeettiseen yksiöön. Alkovissa on parvisänky, jonka alla on nyrkkeilyvarusteita, teippiä, hanskoja, hammas- ja alasuojia, nyrkkeilyasuja. Yhdellä seinustalla on tumma sohva ja sohvaa vastapäätä kotiteatterijärjestelmä. Sohvan edessä on sohvapöytä, täynnä erilaisia kaukosäätimiä ja urheilulehtiä. Nurkassa on lasiovinen kaappi, jossa on palkintomaljoja ja mitaleita Nooan voitonhetkistä. Toisessa samanlaisessa lasikaapissa on vino pino dvd-elokuvia.

”Okeeei... mä valitsen sen kolmannen vaihtoehdon.”

”Kolmannen... minkä ihmeen kolmannen vaihtoehdon? Ei ole mitään kolmatta vaihtoehtoa!” Luukas käy jo kierroksilla, kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa.

”Onpas. Sä et vain sanonut sitä, mutta taatusti ajattelit.”

”No, mikä muka?” Luukas seisoo kädet puuskassa rinnallaan, ärsyyntynyt ilme kasvoillaan, huulet mutrussa kuin pienellä lapsella, joka ei saa tahtoaan läpi.

”Kolmas vaihtoehto on se,” Nooa selittää rauhallisesti hymyillen, riisuu Luukaksen takin ja kieputtaa kaulaliinan pois kaulasta, heivaa ulkovaatteet sohvapöydälle ja kaappaa Luukaksen syliinsä sohvalle, ”että sä tulet tänne sohvalle mun kanssa ja ihan vain rauhoitutaan.”

Luukas huomaa yhtäkkiä olevansa selkä vasten Nooan rintaa ja vatsaa, Nooan jalkojen välissä, Nooan kädet kevyesti ympärillään. Eikä Luukaksella ole todellakaan mitään asiaa vastaan.

”Sori siitä eilisestä.”

Luukaksen maha heittää kuperkeikan, tuntee koko vartalonsa jäykistyvän, kuin ottaisi iskun vastaan. Ei ei ei... mä en halua, että sä olet pahoillasi siitä.

Nooan täytyy huomata Luukaksen reaktio, sillä hän kiirehtii sanomaan. ”Siis siitä, että mä lähdin, en siitä... muusta.” Vaikkei Luukas näe Nooan kasvoja, hän tietää, että Nooa punastelee. ”Mä en ole ennen... tai siis olisin kyllä halunnut, mutta... kai mä vähän pelästyin.” Nooa leikittelee Luukaksen kädellä, hieroo rystysiä ja ihmettelee, miten pehmeä Luukaksen iho on verrattuna hänen omien käsiensä ihoon, nyrkkeilyhanskojen kovettamaan. Nooa painaa kasvonsa Luukaksen olkapään ja kaulan väliseen kuoppaan ja hengittelee Luukaksen tuoksua – jotain vaniljaista ja metsän aromia, ja pohjalla Luukaksen oma ominaistuoksu.

Luukas kääntyy katsomaan Nooaa. ”Entäs Maija? Mä en halua olla mikään kokeilu siitä, miltä mies tuntuu...”

Nooa näyttää hämmästyneeltä ja edelleen unen jäljiltä sojottavat hiukset saavat hänet näyttämään täysin puusta pudonneelta. ”Mitä Maijasta? Luulitko sä...? Ei Maija ole mun tyttöystävä tai mitään, ihan vain kaveri. Ollaan tunnettu toisemme pitkään, asuttiin lapsina naapuritaloissa ja käytiin samaa koulua.” Sitten Nooalla välähtää. ”Siis hetkinen... senkö takia sä lähdit eilen niin nopeasti salilta?”

Luukas puree alahuultaan ja tuntee nolostuttavan punan hiipivän poskilleen. Jäit kiinni, Sanders.

Nooa purskahtaa niin tarttuvaan nauruun, että Luukaksenkin on pakko hymyillä omalle sekoilulleen. ”Ja mä tulin eilen illalla sun luokse, yksi asia johti toiseen - ” Nooa tekee kädellään pienen käteenveto-liikkeen, ”ja sä silti luulet, että mä olen – mitä? Kokeilunhaluinen hetero, vai?”

”No, ei sitä koskaan tiedä. Kaikenlaisia hörhöjä on liikenteessä.” Luukas irvistää ja näyttää kieltään.

”Mmmm. Yhdessä asiassa sä olit oikeassa. Mä olen kokeilunhaluinen, ja tuo sun kielesi näyttää nimittäin todella kokeilemisen arvoiselta.” Ja samalla hetkellä Nooan unenmakuiset huulet ovat jälleen Luukaksen huulilla (vihdoinkin!),liikkuvat aluksi hellästi, mutta suudelma syvenee nopeasti, kun Nooa työntää kielensä Luukaksen halukkaaseen suuhun. Luukas kääntyy kokonaan ympäri, Nooa nousee ylemmäs istumaan. Luukaksen on pakko päästä lähemmäs, joten hän menee Nooan syliin, kietoo jalkansa Nooan lantion ympäri, Nooa pujottaa jalkansa Luukaksen jalkojen ali, ja Luukas vie kätensä Nooan niskaan hyväilemään itsepäisesti sojottavia suortuvia, tuntee Nooan käsien kietoutuvan hänen vyötärönsä ympärille, ja kun Luukas käytännöllisesti katsoen yrittää kiivetä Nooan vartalolla saadakseen lisää kontaktia, päästäkseen vieläkin lähemmäs, Nooa liu'uttaa kätensä Luukaksen takamukselle.

Luukas vie kätensä Nooan t-paidan helmalle ja vetää paidan pois. Ja hänen on pakko kurkata. Pakko kurkata Nooan selässä olevaa tatuointia.

”On se siellä vielä.” Nooa hymähtää ja värähtää, kun Luukas jälleen kuljettaa sormiaan tatuoinnilla.

”Mitä se tarkoittaa? Miksi just kotka?”

”Kotka edustaa voimaa, voittoa, päättäväisyyttä, pelottomuutta, tahdonvoimaa... ja onhan se mielenkiintoinen eläin. Kannattaa joskus tutustua.” Nooa sanoo matalalla äänellään, vetää samalla Luukaksen paidan pois päältä ja näkee hänet ensimmäistä kertaa ilman paitaa. Luukas tuntee olonsa hieman itsetietoiseksi, sillä Nooalla on parempi vartalo kuin hänellä. Mutta Nooan katse ja rintakarvoja sivelevä käsi paljastavat, että hän ei ole pettynyt näkemäänsä. Ja viimeisinkin epäilys katoaa Luukaksen mielestä, kun Nooa vetää hänet takaisin lähemmäs, painaa suunsa jälleen Luukaksen suulle, työntää kielensä sisään ja Luukas tuntee Nooan kovan kalun reittään vasten.

Luukas haluaisi maistaa Nooaa kunnolla, haluaisi Nooan laukeavan hänen suuhunsa.

”Nooa?”

”Hmm?”

”Mä haluaisin kokeilla jotain muutakin mun kielelläni.”

”Hmmm.”

Luukas päättää, että Nooan hyminä on myöntävä vastaus. Hän suutelee kevyesti Nooan kaulaa, siirtyy alaspäin nänneihin, joita hän näykkii kiusoitellen. Nännit kovenevat Luukaksen kielen alla pieniksi, koviksi nupuiksi. Nooan hengitys muuttuu raskaammaksi ja hän kuljettaa käsiään Luukaksen vaaleissa hiuksissa. Luukas etenee yhä alemmas, Nooan tiukoille vatsalihaksille ja kapealle karvoitukselle, joka johtaa navan alta pyjamanhousuihin. Luukas pyörittää kieltään karvoituksella, siirtyen koko ajan alemmas, asettuu polvilleen Nooan jalkojen väliin, levittää hieman hänen jalkojaan ja hieroo nenällään ja suullaan Nooan kivikovaa kalua puuvillaisten pyjamanhousujen läpi. Hän vilkaisee Nooaa, eikä hänen tällä kertaa tarvitse pyytää Nooaa nostamaan lanteitaan, jotta hän saisi housut riisuttua.

Läheltä katsottuna Nooan kalu näyttää vieläkin pidemmältä ja paksummalta. Luukas hieroo Nooan reisiä ja vie päänsä Nooan jalkoväliin, kuljettaen kieltään Nooan tiukaksi vetäytyneistä palleista vartta pitkin kohti kärkeä. Nooan lanteet nytkähtävät ylöspäin vaistomaisesti ja hän päästää matalan kurkkuäänen, kuin murahduksen. Luukas keskittyy nuolemaan pienillä nuolaisuilla terskaa, kiusoittelee pientä aukkoa ja tuntee, kuinka Nooan kädet liikkuvat hänen hiuksissaan varovaisesti. Nooalla näyttää tilanne olevan vielä jokseenkin hallinnassa. Mutta ei kauaa, Luukas ajattelee ja ottaa samalla lämpimänkosteaan suuhunsa Nooan kalun, alkaa liikuttaa päätään ylös alas, lisäten jokaisella pään ylösnousulla suunsa imua ja liikuttaa kättään varrella, mihin hänen suunsa ei ylety. Hänen suuhunsa tulvahtaa lämmintä, suolaisen katkeria touhutippoja. Arvasinpas, Luukas hymyilee mielessään, kun Nooan sormet puristuvat hänen hiuksiinsa, lantio alkaa pumpata hieman edestakaisin ja Nooan kurkusta lähtee matala, valittava voihkinta. Luukas kurkottaa toisella kädellään omien, nyt tuskallisen tiukkojen farkkujensa vetoketjua, avaa sen, vetää oman kalunsa ulos ja alkaa liikuttaa kättään edestakaisin.

”Luukas...”

”Mmm-mmm?” Luukas mumisee suu täynnä kalua.

”Aaahhh, helvetti...”

