keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Sairaalan syke, osa 3


Linus tiesi olevansa kusipää.

Hän pompotti Valtteria tehtävillä, jotka eivät oikeastaan edes kuuluisi sairaanhoitajille. Hän pyysi Valtteria tuomaan kahvia, koska hän ei mukamas ehtinyt henkilökunnan taukotilaan, vaikka oikeastaan häntä ei huvittanut mennä sinne.

Valtteri toi kahvin. Ja lämpimän pullan.

Ärsyttävää.


*****


”Se siun lääkärisi on aikamoinen äkäpussi.”

Valtteri kohotti katseensa iltapäivälehdestä, jota hän selaili kahvitauollaan.

”Jaa, mitäs se nyt on tehnyt?” Valtteri toivoi, että Linus osaisi pitää tuittupäisen luonteensa aisoissa Ainon kanssa, sillä hän todennäköisesti jäisi toiseksi Linustakin äkäpussimaiselle osastosihteerille.

”Mie kastelin ulko-oven kukkia ja herra tohtori kommentoi, että ei kuulemma tarvitse olla koko kastelemassa niitä kukkia!” Aino rymisteli kahvinkeittimen kanssa niin, että Valtteri pelkäsi sen hajoavan. ”Ne on pelargonioita! Niitä pitää kastella säännöllisesti, etenkin kun on näin kuumaa ja hiostavaa.”

Valtteri taittoi iltapäivälehden ja joi viimeiset tipat kahvistaan. ”Ehkä se ei vain tiennyt.”

”Sitten ei kannata käydä neuvomaan, jos ei tiedä. Ja miksi se on niin töykeä kaikille?” Aino istui Valtteria vastapäätä oman kahvikuppinsa kanssa.

Valtteri vilkaisi ikkunasta ulos kuumana hohkaavaa kesäpäivää. ”Mie luulen, että se johtuu vain siitä, että se ei oikein tunne täällä ketään. Koti-ikävää kanssa, ehkä?”

Aino tuhahti. ”No, ei se tuolla asenteella tutustu kyllä kehenkään.”

”Ehkä se kaipaa vain kesyttämistä.” Valtteri kuiskasi Ainon korvaan ja taputti häntä olkapäälle.

Samalla kahvihuoneen ovi aukesi, ja Linuksen pää kurkisti oven raosta. ”Valtteri, päivystyspakkaukset pitää inventoida. Hopi hopi.” Ja hän oli saman tien poissa, jättäen Valtterin ja Ainon tuijottamaan raollaan olevaa ovea.

”Kesyttämistä, juu. Siinä sitä on siulla työsarkaa.”


*****


”Mitä sie teet juhannuksena?” Valtteri inventoi heidän vastaanottohuoneensa päivystyspakkauksia.

”En mä tiedä. Varmaan olen ihan kotona.” Linus allekirjoitti nimensä sähköisesti uusittaviin resepteihin. Ajatus juhannuksen viettämisestä yksin rivitaloasunnossa, johon hän ei ole ehtinyt hankkia edes grilliä, tuntui lannistavalta. ”En mä tunne täältä oikein ketään vielä.”

Valtteri selvitti kurkkuaan, lajitellen lääkepakkauksia. ”Mie järjestän juhannusjuhlat miun luona. Ihan vain grillaamista, saunomista ja uimista kavereiden ja sukulaisten kesken, ehkä sellaiset kymmenen, korkeintaan viisitoista henkeä. Jos sie olet kiinnostunut.”

Linus tiesi, että hänen pitäisi varmaankin kieltäytyä. Valtteri halusi enemmän, Linus tiesi sen. Mä olen täällä vain vuoden, ei kannata aloittaa mitään suhdetta. Ja jotenkin mä luulen, että Valtteri ei olisi kiinnostunut mistään fuckbuddy-tyyppisestä järjestelystä.

Mutta toisaalta.

”Okei. Kuulostaa kivalta.” Linus huomasi yllätyksekseen myöntyvänsä.

