Sairaalan syke osa 4

Syksyllä


"Mitä helvettiä," Linus kirosi, lukien Valtterin laatimaa esitietoa seuraavasta potilaasta.

"58-vuotias mies, joka on ajanut... siis ajanut noin 40 vuotta ilman ajokorttia ja tulee nyt hakemaan lausuntoa ajokorttia varten," hän katsoi epäuskoisena Valtteria.

"Miten tää voi olla mahdollista? Miten kukaan ei ole huomannut täällä mitään?" Linus puristi nenänvarttaan, tuntien alkavan pääsäryn.

"Kymäläinen on aina ajanut hyvin, ilman mitään ongelmia," Valtteri pyöri häiritsevästi haarat levällään työtuolillaan, eikä Linus voinut estää katseensa putoamista Valtterin haaraväliin. Helvetti.

 "Se jäi kiinni Joensuussa, täällä se ei olisi jäänyt ikinä kiinni".

"Hmmm. Pyydä sisään."

Kymäläinen osoittautui pieneksi, hieman kierossa kulkevaksi äijänkäppänäksi, joka vilkuili alta kulmain Linusta.

"Jaa, että ihan Helsingistä", Kymäläinen virkkoi, hieroen leukaperiään.

Yllättävää. Joka ikinen potilas oli katsonut aiheekseen kommentoida hänen helsinkiläisyyttään.

"Tietääkös tohtori, että mie olin kunnan korkein virkamies?" Linus kuuli Valtterin tyrskähtävän, mutta hoiti naamansa peruslukemille, kun Linus mulkaisi häntä.

"Siis olette ollut kunnanjohtaja joskus," Linus ei voinut käsittää, miten kunnan johtohenkilö oli ajanut vuosikymmeniä ilman ajolupaa.

Äijänkäppänä vain hekottelee.

"Nuohooja," Linus kuuli Valtterin sanovan, pidätellen nauruaan.

"Kymäläinen oli kunnan nuohooja." Linus vilkaisi Valtteria ja Valtteri osoitti kattoa kohti. "Korkealla katoilla."

Vai niin.

"Ja nyt tarvitsette lausunnon ajolupaa varten, koska jäitte Joensuussa kiinni kortitta ajamisesta ja olette sen jälkeen käyneet autokoulun," Linus varmisti.

"No, tohtorihan sen sanoi just jetsulleen. Vaikka en mie mittään autokoulua olisi tarvinna. Ajoinsinööri se vain höpotteli, että mie ajan liian lujjaa. Mie siihen, että perkele, hyppää pois, jos pelottaa."

"Just. Hienoa," Linus naputteli lääkeyrityksen antamaa mainoskynää työpöytäänsä kärsimättömänä. "Aloitellaan sitten."

"Ja mie tartteen sen lausunnon nyt heti. Että mie pääsen mettälle viikonloppuna."

"No, se metsä varmasti odottaa viikonlopun ylikin," Linus tokaisi.

Kymäläinen vilkaisi Valtteria. "Tohtori ei ole vielä oppinna tavoille. Kyllä pittää miun päästä viikonloppuna mettälle. Ittekin olet menossa."

Valtteri rauhoitteli Kymäläistä. "Kyllä sie pääset mettälle. Mie huolehdin paperit eteenpäin."


******


"Ja mitähän niin helvetin ihmeellistä siellä metsässä on just tänä viikonloppuna," Linus kysyi ärtyneenä, näppäillen Kymäläisen tietoja potilastietojärjestelmään.

"Hirvestyskausi alkaa," Valtteri sanoi, korjaillen E-taulua pois. "Kymäläinen on aina ollut hirviporukassa mukana."

Linus nosti katseensa tietokoneen näytöltä. "Ja säkö olet mukana hirviporukassa?"

Valtteri nyökkäsi.

"Onko sulla siis aseita?"

"No, ei mie niitä hirviä käsinkään kaada", Valtteri virnuili, tuli seisomaan hänen taakseen, laittoi kädet hänen hartioilleen ja hieroi. Linus parahti, koko yläselkä oli jumissa. "Pari hirvikivääriä löytyy kotoa. Lähetkö sie mukaan mettälle?"

"Aaah, en todellakaan," hän vaikeroi, kun Valtteri löysi erittäin kivuliaan pisteen hänen vasemman lapaluun alta. Edes hänen hierojansa Helsingissä ei ollut löytänyt tätä kipupistettä. Mutta Valtteri näytti tuntevan hänen vartalonsa paremmin kuin hän itse.

******

Hänen eksänsä Matias tunsi viinit, tiesi mikä ero oli merlotilla ja syrahilla, osti ruokansa Stockan Herkusta, käytti kalliita vaatteita ja asusteita ja kalusti heidän yhteisen Töölön asuntonsa desing-huonekaluilla ja -koriste-esineillä. Joka viikonloppu he kävivät Herkusta ostamassa simpukoita, sushia tai muuta monimutkaisesti tehtyä ruokaa, Alkosta kalliin viinin tai samppanjan, jonka valinnasta Matias keskusteli pitkään myyjän kanssa, ja ruoka sekä viini nautittiin heidän aistikkaasti sisustetussa asunnossaan. Oli ollut puhetta, että he olisivat edellisenä kesänä tehneet matkan Italiaan viinitilalle, tutustuneet viininviljelyyn, vuokranneet urheiluauton ja käyneet vielä Milanossa shoppailemassa. Juristin ja lääkärin palkoilla oli enemmän kuin varaa. Kunnes Linus löysi Matiaksen sängystä toisen miehen kanssa heidän yhteisessä makuuhuoneessaan.

Valtteri taas ei tuntenut viinejä, tuskin joikaan niitä. Kauppa-asiat Valtteri hoiti Salessa, josta hän osti lähinnä maitoa, kahvia ja vessapaperia. Tai siltä Linuksesta ainakin tuntui. Ruokaa tuntui silti virtaavan joka suunnalta: Valtterin äiti toi monta kertaa viikossa uunituoretta leipää ja pullaa terveysasemalle, varaston pakastin oli täynnä riistaa ja marjoja, maakellari täynnä juureksia ja Valtterin äidin tekemiä säilykkeitä. Valtterin lempiruokaa oli ehdottomasti karjalanpaisti ja hänen äitinsä tekemät karjalanpiirakat munavoilla. Valtterin koti taas oli sisustettu vanhoilla, itsekunnostetuilla huonekaluilla, takka ja sauna lämpenivät haloilla, jotka tulivat Valtterin vanhempien omistamasta metsästä. Ainoa asia, mikä heitä tuntui yhdistävän oli, että molemmat pitivät ravuista. Matias osti ne kalliilla rahalla Helsingin fine dining -ravintoloista, kun taas Valtteri nosti ne merrallaan kotijärvestään täysin ilmaiseksi.

Ja se pakastimen riista. Linus oli juuri oppimassa, miten se liha päätyi pakkaseen.

Hän seisoi aamuvarhaisella Valtterin keittiössä, jossa ei ollut yhtään rosterista kodinkonetta toisin kuin Töölön asunnon ruumishuonetta muistuttavassa keittiössä, ja joi aamukahviaan lievästi ärtyneenä, että oli joutunut heräämään niin aikaisin lauantaiaamuna. Piha oli täynnä miehiä värillisissä suojaliiveissään ja lakeissaan - aseet käsissään, jaloissaan metsästyskoiria, jotka aika ajoin haukahtelivat innostustaan.

Pihaan kaartoi auto, ja Linus seurasi lievästi hämmästyneenä, kun ylilääkäri Välimäki kampesi itsensä ylös autosta metsästystamineissa. Hän otti takakontista oman aseensa ja sanoi jotain Valtterille, läimäyttäen häntä olkapäälle. Valtteri naurahti ja jatkoi oman aseensa puhdistamista, varmoin käsin.

Ainakin apu oli lähellä, jos joku ampuisi harhalaukauksen. Sillä Linus ei aikonut mennä lähellekään metsää hirvenmetsästyskautena.

Linus hörppäsi mukistaan ja haukkasi vastapaistettua leipää, mitä Valtterin isä oli tuonut mukanaan. Valtteri näytti helvetin hyvältä metsästystamineissaan ja ase kädessään, nostaessaan aseen olalleen ja tähdäten kaukaisuuteen, lantio eteenpäin työnnettynä. Linus hieroi itseään pyjamanhousujen läpi, tuntien jäykistyvänsä. Mies ladatun aseen kanssa oli ilmeisesti kiihottavampaa kuin hän oli ajatellutkaan. Linus ei kuitenkaan missään nimessä aikoisi runkata, vaan hän säästäisi erektionsa myöhempään. Ei ollut mitään syytä hoidella itseään, kun Valtteri hoitelisi hänet aina, kun hän haluaisi. Vastineeksi tarvitsi vain halailla.

Miesten alkaessa pakkautua autoihin, Linus maleksi kohti kylpyhuonetta, pohtien, vieläkö nukkuisi suihkun jälkeen.

Linus väänsi suihkun päälle ja silmäili suihkutelinettä. Matias oli käyttänyt Redkenin hiustenhoitotuotteita, Valtteri käytti Erittäin hienoa suomalaista shampoota. Matias käytti myös kalliita voiteita, kävi kasvohoidoissa ja kylpylöissä. Valtteri käytti vain Aqualan-voidetta, hän oli nähnyt sen kylpyhuoneen peilikaapissa.

Hassua. Vaikka Matias käytti satoja euroa kuussa itsensä hoitamiseen, hänen ja Valtterin ulkonäkö ei tasoltaan juurikaan eronnut toisistaan. Itse asiassa, jos Valtterille laittaisi trendikkäät vaatteet, käyttäisi häntä yhdellä Helsingin parhaista partureista, niin hänet revittäisiin käsistä Helsingin homobaareissa. Ajatus sai aikaan ilkeän tunteen alavatsassa, jonka Linus ohitti ja saippuoi itseään tarmokkaasti.

*****

Linus kuunteli iPhonestaan lempisoittolistaansa, käpertyneenä Valtterin olohuoneen sohvan nurkkaan viltin alle, joka ei tuoksunut kuin vähän Valtterille ja selaili Duodecimia, kun kännykkä kilahti pehmeästi saapuneen WhatsApp-viestin merkiksi.

"Moi! Miten menee siellä korvessa "

Linus jäi tuijottamaan viestiä. Hän ei ollut kuullut Matiaksesta mitään kuukausiin. Ero oli hoidettu sivistyneesti, tavarat oli laitettu jakoon ja Töölön asunto oli myyty. Viimeisen kerran he olivat tavanneet pankin neuvotteluhuoneessa, kun he olivat myyneet osakkeensa umpirakastuneelle pariskunnalle.

Linus tiesi, että Matias oli nähnyt väkästen muuttuvan sinisiksi, sillä hänellä oli lukukuittaukset päällä. Joten hän voisi saman tien vastata.

"Ihan jees. Maalaisilmastossa on sitä jotain."

Viestin väkäset muuttuivat heti sinisiksi ja ilmoitti Matiaksen naputtelevan hänelle vastausta.

"Niinpä, niinpä. Heinälatoromantiikkaa ja muuta Suomi-filmi-kamaa "

Linus kohotti kulmakarvaansa. Jos hän ei paremmin tietäisi, hän voisi kuvitella Matiaksen flirttailevan.

"No joo. On täällä vähän toisenlainen meininki kuin Helsingissä. Paljon rauhallisempaa."

"Varmasti Ostin muuten kämpän Ullanlinnasta. Tosi makee just rempattu pieni kaksio. Mahtava luomukahvila lähellä. Siellä ei taida olla kuin ABC?"

"On täällä yksi toinenkin kahvila. Mutta ei sieltä saa lattea."