Kohta koet taivaan. Ja Luukas rentouttaa kurkkunsa lihakset, yrittää unohtaa oksennusrefleksinsä ja tuntee, kuinka Nooan kalu uppoaa syvälle hänen kurkkuunsa. Nooan tummat häpykarvat osuvat Luukaksen nenänpäähän. Enää muutama ylösalas-päänliike ja Nooa laukeaa nautinnosta huutaen Luukaksen suuhun, täyttää sen lämpimällä spermalla, jonka Luukas nielee viimeistä pisaraa myöten.

Luukas päästää Nooan kalun suustaan ja katselee Nooaa, joka näyttää yhä olevan toisissa maailmoissa. Hänen oma kalunsa jomottaa lähes kivuliaasti ja laukeaminen olisi erittäin tervetullutta...

Luukas liikuttelee kättään kevyesti kalullaan. Nooa on viimeinkin palannut tähän maailmaan ja katselee Luukaksen käden liikettä kalulla.

”Voinko mä..?” Nooa kysyy karhealla äänellä.

”Joo, joo, tietysti.”

Luukas riisuu nopeasti farkkunsa ja bokserinsa, käy istumaan sohvalle ja Nooa polvistuu vuorostaan Luukaksen jalkojen väliin. Nooa ottaa Luukaksen kalun käteensä ja liikuttaa sitä hitaasti ylös alas. Luukas kallistaa päänsä sohvatyynylle ja voihkii äänekkäästi. Hän yllättyy täysin, kun hän tuntee kokeilevan, varovaisen nuolaisun terskallaan.

”Onko tää... tuntuuko tämä hyvälle?”

”Tuntuu, tuntuu. Jatka vain... tuntuu uskomattomalle.” Luukas rohkaisee Nooaa jatkamaan.

Nooa nuolee edelleen tunnustellen Luukaksen kalua ja ottaa sen sitten suuhunsa – hieman liian innokkaasti. Kalu osuu hänen kurkkuunsa ja Nooa vetäytyy yskien pois.

”Hitaasti vain, hyvin se sujuu.” Luukas rauhoittelee Nooaa, joka alkaa osoittaa panikoimisen merkkejä.

Nooa ottaa Luukaksen kalun uudelleen suuhun – eikä tällä kertaa yritä hotkia kaikkea kerralla. Nooa keskittyy imemään herkkää terskaa ja vie toisen kätensä pyörittelemään Luukaksen palleja. Suun imu ja käden liike palleissa saavat Luukaksen voihkimaan yhä äänekkäämmin. Vaikka hän on joskus varmasti saanut parempia suihinottoja, niin ajatus, että hän on ensimmäinen mies, jonka kalu on Nooan suussa, saa hänet kiihottuneemmaksi kuin koskaan. Niin kiihottuneeksi, että hän tuntee jo ensimmäiset tutut sähköiset napsahdukset jossain selkärankansa alaosassa.

”Nooa...”

”Mmmm?”

”Kohta... tulee...” Luukas saa sanottua huohotustensa lomasta. Jokin järjenhiven saa hänet varoittamaan Nooaa siltä varalta, että Nooa ei halua niellä.

Nooa kuitenkin jatkaa suullaan liikettä, eikä lopeta sitä, vaikka Luukas tuntee ensimmäisen rajun orgasmin kouristuksen, joka lähettää spermaa Nooan suuhun. Nooa vetäytyy pois ennen toista kouristusta, mutta tekee kädellään pumppaavaa liikettä. Loput spermat osuvat Nooan kasvoihin ja kädelle. Nooa nojaa päätään Luukaksen nivuseen ja tuntee jonkin liikkuvan kasvoillaan. Luukas liikuttaa vielä puolikovaa kaluaan Nooan suun ympärillä, levittää spermaansa Nooan suuta kohti.

”Sulta meni vähän ohi.” Luukas hymyilee, yhä onnessaan suihinotosta. Nooa nuolee loputkin spermat suuhunsa Luukaksen kalulta.

”Ehkä se seuraavalla kerralla onnistuu paremmin.” Nooa sanoo karhealla äänellä.

”Mmm. Se oli täydellistä jo nyt.” Luukas mumisee ja vetää Nooan sotkuiseen, tahmaiseen suudelmaan, onnellisena siitä, että Nooa ajattelee jo seuraavaa suihinottoa.

*****

Parvisängyssä, alastomana lämpimän peiton alla ja kietoutuneena Nooan vartalon ympärille olo tuntuu turvalliselta, oikealta. Mä en haluaisi olla missään muualla nyt. Paitsi että...

”Mun pitäisi varmaan seurata sun valmistautumista huomiseen matsiin.”

”No, etkö sä sitä ole tehnyt tässä parin viime tunnin aikana?” Nooa virnuilee.

”Ha ha. Mun esimieheni ei halua juttua, joka käsittelee suihinottoa.”

Nooa kierähtää Luukaksen päälle. ”Matsia edeltävänä päivänä pitää rentoutua, ei mitään kovaa treeniä enää. Henkistä valmentautumista koitokseen. Ja tietysti illalla pitää käydä punnituksessa ja mulkoilemassa vastustajaa ilkeästi. Riittääkö tämä tieto?”

”Hmmm. Ehkä mä saan tästä jotain raavittua kasaan.” Luukas antaa pienen pusun Nooan huulille. ”Oletko sä nyt tarpeeksi rentoutunut?”

”Luukas, mä en ole koskaan ollut näin rentoutunut.”

”Ahaa, eli ei seksiä ennen urheilusuoritusta -mantra ei pidäkään paikkaansa, vai?”

”Ei nähtävästi mun kohdallani.” Nooa kuiskaa ja painaa suunsa jälleen Luukaksen huulille.

Onneksi ei.

*****

Lähtiessään punnitukseen, Luukas ei voi olla miettimättä, mitä sen jälkeen. Lähteekö hän kotiinsa? Vai palaavatko he Nooan luokse? Haluaako Nooa hänet luokseen yöksi? Mä voisin hakea vaihtovaatteet ja toilettilaukun kotoa...

”Ollaanko me valmiita?” Nooa keskeyttää Luukaksen ajatusten juoksun.

”Joo, mennään vain.”

”Your ass is mine.”

Luukas pyörittelee silmiään Nooan vastustajan, Jere Ollilan uholle. Ensinnäkin Nooan perse on Luukaksen (Luukas ei voi olla virnistelemättä ajatukselle) ja toisekseen, miksi ihmeessä vastustaja puhuu englantia, vaikka hän on täysin suomalainen. Luukaksen tiedon mukaan paikalla ei myöskään pitäisi olla ulkomaisia toimittajia. Hän ei varmaan koskaan pysty täysin käsittämään joihinkin urheilulajeihin liittyvää macho-uhoilua.

Punnitustilaisuus on muuten mielenkiintoinen kokemus, sillä Luukas ei ole aiemmin ollut sellaisessa. Ottelijat riisuuntuvat alushoususilleen ja astuvat vaa'alle punnittavaksi. Jos painoraja ylittyy, ottelijan täytyy jollakin konstilla, yleensä saunomalla ja paastoamalla loppupäivän, pudottaa vaaditut kilot seuraavan aamun uusintapunnitukseen mennessä tai hänet hylätään. Nooa läpäisee punnituksen, vain vajaa 200 grammaa alle painorajan, joten hän on onnistunut painonsa kanssa erinomaisesti. Sen sijaan vastustajan painoraja ylittyy reilulla 600 grammalla, josta vastustaja ei vaikuta kovinkaan tyytyväiseltä, hän kiroilee värikkäästi ja vaatii uudelleen punnitusta, joka antaa luonnollisesti saman tuloksen.

Luukas näpyttelee tekstiä iPadiinsa, kun ottelijat siirtyvät valokuvaajien kuvattavaksi kasvot toisiaan päin. Nooan vastustaja laittaa kaiken charminsa peliin ja irvistelee uhkaavasti. Nooa ottaa tilanteen rauhallisemmin, eikä viitsi lähteä uhitteluun mukaan. Uhittelu on Luukaksesta huvittavaa, sillä Nooa on vastustajaansa selvästi pidempi ja ulottuvampi, vaikkakaan ei ihan niin lihaksikas.

Kun valokuvaus on ohi, puolialastoman Nooan katse osuu Luukakseen ja hän iskee silmäänsä. Luukas tuntee olonsa yhtäkkiä hyvin lämpimäksi.

*****

He kävelevät hitaasti ja mitään sanomatta, nautiskellen syyskesän viimeisistä lämpimistä illoista. Kaupunki on heräämässä perjantai-iltana eloon, juhlimaan lähteviä ihmisiä kävelemässä enemmän tai vähemmän juhlakunnossa kohti keskustan yökerhoja, kevyesti pukeutuneita ihmisiä, tupakoivia ihmisiä juttelemassa baarien ja pubien edustalla. Ilmassa tuntuu naurua, iloa, musiikkia, halua nauttia lämmöstä ja auringosta, kunnes syksy tiukentaa otettaan kaupungista.

Luukas haluaisi vain olla kahden Nooan kanssa. Mutta... Hän ei oikein tiedä, miten ottaisi asian puheeksi.

He saapuvat tienristeykseen, josta Luukaksen pitäisi kääntyä, jos hän menisi kotiinsa. Hän hidastaa askeliaan ja pysähtyy, työntää kädet farkkujensa taskuihin ja katsoo kysyvästi Nooaa. ”Hmm. Mun pitäisi mennä tästä...”

Nooa pysähtyy myös ja katselee tummansinistä taivasta. ”Pitääkö sun?”

”En mä tiedä... tai siis... riippuu ihan susta. Mä en halua häiritä sun valmistautumista tai keskittymistä.”

Nooa kääntää katseensa iltataivaalta Luukaksen odottaviin silmiin, kietoo kätensä Luukaksen vyötärön ympärille ja hymyilee ujosti. ”Mä en usko, että mä pystyn keskittymään yhtään mihinkään, jos sä et ole mun luona.”

Luukaksen hymy paljastaa hymykuopat. ”Mutta mun täytyy kuitenkin käydä kotona. Ruokkimassa kissat ja hakemassa vähän tarvikkeita.”