Valtteri väläytti innostuneen virnistyksen. ”Okei, hienoa. Sie voit tulla ihan koska vain, meillä ei ole mitään tarkkaa aikataulua. Mie asun eteläpuolella, valkoinen talo järven rannalla. Ja melkein kaikki jää yöksi, joten jos sie haluat.” Linus vilkaisi häntä kulmiensa alta. ”Siis mie laitan siulle pedin vaikka olohuoneeseen.”

Valtteri oli aika suloinen punastuessaan ja keskittyessään jälleen lääkepakkauksiin.


*****


Linus ojentautui selälleen laiturille, silmät suljettuina.

Rauhallista. Ei ollenkaan samanlaista kuin Hietsussa, missä hän oli aikaisemmin viettänyt kuumat kesäpäivät. Ei kännykän ääniä, ei musiikkia, ei ihmisten ääniä, ei lasten kiljumista, ei täyteen ahdettua rantaa, pyyhkeitä vieri vieressä. Vain veden liplatusta laituria vasten, lintujen laulua ja hyönteisten surinaa. Aurinko paahtoi hautovan kuumana, ukkonen oli lähestymässä, tummat pilvet roikkuivat jo raskaina horisontissa.

Linus tunsi laiturin heilahtavan, kun Valtteri kapusi vedestä ylös, laituri heilui hieman Valtterin askelten alla. Heiluminen loppui, kun Valtteri pysähtyi. Samalla Linus tunsi Valtterin tönäisevän kevyesti hänen jalkaansa omalla jalallaan.

”Mit-?”

Valtteri roiskutti suustaan järvivettä, tähdäten Linuksen napaan, ja Linus kiljaisi äkillistä viileää tunnetta kuumalla ihollaan. Hän vilkaisi ympärilleen, etsi jotain millä voisi vastata äkilliseen ja odottamattomaan hyökkäykseen, nappasi aurinkovoiteen ja viskasi sen epämääräisesti Valtterin suuntaan.

Valtteri nauroi ja otti kopin. ”Ei kai se ollut kylmää?”

”Oli se.” Linus kääntyi mahalleen, tuijotti järvenselällä roikkuvia ukkospilviä.

”Se on yli 20-asteista.” Valtteri istui Linuksen viereen, aurinkovoide yhä kädessään ja katseli Linuksen selkää. ”Onko siulla selässä voidetta?”

”Ei ole. En mä tarvitse.” Linus mutisi, uitti toista kättään viileässä järvivedessä.

”Sie olet niin vaalea, että sie palat hetkessä. Kyllähän siun lääkärinä pitäisi tietää.”

Linus nappasi aurinkovoiteen Valtterilta, pursotti sitä kädelleen ja yritti sohia voidetta selkäänsä, huonolla menestyksellä.

”Anna mie.” Ja ennen kuin Linus ehti protestoida, hän tunsi kuinka Valtterin kädet alkoivat levittää aurinkovoidetta hänen selkäänsä, aloittaen lapaluista, siirtyen sitten ristiselkään ja lopulta alaselkään. Valtterin sormet lipsahtelivat Linuksen uimasortsien vyötärönauhan alle, vielä viileinä järvivedestä.

Linus käännähti ympäri ja nojasi käsivarsiinsa. ”Mulla ei muuten ole etupuolellakaan aurinkorasvaa.”

”Ai, ei vai?”

”Ei. Sekin pitäisi varmaan rasvata, kun mä olen niin vaalea ja silleen. Palan kuulemma äkkiä. Se ei ole terveellistä.”

Valtteri vain hymähti, pieni hymy kareili hänen huulillaan ja hän pursotti aurinkovoidetta Linuksen rinnalle ja vatsalle, pieniä läiskiä sinne tänne.