"Apua, mä en kestäisi Kävin muuten siellä Milanossa. Siisti paikka. Ostin sulle tuliaisiakin "

Linus huomasi pihalle ajavien autojen valot, vetäisi kuulokkeet korvistaan ja viskasi kännykkänsä sohvalle. Hän meni ikkunalle ja seurasi lievästi pahoinvoivana, kun Valtteri ja joku muu miehistä kantoivat hirvenraatoa kohti takaovea. Lievästi pahoinvoivana - ja nähtävästi lievästi kiihottuneena. Sillä Valtteri oli saastaisen likainen vietettyään koko päivän metsässä, hirven veressä jopa, ja jostain syystä Linuksen kalu piti asiasta. Eikä enää lievästi, vaan erittäin paljon. Linus livahti vessaan, ennen kuin Valtteri tömisteli sisään.

"Huhuu, onko täällä kettään? Haluatko sie nähdä hirvenraa-". Valtteri ei päässyt pidemmälle, kun Linus vetäisi hänet metsästyshaalareista sisään eteiseen ja iski suunsa rajusti Valtterin huulille. Valtteri tuoksui mielettömälle - havuille, metsälle, lammikoille, riistalle, raa'alle, verelle - miehelle. Ja Linus halusi enemmän. Hän työnsi kielensä hätäisesti Valtterin suuhun ja riuhtoi vaatteita hänen yltään.

"Oota nyt", Valtteri sai soperrettua, kunnes kieli taas työntyi hänen suuhunsa. "Anna mie käyn suihkussa ensin."

"Et vittu varmana käy", Linus huohotti ja oli saanut jo metsästyshaalarin pois, siirtyi repimään teknisiä alusvaatteita, kunnes tajusi, että hänellä oli itsellään yhä vaatteet päälle. Hän jätti Valtterin alusvaatteet rauhaan ja kiskoi oman hupparinsa pois yhdellä nykäisyllä ja veti olohousunsa alas, bokserit hän oli jättänyt jo vessaan ja kalu pongahti jäykkänä sojottamaan vapauteen. Valtteri sai vihdoinkin juonesta kiinni ja alkoi riisua omia järkevän näköisiä alusvaatteitaan.

"Mikä siut näin kiimaiseksi on saanut? Metsästys, vai?" Valtteri huohotti, kun hän heitti viimeisenkin harmaanruskean alusvaatteensa, pitkät kalsarit, eteisen lattialle.

"En olisi ikinä uskonut tätä, mutta joo. Panet mua nyt heti, tai lähden omille kämpilleni ja dildotan itseäni loppuillan", Linus sähähti ja asettui selälleen, levittäen jalkansa, eteisen matolle. Jonka Valtterin äiti oli omilla kangaspuillaan tehnyt. Ja nyt hänen poikansa panisi Linukselta aivot pihalle tämän maton päällä.

Valtteri asettui hänen levitettyjen reisiensä väliin ja kostutti suussaan kahta sormea. Linus kiemurteli jo kärsimättömänä, kun sormet painautuivat hänen peräaukolleen. Valtterin kasvoille levisi hämmästys.

"Joo, mä sormetin ja liukastin itseni jo valmiiksi. Pane mua nyt", Linus vaati ja kietoi reitensä Valtterin pakaroiden ympärille tiukasti, lukiten nilkkansa.

"Ei helvetti", Valtteri vaikeroi ja työntyi Linuksen sisuksiin. Linus parahti, hän ei koskaan tottuisi Valtterin kokoon ekalla työnnöllä, ei vaikka he panisivat miten paljon.

Valtteri kohottautui käsivarsilleen ja alkoi takoa lantiollaan Linuksen takapuolta vasten. Linus kuljetti käsiään lihaksikkailla käsivarsilla, hapuili välillä karvaista rintaa, kuljetti käsiään hikisellä selällä ja jännittyneillä pakaroilla, jotka pumppasivat kalua hänen sisäänsä. Hän oli laittanut reilusti liukastetta, joka lätisi joka kerta, kun heidän vartalonsa koskettivat, valuen jo hänen pakaroilleen.

Linus kuljetti kättään kohti jalkoväliään, aikoen tarttua omaan kivikovaan kaluunsa, kun Valtteri teki jotain yllättävää. Hän nappasi kädestä kiinni, niittasi sen lattiaan ja teki saman toiselle kädelle, jatkaen samalla rajua pumppaamistaan lanteillaan.

"Ei vittu", Linus huohotti, "anna mä...". Mutta Valtteri vain virnisti ja osui joka kerta erehtymättömällä tarkkuudella eturauhaseen.

Ja silloin Linus tunsi sen. Se oli aivan toisenlaista kuin runkkaamalla saatu orgasmi. Tämä orgasmi aaltoili, otti hänen vartalonsa täysin hallintaansa, kouristi hänen alavatsaansa, puristi hänen kiveksiään, supisti hänen peräsuoltaan ja sai hänet kiemurtelemaan ja huutamaan täysin odottamattomasta nautinnosta. Ja lääkärinä hän tiesi, mistä oli kyse, mutta ei ikinä ollut uskonut, että pystyisi itse koskaan laukeamaan koskettamatta kaluaan. Linus nosti epäuskoisena päätään, kun Valtteri paukutti edelleen raudanlujana tankona hänen sisällään, ja katsoi kuinka hänen kalustaan valui spermat ulos hänen vatsalihaksilleen. Hän tunsi supistukset peräsuolessaan ja ne saivat Valtterinkin vihdoin laukeamaan syvälle hänen sisälleen, raskaasti voihkaisten.

Valtteri päästi vihdoin hänen kätensä irti ja jäi makaamaan hänen päälleen, huohottaen raskaasti, hikisenä ja voipuneena.

"Voi hemmetti, mie en laittanut kondomia", Valtteri sopersi hänen olkaansa vasten.

"Mä tsekkasin sun Kanta-tiedot. Ei sukupuolitauteja", Linus huohotti. "Ja voit tsekata mun tiedot, jos haluat."

"Mie olen melko varma, että sie et saisi lukea miun tietoja ilman miun lupaa", Valtteri totesi, mutta työnteli yhä jäykkää kaluaan entistä liukkaammassa peräaukossa.

Valtteri hengitti raskaasti hänen olkapäätään vasten, käänsi päätään kohti hänen kasvojaan.

"Irtisano se siun asuntosi."

Linus nielaisi, yhä raukeana. "Miksi?"

"Mie ajattelin, kun sie olet kumminkin täällä koko ajan. Ei menisi rahhaa hukkaan," Valtteri katsoi häntä toiveikkaasti.

"No, mulla ei varsinaisesti ole rahasta pulaa." Linus kiemurteli Valtterin alta pois, tunsi miten Valtterin kalu lipsahti hänestä ulos ja liukasteen ja sperman sekoitus alkoi valua hänestä ulos.

"Ei varmaan, mutta..," Valtteri epäröi. "Kyllä sie tiedät, mitä mie tarkoitan."

"Valtteri, mä lähden takaisin Helsinkiin kesällä. Mun sijaisuus päättyy täällä. Ei mulla koskaan ollut aikomusta jäädä tänne pidemmäksi aikaa."

Asia oli loppuun käsitelty. Valtteri näytti kylmän suihkun saaneelta, kun Linus marssi oikeaan suihkuun.

Hieman myöhemmin Linus havahtui, kun Valtteri kömpi suihkunraikkaana sänkyyn ja painautui häntä vasten, kuten aina ja kietoi kätensä hänen vyötäisilleen.

"Mun eksä - Matias - petti mua", Linus sanoi pimeyteen. Valtteri oli aivan hiljaa kuin odottaen jatkoa.

"Siksi mä lähdin Helsingistä. Että mä saisin etäisyyttä asioihin. Ja mulla meni muutenkin vähän liian lujaa sen eron jälkeen."

Valtteri puristi otettaan hänen vyötäisiltään.

"Mutta se ei tarkoita, että mä jäisin tänne kesän jälkeen."

Valtteri oli hetken hiljaa ja sanoi:

"Okei."


******


Talvella


"Mikä helvetti tuo on," Linus kommentoi heidän työhuoneensa ikkunaan. Ulkona tuiskutti lunta, oli vielä pilkkopimeää ja pakkasta oli yli kymmenen astetta. Täydellinen postikorttimaisema, jollaista ei Helsingissä juurikaan nähnyt. Onneksi Valtteri oli sytyttänyt tulet edellisenä iltana takkaan, joten talossa oli lämmintä.

"Aino laittoi vähän joulukoristeita", Valtteri naurahti ja ojentautui sytyttämään jouluvalot päälle vastaanoton ikkunassa.

"Nyt on vasta joulukuun alku! Eikö edes täällä saa olla rauhassa tältä jouluhössötykseltä?" Linus puhisi tyytymättömänä ja kuoriutui ulos toppatakistaan.

Valtteri painoi vahvan vartalonsa häntä vasten, vei kädet Linuksen lanteille. "No täällähän sitä vasta hössötetäänkin. Kaikki odottavat, että kylän lääkäri osallistuu ainakin joulumarssiin, tervehtii joulupukkia, käy puurojuhlassa syömässä riisipuuroa, tulee jouluyön jumalanpalvelukseen..."

"Mä en kuulu kirkkoon", Linus tokaisi ja vetäytyi loitommalle pukeakseen valkoisen takkinsa ylleen.

"No sitten tulet tervehtimään joulupukkia. Sillä on kuulemma raskaat pussit", Valtteri nauroi myrskynharmaissa silmissään hupaisa katse.

"Ihan helvetin väsynyt juttu".

Valtteri painoi jälleen vartalonsa häntä vasten, nosti valkoista takkia ja puristi Linuksen takamusta.

"Tai oikeastaan mie satun tietämään, että sillä on pussit aika tyhjinä ollut viime aikoina", Valtteri nauroi edelleen.

"Ei vittu. Oletko sä joku kylän joulupukki?" Linus tunsi, miten Valtteri nyökytti päätään.

"Älä edes koske muhun ne vetimet päällä. Sitä paitsi mä en edes tiedä, olenko mä täällä jouluna".

Valtteri jännittyi selvästi hänen takanaan ja vetäytyi pois.

"Aiotko sie mennä Helsinkiin jouluksi?"

"Ehkä. Mulla ei ole ollut mitään muuta lomaa kesän jälkeen. Voisin käydä Espoossa vanhempien luona."

Valtteri raapii päätään. "Niin tietysti. Sie et ole nähnyt niitä puoleen vuoteen."

Linus huokaisi. "Otetaan nyt eka potilas."

Valtteri tarkasti järjestelmästä nimen ja yskäisi. "Tämä onkin vähän hienovaraisempi juttu. Jorma Kokkonen."

"Siis kunnanjohtaja, vai? Mikä sitä vaivaa?"

"Jormalla on pitkään ollut eturauhasvaivoja", Valtteri nousi tuolistaan ja käveli kohti vastaanoton ovea kutsuakseen kunnanjohtajan sisälle.

Linus hieroi käsiään yhteen. "Mahtavaa. Musta on aina kiva tehdä prostatan palpointi ja sanoa heteromiehille, että tämä voi tuntua hieman epämukavalta. Vaikka oikeastaan pitäisi sanoa, että tämä tuntuu paremmalta kuin mikään."

Valtteri pudisteli päätään ja ohjasi kunnanjohtajan vastaanotolle.

"No, hyvää päivää vain tohtorillekin. Että ihan Helsingistä saakka sitä ollaan tultu", kunnanjohtaja tarttui Linuksen käteen ja vatkasi sitä edestakaisin, vaikka terveyskeskuksen julisteet informoivat, että ethän pahastu, emme kättele.

 "Kyllä, ihan Helsingistä saakka. Kertoisitteko, miksi olette tullut vast-" Linus ei päässyt pidemmälle, kun innokas kunnanjohtaja keskeytti hänet.

"No, se eturauhanenhan se. Mutta on se hienoa, että saatiin tänne lääkäri. Se vaan on tällaiselle pikkupaikkakunnalle ja sen asukkaille hirveän tärkeää, että on se oma lääkäri kylässä," kunnanjohtaja paasasi innokkaana. "Onkohan se Kari jo kertonut? Siis ylilääkäri."