”Okei. Käväistään sun luona sitten.”

*****

Annettuaan kissoilleen ruokaa ja jätettyään Nooan leikittämään kissoja olohuoneeseen, Luukas pujahtaa pieneen makuuhuoneeseensa ja nappaa komerosta repun. Hän pakkaa reppuunsa raidallisen, pitkähihaisen paidan, pyjamanhousut (tarvitseekohan niitä?), bokserit ja sukat. Hän tarkistaa toilettilaukkunsa sisällön: muotovaahto, suihkugeeli, parranajovälineet, after shave, hammastahna ja -harja, kampa, sampoo. Kaikki kunnossa. Paitsi... Pitäisiköhän ottaa mukaan..? Eihän siitä haittaakaan olisi? Luukas kuuntelee hetken olohuoneesta kantautuvaa Nooan naurua ja kissojen huomionkipeää kehräämistä ja naukumista, kun Nooa leikittää kissoja. Luukas vilkaisee yöpöytäänsä, avaa ylimmän laatikon, kaivaa muutaman kondomin ja tuubin K-Y Jellyä, ja viskaa ne toilettilaukkuunsa. Varmuuden vuoksi.

”Okei. Mä olen valmis.” Luukas nappaa vielä olkalaukkunsa, jossa on hänen iPadinsa, nauhurinsa ja läppärinsä.

*****

”Oletko sä koskaan ollut miehen kanssa?”

”No, enkö mä just nyt ole?”

He makailevat parvisängyllä vastakkain, jalat toisiinsa kietoutuneena, pelkissä boksereissa, ja Luukas on pyöritellyt kysymystä mielessään siitä asti, kun Nooa ilmestyi hänen ovensa taakse höyryävien kahvikuppien kanssa ja päätyi hänen sohvalleen housut nilkoissaan.

”Ha ha. Kyllä sä tiedät, mitä mä tarkoitan.” Luukas nipistää kevyesti Nooan paljasta kylkeä.

”Mmm, huomaako sen niin selvästi?”

”Siis ei! Tai siis huomaa, mutta en mä tarkoita, että se olisi mitenkään huono asia. Päinvastoin...”

Nooa huokaa ja kääntyy selälleen, tuijottaa hetken kattoa.

”En ole ollut. Ei silti, ettenkö mä olisi halunnut. Ei vain ole koskaan aikaisemmin tullut mitään mahdollisuutta tutustua kehenkään.”

”Etkö sä käy missään homobaareissa koskaan?”

”Mitä mä siellä tekisin? En mä juo viinaa, mä en osaa tanssia, en mä osaisi tehdä siellä mitään.” Nooa naurahtaa ja kohottaa arpista kulmakarvaansa.

Ei sun tarvitsisi tehdä mitään. Sun kimpussasi olisi kymmenen miestä, ennen kuin sä saisit narikkalapun eteispalvelusta. Luukas päättää olla viemättä Nooaa homobaariin – koskaan.

”Oli mulla tyttöystävä lukiossa vähän aikaa. Eli olen mä naisen kanssa -”

”Okei, okei. Ei yksityiskohtia, kiitos.” Luukas ei halua ajatella Nooaa naisen kanssa. Tai oikeastaan kenenkään muun kuin Luukaksen itsensä kanssa.

”Ha ha itsellesi. En mä mitään yksityiskohtia olisi kertonutkaan.” Nyt on Nooan vuoro nipistää kevyesti Luukaksen paljasta kylkeä. ”Mutta sen verran mä voin sanoa, että totesin, että se ei... Ongelma oli vain siinä, että mä en voinut tehdä asialle mitään. Mun isäni ei olisi koskaan hyväksynyt. Eikä hyväksyisi nytkään. Ehkä se tajusi jotain, ja siksi pisti mut nyrkkeilysalille.

Ajatus siitä, että Nooan isä ei hyväksyisi poikansa homoutta, saa Luukaksen todella surulliseksi. Hänen omat vanhempansa suhtautuivat avoimesti ja hienosti, kun hän kertoi homoudestaan 16-vuotiaana, eikä mikään muuttunut hänen ja vanhempiensa välillä.

Luukas kietoo kätensä Nooan ympärille ja painaa kasvonsa Nooan kaulakuoppaan. ”Ehkä sä siksi olet niin hyvä nyrkkeilijä. Kaikki se turhautunut seksuaalienergia laukeaa kehässä...”

”Eli mä siis häviän huomenna?” Nooa naurahtaa matalasti, kierähtää Luukaksen päälle ja naulitsee hänen ranteensa patjaan tiukalla otteella. ”Tunnusta pois. Jere lähetti sut.”

”Ai 'your ass is mine' -Jere? Osaisiko se niin monimutkaisia ajatuskuvioita?” Luukas hihittää, kietoo jalkansa Nooan lanteiden ympärille, nostaa päätään patjasta ja nuolee Nooan huulia.

Nooa maistuu niin hyvälle. Ja tuntuu vielä paremmalta. Luukas tuntee kivikovan kalun lantiotaan vasten ja häpeilemättä nostelee omaa lantiotaan ja kovaa kaluaan Nooaa vasten. Nooa ei päästä irti hänen ranteistaan, ja Luukas rakastaa sitä. Ehdottomasti. Nooan lihaksikas, voimakas vartalo hänen päällään, pitelemässä häntä aloillaan. Luukas melkein laukeaa siihen paikkaan. Nooa siirtää suudelmansa Luukaksen suulta kaulalle, näykkii sitä hellästi ja imee sitten kaulan herkkää ihoa kovempaa ja pidempään, ja Luukas tietää, että Nooa jättää merkin, merkitsee hänet omakseen. Nooa siirtyy alemmas hänen vartalollaan, hieroo nenällään Luukaksen rintakarvoja ja näykkii kevyesti nännejä. Luukaksen alkaa voihkia äänekkäästi, nännien näykkiminen ja jäykkien kalujen yhteen hierominen saa hänet hulluksi halusta. Nooa päästää viimein hänen ranteensa vapaaksi ja vie kätensä Luukaksen boksereille, vetää ne pois, paljastaa Luukaksen jäykkänä sojottavan, kiihottumisesta punertavan kalun. Luukas tajuaa, että Nooa haluaa kokeilla, leikitellä hänen jalkovälissään, eikä hänellä todellakaan ole mitään sitä vastaan. Hän levittää halukkaasti jalkojaan, antaa Nooalle enemmän tilaa.

Nooa ottaa Luukaksen kalun käteensä, liikuttaa kättään muutaman kerran ylösalas ja nuolee sitten herkkää alapintaa tyvestä kärkeen. Hän liikuttaa päätään ylösalas, välillä nuollen terskaa, vaihtaa hieman asentoaan, ja Luukas tuntee sormen aukollaan.

”Odota, odota vähän...”

”Mitä? Etkö sä halua -” Nooa kuulostaa hätääntyneeltä. ”Anteeksi -”

”Ei ei, haluan mä, mutta odota vähän.” Luukas kömpii kohti parven tikkaita ja lähtee kipuamaan alas. ”Odota siinä vaan.”

Luukas kipaisee toilettilaukulleen ja nappaa liukastusgeelinsä.

”Joku taisi suunnitella tätä, vai?” Nooa kiusaa Luukasta, kun hän kapuaa takaisin parvelle.

”Hei, mä olin lapsena partiossa. Aina valmiina.”

”Mmm... sä näytit varmaan söpöltä sudenpentu-univormussa.”

”Tää keskustelu alkaa saada häiritseviä piirteitä. Sormet tänne.” Luukas naureskelee ja Nooa ojentaa sormensa, joille Luukas pursottaa viileää geeliä.

”Lämmitä sitä vähän hieromalla sormia yhteen.” Luukas opastaa, käy selälleen ja levittää reitensä uudelleen.

Nooa vie liukastetut sormensa Luukaksen aukolle ja työntää varovasti yhden sormen sisään. Luukas voihkaisee ja tarttuu omaan kaluunsa, alkaa liikuttaa kättään sillä. Nooa työntelee varovasti sormea Luukaksen sisällä.

”Toinen...” Luukas voihkaisee.

”Mitä? Mikä toinen?”

”Toinen sormi, sä voit laittaa toisen sormen.”

Nooa vetää sormensa ulos ja kohta Luukas tuntee kahden liukastetun sormen uppoavan sisäänsä ja liikkuvan sisällään.

”Nooa...”

”Mmm.” Nooa näyttää täysin keskittyneeltä.

”Tee näin.” Luukas koukistaa omia sormiaan näyttääkseen Nooalle, mitä hän haluaa tämän tekevän. Ja Nooa tekeekin niin ja mmmm.... Sormet osuvat juuri Luukaksen eturauhaseen. Luukas kiihdyttää oman kätensä liikettä kalullaan ja huomaa, että Nooa pitää tarkasti sormiensa kulman, jotta hän osuisi eturauhaseen ja pumppaa sormiaan nopeampaan tahtiin. Luukas vaikeroi, nostelee lanteitaan rytmikkäästi, viskoo päätään edestakaisin, liikuttaa kättään vieläkin nopeammin, kunnes laukeaa, laukeaa ja laukeaa loputtoman tuntuisesti. Luukas tajuaa hämärästi, että Nooa voihkaisee matalasti, ja tuntee jotain märkää reidellään. Nooan spermat. Ja miten ihmeessä Nooa pystyy aina yhdellä kädellään joko nostamaan tai laskemaan housujaan? Luukas päättää ottaa asiasta selvää, mutta ei tänään.

*****

Luukas painaa otsansa ikkunan viileään lasiin, juo lasillisen vettä ja katselee aamuöistä kaupunkia, takseja, orastavaa auringonnousua, juhlijoita palaamassa koteihinsa ja toisten koteihin. Nooan tasainen hengitys kuuluu parvelta.

Ottelun jälkeen. Mä kerron tunteeni ottelun jälkeen Nooalle.