Aurinko oli jo paahtanut Valtterin kädet lämpimiksi, kun ne alkoivat hieroa aurinkovoidetta Linuksen olkapäille, rinnalle hipaisten nännejä, vatsalle, kylkiin. Linus kallisti päätään taaksepäin, kohti aurinkoa, ja Valtterin kädet seurasivat hänen kaulansa liikettä, levittivät voidetta ojennetulle kaulalle. Linus tunsi oman pulssinsa kaulavaltimolla kiihtyvän, kun Valtterin sormet painoivat kevyesti hänen kaulaansa. Äkkiä sormet olivat poissa, mutta palasivat lähes saman tien Linuksen leukaperiin, ja vetivät hänen päätään ylöspäin.

Valtteri ei suudellut häntä heti, ja Linus yritti jahdata Valtterin huulia, mutta Valtteri veti päätään taaksepäin. Linus päästi turhautuneen äänen, tarrasi kädellään Valtterin takaraivosta ja veti itseään päin, niin että heidän hampaansa kolahtivat yhteen. Linus ei aikaillut, vaan työnsi kielensä heti Valtterin lämpimään suuhun ja veti Valtterin päälleen.

Valtterin sormet uppoutuivat Linuksen hiuksiin, kevyesti puristaen ja Valtterin huulet etsiytyivät Linuksen kaulalle. Linus hieroi kovaa kaluaan Valtterin lantiota vasten, Valtterin lantio löysi nopeasti rytmin, ja auringon harmaaksi haalistama laituri keinui hiljalleen heidän tahdissaan.

Linus kurkisti heidän vartaloidensa väliin, hänen oli nähtävä uudelleen Valtterin kalu. Punaiset speedot eivät peittäneet tasan mitään, eivät riitä edes pitämään Valtterin jäykistynyttä kalua kankaan sisällä, vaan terska ja reilu osa varresta kurkistivat uimahousuista.

Linus mietti kuumeisesti, miten hän ehdottaisi tällä kertaa seksiä, niin että Valtteri ei perääntyisi, kun yhtäkkiä...

Linus pärski vettä ympäriinsä, hengitys lähes salpautuneena järviveden yllättävästä kylmyydestä kuumalla iholla.

”Mitä vit-” Linus yski vettä suustaan, huomasi myös Valtterin hypänneen järveen.

Valtteri osoitti rantaa kohti, jossa kaksi pientä lasta juoksivat niin lujaa kuin pienistä jaloistaan pääsevät kohti järveä. Heidän takanaan käveli ripeästi nainen, jonka yhdennäköisyys Valtterin kanssa oli suorastaan hämmästyttävää. Valtterin sisko. Ja sen lapset. Miten loistava ajoitus.

Valtteri kohotti kulmiaan anteeksipyytävästi. ”Viilennystä.”

”Vallu, Vallu! Myö tultiin tänne viettämään juhannusta!” Lapset, joiden ikää Linus ei osannut kuolemakseenkaan arvioida, juoksivat ja kiljuivat innoissaan nähdessään enonsa. Lapset pomppivat ja pärskivät matalassa rantavedessä, kiljuivat innoissaan.

”Aada! Aatos! Varovasti!” Valtterin sisko komensi, ennen kuin käänsi huomionsa veljeensä ja Linukseen, jotka seisoivat edelleen vyötäisiään myöten järvessä. Linus vilkaisi sivusilmällä Valtteria, joka asetteli kaluaan vähemmän huomiota herättävään asentoon kirkkaan veden alla.

”Hei, mie olen Venla, Valtterin sisko. Sanoisin ihan käsipäivää, ellette työ olisi siellä vedessä.”

Linus heilautti kättään tervehdykseksi ja mutisi nimensä.

”No, tuota. Jos mie menen keittämään kahvia. Ja koristelen kakun. Mansikkakakun siis.” Venla viittaili epämääräisesti kohti taloa, ja alkoi paimentaa lapsiaan vedestä pois.

”Myö tullaan kohta perässä.” Valtteri huikkasi perään ja vilkaisi virnistäen Linusta ja sanoi hieman hiljaisemmalla äänellä: ”Heti, kun ollaan edustuskelpoisia.”