"Kertonut mitä", Linus kysyi ja yritti viittoilla, että kunnanjohtaja riisuisi housunsa tutkimusta varten.

"Että Emilia aikoo irtisanoutua virastaan äitiysloman jälkeen. Meinaavat lähteä etelään miehensä työn perässä", kunnanjohtaja selitti innokkaasti ja availi housujaan. "Tietysti pitää laittaa virka auki lakien mukaisesti, mutta eiköhän myö hoideta asia niin, että se virka on siun."

"Kiitos vain, mutta mulla ei ole suunnitelmissa jäädä tänne. Mä palaan Helsinkiin, kun sijaisuus on ohi."

Kunnanjohtaja katseli jokseenkin hämmentyneenä häntä ja Valtteria.

"Jaa... mutta kaikkihan tietää... että työ siis..." kunnanjohtaja oli menettänyt pasmansa täysin.

"Yrittäkää rentoutua tutkimuksen aikana. Tämä voi tuntua hieman epämukavalta," Linus keskeytti kunnanjohtajan horinat ja veti toimenpidehanskat käsiinsä.

*****


"Oli se kiva, että Linus jäi tänne joulua viettämään", Valtterin äiti hössötti. "Mihinkäs ne siun vanhemmat lähtivätkään jouluksi?"

"Malagaan. Niillä on siellä kakkosasunto", Linus sanoi ja silmäili ruokapöytään. Mitään ei oltu taatusti ostettu valmiina, ja suurin osa oli kasvatettu tai pyydystetty itse. Perinteinen sinappihunnutettu kinkku, laatikot, karjalanpaisti, lipeäkala, karjalanpiirakat ja kylmäsavustettu lohi. Sivupöydällä odottivat jo joulutortut, hedelmäkakku ja piparit. Linus tuijotti jälleen happamasti ostamaansa viinipulloa, sillä kaikki näyttivät juovan kotikaljaa, joka oli kuulemma kotona pantua. Joopa joo. Valtteri saisi myös panna jotain, ennen kuin ilta päättyisi.

"Etkö sie mukkaan lähtenyt," Valtterin kaksoissisko ihmetteli ja paimensi lapsiaan. "Miusta olisi ihanaa päästä käymään Espanjassa."

"No, se on vähän sellainen eläkeläispaikka. Ei hirveästi kiinnostanut, ainakaan nuorempana."

"Käydään nyt pöytään, hyvät immeiset", Valtterin isä julisti ja alkoi leikata kinkkua siivuiksi. "Nyt on kystä kyllä", hän totesi ja lappoi kinkkua Linuksen lautaselle.

Linus oli syönyt jouluateriansa yleensä Helsingin huippuravintoloissa vanhempiensa ja Matiaksen kanssa, jonka jälkeen he olivat vetäytyneet Töölön asuntoonsa juomaan tarkasti valittua ja palkittua glögiä sekä kuuntelemaan klassista joulumusiikkia.

Tämä ateria ylitti kaikin puolin huippuravintoloiden tarjonnan. Kinkku oli mureaa ja mehevää, jopa laatikot olivat maistuvia, vaikka Linus ei niiden ylin ystävä ollutkaan. Pöydän ääressä kuului aikuisten ja lasten äänekästä rupattelua ja naurua. Taustalla soivat perinteiset joululaulut.

Ja Valtteri katseli häntä myrskynharmailla silmillään koko aterian ajan, hieroi jalallaan hänen pohjettaan.

*****


Linus livahti terassille ja katseli talvista postikorttimaisemaa, kuunnellen Valtterin siskonlapsien riemunkiljahduksia, hengittäen raitista talvi-ilmaa. Puut roikkuivat raskaina lumesta, hanget hohtivat kuin timantit ja taivas oli kirkas, täynnä tähtiä. Hän ei koskaan muistanut nähneensä niin paljon tähtiä Helsingin jatkuvien valojen alla.

Linus kuuli, kuinka ovi aukesi ja tiesi katsomattakin, että Valtteri tuli myös terassille.

"Ei kai sulla ole niitä pukin vaatteita päällä," Linus kysyi, katsomatta taakseen.

Valtteri naurahti. "Ei, ne on jo piilossa. Noilla muksuilla riittää tekemistä seuraaviksi tunneiksi lahjojensa kanssa." Linus vilkaisi sisään, Valtterin isän kaatama joulukuusi hehkui olohuoneen nurkassa.

"On miulla siullekin lahja", Valtteri ojensi hänelle pienen paketin.

Hän oli jo saanut lahjoja. Itsekudotut villasukat, lasten askarteleman joulukoristeen ja partavettä, jota hän ei todennäköisesti käyttäisi. Valtterille hän oli antanut Calvin Kleinin alushousuja, ja hän pystyi hädin tuskin odottamaan, että näkisi Valtterin niissä. Ja riisumaan niistä.

Linus rapisteli pienen paketin auki. "Hirvi?"

"Mie vuolin sen itse puusta. Ja mie käsittelin sen, niin että se kestää."

Ja sitten Valtteri suuteli häntä. Ei suulle, vaan otsalle. Kulmakarvoille. Nenänpäähän. Aivan kuten joskus kauan sitten keväällä siinä hotellihuoneessa. Valtterin hengitys höyrysi valkoisena kovassa pakkasessa ja hän katsoi todella vakavan näköisenä Linusta.

"Linus... mie rakast-". Linus peitti omalla suullaan Valtterin suun, sillä ei.

Tätä hän ei halunnut kuulla.


Keväällä


"Täällä joku kysyy herra tohtoria. Ei ole potilas", Aino tokaisi oven suusta. Linus pyöritti silmiään "herra tohtorille" ja vilkaisi Valtteria, joka kohautti olkapäitään.

Linus tunnisti partaveden jo kaukaa, ennen kuin näki tulijan.

Matias.

"Linus, upeaa nähdä pitkästä aikaa", Matias purjehti vastaanottohuoneeseen yhtä tyylikkäänä kuin aina: kevyt Bossin villakangastakki hieman auki, erittäin siistit farkut, rento neule, jonka merkkiä Linus ei kuolemaksikaan muistanut ja erittäin kalliit Ferragamon kengät. Kuten aina.

Linus nousi seisomaan ja näki sivusilmällä, että Valtteri nousi myös.

"Mitä sä täällä teet?"

"Noo... ei kai voi sanoa, että satuin ajamaan ohi. Kun normaalisti tänne susirajalle kai eksytään", Matias hymyili, vilauttaen valkaistuja hampaitaan. "Susiraja alkaa muuten Kehä Ykköseltä", Matias heitti Valtterin suuntaan ja naurahti omalle vitsilleen. Valtteria ei näyttänyt naurattavan.

Matias rykäisi hieman ja käänsi huomionsa jälleen Linukseen.

"Itse asiassa mulla on sulle synttärilahja. Halusin tuoda sen ihan omakätisesti. Postiin kun ei voi luottaa näin arvokkaiden lahjojen suhteen", Matias sanoi ja heilautti kalliin näköistä paperikassia.

"Kuule..." Matias tihrusti Valtterin nimikylttiä ja sanoi: "...Valtteri, et viitsisi hakea meille parit bolivialaiset luomukahvit?" Matias kaivoi nahkalompakostaan kympin ja työnsi sen Valtterin työtakin taskuun. "Mulle mantelimaidolla ja Linukselle mustana", Matias iski silmää Linuksen suuntaan. "Muistinko oikein?"

Linus vilkaisi Valtteria, joka nosti kätensä tehostetun hitaasti, veti kympin pois taskustaan ja asetti sen työpöydälle. "Täällä jokainen hakee omat kahvinsa."

"Aha, okei, älä nyt hermostu", Matias väläytti jälleen hymyään ja kaivoi paperikassista lahjapaperiin käärityn paketin.

"Hyvää syntymäpäivää", Matias ojensi paketin Linusta kohti. "Se on Milanosta. Se on muuten Italiassa", hän heitti jälleen Valtterin suuntaan ja naurahti päälle.

Linus avasi paketin hienot kääreet. "Mikä tämä on?"

Matias hymyili jälleen leveästi. "Ne on ajohanskat. Aitoa italialaista lehmännahkaa. Käsityötä ja tehty sun mittojen mukaan. Mä muistin sun käsineiden numeron. Eikö sulla ole vielä se Audi?"

"On, mutta me ajetaan...", Linus puraisi huultaan, kun tajusi virheensä. Matias juristina taatusti huomaisi asian.

Matiaksen hymy hyytyi ensimmäistä kertaa hieman. Hän vei kätensä lanteilleen ja katsoi edessään seisovia miehiä silmät edestakaisin vilkkuen.

"Siis hetkinen..." Linus tunsi, miten Valtteri siirtyi lähemmäs häntä.

"Siis... sä olet tuon hoitsun kanssa?" Matias kuulosti epäuskoiselta. "No, kappas kappas. Ei ollenkaan huono valinta, noin ulkonäön kannalta ainakaan", Matias mittaili Valtteria päästä varpaisiin. "Mutta että hoitsu..." Valtteri lähestyi jo uhkaavasti Matiasta ja näytti siltä, että viskoisi hänen eksänsä ulos niska-perse-otteella, mutta Linus laittoi kätensä hänen rinnalleen ja pysäytti hänet.

"Nyt rauhoitutaan. Matias, mene odottamaan odotustilaan. Mä tulen kohta. Valtteri, voitko sä jäädä tänne sulkemaan paikat?" Matias virnuili voitonriemuisesti Valtterille, joka kiristeli leukapieliään.

"Linus, mitä helvettiä..." Valtteri kuiskasi, kun Matias oli purjehtinut odotustilaan.

"Anna mä hoidan tämän", Linus sanoi ja suuteli nopeasti Valtteria. "Nähdään illalla kotona." Valtteri nosti kulmakarvaansa. "Siis sun kotona."

"Mie en pidä tästä. Miten sie olet voinut olla tuollaisen mulukun kanssa?"

"Ei se aina ole tuollainen. Tai mistä mä tiedän? En mä ole nähnyt sitä Suomessa koskaan pääkaupunkiseudun ulkopuolella kuin nyt." Linus veti takkiaan päälle ja nappasi laukkunsa. "Nähdään illalla."

******

Matiaksen BMW kurvasi Linuksen rivitalokolmion eteen.

"Voi tsiisus, mikä paikka", Matias sanoi tyrmistyneenä. "Aika helvetin kaukana meidän Töölön asunnosta."

"Joo joo. Tule nyt sisään". Piha näytti kieltämättä hoitamattomalta, nurmikko oli ajamatta ja aita repsotti.

Sisään kulkiessaan Matias jaaritteli asianajotoimiston osakkuudesta, jonka hän oli juuri saanut, 18-tuntisista päivistään sekä lähes 200 000 euron palkastaan, josta osa kierrätettiin luonnollisesti verottajan ulottumattomiin. Olihan hän itsekin tehnyt samaa työskennellessään yksityisellä lääkäriasemalla.

"No, mutta ethän sä ole täällä sisälläkään mitään laittanut", Matias hämmästeli ja kierteli pitkin lähes tyhjää asuntoa, täynnä muuttolaatikoita. "Asutko sä muka täällä? Vai nukutko sä terveyskeskuksessa?"

Linus katseli ympärilleen. Hänen tavaransa olivat vaatteita ja hygieniatuotteita lukuun ottamatta edelleen lähes kymmenen kuukauden jälkeen muuttolaatikoissa. Ja hän tiesi tasan tarkkaan, missä hänen vaatteensa ja hygieniatuotteensa olivat. Linus tipautti ajohanskat sisältävän paperikassin paljaalle lattialle.

Mutta Matias ei olisi ollut erinomainen juristi, ellei hän olisi hoksannut asiaa. "Asutko sä sen hoitsun kanssa?"

Linus katsoi hetken paperikassia, nosti sitten katseensa ja sanoi: "Asun kai."