*****

Luukas herää kahvikeittimen porinaan ja herkulliseen tuoksuun. Hän kurkkaa hiukset pörrössä alas parvelta ja huomaa Nooan häärivän keittokomerossa pelkissä boksereissa. Mmm. Aamujen pitäisi aina olla tällaisia. Hän laskeutuu hiljaa parvelta alas, hipsii keittokomeroon ja painaa aamuerektionsa Nooan pakaraa vasten.

”Huomenta, unikeko.” Nooa virnistää. ”Aamiaista?”

”Hmmm... aamiainen näyttää kyllä herkulliselta,” Luukas sanoo unenkarhealla äänellä ja silmäilee pannulla paistuvaa kinkkumunakasta, kuljettaen käsiään pitkin Nooan kylkiä ja hieroen kaluaan yhä pakaraan, ”mutta kokki näyttää herkullisemmalta.”

”Sä olet kyltymätön, eikö niin?”

”Nytkö sä sen vasta huomaat?”

Nooa kääntyy ympäri ja antaa Luukakselle pusun. ”Houkutteleva ajatus, mutta...” Luukas vinkuu kuullessaan sanan 'mutta', ”mutta mun pitää aamupalan jälkeen lähteä salille. Käydään valmentajan kanssa strategiaa läpi, lämmittelyt, keskittyminen ja kaikki muut valmistelut pitää hoitaa. Joten... säästä tämä myöhemmäksi.” Nooa virnistää ja hieroo kevyesti Luukaksen kalua.

Kyllä, mä voisin tottua tällaisiin aamuihin. Luukas kaataa itselleen kahvia ja tilkan maitoa ja ottaa lautaselle kinkkumunakasta, istuu pienen ruokapöydän ääreen Nooaa vastapäätä ja tietää hymyilevänsä kuin idiootti. Kuin rakastunut idiootti.

*****

Luukas ei ole aiemmin ollut nyrkkeilyottelussa, mutta tajuaa pian, että kyse ei ole vain nyrkkeilystä urheiluna, vaan myös viihteenä: välkkyviä valoja, vähäpukeisia naisia, perinteinen kuuluttaja. Hän katsoo ringside-paikaltaan ympärilleen ja huomaa monta julkisuuden henkilöä: lehtien palstoilla viihtyvä yökerho-omistaja, elokuvatuottaja entouragensa kanssa, Suomeen kotiutunut Stanley Cupinkin voittanut entinen NHL-pelaaja uuden vaimonsa kanssa. Luukas on juuri kaivamaisillaan iPadiaan esille, kun viereiselle paikalle istuu joku.

”Moi!” Maija hymyilee pirteästi ja jotenkin tietävän näköisenä.

”Ai, moi. Mitä kuuluu?”

”Hyvää. Mitäs sulle kuuluu?”

”Ihan hyvää...”

”Ja Nooalle kuuluu varmaan kanssa 'ihan hyvää'. Mä olen pari kertaa yrittänyt soittaa ja laitoin viestinkin, mutta sillä oli kuulemma kiireitä sun kanssa.”

”Joo, tota... me ollaan työstetty tätä artikkelia.” Luukas yrittää miettiä, miten vastata Maijan vihjailuihin, koska hän ei tiedä, miten Nooa suhtautuisi, jos hän puhuisi Maijan kanssa heidän orastavasta suhteestaan. Onko se edes suhde?

”Joo, niin varmaan... Sanotaanko näin, että mulla on silmät päässä, enkä ole nähnyt Nooaa koskaan sellaisena kuin se oli keskiviikkona salilla.”

”Niinku millaisena?” Luukas toivoo, ettei kuulosta täysin idiootilta. Mitä hän tietenkin onkin, rakastunut sellainen.

”Eihän se saanut silmiään irti susta. Ja se oli niin innoissaan sen jälkeen, kun te tapasitte ekaa kertaa salilla. Ja jotenkin mulle jäi sellainen mielikuva, ettei se innostus johtunut ihan pelkästään siitä artikkelista...”

”Okei.” Luukas hymyilee ja näprää iPadiaan. ”Hyvä tietää.” Luukas haluaisi hyppiä riemusta, mutta tyytyy hymyilemään onnellisen näköisenä ja siirtää huomionsa alkavaan otteluun.

Nooa on klassinen nyrkkeilijä, out fighter, joka pyrkii pitämään etäisyyttä vastustajaan, iskien nopeita, pitkälle ulottuvia iskuja ja väsyttäen vastustajaa. Hän ei todennäköisesti tyrmää vastustajaansa, vaan voittaa pisteillä. Katsellessaan Nooan kehässä, Luukas kiinnittää huomiota Nooan nyrkkeilystrategiaan, jolla hän kontrolloi ottelun tahtia ja ohjailee vastustajaa, väsyttää häntä. Nooa on taitavampi ja ovelampi kehässä kuin Jere Ollila, joka pyrkii päättämään ottelun nopeasti tyrmäyksellä. Nooalla on ulottuvuutta, nopeutta, refleksejä ja tehokasta jalkatyöskentelyä. Lisäksi vasemmalta tulevat iskut yllättävät. Jereltä sen sijaan puuttuu liikkuvuutta, ja hänellä on vaikeuksia pysyä Nooan perässä. Toisaalta hän näyttää hyvin ottavan vastaan Nooan iskut ja yrittää saada oman, kovan oikean suoransa perille. Ja hän saakin välillä iskunsa perille. Neljännessä erässä Jeren nyrkki iskeytyy Nooan leukaan ja huuli aukeaa vertavaluvana. Nooa sylkäisee suustaan veren ja syljen sekaista nestettä, pyyhkii suutaan nyrkkeilyhanskaan. Seitsemännessä erässä Jeren isku osuu Nooan silmän sisäkulman ja saa aikaan ruhjeen. Mutta Luukas huomaa Jeren väsyvän, iskuissa alkaa olla epätoivoa ja uupumusta, ja Nooa napsii iskuja yhä enemmän perille. 12. erän loputtua Luukas ja muukin yleisö vaikuttaa varmalta, että Nooa vie voiton.

Ottelun tuomari nostaa Nooan käden ylös voiton merkiksi tuomariäänin 79-76, 78-77 ja 77-75. Ja yleisö repeää mylvimään.

*****

Luukas kiiruhtaa ottelun jälkeen pukuhuoneeseen. Nooa on hikinen, silmä turvoksissa ja muuttumassa koko ajan mustemmaksi, huuli auennut ja täysin pilvessä adrenaliinista ja testosteronista, istuu hierontapöydällä pelkissä nyrkkeilysortseissaan. Lääkäri häärii hänen ympärillään, tutkii vammoja, jotka eivät osoittaudu vakaviksi.

”Pidä silmässä tätä kylmäpakkausta, niin turvotus laskee. En usko, että tarvitaan tikkejä huuleen. Minä laitan siihen teippilaastarin, niin pysyy haavan reunat yhdessä. Muutenhan sinä tiedätkin, miten pitää toimia, että palaudut ottelun rasituksista. Kipuun voit ottaa ibuprofeenia ja tarvittaessa parasetamolia tehostamaan.” Lääkäri pakkaa lääkärilaukkuaan ja tekee lähtöä. Luukas seisoo pukuhuoneen ovella ja nyökkää poislähtevälle lääkärille.

He ovat kahden pukuhuoneessa.

”Moi.”

”Moi. Onko sulla kipuja?” Luukas kysyy huolestuneena ja kuljettaa kättään Nooan poskella.

”Ääähh... vähän. Jään kuulemma henkiin kuitenkin.” Nooa sanoo karhealla äänellä ja ojentaa hanskansa avattavaksi.

Luukas alkaa nyörittää hanskojen naruja auki, muistelee vain muutaman päivän takaista kohtaamista, jolloin hän avasi hanskat myös, täysin epävarmana itsestään ja toivoen tekevänsä hyvän vaikutuksen. Hanskojen alta paljastuu teippaukset, joiden läpi on tihkunut verta rikki hakatuista rystysistä.

”Pitäiskö lääkärin katsoa sun käsiäsi kanssa?” Luukas huolestuu ja harkitsee jo lääkärin perään juoksemista.

”Ei, niistä on vain iho mennyt rikki. Ne parantuu suht äkkiä.” Nooa repii teippaukset ja huulen laastarin pois irvistäen hieman kivusta. Ja ennen kuin Luukas tajuaa, mikä tapahtuu, Nooa on hypännyt alas hierontapöydältä, työntänyt hänet pari askelta taaksepäin rajusti seinää vasten, painanut toisen reitensä hänen jalkojensa väliin ja suunsa hänen suutaan vasten, hampaat yhteen kolahtaen, työntäen kielen heti hänen suuhunsa. Luukas päästää pienen yllättyneen äännähdyksen syvältä kurkustaan, vie kätensä Nooan hiestä märkiin niskahiuksiin ja yrittää parhaansa mukaan vastata rajuun suudelmaan, joka runnoo hänen huuliaan. Nooa maistuu hieltä, kun hän kuljettaa kieltään Luukaksen suussa, ja Luukas tunnistaa toisenkin maun. Kuparisen maun. Huulen haava on auennut, eikä Nooa tunnu huomaavan kipua, hän on yhä ylenmääräisen adrenaliinin ja testosteronin vaikutuksen alaisena, joka kohisee hänen suonissaan, saa aikaan hänen rajut otteensa ja kipukynnyksen kohoamisen.

”Varovasti...” Luukas henkäisee ja siirtää suudelmansa Nooan kaulalle, jossa verisuoni sykkii kiivaasti, lähettäen verta nopeasti kovenevaan ja suurenevaan kaluun. Nooa reisi painautuu kovakouraisesti hänen jalkojensa väliin ja Luukas tekee samoin, tuntee heti erektion painautuvan haaroihinsa.