*****


Valtterin talo oli vanha, valkoinen puutalo, idyllisesti järven rannalla, ympärillä marjapensaita ja omenapuita. Talon vieressä oli valkoiseksi maalattu autotalli, jonka ovesta pilkotti jo tuttu moottoripyörä. Isolle pihalle oli katettu tuoleja ja pöytiä, jotka notkuivat ruokaa ja juomaa. Grilli hehkui kuumana, herkulliset tuoksut kantautuivat joka puolelle. Ilma lähes seisoi paikallaan, tukahduttavana ja kosteana.

Väkeä oli jo alkanut virrata juhannuksen viettoon Valtterin kotitalolle. Linus ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Aikaisemmat juhannukset hän oli viettänyt baarissa, ja viimeksi hän oli grillannut joskus teini-ikäisenä vanhempiensa mökillä, kunnes hän lopetti mökkeilyn. Muut ihmiset selvästi tunsivat erittäin hyvin toisensa, juttelivat ja nauroivat keskenään. Mä olen ihan ulkopuolinen. Linus tyytyi hörppimään tuomaansa valkoviiniä pihakeinussa ja totesi happamana, etiä kaikilla muilla miehillä oli olutpullo kädessään.

Pihakeinu heilahti, kun Valtteri kiipesi siihen molemmissa käsissään täysinäiset ruokalautaset.

”Sie taidat tuntea olosi vähän ulkopuoliseksi.”

Linus närppi ruokaansa, täydellisesti grillattua kanankoipea ja maissia. ”Mutta niinhän mä olenkin.”

”Ei siun tarttis olla.” Valtteri otti huikan oluestaan. ”Kaikki täällä haluaa tutustua uuteen lääkäriin. Sie kiinnostat ihmisiä. Ehkä vain...” Valtteri teki epämääräisen liikkeen kädellään.

”Mitä?”

Valtteri yskäisi. ”Jos sie olisit vain vähän helpommin lähestyttävä.”

”Mä olen kyllä mielestäni ollut aika helppo... lähestyttävä.” Linus kohotti toista kulmakarvaansa.

”En mie sitä tarkoita.”

”Okei, okei. Kyllä mä tiedän, mitä sä tarkoitat. Täällä vaan...” Linus haroi hiuksiaan. ” En mä tiedä. ihmiset on ihan erilaisia. Tai sitten mä olen erilainen.”

”En mie tiedä siitä erilaisuudesta. Ehkä se vaatii vain tottumista, molemmin puolin.”

Linus jäi pohtimaan asiaa, kun he keinuivat hiljalleen pihakeinussa.


*****


Puoli tuntia myöhemmin Linus oli ehdottomasti sitä mieltä, että hän ei totu tähän koskaan.

Seitsemän miestä oli ahtautunut Valtterin rantasaunaan, ja Valtterin isä ja ilmeisesti hänen veljensä tai siskon mies tai jotain sinne päin, olivat päättäneet tappaa heidät kaikki heittämällä kiukaalle vettä niin, että saunan lämpötila oli lähemmäs 100 astetta. Lisäksi jokainen mäiski itseään vihdalla, josta Linus kohteliaasti kieltäytyi. Linus pohti hetken, antaisiko tilanteesta lääketieteellisen mielipiteensä, mutta päätti pitää suunsa kiinni, sillä Valtteri istui hänen vieressään, lantio kiinni hänen lantiossaan, ähisten jälleen kerran kiukaalle heitettyjä löylyjä.

Vaikka ulkona oli hautovan kuuma, ilma tuntui silti viileältä infernaalisen saunakokemuksen jälkeen. Linus pulahti laiturilta viileään järviveteen.

”Joko riitti saunominen?” Valtteri tassutteli pyyhe lanteillaan laiturille.

”Vähän liian kuuma mun makuun.”