Jälleen kesällä


Muuttaminen takaisin Helsinkiin oli helppoa, sillä hänen tarvitsi pakata vain vaatteet ja hygieniatuotteet. Kaikki muu oli edelleen vuoden takaisissa muuttolaatikoissaan, jotka muuttomiehet nostivat muuttoautoon.

Mikä ei ollut helppoa, oli katsella Valtteria keskellä muuttopuuhia. Valtteri auttoi kaikessa, mutta hänen myrskynharmaissa silmissä näkyi ahdistus ja hän oli hiljaisempi kuin normaalisti. Paljon hiljaisempi.

Linus käveli Audilleen. "Okei... mun täytyy varmaan lähteä ajamaan Helsinkiä päin."

Valtteri nielaisi vaivalloisesti ja räpytteli silmiään.

"Hei, maalaispoika. Mehän puhuttiin tästä monta kertaa."

Valtteri nyökkäsi, eikä sanonut mitään. Nieleskeli vain.

"Aiotko sie palata yhteen Matiaksen kanssa", Valtteri kysyi hiljaa ja katsoi suoraan Linusta silmiin.

"En todellakaan." Ja se oli totta. Hän ei ikimaailmassa palaisi yhteen Matiaksen kanssa.

"Mä soitan sulle, kun mä pääsen Helsinkiin", Linus sanoi hiljaa ja suuteli vielä viimeisen kerran Valtteria. Valtteri vastasi nälkäisesti hänen suudelmaansa, mutta Linus vetäytyi äkkiä pois. Asiat eivät saisi lähteä käsistä nyt.

Hän astui autoonsa, sulki oven, kiinnitti turvavyönsä, käynnisti autonsa ja ajoi pois, kohti Helsinkiä. Sivupeilistä hän näki edelleen Valtterin seisovan siinä, mihin hän oli tämän jättänyt.

*****


Linus istui Ekbergin kesäterassilla ja hörppäsi kallista kahviaan. Helsinki oli äänekkäämpi kuin hän muistikaan. Autot ja moottoripyörät suorastaan jyrisivät, ihmisiä parveili ihan liikaa joka paikassa ja ilma oli tunkkaista. Talot tuntuivat kaatuvan päälle. Matias pommitti jatkuvasti viesteillä. Vähän reilu kuukausi Helsingissä ja hän tunsi jo saaneensa tarpeeksi. Sopeutuminen kestäisi ilmeisesti kauemmin kuin hän oli kuvitellut.

Linus nappasi itsestään selfien ja latasi sen Instagramiin hastageilla #helsinki #ekberg #kalliskahvi #liikaaihmisiä #liikaaautoja. Muutaman minuutin kuluttua Matias oli jo tykännyt hänen kuvastaan ja kommentoinut "Mut hei, taatusti voittaa juhlamokan ". Linus ei ollut ihan varma asiasta. Valtterilla ei ollut Instagramia, eikä muitakaan sometilejä. Hän oli lähettänyt pari perinteistä tekstiviestiä Valtterille ja oli saanut jokaiseen melko pian vastauksen.

*****


"Moi. Miten menee?"

Linus vilkaisi kundia yökerhon välkkyvässä pimeydessä ja hakkaavassa musiikissa. Kundi olisi ollut just hänen tyyliään reilu vuosi sitten.

Linus hörppäsi g&t:ään. "Ihan okei".

"Voinko mä tarjota sulle toisen?"

Kundi on lihaksikas ja suihkurusketettu, hiukset tarkasti ojennuksessa geelillä, lihaksikkailla käsivarsilla värikkäät tatuoinnit.

"Tota, kiitti vaan, mutta mä taidan jättää väliin."

"Mä oon tsekannut sua. Sä annat kaikille kundeille pakit. Sääli", kundi sanoi ja katosi ihmisten kiemurtelevaan massaan tanssilattialle.

Linus kaivoi iPhonensa esiin ja katsoi Valtterin lähettämää kuvaa, jossa oli kasa vastapyydettyjä kaloja ja viestiä "Näistä tulee hyvä soppa".

*****

Linus vihasi uutta työpaikkaansa. Hänen "korpivaelluksensa" Itä-Suomessa terveyskeskuslääkärinä herätti joko suunnatonta hilpeyttä tai syvää ihmetystä, ja se oli jatkuva kahvihuoneen aihe. Kukaan ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä Kehä Kolmosen ulkopuolelle, tosin yksi yleislääkäri harkitsi viran hakemista Lohjalta, jonne saisi rakennettua ison 300-neliöisen omakotitalon perheelle. Helsingin kaavoitus oli kuulemma niin pikkumaista, että niin isoa taloa oli tänne mahdotonta rakentaa.

Linuksen kännykkä kilahti viestin merkiksi ja hän päätti syventyä kännykkäänsä kaavoituskeskustelun sijasta. Kuvassa oli Valtterin talo ja sen rempattu, lasitettu ja valkoinen kuisti sekä teksti "Rakennettiin talkoilla uusi kuisti. Hyvä paikka juoda aamukahvit".


*****


Linus hyppäsi töiden jälkeen raitiovaunuun ja kolisteli asuntoonsa, joka sijaitsi Kalliossa. Hän vihasi myös asuntoaan. Se oli pieni ja tunkkainen, eikä siellä ollut kalusteita. Ikkunasta näkyi vastapäinen talo ja sisään kuului raitiovaunujen jatkuva kolina. Ulos pääsi vain pienelle tuuletusparvekkeelle. Asunnossa ei ollut mitään muuta tekemistä kuin syödä noutoruokaa ja tuijottaa Netflixiä.

Linus lysähti lattialla olevalle patjalle ja tuijotti kattoa. Hän avasi kännykkänsä ja tajusi, että hänellä ei ollut yhtään kuvaa Valtterista. Eipä silti, että hän olisi unohtanut, miltä Valtteri näytti. Tai tuoksui. Tai tuntui. Ainoat kuvat olivat omituisia otoksia itäsuomalaisesta pikkukylästä, jotka hän oli sijaisuutensa aluksi jakanut Instagramissa ja kerännyt kavereiltaan nauruja. Hän klikkasi Safarin auki ja katsoi jälleen sitä työpaikkailmoitusta. Siellä jumalan selän takana, kaukana sivistyksestä, kaukana kaikesta. Mutta lähellä...

Linus kääntyi vatsalleen ja tönäisi pientä puista hirveä patjan vierellä.


Jälleen syksyllä


"Tämä palkka on virkaehtosopimuksen mukainen," Linus huomautti.

"Niin?" Ylilääkäri Välimäki kysyi, nojaten työtuolissaan taaksepäin.

"Sä maksoit mulle enemmän sijaisuuden aikana. Paljon enemmän."

"Katsos, Linus, kun ylilääkäriksi ei tulla sillä, että maksellaan alaisille enemmän palkkaa kuin on tarpeen. Kyllä me kaikki, minä mukaan lukien, tiedämme, miksi tulit takaisin vaatimattomaan pikku kyläämme." Välimäki risti kätensä työpöydälleen ja näytti kissalta, joka oli napannut kanarialinnun.

"Vai niin. Tähän paikkaan ei ollut muita hakijoita. Mä tarkistin hakupaperit."

"Ainahan voit palata Helsinkiin, mutta sieltä ehkä puuttuu yksi vetovoimatekijä, mitä täällä taas on. Ja ainahan voit pyörittää pienimuotoista yksityispraktiikkaa Joensuussa, jos tarvitset lisätuloja." Välimäki nousi tuolistaan, osoittaen, että keskustelu oli päättymässä.

"Onhan sinulla jo se hoitajakin valmiiksi katsottuna, jos tarvitset henkilökuntaa praktiikkaasi varten. Työt muuten alkavat sitten ensi viikon maanantaina," Välimäki läimäytti Linuksen olkapäätä, kävellen kohti ovea.

"Aino, onko sitä kahvia vielä?" Välimäki katosi käytävään kohti taukohuonetta.

Linus pyöräytti nimensä työsopimukseen.


******************


Valtteri tiesi varmasti, että hän oli hakenut virkaa. Ja tiesi varmasti myös sen, että hän oli ainoa hakija ja tulisi varmasti valituksi. Linus hortoili pitkin terveyskeskusta, etsien Valtteria ja miettien kuumeisesti, mitä sanoa.

Hän oli kääntymäisillään, kunnes hän kuuli potilaskuljetusten ulko-ovelta tutun, matalan naurahduksen. Hän kääntyi takaisin ja näki Valtterin nojailemassa oven pieleen, selkä häntä päin. Valtteri jutteli jonkun ensihoitajan kanssa ja keskustelu ei todellakaan näyttänyt ammatilliselta, ainakaan ensihoitajan puolelta, joka silmäili varsin estoitta Valtteria.

"Se on Aaro, uusi ensihoitaja", hän kuuli Ainon supattavan takanaan ja kääntyi katsomaan osastosihteeriä. "Se on kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa Valtterin ympärillä siitä asti, kun aloitti työt. Tuossa on muuten herran tohtorin viranhoitomääräyksen kopio ja kulkuavaimet," Aino törkkäsi kopion ja avaimet hänen käteensä ja marssi tiehensä.

Linus yritti nielaista kiristävän tunteen kurkustaan alas, pusersi kopion ja avaimet käteensä ja poistui vähin äänin.


***********************


Tästä patjalla makoilusta pitää tulla loppu. Huomenna mä tilaan Ikean nettikaupasta kaiken mahdollisen ja pyydän niitä toimittamaan ne tänne. ASAP. Ja mä hankin jonkun pihasuunnittelijan. Ja sitten mä hankin Valtterin takaisin.

Sen ensihoitajan kanssa ei tilanne ollut voinut ehtiä vielä kehittyä kovinkaan vakavaksi. Ei voinut. Ajatus sai kuitenkin mahan kiertämään, kurkun kiristymään ja ahdistuksen puristamaan rinnassa.

Mitä helvettiä mä teen, jos ne onkin yhdessä? Jäänkö mä tänne siitä huolimatta? Haluaako Valtteri enää olla mun kanssa missään tekemisissä? Ja jos ne on yhdessä, niin se idiootti ensihoitaja ei varmaan halua, että Valtteri työskentelee... niin, kenen kanssa? Entisen poikaystävän kanssako? Voi luoja, mehän asuttiin yhdessä melkein vuosi.

Linus hieroi tuskaantuneena kasvojaan ja avasi Ikean nettisivut kännykällään ja alkoi pohtia olohuoneen sisustusta. Sohva, sohvapöytä, matto... Ajatukset täytyi suunnata nyt toistaiseksi johonkin muualle kuin Valtteriin.

Hän ei tunnistanut ensin, mistä äänestä oli kyse. Hän tarkasti kaikki laitteensa, mutta vasta, kun ääni kuului uudestaan hän tajusi, mistä ääni lähti. Ovikello.

Linus kompuroi muuttolaatikoiden läpi ovelle ja avasi oven.

Valtteri.

Valtteri seisoi oven suussa kädet farkkujensa taskussa ja vilkuili häntä kulmain alta. Syystuuli puhalsi kylmää ilmaa sisälle ja riepotteli pihalla lenteleviä lehtiä.

"Moi."

"Moi", Linus jäi tuijottamaan häntä. "Tota, tuu sisään."

"Mie en olekaan ennen käynyt siun kotonasi", Valtteri käveli pitkin tyhjiä huoneita. "Ainoastaan pihalla silloin, kun vein siut moottoripyörällä kotiin".

"Joo, tota. Nyt mä aion ostaa kalusteet ja -"

"Aikamoisen yllätyksen sie järjestit taas. Kari meinasi pyörtyä onnesta, kun sie hait sitä virkaa", Valtteri pysähtyi keskelle tyhjää olohuonetta. "Miksi sie tulit takaisin?"

Linus haroi vaaleita suortuviaan molemmin käsin. "Koska mä en kestänyt olla enää Helsingissä. Mä en kestänyt sitä yksityistä lääkäriasemaa. Mä en kestänyt sitä Kallion yksiötä. Mä en kestänyt sitä, että piti käydä baareissa iskemässä miehiä." Linus naurahti kuivasti. "Enkä mä edes iskenyt ketään. En enää."