”Sori.” Nooa sanoo yhä karhealla äänellä, livauttaa kätensä Luukaksen pakaroiden alle ja nostaa häntä ylös seinää vasten. Luukas kietoo jalkansa Nooan vyötärölle ja tuntee Nooan huulten liikkuvan kaulallaan. Pukuhuoneseksiä? Miksikäs ei? Nooa on niin kiimassa, ettei sitä pysäytä mikään. Täydellinen pornoleffafantasia. Eikä Luukaksella ole mitään asiaa vastaan, ei todellakaan. Hänellä on täydellisesti varusteltu toilettilaukkunsa mukanaan. Jostakin pitäisi vain löytää jokin tasainen pinta, missä Nooa voisi maata ja Luukas voisi liukastettuna hypätä satulaan ja -

”Täälläkö sitä niin kutsuttua voittajaa voi onnitella? Pistevoitto on vähän niin ja näin. Kyllä se tyrmäysvoitto ---” Jere marssii koputtamatta pukuhuoneeseen, saaden Luukaksen ja Nooan äkkiä irrottautumaan toisistaan, mutta liian myöhään. Jere on nähnyt tarpeeksi ja se näkyy hänen naamastaan selvästi.

”Hyi saatana. Mitä vittua sä oikein teet? Panetko sä tota toimittajaa? Oletko sä hintti?!” Luukas puree alahuultaan ja katsoo Nooaa, jonka koko olemus jännittyy.

”Tämä ei kuulu sulle ollenkaan, Jere. Kiitos vaan onnitteluista, mutta pistevoitto on voitto siinä missä tyrmäyskin. Joten jos voisit...” Nooa sanoo kireällä äänellä, katsellen Jereä, jonka kasvoista paistaa kuvotus.

”Voisin mitä?” Jere kysyy uhkaavasti ja astuu askeleen lähemmäs. Nooa siirtyy askeleen Jereä kohti, pitäen huolta, että Luukas on hänen takanaan.

”Voisit lähteä vetää täältä. Me ollaan kanssa lähdössä, joten...”

”Lähdössä söpölle pikku persepanolle! Hyi saatana! Älä enää koskaan astu samaan aikaan kehään mun kanssani!” Jere huutaa naama punaisena, sylki suusta lentäen, kun hän harppoo kohti ovea ja paiskaa sen perässään kiinni.

Nooa katsoo hetken kiinni iskettyä ovea, kädet lanteillaan, suu tiukkana viivana ja kääntyy katsomaan Luukasta. ”Jere saa todellakin toivoa, ettei me enää olla samaan aikaan kehässä.”

Luukas nykäisee Nooan nyrkkeilysortseja. ”Tule, puetaan sulle päälle ja lähdetään mun luokseni. Saat levättyä -”

”Mutta jos mä en halua levätä?”

”Mmm... no, sen lepäämisenkin voi ymmärtää niin monella eri tavalla.” Luukas kuiskaa Nooan korvaan ja näykkäisee korvanlehteä.

*****

”Odota nyt vähän.” Luukas naurahtaa ja yrittää kaivaa avaimiaan olkalaukustaan kotiovensa takana, kun Nooa painautuu häntä vasten ja näykkii niskaa, korvanlehteä, kädet Luukaksen vyötäröllä, lantio painautuneena Luukaksen takamukseen. Typerät avaimet, missä ne on? Ei helvetti, naapurin leskirouva saa kohta elämänsä näytöksen, jos ne avaimet – löytyi! Hän on lievästi hämmästynyt siitä, että hän kätensä tärisee hienoisesti, kun hän yrittää saada avainta lukkoon. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen avain solahtaa lukkoon, ja hän vetäisee Nooan rappukäytävästä asuntoonsa.

Luukas painaa heti sisälle päästyään huulensa Nooan leukapieleen ja kuljettaa niitä pitkin sängen peittämää leukaa, varoen huulen haavaa. Takit tipahtavat jotenkin eteisen lattialle, ja kengät viskataan epämääräiseen kasaan keskelle eteisen lattiaa. Luukas ei ole ihan varma, miten he onnistuivat saamaan ulkovaatteet pois, mutta ei välitä siitä. Hän haluaa vain saada Nooan makuuhuoneeseensa – mahdollisimman äkkiä.

Luukas nappaa Nooan kädestä kiinni ja vetää häntä kohti makuuhuonetta, viskaten samalla laukkunsa sohvalle. Makuuhuoneessa Luukas sytyttää yöpöydän pienen lampun, joka antaa himmeän pehmeää valoa huoneeseen, vetää vaaleat, paksut verhot ikkunan eteen ja hätistelee kissojaan pois vaalean päiväpeiton päältä. Kissat naukuvat protestiksi, kun heidän isäntänsä jättää heidät makuuhuoneen suljetun oven taakse.

Nooa seisoo keskellä makuuhuonetta, hermostuneen näköisenä, kädet farkkujensa taskuissa. Luukas vaistoaa Nooan hermostuneisuuden, mutta huomaa myös, että hänen farkkujensa etumus pullottaa lupaavasti. Erittäin lupaavasti.

Luukas ottaa Nooan kädet pois farkkujen taskuista, vetää paidan pois, eikä voi olla jälleen ihailematta Nooan ylävartaloa, kiinteitä, kovia lihaksia, jotka värisevät hänen kosketuksensa alla, pieniä nännejä, jotka jäykistyvät hänen sormiensa alla.

Nooa selvittää kurkkuaan. ”Pitäisikö mun käydä suihkussa, ennen kuin me..? Mä olen ihan hikinen.”

”Eikä, mä haluan sut just tällaisena. Meille tulee kuitenkin hiki ja hmmm... muutenkin pitää käydä suihkussa sitten... myöhemmin.” Luukas mutisee ja on jo keskittynyt Nooan vyön avaamiseen. Hän keskeyttää vyön avaamisen hetkeksi, kun tuntee Nooan nostavan hänen puseroaan pois, vetää sitten Nooan farkut alas nilkkoihin ja Nooa astuu farkuista pois, kova kalu pilkistäen tummanharmaiden boksereiden vyötärönnauhan alta. Luukas hieroo nenällään ja näykkii suullaan boksereiden peittämää erektiota ja nuolee kuin kissa pienillä lipaisuilla terskaa, josta tulvahtaa happamansuolaisia touhutippoja hänen kielelleen. Nooa huohottaa matalasti ja tarttuu Luukaksen vaaleisiin hiussuortuviin, tukistaen varovasti. Luukas availee omien farkkujensa nappeja ja työntää farkut alas polviinsa, nuolee yhä kiusoitellen, kunnes tuntee Nooan vetävän hänet ylös. Nooa tönäisee häntä kevyesti, ja hän tipahtaa selälleen omalle sängylleen ja Nooa on sekunnin murto-osassa hänen päällään.

”Mä haluaisin suudella sua joka paikkaan, mutta tää haava...”

”Ei se mitään.” Luukas silittää Nooan tummia hiuksia ja kietoo jalkansa Nooan vyötärön ympäri. ”Me ehditään pussata vielä monta kertaa.”

Nooa siirtyy alemmas Luukaksen vartalolla, hieroo kevyesti sormillaan nännejä, kunnes ne ovat jäykkinä, pyörittelee kieltään kovalla nännillä, varoen kipeää huultaan. Nooa vetää Luukaksen bokserit pois, tekee samoin omille boksereilleen ja alkaa hieroa kädellään Luukaksen jäykkänä seisovaa kalua, välillä nuollen punaiseksi turvonnutta terskaa. Luukas huohottaa äänekkäästi ja vääntelehtii sängyllä, jossa vaalea päiväpeitto on jo ruttaantunut hänen allaan. Nooan käsi tuntuu niin hyvälle, mutta hän haluaa enemmän. Nyt. Heti.

”Odota...” Luukas työntää Nooan käden pois kalultaan. ”Mä haluan laueta, kun sä olet mun sisälläni.”

Nooa nielaisee vaivalloisesti. ”Okei. Mitä mun pitäisi -”

Luukas ojentautuu kohti yöpöytäänsä ja kaivaa laatikosta kondomin ja K-Y Jellyn. Nooa ei voi olla ihailematta Luukaksen ojentautunutta hoikkaa vartaloa, ja kuljettaa kättään Luukaksen hartioiden välistä, pitkin selkää ja asettuu hieromaan täydellisen pyöreää persettä. Luukas ojentaa kondomin Nooalle, joka ojentautuu sängylle selälleen, repii paperin irti ja rullaa kondomia kalulleen. Hän ei pääse kuin puoliväliin asti, kun hänen katseensa osuu Luukakseen. Joka on pursottanut geeliä sormiinsa. Ja sormet hän on työntänyt aukkoonsa, avaten itseään valmiiksi, pureskellen alahuultaan ja päästellen pieniä kiihottumisen ääniä kurkustaan. Nooa jähmettyy paikoilleen, eikä voi olla tuijottamatta ehkä seksikkäintä näkyä, mitä hän on koskaan nähnyt. Luukas vetää sormet sisältään, tulee istumaan hajareisin Nooan reisien päälle, rullaa loput kondomista paikoilleen ja puristaa tuubista reilusti geeliä kondomin peittämälle kalulle, hieroen sitä samalla.

”Koeta olla liikkumatta.” Luukas kuiskaa, siirtyy Nooan lanteiden päälle, ottaa hänen kalun käteensä ja asettaa sen peräaukolleen, laskeutuu hitaasti alaspäin ja yrittää rentoutua. Nooa parahtaa nautinnosta, kädet tarttuvat lanteisiin, puristavat niin, että Luukas tietää löytävänsä kymmenen pientä sormenjäljen kokoista mustelma lanteistaan huomisaamuna. Luukas kurtistaa hieman kulmiaan, koska... noh, Nooa on iso, eikä hän ole ennen ottanut näin isoa kalua sisäänsä ja edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa. Hitaasti, tuskallisen hitaasti, hän kuitenkin laskeutuu alaspäin ja ottaa Nooan kalun kokonaan sisäänsä.

”Sattuuko se? Mä en halua, että suhun sattuu -” Nooa katselee häntä huolestuneena, vaikka hänen on erittäin vaikea pysyä paikoillaan. Hänen kalunsa vaatii välitöntä liikkumista, nopeaan tahtiin.