”Joo, ei ne sieltä lähde mihinkään, ennen kuin 100 astetta menee rikki.” Valtteri kyykistyi laiturille ja Linus ui lähemmäs.

”Hmm. Onko tässä nyt sama juttu kuin sen vesurin kanssa?” Linus nojaili käsivarsillaan laituriin.

Valtteri vain naurahti ja nyökkäili. Valtteri näytti erityisen hyvältä nyt – iho hieman punaisena saunan kuumuudesta, hiukset märkinä ja harottuina sinne tänne, vaalea pyyhe roikkuen kapeilla lanteilla, kyykistyneenä laiturille. Enempää ajattelematta Linus vei kätensä Valtterin pohkeelle, tunnustellen hänen kosketuksena alla värisevää lihasta ja kosteita, tummia säärikarvoja.

Valtteri kumartui hieman eteenpäin ja Linus nosti itsensä käsivarsiensa varaan laiturille, jännitti koko vartalonsa äärimmilleen pitäessään itsensä puoliksi vedessä, puoliksi roikkuen laiturilla. Valtterin huulet vain käväisivät hänen huulillaan pikaisesti, sillä Valtteri veti hänet kokonaan laiturille. Samalla horisontissa välähti ja hautova ukkonen alkoi jyrähdellä jossakin kaukaisuudessa.

”Mennään.” Valtteri kietoi pyyhkeen Linuksen lantion ympärille. ”Ukkosmyrsky nousee, parempi mennä sisälle.”


*****


Valtteri yritti ohjata Linuksen vierashuoneeseen, mutta Linus ei ottanut kuuleviin korviinsa.

"Mä en todellakaan nuku yksin tällaisessa ukkosmyrskyssä", Linus ilmoitti. "Tää on puutalo. Täähän voi syttyä salamasta tuleen. Ja täällä maalla on pitkät välimatkat. Palokunta tulisi ehkä huomenaamulla".

"On täällä ukkosenjohdatin," Valtteri yritti rauhoittaa, mutta turhaan. Linus oli tehnyt päätöksensä ja aikoi tällä kertaa saada tahtonsa läpi.

Valtterilla oli viihtyisä makuuhuone. Vanhan talon tyyliin, makuuhuone oli kalustettu vanhoilla huonekaluilla, mitä Valtteri oli luultavasti entisöinyt. Ainoa moderni asia makuuhuoneessa oli pieni stereojärjestelmä ja iso mustavalkoinen kuva Valtterista hieman nuorempana moottoripyöränsä satulassa.

”Mmm. Moottoripyörä näyttää kyllä hyvältä sun jalkojen välissä. Sellainen iso, kuuma, sykkivä.” Linus painoi vartalonsa Valtteria vasten ja huokaisi nautinnosta. He eivät olleet vielä ehtineet pukea päälle, vaan heillä oli edelleen pelkät pyyhkeet lanteilla. Äkillinen ihokosketus – rinta rintaa vasten, vatsa vatsaa vasten, jalat jalkoja vasten – sai makuuhuoneen ilman sähköistymään entisestään.

Ukkonen jyrähti erityisen voimakkaasti, ja valot räpsyivät. Linus käytti ukkosen tarjoamaan häiriötä hyväkseen ja pudotti Valtterin pyyhkeen, sitten omansa, tuntien lisää kuumaa ihokontaktia – lantio lantiota vasten, kalu kalua vasten.

Valtteri suuteli häntä nälkäisesti, kuljetti kieltään Linuksen alahuulella, näykki hampaillaan, liikutti hitaasti kieltä Linuksen suussa, kunnes antoi tilaa Linuksen kielelle, joka alkoi tutkiskella Valtterin suuta.

Linus työnsi heitä sänkyä kohti, ja Valtteri istui sängyn värikkäälle, virkatun näköiselle päiväpeitolla, otti Linuksen kovan kalun heti suuhunsa. Linus ei voi muuta kuin voihkaista, ja hänen koko vartalonsa kallistui eteenpäin yllättävästä nautinnosta. Valtteri päästi hetkeksi irti Linuksen kalusta, työnsi etusormensa suuhunsa, kostutti sen. Linus sulki silmänsä, sillä hän toivoi...