Hän käveli lähemmäs Valtteria, sydän jyskyttäen korvissa asti. "Mutta ennen kaikkea, mä en kestänyt olla ilman sua. Ilman meidän elämää."

"Sie et voi vain marssia takaisin miun elämääni", Valtteri tarttui häntä molemmilla käsillään kasvoista kiinni. "Mutta niinhän sie olet aina tehnyt. Ja miusta on aina tuntunut, että mie en saa sinnuu milloinkaan."

Linus tarttui häntä piteleviin ranteisiin. "Mä en marssi tällä kertaa, mä lupaan sen. Mä asun täällä, mä ostan huonekalut ja kaiken. Mä jään tänne, vaikka -, Linus vaikeni.

Valtteri painoi otsansa hänen otsaansa vasten. "Vaikka mitä?"

"Vaikka mä odotin liian kauan", Linus sanoi hiljaa, pitelen edelleen ranteista kiinni. "Mutta mä tuli takaisin sun luokse, sun takia."

Valtteri nyökkäsi hiljaa.


*******

Keväällä taas


Vaara oli kevätsateen kastelema, kun he nousivat sen korkeimmalle huipulle, ja näkymä avautui henkeäsalpaavana Pieliselle.

Linus ravisti rinkan selästään ja käveli hitaasti vaaran reunalle. "Se on upeampi kuin kuvissa. Mutta sä oot tietysti nähnyt tän kaiken livenä kymmeniä kertoja."

Valtteri tuli hänen vierelleen, kietoi kätensä hänen harteilleen ja vetäisi itseään kohti, suuteli tuulen tuivertamia vaaleita hiuksia. "Mutta tällä kertaa mie näen tän kaiken ihan toisin." Ja kaivoi jotain rinkkansa uumenista.

*****


"Kunnon Brokeback-fiilis. Nyt vain sylkäiset käteesi ja alat runnoa", Linus venytteli makuupussin päällä teltassa, ulkona pimeydessä räiskyi vielä nuotio.

Valtteri virnisti ja kiipesi Linuksen päälle, levitti polvillaan Linuksen reidet, suudellen kaulaa. "Meillä on kyllä ihan kunnon liukkariakin mukana."

"Hyvä", Linus huokaisi tyytyväisenä tuntiessaan Valtterin painon päällään, tunki kätensä Valtterin hiuksiin. "Rakastele mua."

Valtteri pysähtyi, katsoen silmiin. "Eikö enää panemista?"

Linus kurottautui näykkimään lämpimiä huulia. "Ehkä joskus vielä. Mutta nyt rakastelua."

Valtteri käänsi Linuksen mahalleen, suuteli ja nuoli selästä alaspäin kiusoitellen, veti bokserit alas ja levitti käsillään pakaroita. Linus puristi rystyset valkoisina makuupussia, huohottaen ja vaikertaen, kun Valtterin kieli liikkui hänen peräaukollaan. Sitten liukkaat sormet liikkuivat hänen sisällään.

Valtteri nosti hänet lanteista ylös, kuin hän ei painaisi mitään, ja veti hänet itseensä kiinni. Linus painoi päänsä makuupussia vasten ja vaikersi nautinnosta, kun Valtteri liikutti häntä edestakaisin, otti hänet liikuttamatta omia lanteitaan ollenkaan.

Valtteri pysäytti, ja alkoi työnnellä itse hitaasti, ilman mitään kiirettä, sisään ja ulos.

"Mä rak - aah - ".

Valtteri vetäytyi kokonaan ulos, huohottaen raskaasti ja käänsi Linuksen selälleen. "Mitä?" Hän kuulosti jännittyneeltä, tuijotti käsiensä varassa, kova kalu Linuksen vatsaa vasten.

"Mä rakastan sua", ja Valtteri upposi jälleen hänen sisäänsä, painoi kasvonsa hänen kaulaansa vasten ja päästi lähes nyyhkäisyltä kuulostavan äänen.

Jostain syystä hänen rakkaudentunnuksensa teki sen. Valtteri laukesi saman tien hänen sisäänsä, vavahdellen ja vaikertaen jostain syvältä sisältään, sydämestä asti. Linus ei muistanut, että näin olisi koskaan ennen käynyt: Valtteri piti aina huolen siitä, että Linus laukesi ensin. Linus yritti tarttua omaan erektioonsa, mutta Valtteri ehti ensin, otti sen käteensä ja pumppasi häntä, kunnes hänen selkänsä nousi kaarelle, huohottaen roiskaisi spermansa Valtterin sormille.

"Viimeinkin", Valtteri sopersi ja ojentautui suutelemaan häntä.

*****************


"Voinko mä ottaa kuvan meistä ja laittaa sen Instaan," Linus kysyi Valtterilta, joka työnsi unisena kasvojaan yhä syvemmälle hänen lämpimään niskaansa, sotkeutuneina makuupussiin.

Valtteri mutisi jotain, jonka hän tulkitsi myöntymiseksi, nappasi kuvan ja latasi sen Instagramiin. Kuvassa näkyi hänen hymynsä, puolet Valtterin kasvoista silmät kiinni ja hänen vasen kätensä, joka oli uppoutunut Valtterin tummiin, sekaisiin hiuksiin. Ja jos osasi katsoa oikein tarkasti, näki myös nimettömässä kimaltelevan sormuksen.

#memennäänmaallanaimisiin #enenäälähdekaupunkiin


FIN

Keskitalven juhla

Olen elossa ja kirjoittelen satunnaisesti. Tässä pieni joulutarina, hyvää joulua kaikille! Teemana historiallinen tarina, joka on saanut innoitusta sellaisista sarjoista ja kirjoista kuin Got / SOIAF, Merlin, Vikings... historiallinen tarkkuus ei kuitenkaan ole kovinkaan täsmällistä.

- singu

Vimme / Joutsi

Lunta oli satanut koko yön, ja suuria lumihiutaleita leijui edelleen aamun pimeydessä. Hanki ulottui jo polviin asti, mutta rengit olivat jo aamuvarhain tehneet kiemurtelevia polkuja lumeen ja sytyttäneet jätkänkynttilöitä lumipolun varrelle, jotta päivän työt voisi aloittaa. Suuri Tuulijärven talo ei voinut hiljentyä, vaikka luonto näytti voimiaan lumimyrskyllään. Vimme nappasi jälleen uuden kauralyhteen aitasta ja kiiruhti kohti umpipihan ulkopuolella olevaa suurta koivua, hengitys höyryten kovassa pakkasessa.

”Kohta on linnut pulskempia kuin isäntäväki”, keittäjä tuhahti tuoreet kananmunat vasussaan, mutta nuori mies ei kuunnellut häntä. Oli tärkeää ruokkia pikkulintuja talvella, vaikka osa kylän väestä oli sitä mieltä, että se oli taikuutta, josta pitäisi jo luopua uuden uskonnon myötä. Mutta Vimme ei halunnut luopua, vaikka tuleva sato ei pikkulintujen ruokkimisesta riippunutkaan. Linnut eivät jättäisi satoa rauhaan, vaikka saisivatkin talvella lyhteestä kauraa tai ohraa nokkiakseen. Osa linnuista lähti talveksi jonnekin muualle, eikä Vimme halunnut, että Pohjolaan jääneet linnut kuolisivat pakkaseen ja lumeen.

Mutta linnut ja sato eivät olleet ainoa syy, miksi Vimme kiiruhti umpipihan ulkopuolelle. Kaksi päivää sitten oli tullut sana, että Turun linnassa koulutuksessa olevat nuoret talon sotilaat olivat tulossa takaisin kotiin keskitalven juhlaa viettämään. Ja se sai Vimmen vatsan kiertämään, kädet hikoamaan, yöt levottomiksi. Kuunnellen koko ajan, josko kavioiden kopse kuuluisi.

Vimme otti rukkaset kädestään ja alkoi haparoivin käsin kiinnittää lyhdettä koivun oksaan. Mäen rinteeltä avautui komea maisema jäätyneelle Tuulijärvelle, jonka taivaanrannassa näkyi jo aamun ensi kajo. Kalastajat naureskelivat keskenään, keräilivät välineitään ja kalojaan, joita he olivat pyytäneet järven jäähän hakatuista aukoista. Keittäjä ostaisi varmasti kaikki kalat, mitä kalastajat olivat pyytäneet, olihan kalat suolattava keskitalven juhlaa varten koko talon väelle. Hän toivoi, että juhlapöydässä istuisivat myös nuoret sotilaat, ettei lumimyrsky hidastaisi heidän matkaansa, että hän saisi jälleen nähdä Joutsin...

Syvissä mietteissään, hän ei kuullut lähestyvää ratsua. Ei kuullut ratsulta laskeutuvaa miestä, ei lumessa kahlaavia askeleita, eikä miekan kalinaa.

”Etkö tervehdi minua, Vimme”, kuului hänen takaansa tuttu ääni, naurahtaen hieman.

Vimme kääntyi, mutta liian nopeasti. Mäen rinne oli jäinen ja hän kapsahti lumihankeen, tuntien rinnassaan kovaa jyskytystä.

Voimakkaat kädet tarttuivat häneen, nostaen ylös kylmästä hangesta.

”Sinusta ei olisi mitään hyötyä taistelussa. Tai ehkä sinua olisi vaikea saada hengiltä, kun et pysy pystyssä.” Samat voimakkaat kädet kopistelivat lunta hänen vaatteistaan, välillä tutut taivaansiniset silmät katsoivat häntä ilkamoiden.

Joutsi.

”Sinä tulit. Sinä ehdit keskitalven juhlaan”, Vimme henkäisi, eikä enää edes tuntenut kylmää lunta, joka tipahteli hänen hiuksistaan ulkonutun kaula-aukosta sisään.

Joutsi ojensi kätensä, ja Vimme tunsi ihollaan viileän nahkahanskan, joka puhdisti hänen kaulaltaan loputkin lumet pois, siirtyen hänen poskelleen.

”Tietysti tulin. Muut jäivät vielä matkalle, mutta minä pysähdyin vain yhden kerran matkalla Tuulijärvelle”, Joutsi sanoi, peukalo liikkuen hiljaa Vimmen poskella. ”Halusin tulla kotiin ja halusin nähdä sinut, Vimme.”

Vimme nielaisi. Hän ei ollut odottanut... Mutta hän oli kyllä toivonut, että Joutsi ei olisi unohtanut heidän viimeistä yhteistä iltaansa keskikesällä ennen lähtöään Turun linnaan. Joutsi astui vieläkin lähemmäs ja kumartui häntä kohti. Vimme tunsi sydämensä pakahtuvan onnesta. Oli kulunut liian kauan siitä, kun hän oli saanut viimeksi tuntea Joutsin huulet omillaan.

”Terve, Tuulijärven nuori isäntä”, kuului kalastajan huuto. ”Sää olet siis palannu isosta kaupungista takaisin perintömailles.” Joutsi astui hätäisesti askeleen taaksepäin ja tervehti tuttua kalastajaa. Vimme kääntyi takaisin korjaamaan lyhteen asentoa koivussa ja kirosi mielessään kalastajaa.

”Vain keskitalven juhlaa varten. Minun pitää palata Turkuun ennen kuin vuosi vaihtuu”, Joutsi sanoi, korjaten miekkavyönsä asentoa lanteillaan.

Ennen vuoden vaihtumista, Vimme ajatteli, huokaisten hiljaa. Vain seitsemän päivää. Vimme pureskeli alahuultaan ja katseli nuoren isännän ja kalastajan menoa kohti umpipihaa, kuunnellen etäisesti kalastajan kertomuksia Ahdin anneista. Hän loi viimeisen katseen lyhteeseen, päätti, että se oli hyvin kiinnitetty pikkulintuja varten ja lähti tarpomaan edessään kulkevien miesten perässä.

Parvi talitinttejä lennähti lumiseen koivuun nokkimaan vastatuotua lyhdettä.