”Ei paljon... odota vähän aikaa.” Ikuisuudelta kestävän ajan jälkeen, Luukas alkaa varovasti liikuttaa lanteitaan, ylös ja alas, hitaaseen tahtiin. Luukas muuttaa hieman lantionsa asentoa ja mmm... Nooan kalu osuu nautinnollisesti Luukaksen eturauhaseen, eikä Luukas voi olla nopeuttamatta tahtia. Hän tukee käsiään Nooan leveää rintaa vasten ja alkaa pumpata lantiollaan nopeammin. Eikä kestä kauaa, kun Nooa saa juonesta kiinni. Hän nostaa omia lanteitaan, samalla kun vetää käsillään Luukaksen lanteita alaspäin. He löytävät äkkiä ja helposti yhteisen rytmin. Luukas nostaa kätensä pois Nooan rinnalta ja pompottelee ylös ja alas Nooan kalulla. Nooa ei tiedä, mihin katsoisi: Luukaksen huulia, joilta lähtee äänekästä voihkintaa, jäykkiä nännejä, kovaa kalua, joka pomppii ylösalas heidän rytmissään vai pieniä pilkahduksia hänen omasta kalustaan, kun se uppoaa säännöllisesti Luukaksen sisälle. Seksikästä.

Ja äkkiä kaikki muuttuu. Nooa kiepauttaa heidät ympäri vetäytymättä ulos Luukaksen sisältä. Luukas löytää itsensä yhtäkkiä selältään sängystään Nooa päällään, nojaten käsivarsiinsa. Ja Nooa alkaa naida häntä kovilla, pitkillä ja nopeilla työnnöillä, jotka osuvat joka kerta eturauhaseen, lähettäen nautinnon aaltoja ympäri Luukaksen vartaloa, saavat Luukaksen huutamaan nautinnosta ja tarttumaan sänkynsä takorautaisiin koristeisiin. Nooa nai häntä juuri niin kuin hän uneksi: kiivaaseen ja kuumeiseen tahtiin, pallit läpsyen Luukaksen pakaroihin.

”...aaah, voi Luoja, miten sä tunnut hyvältä...” Luukas onnistuu kuiskaamaan käheästi huutojen ja huohotusten välissä. Hän tuntee jo paineen kasvavan palleissaan, liu'uttaa käsiään alaspäin vartalollaan, kunnes tarttuu omaan kaluunsa ja alkaa liikuttaa kättään edestakaisin. Nooan katse seuraa hänen kättään ja jää katsomaan haltioituneena käden liikettä, samalla pumpaten Luukaksen sisällä. Vain neljä tiukkaa vetoa, ja Luukas tuntee anaalilihastensa supistuvan tiukasti Nooan kalun ympärille, ja tuntee, kuinka hänen lämmin spermansa syöksyy mahalle ja rinnalle, hän täysin pihalla nautinnosta ja rajusta orgasmista. Ja jossain kaukana hän tuntee Nooan pumppaavan vielä muutaman kerran hänen sisälleen, voihkien matalasti nautinnosta, kun Luukas supistuu hänen kalunsa ympärillä ja hän laukeaa syvällä Luukaksen sisällä. Nooan jo tärisevät käsivarret antavat periksi, ja hän lysähtää Luukaksen päälle, täysin loppuun käytettynä.

”Nooa...”

”Mmmm.”

”Mä... tykkään susta. Tosi paljon.”

Nooa nostaa päätään Luukaksen kaulakuopasta ja hieroo sänkistä leukaansa Luukaksen yhtä lailla sänkistä leukaa vasten.

”Miten paljon?”

”No... tosi paljon.” Luukas hivelee käsillään Nooan selkälihaksia, tuntee tahmaisen spermansa heidän vartaloidensa välissään. ”Mä olen kyllä kuullut, että näkö voi mennä tilapäisesti seksin jälkeen, mutta että kuulo...”

Nooa nauraa niin, että Luukas tuntee hänen vartalonsa värähtelyt joka puolella.

”Ei multa kuulo mennyt...”

”Vaan neitsyys.” Luukas virnuilee ilkikurisesti.

”Heh heh, ollaanpa sitä hauskoja.” Nooa virnistää takaisin. ”Mutta mä halusin ehkä kuulla sen uudestaan...”

”Mä tykkään susta. Mä voin sanoa sen ihan niin monta kertaa kuin sä haluat. Ja mä tiedän, että tämä tuli ehkä vähän äkkiä, mutta mä en tajua, miksi pitäisi esittää jotain muuta, ja mä täysin tajuan, jos sä et vielä...” Nooan huulet keskeyttävät Luukaksen hermostuneen höpötyksen, suutelee varovasti sanat pois.

”Mä myös.” Nooa sanoo suudelmien välissä.

”Mitä?”

”No, kyllä sä tiedät.” Ei ole totta. Nooa punastuu. Kaiken sen jälkeen, mitä me ollaan tehty yhdessä, niin Nooa punastelee tunteiden ääneen sanomista. Söpöä.

”Tiedänkö?” Luukas kiusoittelee.

”Okei, okei.” Nooa selvittää kurkkuaan muka-dramaattisesti, mutta kirkkaansiniset silmät vakavina. ”Mä tykkään susta myös.”

”Ja?”

”Mitä ja?”

”Miten paljon?”

”Mä en tajunnutkaan, että sä olet näin high maintenance... AUTS!”

”Sä käyt hakattavana kehässä ja vingut, kun mä nipistän sun persettäsi. Hassua...” On Nooan vuoro tuntea Luukaksen naurun aiheuttamat värähtelyt joka puolella.

”Tosi paljon.” Nooa vastaa viimein, katsoen Luukaksen ruskeisiin, odottaviin silmiin, jossa viipyilee vielä naurua. ”Sä onnistuit siinä, missä yksikään mun vastustaja ei ole onnistunut.”

”Missä?” Luukas nuolaisee Nooan erottuvaa aataminomenaa.

”Tyrmäys. Sä teit täystyrmäyksen.” Nooa vie kätensä heidän jalkojensa väliin, pitää kondomista kiinni, vetäytyy ulos Luukaksesta ja kierähtää selälleen, viskaten kondomin Luukaksen työpisteen roskakoriin. Luukas värähtää hieman tuntiessaan Nooan vetäytyvän ulos, nappaa yöpöydältään kosteuspyyhkeitä ja pyyhkii spermansa pois omalta vatsaltaan ja Nooan vatsalta.

”Täystyrmäyksen?”

”Niin. Musta tuntuu, etten mä pysty enää liikkumaan ollenkaan. Ensin matsi ja sitten seksiä, etenkin se seksi... mullakin on rajani.” Nooa vilkaisee virnistäen Luukasta.

”Suihku voisi kyllä tehdä terää.” Luukas viskaa kosteuspyyhkeet myös roskakoriin.

”Mmmjoo. Verta, hikeä ja .. no, ei sentään kyyneleitä.”

”Spermaa sitten senkin edestä... mutta hei, Jerehän saattaa vuodattaa katkeria tappion kyyneleitä.” Luukas pohdiskelee, miten homofoobinen Jere mahtaa suhtautua homolle häviämiseen.

”Mä luulen, että se on vetämässä päätään täyteen. Sille kyllä maistuu, se on huomattu nyrkkeilygaaloissa.” Nooa yrittää vääntäytyä ylös sängystä ja ähkäisee kivusta ja kolotuksista. ”Ai helvetti...”

”Odota, mä autan sut suihkuun.” Luukas pomppaa sängystä ylös, tukee kevyesti Nooaa ja taluttaa hänet suihkuun. Päivän rasitukset alkavat selvästi näkyä Nooassa.

Luukas vääntää suihkun hanan auki ja odottaa, että vesi lämpenee, työntää sitten Nooan edellään suihkun alle. Hän kaataa sampoota kädelleen, vaahdottaa sen Nooan hiuksiin, hieroen samalla päänahkaa hetken aikaa ja huuhtelee lopuksi vaahdon pois. Seuraavaksi Luukas ottaa pesusienensä, pursottaa sille suihkugeeliä ja alkaa varovasti pestä Nooan kivistävää vartaloa joka puolelta. Luukas tuntee tuttua kihelmöintiä jalkovälissään, kun hän katselee vaahdon huuhtoutuvan Nooan vartalolta suihkun mukana, mutta Nooan vartalon asento paljastaa, että hän on täysin loppu. Nooa nojaa vaaleaan kaakeliseinään ja roikottaa päätään, pysyy hädin tuskin enää hereillä. Luukas pesee nopeasti itsensä, nappaa kaapista Nooalle puhtaan pyyhkeen ja kuivaa hänet.

”Ja nyt sä menet nukkumaan.”

”Komenteletko sä aina näin paljon?” Nooa haukottelee silmät puoliummessa.

”Kyllä sä siihen vielä totut.” Luukas kuiskaa ja taluttaa Nooan sänkyyn.

*****

Aamuyön tunteina Luukas näpyttelee läppärilleen artikkelia Nooasta, eikä voi välillä olla vilkuilematta häntä. Nooa näyttää niin hyvältä hänen makuuhuoneessaan, hänen sängyssään. Nooa tuhisee unissaan, nukkuu vatsallaan toinen käsi tyynyn alla, peitto vyötäröllä, kotkatatuointi nousten hengityksen tahdissa. Luukas käy vetämässä peittoa paremmin Nooan päälle ja hipaisee kevyesti tatuointia, palaa takaisin pienelle työpisteelleen ja huokaisee mielessään. Kaarlo oli tavallaan oikeassa. Vaikea kirjoittaa objektiivisesti, kun on rakastunut haastateltavaan... Hän yrittää välttää ylisanoja, ja toivoo, että hänen esimiehensä ei huomaa lievähköä objektiivisuuden puutetta, kun lähettää artikkelin Tapion työsähköpostiin.