Valtteri työnsi sormensa Linuksen pakaroiden väliin. Ukkosenjyrähdys peitti hänen parahduksensa, kun sormi työntyi hitaasti hänen sisäänsä. Valtteri otti hänet takaisin suuhunsa, ja kalun imeminen ja sormen liikkuminen hänen sisällään saivat Linuksen kiemurtelemaan halusta. Hän tarttui Valtterin tummiin, vielä hieman kosteisiin hiuksiin, puristi suortuvia sormissaan.

Ukkosmyrsky paiskoi vettä ikkunoihin, talon seiniin ja kattoon yhä kiivaammalla tahdilla, aivan kuten Valtterin suun ja sormen liikkeetkin.

Linus tunsi jo tutun paineen jalkojen välissään, ja aivan kuin Valtteri osaisi jo lukea hänen vartalonsa reaktioita, hän vetäytyi pois ja vei tällä kertaa etusormen lisäksi myös keskisormensa suuhunsa, kostutti niitä syljellään. Sormet palasivat pian Linuksen sisälle, ja Valtterin kieli lipoi Linuksen terskaa, kunnes lämmin suu imaisi hänet jälleen, ja Valtterin pää liikkui edestakaisin, sormien liikkuessa hänen aukossaan.

Mä olen niin lähellä, niin lähellä... kohta, kohta.

”Älä lopeta,” Valtteri pudisti päätään ja päästi kieltävän äännähdyksen kurkussaan, jonka värinät tuntuivat Linuksen palleissa asti. Ja se riittikin. Linus laukesi, räjähti rajusti Valtterin suuhun, joka innokkaasti imi kaiken sperman, nuoli koko kalun puhtaaksi, mutta piti syljen liukastamat sormensa yhä Linuksen sisällä.

Linukset polvet vapisivat, kun Valtteri taluttaa hänet ikkunaa vasten.

”Mikä siun refraktaariaika on?” Valtteri kuiskasi hänen selkänsä takaa, katsellen heitä ikkunan heijastuksesta.

”Mitä? En mä tiedä?”

”No, kohta se nähdään.” Valtteri kaivoi yöpöydän laatikostaan tutunnäköiset pakkaukset: kondomin ja liukkarin.

”En mä usko, että mä laukean ihan heti uudelleen. Mä en nyt varsinaisesti ole enää mikään teinipoika. En ole ainakaan ennen lauennut, jos on otettu suihin ja sitten pantu.”

”Kerta se on ensimmäinenkin, vai mitä?”

”Aha. Okei. Tämä on ilmeisesti myös jokin itäsuomalainen mieheksi tekemis -juttu, vai?”

”Jotakin sinne päin.” Valtteri naurahti, työnsi Linusta yläselästä eteenpäin, asetteli Linuksen nojaamaan käsillään ikkunanlautaan.

Valtteri kyykistyi hänen takanaan, ja pian Linus tunsi, miten Valtterin kädet hyväilivät hänen pohkeitaan, takareisiään ja pakaroitaan.

”Mie lyön vetoa, että sie olet herkkä täältä.” Valtteri kuiskasi ja kuljetti sormiaan Linuksen polvitaipeissa.

Linus henkäisi. Ton vedon sä voitit. Ja vilkaisi lievästi hämmästyneenä jalkoväliinsä, jossa hänen kalunsa osoitti jälleen kiinnostuksen merkkejä. Valtteri kuljetti kieltää hänen polvitaipeissaan ja puristeli samalla hänen pakaroitaan. Linus veteli muutaman kerran kaluaan, joka jäykistyi jälleen täyteen mittaansa.

Valtteri nousi seisomaan hänen selkänsä taakse, puraisi kevyesti olkapäästä ja Linus tunsi alaselässään kivikovan kalun, jonka haluaisi oikeastaan sisälleen nyt. Heti. Saman tien. Viime viikolla.