*****

Tuulijärven isäntä Urban, leskimies jo kohta kahdelta vuosikymmeneltä, valvoi itse henkilökohtaisesti keskitalven saunan lämmittämistä. Yleensä rengit sytyttivät saunan tulet ja lämmittivät veden, mutta keskitalven sauna oli aivan erityinen ja siksi isäntä itse valvoi renkien työtä, jotta sauna lämmitettiin huolella. Saunan lämmitys piti aloittaa jo ennen keskitalven juhlaa, jo edellisenä yönä, jotta sauna olisi varmasti lämmin lyhyen valoisan ajan. Koko umpipihan väki, rengistä itse isäntään kävivät keskitalven saunassa. Ensin naimattomat nuoret naiset, sitten naimisissa olevat vaimot lasten kanssa sekä leskivaimot, sitten naimattomat nuoret miehet ja naimisissa olevat miehet sekä leskimiehet. Lopuksi sauna lämmitettiin vielä yhden kerran niille kulkijoille, joita ei ihmissilmin voinut enää havaita. Niille, jotka joskus kulkivat joukossamme, mutta olivat ikuisesti poissa.

Vimme riisui vaatteitaan saunan tuvassa. Hän tuoksui yrteille ja rohdoksille, joiden kanssa hän työskenteli kisällinä parantaja Kaiuksen kanssa. Ja tuoksu vain voimistuisi, sillä hän oli keskikesällä kerännyt karjapihalta vanhan navetan nurkalta runsaasti rohtosuopaa ja kuivattanut sen. Yhdessä veden kanssa yrtti vaahtosi, ja jopa umpipihan miehet halusivat pestä itsensä sillä keskitalven juhlan kunniaksi. Suopayrtti tuoksui hieman samalta kuin isännän ostama kaukomaan myrttimauste, jota keittäjä sai käyttää vain keskitalven nisun leipomiseen.

Vimme kipusi saunan lauteilla. Vaikka sauna oli jo lähes täynnä nuoria miehiä, jotka yleensä riehakoivat ja pitivät ääntä, niin nyt saunassa oli hipihiljaista. Sauna oli pyhä paikka, mutta erityisesti keskitalven saunassa piti olla hiljaa, että seuraavana kesänä itikat eivät hätyyttelisi. Vimme ei tätä uskonut, sillä sateisina kesinä oli paljon itikoita, kun taas kuivana kesänä itikoita ei juurikaan ollut. Parantaja Kaius oli vahvistanut hänen havaintonsa: itikat tarvitsivat jollain tapaa sadetta elääkseen.

Saunan ovi kävi taas, ja Joutsi astui sisään. Muutama sotilasnuorukainen, jotka olivat jo palanneet Turun linnasta, tekivät hänelle tilaa vierellään, mutta nuori isäntä suuntasi Vimmen viereen ylälauteelle. Ja miksei olisi mennyt? Kaikki tiesivät, että Joutsi ja Vimme olivat kasvaneet nuoriksi miehiksi samassa umpipihassa, yhdessä leikkien ja kisaillen, eivätkä he olleet nähneet toisiaan sitten viime kesän.

Vimme vilkaisi Joutsia vain hetken ajan, mutta se riitti. Raskaat kuukaudet Turun linnassa olivat muovanneet Joutsin vartalosta entistä lihaksikkaamman. Käsien ja jalkojen lihakset erottuivat selvästi, kun taas vyötärö ja lanteet näyttivät entistä hoikemmilta. Ja jalkovälissä, vaalean tuuhean karvan alapuolella, heilui miehuus, jota Vimme oli koskettanut vain housujen päältä.

Joutsi istahti lauteelle ja taivutti päätään vasten saunan tummia ikihirsiä, painaen samalla vahvan reitensä vasten Vimmen reittä. Vimme nielaisi ja käänsi hieman päätään katsoakseen saunan pimeydessä tarkemmin Joutsin vartaloa. Kauempaa sitä ei huomannut, mutta lähempää katsottuna Joutsi on vaalean karvan peitossa; karheaa jouhta reisillä, säärillä, käsivarsilla, rinnalla, nyt myös hieman leukaperillä, sillä Joutsi ei ollut antanut ajella partaansa ollessaan Tuulijärvellä. Kämmenet miekan käsittelystä kovettuneet; vartalolla arpia, joita Vimme ei ollut nähnyt aiemmin. Vimme käänsi päätään vielä enemmän sivulle ja vilkaisi Joutsia, jolta ei selvästikään ollut jäänyt huomaamatta Vimmen ihailevat katseet. Joutsin huulilla karehti hymy ja silmissä näkyi nälkä.

”Hankeen”, Joutsi sanoi käheän matalalla äänellään. Vaikka hän oli Turun linnassa yhdenvertainen muiden nuorten sotilaiden kanssa, niin täällä hän oli perijä, Tuulijärven tuleva isäntä. Ja hänen sanansa oli laki. Nuoret miehet kirmasivat kierimään hankeen, viskoen lunta toistensa päälle. Vimme oli aikeissa hypätä hankeen myös, mutta vahva kämmen kiertyi hänen ranteensa ympärille, vetäisi hänet takaisin saunan tupaan ja painoi vasten tuvan ovea.

”Vimme... et tiedä, miten olen kaivannut sinua”, Joutsi henkäisi ja painoi huulensa kevyesti Vimmen huulille, kovettuneet kämmenet liikkuen hellästi pitkin kylkiä. Vimme kietoi kätensä leveille, tutuille hartioille ja vastasi suudelmaan, vartalo polttaen, eikä sillä ollut mitään tekemistä saunan kuumuuden kanssa.

”Tiedän, koska sinä lähdit ja minä jäin tänne.” Vimme vastasi kuumeisena suudelmaan ja Tuulijärven nuori isäntä painoi vartalonsa kiinni nuoren kisällin vartaloon.

Joutsi ei ollut koskaan ennen osoittanut himoaan tällä tavalla. Hän nosti Vimmen toisen jalan vyötärölleen, sitten toisen ja piti häntä vaivattomasti vasten ovea, samalla työntäen kielen Vimmen suuhun, hieroen kovaa miehuuttaan vasten Vimmen yhtä lailla kovaa miehuutta.

Mutta muut nuoret miehet iskivät jo nyrkkiään tuvan oveen päästäkseen takaisin saunan lämpöön. Vimme yritti irrottautua Joutsin otteesta ja peittää itsensä jotenkin ennen kuin miehet tulisivat sisään.

Mutta Joutsi ei vielä päästänyt irti.

”Tule vuoteeseeni tänä iltana, juhla-aterian jälkeen”, Joutsi kuiskasi korvaan, ja väristys kulki pitkin Vimmen vartaloa. ”Lupaa, että tulet.”

Vimme katsoi komeisiin kasvoihin, jotka hehkuivat saunan ja himon kuumuudesta; tunsi miekan kovettamat kädet pakaroillaan ja kovan kalun vatsallaan. Jalkojen välissä kuumotti ja tuntui raskaalta; hänen pitäisi laskea siemenensä koivikkometsän pimennossa, katseilta suojassa.

”En pääse vuoteeseesi, jos joudun hoitamaan Kaiuksen kanssa paleltuneita sotilaita koko keskitalven juhlan”, Vimme kohotti kulmaansa ja Joutsi laski hänet alas, remahtaen nauruun. Joutsi ojensi hänelle pellavaisen liinan, jolla hän peitti itsensä ja teki itse samoin, avaten saunan tuvan oven. Miehet kiiruhtivat takaisin löylyn lämpöön, ja samalla Vimme tunsi jälleen vahvan otteen vartalollaan, tunsi lentävänsä silmänräpäyksen ajan ja tömähti mahalleen pehmeään, kylmään hankeen. Hetkeä myöhemmin Joutsi tömähti hänen vierelleen, nauraen ja pudistaen lunta vaaleista hiuksistaan. Ja he kierivät lumessa kuin poikasina olivat kierineet, lumisen maan kimmeltäessä.

Lumi viilensi vain ihon pinnan ja salpasi hengen, mutta ei tehnyt mitään sisällä polttavalle halulle.

****

Vimme kasasi lautaselleen paistettua possua, suolakalaa, lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikkoa sekä kulholleen pitkään hautunutta ohrapuuroa. Pöydässä kiertävästä suuresta kannusta hän kaatoi omaan kolpakkoonsa keittäjän panemaa olutta, jota oli lämmitetty ja maustettu hunajalla. Samalla hän vilkaisi salin toisessa päässä olevaa pöytää, jonne oli kokoontunut Tuulijärven isäntäväki, myös Joutsi, syventyneenä keskusteluun isänsä kanssa, joka joi kunnon isännän tavoin jälleen uuden viinaryypyn taatakseen viljavat pellot seuraavaksi syksyksi. Koko Tuulijärven väki oli keskitalven juhla-aterialla, mutta jokainen istui omalle arvolleen sopivalla paikalla. Isäntäväki salin pääpöydässä, rengit ja piiat salin toisessa päässä alemmissa pöydissä. Vimme istui toiseksi alimmassa pöydässä muiden kisällien kanssa, mutta jos hän joskus pääsisi parantajaksi, hän istuisi toiseksi ylimmässä pöydässä, heti isäntäväen jälkeen.

Mutta ottaisiko Urban hänet parantajaksi taloonsa? Ei varmasti, jos tietäisi poikansa himosta häneen... Ja miksi Joutsi oli nyt niin halukas? Suvena hän oli ollut epäröivempi heidän haparoidessaan toisiaan vilja-aitan hämärässä. Vimme pyöritti ohrapuuroa puulusikallaan ja tunsi epämiellyttävän tunteen mahan pohjassaan. Ei ollut mitenkään epätavallista, että nuoret miehet tulivat linnan sotilaskoulutuksesta takaisin entistä kokeneempina. Ehkä myös Joutsi oli tullut..? Eiväthän he olleet luvanneet toisilleen mitään, ja miten kaksi miestä voisikaan lupautua toisilleen? Eivät mitenkään... eikä hän ollut jäänyt osattomaksi niistä juoruista, jotka kulkivat Tuulijärvellä. Urban etsi pojalleen vaimoa, hyvää naimakauppaa, jolla hän saisi vahvistettua Tuulijärven asemaa edelleen. Eikä Vimme siitä ollut yllättynyt. Joutsin äiti oli kuollut synnytyksessä, ja vastoin viisaampien ohjeita, Urban ei ollut avioitunut uudelleen, eikä näin ollen ollut saanut lisää perillisiä, ei ainakaan lain silmissä. Mutta Urban varmasti naittaisi poikansa ja haluaisi Joutsin siittävän perillisiä Tuulijärvelle.

Ajatus sai puulusikan tärisemään hänen kädessään ja putoamaan salin olkien peittämälle lattialle.

”Kah, parantajan kisälli on jo niin päissään, että ei edes lusikka pysy kädessä”, muut kisällit nauroivat.

”Äh, olkaa vaiti”, Vimme mutisi ja vilkaisi jälleen isäntäväen pöytää. Joutsi tuijotti häntä pieni hymynkare huulillaan ja joi kulauksen olutkolpakostaan. Ja antoi pienen merkin, joka saattoi merkitä vain yhtä asiaa.

*****

Vimme hiipi hiljaa kuin tonttu kohti Joutsin huoneita talon toiseen päätyyn. Juhlasalista kuului edelleen naurua, laulua ja humaltuneiden sammaltavaa puhetta, soittaja oli aloittanut luutun soiton.

Vimme ehti koputtaa ovelle vain kerran, kunnes se avattiin, voimakas käsivarsi livahti oven suusta ja vetäisi hänet sisään.

”Vihdoinkin”, Joutsi vaikersi hänen niskaansa vasten, painaen hänet vasten ovea. Joutsi tuoksui hieman hunajaoluelle, mutta erityisesti nahalle, hevosille, savulle. Vimme veti tuoksua syvään henkeensä, jotta hän ei unohtaisi sitä, kun eron aika koittaisi taas.