Luukas kömpii takaisin sänkyyn saman peiton alle Nooan kanssa. Nooa mutisee unissaan, ja Luukas kietoo kätensä hänen ympärille, ottaa hänet lusikka-asentoon ja nukahtaa syvään uneen.

*****

”Kauhea nälkä.” Luukas valittaa. He ovat viettäneet laiskaa sunnuntaipäivää lähinnä sängyssä. Aamiainen sängyssä, sanomalehden lukemista sängyssä, pieni painiottelu sängyssä (jonka Nooa voitti), suihinotot painiottelun jälkeen sängyssä, Inception-elokuva läppäriltä katsottuna sängyssä... ”Mutta mulla ei taida olla mitään muuta kuin kissanruokaa kaapissa. Tai muroja, mutta niitä me jo syötiin aamiaiseksi.”

”Mun kämpän lähellä on loistava thaimaalainen ravintola. Haetaan sieltä jotain take awayta. Se ei ole kovinkaan kaukana.”

”Mmm. Mikä ettei. Mä en ole syönyt thaimaalaista ruokaa pitkään aikaan.” Luukas pomppaa ylös sängystä ja alkaa pukea t-paitaa ja farkkuja päälleen. ”Mennään autolla, niin päästään nopeammin.”

”Ahaa... onko sulla jokin erityinen syy päästä nopeasti takaisin tänne?” Nooa nostaa kulmakarvaansa ja virnistää, nousee itsekin sängystä ja pukee päälleen.

”Ehkä.” Luukas kiemurtelee ja on keskittyvinään farkkujensa nappiin.

*****

”Mitä saa olla?” Tukevasti raskaana oleva aasialaisnainen kysyy laulavalla aksentillaan, valmiina ottamaan tilauksen. Ehkä tällä kertaa tarjoilija ei ala flirttailla Nooalle.

”Mitä sä otat? Mä tarjoan tällä kertaa.” Nooa kysyy ja ottaa menun tiskiltä.

Luukas nojautuu lähemmäs Nooaa ja ravintolan menua, jota hän pitää kädessään. Pienen ravintolan keittiöstä kantautuu herkullisen mausteinen tuoksu, joka saa veden kielelle. Paikan kaikki neljä asiakaspaikkaa ovat varattuja ja usea asiakas odottelee take away -tilaustaan.

”Mä otan kaksi popia-käärylettä, pad-siiu naudanlihalla ja jääteetä.” Luukas tuntee kännykkänsä värisevän farkkujensa taskussa ja kaivaa sen esille. Kaarlo. Luukas elehtii menevänsä ulos puhumaan, kun Nooa jää vielä tekemään tilausta.

”Ja mulle tom kha kai kung -keitto, khao pad thai porsaanlihalla ja Bonaqua.”

”Syökö täällä vai ottaako mukaan?”

”Otetaan mukaan.”

*****

”No moi!”

”Anteeksi, onko tämä Luukas Sanders? Siis mullahan oli siis joskus sen niminen kaveri, mutta se katosi johonkin, eikä siitä ole kuulunut mitään päiväkausiin...”

”Ha ha. Mulla on ollut vähän kiireitä.” Luukas ei pysty peittämään hymyilyään äänessään.

”Ahaa... Ahaa! Liittyykö tähän eräs tatuoitu nyrkkeilijä?”

”Ehkä. Hei, voinko mä soit---” Luukas ei pääse pidemmälle lauseessaan, kun hän tuntee jonkun tarttuvan käsivarteensa. Sekunnin murto-osan ajan hän ihmettelee, miten Nooa sai tilauksen niin nopeasti. Mutta kun hänen selkänsä ja takaraivonsa iskeytyvät talon seinään, ja kännykkä lentää hänen kädestään asvaltille, hän tajuaa, ettei kyseessä voi olla Nooa. Eikä olekaan.

”Saatanan hinttari!” Jere huutaa sylki lentäen suustaan, vahvasti viinalle haisten, kädet puristuneena Luukaksen takinliepeisiin. ”Missä se hinttari Marjomaa on?”

”Ei... en mä tiedä. Nooa ei ole mun kanssani.” Luukas yrittää repiä Jeren käsiä pois – turhaan. Sydän alkaa hakata lujempaa.

”Älä vittu valehtele! Mä olen odottanut sen talon edessä, että se tulisi himaansa. Mutta eipä ole näkynyt! Te olitte yhdessä lähdössä matsista!”

Vaikka Luukas tietää, ettei hän pärjäisi Jerelle fyysisesti, itsesuojeluvaisto napsahtaa kuitenkin päälle. Nyrkkeilijänä Jere ei osaa suojella kunnolla jalkoväliään ja voimakkaan humalatilansa takia hän ei huomaa, kuinka Luukas nostaa polveaan ja iskee sen napakasti Jeren jalkojen väliin. Samalla hetkellä hän tuntee, kuinka Jeren vartalo repäistään irti hänestä, ja nyt on Jeren vuoro iskeytyä seinään.

”Mitä helvettiä sä oikein teet?” Nooa sähisee Jerelle, joka ulisee kivusta, jonka Luukaksen isku aiheutti.

”Toi sun hinttipoikaystäväsi iski palleihin... Soittakaa joku kytät! Mut on pahoinpidelty!” Jere huutaa ähisten.

”Älä viitsi olla naurettava. Mä näin, miten sä olit Luukaksen kimpussa.” Nooa puhuu hiljaa, lähellä Jeren naamaa. ”Ja sä tiedät tasan tarkkaan, miten tappeluun joutuneen ammattilaisnyrkkeilijän käy, kun poliisit tulee paikalle. Luukas on sua fyysisesti heikompi, eikä ole taistelulajien harrastaja. Ja Luukas taisi satuttaa päänsä ja selkänsä. Sä olet se, joka saa pahoinpitelysyytteen. Ellet sitten nyt lähde vetämään ja vähän ripeästi.” Nooa päästää irti Jeren pusakasta ja tyrkkää häntä eteenpäin kadulla.

”Vitun hintit...” Jere vielä mutisee, mutta ei uskalla sanoa sitä kunnolla ääneen.

”Ja Jere, hei.” Nooa sanoo vielä. ”Häviäjänä sä voit haastaa mut uusintaotteluun. Haasta mut. Mä en mitään niin halua kuin päästä sun kanssa kehään.”

”Voi vittu...” Jere vielä kiroaa, kun hän lähtee hoippumaan poispäin, pidellen kiveksiään.

Nooa kääntyy Luukaksen puoleen ja katselee häntä huolissaan. ”Oletko sä kunnossa? Sattuuko mihinkään?”

Luukas tuntee vielä sydämensä hakkaavan ja käsiensä tärisevän hieman. ”Joo...”

Nooa näyttää hetken aikaa neuvottomalta. ”Kumpaan kysymykseen toi vastaus oli?”

”Ääähhh, molempiin kai.” Luukas hieroo takaraivoaan kokeilevasti. ”Olen mä ihan kunnossa, eikä oikeastaan satu mihinkään. Vähän vain pää kolahti. Jere oli kuitenkin aika kännissä, niin ehkä se ei oikein ollut parhaassa terässä.” Luukas hymähtää, jo hieman rauhoittuneena äkillisestä hyökkäyksestä.

Nooa kääntää Luukaksen ympäri ja tarkistaa hänen takaraivonsa. ”Ei tule ainakaan verta.”

”Mä varmaankin jään henkiin.” Luukas nostaa kännykkänsä maasta ja huomaa, että Kaarlo on yrittänyt soittaa hänelle uudestaan. Ilmeisesti hän kuuli jotakin hyökkäyksen ääniä. ”Lähdetään takaisin mun kämpilleni.”

Nooa hakee ravintolasta heidän ruokansa, nappaa Luukaksen avaimet, menee itse ajajan paikalle ja tyrkkää ruoat Luukaksen syliin.

”Varmuuden vuoksi.” Hän sanoo ja starttaa auton.

*****

”Ehkä oli ihan hyvä, että soitit poliisille.” Nooa maistaa varovasti kuumaa, tulista keittoaan ja vilkaisee Luukasta.

”Kunhan käyvät vähän jututtamassa Jereä. Mä en halua siitä mitään stalkkeria meidän elämäämme, enkä varsinkaan, että se käy kenenkään muun kimppuun.” Luukas nappaa syömäpuikoillaan popian ja haukkaa siitä palasen.

”Ehkä se tajuaa sitten.”

”Ehkä.” Jotkut eivät tosin tajua ikinä.

Mutta Luukas ei halua enää ajatella Jereä, ainakaan nyt.

*****

”Mutta mä ajattelin käydä vähän illemmalla suihkussa.”

”Mmm... no mä ajattelin vähän toisin.” Luukas työntää Nooaa edelleen kohti kylpyhuonetta. ”Sitä paitsi, mä olen jo kaksi kertaa halunnut saada sut suihkussa.” Luukas vetää Nooan t-paidan ja farkut pois hänen päältään, liu'uttaa käsiään hänen litteällä vatsallaan ja suutelee olkapäätä.

”Kaksi kertaa?”

”Joo... tai oikeastaan ekalla kerralla sainkin, mutta sä et vain ollut paikalla silloin.” Luukas mutisee ja kuljettaa käsiään alemmas, vyötärönauhan alle ja tuntee sormenpäidensä alla karhean häpykarvoituksen.

”Siis mitä..? Aijaa!”

”Mmm mmm.” Luukas jatkaa Nooan olkapäiden suutelemista.

Nooan pää kallistuu taaksepäin Luukaksen olkapäälle ja hänen silmänsä sulkeutuvat, kun Luukaksen kämmen kietoutuu hänen jäykistyneen kalunsa ympärille ja alkaa hitaasti hyväillä. Luukas pitää yllä hidasta tahtia, näykkii Nooan korvalehteä ja kuljettaa kieltään korvan uurteissa. Hän tuntee takaraivollaan varovaisen käden, joka ohjaa hänen päänsä Nooan niskaan.

”Luukas...”

Luukas suutelee, nuolee ja näykkii Nooan niskan herkkää ihoa, pitäen edelleen tuskallisen hidasta tahtia yllä kädellään.