”No, siinä ei kauan kestänyt.” Valtteri lepuutti leukaansa Linuksen olkapäällä, kurkistaen hänen jalkoväliinsä.

”Te maalaiset... te olette niin helvetin... uuunngghh” Linus ei päässyt pidemmälle,, sillä tällä kertaa liukasteen liukastamat sormet painautuivat hänen sisälleen helposti.

”Äkkiä nyt, mä olen jo valmis.”

”Aina teillä kaupunkilaisilla on niin kova kiire.” Linus kuitenkin kuuli kondomipakkauksen avautuvan, nousi etukumarasta ylös, vilkaisi taakseen ja katsoi, kun Valtteri rullasi sen kovana seisovalle kalulleen, liukastutti reilulla määrällä liukastetta. Valtteri työnsi hänet jälleen etukumaraan ja veti hänen takapuolensa itseään kohti.

Ukkosmyrsky jatkoi raivoamistaan, salamat välkkyivät nopeammin kuin niitä ehtii edes laskea, ukkonen paukkui kuin tykinlaukaukset.

Ja Valtteri työntyi hänen sisälleen, hitaasti.

Linus vilkaisi heitä ikkunan heijastuksesta. Hän puri tiedostamattaan alahuultaan, Valtterin pää oli painunut alas, katselemaan kalunsa uppoutumista hänen sisälleen. Voimakkaat sormet puristautuivat hänen lanteisiinsa, rinta ja vatsa painautuivat hänen selkäänsä vasten.

Kevyt suudelma hänen kaulaansa, ja Valtteri alkoi liikkua hitaasti hänen sisällään, ensin lyhyitä työntöjä, kunnes hän nopeutti tahtiaan, pussit läpsyen Linuksen välilihaan. Sormet puristuivat hänen lanteisiinsa lujemmin, ja Linus tiesi, että aamuun mennessä hänen lanteisiinsa olisi jäänyt jäljet. Mutta se ei haitannut, sillä Valtterin kalu osui jatkuvasti hänen eturauhaseensa, eikä hän voinut muuta kuin vaikeroida, voihkia, huohottaa. Välillä Valtteri hidasti tahtia ja teki lanteillaan pientä ympyrää, hieroen hänen eturauhastaan koko alueelta, saaden hänet huutamaan nautinnosta. Ja jälleen Valtteri nopeutti tahtia, liikutti kaluaan hänen sisällään niin, että hänen täytyi tukea itseään kunnolla ikkunalautaan. Linus vilkaisi kaluaan, joka pomppi Valtterin työntöjen tahdissa edestakaisin hänen haarojensa välissä, punaisena ja kiillellen.

Ja, kas. Maalaispoika oli oikeassa. Linus otti kalunsa käteensä, veteli pari kertaa esinahkaansa edestakaisin märällä terskalla, Valtterin jälleen pyörittäessään lantiotaan. Jatkuvat rytminvaihdokset tekivät hänet hulluksi kiimasta ja halusta, saivat hänet laukeamaan, samalla kun jälleen uusi ukkosjyrinä ravisteli taloa. Pitkät, valkoiset roiskeet syöksyivät hänen kalustaan pitkin seinää ja ikkunaa. Linus kuuli oman voihkintansa taustalta Valtterin voihkinnan, joka alkoi yltyä yhä kovemmaksi. Valtteri työntyi hänen sisälleen vielä viimeisen kerran, painoi kalunsa palleja myöten Linuksen sisuksiin, puristi lanteista, piti Linusta paikallaan, laukesi haukkoen henkeään.

Valtteri vetäytyi hänen sisältään, huolehti kondomin roskiin, ja veti hänet peittojen alle sänkyyn. Linus käpertyi Valtterin lämpimän vartalon viereen, valmiina nukahtamaan.

Ulkona ukkosmyrsky alkoi laantua.