Joutsi tarttui Vimmen ranteeseen. Vimme nielaisi ja antoi vetää itsensä kohti vuodetta, koukistaen polvensa pehmeälle patjalle. Joutsi siirtyi myös vuoteen äärelle ja tönäisi nuoren kisällin kevyesti vuoteelleen selälleen.

”Olen ollut kovana koko illan. Vain sinun takiasi”, Joutsi murahti, availlen Vimmen housuja, ja Vimme nosti halukkaasti lanteitaan, jotta hän saisi vedettyä housut pois. Vimmen kalu oli jäykkä, punainen ja se selvästi kiehtoi Joutsia. Hän kuljetti sormenpäitään sitä pitkin, sormet välillä käyden lähes mustassa karvassa kalun juurella. Kämmen kietoutui miehuuden ympärille, liikkuen ylös ja alas. Joutsi kosketti häntä, kuten hän kosketti itseään, mutta Joutsin kovettunut kämme tuntui vain paljon paremmalta kuin hänen oma, pehmeämpi, kovaan työhön tottumaton kätensä. Vimme voihki, nostaen lanteitaan Joutsin otteessa ja tuijotti häntä, vaikeroiden.

”Haluan sinua... En ollut varma, halusitko sinä yhä...”

”Shh, vaiti.”

Hymy viipyili Vimme huulilla. Nuori isäntä oli myös jäykkänä. Hän oli hajareisin Vimmen reisien päällä, yönuttu nousseena vyötärölle ja jalkoväli paljaana. Vimme ei voi olla tuijottamatta, miten Joutsin miehuus heilui hienoisesti ylös alas heidän liikkuessaan. Hän ei ollut ennen nähnyt Joutsin miehistä elintä kovana, vain tuntenut, ja se sai hänet voihkimaan yhä kovempaa, nostelemaan lanteitaan.

Joutsi alkoi hyväillä häntä yhä nopeammin, puristaen, liukuen kärjestä takaisin alas, huohottaen lähes yhtä kovaa kuin Vimme. Ja sillä hetkellä Vimme koveni entisestään, kiemurteli nautinnosta, lähellä huippua. Joutsin täytyi myös olla lähellä, sillä miehuuden kärki kiilteli märkänä. Vimme uikutti joka kerta, kun Joutsin käsi puristi hänen kärkeään. Ja Joutsi puristi yhä kovempaa, liikkui nopeampaan, kunnes Vimmen kalu jäykistyi täysin jäykäksi, selkä nousi kaarelle – ja hänen siemenensä lensi valkoisina roiskeina omalle navalleen ja Joutsin sormille. Joutsi näytti voitonriemuiselta, aivan samalta kuin poikasena voittaessaan Vimmen missä tahansa ruumiillisessa koitoksessa. Mutta hänkään ei voi enää himolleen mitään. Vimme oli raukea, tyydytetty, kun Joutsi tarttui omaan kaluunsa, liikutti kättään nopeasti ja parin vedon jälkeen saavutti oman huippunsa, laskien lämpimän siemenensä Vimmen vatsalle ja rinnalle.

Joutsi kierähti hänen päältään, veti yönuttunsa pois, puhdisti kätensä ja heitti nutun Vimmen naamalle, nauraen raukeasti.

”Kiitos, senkin ruoja.” Vimme pyyhki omaa vatsansa ja rintansa yönutulla.

”Vimme, Vimme... onko tuo nyt mikään tapa kiittää, kun annoin sinulle juuri suurta nautintoa?” Joutsi rapsutteli samalla rintansa karvoja ja näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä.

Vimme jäi pohtimaan, harmitellen. Hän ei ollut oikeastaan tehnyt mitään, vaan Joutsi oli tyydyttänyt sekä hänet että itsensä.

”En ole koskaan... tuolla tavalla. En ole mennyt ennen noin pitkälle... vain se, mitä teimme viime suvena”, Vimme takelteli epävarmasti.

Joutsi käännähti kyljelleen häntä päin.

”Niinkö?”

”Niin... sinä...” Vimmen katse harhaili kattoon. ”Tarkoitan vain, etten tiedä, mitä teen. Voit opettaa tai sanoa, jos teen jotain väärin.”

Joutsin käsi harhaili pitkin Vimmen rintaa, lohduttavasti.

”Ei hätää, Vimme,” Joutsi kumartui suutelemaan häntä. ”En minäkään ole, joten en minäkään tiedä.”

Vimme katsoi suoraan Joutsin silmiin ja ihmetteli. ”Eikö muka Turun linnassa..? Sehän on valtava paikka! Varmasti siellä olisi sellaisia...”

”En tiedä”, Joutsi huokaisi ja kääntyi jälleen selälleen. ”Monet käyvät porttojen luona, mutta minä en halua astua naiseen.” Joutsi käänsi päätään ja näytti ilkikuriselta, näyttäen kämmeniään. ”Et kai luullut, että nämä kovettumat ovat tulleet vain miekan käsittelystä?”

”Sinut tuntien ne ovat tulleet nimenomaan jalkovälin miekkasi käsittelystä”, Vimme nauroi, ja sai Joutsin kimppuunsa, hieroen rystysiään pään tummiin suortuviin.

”Odotahan hetki”, Joutsi näytti muistavan jotain, hypäten pois vuoteesta, joka sai Vimmen välittömästi kaipaamaan lämpimän vartalon kosketusta. Joutsi kaivoi jotain satulalaukustaan.

”Tässä”, Joutsi ojensi pienen, paperiin käärityn esineen hänelle.

”Lahja? Miksi?” Lahjat olivat hyvin harvinaisia. Vain erittäin läheiset ihmiset antoivat toisilleen lahjoja, kuten tuore aviomies vaimolleen huomenlahjan.

”Turkuun on tullut Euroopasta tapa, että keskitalven juhlana annetaan lahjoja, joten halusin antaa tämän sinulle.”

Vimme katsoi hämmästyneenä Joutsia. Keskitalven juhla oli itsessään lahja, pimeys alkoi väistyä ja kevät koittaa. Luonto heräisi henkiin, luonnon kiertokulku jatkaisi kulkuaan.

Vimme avasi paperin varovasti, sillä hän halusi säästää arvokkaan paperin myös. Paperin alta paljastui koru, jonka muodon hän tunnisti heti. Sauvan ympärille kietoutunut käärme, arvokkaasta jalometallista taottuna, jota vain parantajat saivat käyttää.

”Joutsi...”

”Sitten, kun olet parantaja, niin kannat tätä korua merkkinä asemastasi...”

Mutta Vimme keskeytti. ”En tiedä, antaako isäsi minun jäädä”.

”... asemastasi Tuulijärven parantajana.” Joutsi korotti ääntään. ”Kun minä olen Tuulijärven isäntä, sinä olet Tuulijärven parantaja.” Vimme ei ollut nähnyt nuorta isäntää koskaan niin vakavana.

”Mikään ei saa viedä sinua pois luotani”, Joutsi henkäisi Vimmen huulille, siirtyi vuoteelle ja painoi vartalonsa nuoren kisällin päälle.

*****

Vimme vei jälleen lyhteen tutulle paikalle, mäen päällä olevalle isolle koivulle. Linnut olivat jo syöneet edellisen lyhteen, jonka hän oli seitsemän yötä sitten vienyt.

Mäen alapuolella oli jäähyväiset. Nuoret sotilaat, Joutsi mukaan lukien hyvästelivät perheensä, lähteäkseen jälleen kohti Turkua ja raskasta sotilaskoulutustaan, ja vain Ukko Ylijumala tiesi, koska he seuraavan kerran palaisivat. Jos koskaan palaisivat, sillä tuulista ei koskaan tiennyt. Joskus ne toivat mukanaan taistelua ja tuskaa.

Ei olisi ollut sopivaa, että nuori kisälli olisi ollut hyvästelemässä lähtijöitä. Mutta hän oli saanut oman, intohimoisen jäähyväisensä nuoren isännän huoneissa viime yönä. Joutsin syleilyssä hän halusi uskoa, että hän vielä näkisi rakkautensa ja tulevan isäntänsä.

Ratsut laukkasivat ratsastajat selässään koivikkometsän ohi, yli virran, lumi pöllyten heidän vanassaan. Aurinko nousi, nyt hieman aiemmin kuin seitsemän yötä sitten, kukistaen talvea yhä enemmän.

Yksi ratsastajista pysähtyi äkkiä, katsoi kohti mäenrinteellä olevaa koivua ja heilautti kättään. Vimme vastasi jäähyväisiin, puristi silmänsä kiinni, jotta kyyneleet eivät virtaisi hänen poskilleen. Ja puristi kädessään parantajan koruaan, sydämessään nuoren isännän lupausta.

FIN

Teemaväri punainen

Samu oli pääasiassa tyytyväinen uuteen työpaikkaansa. Hyvä palkka, kivat edut (uusi iPhone 5, jee!) ja supertyylikäs työkaveri Lotta, joka jakoi hänen kanssaan saman työhuoneen.

Lotta tiesi myös kaikki työpaikan juorut. Myös heidän typerästä pomostaan, jonka takia Samu oli vain pääasiassa tyytyväinen työpaikkaansa. Hei, kundi ei edes tervehdi, ainoastaan murahtelee. Tilannetta ei edes helpottanut se, että hän näytti lähinnä alusvaatemallilta, eikä johtoryhmän jäseneltä.

”Hänellä oli 17-vuotiaana suhde vanhemman naisen naisen kanssa,” Lotta kuiskasi ja kiersi hiuskiehkuraa sormissaan.

”Eikä!” Samu huudahti ja jäi tuijottamaan Lottaa suu auki. Joo, hän tiesi näyttävänsä idiootilta suu auki, mutta hän ei vain voinut sille mitään.

Samalla hetkellä juorun kohde käveli heidän lasiseinäisen huoneensa ohi, vilkaisi kulmat kurtussa Samua ja hänen avonaisena roikkuvaa suutaan, kiristi tahtia ja hävisi nurkan taakse.

Lotta purskahti nauruun.


”Hän menetti äitinsä auto-onnettomuudessa lapsena,” Lotta sanoi närppiessään lounassalaattiaan lounasravintolassa. ”Siksi varmaan vanhemmat naiset kiinnostivat.”

Samu nielaisi keittonsa. ”Kamalaa!” Ja jäi jälleen suu auki ihmettelemään tätä tiedonjyvää. Samaan aikaan johtoryhmän nuorin jäsen mulkoili heitä salaattipöydän ääreltä ja alkoi mättää salaattia lautaselleen raivokkaasti, aivan kuin salaatti olisi solvannut häntä.

“Hänen enonsa ajoi autoa. Tai tätinsä,” Lotta kurtisti kulmiaan ja tuijotti ravintolan kattoa mietteliäänä. ”Hänellä on iso suku.”

Heidän pomonsa kasasi lihakastiketta lautaselleen erittäin tyytymättömän näköisenä.


”Se vie kotiinsa hyvännäköisiä naisia,” Lotta maisteli glögiä, näyttäen tyrmäävältä puna-valkoisessa mekossaan. ”Ja miehiä,” Lotta lisäsi.

Samu purskautti glögin suustaan ravintolan lattialle ja jäi jälleen kerran tuijottamaan suu auki ällistyneenä, tonttulakki päässään. Samalla heidän pomonsa käveli mulkoillen heidän ohitseen, vilkaisten häntä päästä varpaisiin.

Hänen asuvalintansa oli hieno. Jouluinen suorastaan. Monet käyttivät punaisia pukuja. Se oli... hipsteriä. Samu tuijotti edelleen suu apposen auki, kun hänen pomonsa käveli eteenpäin. Hyvin ärtyneen näköisenä.


Samu pesi käsiään, kun miestenhuoneen ovi avautui. Hän vilkaisi peilistä ja huomasi pomonsa tuijottavan häntä, nojaten oveen.