Luukaksen hengitys syvenee ja muuttuu vaivalloisemmaksi, kun Nooa alkaa liikuttaa lanteitaan, työntää kaluaan hänen käteensä edestakaisin. Nooan pakarat hierovat Luukaksen jalkoväliä, ja Luukaksen täytyy päästä eroon tuskallisen kireistä farkuistaan.

Luukas keskeyttää kätensä liikkeen ja vie Nooan oman käden Nooan kalulle. ”Jatka sä.”

Luukas repii vaatteensa pois päältään, katsellen samalla, kun Nooa runkkaa itseään voihkien matalasti. Luukas silittää kevyesti hänen selkää, ihaillen jälleen kotkatatuointia, painautuu sitten Nooan selkää vasten ja laittaa kätensä hänen käden päälle, pakottaen Nooan hidastamaan tahtia. Luukas vetää heidän kätensä ylös Nooan vastustelevista murahteluista huolimatta ja nuolee suolaisia touhutippoja heidän sormistaan.

”Tajuatko sä, mitä sä teet mulle?”

Luukas vain hymisee Nooan sormet suussaan, nuoleskellen ja suudellen sormia, kunnes tipauttaa ne suustaan ja siirtyy Nooan eteen. Luukas kuljettaa toista kättään Nooan lantioluulta kylkeä pitkin niskaan ja toista kättään vatsalihasten pystystä vaosta kohti käsivarren hauislihasta. Hän ottaa Nooan käden käteensä ja suutelee kämmentä.

Nooa hymyilee ja hieroo kosteilla sormillaan Luukaksen nännien kovia nuppuja, Luukaksen pureskellessa alahuultaan. Nooa jatkaa alaspäin, käsi asettuen Luukaksen lantiolle ja hieroo heidän vartaloitaan ja kovia kaluja yhteen. Luukas kietoo kätensä Nooan niskan taakse, leikittelee hiuksilla ja tarjoaa omaa kaulaansa. Nooa tajuaa vihjeen, puree ja näykkii, suutelee ja imee kaulan ihoa, samalla kun puristaa sormensa Luukaksen pakaroiden ympärille.

Luukas on jostakin taikonut lavuaarin reunalle kondomin ja liukasteen. Nooa naksauttaa korkin auki. Ääni saa Luukaksen pupillit laajenemaan ja hengityksen tihentymään entisestään.

Nooa levittää liukastetta sormilleen ja asettuu seisomaan Luukaksen taakse. Luukas voihkii hieman tuntiessaan Nooan kovan ja nyt jo touhutipoista märän kalun alaselässään. Luukas ojentaa kätensä ja samalla lämmin vesisuihku kastelee heidät.

”Suihkufantasia, vai?”

Luukas vain nyökkää ja kääntää sitten päätään, suutelee Nooaa ja tuntee heti kielen syvällä suussaan. Hetken kuluttua Luukas kääntyy ja nojaa käsiään lavuaaria vasten, tarjoten täydellisen pyöreätä takamustaan Nooalle, eikä hän voi vastustaa tarjousta. Nooa pyörittää keskisormeaan Luukaksen aukolla ja työntää sen hitaasti sisälle. Luukas sulkee silmänsä nautinnosta, kun toinenkin sormi työntyy sisälle ja löytävät heti eturauhasen. Nyt on Nooan vuoro pitää yllä kiduttavan hidasta tahtia, ja Luukas ei voi olla työntelemättä alaspäin, valittaen kuuluvasti tahdin hitautta. Nooa oppii nopeasti.

Pieni kylpyhuone täyttyy pian kuumasta vesihöyrystä ja lämpimän suihkun kohinasta vasten kaakeleita. Nooa vetää sormensa ulos ja nappaa lavuaarilta kondomin. Kun vähään aikaan ei tapahdu mitään, Luukas kääntää päätään ja näkee Nooan vain katselevan häntä. Ihailevasti. Sitten Nooa astuu taas lähemmäs häntä, avaa kondomin kääreestään, rullaa sen kovalle kalulleen ja liukastaa itsensä. Nooa tarttuu toisella kädellä Luukaksen lantiosta ja ohjaa toisella kädellään kaluaan sisälle, kunnes hänen koko vartalonsa on Luukaksen vartaloa vasten. Luukas voihkaisee, tuntee Nooan joka puolella, sisällä ja ulkona, hänen selkänsä menee kaarelle kuin kissalla ja hän työntää itseään Nooaa vasten. Luukas kuulee Nooan haukkovan lämmintä, kosteaa ilmaa, tuntee sormien puristavan lanteitaan ja tuntee Nooan lanteiden aloittavan kovan ja syvän rytmin. Luukas ei usko kestävänsä kauan. Hän antaa päänsä roikkua niskansa varassa lavuaarin yllä, puristaa lavuaaria, niin että rystyset muuttuvat valkoisiksi ja alkaa voihkia yhä äänekkäämmin, kun Nooan kalu löytää juuri oikean kulman hänen sisällään. Luukas hapuilee Nooan toista kättä lanteiltaan, irrottaa otteen ja siirtää käden omalle kalulleen. Nooa tajuaa, mitä hän haluaa, ja alkaa liikuttaa kättään Luukaksen kivikovalla, eteenpäin sojottavalla kalulla työntöjensä tahtiin. Kovaa ja nopeasti. Luukas puree alahuultaan ja yrittää olla hiljaa, jotta ääntely ei kantautuisi vanhassa talossa naapureiden kylpyhuoneeseen. Mutta hän ei pysty. Hän yrittää napata froteisen käsipyyhkeen koukusta, mutta ei onnistu ensimmäisellä yrityksellä, koska Nooa takoo häneen tosissaan. Toisella yrityksellä hän saa vaaleanvihreän pyyhkeen käteensä ja tunkee sen suuhunsa, laittaa itselleen suukapulan.

Nooa jatkaa kovaa tahtiaan, täysin vailla kontrollia, entistä kiihottuneempana nähdessään Luukaksen tunkevan pyyhkeen suuhunsa. Hän tarttuu Luukaksen lantioon toisella kädellään entistä kovempaa, vetää Luukasta taaksepäin, kun hänen omat lanteensa työntävät eteenpäin. Yhtäkkiä Luukaksen koko vartalo jännittyy niin tiukaksi, että Nooan on lähes mahdotonta liikkua hänen sisällään. Luukaksen orgasmi saa aikaan Nooan laukeamisen, ja Luukas tuntee, kuinka Nooan hampaat uppoutuvat hänen hartialihakseensa, tukahduttaen huudon.

He rojahtavat seinää vasten henkeään haukkoen, täysin uupuneina. Nooa vetäytyy varovaisesti ulos Luukaksesta ja kääntää hänet ympäri, vetää pyyhkeen pois Luukaksen suusta.

”Oletko sä kunnossa?”

Luukas ei heti vastaa, vaan nojaa häntä vasten, jalat täristen. Nooa sammuttaa suihkun ja heittää kondomin vessanpönttöön.

”Niinkin voisi sanoa...”

Tällä kertaa on Nooan vuoro huolehtia Luukas sänkyyn, peiton alle. Nooa sujahtaa itsekin peiton alle ja vetää Luukaksen syliinsä.

*****

Luukas katselee ohikiitäviä maisemia ikkunasta, kun juna kuljettaa häntä kohti Vainikkalaa tapaamaan nuorta, lupaavaa naiskeihäänheittäjää. Hän on jo lukenut business-luokan tarjoamat lehdet, juonut kahvin, käynyt kysymykset haastattelua varten läpi ja yrittää miettiä, mitä tekisi seuraavaksi. Ja kun hänellä ei ole mitään tekemistä, ajatukset kulkeutuvat Nooaan. Tosin Luukas on huomannut, että ajatukset uhkaavat kulkeutua Nooaan, teki hän mitä hyvänsä.

Mulla on ikävä Nooaa. Vaikka me ollaan oltu erossa vasta pari tuntia.

Nooa kävi saattamassa Luukaksen juna-asemalle aamulla. Hän ei halunnut lähteä, ei edes kolmeksi päiväksi. Nooa oli halannut häntä ja oli saanut käytännöllisesti katsoen työntää hänet junaan vain pari minuuttia ennen junan lähtöä, luvaten toivottaa hänet erittäin tervetulleeksi takaisin kolmen päivän päästä ja huolehtia kissoista, jotka olivat jo täysin hullaantuneita Nooaan. Kuten isäntänsäkin.

Luukas kaivaa iPodinsa laukustaan, laittaa kuulokkeet korvaansa ja antaa Musen täyttää tajuntansa. Musiikki, junan liike ja ohikiitävät maisemat saavat Luukaksen vaipumaan kevyeen horrokseen, jonka pääasiallinen tarkoitus näyttää olevan eroottisen kuvamateriaalin tarjoaminen. Nooan lihakset. Nooan kalu. Nooan pakarat. Nooa hänen päällään. Nooa hänen allaan. Nooa hänen takanaan suihkussa. Nooan tatuointi. Kotka. Kotka symboloi Nooalle tärkeitä asioita, niin tärkeitä, että hän oli antanut hakata yläselkäänsä suuren kuvan kotkasta. Luukas säpsähtää horroksestaan, toivoo, ettei kukaan huomaa hänen housujensa etumuksen pullistumaa, kaivaa iPadinsa laukustaan ja klikkaa itsensä nettiin. Hän muistaa Nooan maininneen, että kannattaisi tutustua kotkaan tarkemmin. Hakusana 'kotka' viekin hänet Wikipedian sivulle. Virnistäen hän klikkaa 'Parittelu'-linkkiä. Yksi lause kiinnittää hänen huomionsa.

”Sopivan kumppanin löydyttyä maakotkat solmivat usein elinikäisen parisuhteen.”

Elinikäisen parisuhteen. Sitoutumista, kumppanuutta, rakkautta.

Ja jotenkin Luukas tietää, että sen Nooa halusikin hänen tietävän.

~LOPPU~