Ja kuten aina hermostuneena, hän alkoi soperrella. ”Kivat bileet, vai mitä? Hei, eikö kukaan sanonut sulle, että teemavärinä on punainen? Koska on siis pikkujoulut... ja jouluna on punaista... Sulla ei ole mitään punaista päällä.”

”Kohta on,” Daniel murahti, kävellen saalistajan askelin häntä kohti.

Samu nappasi tonttulakin päästään. ”Tässä, saat tämän.”

Daniel otti lakin, tuijotti sitä hetken ja heivasi sen pisoaariin. ”Hei, se oli hyvä lak-” Samu ei päässyt pidemmälle, sillä Daniel työnsi häntä rinnasta taaksepäin, kohti tyhjää vessankoppia.

Samu rojahti istumaan pöntön päälle.

”Miksi sulla on aina suu auki?” Daniel seisoi hänen edessään, kädet lanteilla ja... hetkinen, oliko tuo pullistuma Danielin housuissa?

”Ööö...” Samu napsautti suunsa kiinni.

”Mä olen varma, että jatkuva suun auki roikottaminen on vastoin yhtiön ohjesääntöjä. Kuten myös juoruilu.”

”Törkeää, en mä juoruile!” Samu sopersi ja yritti, ihan oikeasti yritti olla tuijottamatta sitä pullistumaa. Liikahtiko se äsken?

Daniel kohotti toista kulmakarvaansa.

”Lotta juoruilee... mä vain... kuuntelen.”

”Mmm-mm. Sähän jo tiedätkin, että mulla on iso suku,” Daniel availi puvuntakkinsa nappeja. ”Arvaa, mikä muu mulla on iso?”

”Ööö... sukutila?” Samu soperteli ja kyllä, pullistuma oli täysin selvästi havaittavissa.

Danielin sormet pysähtyivät hetkeksi napille. ”Sekin,” hän myönsi.

”Öömm... suku... sukukokous?” Samu sopersi ja tunsi omassa jalkovälissään elonmerkkejä. Hän vilkaisi Danielia ylöspäin pöntöltään.

”Samu, mä alan ihmetellä, miksi me ylipäänsä palkattiin sut. Raporttien perusteella sä olet ihan fiksu, mutta mä alan tulla toisiin ajatuksiin.”

Samassa hän kuuli, miten sepaluksen vetoketju avattiin.

”Okei, okei! Sukuelin!”

”Aivan oikein, Samu. Ja nyt mä haluan jotain teemavärin mukaista. Punainenhan se oli, eikö niin?” Daniel kaivoi kovan kalunsa ulos housuistaan.

”Joo...”

”Sun suu,” Ja Danielin kalu kosketti hänen huuliaan.

Samu ei turhia aikaillut. Hän nuoli terskaa kielellään, leikitteli kärjestä tippuvilla tipoilla. Daniel ähkäisi hyväksyvästi ja vei kätensä Samun hiuksiin. Samu siirsi toisen kätensä kalun juurelle ja alkoi runkata, samalla kun hän imi suullaan niin paljon kuin sai sinne mahtumaan.

Toisella kädellään hän avasi oman sepaluksensa, kaivoi oman kivikovan kalunsa esiin ja alkoi runkata itseään nopealla tahdilla. Danielin kädet puristivat hänen hiuksiaan, pitivät hänen päätään paikoillaan, samalla kun Daniel alkoi itse liikuttaa kaluaan Samun kosteankuumassa suussa.

”Sun suu...” Daniel huohotti, ”Tajuatko sä edes, miltä se näyttää? Aina auki, ihan kuin se olisi odottamassa kullia sisäänsä...”

Samu vain hymisi Danielin kalun ympärillä ja liikutti kättään omalla kalullaan yhä nopeammin. Hän tunsi Danielin raskaasta huohotuksesta ja yhä nopeutuvista työnnöistä, että Daniel oli lähellä. Ja Daniel työnsikin vielä muutaman työnnön, kunnes hän veti nopeasti kalunsa ulos Samun suusta ja roiski pitkin Samun naamaa. Samalla hetkellä Samu kyyristyi pöntöllä ja spermat syöksyivät pitkin hänen sormiaan ja housujaan.

Daniel veti itsensä takaisin housuihinsa ja napitti puvuntakkinsa kiinni.

”Maanantaiaamuna mun työhuoneessani. Heti kahdeksalta. Pistä punaista päälle.”

Samulla loksahti suu auki.

Suihkussa

Opiskelija-asunnossa asumisessa oli puolensa ja puolensa.

Huono puoli oli suihkuvuorot. Koska kämppäkaverit suosivat aamusuihkuja, Miko oli omaksunut uuden suihkurytmin: iltasuihkut.

Ehkä siksi, että hän oli keskittynyt tutkimaan uuden sampoonsa etikettiä, hän ei kuullut, kun kylpyhuoneen ovi avautui. Vasta, kun suihkuverho riuhtaistiin auki, hän näki edessään opiskelija-asunnossa asumisen hyvän puolen.

Aleksin.

Aleksi oli jokaisen homopojan, ainakin Mikon, märkä uni. Täydellisesti kokoonpantu miesyksilö, vaaleat, tuulentuivertaman näköiset hiukset, sporttinen kroppa, kesän jäljiltä pronssinruskea iho, tuikkivat siniset silmät ja – omahyväinen hymy. Sillä Aleksi tiesi tasan tarkkaan olevansa hyvännäköinen.

”Mitä vittua,” Miko huusi, peittäen sukukalleutensa sampoopullollaan.

Aleksi silmät vaelsivat pitkin Mikon vartaloa ja hänen hymynsä hyytyi hieman. Miko tiesi, ettei ollut mikään kreikkalainen jumala, mutta ei Aleksin silti tarvitsisi väheksyä häntä.

”Mä tarvitsen suihkun,” Aleksi ilmoitti kuninkaallisesti. ”Nyt heti.”

Miko tuijotti Aleksia uskomatta korviaan, veden suihkutessa koko ajan hänen päälleen. ”Sähän käyt aina aamuisin suihkussa.”

”Oletko sä selvittänyt mun suihkuaikataulun, vai”, Aleksi kohotti toista kulmakarvaansa ja risti kätensä rinnalleen.

”No, en,” Miko ravisteli päätään saadakseen vesipisaroita pois silmäripsistään, ”mutta nyt on mun vuoro olla suihkussa. Et sä voi...”

”Miko,” Aleksi sanoi painottaen ensimmäistä tavua juuri sillä ärsyttävällä tavalla, mitä hän oli tehnyt ekasta päivästä alkaen. ”Mulla on treffit, joista mä olen myöhässä, joten mun täytyy päästä suihkuun asap. Ja koska mä tiedän, että sulla ei ole koskaan perjantai-iltaisin treffejä, niin sä voit odottaa sen kymmenen minuuttia, että mä käyn suihkussa. Eikö niin?”

Aleksi vetäisi pyyhkeen pois lanteiltaan ja astui suihkuun.

Miko perääntyi suihkunurkkauksen nurkkaan, sampoopullo uhkaavasti jäykistyvän kalunsa edessä. Aleksi seisoi suihkun alla, alastomana, kädet liikkuen hiuksissaan, kasvot käännettyinä kohti suihkua. Eikä Miko tietenkään voinut vastustaa kiusausta ja tsekkasi Aleksin: tummanvaalean karvoituksen alapuolella roikkui täydellinen, juuri sopivan kokoinen kalu kauniin pyöreiden pussien päällä.

”Sä olet... sä olet typerys,” Miko sanoi suunnaten pois suihkusta, ärtyneenä siitä, että hänen kalunsa osoitti yhä kasvavaa kiinnostusta Aleksia kohtaan.

”Ja sä olet idiootti,” hän kuuli takaansa, ennen kuin kädet vetivät hänen takaisin suihkuun.

Ennen kuin Miko ehti protestoida, - koska mitä helvettiä, mitä se typerys nyt vielä haluaa, sampootako?- lämpimät ja märät huulet olivat hänen huulillaan, liikkuen tunnustellen ja varovasti.

Sampoopullo tipahti Mikon käsistä.

Aleksi vetäytyi yhtä äkkiä kuin oli aloittanutkin, eikä Miko ollut koskaan nähnyt häntä niin epävarmana. Aleksi vilkuili häntä välillä silmiin, välillä kaakeliseiniin, pureskellen alahuultaan.

”Sori..,” Aleksi sanoi käheästi ja kääntyi pois. ”Voit jatkaa suihkua.”

Ja helvetti sentään, jos hän nyt päästäisi Aleksin pois suihkusta. Miko veti Aleksin takaisin suihkun alle, kietoi kätensä hänen niskaansa ja painoi huulensa takaisin Aleksin huulille. Aleksi maistui suihkunraikkaalle, lämpimälle vedelle, ja jossain taustalla maistui jotain, joka oli Aleksin oma maku. Aleksi päästi helpottuneelta kuulostavan äännähdyksen jossakin syvällä kurkussaan, ja Miko tunsi, kuinka epävarmat kädet kietoutuivat hänen vyötärönsä ympärille ja kuinka märkä vartalo painautui hänen omaansa vasten.

Miko vetäytyi puolestaan suudelmasta ja tunnusteli Aleksin lihaksikkaita olkavarsia, vaalean rintakarvoituksen peittämiä rintalihaksia ja litteää vatsaa. Miko olisi mielellään jatkanut tutkimusretkeään, mutta Aleksin käsi ei enää ollutkaan niin epävarma, kun se tarttui Mikon kovaan kaluun, pumppasi sitä ehkä hieman kokemattomasti. Miko lysähti kaakeliseinää vasten, nojasi käsillään Aleksin olkapäihin ja liikutteli lantiotaan edestakaisin kalu Aleksin kädessä, huohottaen äänekkäästi. Hän vilkaisi alaspäin ja näki terskansa pilkistelevän edestakaisin Aleksin käden sisällä. Hän oli jo niin lähellä, niin lähellä...

Aleksi painoi huulensa jälleen hänen huulilleen, työnsi kielen sisään, tarttui vapaalla kädellään Mikon niskahiuksiin ja pumppasi, pumppasi hänen kaluaan, kunnes Miko tunsi orgasminsa lähenevän, pussit kiristyivät entisestään, peräaukko supisteli ja kalu turposi, kunnes valkeat, paksut spermat lensivät Aleksin kädelle.

Aleksi oli painautunut häntä vasten, voihki äänekkäästi ja runkkasi toisella kädellään omaa kaluaan kiivaasti. Eikä Miko todellakaan aikonut antaa Aleksi laueta itse. Hän tiputtautui polvilleen, hätisti Aleksin käden pois ja otti kalun suuhunsa ja alkoi nopeasti liikuttaa päätään edestakaisin. Miko tunsi, miten Aleksin sormet kietoutuivat hänen märkiin hiuksiinsa, miten Aleksin lantio teki pientä edestakaisin-liikettä. Eikä Aleksi kestänyt kauan, Miko ei ehtinyt edes puolen tusinaa imua, kun Aleksin voihkina yltyi voimakkaaksi, sormet puristivat lähes kipeästi hänen hiuksiaan ja samassa hänen suunsa täyttyi spermasta. Miko vetäytyi, veteli vielä muutaman kerran Aleksin kalua ja sai vielä pari roisketta kasvoilleen, josta suihku huuhteli ne saman tien pois.

Miko nousi ylös.

”Mistä sä olit niin varma, ettei mulla ole treffejä tänään,” Miko kysyi hengästyneenä, maistaen vielä Aleksin sperman suussaan. Ja muisti, että Aleksilla oli treffit tänään.

”Koska sä et vaikuta sellaiselta kundilta, joka sopisi kahdet treffit samalle illalle,” Aleksi sanoi, epävarma hymy kasvoilla.

”Siis..?”

”Meillä on treffit tänään,” Aleksi ilmoitti, kaatoi pehmentävää sampoota kämmenelleen ja alkoi vaahdottaa hiuksiaan.

Miko tuijotti hetken suihkussaan olevaa Aleksia, hymyili ja halasi häntä.